Kirjoittaminen on mielessä nyt koko ajan. Haluaisin kirjata näiden päivien tapahtumia ja fiiliksiä ylös, mutta jotenkin tuntuu vaikealta jäsentää ajatuksia kirjaimiksi. En tiedä johtuuko se tästä hiton flunssasta vai yleisestä tilanteesta. Oon ollut yli viikon jo kotona ja sekin kyllä sumentaa aivoja aika tehokkaasti. Ihan pelkästään neljän seinän sisällä en tokikaan oo maannut, vaan joka päivä oon ottanut jonkinlaisen happihyppelyn jaksamisen mukaan. Oon kävellyt edes korttelin ympäri ja/tai istunut terassilla tai puiston penkillä. Uskon ehdottomasti, että raitis ilma auttaa myös kipeänä.
Mietin, onko meillä Korona. Tottakai. Kukapa ei tässä tilanteessa miettisi jos flunssan oireita on. Sitkeää ainakin tuntuu olevan. Toista viikkoa mennään jo. Yleisolotila on hitusen kohentunut, mutta oikein ei oo kehumista edelleenkään. Ärsyttää ihan sikana. Tuntuu, että nyt pitäis olla kunnolla energinen ja voimissaan, että osais suhtautua tilanteeseen parhaalla mahdollisella tavalla. Ottaa aivoon lojua himassa ihan voipuneena, pähkäillä mitä tehdä töiden suhteen ja miettiä kuinka jaksaisi hoitaa ruuat ja olla apuna tyttöjen kouluhommissa. No joo, oikeestihan tytöt on tosi reippaita eikä ne niin paljoa multa enää vaadi, mutta harmittaa. Haluaisin tässä tilanteessa olla mahdollisimman paljon tukena ja läsnä.
Mister A:n duunissa alkaa YT:t. Osa joudutaan lomauttaa ja aika pelottava arvio tuli myös irtisanomisista. Voisko olla niin huono säkä, että joudutaan olla molemmat ilman töitä? Tosi monella on nyt sama tilanne edessä. Ennen aina jotenkin ajattelin, että ei se olis maailmanloppu jos ei olis töitä, mutta koskaan ennen se tilanne ei oo ollut niin konkreettisesti läsnä. Ja silloin kun tytöt oli pieniä, oli aina se mahdollisuus, että saisi jäädä sitten lasten kanssa kotiin. Nyt kun tytöt on jo koulussa, on asia vähän eri.
Paljon on mietittävää ja paljon on epävarmaa. Niin meillä kaikilla. Eniten ärsyttää, kun jengi syyttelee toisiaan. Kyllä mäkin välillä ihmettelen, että eikö niitä reissuja nyt voi jo jättää tekemättä, mutta mun mielestä julkinen syyttely ja sormella osoittelu ei ehkä oo järkevin toimintatapa nyt(kään). Ja toisaalta, jokainen meistä on omanlaisessaan tilanteessa ja katsoo asiaa eri kantilta. Aina on asioissa yhtä monta puolta, kuin on ihmisiäkin.
Tsemppiä!
Sannis
Hurjan paljon voimia rankkaan aikaan! Ja toivottavasti tuo pöpö viimein väistyisi, on se sitten mikä tahansa. On tosi rankkaa sairastaa varsinkin kun yrittää samalla huolehtia muistakin. Ja tottakai työjutut murehduttaa..
VastaaPoistaToivottavasti miehesi saa jatkaa töissä.
Tämä on kyllä ihan käsittämätöntä, kuinka koko maailma on ihan jumissa.
Kiitos <3 Toivotaan tosiaan, että koko tilanne menee mahdollisimman nopsasti ohitse.
PoistaEhkä me tästä opitaankin jotain. Ehkä :)
Tsemppiä sinne myös aivan yli paljon!