Halloween

| Tyhypäivän jälkkärit | Kolmetoistaveen myrkkymuffinsit ja muut herkut |

| Halloween-herkkupöytä | Lokakuun sankarin synttärikynttilät |

Viikonloppua vietettiin kuvien mukaisissa tunnelmissa. No joo.. oli siinä vähän semmosta julkaisukelvotontakin tunnelmaa, kun kirjoittajalla syksyn stressit purkautui pienimuotoiseksi hermoromahdukseksi. Lauantai meni oikeastaan kokonaan vähän toisen asialla, mutta perjantai ja sunnuntai oli kivemmat.

Perjantaina meillä oli tyhypäivä töistä. Käytiin Vaasa Day spassa ja sen jälkeen dinnerillä. Valitsin VDS:ssa jalkahoidon ja se oli kyllä ihana. Tuli ihan tarpeeseen ja jalat on tuntuneet huomattavasti kevyemmiltä sen jälkeen. Ruoka Fröjssä oli herkullista. Fröj on aika uusi paikka ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun siellä kävin. Kuvaan pääsi tällä kertaa vain jälkiruoka, vaikka en ookaan niin ravintolajälkkäreiden ystävä. Ei se tälläkään kertaa ollenkaan huonoa ollut, mutta kyllä mun mieleen oli muut annokset enemmän. Syötiin neljän ruokalajin menu ja oli taas niin kiva maistella uusia makuja. Tämä oli kyllä mun mieleiseni tyhysetti, ehdottomasti <3

Lauantai meni tosiaan niin kuin meni. Ei erityismainintoja, ainakaan positiivisessa mielessä. Itkusta ei meinannut tulla loppua koko päivänä ja koko syksyn stressit löi yli ihan kunnolla. Jotenkin vähän oikein säikähdin, kun niin oudoksi meni koko olotila. Tänä syksynä on ollut todella paljon kaikenlaista. Paljon töitä, paljon unettomia öitä ja paljon mulle vaikeita asioita. Oon joutunut tsempata itseäni ihan tosi paljon, että oon saanut kaikki jutut hoidettua ja monta asiaa oon tehnyt jotain muuta varten toimien samalla ihan tietoisesti täysin vastaan omaa hyvinvointiani. Oon vain ajatellut koko ajan, että kun tämän vielä hoidan, niin seuraavaksi ajattelen itseäni. Wrong move! Liian paljon vain edelleenkin on liian paljon. No, nytpähän ehkä opin taas jotain. Ehkä.

Eiliselle oltiin sovittu, että vietellään vähän perheen kanssa halloweenia ja kirjoittajan synttäreitä samalla. Saatiin mutsi, faija, isäpuoli, siskosista kaksi ja pikkusiskon pojat meille kylälle. Kaiverrettiin kurpitsat ja maisteltiin pizzojen lisäksi kaikenlaisia makeita herkkuja. Tytöt meikkasivat ihan huolella kunnon kasvomaalaukset, mutta muuten on vuosien varrella jo huomattavasti pienentynyt tämä meidän halloween-kekkerien profiili ja ihan hyvä niin. Aikansa kutakin. Aivan kivat oli halloween-naisen synttärijuhlat. 42 on nyt mittarissa. Aika keski-ikäistä, sanoisin.

Kuinkas muiden viikonloppu sujui? Oliko hermoromahduksia? Tai Halloween-juhlia?

Terkuin,

Sannis

Aika

Syysloma meni nopsasti. Vietettiin siitä iso osa mökillä. Sää oli pääasiassa kuvien mukainen eli tosi kiva. Mini ja mister A kalasteli ja me muut hengailtiin muuten vaan. Kolmetoistavee jää jo välillä kotiin. Mökki on puolen tunnin ajomatkan päässä, joten jos käydään vaan päiväseltään, ei tosiaan oo pakkokaan aina lähteä joukkoon. Vähän outoa se on. Se, että aika meni näin nopsasti. Muutaman kuukauden päästä kolmetoistavee on neljätoistavee. Menee pituudessa kohta mutsin ohi. Aina välillä se sanoo, että meillä on maailman paras perhe tai jättää lappuja jääkaapin oveen, joissa lukee "Best family ever". Välillä se hihittelee ja miettii, onkohan muut perheet yhtä outoja. Ehkä me ollaan saatu annettua sille ihan hyvät eväät maailmaan <3

Mökkeilyn lisäksi ehdin syysloman aikana käydä elokuvissa ja dinnerillä siskon kanssa, ulkoilla, herkutella ja reissata pikana Tampereelle. Yhtenä päivänä vietiin miniä kaupungin toiselle laidalle pyöräilemään. Sieltä löytyikin tosi kiva pyöräpolku ja pumptrack, jossa ei olla ennen käyty. Kiva, että vielä löytyy omastakin kaupungista uusia juttuja, vaikka aika tarkkaan on tutkittukin tässä vuosien varrella.

Nyt on jo business as usual. Työt ja koulut rullaa. Kirjoittajalla on kierrokset korkealla ja nyt pitää koittaa vähän keksiä konsteja laskea niitä. Tytöillä on tosi paljon kokeita ja kaikenlaista muuta koulussa ja harrastuksissa. Hammaslääkäriaikojakin tuntuu olevan taas joka viikolle, kun on perustarkastukset ja oikomishoidot siihen päälle. Mister A:n päivät on aina pitkiä, kun työmatka ottaa niin ison siivun päivästä. 

Aina päivittelen, että aika menee nopeasti. Niin nytkin. Seuraavana tulee lisää vuosia omaan mittariin ja sen jälkeen minin sekä Saimin. Sitten vietellään joulua ja sen jälkeen on Mister A:n vuoro vanheta. Kolmetoistavee saa sen neljännentoista kynttilän alkuvuodesta. Meidän kaikkien perheenjäsenten synttärit on alle neljän kuukauden sisällä sumassa. Loppusyksyn ja talven lapsia ollaan kaikki.

Kivaa tätä viikkoa!

Sannis

Vihdoin Volbeat

Kolme vuotta sitten ostin liput Volbeat-keikalle Helsinkiin. Konsertti oli vähän hankalasti keskellä viikkoa eikä meillä ollut tytöille hoitajaa Vaasassa. Järjesteltiin hommelit niin, että tytöt saivat koulusta vapaata pari päivää ja sovittiin yö/hoitopaikka ystävien luota Espoosta. Tapahtumaa edeltävänä päivänä koko konsertti peruuntui kuljetusalan lakon takia. 

Tämän setin jälkeen bändin tulo Suomeen peruuntui myös toisen kerran. Silloin syynä oli tietysti korona, mikäs muukaan. Jokin aika sitten kun näin, että tiedossa on kolmas yritys ja vähän lähempänä Tampereella, mietin josko vielä yrittäisi kerran päästä matkaan. Ostin liput, varasin hotellin ja pyysin töistä ylityövapaan maanantaille. Meidän duunissa on muuten suht helppo sopia vapaata perjantaille, mutta maanantai on kyllä sellainen päivä, että siihen ei tulisi mieleenkään pyydellä vapaita. Paitsi nyt. Nyt oli jo niin erikoislaatuinen tapaus :D

Lähtöhetkellä kiinnostus koko hommaa kohtaan oli aika nollissa. Melkein kolmen viikon flussa vei mehut sen verran tehokkaasti, että paljon mielummin olisin jäänyt kotiin myysailemaan. Pakattiin tottakai kuitenkin kamppeet ja ajeltiin sunnuntaina Tampereelle. Nyt jälkeenpäin oon hyvinkin tyytyväinen, että päästiin matkaan.

Oltiin Mansesterissa iltapäivällä kolmen jälkeen ja heitettiin kamat hotellille. Tunnin verran käveleskeltiin kaupungilla ja ihasteltiin Tampereen syksyä. Käpyttelyn jälkeen käytiin nopsasti vaihtamassa vaatteet ja suunnattiin dinnerille. Oltiin varattu pöytä hotellin ravintolasta. Yövyttiin Scandic Koskipuistossa. Se on Tampereen keskustan Scandiceista aina edullisin. Ja tietysti kasarein :D Syötiin tylsästi, toinen pitsaa ja toinen hampparia ja molemmat oltiin hyvinkin tyytyväisiä annoksiimme. Ruuan jälkeen käveltiin Nokia Areenalle.

Oltiin vähän turhan aikaisin matkassa, koska ei oltu oikein varmoja jonotustilanteesta. En halunnut ottaa pienintäkään riskiä, että seistään jonossa, kun kauan odotettu konsertti alkaa. Jonoja ei ollut ollenkaan ja jonkin aikaa jouduttiin odotella keikan alkua. Eka lämppäribändi lopetteli juuri ja toka oli kyllä semmosta settiä, että mielummin odoteltiin katsomon ulkopuolella.

Areenalla oli ihan hitsin ahtaat katsomot. Leveyssuunnassa penkit ookoo, mutta syvyyssuunnassa olis kyllä voinut olla edes muutama sentti enemmän tilaa, että olis voinut ojentaa jalkoja edes ihan hitusen. Sen verran kauan istuttiin ja odotettiin konsertin alkua, että kirjoittajalla alkoi vähän keinua maa jalkojen alla. Ei mitään suurempaa paniikkia, mutta kyllä siinä tuli taas todettua, että noin suuret ihmismassat ja ahtaat paikat, joista on vähän hankalaa päästä pois, saa mua kyllä vähän ahdistumaan. Jos olisin itse saanut varata määrätyt paikat, olisin tottakai varannut reunimmaiset. Leffassakaan ei tulisi mieleenkään varata keskeltä parhaan esim. näkymän takia. Aina reunasta. Nyt ei saanut itse valita, joten tietysti oltiin rivin keskellä. Yäk! Ehdin jo tsiigailla ympärilleni, mitä kaikkea voisi katosta pudota tai mikä kaikki voi sortua tms. Jep.. hullu, mikä hullu :D

Volbeat oli hyvä. Tiesin jo etukäteen, että osa biiseistä tulee olemaan sellaisia, mistä en pidä. Tykkään ihan älyttömästi lähes kaikista bändin vähän melodisemmista kappaleista, mutta paljon löytyy myös mulle liian raskasta räminää. Salaa toivoin, että niitä omia lemppareita olisi ollut vähän enemmän. Keikka oli kuitenkin siisti elämys ja olin yllättynyt siitä, kuinka hyvin laulaja lauloi livenä. Jouduin kyllä kyyneleen tirauttaa, vaikka Cape of our herota ei soitettukaan. Aina se musiikki vaan herkistää.

Keikan jälkeen hipsuteltiin suoraan hotellille nukkumaan. Aamulla käytiin aamiaisella ja oli muuten ihan hitsisti porukkaa. Luulin, että maanantaina olisi rauhallista. Syötiin vatsamme täyteen ja pakattiin kamppeet. Ajeltiin vielä Pyynikille haukkaamaan vähän happea ja siitä kaasuteltiin kotiin about siihen, kun tytöt pääsi koulusta. Oli kuulemma kivaa, kun Kanadan täti oli ollut yövahtina.

Oon tosi tyytyväinen, että lähdettiin. Nyt ei tarvi enää miettiä, meniskö.

Sannis

Syysloma

Syysloma on aina kiva! Se on ekat glögit ja joulutortut. Se on suolakeksejä aurajuustolla. Se on Sohvaperunat ja Vain elämää ja koko perhe olkkarissa saman telkkarin äärellä. Se on vähän myöhäisempiä iltoja ja hitusen hitaampia aamuja. Se on upeita värejä ulkona ja pieniä retkiä raikkaassa säässä. Se on niin kaivattu tauko syksyn arkeen.

*****

Eilen vietiin ensin Saimi metsään ja sen jälkeen mini pumptrackille ja polkupyöräilemään. Sitten suunnattiin koko porukka mökille. Siellä oli kuulemma sauna kohta lämmin. Mentiin kaupan kautta, koska Rustassa oli kalastustarvikkeet poistoalessa. Minillä ei tällä kertaa kalaonni suosinut, mutta Mister A nosti hauen ja aikoo kuulemma vihdoinkin tehdä niitä haukipullia, joista on puhunut jo ties kuinka monta vuotta.

Kolmetoistaveekin lähti mukaan mökkihommiin, vaikka ei oo vielä ihan priimakunnossa. Pötkötteli lähinnä sisällä puhelin kourassa. Kirjoittaja kävi saunassa ja meressä kastautumassa. Saimi juoksi hulluna edestakas ja haukkui kalastajille, kun olisi niin halunnut osallistua. Mini jäi mummun, papan ja Kanadan siskon kanssa mökille yöksi, kun me muut käveltiin pilkkopimeän metsän läpi autolle ja ajeltiin kotiin nukkumaan. 

Mukavaa lauantaita just sulle!

Sannis

Kuutamolaavu

Pääsin ensimmäisen kerran kahteen viikkoon pienelle metsärundille. Ihanaa! Tein itse asiassa heti jopa kaksi pientä lenkkiä samalle päivälle. Ensimmäisen Saimin ja mister A:n kanssa ja toisen mutsin eli mummun ja Kanadan siskon kanssa. Kuvat on ekalta rundilta. Ollaan koluttu meidän vieressä olevaa Pilvilammen ulkoilualuetta tietysti jonkin verran ja yleensä lähdetään matkaan täältä "meidän puolelta". Tällä kertaa ajettiin kuitenkin autolla tasan alueen toiselle puolelle ja käveltiin siitä lyhyt matka tulipaikalle, jossa ei olla ennen käyty.

Kuutamolaavu on tehty viime vuonna ja se olikin tosi kiva. Täytyy ehdottomasti tehdä sinne tässä lähiaikoina uusi retki. Tulipaikkoja oli kaksi ja katoksen alla oli kunnollinen pöytä ja penkit. Puita oli isot pinot ja maisemat oli kivat Pilvilammelle. Matkaa Höstevden puolen parkkipaikalta laavulle oli vain 1,7km, joten retki sopii pienempienkin lasten kanssa. Matkalta pääsi poikkeamaan näköalapaikalle, jossa ei vielä käyty. Sinne mennään sitten seuraavaksi.

Toiselle rundille oli outoa lähteä, kun ei ollut Saimia mukana. Saimi lähti mister A:n ja minin mukaan anopin eli mumman luo eikä siksi ehtinyt uudelleen metsään. Pilvilammelle suunnattiin tällä toisellakin kerralla. Aika hitaasti joudun vielä kulkea. Kunto ei oo lähellekään normaali. Oleskellessa olo on ihan ookoo, mutta kävellessä huomaa, että pitää mennä tosi rauhassa. Puuh! Saapa nähdä, kuinka käy ensi viikon jumppien. Heti tiistaina olis luvassa Kiinteytys ja Tanssi. Jos vointi ei tästä parane, ei oo toivettakaan, että voisin ohjata. Toivotaan ny, että vihdoin paranee.

Nyt alkaa pieni syysloma. Niin ihanaa. Kun vielä kolmetoistavee paranisi, niin hommat olis mallillaan.

Sannis

Parempi

Aivan, kuin yleisolotila alkaisi olla jo vähän parempi. Duha on edelleen aikamoinen ja niistää pitää aivan jatkuvasti, mutta nyt tuntuu, että aletaan jo liikkua parempaan päin. Kolmetoistavee on aika surkeana edelleen, joten Vuokatti on nyt bye bye meidän osalta. Harmittaa. Olis ollut satavarmasti niin kiva reissu. Mutta tulee kai noita. Mini haluaa niin kovasti vaunuilemaan, että on jo kysellyt saako nukkua ja syödä aamiaisen vaunussa omassa pihassa jos ei päästä lähtemään mihinkään. Ei oo ainoastaan aikuiset meidän perheessä, jotka on hurahtaneet asuntovaunuiluun :)

Ilmoitin jo töihin, että tuun huomenna pelipaikalle. Tänään tein vielä etäpäivän. Kaipaan jo aika epätoivoisesti pois täältä neljän seinän sisältä ja tuntuu, että on sata työjuttuakin, mihin tarvin mielipiteen Bossilta, Toimarilta ja/tai työkamuilta. Jep, meidän yrittäjät on Boss ja Toimari. En tiedä oonko koskaan maininnut. Oon tainnut. On aika hauskaa, kuinka vakiintuneet noista lempinimistä on tulleet ja miten niitä käytetään aivan luontevasti lähes kaikissa tilanteissa. En edes enää muista, kuka ne on alunperin keksinyt.

Tänään oon jaksanut käydä Saimin kanssa ulkona jopa kaksi kertaa. Toinen kierros oli kahden korttelin mittainen, toinen yhden. Kovaa on kuulkaa. Suunnittelen, että illalla käyn vielä kerran. Ehkä kolme korttelia. Aivan jännittää, koska pääsee jumpalle. Omat tunnit on annettu pois tältä viikolta, joten ensi viikolla sitten koitetaan. Hullua, miten nämä taudit kestää nykyään kauan ja tuntuu, että joka kaudella on joku pidempi juttu. Jos ei oo korona, niin sitten tietokone putoaa jalan päälle ja jos ei tietokone putoa jalan päälle, niin tulee jännetupin tulehdus liiasta kutomisesta. Aina jotain nykyään.

Tämä syyslomaviikko olis kyllä aika ihanaa pitää lomaa. Pari vuotta sitten pidin talviloman tässä ja se oli kyllä aika jees. Toki, kyllähän se kevät ihan hitsin pitkäksi sitten tulee. Voiskohan pitää viikon keväällä ja kolme kesällä. Vois tuntua kyllä hitsin lyhyeltä sitten taas kesäloma. Mistäköhän sitä saisi viidennen viikon lomaa joka vuoteen? Kaikenlaista sitä ehtii täällä miettiä, kun on tylsää. Mini pääsi onneksi kalaan, kun iskä lähti kaveriksi. Meni vissiin perille, kun mister A:lle eilen vihjaisin, että vaikka minä ja kolmetoistavee ollaan kipeitä, niin ei kai se tarkoita, että kaikkien tarvii tietokoneita kattoa joka päivä koko loman :D

Tsemppiä viikkoon!

Sannis

Normaalia kuivempaa

Sunnuntai. Valvoin viime yönä ties kuinka pitkän ajan ja ressasin. Ollaan sovittu ystävien kanssa, että lähdetään ensi viikolla vaunuilemaan muutamaksi päiväksi, mutta en usko, että päästään matkaan. Oma olotila on samanlainen, kuin eilen. Kolmetoistaveen vointi on tosi surkea ja korvatulehdus aiheuttaa flunssan oireita. Tämmöset tilanteet on kirjoittajalle tosi vaikeita. Ahdistaa aiheuttaa toisille (ja itselle) pettymystä perumalla. Oikeestihan pitäisi ymmärtää, että kyllä se oma vointi täytyy osata laittaa etusijalle, mutta on kyllä hankalaa.

Siinä yön aikana vedin myös kunnon stressit rahanmenosta. Bensan hinnan nousu, ruuan hinnan nousu, sähkön hinnan nousu... nää kaikki yhdessä on kyllä liikaa. Hetki sitten jouduttiin autokaupoille ja tällä viikolla jouduttiin tiskikonekaupoille. Pelkään, että ihan kohta hajoaa jääkaappi tai pakastin. Ratsastuksen kymppikorttiin on aina ihan tuskaa koittaa saada rahat kasaan. Ja jep.. ei tietenkään voi harrastaa ratsastusta jos ei siihen ole rahaa, mutta perupa nyt se ainoa asia, mitä lapsi haluaa tehdä.

Ensi viikolla on sovittu vaunureissun lisäksi yksi toinenkin meno ja nyt molemmat jutut ahdisti yöllä myös rahanmenon puolesta. Tuon toisen menon kulut on suurimmaksi osaksi maksettu, mutta kyllä siihen vielä jonkin verran rahaa tarvii. Pelkään, että jos lähdetään matkaan, menee se vähän hukkaan enkä osaa nauttia olostani. Tää on kirjoittajalle aika tyypillistä käytöstä. Nyt kun oon ollut pitkään kipeänä ja täällä neljän seinän sisällä, alan suurennella asioita ja stressata kaikesta hulluna. Hetken päästä huomaan, kuinka turhaa oli ahdistua. Se kun harvemmin on auttanut asioita.

Ressaako teitä muita raha-asiat? Tai menojen peruminen?

Nyt päivänvalossa ei ahdista läheskään yhtä paljoa (paitsi kipeänä olo.. se ahdistaa ihan hitosti). Ystävälle laitoin vaunureissusta viestiä ja kuulin, että siellä on myös flunssaa ilmoilla. Saa ny nähdä. Josko sitä nyt vain ottaisi päivän kerrallaan vastaan mitä tuleman pitää. Se on kuulkaa sillain vaan heleppoo :D

Yhtenä päivänä tehtiin kurpitsapiirakkaa. Se pitää kyllä tehdä vähintään kerran joka syksy. Tällä kertaa taidettiin paistaa vähän liian kauan, kun tuli jotenkin vähän normaalia kuivempi. Vai onkohan kurpitsoissa paljon eroja kosteuden suhteen? Tuntui jo muusatessa jotenkin "paksummalta". Miniä oon koittanut prässätä, että leipois meille tänäänkin jotain. Vähän se jo lupaili. Aivan liikaa on toki syöty kaikkea turhanpäiväistä, mutta tämmöstä tää nyt on. 

Jep, tämmöstä tää nyt on. Normaalia kuivempaa koko oleminen. Toivottavasti siellä ruudun toisella puolelle pyyhkii vähän paremmin.

Sannis

Päivä 11

Flunssa, päivä 11. Ei vaan hellitä. Flunssan ekoina päivinä oli ihana auringon paiste. Nyt on viime päivät olleet sateisempia. Piha on ihan täynnä lehtiä, mutta nyt ei tarvi haaveilla haravointipuuhista. Eikä ne mua haittaa kyllä yhtään. Rakastan noita värejä. Mutta onko se nyt sitten nurmikolle huono jos siihen jää lumen alle makaamaan paksu lehtimatto?

Pää on aivan täynnä räkää. Nyt kuitenkin pystyy jo jollain lailla kumartua laittamaan kengät jalkaan. Vaikka eipä tässä mihinkään oo menemistä. Eilen koitin käydä töissä. Virhe. Vielä alkuviikosta päässä oli tosi iso paine. Posket on myös vaihtelevasti olleet kipeät. Semmosta en muista, että olis koskaan ennen ollutkaan eikä kirjoittajalla oo koskaan tainnut olla poskiontelontulehdusta. Yöt on onneksi olleet vähän helpompia. On pystynyt jopa nukkua jonkin verran. Kyllä tää silti vielä tosi nihkeetä on.

Tänään meille piti tulla ystävät Espoosta vierailulle pariksi päiväksi. Eilen peruin koko homman tämän oman olotilan takia. Siitä vähän ajan päästä kolmetoistavee soitti koulusta itkien, että on korva ihan hitsin kipeä. Ehtikin jo olla melkein kokonaisen viikon normihommissa. Saatiin särkylääkkeellä hellittämään sen verran ettei haluttu kumpikaan lähteä päivystykseen jonottamaan. Lääkäriaikoja ei tunnu nyt olevan juuri missään, mutta löysin kuin löysinkin Terveystalosta yhden tälle päivälle. Ärsyttää maksella näitä yksityisten maksuja. Toisaalta, hyvähän tuo on, että on tarvinnut käydä niin vähän ettei vakuutusten omavastuut oo ylittyneet. Viimeksi minin käskettiin ottaa Buranaa ja sitten olotila olikin surkea ja seilasi ties kuinka kauan. Toivottavasti kolmetoistavee saisi antibioottikuurin, kun ei nämä taudit nyt tunnu menevän ohi Buranalla. Mister A on vapaalla, joten pääsee onneksi kuskaushommiin, niin kirjoittaja saa yskiä kotona.

Tytöillä ja mister A:lla alkoi loma. Mini on kysellyt mökille ja oon miettinyt pääni puhki mihin väliin sen visiitin lykkäisin. Eilen mutsi eli mummu ja Kanadan siskonen kävi hakemassa minin ja Saimin illaksi mökkipuuhiin. Sekä mini, että Saimi oli ikionnellisia. Kirjoittaja taisi kuitenkin olla kaikista onnellisin. Oon niin ressannut, kun Saimi on saanut ihan liian vähän liikuntaa viime viikkoina. Nyt pääsi kunnolla kävelylle ja vapaana juoksemaan

Eipä täällä siis ihmeitä. Kotosalla menee tämäkin viikonloppu. Kasvan kai kohta tähän nojatuoliin kiinni. Aika monilla tuntuu olevan nyt samaa settiä. Ainakin niiden viestien perusteella, joita oon somessa saanut omiin flunssaurputuksiin. Olispa nämä tämä nyt ensi viikkoon mennessä taputeltu. Jostain syystä tuntuu siltä, että taitaa olla turha toive.

Hyvä viikonloppua!

Sannis

Täydellinen Tikkakoski

Pari viikkoa sitten tehtiin viikonloppureissu Tikkakoskelle. Viimeinenkin meistä siskoista täytti neljäkymmentä ja oli varannut juhlaviikonloppua varten Sarpatin leirikeskuksen. Paikka oli tosi kiva. Päärakennuksessa oli neljä (vai viisi?) neljän hengen makuuhuonetta, iso oleskelutila, todella hyvin varusteltu keittiö, useampi vessa, kylppäri ja sauna. Lisärakennuksessa oli kaksi neljän hengen makkaria, vessa ja kylppäri. Ulkona oli pieni uimaranta, soutuveneitä, koriskenttä ja grillikatos. N. puolen kilometrin päässä oli kiva laavupaikka ja vähän kauempana löytyi pidemmätkin luontopolut. 

Kolmetoistavee ja Saimi lähti matkaan mutsin eli mummun kanssa, kun kolmetoistavee pääsi koulusta perjantaina puolilta päivin. Kanadan sisko pääsi siihen samaan kyytiin Jyväskylästä. Siskonen on nyt vähän pidemmän ajan Euroopassa, mutta oli tossa kohdassa käynyt välillä Italiassa pyörähtämässä. Me minin ja kahden serkkupojan kanssa päästiin faijan eli papan kyytiin, kun koko koululaistrio oli päässyt koulusta kahdelta ja kolmelta. Faijalla oli vaunu perässä, joten ennustelin pitkänsitkeätä matkaa, mutta aika kivuttomasti meni. Vähän huonoa oloa oli ilmoilla sekä kirjoittajalla, että minillä, mutta ihan hyvin kuitenkin selvittiin. Mister A ja mun serkkuni mies ajeli vasta lauantaina pelipaikalle, koska molemmat joutui olla duunissa vähän pidempään.

Paikalla oli parinkymmenen hengen porukka sankarin perhettä ja ystäviä. Sää oli ihan täydellisen syksyinen ja ruska oli niin upea, kuin vain ruska voi olla. Ulkoiltiin, saunottiin, grillattiin ja hengailtiin. Lapset tuntui nauttivat olostaan pelaillessa ja viilettäessä pitkin pihoja. Itse paikka oli tosi kiva ja huippua oli sekin, että Saimia pystyi pitää vapaana pihalla. Ite väsyn tosi nopeesti tämmösissä isommissa happeningeissa nykyään, joten oli enemmän kuin sopivaa, että meidän perhe asusteli nimenomaan lisärakennuksessa. Sinne pääsi aina välillä olemaan ihan omaan rauhassa.

Ihan kaikki ei ollut niin täydellistä, kuin ehkä tästä nyt ymmärtäisi. Nuo asiat kylläkin, mitä tuli mainittua. That's social media for you. Täällä voi kertoa just sen mitä haluaa ja esittää asioista juuri sen puolen, mikä parhaiten milloinkin sopii. Kirjoittajakin alkaa tulla vanhaksi ja on jo sen verran viettänyt aikaa täällä somen ihmeellisessä maailmassa, että aina välillä katson parhaaksi pitää mölyt mahassani. Joskus on parempi puhua säästä ja vain niistä kivoista jutuista. 

No niin, nyt tästä saakin sitten sellaisen käsityksen, että siellä tapahtui jotain tosi dramaattista. No eipä muuten sitäkään. Tässä reissussa oli aidosti tosi kivoja hetkiä. Perhesuhteet ei vain aina oo niin yksiselitteisiä, kun on näin pitkään elelty. Kirjoittaja on liian herkkä ja tuntee liikaa. Tämmönen kokonainen viikonloppu isommalla porukalla tuo välttämättäkin kaikenlaisia tunteita käsiteltäväksi. Tällä reissulla oli myös mukana meille tuntemattomia tyyppejä, sankarin kavereita ja vieraiden ihmisten läsnäolo koko viikonlopun ajan on allekirjoittaneelle jo itsessään haaste.

Mutta hei, paikka oli kyllä kiva. Olis ihan täydellinen myös kesällä. Taitaa vaan olla silloin aika ahkerassa leirikäytössä enkä tiedä onko ollenkaan vuokrattavissa. Viikonloppuvuokra oli mun käsitykseni mukaan jotain päälle 400€ ja sen jos jakaa neljälle tai viidelle perheelle, ei hinta jää ihan hirveän suureksi per porukka. Voisin hyvin kuvitella lähteväni tuonne uudelleen. Tosi kivaa oli se, että isommalla porukalla kaikkien ei tarvinnut tehdä koko ajan samaa juttua ja jokainen sai tehdä about mitä huvitti. Kun joku lähti pidemmälle luontopolulle, lähti toiset lyhyemmälle rundille ja kun joku oli päikkäreillä, oli joku muu pelaamassa korista. Ruuan laiton ja tiskaamisen vois näin isossa porukassa kyllä mieluusti ulkoistaa :D

Niin. Meillon täydellinen elämä, täynnä laulun aiheita.

Niinhän se sanoo kuulkaa Suvi Teräsniskakin.

Sannis

Murupiirakka

Oon tehnyt piirakkaa jo useamman vuoden aina samalla ohjeella. Nyt löytyikin sitten uusi luotto-ohje vanhan rinnalle. Maku perfect ja vaikein osuus on voin sulattaminen. Yes!! Työkaveri oli tätä piirakkaa tuonut duuniin yhtenä päivänä ja resepti oli kuulemma alunperin Mimmin keittiöstä. Nam! Ohjeesta tulee pellillinen piirakkaa.

Taikina:

8 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

1 rkl (=3 tl) leivinjauhetta

½ tl suolaa

4½ dl maitoa

2 purkkia Piltti - omenasosetta (tai 2 isoa kananmunaa)

200 g voita tai leivontamargariinia

Täyte:

omenaa, persikkaa, raparperia, mustikkaa tms.

sokeria

kanelia

Muruseos: 

3 dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

75 g  voita

Laita uuni kuumenemaan 175 - 200 asteeseen. Sulata voi. Mittaa kaikki taikinan kuivat ainekset kulhoon ja sekoita. Sekoita keskenään nesteet + munat + rasvasula. Lisää tämä seos jauhoseokseen ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina pellille tasaisesti. Levitä päällysainekset pohjan päälle ja ripottele niiden päälle kaneli sekä sokeri. Valmista muruseos yhdistämällä kaikki sen ainekset kulhoon (voi pehmeänä tai sulatettuna) ja nyppimällä seos murumaiseksi. Ripottele seos piirakan pinnalle. Paista, kunnes piirakka on kypsää ja kauniin väristä, n. 30-40 min lämpötilasta ja piirakan paksuudesta riippuen.

Tein ite ensimmäisen version persikoista, koska niitä meillä oli vähän nahistuneina pöydällä.
Tämä on ihan varmasti täydellistä myös esim. omenasta.

Kannattaa kokeilla!
Sannis

Valoa

Flunssa päivä 6. Aivan, kuin olis vähän valoa tunnelin päässä. Lauantai ja sunnuntai oli ihan kamalat. Itkin. Useammankin kerran. Itkin siis mukamas jollekin, mitä telkkarissa tapahtui, mutta oikeasti itkin koska oli niin paskinta paskaa. Oon saanut muutamia viestejä IG:ssä koskien tätä flunssahommaa ja näyttää siltä, että tähän hommaan kuuluu nyt automaattisesti helvetinmoinen kurkkukipu ja yleisesti ottaen ihan karmea olotila. En lähde kyllä kiistämään. En muistaisi, että normiflunssat on olleet näin kovia. Ehkä aika kultaa muistot tai ehkä korona-aika on tuonut tähän(kin) oman pikku säväyksensä.

Aamulla löysin avaamattoman purkin Kanadan siskon tuomia Cold&sinus-pillereitä ja nappasin yhden. Vuosien varrella on käynyt selväksi, että Kanadan lääkkeet on monesti tehokkaampia, kuin täällä meillä myytävät ja liekö nyt siitä johtuvaa vai sattumaa, mutta olotila parani asteen verran. Iltaa kohden kurkkukipu hellitti jo jonkin verran ja enää ei itkettänyt ihan yhtä paljoa. Jalkeilla oli turhaa koittaa olla, mutta hitusen oli jo helpompi fiilis.

Nyt on maanantai. Kolmetoistavee lähti aamulla kouluun ja päivä olikin sujunut kuulemma ihan hyvin. Mini oli vielä kotosalla. Oli ite sitä mieltä, että voisi mennä kouluun ja päivällä vointi vaikuttikin ihan ookoolta, mutta iltaa kohden meni kuitenkin huonommaksi. Typy alkoi jo itekin miettiä, kuinka seuraavana päivänä kannattaa toimia. Kertaili siinä yhteiskuntaopin kokeeseen ja murehti ettei haluaisi olla siitä pois. On tää nyt aikamoista sairastelua.

Alkaa tylsistyttää. Ei jaksaisi selata enää tuhannetta kertaa samoja Instajuttuja eikä Netflixistäkään löydy muka mitään tsiigattavaa. Huomenna jos mini pääsee kouluun, on eka päivä kun saan huilata hetken itekseni kotona. Tytöt on toki jo niin isoja ettei tarvi kaiken aikaa vahtia, mutta on se niin erilaista olla yksin. Kaipaan muutenkin tietyn määrän hiljaisuutta päiviin ja nyt kipeänä ollessa kaikki meteli kuormittaa vielä tavallista enemmän.

Jeps, täällä ei oo siis tapahtunut yhtään mitään. Toivottavasti te muut säästytte flunssilta ja pysytte terveinä. Vähän kallistakin tämä sairastelu, kun on aikaa pyöriä nettikaupoissa. Tarvisinkohan mä vielä yhden semmosen tikkitakin syksyksi? Ööööö..  NOUP! :D

Tsemppiä viikkoon!

Sannis