Torttuja ei oo nyt aaton aaton jälkeen enää leivottu. Koitin toki ottaa Prisman ruokatilaukseen torttutaikinaa, mutta oli mukamas loppu. Höh! No, ehkä pystyn jo luopua tortuista taas muutamiksi kuukausiksi :D Se, mistä en vielä halua luopua on jouluvalot. Aina joulun jälkeen, kun kerään tontut ja koristeet pois, tulee ihanan selkeää, mutta kun otan valot pois, tulee aina vähän tyhjää. Valot saa siis olla vielä hyvän tovin ja olkoot kuusikin ihan rauhassa valaisemassa olkkaria.
Tällä viikolla on käyty vähän kaupungilla ja tehty aleostoja, kuka mitäkin on tarvinnut. Minikin oli kamunsa kanssa ekaa kertaa kahdestaan kaupoilla ja voi että hain onnellisia kakaroita kotiin, kun olivat saaneet ite valita ja sovitella uudet vaatteensa. Samalla reissulla oli neljätoistavee kamujensa kanssa vähän törsäämässä joululahjarahoja. Siinä missä minin rahat menee vaatekauppaan, menee neljätoistaveen kirjakauppoihin. Suurimmaksi osaksi kirjat on englanninkielisiä ja niitä uppoaa aika nopealla aikataululla.
Mister A sai kauan hiukomansa imurin. Kirjoittaja osti alesta pari joulujuttua ensi vuodelle sekä talvitakin tuleville superpakkasille. Saa nähdä tuleeko niitä. Ehtiihän tässä vielä ennustukset muuttua monta kertaa. Aika kirpsakkaa toki on jo nyt. Talvi on ihanaa, mutta Saimin tassujen ja autojen käynnistelyn puolesta toivon ettei aivan kolmeenkymmeneen kipuaisi mittarit.
Eilen käytiin dinnerillä ystävien kanssa mister A:n pyöreiden synttäreiden kunniaksi. Kirjoittajan ruoka meni aivan nappiin, kaikki kolme ruokalajia. Muille taisi olla enemmän ookoo-osastoa, mutta kiva oli istuskella ja höpötellä. Etukäteen mietin, kuinka jaksan koska flunssan jälkimaininkien lisäksi heräsin ärhäkkään migreeniin ja se kaatoikin ihan petiin asti aamupäivällä. Sain sen kuitenkin taittumaan illaksi ja päästin kuin päästiinkin syömään.
Tänään on vuoden viimeinen päivä. Mister A ja mini lupasivat lähteä minin kamun ja tämän iskän kanssa raketteja tsiigailemaan jossain vaiheessa. Me taidetaan neljätoistaveen ja Saimin kanssa otella hyvin iisisti kotosalla. Motonetiin pitäisi minin kuulemma lähteä vielä tarroja ostamaan aamupäivästä eikä itseäkään haittais käydä vielä vähän jossain muualla. Normaalisti oon niin allerginen kaupoille, mutta nyt jostain syystä hutsittaa vähän kierrellä. Toki, se tulee aina vähän turhan kalliiksi :D
Töitä oon ehtinyt tässä aamusta tehdä hetken ja otan vielä toisen lyhyen pätkän joskus iltapäivästä. Vuoden viimeisinä päivinä on sähköpostia aina hullu määrä, kun porukalla on liikuntarahoja käyttämättä. Saadaan sitten treeniaika-asiat kuntoon asiakkaille ja tietysti nyt tehdyt hommat vähän helpottaa omaa seuraavan arkipäivän urakkaa.
Kyllä tämä vuosi alkaa olla nyt paketissa. Vähän vaikea sanoa, mitä tästä jäi päällimmäisenä mieleen. Ehkä alkuvuoden oma stressi ja väsymys ja se kuinka sain sitä taltutettua vuoden loppua kohti. Syksyn migreeniputkikin kirvelee vielä mielessä, mutta kyllä suurimpana yksittäisenä juttuna tästä vuodesta taitaa nousta kesän vaunureissut ja se, että saatiin oma vaunu. Tänä vuonna Mini aloitti kaksi uutta, tosi mieluisan tuntuista harrastusta ja neljätoistaveen lehtienjakoduuni toi yhteistä hommaa koko meidän perheelle.
Lentomatkoja ei olla tehty nyt muutamaan vuoteen eikä ne oikein houkuttele ensi vuodellekaan. Se on näkynyt suoraan pankkitilillä ja rahaa on ollut tänä vuonna enemmän muihin juttuihin. Tänä vuonna myös elämän hauraus tuntui hyvin konkreettiselta ja säästin pahan päivän varalle enemmän, kuin ennen.
Vaikka tossa aiemmin just kerroin, että on käyty alennusmyynneissä ja saatu vaunu, niin kyllä materia kiinnostaa koko ajan vähemmän. Oon onnellinen siitä, että meillä on pieni talo, edulliset autot ja lapset, jotka ymmärtää että kaikki ei tule valmiina, vaan itsekin pitää olla valmis tekemään hommia. Oonkin koittanut muistaa tytöille säännöllisesti kertoa, että ollaan niin ylpeitä noin fiksuista likoista, joilla on jalat maassa ja oma järki päässä. Toivon, että jatketaan samoilla linjoilla ensi vuodelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3