Mökillä ja rinteessä

Vuokrattiin Rukan mökki Bookingin kautta. Tai siis, paritaloasuntohan se on, mutta ihan mökkihenkinen. Onnistui kyllä aika nappiin. Sijainti on ihan takarinteiden vieressä ja maisemat tosi kivat. Mökki on tosi siisti ja hyvin varusteltu. Miinusta tulee tosi pienestä olkkarista. Muuten tilaa on aivan hyvin, mutta olkkari on niin mini, että istumapaikkoja ei riitä meidän koko porukalle. Tytöt on toki viettäneet 99% mökilläoloajasta parvella, joten ollaan saatu vallata alakerta mister A:n ja Saimin kanssa.

Vähän säätöä tuli heti aluksi, kun mökissä ei ollutkaan lakanoita, joita vielä erikseen etukäteen tiedustelin. Mökin omistaja on paikallinen, mutta mökkiä vuokraa Interhome, joten kun sinne ennen matkaa englanniksi asioin, taisi tulla pieni kielimuuri vastaan ja kun he vastasivat, että mökistä löytyy "bed linen", taisivat tarkoittaa peittoja ja tyynyjä. Kirjoittaja tietysti luuli, että kyseessä on lakanat. Siinä sitten vähän aikaa pähkäiltiin toimintasuunnitelmaa, mutta onneksi Kuusamosta löytyy Prisma ja Jysk ja saatiin homma hoitoon.

Toinen säätö tuli, kun mökissä oleva pesukone oli rikki. Tietysti pesin ekaa kertaa pyykkiä illalla myöhään ja saatiin siinä sitten käsipelillä virutella pyykkiä kuivauskaappiin kuivumaan, kun kone oli ottanut vettä, mutta rumpu ei pyörinytkään. Homma ratkesi onneksi heti aamulla, kun mister A soitti mökin omistajalle. Päästiin viereiseen, saman katon alla olevaan mökkiin pyykkäämään, koska siellä ei vielä asukkaita ollut. 

Pari pikkuhommaa siis, mutta kaiken kaikkiaan ihan jees. Tosi kiva on, että astiat on jotain muuta, kuin kaikista tavallisinta Ikeaa. Söpöä vanhaa Arabiaa ja Pentikiä löytyy kaapeista useampaa sorttia. Pieni juttu, mutta silti jää kirjoittajan mieleen. Keittiöstä löytyy myös uunivuuat ja leivinpaperit ym. tarvittava. Ollaan tehty kaikki ruuat mökillä eikä kukaan oo tuntunut erityisesti kaipaavan mihinkään ulos syömään. Edes laskujen välissä ei käyty Ski Bistrossa, koska sehän olikin vielä suljettu. Monet jutut aukeaa vasta sesongin alkaessa huomenna.

Mökin nimi on Vuosselinkulma 1 ja löytyy tosiaan Bookingista. Voisin ehdottomasti vuokrata saman vielä uudelleen. Hinta oli ainakin vielä tässä just ennen sesongin alkua vähän maltillisempi, kuin monissa muissa majoituksissa ja jos rinteisiin hinkuu, on matka sinne vain muutaman minuutin. 

Rinteistä testattiin vain takarinteitä. Eturinteissä oli vähän hissivikaa ja olisi pitänyt kulkea gondolilla. Siihen ei kumpikaan tytöistä tahtonut eikä se kirjoittajaakaan niin erityisesti houkutellut. Takarinteet riitti meille loistavasti. Viihdytään parhaiten helpoissa mäissä. Niissä tytöt kiertää kaikenmaailman puskat ja lumipenkat ja välillä niissäkin vauhti hirvittää kirjoittajaa. 

Porukkaa ei ollut kuin kourallinen eikä tarvinnut väistellä tai jonottaa. Lumilautailijoita näytti olevan eniten matkassa. Vähän paljon oli lunta rinteissä kirjoittajan makuun, mutta hyvin selvittiin. Mini laskisi aina paljon pidempään, mutta kirjoittajalle ja neljätoistaveelle riittää pari tuntia kerrallaan. Tänään kuitenkin olisin itekin voinut laskea illalla vielä pari laskua lisää, mutta sulkemisaika tuli vastaan. Sää oli kuitenkin edelleen aika kylmä, joten oli ihan hyvä lähteä jo lämmittelemään ja pakkaamaan.

Tosi kivat oli meidän reissun laskut. Nuorempana oon käynyt Rukalla useamman kerran ja silloin tykkäsin kovasti. Nyt, reilun kahdenkymmenen vuoden jälkeen tykkään näköjään edelleen. Ei taida tulla parinkymmenen vuoden taukoa ennen seuraavaa reissua. 

Huomenna aamusta kotimatkalle. Ruka oli kyllä kiva!

Sannis

Ruka 2023

Muutama päivä on nyt vietelty kuvien maisemissa ja onpa täällä niin kaunista, että meinaa aivan sielu pakahtua. Kameran unohdin kotiin ja sitä harmittelinkin hetken, mutta eipähän oo tarvinnut roudata sitä mukana kävelylenkeillä.

Lähdettiin ajelemaan Vaasasta sunnuntaiaamuna kasin paikkeilla ja olipa hyvä aika lähteä. Kirjoittaja ajoi ensimmäisen pätkän Ouluun saakka ja sai aivan rauhassa körötellä. Muuta liikennettä oli tosi vähän ja ajokeli oli aivan hyvä. Mister A kaasutteli Oulusta Rukalle ja perillä oltiin muutaman pysähdyksen taktiikalla neljän maissa.

Ensimmäiset päivät oli tosi kylmiä. Sunnuntaina, kun päästiin perille, oli pakkanen kova ja ilta upea. Ei uskallettu oikein pitkää kävelylenkkiä tehdä Saimin tassujen takia, mutta sen verran, että saatiin vähän Lapin taikaa. Ja jep.. tiedetään ettei Kuusamo oo Lappia, mutta  meille close enough :) Viimeinen kuva on ensimmäiseltä illalta. Saimin tassuihin tarttui lumi ja taivas oli ihana.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä pakkanen pysytteli kovissa lukemissa, joten tehtiin useampi vähän lyhyempi happihyppely ja leivottiin pipareita ja torttuja. Kaulin oli tietenkin unohtunut kotiin, mutta piparimuotit olin muistanut pakata mukaan, joten laitettiin juomapullo kaulimen tilalle ja hyvin vain onnistui. Taputtelin itseäni olalle leipomispäätöksestä, koska se toi jotenkin ihanan kodikasta ja jouluista tuntua vuokramökkiin ja pakkaspäivään. Ekana päivänä käytiin myös vähän lakanakaupoilla ja matkamuistomyymälässä tsiigailemassa mitä kaikkea sieltä löytyy.

Toisena päivänä pakkanen hellitti vähän, mutta tuuli äityi aivan myrskyksi asti eikä vielä päästy rinteeseen. Hisseistäkin ainakin osa oli suljettu. Ajeltiin katselemassa maisemia ja otettiin vähän raitista ilmaa Ruka Peak-hotellin lähellä. Reilu 400 metrin korkeudessa tuuli "hitusen". Illalla tuuli edelleen kovaa, mutta oli jo ehkä vähän rauhallisempaa. Käveltiin katselemassa Rukan takarinteitä ja Ruka Valleyn aluetta. Ulkoilujen välissä Mister A vei likkoja Angry birds-puistoon ja me Saimin kanssa huilailtiin mökillä. Migreeni on vaivaillut koko loman ajan ja myrskyssä tuntui, että vasen silmä paukahtaa ulos kuopastaan ihan koska tahansa. Lääkkeet on onneksi auttaneet suurimmaksi osaksi, mutta vähän harmillista toki. Aina jotain oiretta jää ja lääkkeiden syöminen on kirjoittajalle aina yhtä inhottavaa.

Kolmantena päivänä tuuli edelleen, mutta hissit oli auki ja päätettiin lähteä kokeilemaan onneamme mäkeen ettei päivät lopu kesken. Kirjoittajalle riittäisi yksikin laskettelupäivä, mutta tytöt, varsinkin mini kaipaa useampaa ja tottakai koitetaan niitä järjestää, kun kerran hoodeilla ollaan. Mister A jäi Saimin kanssa mökkivahdiksi ja me tyttöjen kanssa laskettiin useampi lasku, vaikka huipulla tuuli ihan hitosti. Illaksi neljätoistavee jäi iskän kanssa mökille ja me minin kanssa suunnattiin rinteisiin vielä toisen kerran.

Yksi kokonainen päivä meillä on vielä jäljellä. Ollaan ulkoilun lisäksi herkuteltu, saunottu ja chillailtu telkkarin ääressä. Kirjoittajan on usein joskus vähän vaikea suhtautua lomiin ja reissuihin, kun saa mennä oman aikataulun mukaan just niinkuin tykkää. Se on ihanaa, mutta välillä huomaan, että ehkä kaipaisin jotain ennakkosuunnitelmaa. En sitä useimmiten kuitenkaan tee, koska ehkä se olisi kuitenkin lomalla vähän ärsyttävää. Jeeeeep, I know I'm a freak :D Toki, nythän suunnitelma oli, että mennään säiden mukaan ja niin ollaan tehty. Eilen alkoi vähän ressata, että mitä jos ei päästä rinteisiin ollenkaan. Itelle se ei olis ollut ongelma, mutta olispa ollut harmillista, että tänne asti tullaan ja sitten tytöt ei pääsekään laskemaan.

No,  nyt on päästy laskemaan ja kaikki on mallillansa. Otellaan tässä nyt iisisti ilta ja huomenna nautitaan vielä siitä, mitä Ruka meille tarjoaa. Tämä talvilomareissu on ollut kaiken kaikkiaan tosi kiva. Allekirjoittaneelle ihaninta on ollut maisemat. En oo aikuisiällä ollut kaamosaikaan pohjoisessa ja kuten etukäteen epäilin, toimi nämä näkymät mulle paremmin, kuin kevättalven auringonpaiste. Minin kanssa tässä jo mietittiin, pitäiskö ensi vuonna ottaa talviloma samaan aikaan. Saa nähdä.

Sannis

Black weekend

Tänään on ihana talvisää. Muutama aste pakkasta ja lunta on paljon. Aamulla kun tultiin Saimin kanssa kävelyltä, oltiin molemmat ihan lumessa, koska sitä satoi koko ajan. Nyt on lumisade melkein tauonnut ja ulkona näyttää rauhalliselta, kun joka paikka on lumen peitossa.

Kaupungilla ei varmastikaan oo kovin rauhallista, kun black weekend on käynnissä. Sinne meillä ei onneksi oo nyt asiaa. Tein kyllä vähän ostoksia netissä aamulla ja hommasin pari pientä juttua tytöille aatoksi kuusen alle. Saimille oon myös ostanut pari uutta lelua lahjapaperiin käärittäväksi.

Ainakin vielä vaikuttaa siltä, että meidän joulu ja jouluostokset tulee olemaan aika maltillisia tänä vuonna. Jos ei nyt oikein hulluksi aleta vielä tässä viimeisinä viikkoina :D Vielä ei olla päätetty millä kokoonpanolla syödään aattona, joten ruokaostoksien kohtalo on vielä vähän epäselvä. Oon kärkkynyt tässä jo muutaman päivän, joko saa varata Prismasta jouluviikolle ja nyt oli 22. päivän noutoajat auenneet.  Nyt on varmistettu, että en joudu lähteä isommille ruokaostoksille jouluruuhkaan.

Oon ihan allerginen nykyään ihmispaljouksille ja just esim. isoille marketeille. Oon kyllä siinä mielessä huono asiakas, että just munlaisieni shoppailijoiden takia työpaikat vähenee, kun ei myyjiä ja kivijalkakauppoja kohta enää tarvita. No, pitäähän jonkun ne verkkokauppaostoksetkin keräillä.

Black weekend on siis aika white weekend jos katsoo ikkunasta ulos. Eilen kaffiteltiin ystävien uudessa kodissa. Nyt pyykkikone rullaa ja neljätoistavee imuroi just koko kämpän. Minillä oli kaveri yökylässä ja mister A on vielä hetken duunissa. Seuraavaksi syödään lounas ja sen jälkeen taidetaan pyöräyttää vähän joulutorttuja. Taas. :D Kirjoittajalla alkoi talviloma. Ei haittaa yhtään.

Mukavaa viikonloppua!

Sannis

Äänimaljakoulutus

Viikonloppu vierähti Kaarinassa ja Piikkiössä. Kotimatkalla pieni koukkaus Raumalla. Kävin äänimaljahoitajakoulutuksessa ja olipas se kuulkaa jännää puuhaa. Oon tässä nyt ollut maljojen maailmassa muutaman päivän ja harjoitellut tekemään rentoutuksia mister A:lle ja tytöille. Saimikin on maljoja ihmetellyt. Maljojen sointi on jotenkin aika maagista ja äänivärähtely rentouttaa tehokkaasti.

Perjantaiaamuna lähtö Vaasasta ja iltapäivästä perillä Kaarinassa. Hotelli oli kasarihenkinen, huone tosi mukava ja siisti. S-marketista evästä ja iltapalaa ja illaksi koulutukseen. Ensin teoriaa maljoista ja niiden soittamisesta ja sen jälkeen ilta päättyi rentoutukseen, josta lähdettiin hiljaisuudessa kuka mihinkin majapaikkaan. Aamulla uudelleen koulutushommia. Vähän pidempi päivä; käytiin läpi sekä ryhmä-, että yksilörentoutus. Koulutuksesta lähdin kuusi maljaa ja muutama soittokapula kainalossa.

Äänimaljahommien jälkeen kiinnosti Kuusiston piispanlinnan rauniot ja sinne sitten. Harmillisen nopsasti tuli pimeää. Olisin viihtynyt pidempäänkin, koska paikka oli tosi makea. Pitsaa Uunista, kävelylenkki Kaarinan keskustassa ja Good Doctoria Netflixistä. Työosuus vaati vain yhden yön hotellissa, mutta ihan älyttömästi ei toinen yö Kivitaskussa omaakaan kukkaroa köyhdyttänyt. Kiva ettei koulutuksen jälkeen tarvinnut heti lähteä ajelemaan monta sataa kilsaa kotiin vaan sai otella iisisti.

Aamiaisen maut ei olleet ihan parhaat mahdolliset, mutta ensimmäisen aamun jälkeen tiesi jo toisena mitä kannattaa ottaa ja hyvin tuli vatsa täyteen. Pikaisen pohdinnan jälkeen Raision Ikeassa käynti jäi välistä, samoin kuin muutkin ostospaikat ja auton nokka kääntyi Vaasaa kohti. Kävelylenkki Vanhassa Raumassa ja iltapäiväksi kotiin.

Pyykkiä koneeseen. Eväät valmiiksi maanantaille. Mini futistreeneihin ja muut lenkille. Ollaan päätetty, että futistreenien aikana tehdään "puoliksi kävely-, puoliksi hölköttelylenkki" ja ensimmäisten viikkojen perusteella me vanhemmat ollaan neljätoistaveen ja Saimin mielestä vähän hitaita. Toki allekirjoittanut ja Saimi olisi tälläkin kertaa vielä jatkaneet pienen rundin, kun neljätoistavee ja mister A oli jo valmiita kotiin. Kivasti tuli taas energiaa iltaan pienestä pyrähdyksestä kirpeässä pikkupakkasessa ja viikonloppu päättyi ihan rennoissa merkeissä.

Viikko töitä ja sen jälkeen talviloma. Hyvällä mallilla kuulkaa!

Sannis

Joulumökki

Marraskuun 16. päivä. Pakkasta oli eilen 8 astetta ja sää oli aurinkoinen. Kattelin aurinkoa toki vain töistä ikkunan takaa, koska olin aamuvuorossa. Kävin Saimin kanssa kävelyllä aamulla pimeällä ja sitten uudelleen alkuillasta pimeällä. Pimeys ei kuitenkaan niin haittaa nyt kun on kuitenkin lunta. Ja nyt kun saa laitella jo jouluvaloja.

Sain anopilta joulumökin. Meillä ei ookaan ennestään yhtään talolyhtyä. Melkein tekis mieli jo laittaa joulukuusikin esille. Tytöt ei oo vielä sitä pyytäneet, mutta ei varmaankaan mene enää kauaa, että mini alkaa siitä puhua. Mun puolesta voidaan laittaa kyllä. Mikäpäs sitä on katsellessa ja allergisten takia ei voi olla oikeaa kuusta, joten ei ehdi alkaa varisemaankaan.

Torstaisin on töissä palaveri-, respa- ja Pilatespäivä. Yksi henkilökohtainen ohjaus peruuntui sairastapauksen takia, joten päivä lyheni tunnilla. Sopii ihan hyvin tänään, koska illalla pitää pakata viikonlopun koulutusreissua varten. Perjantai ja lauantai vierähtää äänimaljarentoutuskoulutuksessa ja odotan sitä kyllä mielenkiinnolla. Viime aikoina on palautus- ja rentoutushommat alkaneet kiinnostaa enemmän ja enemmän ja on tosi kiva oppia pitkästä aikaa jotain uutta.

Ootteko käyneet äänimaljarentoutuksessa? Jäikö jotain mieleen mukavana tai ei-niin-mukavana?

Sannis

Isänpäiväviikonloppu

Isänpäiväviikonloppu meni nopsasti. Kuvat tosin on yhdeltä aiemmalta viikonlopulta lokakuulta, koska menneen viikonlopun kuvasaldo on tasan yksi. Nyt on jo lumisempaa kuin kuvissa ja maa valkeana. Yhdessä kuvassa näkyy meidän tyttöjen iskä ja Saimi. Kirjoitin IG:ssä, että mister A:ssä yksi paras piirre on se, kuinka lempeästi hän kohtelee eläimiä. Se muuten olisikin dealbreaker jos ei kohtelisi.

Jos lintu lentää lähelle tai nähdään pupu kävelyllä ollessa, mister A juttelee niille aina. Useamman kerran oon seurannut sivusta väärään paikkaan joutuneen linnun, jäniksen poikasen tai siilin pelastusoperaatiota. Ite oon hyvin arka koskemaan "villieläimiin", mutta mister A ei paljoa mieti tai arastele jos joku luontokappale tarvii apuja.

Kun koira-asiaa aloin miettiä, ei mister A:lta tarvinnut kahta kertaa kysyä. Ensimmäiseen kysymykseen vastaus oli: "Kyllähän se nyt on selvää, että meille yksi koira mahtuu." Ja tämä on siis tyyppi, joka on allerginen aika monille eläimille. Myös useimmille koirille. Saimista ei onneksi allergiaoireita tule.

Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan aika kiva. Perjantaina käytiin vähän kävelyllä. Sen jälkeen tehtiin koko porukka minin suunnittelema treeni ja pari lyhyttä joogaa kirjoittajan tilaamasta Joogit-palvelusta. Lauantaina mister A lähti töihin ja minin heitin telinetaitureiden treeneihin. Sillä välin käytiin neljätoistaveen ja Saimin kanssa lenkillä. Neljätoistavee jatkoi lenkin jälkeen vielä salille mummun kanssa. Ite lähdin iltapäivällä extempore ystävän luokse ja istuinkin siellä hyvän tovin.

Isänpäivää vietettiin tänä vuonna ensin kotosalla. Käytiin Saimin kanssa ulkona ja syötiin aamiainen. Tytöt oli tehneet kivat kortit. Lounaaksi laittelin lasagnet ja jälkkäriksi mutakakkua jätskillä. Pöydän ääressä oli meidän perheen lisäksi faija eli pappa. Illalla lähdettiin koko perhe matkaan ja heitettiin mini futistreeneihin. Jätettiin auto parkkiin hallille ja jatkettiin vuorotellen kävellen ja vuorotellen hölkötellen mutsin eli mummun luo käymään. Vietiin isäpuolelle eli papalle isänpäiväkortti ja juotiin kahvit. Siitä sitten puolijuoksua takaisin miniä ja autoa hakemaan.

Mukavaa isänpäivän iltaa ja tsemppiä ensi viikkoon!

Sannis

Paljon melua perunahiutaleista

Tällä viikolla on mietityttänyt Saimin ruokahommat. Muutama viikko sitten vaihdettiin Saimin ruoka, koska silloinen ruoka ei ollut riittävän hyvä. Saimilla on joitain allergioita eikä olla päästy kaikista selville. Tällä hetkellä aika varmoilta tuntuu kana ja nauta. En ollut koskaan kuullut, että koirat voi olla yliherkkiä lihoille, mutta nyt oon oppinut, että se on nykyään tosi yleistä. Ei varmaan johdu mistään muusta, kuin meidän superprosessoidusta ja supernopeasti tuotetusta lihasta, epäilen. 

Saimin allergia ilmenee tassujen ja korvien kutinana. Jonkin aika tilanne oli parempi, mutta kun silloisen ruuan koostumusta muutettiin, alkoi taas ihan hullu tassujen kalvaminen ja korvien raapiminen ja meidän täytyi alkaa etsimään uutta ruokaa. Se ei oo oikein helppoa.

99,9% koiranruuista sisältää kananrasvaa ja erikoisruuat on älyttömän hintaisia. Löydettiin ihan hyvän oloinen kotimainen ruoka Mustista ja Mirristä, joka ei sisällä mitään kanaa, ei mitään nautaa eikä myöskään viljoja. Viljat on meidän "ehkä allergisoi"-listalla. Muutaman viikon Saimi ehti uutta ruokaa syödä ja tilanne tassujen suhteen vaikutti ehkä jo vähän paremmalta, kun sitten Mustista ja Mirristä tuli info, että muutama erä ruokaa vedetään jonkin virheen takia takaisin.

No, hommahan on paisunut viikon aikana parin erän takaisinvedosta niin, että koko ruuan myynti on lopetettu. Puhutaan koirien massamyrkytyksistä sekä Suomessa, että koko Skandinaviassa ja historian vakavimmasta eläinruokavirheestä. Ruuan sisältämässä perunahiutaleessa on ilmeisesti aika korkeita myrkkypitoisuuksia. Koirat on saaneet halvausoireita ja ties mitä kaikenlaista pelottavaa. Joitain koiria on jouduttu jopa lopettaa.

Saimi yski viime viikolla aika paljon useampana päivänä ja yhtenä yönä oli oksentanut. Vaunureissulla seurattiin, kun ei meinannut millään päästä sohvalle, koska takajalat ei tuntuneet tottelevan ja muutenkin jalat vaikutti oudoilta. Suurempia oireita ei onneksi Saimille ilmaantunut ja lopetettiin ruuan käyttö aika nopsasti. Saatiin palauttaa just ostettu iso säkki ruokaa Mustiin ja Mirriin.

Vaikeuksia tuli siinä kohdassa, kun piti etsiä uusi ruoka. Löysin toisen kotimaisen, joka ei sisällä kanaa eikä nautaa, kauraa kylläkin. Hain pussin ja jotenkin inhottavalta tuntui ladata kylmiltään ruokakuppi täyteen uutta ruokaa, kun yleensähän vaihto tehdään pikkuhiljaa. Pari päivää on nyt tassujen kalvaminen ollut taas aikamoista. Nytkin makaa sohvan selkänojalla ja nuolee/puree tassujaan. Tarkoittaa sitä, että ei taida uusi ruoka olla passelia ja pelkäänpä, että kaura on se, joka oireet aiheuttaa. Tarkoittaisi siis sitä, että mikään kotimaisista viljoista ei sovi.

Eilen tuli tieto, että firma, josta nykyinen ruoka on, vetää kissanruokiaan pois markkinoilta ja niinpä vain osa ruuista oli kuitenkin tehty samassa tehtaassa, kuin myrkylliset ruuat. Sain myös selville, että ruoka sisältää samanlaista perunahiutaletta, josta koko myrkytyshomma on lähtöisin ja perunahiutale tulee (kotimaiseen ruokaan) hollannista, samasta maasta, kuin siihen myrkylliseen (kotimaiseen) ruokaan. Huoh!

Alkaa loppua ideat. Mitä Saimi voi syödä ja mitä uskaltaa syöttää. Suurimassa osasssa, joista kana on poistettu, on poistettu myös riisi ja viljat ja tilalla on sitä hiton perunahiutaletta. Eilen nyt annettiin noita napuja, joita meillä on vielä kotona, mutta aika vähällä määrällä mentiin ja laitettiin riisiä + tonnikalaa reilummin. Tassujen kutina alkaa nyt olla sillä mallilla, että ehkä mennään tänään pelkällä riisillä ja tonnikalalla. Kotiruokaakaan en mielelläni syöttäisi kovin kauaa.

Plääninä on nyt odotella pari päivää, mihin tilanne ruokien suhteen etenee. Ehkä ensi viikon puolella ollaan jo viisaampia taas ja tiedetään, mihin uskaltaa rahansa laittaa. Yksi tutun suosittelema ruokavaihtoehto olisi, mutta se on nettitilaustavaraa ja myydään vain isoissa säkeissä. Aika riskaabelia lähteä ostamaan monella kympillä ruokaa, jonka sopivuudesta ei tiedä mitään. Saa nähärä ny.

Ootteko törmänneet tähän koiranruokakohuun?

Sannis

Talvivaunuyö

Pitkälle ehti jo marraskuu ennen kuin pääsin blogihommiin. Puolessa välissä jo mennään kohta. Tänä vuonna marraskuu onkin erityisen mukava. Tulossa on tälle kuulle yksi parin päivän koulutus, jota odotan mielenkiinnolla ja sen jälkeen vielä talviloma. Aika väsyksissä oon edelleen. Yhtenäinen migreeniputki onneksi katkesi eikä oireita oo nyt ollut päivittäin, mutta muutama päivä aina siellä täällä kuitenkin ja se tekee väsyä. 

Kirjoittaja inhoaa väsynyttä olotilaa. Kaikki mikä hidastaa menoa tai vähäkään laskee suorituskykyä, ärsyttää ihan huolella. Rakastan sitä, kun keho ja mieli on normaalissa voinnissa ja hommat rullaa, kuten kuuluu. Sitäpä ei tietysti voikaan olettaa, että aina olisi täysin iskussa, mutta toivoahan toki voi :)

Viime viikolla satoi Vaasassa yhtäkkiä lunta ihan hitsisti. Harmi ettei oo kuvaa siitä muistoksi. Se oli marraskuun ensimmäinen päivä, keskiviikko ja lunta tuli koko päivän niin, että iltapäivällä sitä oli jo polveen saakka, kun kahlasin miniä vastalle koulun jälkeen. Saimi oli aivan innoissan. 

Lumi pysyi maassa vielä torstain ja perjantainkin, mutta lauantaina satoi vettä koko päivän ja sunnuntaina lumesta oli jäljellä enää joku kasa siellä ja toinen täällä. Oltiin luvattu minille ja kamulle pieni vaunureissu, joten vesisateesta huolimatta startattiin lauantaiaamuna.

Ajeltiin Kalajärvelle Peräseinäjoelle. Vettä satoi tosiaan lähes koko päivän ja saatiin istua vaunussa sisällä. Mini ja kamu pelasivat Monopolya ties kuinka monta matsia ja me mister A:n kanssa tsiigattiin Virgin Riveriä Netflixistä. Otettiin myös muutama matsi Kummitusportaita koko porukalla.  Illaksi oli varattu sauna ja sitä ennen onneksi sade hellitti niin, että päästiin vähän ulkoilemaan. Vaaleanpunainen kuva on lauantai-illalta. Auringonlasku värjäsi maiseman aika makean väriseksi. Tuuli oli niin kova ja kylmä, että se meni luihin ja ytimiin saakka talvivaatteista huolimatta.

Saunasta mini ja kamu kävivät lumessa vaikka kuinka monta kertaa. Siinä vaiheessa lunta oli vielä jonkin verran jäljellä. Sauna ei yleensä oo meidän ykkösjuttu ja monesti jätetään se väliinkin, mutta tällä kertaa olin tosi tyytväinen, että varattiin yksityisvuoro. Huonolla kelillä se muodostui päivän pääohjelmanumeroksi ja lapset oli ihan tärinässä.

Sunnuntaina lumi oli jo vähissä ja vettä tiputti taas aamusta. Päästiin kuitenkin luruja tekemään ja jäitä heittelemään ja aurinkokin näyttäytyi pilven takaa. Kalajärvellä caravan-alueen ympäristö on tosi kiva ja viihdyttiin ulkona hyvä tovi, vaikka sää ei ollut paras mahdollinen. Kotimatkalla stopattiin vielä Seinäjoella Tokmannissa lasten toiveiden mukaan.

Ensimmäinen talvivaunuyö on nyt takana. Pakkasta ei juurikaan ollut, mutta tuuli oli jäätävä. Vaunussa oli tosi tasainen lämpö eikä yhtään kylmä. Olin varautunut, että pitää ehkä nukkua pipo päässä ja laitoin illalla pitkähihaisen päälle. Yöllä heräsin ottamaan pitkähihaisen pois, koska lämpötila ei ollut yhtään sen matalampi, kuin normaalisti kotonakaan. 

Keli oli sen verran märkä ja rapainen, että tosi tarkka sai olla ettei koko vaunu olisi ollut ravassa. Housut ja takit kuivui yön aikana, mutta litimärät hanskat oli litimärät edelleen aamulla ja vähän ahdasta oli, kun siellä täällä roikkui vaatetta kuivumassa. Yhden yön retket on vähän raskaita. Kuitenkin pitää vaunu pakata ja purkaa lähes samalla tavalla, kuin pidempääkin reissua varten ja jotenkin se on aika paljon yhtä yötä varten. Loma-aikojen ulkopuolella päivät on kuitenkin vähissä, koska mister A on perjantaisin aina iltaan saakka töissä. Kiinnostaa kyllä kuitenkin tehdä joku retki myös hyvällä talvisäällä. Sellaisella, kun on vähän lunta, aurinko paistaa ja pikkupakkanen kipristelee nenänpäätä.

Sannis

Ensilumi

Ensilumi satoi jo pari viikkoa sitten eikä se ole vielä sulanut. Vähän sitä on tullut itseasiassa enemmän kuvien oton jälkeen. Saapa nähdä jääkö tänä vuonna lokakuun lumi pysyväksi, niinkuin silloin kun synnyin. Faija sitä legendaa aina muistaa kertoilla, kun tulee kirjoittajan syntymäpäivästä puhe. Hauska juttu oli se, kun kerroin tosta faijan tarinoinninsta somessa, kommentoi yksi tuttu, joka on syntynyt päivää myöhemmin, että äitinsä kertoo samaa tarinaa joka ikinen vuosi.

Talvi tuli tosiaan vähän aikaisin syksyn keskelle tällä kertaa. Pieni lumipeite ja pikkupakkanen sopii kyllä kirjoittajalle erittäin hyvin. Toki, niin olisi sopineet myös aurinkoiset syksypäivät. Tuntuukohan talvi tosi pitkältä, kun alkaa näin ajoissa? Saimi on onnellinen ja olisi ulkona kaiken aikaa. Ihan eri tavalla ollaan taas lenkkeiltykin, kuin vaikka heinäkuulla. Lisää lunta on luvattu lähipäiville. 

Huomenna on marraskuu. Tänä vuonna talviloma on jo marraskuun lopussa. Eikä tässä jouluunkaan oo enää oikein pitkä. Aika kivaa. Talviloman ja joulun välissä juhlitaan miniä, joka täyttää vuosia. Vähän vaihtelevasti on ollut toiveita kaverisynttäreista ja perhesynttäreistä. Saa nähdä, mitä toiveet sitten lähempänä H-hetkeä on :)

Terkkuja!

Sannis

Halloween

Pidempään lukeneet ehkä muistaa, kuinka meillä ennen juhlittiin Halloweenia aika isosti. Monena vuonna oli talo täynnä porukkaa; lapsia ja aikuisia. Juhlat mentiin aina tietysti lasten ehdoilla ja Halloween-touhuista valittiin ne kesyimmät jutut, että kaikilla olisi kivaa, mutta ei tulisi sitten jälkipuheita tai pahoja unia myöhemmin. 

Viime vuodet oon ollut vähän väsynyt jo Halloweeniin. Jotenkin ehkä kyllästyin koko hommaan, kun mentiin niin all in pitkän aikaa. Viime vuosina ollaan useimmiten vietetty Halloweenia paljon pienemmin, mutta jollain lailla kuitenkin. Nyt kun omat ja lähipiirin lapset on jo isompia, ei oo enää oikein montaa, jotka innostuu onkimisesta ja kurpitsan kaivertamisesta. Mini tekisi innolla molempia ja tänä vuonna, kun kurpitsoja meille siunaantui neljä kappaletta (ostettiin ite ja isovanhemmat toi), kaiversikin niistä kaksi. Neljätoistavee aloitti yhtä, mutta into laantui aika nopsasti ja mister A sai tehdä sen loppuun. Kirjoittajakin innostui tekemään yhden. Yhden kuvassa olevan toi mukanaan ja kaiversi neljätoistaveen kaveri.

Mini leipoi muffinseja ja vähän oli hankaluuksia saada kuorrutetta asettumaan, mutta kyllä ne ihan kalloiksi mielestäni tunnistaa :) Muffinsien lisäksi tytöt laitteli muutaman hämähäkin esille. Vähän olin ite puolivillaisesti mukana ja siitä oli vähän ehkä huono omatunto, mutta jotenkin se koristeiden nysvääjä minussa ei meinaa enää millään herätä henkiin. Ja toisaalta..tuntuu että likoille riittää juhliksi jo se, että hommataan vähän herkkuja ja laitetaan ne vähän hienommin pöytään. Ja se on ihanaa, että vähempikin riittää ja molemmat osaa vielä iloita aika yksinkertaisista jutuista.

Loppuviimein nappasin myös pienen tietovisan netistä ja mini sai kysellä kysymykset meiltä vanhemmilta samalla, kun istuskeltiin soffalla vatsa täynnä muffinseja ja pitsaa. Se tuntui olevan minille ihan tosi mieluinen juttu. Mini on aina elementissään, kun saa jonkun vastuualueen ja toteuttaa sitä sitten tosi reippaasti ja innokkaasti. Täytyypä muistaa tehdä samanlainen visailuhomma joulunakin.

Kirjoittaja täyttää tänään 43 vuotta. Tuntuu aivan hyvältä olla juuri tämän ikäinen. Synttäripäivän ohjelmassa on ainakin jumppaa ja muuta duunihommaa, lounas työkavereiden kanssa ja lenkki Saimin kanssa. 

Sannis

Höpinää

Viime päivinä on aurinko näyttäytynyt aika useinkin ja se on ihanaa. Kuvien ottohetkellä tuuli oli aivan jäätävä. Sen jälkeen ei oo samanlaista tuulta ollutkaan, vaan sää on ollut tyyni ja ihanan kirpsakka. Muutama aste pakkasta, auringon paiste ja vähän lunta ja jäätä siellä täällä on kyllä kirjoittajalle erittäin passeli yhdistelmä. Minikin tuumas eilen, että: "Talvi on parasta, kun ei oo kuuma ja Saimikin haluaa liikkua." Todellakin!

Flunssa vaivailee vähän edelleen. Työt hoituu kyllä, mutta selkeästikään en oo vielä kunnossa. Eilen ja tänään on ohjauksista vapaata ja huomenna on 2x Pilates, perjantaina vapaapäivä. Seuraava rankempi tunti on vasta lauantaina, joten eiköhän se hoidu normaalisti. Lauantaitunti on aina kiva. Jotenkin se starttaa viikonlopun ihan omalla tavallaan ja sen jälkeen tuntuu, kuin olisi vähän parempi ihminen. :D

Meillä tuleekin olemaan vähän haipakkaa viikonloppuna. Lauantaina ollaan tosiaan mister A:n kanssa molemmat töissä, minillä on treenit ja sen jälkeen on pienet halloween-kekkerit. Likat tahtoi järkätä, joten miksipä ei. Lupasin keittää omat synttärikaffit samalla. Vähän mietin, mitä kuuluu tehdä halloween-juhlissa, kun kaikki lapset on jo teini-iässä, mutta ei kai siinä nyt niin paljoa erityistä hommaa tarvi olla. Neljätoistaveeltä kun kysyin, oli vastauksena: "Eikö se riitä, että jutustellaan ja herkutellaan.". No todellakin riittää, mutta kurpitsat kyllä toki kaiverretaan perinteiden mukaisesti ja ehkä voisin tehdä jonkinlaisen pienen tietovisan.

Sunnuntaina on neljätoistaveellä parin tunnin ratsastussetti ja illalla kirjoittajalla on vielä jumppahommia. Neljätoistavee taitaa mennä salillekin jossain välissä. Mummun kanssa käyvät meidän naisten keskuksessa yhdessä yleensä kerran viikossa, mikä on ihan tosi kiva juttu. Jotain vaunuun liittyvää hommaakin meillä taitaa olla. Mister A ja mun faija tekivät vähän vaunuvaihtokauppoja ja nyt meillä on vaunu, jota voi käytellä talvellakin. Saa nähdä päästäänkö kuitenkin vielä tälle vuodelle johonkin pikkureissuun.

Eli ei mitään erityistä asiaa tälle päivälle, kunhan höpäjän täällä, kun sattui olla kuvia pankissa valmiina :)

Kivaa päivää!

Sannis