Juhannusaatto

Eilen kirjoittelin laukalle lähteneistä ajatuksista ja siitä, kuinka oudolta tuntui ettei oltu tyttöjen kanssa, vaikka miellän juhannuksen perinteisesti perhejuhlaksi. Pienen mietintätuokion jälkeen päätettiin, että me ei nyt just tarvita ihan niin paljoa omaa aikaa ja pakattiin kamat kasaan. Otettiin fiuket alle ja pyöräiltiin parikymmentä kilsaa mökille. Mummu ja seiskavee haki meidät soutuveneellä rannasta ja mister A souti meidät perille mökille.

Vietettiin tosi kiva juhannusaatto ihanissa mökkimaisemissa ja -tunnelmissa. Siinä, kun seiskaveen kanssa kiikuin sup-laudalla ja meloin puhallettavalla kanootilla, huomasin yhtäkkiä, että aivot oli vihdoinkin narikassa. En miettinyt, ollaanko tuhlattu liikaa rahaa enkä miettinyt, että pitäiskö nyt reissata johonkin vai olla kotona. Siinä hetkessä oli ihan just passeli.

Tytöt on niin onnellisia mökillä. Tekemistä riittää ja varsinkin kun serkkupojatkin on paikalla, on puuhaa aamusta iltaan. Ykstoistavee vähän möksähtelee välillä, kun me vanhemmat ollaan lähellä. Haluaa vähän huomiota, kun ei sitä oikein enää osaa pyytää eikä enää viitti kiivetä äidin syliin. Kuuluu kai ikään ja selkeästi toki liittyy myös verensokerin laskuun. Äitiinsä tullut :D

Illalla pyöräiltiin kotiin nukkumaan ja nyt tehdään lähtöä uudestaan mökille. Tällä kertaa autolla, niin saadaan tytöt mukaan, kun lähdetään kotiinpäin.

Mukavaa juhannuspäivää!

Sannis