lauantai 31. lokakuuta 2026

Happy Halloween

Halloween alkaa kahvilla ja datailulla. Sen jälkeen teen pienen kierroksen töihin ohjaamaan yhden kiertoharjoittelun ja sitten aloitan viikonlopun vieton. Aika paljon on ollut kaikenlaista viime aikoina ja odotin tätä täysin vapaata viikonloppua. Loppumetreillä päätin kuitenkin, että lähden tuuraamaan lauantain aamutunnin, kun tarve ilmeni eikä muita innokkaita ohjaajia kuulunut. Nopeasti Halloween-henkinen soittolista kasaan, liikkeille uudet nimet ja mister A:n vanha t-paita silpuksi, niin kyllä me yksi teematunti saadaan aikaiseksi :D Mini pääsee samalla reissulla salille enkä ite voisi kuitenkaan treenata, joten win-win.

Mini muuten juuri hiippaili tohon viereen soffalle ja lempinimi joutaisi kyllä todellakin jo vaihtoon. Kaveri on jo mutsiansa pidempi ja tuntuu kunnon hujopilta, kun täältä sohvan nurkasta mittailee. On mennyt jo isosiskonsakin ohi. Vielä on kuitenkin perheen pisimmän titteli mister A:lla, mutta saa nähdä jääkö iskäkin kakkoseksi jossain kohdassa. Ehkä ei, mutta eipä sitä koskaan tiedä.

Kivaa Halloweenia ja/tai/eli Pyhäinpäivää!
Sannis

torstai 29. lokakuuta 2026

Halloween-bileitä


Meidän Halloweenin juhlinta on tähän mennessä näyttänyt about kuvien mukaiselta. Seitsemäntoistavee pyöräytti muffinsit viime viikonlopun bileisiin. Mini leipoi samoihin kemuihin kuuluisat keksinsä. Molempien reseptit löytyy blogin reseptimuistiosta -> Sitruunamuffinsit ja Suklaahippukeksit. Niin ihanaa, kun likat tekee herkut jo aivan issekseen. Kirjoittajalle jäi juustopiirakan paisto ja snacksien kaatelu kulhoihin. Tein ekaa kertaa juustopiirakan ja halusin lähinnä testata, olisiko se sellainen tarjottava, joka on hyvää vielä seuraavana päivänä lämmitettynä. Minin tulevia rippijuhlia koitan tässä pitää silmällä. Tykkäsin kyllä piirakasta kovastikin ja lisään reseptin muistioon teidänkin käyttöön, kun teen sitä seuraavan kerran. Tällä kertaa jäi kuvat ottamatta.

Halloween-juhlia ei ollut alunperin tarkoitus järjestää, mutta likat niistä alkoi puhua ja mini halusi kutsua pari koulukamuansa. Juhlien viralliseksi nimeksi muodostui ilmeisesti koulussa "Karkkijuhlat" :D Ei oltu tällä kertaa kotona, vaan varattiin sama paikka, joka ollaan varattu aiemminkin…minin lemppari, jossa on bilispöytä ja muitakin pelihommia. Se on kiva tila, kun siellä on tuota tekemistä, niin ei tarvi nuorisonkaan tuijottaa kaiken aikaa vain puhelimia.

Tulevalle viikonlopulle ollaan mister A:n kanssa saatu kutsu Halloween-bileisiin ja se on kyllä kivaa! Olin vuosia aika vastahakoinen lähtemään juhliin ja bileisiin ja ajattelin, että oon kadottanut nuoren minäni party animal-hengen lopullisesti, mutta nyt huomaan, että lähden taas vähän enemmän innoissani. Kyllä kreisibailausajat on täysin ohi, mutta nykyään lähden silloin tällöin hetkeksi istumaan iltaa ihan mielelläni. Halloween-asut ja asusteet on meillä vähissä, koska ei oo hetkeen juhlittu naamiaisia ja vanhat on laitettu jo monta kertaa käytettynä eteenpäin. En haluaisi nyt oikein paljoa mitään ostella ja mietinkin, meniskö mustat vaatteet ja joku Halloween-henkinen meikki läpi tällä kertaa.

Onkos muilla Halloween-bileitä tiedossa?
Sannis

sunnuntai 25. lokakuuta 2026

Perhekuvia ja Vinted-kauppoja

Syksy on mennyt hullun nopeasti. Miten voi olla jo lokakuun loppu? Nämä kuvat on viime vuoden perhekuvauksesta ja mietin, miten saatais tälle vuodelle kuvat aikaiseksi. Nyt on niin monta pienempää ja isompaa retkeä työn alla, että muista jutuista on pakko säästää ja sitä myötä ammattilaisen kuvat jää tänä vuonna ottamatta. Ehkä ostan vihdoin sen kameran jalustan ja jonkinlaistan itselaukaisimen, joita oon monta vuotta miettinyt tai ehkä pyydän ystävää napsimaan kuvat joku viikonloppu. Paras ruska taitaa olla jo ohi, mutta eipä tuo kai haittaa. Pitää varmaan merkitä suunnitelma ihan kalenteriin ylös, koska muuten jää toteuttamatta.

Viime viikkoina oon tehnyt ahkerasti Vinted-kauppoja. Alkoi rasittaa kaikki turhat tavarat siellä täällä ja halusin päästä niistä eroon asap. Mukavasti onkin myyntiä tullut ja oon ravannut postittamassa paketteja harva se päivä. Ärsyttävää hommaa, varsinkin koska oon useimmiten liikkeellä pyörällä, mutta ei auta. Ei meillä älyttömästi oo turhaa, koska kierrätän ahkerasti, mutta aina sitä jotain ilmaantuu ja näin pienessä talossa ei käyttämättömille ole tilaa. Miniltä on jäänyt vielä esim. viime vuoden talvitakit pieniksi. Seitsemäntoistaveeltä ei onneksi enää pieniä jää, vaan samat vaatteet on menneet jo useamman vuoden. Omistani on osa jääneet isoiksi ja mister A käyttää kaikki niin loppuun, että hyvä, kun ne autotalliräteiksi enää lopuksi kelpaa. 

Seitsemäntoistavee haki jouluksi työpaikkaa taas kukkapisteeltä ja ilmeisesti se on nyt hallussa. Saa nähdä minkälaiseksi meidän joulu muodostuu tänä vuonna, kun ensimmäistä kertaa lapsista taitaa olla toinen töissä aattona. Mini tahtoisi laittaa jo joulukuusen, mutta vielä vähän toppuuttelin. Yleensä oon hyvin joustava enkä ymmärrä miksi pitäisi kieltää jos joku haluaa fiilistellä, mutta mutta... meillä on aika vähän tilaa kuuselle ja olkkari tulee tosi ahtaaksi, kun se pystytetään. Ja onhan nyt toki aika hiton aikaista joulukuuselle :D Mietinkin jos kävisin ostamassa minille oman pikkukuusen omaan huoneeseen ja saisi sen laittaa jo nyt. Jouluvalot ainakin viritellään ihan pian. Nyt oliskin muuten sopiva aika käydä joulujututkin läpi. Sielläkin saattaa olla jotain, jonka on jo aika jatkaa matkaa ja nyt kun on tuo Vinted-ralli päällä, niin...

Mitäs teille muille kuuluu?
Sannis


torstai 22. lokakuuta 2026

Scotland calling

Haudihou! Kuvat ei liity mitenkään päivän aiheeseen, mutta koska aiheeseen liittyviä kuvia ei vielä ole ja nämä kuvat on olleet luonnoksissa käyttämättömänä jo viime vuodesta (vai sitä edellisestä?), niin mennäänpä näillä :)

Varattiin juuri seitsemäntoistaveen ja mutsin eli mummun kanssa vähän lentoja tuonne kevään puolelle. Kanadan sisko tulee omia reittejään ja treffaa meidät kohteessa. Kun lumet sulaa, kääntyy koneen nokka kohti Iso-Britanniaa ja tarkemmin siellä Skotlantia. Viiden yön retkellä on suunnitelmana nähdä Edinburgh sekä pieni pala ylämaita. Aikaa on käytettävänä kohteessa neljä kokonaista päivää. Luvassa on siis vähän kiertoajelua ja pari majapaikan vaihdosta. Majapaikan vaihdoista ei kirjoittaja ole erityisen innostunut, mutta nyt ei ole paljoa vaihtoehtoja jos haluaa nähdä vähän sitä ja hitusen tätä.

Sen verran oon ehtinyt tutkia asiaa, että ollaan aika suurella varmuudella kaksi yötä Edinburghissa. Lento on alkuillasta perillä eli sinä päivänä ei varmasti paljoa ehditä, mutta seuraava päivä on sitten aikaa kierrellä vanhassa kaupungissa, nähdä esim. Edinburgh castle ja luultavasti käydä kymmenessä kirjakaupassa :) Edinburghista vuokrataan auto ja ajellaan Invernessiin pariksi yöksi, koska se on kuulemma "ylämaiden pääkaupunki". Vielä pitäisi päättää, minkälaista hommaa siellä sitten keksittäisiin. Ehkä Loch Ness, ehkä Isle of Skye tai ehkä jotain muuta. Kaikenlaista kivikasaa siellä olisi katseltavana kuningas Googlen mukaan :D Paluulento on harmillisesti aikaisin aamulla, joten ajellaan viidenneksi yöksi sitten takaisinpäin. Tsiigailin, että ihan lentokentän vieressä on majoituksia, jossa voi käydä laittamassa vähän silmäluomia toisen päälle ja samalla saada ehkä aamiaista.

Sellaisia suunnitelmia keväälle. Olisi kiva kuulla suosituksia tälle reissulle, jos jollain siellä ruudun toisella puolella sellaisia on. Aika kevyillä matkatavaroilla koitetaan lähteä, koska yöpaikan vaihdokset, joten ehkä mihinkään yli pitkälle vaellukselle ei tällä kertaa riitä varusteita. En oo vielä tutkinut, näkeekö esim. Isle of Skyellä mitään ilman pidempää kävelyreissua, mutta kerropa sinä mulle jos oot käynyt.

Sannis

keskiviikko 21. lokakuuta 2026

Booklover: Seitsemän sisarta-sarja, neljä ekaa

Tartuin Seitsemään sisareen suositusten perusteella sen kummempia miettimättä ja oh my god, mikä monsteri tämä Lucinda Rileyn saaga on. Jossain kolmannen kirjan vaiheilla mietin, kuinka ihmeessä ikinä pääsen tarinan loppuun. Kirjojen pituudet on kuunneltuna semmosta kahtakymmentä tuntia, kun ehkä joku 12 riittäisi tarinankin kannalta aivan loistavasti. 

Genevenjärven rannalla Atlantis-nimisessä kodissaan asuva erikoinen miljonääri Papa Salt on kuollut. Hänen kuusi tytärtään palaa lapsuudenkotiinsa suremaan isäänsä, kuulemaan tämän testamentin ja vastaanottamaan isän lapsilleen kirjoittamat kirjeet. Isä on jo toiveidensa mukaan haudattu eikä tytöille jää mahdollisuutta hyvästellä häntä. Kaikki tytöt ovat adoptoituja, kukaan ei tiedä alkuperäänsä ja kuollessaan Papa Salt on jättänyt jokaiselle koordinaatit, jotka johtavat tyttöjen synnyinpaikoille.

Sisaret ovat kaikki nimetty Plejadien mukaan. Plejadit olivat Kreikan mytologiassa titaani Atlaksen ja merinymfi Pleionen tyttäriä, jotka Zeus muutti tähdiksi suojellakseen heitä metsästä Orionilta. Plejadien tähtikuvio on avoin tähtijoukko, josta erottaa yleensä kuusi tai seitsemän kirkasta tähteä. Tarujen mukaan kuusi sisarta naivat jumalat, mutta seitsemäs otti miehekseen kuolevaisen ja siitä syystä hänen tähtensä on himmeämpi eikä näy aina.

Sisarukset ovat aina ihmetelleet, miksi seitsemättä sisarusta ei tullut. He odottivat koko lapsuutensa, että Papa Salt toisi kotiin vielä yhden tyttären. Papa Salt tuntui olevan kaiken kaikkiaan aika arvoituksellinen mies. Kirjat antavat ymmärtää, että Papa Saltin kuolemassa on jotain erikoista ja/tai että Papa Salt ei olisi kuollut ollenkaan. Häneen tuntuu salaperäisesti liittyvän Kreikkalainen liikemies Kreeg Ezsu, jonka poika Zed tulee myös esille kirjoissa useampaan otteeseen.

Neljä ensimmäistä kirjaa kertoo aina yhden tytön tarinan. Rinnakkain kulkee nykyisyys sekä menneisyys ja tytön omaa tarinaa seuraa aina jonkun vahvan sukulaisnaisen tarina edelliseltä vuosisadalta. 

Seitsemän sisarta - Tarina alkaa. Lukijalle esitellään Atlantis ja sen asukkaat. Marina eli Ma on tyttöjen lastenhoitaja ja heidän ainut tuntemansa äiti. Claudia on Atlantisin taloudenhoitaja ja kokki. Christian on Atlantisin venekuski. Ensimmäinen kirja keskittyy vanhimman sisaren Maian tarinaan. Maian elämä tuntuu olleen vähän holdilla ja hän on sisarista ainut, joka on jäänyt asumaan Atlantisin alueelle. Maian tarina vie 1900-luvun alun Brasiliaan, jossa nykyisen Rio de Janeiron maamerkin Kristus-patsaan rakennustyötä aloitellaan. 

Myrskyn sisar - Sisarista toisiksi vanhin Alcyone eli Ally on ammattilaispurjehtija, jolle selviää, että hän on ollut vain lyhyen matkan päässä omalla veneellään, kun Papa Saltin ruumista kuljettavasta aluksesta on laskettu vainaja toiveidensa mukaisesti mereen lepoon. Allyn tarina vie 1800-luvun lopun Norjaan, jossa upeasti laulava Anna Landvik saa tilaisuuden esiintyä Edward Griegin oopperassa.

Varjon sisar - Asterope eli Star on kolmas sisar, joka on elänyt erikoista symbioosia vain muutamaa kuukautta nuoremman siskonsa CeCen kanssa. Star on hiljainen ja vetäytyvä ja onkin tottunut, että CeCe puhuu ja päättää hänen puolestaan. Kirjeessään Starille Papa Salt muistuttaa, että olisi hyvä jos tytöt löytäsivät omat vahvuutensa ja itsenäistyisivät ja tarve siihen Starilla herääkin voimakkaasti. Tytöt ovat muuttaneet yhdessä Lontooseen ja Starin koordinaatit löytyvät aika läheltä.

Helmen sisar - Celaeno, CeCe on hukassa, kun Star, josta tämä on aina huolehtinut, on päättänyt tehdä pesäeron ja elää omaa elämäänsä. Sydän särkyneenä ja itsetunto pohjamudissa CeCe matkustaa Australiaan, josta hänen koordinaattinsa löytyy. Australiasta CeCe löytää sukulaisensa sekä tarinan Kittystä, helmenkalastajan vaimosta ja tämän aboriginaalista palvelustytöstä Kamirasta.

**

Neljä ekaa kirjaa oli aika tasalaatuisia; kaikki aivan hyviä ja kuunneltavia, mutta neljäs, Helmen sisar oli kuitenkin paras. Cecen tai oikeastaan Kittyn sekä Kamiran tarinat koskettivat eniten ja itkeskelinkin vähän siellä sun täällä pyykkien viikkauksen ja työmatkapyöräilyn lomassa. Sattuman kaupat oli toki vähän liian osuvia, mutta fiktiotahan nämä onkin ja kyllä ne meni sillä ajatuksella läpi. Aboriginaalikulttuuri ja - tavat oli tosi mielenkiintoisia.

Kaikkien kirjojen tarinoissa ja hahmoissa oli paljon yhtäläisyyksiä. Toisaalta vähän tylsää, mutta toisaalta jotenkin turvallinen ratkaisu. Jossakin kirja-arvostelussa sanottiin, että kaikki on niin hemmetin kohteliaita koko ajan ja siihen samaan kiinnitin huomioita. Varsinkin menneisyydessä kaikki pokkuroivat aivan jatkuvasti ja mietin josko ihan noin kohteliasta porukkaa olivat kaikki silloinkaan.

Fiuh! Neljä down, neljä to go!
Sannis

sunnuntai 18. lokakuuta 2026

Fuck you


Eilen oli kyllä aamun fiilis ensimmäisen kuvan mukainen. Illalla oli tiedossa kiva meno ystävän kanssa ja heti herätessä migreeni päällä kolmatta(ko?) viikkoa. Voi olla enemmänkin. Oon seonnut jo laskuissa. Viikon vaihteessa pari päivää on migreenivapaata ja sitten tiistaina tai keskiviikon jumppien jälkeen alkaa taas olotilat mennä huonompaan suuntaan. Siitä selvitytyessä menee taas sinne sunnuntaihin saakka, jolloin päivä-pari on helpompaa. 

Porajin siinä Saimin kanssa aamukävelyllä ja mietin, kuinka paljon on harmittanut viime viikkoina omien treenien väliin jääminen. Ohjaukset oon saanut tehtyä, mutta sitten kaikki vapaa-aika on mennytkin niistä toipuessa ja sehän ei oo oikein minkäänlaista elämää se. Mietin miksi ottaa nyt niin päähän...pelkäänkö jotain tapahtuvan jos treenit jää muutaman kerran väliin vai mikä on se suurin syy, mikä treeneistä luopumisessa ahdistaa. No, kirjoittajahan ihan pitää treeneistä ja ahdistaa jo pelkästään se, ettei voi tehdä sitä mikä yleensä omaan arkeen kuuluu, mutta koitin tarkistella asiaa vähän kaikilta kanteilta ja saada perspektiiviä.

Siinä keskellä peltoa lampsiessa tulin taas kerran siihen tulokseen, että hommat menee tottakai pahemmaksi jos yritän vain väkisin prässätä ja hajoan joka kerta, kun ei joku asia onnistu. Tein itseni kanssa sopimuksen, että nyt koitetaan mennä sellaisella lempeällä go with the flow-fiiliksessä ja annetaan itselle armoa. Otellaan iisimmin, kunnes tämä putki katkeaa, yritetään pitää itsestä huolta ja tehdään asioita mahdollisuuksien mukaan. Jos pystyy niin pystyy ja jos ei, niin sekin saa nyt olla luvan ok. Päiviä on toivottavasti jäljellä vielä tämänkin putken jälkeen.

Eilen pääsin illaksi menoihini ja kivaa oli. Kuunneltiin Pandora, joka ei tällä kertaa ihan sytyttänyt ja Waldo's people sekä E-type, jotka oli huiput. E-type soitti parhaimman keikkansa niistä neljästä, jonka oon nähnyt. Yes! Musa ei leikannut päätä ihan muusiksi, mutta valoja jouduin vähän väistellä. Oltiin tässä samassa tapahtumassa viime vuonna ja nytkin järjestelyt toimi kivasti. Tällä kertaa ostettiin VIP-liput ja ruokakin oli ihan jees. Autolla olin toki jälleen matkassa, mutta myöhään tuli tietysti valvottua. Tänään on vielä vähän kyseenalaista, mitkä on migreenimuijan päivän tunnelmat. Eiköhän se selviä aika nopsasti, kun tästä sohvan nurkasta nousen.

Että fuck you migreeni! Kyllä kai tästäkin taas noustaan!
Ja kivaa sunnuntaita kaikille, jotka jaksaa lukea.
Sannis

torstai 15. lokakuuta 2026

Tulilla

Tänä syksynä on käyty tulilla vain yhden kerran. Ei niin usein olla enää viime vuosina tulisteltu koska Saimin on vähän tylsä odotella grillailuja ja se on silloin aika rauhaton. Tulipaikoilla on harvoin sellaista mukavaa tilaa, jossa kikkurapää voisi pötkötellä eikä se taitaisi malttaakaan vain makoilla, vaikka otettais joku alusta mukaan. Jos on ollaan ulkona, pitää olla tapahtumia, on ilmeisesti Saimin motto :) Kirjoittaja ei erityisesti tulihommia kaipaakaan, kunhan pääsee metsään kävelylle.

Nämä kuvat on parin viikon takaa ja Saimi oli silloin kyllä aikamoinen karvaturri. Sen jälkeen on turkki otettu lyhyeksi ja voi että pikkulikka on tuntunut olevan kylmissään enemmän, kuin koskaan ennen trimmauksen jälkeen. On öisin tullut meidän sänkyyn hakemaan lämpöä ja sohvan nurkassa on viihtynyt viltin alla. Aina kun turkki leikataan, on se niin pieni pirpana, ettei sitä muutosta meinaa oikein ymmärtää. Ulkona Saimi on tuntunut tarkenevan ihan hyvin, vaikka aamuisin on ollut lämpötila lähellä nollaa. Erittäin kypsänä hän on antanut puettaa itselleen puseron päälle ennen ulos lähtöä. Turkki ajettiin viime viikonloppuna, joten jos nyt vielä muutaman päivän odotellaan, että karva kasvaa ja sitten voi jättää takin narikkaan.

Kuvat on Pilvilammelta. Ei olla muilla Vaasan luontopoluilla käytykään hetkeen. Ehkäpä otetaan tälle syksylle ja alkutalvelle ohjelmaan muutama reitti, niin saadaan taas vähän vaihtelua omiin perusrundeihin.

Kivaa päivää kaikille!
Sannis

maanantai 12. lokakuuta 2026

Leffakriitikko: Verityn varjo

Verityn varjo on filmatisointi Colleen Hooverin kirjasta. Siinä vähän pienemmän kaliiberin kirjailijaa Lowen Ashleighia pyydetään haamukirjoittamaan kuuluisan kirjailijan Verity Crawfordin uusin teos, koska Verity itse on ollut auto-onnettomuudessa ja istuu pyörätuolissa kykenemättömänä liikkumaan tai puhumaan. Lowen muuttaa kirjailijan eristyksissä olevaan taloon Verityn, tämän aviomiehen ja pojan kanssa ja alkaa käymään läpi Verityn muistiinpanoja kirjaa varten. Samassa hötäkässä hän löytää Verityn päiväkirjan, joka sisältää kauheita juttuja. Lowen alkaa epäillä, että Verity on huijari, joka ei oikeasti olekaan niin sairas, miltä näyttää. Samalla hän ihastuu Verityn perheeseen ja elämään ja päättää saada ne itselleen.

Leffa jää aika köppäiseksi. Oikein mitään ei tapahdu ja se mitä tapahtuu, tuntuu jotenkin pöljältä. Miksi alun liikenneonnettomuuskohtaus on ängetty mukaan? Miksi Lowenin hahmon kehityskaari on ihan levällään ja epätasainen? Miksi näytetään, että Lowen popsii pillereitä jonkun toisen nimellä varustetusta purkista, mutta sillä tiedolla ei kuitenkaan tehdä yhtään mitään myöhemmin? Miksi pikkupojan sairaalareissu on mukana? 

Lowenia esittävä Dakota johnson on jotenkin ärsyttävän tönkkö ja hänen agenttinsa (tai mikä lie) vaikuttaa kummalliselta ja ilveilee oudosti. Josh Hartnett Verityn aviomiehenä on ihanan rauhallinen ja vakaa, mutta ihan täysin en ymmärrä, mitä hänestä koitetaan tuoda ilmi. Anne Hathaway Veritynä toimii ihan hyvin, mutta ei hänellekään oikein paljoa työkaluja anneta. Verityn hoitaja maalataan jotenkin oudoksi, eikä silläkään tiedolla tehdä sitten loppuviimein yhtään mitään. Paljon melua tyhjästä. Tämä katsoja on niin herkkä, että kaikki kummallisuudet saa kyllä olon jännitteiseksi ja vähän ahdistavaksi, kuten kai on tarkoituskin. Se riittää kuitenkin vain hetkeksi aikaa ja tuntuu sitten lähinnä katsojan aliarvioinnilta, kun asiat jää vain leijumaan ilman mitään syytä tai motiivia.

Luin jostain, että Verityn varjon oli tarkoitus palauttaa eroottiset jännärit valkokankaalle. Ööö.. okei…jotenkin Basic Instinct-tyyliinkö? Oli kai siinä pari potentiaalista kuumaa kohtaa, mutta kiusallinen itsetyydytyskohtaus keskellä elokuvaa tuli jotenkin ihan puskista eikä se(kään) istunut paikalleen oikein ollenkaan. Joko olisin jättänyt sen pois tai sitten tuonut reilusti lisää kuumuutta mukaan.

Mietin, pitäisikö lukea tämä kirja..? Saisiko siitä jotain lisää? Tässä loppukin tuntui hölmöltä ja Verityn kirjoittama kirje oli jotenkin pöhlö. Kirja saattaa tosin olla tälle lukijalle liian jännä. Vaikka elokuvasta ei erityisesti pitänytkään, tuli se vähän uniin seuraavana yönä kuitenkin. En oo varsinaisesti kuulkaa jännärinaisia, en :D Ehkä en enää jaksa kirjan pariin vaivautua. Elokuvassa ihanaa oli taas kerran värit ja setupit yleensä. Taas kerran sanon, että uudet elokuvat on kyllä hienoja!

Huh, nyt kun luen tätä omaa tekstiäni mietin, että hitto vieköön elokuvan teko voi olla vaikeaa :D Tuntuu jotenkin kauhealta kirjoittaa huonoa arvostelua. Monesti mietinkin, että kirjoitan vain niistä, joista pidän ja jätän muut kirjoittamatta, mutta toisaalta.. miksi? Elokuvissa käynti on aina itselleni kiva juttu ja pieni elämys, joten vaikka leffa ei kolahtaisi perfect, en ajattele, että hukkaan meni rahat tai kadu, että tuli lähdettyä. Aina kannattaa lähteä. Sittenpähän on nähty, eikä tarvi miettiä, että olisi pitänyt mennä.

Sannis

sunnuntai 11. lokakuuta 2026

Spooky season

Hommat ei oo ihan yhtä dramaattisella mallilla, kuin pari päivää sitten (ks. edellinen postaus), mutta kyllä tää aikamoista spooky seasonia on. Oon ollut kuin nukkuneen rukous koko viikonlopun ja yöt on olleet hmm.. mielenkiintoisia. Viime yökin oli aikamoista liskojen hommaa, mutta päivä on ollut tänään vähän parempi. Oon koittanut tässä nyt otella iisisti. Josko olotilat sillä systeemillä menisi sitten vieläkin parempaan päin. 

Tänä vuonna loppukesän ja syksyn teema tuntuu olevan "pientä muutosta" ja sen mukaisesti hutsitti tehdä pieni päivitys myös tämän kauden varusteisiin. Alunperin hommasin parit kurpitsat ja haamut tyttöjen "Ei mitään agendaa-juhliin" loppukuulle pöytiin laitettavaksi, mutta sitä ennen ne on päässeet keräämään pölyä olkkarin tasolle. Tänään saatiin ystävä ja hänen kohta kaksivee poikansa aamupäivällä kylään ja yhdessä kurpitsassa on nyt mahtavat hampaanjäljet. Kysyin josko oli hyvää ja sain vastaukseksi tomeran: "Kyllä!" Hellu kakara <3 

Terkkuja!
Sannis

perjantai 9. lokakuuta 2026

Purkaus


Viikko on rullannut nopsasti. Migreeni iski eilen ja jatkuu näköjään tänään. Ärsyttävää! Meillä on töissä tapahtumapäivä huomenna ja vaikka itse en oo alkuperäisessä suunnitelmassa mukana, olin varautunut tuuraamaan jos tarve on. Vähän on näyttänyt siltä, että saattaa hyvinkin olla, koska flunssat jyllää. Nyt ei taida olla kuitenkaan mitään asiaa jumpalle. Heräilin yön ressaamaan jo tätä ja tää on niin täydellinen esimerkki siitä, mitä migreeni on -> et saa nukuttua, kun pää on niin sekaisin ja panikoit miettien erilaisia skenarioita... Minkälaiseksi olo kehkeytyy? Pystynkö hoitamaan hommat vai alanko oksentaa? Saisinko jotenkin kevennettyä niin ettei kukaan huomaa, että jotain on vialla? Pystyisinkö olla kertomatta kenellekään, että jotain on vialla, koska en millään haluaisi kertoa kenellekään, että jotain on vialla? Kuinka saan hoidettua kaiken niin, etten kuitenkaan pidentäisi migreenin kestoa? Jos jotain pitäisi muuten perua, niin mitä jos vain menen ja runnon homman pakolla läpi? Ehkä se onnistuu jos jalat vähänkään kantaa?

Saako sanoa ihan sillain rehellisellä suomen kielellä, että vituttaa? Treenikamat on valmiina laukussa ja odottaa vain lähtöä, mutta taas kerran jää oma sali väliin. Tänään ei onneksi ole ohjauksia, mutta miksi aina pitää luopua siitä omasta treenistä? (No okei.. ei ollenkaan aina, mutta säännöllisesti kuitenkin.) Keskiviikon jumpassa on uusi ohjelma ja molemmilla viikoilla, kun se on tehty, on torstaina ollut migreeni. Että onko nyt sattumaa vai onko siinä tunnissa jotain, mikä triggeröi? PRKL!!!

Nyt on se hetki, kun en jaksa elää tämän sairauden kanssa. Se hetki, kun en jaksa panikoida. Se hetki, kun en jaksa miettiä joka ainoaa liikettä ja tahtia juuri tekemästäni jumpasta ja koittaa keksiä mikä siinä nyt sitten voisi olla vialla. Se hetki, kun en jaksa olla sairas ja huonovointinen. Se hetki, kun turhauttaa niin paljon, että tekisi mieli nyppiä tukka päästä vain aikansa kuluksi.

No joo.. ehkä tämä pieni purkaus helpottaa vähän! Oon vielä tolpillani, joten lähden pienelle kierrokselle Saimin kanssa ja tutkailen, mihin olotila menee. Sitten lähden töihin, jossa onneksi saan tänään tehdä kaiken omaan tahtiini. Duunin jälkeen olisi luvassa äänimaljarentoutus asiakkaan roolissa. Sen jälkeen oon vielä menossa kahville ja leffaan. Täydellisen kiva päivä (miinus migreeni) siis tulossa. Kunpa olotila ei pahenisi, vaan parantuisi.

Oiiiiiikein mukavaa viikonloppua kaikille! Tänä perjantaina ei kannata tulla tähän blogiin jos etsii jotain positiivista luettavaa viikonlopun alkuun :D 
Sannis

keskiviikko 7. lokakuuta 2026

TampereTärpit

Joitakin vuosia sitten lupasin itselleni, että koitan järjestää pari kertaa vuodessa jonkin pienen retken mister A:n kanssa kaksin ihan vain sillä ajatuksella, että muistaisi aina välillä antaa aikaa parisuhteellekin. En oo tainnut onnistua pitämään siitä joka vuosi kiinni, mutta nyt koitan taas kunnostautua. Viime syksynä oltiin kaksin vaunuilemassa ja ehkä alkukesän festarireissukin lasketaan, vaikka kamut olikin mukana. Tämän kerran retki suuntautui Tampereelle ja tärpeiksi muodostui siisti vuokrakämppä, pyöräily ja tietysti Wicked.

Meillä molemmilla asuu sukulaisia Tampereen seudulla ja ystäviäkin sieltä löytyy, mutta tällä kertaa ei otettu yhteyttä kehenkään, vaan vietettiin tarkoituksella aikaa kaksin. Alunperin lähdettiin matkaan Wickedin takia. Kerran jo luovuin ajatuksesta kalliiden lippujen vuoksi, mutta onneksi muutin mieleni. Ei lähdetty tällä kertaa vaunulla, vaan varattiin Airbnb-kämppä. Otettiin fillarit joukkoon ja reissun pääagendana oli teatterin lisäksi tehdä joku pyöräretki.

Asunto oli tosi kiva, supersiisti ja erittäin hyvin varusteltu yksiö Tammelan kaupunginosassa. Hinta oli vähän edullisempi, kuin ihan ytimessä ja talosta löytyi sekä autohalli, että lukittava pyörävarasto. Iso tie menee ihan talon vieressä, joten jos kesällä haluaa pitää ikkunaa auki yöllä, voi olla, että meteli haittaa, mutta toisaalta, asunnosta löytyi myös viilennyslaite. Hinta kahdelle yölle oli 168€ ja jos joku kiinnostuu, löytyy asunto AirBnB:stä nimellä "Viihtyisä yksiö keskustan tuntumassa". Vuokraajana oli Heidi. 

Perjantaina oltiin vasta illalla pelipaikalla, joten käytiin kaupassa, laitettiin myöhäistä dinneriä, tehtiin kävelylenkki asunnon ympäristössä ja katottiin leffaa. Lauantaina oli aika harmaa sää ja mietittiin, josko viitsitään lähteä suunnitellulle reilun 30 kilometrin pyörälenkille. Loppuviimein kuitenkin lähdettiin ja onneksi niin. Pyhäjärven maisemareitti oli hieno. Pidempään meillä siinä meni, kuin olin etukäteen ajatellut, koska mäkiä ja päällystämätöntä tietä oli paljon. Akkukin kului pyörästä aikaa nopsaa tahtia edellä mainituista syistä. Pientä vesitihkua tuli vähän siellä sun täällä, mutta suuremmalta sateelta vältyttiin. Matkalla oli uimarantoja ja ainakin pari kahvilaa. Kesäaikaan hommaan olisi voinut kuluttaa vaikka koko päivän. Reitti oli hyvin merkitty ja syksyiset maisemat oli upeat! Suosittelen ehdottomasti ajelemaan kierroksen läpi!

Pyörälenkin jälkeen tehtiin lounas kämpillä, keiteltiin kahvit ja herkuteltiin korvapuusteilla. Lounas meni sen verran myöhäiseksi, että dinneri tuli vähän turhan nopeasti, mutta lähdettiin kuitenkin suunnitelman mukaisesti Seoul Goodin buffaan. Kirjoittaja oli käynyt siellä kerran aiemmin, mister A ei kertaakaan. Tykkäsin yli kovaa ekalla kerralla, mutta toka kerta ei ollut ihan niin suuri elämys, luultavasti siitä syystä, että ei oikein ollut vielä nälkä. Vaasaankin avattiin Seoul Good viime viikolla, joten ehkäpä käydään siellä tässä joku päivä, niin tytötkin pääsee maistamaan. Vähän siellä rasittaa, kun lautaset ja kupit ei oo "oikeita", mutta ehkä sen kestää jopa kranttu keski-ikäinen :D 

Ruokapaikka oli Ratinassa ja sen edustalta löytyi hyvät pyörätelineet. Myös teatterin eteen sai fillarin korkeaan telineeseen rungosta kiinni. Keskustassa oli muutenkin yllättävän ookoo ajella, koska pyöräkaistat oli hyvin merkitty. Vähän teatterin narikkatyyppiä nauratti, kun mister A jätti säilytykseen yli painavan repun, joka sisälsi kaksi pyörän akkua. En tiedä kuinka muut sähkäreiden omistajat tekee...otatteko akun aina irti, kun jätättte fiuden telineeseen? Kaikistahan ei toki akkua saakaan irti. Ite otan aina, kun ajattelen, että se hillitsee pöllimishaluja.

Wicked osui kaikkiin osiin kirjoittajan sielussa, kuten edellisestä postauksesta käy ilmi. Loppuilta ja yökin meni vielä Ozissa ja uni loppui hyvin aikaisin aamulla. Ehdin siis juoda kahvit todella pitkän kaavan kautta ennen kuin lähdettiin jatkamaan matkaa. Tehtiin lenkki Ikeaan pitkästä aikaa, koska minigrip-pussit, tiskiharjat ja ladattavat patterit oli loppu. Iltapäiväksi ajeltiin jo kotiin.

Erittäin onnistunut reissu! Nyt pitää laittaa jo seuraava kalenteriin puolen vuoden päähän ettei unohdu.
Mitäs muut on puuhailleet viikonloppuna ja nyt alkuviikosta?
Sannis