lauantai 31. lokakuuta 2026
Happy Halloween
torstai 29. lokakuuta 2026
Halloween-bileitä
sunnuntai 25. lokakuuta 2026
Perhekuvia ja Vinted-kauppoja
torstai 22. lokakuuta 2026
Scotland calling
keskiviikko 21. lokakuuta 2026
Booklover: Seitsemän sisarta-sarja, neljä ekaa
Tartuin Seitsemään sisareen suositusten perusteella sen kummempia miettimättä ja oh my god, mikä monsteri tämä Lucinda Rileyn saaga on. Jossain kolmannen kirjan vaiheilla mietin, kuinka ihmeessä ikinä pääsen tarinan loppuun. Kirjojen pituudet on kuunneltuna semmosta kahtakymmentä tuntia, kun ehkä joku 12 riittäisi tarinankin kannalta aivan loistavasti.
Genevenjärven rannalla Atlantis-nimisessä kodissaan asuva erikoinen miljonääri Papa Salt on kuollut. Hänen kuusi tytärtään palaa lapsuudenkotiinsa suremaan isäänsä, kuulemaan tämän testamentin ja vastaanottamaan isän lapsilleen kirjoittamat kirjeet. Isä on jo toiveidensa mukaan haudattu eikä tytöille jää mahdollisuutta hyvästellä häntä. Kaikki tytöt ovat adoptoituja, kukaan ei tiedä alkuperäänsä ja kuollessaan Papa Salt on jättänyt jokaiselle koordinaatit, jotka johtavat tyttöjen synnyinpaikoille.
Sisaret ovat kaikki nimetty Plejadien mukaan. Plejadit olivat Kreikan mytologiassa titaani Atlaksen ja merinymfi Pleionen tyttäriä, jotka Zeus muutti tähdiksi suojellakseen heitä metsästä Orionilta. Plejadien tähtikuvio on avoin tähtijoukko, josta erottaa yleensä kuusi tai seitsemän kirkasta tähteä. Tarujen mukaan kuusi sisarta naivat jumalat, mutta seitsemäs otti miehekseen kuolevaisen ja siitä syystä hänen tähtensä on himmeämpi eikä näy aina.
Sisarukset ovat aina ihmetelleet, miksi seitsemättä sisarusta ei tullut. He odottivat koko lapsuutensa, että Papa Salt toisi kotiin vielä yhden tyttären. Papa Salt tuntui olevan kaiken kaikkiaan aika arvoituksellinen mies. Kirjat antavat ymmärtää, että Papa Saltin kuolemassa on jotain erikoista ja/tai että Papa Salt ei olisi kuollut ollenkaan. Häneen tuntuu salaperäisesti liittyvän Kreikkalainen liikemies Kreeg Ezsu, jonka poika Zed tulee myös esille kirjoissa useampaan otteeseen.
Neljä ensimmäistä kirjaa kertoo aina yhden tytön tarinan. Rinnakkain kulkee nykyisyys sekä menneisyys ja tytön omaa tarinaa seuraa aina jonkun vahvan sukulaisnaisen tarina edelliseltä vuosisadalta.
Seitsemän sisarta - Tarina alkaa. Lukijalle esitellään Atlantis ja sen asukkaat. Marina eli Ma on tyttöjen lastenhoitaja ja heidän ainut tuntemansa äiti. Claudia on Atlantisin taloudenhoitaja ja kokki. Christian on Atlantisin venekuski. Ensimmäinen kirja keskittyy vanhimman sisaren Maian tarinaan. Maian elämä tuntuu olleen vähän holdilla ja hän on sisarista ainut, joka on jäänyt asumaan Atlantisin alueelle. Maian tarina vie 1900-luvun alun Brasiliaan, jossa nykyisen Rio de Janeiron maamerkin Kristus-patsaan rakennustyötä aloitellaan.
Myrskyn sisar - Sisarista toisiksi vanhin Alcyone eli Ally on ammattilaispurjehtija, jolle selviää, että hän on ollut vain lyhyen matkan päässä omalla veneellään, kun Papa Saltin ruumista kuljettavasta aluksesta on laskettu vainaja toiveidensa mukaisesti mereen lepoon. Allyn tarina vie 1800-luvun lopun Norjaan, jossa upeasti laulava Anna Landvik saa tilaisuuden esiintyä Edward Griegin oopperassa.
Varjon sisar - Asterope eli Star on kolmas sisar, joka on elänyt erikoista symbioosia vain muutamaa kuukautta nuoremman siskonsa CeCen kanssa. Star on hiljainen ja vetäytyvä ja onkin tottunut, että CeCe puhuu ja päättää hänen puolestaan. Kirjeessään Starille Papa Salt muistuttaa, että olisi hyvä jos tytöt löytäsivät omat vahvuutensa ja itsenäistyisivät ja tarve siihen Starilla herääkin voimakkaasti. Tytöt ovat muuttaneet yhdessä Lontooseen ja Starin koordinaatit löytyvät aika läheltä.
Helmen sisar - Celaeno, CeCe on hukassa, kun Star, josta tämä on aina huolehtinut, on päättänyt tehdä pesäeron ja elää omaa elämäänsä. Sydän särkyneenä ja itsetunto pohjamudissa CeCe matkustaa Australiaan, josta hänen koordinaattinsa löytyy. Australiasta CeCe löytää sukulaisensa sekä tarinan Kittystä, helmenkalastajan vaimosta ja tämän aboriginaalista palvelustytöstä Kamirasta.
**
Neljä ekaa kirjaa oli aika tasalaatuisia; kaikki aivan hyviä ja kuunneltavia, mutta neljäs, Helmen sisar oli kuitenkin paras. Cecen tai oikeastaan Kittyn sekä Kamiran tarinat koskettivat eniten ja itkeskelinkin vähän siellä sun täällä pyykkien viikkauksen ja työmatkapyöräilyn lomassa. Sattuman kaupat oli toki vähän liian osuvia, mutta fiktiotahan nämä onkin ja kyllä ne meni sillä ajatuksella läpi. Aboriginaalikulttuuri ja - tavat oli tosi mielenkiintoisia.
Kaikkien kirjojen tarinoissa ja hahmoissa oli paljon yhtäläisyyksiä. Toisaalta vähän tylsää, mutta toisaalta jotenkin turvallinen ratkaisu. Jossakin kirja-arvostelussa sanottiin, että kaikki on niin hemmetin kohteliaita koko ajan ja siihen samaan kiinnitin huomioita. Varsinkin menneisyydessä kaikki pokkuroivat aivan jatkuvasti ja mietin josko ihan noin kohteliasta porukkaa olivat kaikki silloinkaan.
sunnuntai 18. lokakuuta 2026
Fuck you
torstai 15. lokakuuta 2026
Tulilla
maanantai 12. lokakuuta 2026
Leffakriitikko: Verityn varjo
Verityn varjo on filmatisointi Colleen Hooverin kirjasta. Siinä vähän pienemmän kaliiberin kirjailijaa Lowen Ashleighia pyydetään haamukirjoittamaan kuuluisan kirjailijan Verity Crawfordin uusin teos, koska Verity itse on ollut auto-onnettomuudessa ja istuu pyörätuolissa kykenemättömänä liikkumaan tai puhumaan. Lowen muuttaa kirjailijan eristyksissä olevaan taloon Verityn, tämän aviomiehen ja pojan kanssa ja alkaa käymään läpi Verityn muistiinpanoja kirjaa varten. Samassa hötäkässä hän löytää Verityn päiväkirjan, joka sisältää kauheita juttuja. Lowen alkaa epäillä, että Verity on huijari, joka ei oikeasti olekaan niin sairas, miltä näyttää. Samalla hän ihastuu Verityn perheeseen ja elämään ja päättää saada ne itselleen.
Leffa jää aika köppäiseksi. Oikein mitään ei tapahdu ja se mitä tapahtuu, tuntuu jotenkin pöljältä. Miksi alun liikenneonnettomuuskohtaus on ängetty mukaan? Miksi Lowenin hahmon kehityskaari on ihan levällään ja epätasainen? Miksi näytetään, että Lowen popsii pillereitä jonkun toisen nimellä varustetusta purkista, mutta sillä tiedolla ei kuitenkaan tehdä yhtään mitään myöhemmin? Miksi pikkupojan sairaalareissu on mukana?
Lowenia esittävä Dakota johnson on jotenkin ärsyttävän tönkkö ja hänen agenttinsa (tai mikä lie) vaikuttaa kummalliselta ja ilveilee oudosti. Josh Hartnett Verityn aviomiehenä on ihanan rauhallinen ja vakaa, mutta ihan täysin en ymmärrä, mitä hänestä koitetaan tuoda ilmi. Anne Hathaway Veritynä toimii ihan hyvin, mutta ei hänellekään oikein paljoa työkaluja anneta. Verityn hoitaja maalataan jotenkin oudoksi, eikä silläkään tiedolla tehdä sitten loppuviimein yhtään mitään. Paljon melua tyhjästä. Tämä katsoja on niin herkkä, että kaikki kummallisuudet saa kyllä olon jännitteiseksi ja vähän ahdistavaksi, kuten kai on tarkoituskin. Se riittää kuitenkin vain hetkeksi aikaa ja tuntuu sitten lähinnä katsojan aliarvioinnilta, kun asiat jää vain leijumaan ilman mitään syytä tai motiivia.
Luin jostain, että Verityn varjon oli tarkoitus palauttaa eroottiset jännärit valkokankaalle. Ööö.. okei…jotenkin Basic Instinct-tyyliinkö? Oli kai siinä pari potentiaalista kuumaa kohtaa, mutta kiusallinen itsetyydytyskohtaus keskellä elokuvaa tuli jotenkin ihan puskista eikä se(kään) istunut paikalleen oikein ollenkaan. Joko olisin jättänyt sen pois tai sitten tuonut reilusti lisää kuumuutta mukaan.
Mietin, pitäisikö lukea tämä kirja..? Saisiko siitä jotain lisää? Tässä loppukin tuntui hölmöltä ja Verityn kirjoittama kirje oli jotenkin pöhlö. Kirja saattaa tosin olla tälle lukijalle liian jännä. Vaikka elokuvasta ei erityisesti pitänytkään, tuli se vähän uniin seuraavana yönä kuitenkin. En oo varsinaisesti kuulkaa jännärinaisia, en :D Ehkä en enää jaksa kirjan pariin vaivautua. Elokuvassa ihanaa oli taas kerran värit ja setupit yleensä. Taas kerran sanon, että uudet elokuvat on kyllä hienoja!
Huh, nyt kun luen tätä omaa tekstiäni mietin, että hitto vieköön elokuvan teko voi olla vaikeaa :D Tuntuu jotenkin kauhealta kirjoittaa huonoa arvostelua. Monesti mietinkin, että kirjoitan vain niistä, joista pidän ja jätän muut kirjoittamatta, mutta toisaalta.. miksi? Elokuvissa käynti on aina itselleni kiva juttu ja pieni elämys, joten vaikka leffa ei kolahtaisi perfect, en ajattele, että hukkaan meni rahat tai kadu, että tuli lähdettyä. Aina kannattaa lähteä. Sittenpähän on nähty, eikä tarvi miettiä, että olisi pitänyt mennä.
Sannis
sunnuntai 11. lokakuuta 2026
Spooky season
Hommat ei oo ihan yhtä dramaattisella mallilla, kuin pari päivää sitten (ks. edellinen postaus), mutta kyllä tää aikamoista spooky seasonia on. Oon ollut kuin nukkuneen rukous koko viikonlopun ja yöt on olleet hmm.. mielenkiintoisia. Viime yökin oli aikamoista liskojen hommaa, mutta päivä on ollut tänään vähän parempi. Oon koittanut tässä nyt otella iisisti. Josko olotilat sillä systeemillä menisi sitten vieläkin parempaan päin.
Tänä vuonna loppukesän ja syksyn teema tuntuu olevan "pientä muutosta" ja sen mukaisesti hutsitti tehdä pieni päivitys myös tämän kauden varusteisiin. Alunperin hommasin parit kurpitsat ja haamut tyttöjen "Ei mitään agendaa-juhliin" loppukuulle pöytiin laitettavaksi, mutta sitä ennen ne on päässeet keräämään pölyä olkkarin tasolle. Tänään saatiin ystävä ja hänen kohta kaksivee poikansa aamupäivällä kylään ja yhdessä kurpitsassa on nyt mahtavat hampaanjäljet. Kysyin josko oli hyvää ja sain vastaukseksi tomeran: "Kyllä!" Hellu kakara <3
















































