Vuodenvaihde

Torttuja ei oo nyt aaton aaton jälkeen enää leivottu. Koitin toki ottaa Prisman ruokatilaukseen torttutaikinaa, mutta oli mukamas loppu. Höh! No, ehkä pystyn jo luopua tortuista taas muutamiksi kuukausiksi :D Se, mistä en vielä halua luopua on jouluvalot. Aina joulun jälkeen, kun kerään tontut ja koristeet pois, tulee ihanan selkeää, mutta kun otan valot pois, tulee aina vähän tyhjää. Valot saa siis olla vielä hyvän tovin ja olkoot kuusikin ihan rauhassa valaisemassa olkkaria.

Tällä viikolla on käyty vähän kaupungilla ja tehty aleostoja, kuka mitäkin on tarvinnut. Minikin oli kamunsa kanssa ekaa kertaa kahdestaan kaupoilla ja voi että hain onnellisia kakaroita kotiin, kun olivat saaneet ite valita ja sovitella uudet vaatteensa. Samalla reissulla oli neljätoistavee kamujensa kanssa vähän törsäämässä joululahjarahoja. Siinä missä minin rahat menee vaatekauppaan, menee neljätoistaveen kirjakauppoihin. Suurimmaksi osaksi kirjat on englanninkielisiä ja niitä uppoaa aika nopealla aikataululla.

Mister A sai kauan hiukomansa imurin. Kirjoittaja osti alesta pari joulujuttua ensi vuodelle sekä talvitakin tuleville superpakkasille. Saa nähdä tuleeko niitä. Ehtiihän tässä vielä ennustukset muuttua monta kertaa. Aika kirpsakkaa toki on jo nyt. Talvi on ihanaa, mutta Saimin tassujen ja autojen käynnistelyn puolesta toivon ettei aivan kolmeenkymmeneen kipuaisi mittarit.

Eilen käytiin dinnerillä ystävien kanssa mister A:n pyöreiden synttäreiden kunniaksi. Kirjoittajan ruoka meni aivan nappiin, kaikki kolme ruokalajia. Muille taisi olla enemmän ookoo-osastoa, mutta kiva oli istuskella ja höpötellä. Etukäteen mietin, kuinka jaksan koska flunssan jälkimaininkien lisäksi heräsin ärhäkkään migreeniin ja se kaatoikin ihan petiin asti aamupäivällä. Sain sen kuitenkin taittumaan illaksi ja päästin kuin päästiinkin syömään.

Tänään on vuoden viimeinen päivä. Mister A ja mini lupasivat lähteä minin kamun ja tämän iskän kanssa raketteja tsiigailemaan jossain vaiheessa. Me taidetaan neljätoistaveen ja Saimin kanssa otella hyvin iisisti kotosalla. Motonetiin pitäisi minin kuulemma lähteä vielä tarroja ostamaan aamupäivästä eikä itseäkään haittais käydä vielä vähän jossain muualla. Normaalisti oon niin allerginen kaupoille, mutta nyt jostain syystä hutsittaa vähän kierrellä. Toki, se tulee aina vähän turhan kalliiksi :D 

Töitä oon ehtinyt tässä aamusta tehdä hetken ja otan vielä toisen lyhyen pätkän joskus iltapäivästä. Vuoden viimeisinä päivinä on sähköpostia aina hullu määrä, kun porukalla on liikuntarahoja käyttämättä. Saadaan sitten treeniaika-asiat kuntoon asiakkaille ja tietysti nyt tehdyt hommat vähän helpottaa omaa seuraavan arkipäivän urakkaa.

Kyllä tämä vuosi alkaa olla nyt paketissa. Vähän vaikea sanoa, mitä tästä jäi päällimmäisenä mieleen. Ehkä alkuvuoden oma stressi ja väsymys ja se kuinka sain sitä taltutettua vuoden loppua kohti. Syksyn migreeniputkikin kirvelee vielä mielessä, mutta kyllä suurimpana yksittäisenä juttuna tästä vuodesta taitaa nousta kesän vaunureissut ja se, että saatiin oma vaunu. Tänä vuonna Mini aloitti kaksi uutta, tosi mieluisan tuntuista harrastusta ja neljätoistaveen lehtienjakoduuni toi yhteistä hommaa koko meidän perheelle.

Lentomatkoja ei olla tehty nyt muutamaan vuoteen eikä ne oikein houkuttele ensi vuodellekaan. Se on näkynyt suoraan pankkitilillä ja rahaa on ollut tänä vuonna enemmän muihin juttuihin. Tänä vuonna myös elämän hauraus tuntui hyvin konkreettiselta ja säästin pahan päivän varalle enemmän, kuin ennen. 

Vaikka tossa aiemmin just kerroin, että on käyty alennusmyynneissä ja saatu vaunu, niin kyllä materia kiinnostaa koko ajan vähemmän. Oon onnellinen siitä, että meillä on pieni talo, edulliset autot ja lapset, jotka ymmärtää että kaikki ei tule valmiina, vaan itsekin pitää olla valmis tekemään hommia. Oonkin koittanut muistaa tytöille säännöllisesti kertoa, että ollaan niin ylpeitä noin fiksuista likoista, joilla on jalat maassa ja oma järki päässä. Toivon, että jatketaan samoilla linjoilla ensi vuodelle.

Hyvää vuodenvaihdetta. Kiva, että ootte siellä!

Sannis

Vuoden vikat

Vuoden viimeisiä päiviä elellään. Vuosi 2023 ei ollut kirjoittajan vuosista paras, mutta kasvatti kyllä ja päättyy paremmin, kuin alkoi. Tänä(kin) vuonna, varsinkin taas tänä vuonna jouduin miettiä omia rajojani ja sitä, kuinka paljon ihminen jaksaa. Monen monta kertaa pysähdyin miettimään, mitä oikeasti itse haluan ja ilokseni huomaan, että osasin vihdoin tehdä enemmän päätöksiä juuri sen perusteella.

Kuvien kaakaot ja kupit tytöt sai kummitädiltään ja -sedältään joululahjaksi. Aivan ihanat! Mietin monenako jouluna neljätoistavee hörppii vielä kaakaonsa kotona. En usko, että mikään kauhea kiire on omaan kotiin jos ei nyt tilanne jotenkin dramaattisesti seuraavien vuosien aikana muutu. Ehkäpä menen nyt vähän asioiden edelle, mutta väkisinkin välillä mietin, miltä tuntuu sitten, kun tyttöjen huoneet on tyhjät.

Kirjoittajan pitäisi jo valmistautua töihin. Pitäisi nousta ja vielä imuroidakin ennen lähtöä, mutta tässä sitä istutaan sohvan nurkassa. Saa nähdä, tuleeko kiire. Minin huoneessa pötköttää kolme; mini, kaveri ja Saimi. Neljätoistaveen huoneesta kuuluu vielä tiukka tuhina. Mister A on lähtenyt työmaalle jo muutama tunti sitten. Mumma tulee meille tänään. Illalla mini lähtee futistreeneihin. Neljätoistaveellä on lehtien lajittelu ja sen jälkeen ne vielä jaetaan. Vaasa-lehden jakoduuni onkin se tämän vuoden uusi juttu ja on sujunut aika kivasti. Ihan kivasti opettaa vähän vastuuta ja tuo taskurahaa.

Nyt kampean itseni ylös ja lähden matkaan. Saa nähdä, tuleeko asioita vielä tälle vuodelle. Saattaa hyvinkin olla :)

-Sannis

Joulu 2023

Joulu hurahti ohi nopsasti. Flunssa taas ei ja pian on kaksi viikkoa köhitty. Aina vaan on nokka tukkoinen ja olo hyydyksissä. Joulun aikana ollaan suurimmaksi osaksi istuttu valmiiseen ruokapöytään eikä muutenkaan oo tarvinnut tehdä mitään suurempia ponnistuksia, mutta kylläpä vain onkin ollut väsy viime päivinä.

Joulujutut sujui mukavasti tänä(kin) vuonna. Ruoka oli herkullista ja lahjat erittäin mieluisia. Tavattiin sukulaisia ja ulkoiltiin. Mini sai joulupäivänä kaverin yökylään ja kyläily jatkuu vielä tänäänkin, tapanina. Huomenna palaillaan töihin. Tytöt saa olla vielä vapaalla koulusta ja meille vanhemmillekin viikonloppu koittaa aika nopeasti.

Laitoin tässä jo pari juttua muistiin ensi joulua varten ja jouluahjalistallekin tein pari merkintää. Pidän aina täällä blogin luonnoksissa yhtä postausta joulua varten. Luonnoksissa on muistilistoja muitakin juttuja varten..esim. ideoita kesän vaunureissuille. Eipä tässä oikein kauaa taida nokka tuhista, kun onkin vaunuhommat taas ajankohtaisia :)

Mukavia tämän vuoden viimeisiä päiviä!

Sannis

Aaton aatto

Nyt alkaa olla ihan kiireetön jouluolo. Pyöräytettiin tyttöjen kanssa pasteijoita, torttuja ja pari piparijuustokakkua joulun viemisiksi iskän ollessa töissä. Sen jälkeen tehtiin nopeat joulusiivot koko porukalla ja kyllä se nyt tuntuu aivan riittävältä. 

Ääni ja olotila on sillä mallilla, että vähän mietityttää, josko jumpat välipäivinä onnistuu, mutta turha kai niitä hommia on vielä murehtia. Onhan tässä vielä muutama päivä aikaa. Onneksi pystyy kuitenkin kävellä rauhassa ja raitista ilmaa on tänäänkin otettu useampaan otteeseen. Illalla lähdettiin matkaan koko porukalla ja vakkaripaikassa päästiinkin heittämään Saimille lumipalloja ja keppiä ihan rauhassa, kun ketään muita ei näkynyt missään. Oli jotenkin hyvä fiilis ja kaikilla tuntui olevan aivan hyvä olla. Tästä on nyt hyvä aloittaa tämän vuoden joulun vietto <3

"Toivon jouluusi rauhaa ja iloisuutta.

Toivon tähtien valoisuutta!"

Sannis

Flunssaa flunssaa

Meidän joulun odotus on sujunut aika flunssaisissa merkeissä. Mini aloitti ja joutui olla koulusta pois koko toisiksi viimeisen kouluviikon. Neljätoistavee ja kirjoittaja tuli nopsasti perässä ja neljätoistaveellä meni sivu suun koko viimeinen kouluviikko. Ite oon tehnyt etänä duuneja sen verran mitä oon jaksanut. Hankalinta oli viimeistellä jumpat välipäiviä varten, kun ei niin vetelässä olotilassa oikein luovuus kyllä kuki. Onneksi olin aloittanut työstämään tunteja jo aiemmin, joten sain ne kyllä valmiiksi.

Tähän flunssaan kuuluu aika vähän niistelyä, mutta aivan järjetön yskä. En tiedä onko koskaan ollut tällaista yskää. Luultavasti on, mutta en nyt kyllä ihan heti muista. Yskäkohtaukset on ihan hirveitä eivätkä meinaa loppua ollenkaan. Kun tauti oli alkamassa kävin Henkkamaukassa hakemassa kummitytölle joululahjan ja voi apua.. sain niin kovan yskäkohtauksen siellä, etten meinannut päästä kaupasta pois. Se alkoi jo kassalla ja siitä pääsin jotenkin kompuroimaan vähän sivumpaan, mutta sitten alkoi jo aivan paniikki iskeaä, kun silmät valui vettä ja yskä vaan jatkui ja jatkui. Se oli niin kova etten pystynyt samalla kävellä pois liikkeestä. Tämä yskä ei kuulosta ollenkaan normiyskältä, vaan aivan kammottavalta ja mua hävetti ihan hitosti. Jengi oli varmaan iloinen, että sairaat lähtee jouluostoksille. Tässä kohtaa toki vasta aloin ymmrtää, että taidan tosiaan olla oikeasti sairas. Kirjoitettuna tilanne kuulostaa hyvin mitättömältä, mutta hyvä etten kuulkaa pillahtanut itkuun, kun pääsin viimein autoon aivan hiestä märkänä. Ton jälkeen kun on pitänyt käydä apteekissa tai maitokaupassa, oon varustautunut vesipullolla, Mynthoneilla ja pakosuunnitelmalla :D

Nyt alkaa olotila onneksi olla jo vähän parempaan päin, mutta ei ollenkaan vielä priima. Väsy on aika kova ja yskä on vielä läsnä. Ei onneksi enää niin pahana ja se alkaa kuulostaa jo normaalimmalta eikä niin horrorilta, mitä se on ollut. Se tuntuu kestävän nyt pitkään. Mini oli tosiaan kokonaisen viikon jo koulussakin ja vointi on monta päivää ollut ihan normaali, mutta vieläkin köhii. Saimin kanssa oon joka päivä hipsutellut kerran-pari ulkona ja eilen jaksoin jo yhden korttelin sijaan kolmen verran, joten eiköhän tämä tästä taas.

Mitään suuren suuria jouluvalmisteluja meillä ei varsinaisesti ollutkaan suunnitelmissa ja lahjat on onneksi hankittuna, mutta vähän harmittaa etten oo jaksanut siivota. Hissukseen oon koittanut järjestää tavaroita paikoilleen, mutta tuntuu että sotkua tulee samassa ajassa saman verran lisää. Aaton aatolle jää nyt imuroiminen ja vessan pesu ja tällä kertaa saa nyt suuremmat siivot odottaa terveempiä aikoja. Toisaaltahan se onkin vähän hassua.. että miksi just joulua varten tarvisi niin erityisesti siivota kaikkia nurkkia, mutta itelle se on ollut kiva "tekosyy" vähän fiksailla sellaisiakin paikkoja, jotka muuten jää helposti ilman huomiota. Kirjoittaja pitää puhtaasta ja siististä kodista ja se jos mikä tekee rauhallista ja levollista fiilistä. Varsinaista joululomaa meillä ei toki ole. Työt alkaa aina 27.12., joten eipä tässä ihan hirveän kauaa ehdi kotinurkkia enää nuunatakaan. 

Taitaapa se joulu siis kuulkaa tulla taaskin, hyytyneestä olosta ja siivoamattomista nurkista huolimatta. Mister A on aaton aattonakin vielä töissä, mutta pääsee jo vähän aiemmin, joten illalla saadaan sitten olla kaikki kotona. Tänään haettiin tyttöjen kanssa Prismasta jouluruokatilaus ja neljätoistavee tuumasi: "Jaahas, sä oot varautunut meidän perheen jouluun.", kun nosti kolme pakettia aurajuustoa jääkaappiin. Kysyin, oonko väärässä ja vastaus oli: "No, you are not wrong!". Tärkeimmät on siis hoidossa :D

Kuinkas muiden jouluvalmistelut sujuu?

Sannis

Joulukuun tytöt

Joulukuun tytöistä toinen täytti 11, toisen mittari kääntyi kolmoseen. Ykstoistavee vietti juhlapäiväänsä harmillisesti flunssassa, mutta ehti hoidella kakkuhommat onneksi vähän etukäteen. Kolmevuotias ei saanut kakkua, vaan lampaankorvan. Kuten kaikkina muinakin päivinä. Vaikutti aivan tyytyväiseltä elämäänsä.

Flunssan hellitettyä pääsi ykstoistavee viettämään myös kaverisynttärit. Tänä vuonna ne juhlittiin yhdessä kaverin kanssa, jolla myös on joulukuussa synttärit. Kummallekin riitti, että saa juhliin sen yhden vieraan. Vein kaverukset kauppaan, josta itse valitsivat tarjottavat kekkereihinsä ja sen jälkeen auton takapenkillä vaihtoivat keskenään kympin setelit synttärilahjoiksi ennen kuin ajeltiin meille herkuttelemaan. Son kuulkaa nuavvain heleppoo :D

Ai niin, oli siinä lahjojen vaihdon yhteydessä vähän keskusteluakin:

Kamu: "Tässä kirjekuoressa on sulle tarroja, mutta mulla ei oo kyllä ny edes mitään korttia!"
Mini: "Ei se mitään. Mäkin kirjoitin vaan onnittelut jonkun vanhan piirustuksen päälle."
Kamu: "Mä meinasin kans ensin tehdä niin, mutta en löytäny mitään ja sitten ajattelinkin etten viittis tuhlata hyvää piirustusta."

Vähän siinä jouduin naurua pidätellä. Ihania kakaroita!

Sannis

Korviksista ja muusta

Ostin syksyllä parit uudet korvikset. Sain myös synttärilahjaksi yhdet. Kuvien korvikset on ehtineet käyttöön kaksi kertaa ja oli aika kivat. Käytän arkisin aina pieniä rihkamakorviksia ja heitän niitä pois sitä mukaa, kun ne ja/tai korvat alkaa vihertää. Ehkä viimeistään 50-vuotislahjaksi ostan itselleni kultakorvikset arkikäyttöön. Jos oikein villiksi heittäydyn, niissä voisi olla timantitkin :) 

Aina, kun juusto on niin lopussa, että sitä on vaikea enää höylätä, laitan sen pakkaseen. Käytän sitten niitä pieniä juustonloppuja esim. pitsaan tai lasagneen. Leikkaan ne jäisinä saksilla pieniksi siivuiksi, koska niitä on liian hankala raastaa.

Nuorempana kirjoittajan lempinäyttelijöitä oli Michelle Pfeiffer, Sandra Bullock ja Goldie Hawn enkä oikeastaan tiedä, onko heidän jälkeen uusia suosikkeja tullutkaan. Muistatteko esim. leffoja Grease 2, Tyttö yli laidan tai 28 päivää? Miehistä ensimmäsinä nousee mieleen Keanu Reeves, Kevin Costner, Ethan Hawke, Morgan Freeman, Denzel Washington ja Bradley Cooper. Uusista, nuoremmista näyttelijöistä en tiedä kai ketään nimeltä. 

Juon kahvin aina kahvina. Jos on pullaa, syön sen mielummin veden kanssa. Kahvin juon mielummin ihan itekseen. Jätskin ja kahvin yhdistelmä varsinkaan ei toimi ollenkaan. Kylmä ja kuuma ei siinä kohdassa jotenkin passaa yhteen. Ensin jätski ja sitten kahvi. Tai toisinpäin. Ei yhtäaikaa.

On tosi tarkkaa, minkälaisia vaatteita voin pitää ja kuinka voin pitää hiuksia. Melkein kaikki röyhelöt on ihan nounou. Muilla ihanan tyttömäisiä, itsellä niin liikaa. Kaikki vaatteet pitää tuntua päällä just oikeanlaisilta; olla löysiä tietyistä kohdista ja vähän tukea sopivasti toisista. Kotivaatteet, jumppavaatteet ja juhlavaatteet pitää tuntua about samanlaisilta päällä. Materiaalit on tärkeitä. Kaiken pitää hengittää ja kaikki sais mielellään olla joustavaa. Hiusten auki pitäminen on useimmiten ihan no go. Ne ärsyttää, kun heiluvat tiellä ja useimmiten myös tuntuvat epäsiisteiltä. Kun hiukset on kiinni, on pampula oltava just oikenlainen; riittävän joustava ja ehdottoman napakka. Ponnari tai nuttura ei saa tuntua milliäkään löysältä, mutta ei myöskään saa kiristää. Se missä kohdassa nuttura on, on tosi tarkkaa. Sentti väärään suuntaan, niin ei vain toimi.

Törmäsin somessa tällaiseen -> "I don't hold grudges. We're good.. you may not hear from me ever again, but we're good" ja jotenkin tämä kyllä upposi. Oon just tommonen. En halua olla pitkävihainen, enkä oikeastaan ookaan nimeomaan vihainen. Jotenkin vaan, kun joku asia vie (mun asettaman) tietyn rajan yli, naksahtaa aivoissa jotain jollekin oudolle asetukselle, joka on just tuon tekstin mukainen.

En erityisesti nauti enää hotelliaamiaisista. Onhan se ihanaa joo, että kaikki on valmiiksi pilkottuna ja tarjolla on montaa sorttia, mutta jotenkin se ei enää oo sama kuin joskus nuorempana. Harvemmin tarjolla on mitään yllättävää, useimmiten aamiaiset on aina samaa ja ihmisiä on turhan paljon kirjoittajan makuun.

En sytytä kotona yöllä ikinä vessaan valoja etten heräisi liikaa. Käyn joka ikinen yö veskissä ja aina ilman valoja. Vieraissa paikoissa on pakko sytyttää valot, kun ei oikein osaa navigoida pimeässä.

Kysyn lähes joka ilta ennen nukahtamista mister A:lta onko Saimi varmasti sisällä. Vaikka olisin just ennen sänkyyn menoa sanonut Saimille hyvää yötä eikä sen jälkeen olisi kukaan avannut ovea, kysyn silti ja mister A varmistaa, että Saimi nukkuu omalla petillään meidän sängyn päässä. Jompi kumpi meistä käy katsomassa myös tyttöjä aina ennen kuin mennään nukkumaan. Useimmiten minä. Poistun tyttöjen huoneista vasta kun näen, että hengitys kulkee.

Ai miksi nämä faktat? Muuten vaan :)

Sannis

Joulukuun alku ja sosiaalinen ikkuna

Joulukuun alku on mennyt nopeasti. Aina sanon samaa.. että nopeasti kuulkaa menee. Mutta kun se aina menee. Ei siitä mihinkään pääse :) Joulutorttuja ei oo joulukuulle vielä leivottu, mutta loka- ja marraskuulla ehdittiin kyllä niitä pyöräytellä senkin edestä. Ihan hyvä vissiin pitää vähän taukoa välillä.

Joulukuun ekat päivät oli vielä talvilomaa. Töissä ehdittiin käydä vain parin päivän verran ja sitten eilen oli tietysti itsenäisyyspäivä. Talviloman vimppoina päivinä ulkoiltiin, hengailtiin kotona ja tavattiin ystäviä. Itsenäisyyspäivänä tehtiin pieni pyrähdys yhden paketin hakuun, tankkaamaan auto ja Prismaan syömään + hanskojen ostoon. Tehtiin myös lumitöitä ja pestiin pyykkiä. Käytiin hölköttelylenkillä ja saunassa. Tehtiin ruokaa. Katseltiin linnanjuhlia ja telkkaria muutenkin. Paljon siis ehti yhden päivän aikana.

Tänään on ohjelmaa aamusta iltaan. Töissä pari ohjausta, palaveria, respaa ja muuta hommaa. Kesken duunipäivän ajelen neljätoistaveen arviointikeskusteluun. Illalla töiden jälkeen suhaan suoraan minin luokan järjestämään discoon valvojaksi. Ihan kiva, että huomenna on taas vapaapäivä. Viikonloppuna pidän sitten taas jumppaa molempina päivinä. Ihan erilainen viikko kuin yleensä. Useimmiten oon arkipäivät töissä ja viikonloput vapaalla. 

Ehdittiin pikkujouluillakin duunista tällä viikolla. Käytiin tiistaina, itsenäisyyspäivän aattona dinnerillä. Osa jatkoi siitä vielä eteenpäin kaupungille. Kirjoittaja tuli suoraan kotiin niinkuin nykyään aina. Baareihin meno on ollut jo pitkään tosi vastenmielistä enkä oo moneen vuoteen enää niihin lähtenytkään. Pitkään jouduin tehdä asian kanssa töitä.. että oonko muka niin tylsä nykyään etten lähde mihinkään hillumaan. Tajusin kuitenkin, että eihän kenenkään tarvi lähteä mihinkään itselle niin epämiellyttävään paikkaan vain ollakseen muille mieliksi. Oon ravannut ulkona niin paljon aikanani, että olen hyvin hyvin tietoinen mistä jään paitsi ja se on mulle erittäin ok. Migreenihommatkin tietysti vaikuttaa tähän. Niin monet päivät on yhtä taistelua sen kanssa enkä missään tapauksessa halua valvomisella tai dokaamisella lisätä niiden päivien määrää. Varsinkin kun en nykyään enää ollenkaan nauti valvomisesta ja dokaamisesta.

Kirjoittajalla tulee myös sosiaalinen kuppi paljon nopeammin täyteen, kuin monilla muilla. Pienemmässä tutussa porukassa viihdyn pitkän aikaa ilman ongelmia, mutta isommat uuvuttaa nopeasti ja tehokkaasti. Useimmiten kekkereissä on kivaa eikä se aikainen lähtö tarkoita sitä ettenkö olisi viihtynyt. Se vain tarkoittaa, että siinä kohdassa oon viihtynyt riittävästi. Toisille näköjään riittää vähän vähempikin. Helpointa on viihtyä sellaisessa happeningissä, jossa tietää jo etukäteen, että omaa kotiinlähtöaikaa ei tarvitse selitellä.

Viikonloppuna on mister A:n duunista pikkujoulut. Ne on Vaasan ulkopuolella. Kulkemisen suhteen on nykyään helppoa, koska vähintään toinen meistä on aina vesilinjalla. Useimmiten molemmat. Mister A oli vesi- tai siis kaffilinjalla useimmiten jo silloin, kun oltiin nuorempia ja kirjoittajalla vielä bilemonoa menotti. Mister A viihtyisi useimmiten happeningeissa pidempään, mutta on joustava ja kunnioittaa vaimonsa sosiaalisen ikkunan sulkeutumista. Toki kirjoittaja venyttää omia rajojaan miehensä puolesta silloin, kun kyse on esim. just pikkujouluista, jossa mister A saa viettää aikaa oman porukkansa kanssa. 

No niin.. vähän alkaa aiheet taas rönsyillä. Että ihan hyvin on kuulkaa joulukuun alku sujunut :D Paljon on ohjelmaa vielä ennen kuin joulupukki valjastaa poronsa. Vähän mietin hiljaa mielessäni (ja vähän ääneenkin), että onko kaiken maailman kodin ja koulun päivätkin pakko ympätä tähän joulukuulle, kun aina on miljoona muutakin juhlaa ja päättäjäistä. Ilmeisesti on ja semmostakin on sitten luvassa seuraavan viikon lopulla. Silloin on myös molempien tyttöjen koulun joulujuhlat ja pari muutakin juttua. Jouluvalmisteluista ei kuitenkaan otella stressiä ja niistä tehdään ne mitä huvittaa ja mitkä tänä vuonna tärkeiltä tuntuu.

Mukavaa loppuviikkoa!

Niin, ja jos ruudun takana on muita, jotka lähtee aina juhlista ekana kotiin, olis kiva kuulla.

Sannis

Mökillä ja rinteessä

Vuokrattiin Rukan mökki Bookingin kautta. Tai siis, paritaloasuntohan se on, mutta ihan mökkihenkinen. Onnistui kyllä aika nappiin. Sijainti on ihan takarinteiden vieressä ja maisemat tosi kivat. Mökki on tosi siisti ja hyvin varusteltu. Miinusta tulee tosi pienestä olkkarista. Muuten tilaa on aivan hyvin, mutta olkkari on niin mini, että istumapaikkoja ei riitä meidän koko porukalle. Tytöt on toki viettäneet 99% mökilläoloajasta parvella, joten ollaan saatu vallata alakerta mister A:n ja Saimin kanssa.

Vähän säätöä tuli heti aluksi, kun mökissä ei ollutkaan lakanoita, joita vielä erikseen etukäteen tiedustelin. Mökin omistaja on paikallinen, mutta mökkiä vuokraa Interhome, joten kun sinne ennen matkaa englanniksi asioin, taisi tulla pieni kielimuuri vastaan ja kun he vastasivat, että mökistä löytyy "bed linen", taisivat tarkoittaa peittoja ja tyynyjä. Kirjoittaja tietysti luuli, että kyseessä on lakanat. Siinä sitten vähän aikaa pähkäiltiin toimintasuunnitelmaa, mutta onneksi Kuusamosta löytyy Prisma ja Jysk ja saatiin homma hoitoon.

Toinen säätö tuli, kun mökissä oleva pesukone oli rikki. Tietysti pesin ekaa kertaa pyykkiä illalla myöhään ja saatiin siinä sitten käsipelillä virutella pyykkiä kuivauskaappiin kuivumaan, kun kone oli ottanut vettä, mutta rumpu ei pyörinytkään. Homma ratkesi onneksi heti aamulla, kun mister A soitti mökin omistajalle. Päästiin viereiseen, saman katon alla olevaan mökkiin pyykkäämään, koska siellä ei vielä asukkaita ollut. 

Pari pikkuhommaa siis, mutta kaiken kaikkiaan ihan jees. Tosi kiva on, että astiat on jotain muuta, kuin kaikista tavallisinta Ikeaa. Söpöä vanhaa Arabiaa ja Pentikiä löytyy kaapeista useampaa sorttia. Pieni juttu, mutta silti jää kirjoittajan mieleen. Keittiöstä löytyy myös uunivuuat ja leivinpaperit ym. tarvittava. Ollaan tehty kaikki ruuat mökillä eikä kukaan oo tuntunut erityisesti kaipaavan mihinkään ulos syömään. Edes laskujen välissä ei käyty Ski Bistrossa, koska sehän olikin vielä suljettu. Monet jutut aukeaa vasta sesongin alkaessa huomenna.

Mökin nimi on Vuosselinkulma 1 ja löytyy tosiaan Bookingista. Voisin ehdottomasti vuokrata saman vielä uudelleen. Hinta oli ainakin vielä tässä just ennen sesongin alkua vähän maltillisempi, kuin monissa muissa majoituksissa ja jos rinteisiin hinkuu, on matka sinne vain muutaman minuutin. 

Rinteistä testattiin vain takarinteitä. Eturinteissä oli vähän hissivikaa ja olisi pitänyt kulkea gondolilla. Siihen ei kumpikaan tytöistä tahtonut eikä se kirjoittajaakaan niin erityisesti houkutellut. Takarinteet riitti meille loistavasti. Viihdytään parhaiten helpoissa mäissä. Niissä tytöt kiertää kaikenmaailman puskat ja lumipenkat ja välillä niissäkin vauhti hirvittää kirjoittajaa. 

Porukkaa ei ollut kuin kourallinen eikä tarvinnut väistellä tai jonottaa. Lumilautailijoita näytti olevan eniten matkassa. Vähän paljon oli lunta rinteissä kirjoittajan makuun, mutta hyvin selvittiin. Mini laskisi aina paljon pidempään, mutta kirjoittajalle ja neljätoistaveelle riittää pari tuntia kerrallaan. Tänään kuitenkin olisin itekin voinut laskea illalla vielä pari laskua lisää, mutta sulkemisaika tuli vastaan. Sää oli kuitenkin edelleen aika kylmä, joten oli ihan hyvä lähteä jo lämmittelemään ja pakkaamaan.

Tosi kivat oli meidän reissun laskut. Nuorempana oon käynyt Rukalla useamman kerran ja silloin tykkäsin kovasti. Nyt, reilun kahdenkymmenen vuoden jälkeen tykkään näköjään edelleen. Ei taida tulla parinkymmenen vuoden taukoa ennen seuraavaa reissua. 

Huomenna aamusta kotimatkalle. Ruka oli kyllä kiva!

Sannis