Kriikun Myllykaffila

Viime viikolla perjantaina, kun mister A oli töissä ja ykstoistavee hoiteli eläimiä elämystilalla, ajeltiin me minin kanssa kahville. Ylistarosta, Kirkonkosken varrelta löytyy Kriikun Myllykaffila ja sinne me suunnattiin. Sää oli sen verran sateinen, että ei voitu istua pihalla, mutta kahvit ja voisilmäpullat maistui sisälläkin.

Kahvi, mehu ja pari pullaa verotti mun kukkaroa kuudella eurolla. Ei paha. Kaffittelujen jälkeen katseltiin hetken aikaa vanhasta myllystä jääneitä aarteita ja ihmeteltiin mitä milläkin on tehty. Myllyssä on aikanaan jauhettu erityisesti ruista ja ohraa leipäjauhoiksi ja ryyneiksi.

Tosi söpö oli tämä Ylistaron keskustassa oleva paikka. Ja kiva oli viettää minin kanssa vähän aikaa kahdestaan. Voitais hyvinkin ajella koko porukalla tuonne uudelleen. Kaffilan rouva mainitsi lähellä olevasta navetasta, joka on kuulemma antiikkia ja vanhaa tavaraa pullollaan. Sinne täytyy ehkä joku kerta ajella ja varautua, että saattaa mennä enemmän, kuin kuusi euroa :D

Käykäähän kaffilla!

Sannis

Mustikkaa

Takana on kiva viikonloppu, joka meni aivan lentäen. Perjantai ja lauantai oli täynnä kivaa puuhaa. Perjantaina kuskasin ykstoistaveetä ja kamua Ylistaroon 4h elämysmaailmaan eläinkurssille. Vitosen pääsymaksulla sai olla 1,5h eläintenhoitajan mukana hoitamassa tilan asukkaita ja tytöt oli kyllä tykänneet kovasti. Kivointa oli tietysti hoidella tilan kahta ponia. Perjantaina oli ohjelmassa myös siskonpojan kymppivee-synttärit ja saatiin vatsat täyteen herkkuja mutsin eli mummun luona, jossa synttärit järkättiin.

Lauantaina kävin aamupäivällä töissä ja illaksi saatiin ystävät kylään. Näitä ystäviä nähdään vähän harvemmin ja tavataan ottaa tässä loppukesästä aina semmonen tilannekatsaus. Niin vain vierähti aika tälläkin kertaa nopsasti ja vasta sunnuntain puolella hipsuteltiin sänkyyn, niin aikuiset kuin lapsetkin. Meillä yleensä menee tytöt hyvinkin ajoissa nukkumaan, koska se on vaan helpointa kaikille, mutta nämä treffit on aina pieni poikkeus ja vähän oli mister A:llakin väsyä silmässä, kun se sunnuntai-aamuna veti salikamppeita niskaan :)

Sunnuntaina salin jälkeen otettiin suunta mökille. Olis ollut anopin synttäripäivä, mutta mahdolliset mustikoiden noukkimismahikset on nyt harvassa, koska työt, niin päätettiin, että juodaan synttärikaffit viikolla ja käytetään sunnuntai mustikkapuuhiin. Parina viikonloppuna oon käynyt muutaman litran jo mökiltä keräämässä pakkaseen, mutta nyt oli marjat ihanan isoja ja sain saalista tuplasti sen verran, mitä edellisillä kerroilla. 

Meillä menee marjoja ihan älytön määrä talvella ja ämpärillisellä mustikkaa ei pärjätä, kuin pieni hetki. About sen verran mulla alkaa olla kasassa, mutta tarvittais varmasti ainakin triplasti sen verran. Niin paljoa en saa ite kerättyä, mutta ajattelin ens viikonloppuna vielä ajella mökille. Siellä on mustikat mökin pihassa, niin ei tarvi mennä metsään hyttysten syötäväksi. Metsä on enemmän mun juttu sitten syksymmällä, kun hyttyset on häipyneet.

Mukavaa tätä viikkoa!

Sannis

KesäInsta

Toinen loman jälkeinen työviikko alkaa. Ensimmäinen meni oikein hyvin. Postauksen ekat kuvat on loman ajalta sieltä täältä, puhelimen uumenista löydettyjä. Viimeinen on menneeltä viikonlopulta. Viikonloppu oli siinä mielessä erikoinen, että vietettiin hyvin vähän aikaa koko perheen kesken. Sen sijaan mister A sai hetken olla itekseen kotosalla, kun lähdin perjantaina tyttöjen kanssa mökille mustikoita poimimaan.

Lauantaina oli mun vuoro saada sitä kuuluisaa omaa aikaa. A-tiimi pakkasi kimpsut ja kampsut ja lähti anopin luo. Mister A:lla oli maalauspuuhia siellä ja tytöt aikoi jäädä yökylään. Ite pyöräilin kaupunkiin ulkotreeneihin, sain tsiigailla telkkaria ihan rauhassa keskellä päivää ja extempore lähdin vielä terassille notkumaan hetkeksi, kun kutsu kävi. 

Sunnuntaina ajeltiin mister A:n kanssa kaksistaan vähän kauemmas lounaalle ja kun tytöt kotiutui mumman luota, lähdettiin koko konkkaronkka taas mökille. Mua kiinnosti mustikat ja miniä kiinnosti uiminen. Ykstoistaveelle ei tommoset nopeat siirtymät paikasta toiseen oo hirveen mieluisia ja mä niin ymmärrän sitä. Nyt päätettiin kuitenkin sellainen tehdä, koska oli vielä aurinkoista ja serkkupojatkin oli mökillä. Nopsasti se ykstoistaveekin onneksi muisti kuinka ihanaa mökillä on ja ehtiihän sitä sitten olla kotona taas välillä ihan kyllästymiseen asti. Tytöt jäi mummun ja poikien kanssa mökille yöksi, koska meillä aikuisilla on tänään tietysti työpäivä.

Outoa, kun tytöt on olleet kaksi yötä peräkkäin poissa. Ihan ihanaa, mutta sitten taas mulle vähän tuli semmonen olo, että heitetään ne vain paikasta toiseen. Huuuh, vois varmaan vähän relata tässäkin asiassa hei.. tytöt on kuitenkin molemmat kouluikäisiä ja rakastavat olla mummun ja mumman luona. Useimmiten menevät yökylään siksi, että ite sitä pyytävät. Mulla onkin muuten toiveissa vielä tälle kesälle joku pieni getaway mister A:n kanssa kahdestaan. Katsotaan, jos saatais järjestymään.

Nyt maanantai käyntiin!
Mukavaa viikkoa!

Sannis

Kotipuuhia

Nyt on silmä tottunut uuteen keittiön seinään. Ei tunnu enää ollenkaan, että se olis jotenkin "liikaa". Kuvien ottamisen aikaan puuttui lamput ja kattolista. Hanan vaihtokin oli suunnitelmissa. Loman vikoina päivinä laitettiin vielä hanskat ja hihat heilumaan ja nyt on keittiön freesaus jo taas vähän pidemmällä. 

Ollaan viimeisen parin viikon aikana tehty muutenkin pieniä fiksauksia kotona. Ite oon kuluttanut kasan ihmesieniä siivotessani pintoja ja mister A on paklaillut muutamat reiät seinässä ja kiinnittänyt pari puuttuvaa lattialistaa. Ihmeellisiä tavarakasoja kertyy aina nurkkiin ja myös ne on nyt saatu hävitettyä. Seuraavina isompina juttuina on meillä edessä lattia- ja kylppäriremontti. Kylppäriä ei tehty silloin, kun muutettiin, koska ei jaksettu ja koska siellä ei mitään kosteutta tms. löytynyt. Nyt alkaa kuitenkin edellisten omistajien rempasta olla n. 12 vuotta ja olis aika fiksata vihdoin sekin huone meidän näköiseksi.

Lattiaremontin tarve mua harmittaa. Vajaassa kymmenessä vuodessa laminaatti on kolhiintunut paljon pahemmin, kuin mitä olisin toivonut, vaikka sen piti olla niin kestävää, että passais yleisiinkiin tiloihin Jotenkin oletin, että se olis kestänyt pidempään, mutta nyt on jo täynnä jälkiä ja parista kohtaa on laminaatit saumoista ihan kunnolla rikki. Oon ollut lattian väriin täydellisen tyytyväinen ja luultavasti vaihdetaan tilalle mahdollisimman saman värinen. Senkin takia jotenkin vähän nuivaa ruveta suuriin puuhiin. Makuuhuoneita ei fiksata, mutta eteinen-olkkari-keittiö-akseli kylläkin. Saa nähdä koska on mahdollista aloittaa puuhat. Ensi kesänä ehkä?!

Semmosia kotipuuhia on täällä tehty ja suunnitelmissa. Loman pari vimppaa viikkoa on sään puolesta olleet tosi vaihtelevat ja ihan mukava on ollut kotona puuhailla, kun pihalla sade ropisee. Just äsken tuli ihan järkky raekuuro. Olin ajatellut kulkea pyörällä töihin, mutta saas nähdä joudunko hyppäämään auton rattiin. Enhän mä nyt sokerista ole, mutta kaatosateessa ei kyllä huvita polkea.

Mukavaa tätä viikkoa!

Sannis

Sadepäivä

Sadepäivät on joskus ihania! Tänään sade passaa jotenkin ihan hyvin, koska on viimeinen lomapäivä ja huvittaakin ottaa vaan ihan chillisti. Pari yötä meillä olleet Espoon kamut lähti eilen jatkamaan matkaa ja ihan extempore lähdettiin sen jälkeen Ikeaan Raisioon. Lähtö oli sen verran myöhäinen, että kotiintulo meni supermyöhälle ja nyt on senkin takia ihan hyvä ottaa iisisti.

Kesäloman loppuminen on aina yhtä ristiriitaista. Toisaalta niin haikeaa ja harmittavaa, että velvollisuudet kutsuu ja toisaalta taas ihanaa, että tulee jotain rytmiä päiviin ja pääsee vähän jo arkeen kiinni. Mister A on monta kertaa jo harmitellut, että nyt se kesä on ohi, kun kerta loma loppuu. Kehotin muuttamaan asennetta :D Kesäähän on vielä pitkästi jäljellä ja tässä ehtii vielä vaikka mitä. Ite aion tehdä lyhyempää päivää duunissa seuraavat viikot. Plussatunteja löytyy jemmasta ja syksy tulee olemaan kiireinen. Nyt on mahis vähän himmata ja se mahis on käytettävä.  

Rentoa sunnuntaita!

Sannis

Bergö & Åminne

Vaasan ympäristössä on tosi kivoja päiväretkipaikkoja. Tällä kertaa ajeltiin lossilla Bergöhön, käveltiin luontopolulla ja kotiintulomatkalla pysähdyttiin syömään Åminne Folkparkiin.

Ei olla aiemmin käyty Bergössä ja nytkin vain piipahdettiin. Noin tunnin matkan päässä meiltä kotoa on lossi ja heti lossin jälkeen löytyy Bergö Vandringsleden. Käveltiin vain ensimmäiselle taukopaikalle. Reilu puoli tuntia sinne, vähän evästä ja reilu puoli tuntia takaisin. Taukopaikalla ei ollut tulentekomahdollisuutta, mutta oltiin tsekattu se etukäteen netistä ja varauduttu eväillä, jotka ei vaadi nuotiota. Tuo lyhin reitti passaa hyvin pienemmillekin kävelijöille, kun ei oo niin pitkä. Myös mun sen hetkiseen olotilaan se sopi ihan loistavasti enkä olis pidempää jaksanutkaan, kun migreeni kolkutteli ohimolla. 

Yleensä Bergössä on kahvila, joka ainakin kuvien perusteella näyttää tosi kivalta, mutta poikkeuskevään jälkeen se oli nyt kesäksikin suljettu. Ilmeisesti paikasta löytyy myös uimaranta ja ehkä palataan vielä jonain toisena kesänä testaamaan molemmat.

Kotiinpäin ajellessa pysähdyttiin Åminne Folkparkiin. Siellä oon käynyt viimeksi vuosia sitten ja yllätyin kuinka kivalta siellä näytti. Seuraavana hellepäivänä lähdetään kyllä sinne uimaan. Meiltä kotoa matka ei ole, kuin vähän reilu parikymmentä minuuttia. Mingolf-radat näytti hyväkuntoisilta ja uimarannalla oli hyppytornit ja pitkät laiturit. Pitsa ei ollut mun mielestä hirveän kummoinen, vähän raaka ja järkyttävä määrä juustoa, mutta sunnuntaibuffa ja burgeri näytti kyllä sen verran hyvältä, että ainakin hampurilaista täytyy kokeilla joku kerta. 

Ootteko käyneet Bergössä? Entä Åminnessa?

Sannis

Pintaremppaa

Heipparallaa! Täällä on sateisten ja viileiden päivien ratoksi tehty vähän remppapuuhia. Kamera lepäilee laakereillaan, mutta puhelimesta löytyy näitä vaihekuvia. Tilanne on about kuvien mukainen, paitsi liesituulettimen johto on nostettu turvaan lieden päältä ja sille on tehty katkaisija, että tuuletinta voi käyttää. Ja kyllä, se tuuletin on tuolla katossa ja sillä isolla mustalla möhkäleellä ei ollutkaan oikein paljoa virkaa noissa tuuletushommissa. Ei ollu mulle ihan selkeä toi meidän liesituulettimen ja ilmanvaihdon toimintaperiaate :D

Jonkin aikaa jo ollaan mietitty, että keittiön laatoitus pitäisi uusia. Se, kun silloin joskus isompaa remppaa tehdessä mietittiin, että kyllä meillä pysyy valkoiset saumat puhtaana, oli kyllä niin turha toive että huhhuh. Saumat oli törkeän näköiset, ei todellakaan lähelläkään valkoista enää ja muutenkin koko tuo seinä kaipasi  kipeästi uudistusta. Mieluiten olisin valinnut vaaleat sävyt myös saumoihin, mutta se on nyt nähty, että ei vaan toimi. Hiilenharmaalla mister A alkoi saumaamaan, mutta hitsi että se oli musta. Otettiin äkkiä takapakkia ja haettiin kuitenkin astetta vaaleampaa ainetta kaupasta. Käytetään se hiilenharmaa sitten joskus kodinhoitohuoneeseen ja kylppäriin.

Vielä vaatii uusi lookki vähän totuttelua. Laatoitus itsessään on mun mielestä superhieno, mutta nyt kun se on niin isolla alalla ja tosiaan tummilla saumoilla, vie se aika paljon huomiota. Vetimet passais hienosti nyt mustiksi, mutta en halua semmosta black&white-fiilistä, vaan vähän pehmeämpää yleisvaikutelmaa. Suunnitelmana on hommata lamput, joissa olis jotain kultaa, kuten noissa vetimissä ja toiveena on, että se tuo toivotun loppusilauksen. Ja olishan se makeeta, kun hanakin olis kultainen.

Kovin paljon en halua pölynkerääjiä tuohon seinälle, mutta mietin olisko yksi hylly kuitenkin aiheellinen. Täytyy vähän makustella ajatusta. Kattolista puuttuu vielä ja liesituuletin on nyt mietinnässä. Vanhaa me ei kumpikaan haluta takaisin. Nykyäänhän saa kaikenlaisia, myös sellaisia, jotka on katon rajassa. Eilen, kun paistelin jauhelihat, oli ihanaa kun se iso möhkäle ei ollut siinä lieden päällä tiellä.

Semmosia puuhia täällä. Ihanaa saada vähän jotain uutta kotiin. Sisällä ei ollakaan mitään tehty pitkään aikaan. Sillä välin, kun mister A on tehnyt tuota seinää, mä olen nuohonnut seiniä, ovia ja jalkalistoja ihmesienen kanssa. Voi morjens, että meillä kertyy likaa. Huhhuh! Eteisen oon kans käynyt seiniä myöten läpi ja eilen siivosin meidän vaatekaapit. Ihanaa, kun tulee siistiä ja puhdasta!

Semmosia remppakuulumisia täällä. Toivottavasti sulla kaikki ookoo <3

Sannis

Aurinkolaavu

Toissapäivänä pyöräiltiin Aurinkolaavulle. Viiden minsan pyöräilyn päässä meidän kodista alkaa iso ulkoilualue eikä olla vielä käyty läheskään kaikilla Pilvilammen laavuilla, koska kulku niille osalle on haastavaa. Nyt kuitenkin on ykstoistaveekin rohkaistunut pyörän selässä niin paljon, että päästään jo hankalampaankin maastoon. Pyöräthän meillä on kaikilla vanhat romut, kirpparilta ostetut ja kunnostetut sen verran, mitä pystyy. Kaikilla paitsi minillä. Mini sai keväällä poikkeustilan alettua ihan uuden fillarin. Itekin tekis mieli maastopyörää tosi kovaa. Voisin tolla mun kirpparifiukella ajella sitten kaupungissa sen, minkä tarvii. Niin, ja ei se siis oikeasti mikään romu kyllä oo, vaan ihan hyvä fillari, mutta ei oo vaan tehty maastoon. Ykstoistaveellekin tahtoisin uutta. Se ei oo tainnut koskaan saada ihan uutta pyörää. Toki se ei oo koskaan ollut pyöräilystä niin kovin innostunut. Ajelee tädin vanhalla jopolla sen, mitä kavereiden kanssa tarvii ja lenkit tekee kirpparilta ostetulla poikien maastopyörällä.

Nelisenymmentä minuuttia meni meiltä fiukella Aurinkolaavulle. Mini heitti lipat kerran, kun mutavelli yllätti, mutta muuten päästiin ehjin nahoin perille. Edellisenä päivänä oltiin valittu reitti, jossa olikin pitkospuut ja jonkin matkaa niin hankalaa polkua, että pyörän taluttaminenkin oli vaikeaa, joten tämähän oli helppoa, kuin heinän teko :) Ykstoistaveestä oon superylpeä. On ennen ollut niin arka tulemaan mihinkään poluille tai metsäteille ja nyt veti taas koko lenkin ilman mitään probleemaa, samoin kuin edellisenä päivänä vielä hankalammassa maastossa. Luulen, että on saanut vähän rohkeutta myös ratsastuksesta. Monesti sanookin, että kuvittelee pyörän olevan hevonen ja kun tulee epätasaisuuksia vastaan, keventää istuntaa, niinkuin hevosenkin selässä. Kätevää!

Laavulla grillattiin makkarat ja hengailtiin hetken. Mini tuumasi, että tykkää leireillä perheen kanssa. Että voitaisko me mahdollisesti leireillä enemmän. Syksy kun koittaa, niin taitaa olla taas metsähommaa ihan kyllästymiseen saakka. Kesällä toi metsä ei niin oo meidän juttu, koska hyttyset. Nyt oltiin matkassa aamupäivällä eikä hyttyset oikein paljoa kiusanneet, edes laavulla. Mua ne yleensäkin vähemmän syö, mutta mister A on aina ihan hätää kärsimässä, kun jokainen metsän inisijä on sen kimpussa. 

Takaisintulo otti sen saman nelisenkymmentä minsaa. Yleensähän takaisintulo on aina vähän väsyneempää, kuin meno, mutta hyvin vain meni. Mini otti myös tällä matkalla maakosketuksen, mutta onneksi ei vieläkään tullut suurempia haavereita. Sillä on niin kova meno päällä koko ajan ja viiden minsan välein pitää juoda ja ottaa hupparia pois tai laittaa sitä päälle, että ei ihme että fiuke on välillä kentässä :D

Ootteko te tehneet pyörälenkkejä?

Sannis