Vihdoin Volbeat

Kolme vuotta sitten ostin liput Volbeat-keikalle Helsinkiin. Konsertti oli vähän hankalasti keskellä viikkoa eikä meillä ollut tytöille hoitajaa Vaasassa. Järjesteltiin hommelit niin, että tytöt saivat koulusta vapaata pari päivää ja sovittiin yö/hoitopaikka ystävien luota Espoosta. Tapahtumaa edeltävänä päivänä koko konsertti peruuntui kuljetusalan lakon takia. 

Tämän setin jälkeen bändin tulo Suomeen peruuntui myös toisen kerran. Silloin syynä oli tietysti korona, mikäs muukaan. Jokin aika sitten kun näin, että tiedossa on kolmas yritys ja vähän lähempänä Tampereella, mietin josko vielä yrittäisi kerran päästä matkaan. Ostin liput, varasin hotellin ja pyysin töistä ylityövapaan maanantaille. Meidän duunissa on muuten suht helppo sopia vapaata perjantaille, mutta maanantai on kyllä sellainen päivä, että siihen ei tulisi mieleenkään pyydellä vapaita. Paitsi nyt. Nyt oli jo niin erikoislaatuinen tapaus :D

Lähtöhetkellä kiinnostus koko hommaa kohtaan oli aika nollissa. Melkein kolmen viikon flussa vei mehut sen verran tehokkaasti, että paljon mielummin olisin jäänyt kotiin myysailemaan. Pakattiin tottakai kuitenkin kamppeet ja ajeltiin sunnuntaina Tampereelle. Nyt jälkeenpäin oon hyvinkin tyytyväinen, että päästiin matkaan.

Oltiin Mansesterissa iltapäivällä kolmen jälkeen ja heitettiin kamat hotellille. Tunnin verran käveleskeltiin kaupungilla ja ihasteltiin Tampereen syksyä. Käpyttelyn jälkeen käytiin nopsasti vaihtamassa vaatteet ja suunnattiin dinnerille. Oltiin varattu pöytä hotellin ravintolasta. Yövyttiin Scandic Koskipuistossa. Se on Tampereen keskustan Scandiceista aina edullisin. Ja tietysti kasarein :D Syötiin tylsästi, toinen pitsaa ja toinen hampparia ja molemmat oltiin hyvinkin tyytyväisiä annoksiimme. Ruuan jälkeen käveltiin Nokia Areenalle.

Oltiin vähän turhan aikaisin matkassa, koska ei oltu oikein varmoja jonotustilanteesta. En halunnut ottaa pienintäkään riskiä, että seistään jonossa, kun kauan odotettu konsertti alkaa. Jonoja ei ollut ollenkaan ja jonkin aikaa jouduttiin odotella keikan alkua. Eka lämppäribändi lopetteli juuri ja toka oli kyllä semmosta settiä, että mielummin odoteltiin katsomon ulkopuolella.

Areenalla oli ihan hitsin ahtaat katsomot. Leveyssuunnassa penkit ookoo, mutta syvyyssuunnassa olis kyllä voinut olla edes muutama sentti enemmän tilaa, että olis voinut ojentaa jalkoja edes ihan hitusen. Sen verran kauan istuttiin ja odotettiin konsertin alkua, että kirjoittajalla alkoi vähän keinua maa jalkojen alla. Ei mitään suurempaa paniikkia, mutta kyllä siinä tuli taas todettua, että noin suuret ihmismassat ja ahtaat paikat, joista on vähän hankalaa päästä pois, saa mua kyllä vähän ahdistumaan. Jos olisin itse saanut varata määrätyt paikat, olisin tottakai varannut reunimmaiset. Leffassakaan ei tulisi mieleenkään varata keskeltä parhaan esim. näkymän takia. Aina reunasta. Nyt ei saanut itse valita, joten tietysti oltiin rivin keskellä. Yäk! Ehdin jo tsiigailla ympärilleni, mitä kaikkea voisi katosta pudota tai mikä kaikki voi sortua tms. Jep.. hullu, mikä hullu :D

Volbeat oli hyvä. Tiesin jo etukäteen, että osa biiseistä tulee olemaan sellaisia, mistä en pidä. Tykkään ihan älyttömästi lähes kaikista bändin vähän melodisemmista kappaleista, mutta paljon löytyy myös mulle liian raskasta räminää. Salaa toivoin, että niitä omia lemppareita olisi ollut vähän enemmän. Keikka oli kuitenkin siisti elämys ja olin yllättynyt siitä, kuinka hyvin laulaja lauloi livenä. Jouduin kyllä kyyneleen tirauttaa, vaikka Cape of our herota ei soitettukaan. Aina se musiikki vaan herkistää.

Keikan jälkeen hipsuteltiin suoraan hotellille nukkumaan. Aamulla käytiin aamiaisella ja oli muuten ihan hitsisti porukkaa. Luulin, että maanantaina olisi rauhallista. Syötiin vatsamme täyteen ja pakattiin kamppeet. Ajeltiin vielä Pyynikille haukkaamaan vähän happea ja siitä kaasuteltiin kotiin about siihen, kun tytöt pääsi koulusta. Oli kuulemma kivaa, kun Kanadan täti oli ollut yövahtina.

Oon tosi tyytyväinen, että lähdettiin. Nyt ei tarvi enää miettiä, meniskö.

Sannis