Ressi

Alkaa tuntua korvien välissä tämä poikkeustila. Flunssa on suurimmalta osin hellittänyt, mutta nokka vuotaa edelleen ja olo ei oo ollenkaan vielä niin "vahva", kuin normaalisti. Tasan kaksi viikkoa on tänään täynnä. En tiedä tuntuisko tämä tilanne helpommalta jos olis terve. Oletan, että tuntuisi. Nyt koko oleminen on aikamoista puuroa.

Tää tilanne ottaa mua niin aivoon. Ja kyllä, olen lukenut kaikki "Isovanhempasi kutsuttiin sotaan, sinut on kutsuttu sohvalle istumaan" - meemit ja tottakai ymmärrän, että tilanne voisi olla paljon pahempikin, mutta epäilen vahvasti, että tämä tilanne ärsyttää kyllä kaikkia. Vähän siistiä jos joku osaa olla ihan rentsinä ja ottaa kaikki hyvät jutut tästä irti. Toivoisin niin, että itekin osaisin.

Mua ressaa ihan hirveesti työt. Ressaa se, kun ovet on auki ja ressaa se, joudutaanko ne laittaa kiinni. Ressaa, kun oon joutunut olla kotona ja ressaa se, että ens viikolla joudun mennä paikan päälle. Ressaa etätyöt ja niiden määrä. Ressaa tuleva lomautus ja se, kuinka kaikki hoidetaan. Nyt tulee lennosta paljon hommaa ja jännitän, kuinka fiksaan kaikki, kun työaikaa onkin vain vähän. Ressaa siis oikeastaan ihan kaikki. Ehkä tähän olis voinut suhtautua haasteena ja sillain positiivisesti, mutta vielä en oo ihan osannut. Nyt oon valvonut öitä ja ressannut muistanko ja osaanko ottaa kaikki huomioon. Toisaalta oon kyllä ylpeäkin. Tähän mennessä ollaan pystytty hoitaa kaikki tarvittava ja saatu fiksattua kaikki nopealla ja muuttuvalla aikataululla.

Mä myös pelkään tota itse virusta. Pelkään, että me saadaan se. Pelkään myös, että se on meillä nyt ja ollaan tartutettu se muille. Missään ei tokikaan olla leikkipuistoja kauempana liikuttu. Mister A on hoitanut kaupassa käynnit viimeisen kahden viikon aikana. Eilen pyöräiltiin lähikauppaan ja siellä oli aivan älyttömästi porukkaa. Odotettiin minin kanssa ulkona, kun mister A teki pikaisen kierroksen ja jotenkin ihmettelin, että oonkohan nähnyt sen kaupan pihassa koskaan niin paljon autoja. Outoa.

Toissapäivänä oli oikein paha. Olin tosi ahdistunut. Olin suunnitellut meneväni töihin, mutta olotila pakotti kotiin ja se ressasi. Toisaalta olin tyytyväinen, koska töihin meno ahdistaa. Ihan outo tilanne, kun kaikki ahdistaa, teki sitten niin tai näin. Eilen kova stressi jatkui aamusta, mutta jotenkin iltaa kohden hellitti. Tein duunia vielä puoli ysiltä illalla, mutta kun löin koneen kannen kiinni, päätin että nyt saa hemmetti ahdistukset riittää. Tsiigasin kaksi jaksoa Ex on the beachia telkkarista ja hitsi vieköön, meni ainakin tunti etten ajatellut Koronaa. Yes!

Jotenkin mua ärsyttää se ajattelutapa, että tästä pitäisi olla kiitollinen. No joo, itseasiassa oonkin kiitollinen esim. ilmaston ja maapallon kuormituksen suhteen. Sehän on aivan upeeta, että koneet on maassa ja Venetsian kanaalien vesi on kirkasta. Mutta sillain niinku henkilökohtaisella tasolla.. että nyt pitäis olla kiitollinen, kun saa pysähtyä ja olla perheen kanssa. Ja joo, kyllä mä ymmärrän mitä tolla tarkoitetaan, mutta silti.. aina kun näen jonkun jeesustelumeemin Facebookissa, tekis mieli kirkua, että kuka helevetti tässä on pyytänyt pysähtymistä tällaisen asian takia?? Me ollaan perheen ja lasten kanssa muutenkin kaikki vapaa-aika ja mä pidän arjesta sekä työstäni. Jos mä joskus kaipaankin pysähtymistä, niin ehkä, ehkä, EHKÄ siihen vois joskus olla mahis vähän paremmallakin fiiliksellä eikä tämmösessä ressissä. Ja kyllä, meemit on meemejä ja mielipiteet mielipiteitä, mutta nyt on pakko saada olla jostain vihainen!

Tällä viikolla haettiin vähän pajunoksia ja koristeltiinkin niitä. Onneksi mumma antoi aikaisemmin jo höyheniä, niin niitä löytyi nyt valmiina. Luulen, että kaivellaan vähän muitakin pääsiäisjuttuja kohta esille. Vähän väriä piristämään tätä outoa arkea. Hyvä puoli tässä on se, että trullittelut jää tänä vuonna välistä. Se ei oo koskaan ollut mun lempihomma. Paitsi tietysti silloin, kun ite sai trullitella :D Tytöt otti asian onneksi aika lunkisti. Mini vaan kysyi, että voinko mä sitten ostaa niille sitä karkkia.

Ja siis.. oikeesti tänään tuntuu jotenkin helpommalta. Varmaan vaikuttaa se, että on lauantai ja rytmi on vähän erilainen. Ei tarvi tehdä koulutehtäviä eikä mulla oo töitä. Ei tarvi kokea huonoa omatuntoa, kun ei pääse työmaalle tai ressata, kuinka kaikki parhaiten hoitaisi. Jotenkin ihanaa, että viikonloppu tuntuu viikonlopulta tässäkin tilanteessa.

Kuinka teillä sujuu?

Sannis