Terkkuja Vancouverista!
Matka meni todella hyvin. Junamatka meni nappiin kerrankin. Ei viivästyksiä, ei ongelmia. Huippu palvelu VR:n konnarilta, joka vaihtoi lennosta lippujen kohteeksi lentoaseman, vaikka olin epähuomiossa varannut Helsingin rautatieasemalle.
Lentoaseman vieressä Scandicissa käytiin pikauinnilla, syötiin ja nukuttiin yllättävän hyvin ennen klo neljän herätystä. Lentokentällä meinasi ressi iskeä ysiveelle, kun turvatarkastuksessa piti avata laukku ja pengastaa kaikki tavarat, mutta selvittiin täpärästi :) Lento Manchesteriin oli nopea kolmetuntinen. So far so good.
Manchesterin kentällä oltiin ensimmäistä kertaa ja se oli kyllä nihkeä mesta. Jonotettiin, jonotetttiin ja jonotettiin. Vessat oli likaiset ja kaikki jotenkin nuhjuista. Ruokapaikoista ei löytynyt ainuttakaan puhdasta pöytää ja mister A vannoikin, että yhteenkään ton näköiseen Burger Kingiin ei enää koskaan astuta. Neljän tunnin vaihtoajasta ei jäänyt yhtään ylimääräistä odotteluaikaa ja kaiken jonottamisen jälkeen saatiin kävellä melkein suoraan koneeseen.
Koneessa sitten istuttiinkin semmoset 11h. Huuuuuh! Kaksi tuntia vierähti odottaessa. Kentällä tuli joku probleema heti sen jälkeen, kun oltiin päästy koneeseen ja osa matkustajista joutui turvatarkastukseen uudelleen. Siinä sitten odoteltiin tosiaan se pari tuntia ennen kuin päästiin edes ilmaan, jossa vietettiin yhdeksän tuntia. Tuli siinä kaikille hetkeksi suru puseroon, kun selvisi, että koneessa ei ookaan puhelimille latauspaikkoja tai tabletteja istuinten selkänojissa. Olin etukäteen tarkistanut, että kaikki hienoudet koneesta löytyy ja tytöt kyllä pettyi. Varsinkin, kun ysiveen puhelimessa oli akkua jäljellä kaikki 20%. Itellekin pukkas vähän hikeä, kun mietin kuinka tyttöjen kärsivällisyys riittää.
Aina jaksan kehua sitä, kuinka reippaita matkustajia meidän tytöt on ja edelleen jatkan samaa virttä. On ne uskomattomia pikkumuikkeleita! Kärsivällisyys riitti kaikilla ja perille päästiin niin, että suurimmat ongelmat oli puutuneet peput ja jumittavat koivet. Seattlessa päästiin tullin läpi suht nopsasti ja päästiin jatkamaan autolla. Siskonen haki meidät ja tovi vietettiin vielä Amerikan ja Kanadan välissä tullissa. Vähän yli vuorokausi koko projektiin taas meni ja voin kertoa, että kyllä uni maistui, kun pää osui tyynyyn.
Pari päivää ollaan nyt heiluttu pitkin Vancouveria. Ollaan kävelty ja ollaan ajeltu sightseeing-busseilla pitkin ja poikin. Siskosella on vielä työpäiviä, mutta on ollut helpompi mennä, kun ollaan tietysti saatu hyvät ohjeet, mihin suuntaan kannattaa lähteä.
On tämä upea kaupunki! Mahtavat maisemat ja vaikka kuinka paljon tekemistä. Yllättävän helppo tässä on kulkea. Kadut on selkeästi merkitty ja kaikkea löytyy, mitä tarvitsee. Kerron myöhemmin lisää. Nyt on pakko mennä :)
Sannis