Tytöt ot ottaneet tämän poikkeustilan aika iisisti onneksi. Ykstoistaveen puolesta pelkäsin, koska se on niin herkkä ja murehtii muutenkin kaikkea helposti. Yllättävän hyvin on alku mennyt molemmilla, mutta nyt typyistä vanhemmalla on kaksi iltaa ollut vähän hankalampia. Uni ei oo meinannut tulla ja on pelottanut. Toivotaan, että tänään on helpompi ilta. Mietin, että mun pitää varmaan vähän tarkemmin miettiä, mitä ite täällä höpäjän. Yleensä ollaan aika avoimia ja puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä myös tyttöjen kuullen, mutta ehkä oon viime päivinä liikaa jauhanut siitä, kuinka itseä stressaa. Ja oikeestihan pahin stressi alkoi helpottaa viikonloppuna. Nyt on huomattavasti helpompi hengittää, kuin vielä viime viikolla.
Lukuunottamatta näitä paria iltaa, tytöillä on sujunut tosi hyvin. Läksyt menee helposti ja tekemistäkin on vielä löytynyt. Ekaluokkalainen tietysti tylsistyy nopeammin ja onkin viettänyt tosi paljon aikaa ulkona. Ykstoistavee viihtyy loistavasti omissa puuhissaan ja itekseen. On piirrelty ja on pelailtu. On kävelty ja on pyöräilty. Pariin otteeseen tytöt on leiponeet pipareitakin ja olleet enemmän mukana myös kotitöissä.
Aika paljon on tytöt saaneet roikkua myös puhelimessa. Normaalistihan meillä ei muut kovin paljoa soittele, kuin mister A. Jep...mukamas naiset on kovia jauhamaan puhelimessa. Meillä on kyllä ihan toisin päin :D Mutta siis, tytöt on puhuneet videopuheluita paljon kavereiden kanssa ja jopa minäkin oon muutaman videopuhelun ottanut viime päivinä. Ihan selvästi molemmat typyt aina piristyy silmin nähden, kun saa hetken kaverin kanssa hörsköttää. Mini on söpö, kun ne tekee kamun kanssa puhelimessa toisillensa kysymyksiä. "Ooooonko mulla neljä paitaa hyllyssä?" "Ooooonko mulla uudet luistimet?"
Ekaluokkalainen puhuu aika paljon korona-ajan loppumisesta. "Kun korona-aika on loppu, voinko mennä Vilmalle yökylään?", "Kun korona-aika on loppu, voidaanko mennä Heseen syömään?". Ykstoistavee on mielissään, kun saa hengähtää ja ottaa iisisti, mutta omien sanojensa mukaan nauttis kyllä enemmän jos ei tähän olis niin ärsyttävää syytä. Tänään se parka kysyi huolissaan: "Onko Aamu vielä niin pieni, että on riskiryhmää?", kun olin lähdössä kauppaan. Tytöt ei oo käyneet ruokakaupassa yli kahteen viikkoon. Jompi kumpi meistä aikuisista on käynyt siellä yksin. Yritetään pitää tytöt nyt niin paljon kotiympyröissä, kuin mahdollista. Pääsiäisenä ajateltiin käydä mökillä katsomassa kokkoa. Ei olla isovanhempiakaan nähty yli kahteen viikkoon ja mietittiin, että ehkä se on ookoo jos käydään siinä mökin pihalla vähän pyörähtämässä. Naurettiinkin, että ollaan me toisella puolella kokkoa ja mutsi ja ne toisella puolella. Tois se vähän kivaa piristystä tähän arkeen. Tytöt olis kyllä mielissään.
Kuinka teillä lapset suhtautuu poikkeustilaan?
Sannis