Teini

Tammikuun vika päivä. Pari viikkoa talvilomaan. Eilen oli niin liukasta ja surkea sää ulkona, että uhosin lähteväni Lappiin. Oli myös sellainen teinimeinkinki tossa viikonloppuna, että uhosin tekeväni sen reissun ihan itekseni ilman yhtään tiuskivaa kakaraa. Tänään maksoin laskut ja totesin, että kyllä se nyt on parempi haluta olla vain kotiympyröissä tämä talviloma :D

Nyt jo rasittaa nämä teinihommelit, vaikka meillä on aika lievää vielä. Ei huudeta eikä haistatella eikä hilluta pitkin kyliä, mutta hitto että risoo toi tiuskiminen. Ollaan niin hiton coolia, että kukaan muu ei saa sanoa yhtään mitään, kun teini itse vain tietää kaiken ja puhuu 90% ajasta tiuskimalla. Toissapäivänä eli sunnuntaina paloi kirjoittajalla käämit ihan totaalisesti. Ehkä en oo kaikista ylpein siitä: ".. ja sulle ei edes voi sanoa mitään huonosta käytöksestä, ettei sun niiiiiiiiin herkkä lapsen sielu vain vaurioitu.." -kommentista, mutta kyllä mulla niin meni marttyyrin viitta syvälle hartioille, kun siinä kuskasin neitejä laskettelemaan ja kulutin omaa päivääni seisomalla tumput suorina rinteen alapuolella ja sitten saan pelkkää urputusta ja tiuskimista kiitokseksi. Prkleen teini!!

Haikealta tuntuu. Enää ei lähdetä innoissaan mukaan kaikkiin mutsin ehdotuksiin, vaan usein saan puolipakottaa mukaan. Ja pakotan, koska muuten ei teini liikkuisi omasta huoneestaan yhtään mihinkään. Laskettelu esim. on hyvinkin mieluista puuhaa, mutta aina siinä lähtövaiheessa pitää ruikuttaa, kun ei miiiiiilläään just silloin mitenkään pystyisi katkaista sitä tooooooosi kiireistä vetelehtimishetkeä. Argh!

En oikein osaa olla teinin vanhempi. En tiedä kuinka paljon voi ja pitää "pakottaa" mukaan ja kuinka paljon voi antaa jäädä kotiin jos muut lähtee. Oikeesti, paljon helpompi olis tehdä juttuja vain itekseen.. ei tarvitsisi väitellä lähdöistä, mutta kun ei sekään oo mun mielestäni oikea tapa. Teini itekin sanoi kesällä vaunureissulla, että pakottakaa mut vain mukaan, koska näissä reissuissa on sitten kuitenkin niin kivaa. Että ei kai se auta, kuin kestää vain ruikutukset, mutta come on! Pitäisköhän ite alkaa puhua teinille ihan samalla tavalla?

****

Semmosta. Tälle aamulle on nyt kahvit juotu ja laskut maksettu. Nyt pitäisi päästä tästä viltin alta ylös ja Saimin kanssa ulos. Ainakin näyttäisi siltä, ettei oo ihan yhtä paha kävelykeli, kuin eilen. Saa nähdä. Tänään on töissä kolmen jumpan päivä. Aamupäivällä yksi ja illalla kaksi. Siinä välissä olis miljoona hommaa. Myöhälle menee, kun kotiinlähtiessä pitää hakea teini ratsastamasta. Miten innolla muuten maksoinkin tänään juuri 300€ tiuskivan teinin kymppikortista. Tähän laittaisin sen irvistyshymiön jos tähän niitä sais laitettua.

Tammikuun vika ja kirjoittaja on NIIN loman tarpeessa ettei oo tosikaan!

Mitenkäs teillä muilla menee?

Sannis

P.S. Siili on maailman söpöin ja sen teki koulussa mini vähän ennen joulua.

Viikonloppu

Tammikuu on kääntynyt jo loppupuolelle. Tiedän, että toistan itseäni, mutta hei.. nopeesti menee. Iso osa kuukaudesta on ollut sateista ja vähän surkeaa. Viikonloppuna, kun aurinko paistoi upeasti, puhuttiin radiossa, että kyllä se kevät sieltä vihdoin tulee. Ite ajattelen, että talvi ei oo oikein kunnolla vielä päässyt alkamaankaan enkä ihan vielä hingu kevätkelejä. 

Vaasassa oli tosiaan hieno auringonpaiste viikonloppuna. Me ajeltiin lauantaiaamuna Tampereelle, jossa ei auringosta näkynyt pilkahdustakaan ja oli hyvinkin harmaata. Retki oli kuitenkin kiva. Kolmetoistavee jäi Saimin kanssa mumman luokse. Mini, serkkupoika ja mummu valitsivat matkantekovälineeksi junan. Me mister A:n kanssa ajeltiin autolla perille. Treffattiin Tampereen Koskikeskuksen Rossossa, johon saatiin seuraksi myös kirjoittajan isosiskon perhe.

Syötiin pitkän kaavan kautta ja jatkettiin sen jälkeen Koskikeskuksen naapuriin Ratinaan hohtominigolfaamaan. Minigolf on kirjoittajan yksi inhokkipuuhista, mutta radat oli helppoja ja seura mukavaa, joten tällä kertaa minigolfkin oli aivan kivaa. Radalla oli kauhuelementtejä, jotka teki hommasta tietysti jännittävämpää lapsille. Oli kuitenkin sen verran kesyä kauhua, että passasi serkuksille ihan hyvin enkä usko, että edes kirjoittaja näkee painajaisia :D 

Ilta vietettiin siskon luona ja yö nukuttiin Kangasalan Kuohussa. Kuohu on itsepalveluhotelli Kangasalan keskustassa, jossa ollaan oltu useamman kerran. Tosi kiva ja siisti paikka. Huoneet on tosi isoja ja niistä löytyy myös ruokapöytä ja mikro. Kuohu on samassa rakennuksessa uimahallin kanssa, jossa mini ja serkkupoika kävivät vielä sunnuntaiaamuna polskimassa. Alkaa meidän porukka olla jo sen verran isoja, että riittää kun valvoja istuu ikkunan takana kahviossa eikä tarvi enää välttämättä itse olla vedessä.

Ennen kotiin lähtöä Mister A tahtoi Ikeaan lamppuja ostamaan. Serkkupoika kertoi, ettei oo koskaan Ikeassa käynyt ja oli sitä mieltä, että voitais kyllä mennä. Myös mini oli innoissaan Ikeasta. Vähän mysteeriksi jäi, että miksi, mutta sinne suunnattiin. Koeistuttiin muutamat sohvat ja se mikä kirjoittajan mielessä on ollut jo useamman vuoden, oli mister A:nkin mielestä tosi hyvä. Ounou! Sohva jäi vielä kauppaan, mutta lamppuja ostettiin. Ostettiin myös pari paistinpannua rikkimenneiden tilalle. 

Ajeltiin autolla koko porukka kotiin. Junat oli niin täynnä, että sinne ei ollut mummulla ja serkuksilla asiaa. Aika nopsasti kotimatka sujuikin. Mister A:n autoon saa kaksi ylimääräistä penkkiä taakse, joten kun ne nostettiin paikoilleen, sai mutsi eli mummu keskirivin kokonaan itselleen. Mini haluaa aina istua takimmaisessa rivissä.

********

Tosi kiva viikonloppu oli. Minireissun lisäksi kirjoittajalla oli vähän muutakin hommaa. Perjantai-iltana kävin ystävän kanssa leffassa + syömässä. A man called Otto oli jotenkin tosi ihana. Itketti kyllä ihan huolella joka käänteessä ja jouduttiin kamun kanssa molemmat vähän keräillä itseämme ennenkuin lähdettiin elokuvista dinnerille.

Syötiin Diablitossa, joka on suht uusi meksikolainen paikka Vaasassa. Oon käynyt siellä vain kerran aikaisemmin ja sain niin hyvän ruuan, etten malttanut nyt olla ottamatta samaa. Edelleen oli kanaquesadilla ihan sairaan hyvä ja annoskin sen verran reilun kokoinen, ettei todellakaan jäänyt nälkä.

Mietin jo, että pitäiskö meidän ottaa sama ilta uusiksi, tällä kertaa mister A:n kanssa. Kirjoittajalle on muodostunut ihan tavaksi katsoa hyvät leffat kaksi kertaa elokuvissa eikä tämäkään kerta oo näköjään poikkeus. Jää jotenkin sellainen fiilis, että on pakko mennä uudelleen, että voi nähdä nekin jutut, jotka jäi ekalla kerralla näkemättä. Koska aina tokalla kerralla löytää jotain uutta. Mister A ei oo vielä tätä leffaa nähnyt eikä oo myöskään käynyt Diablitossa, joten siinä mielessä uusintakierros olis kyllä ihan paikallaan.

Kivaa tätä viikkoa!

Sannis

Tripla

Viime viikonloppuna pyörähdettiin Helsingissä. Todistusaineistoksi jäi muutama Instagram-filtterillä sutattu kuva. Aika kiva pikkureissu oli kyllä. Matkaan meiltä lähti kolmetoistavee ja kirjoittaja. Yötä oltiin ystävän duunipaikan asunnossa, jonka hinta oli ilahduttavan edullinen. Oltiin ostettu kamun kanssa tyttärille joululahjaksi junaliput ja joululahjarahojakin oli likat vähän säästäneet tätä reissua varten, niin pääsivät nyt shoppailemaan. 

Retken pääkohteena oli Mall of Tripla ja siellä kierreltiinkin hyvä tovi joka päivä. Tehtiin tietysti kurvi myös keskustaan ja Stockalta löytyi kirjoittajallekin ostettavaa. Koska oon varmasti ollut maailman aaaaainoa ihminen, jolla ei oo vielä ollut pitkää toppaliiviä, niin pitihän mun nyt sellainen alesta itselleni hankkia. Keskustassa viivyttiin myös lauantailunchin verran. Kolmetoistavee toivoi italialaista ja Kauppatorin kupeessa oleva Vaelsa sitä meille tarjoili. Pasta oli ihan ookoo. Pitsa kuulemma parasta, mitä kolmetoistavee on ikinä syönyt. Jälkkäriksi tyttöjen toiveesta Starbucksia. Ihan törkeä hinta, yli 5€ pahvimukikahvista, mutta tyttöjen joululahjareissulla toteutettiin tyttöjen toiveita. :)

Illat istuttiin sohvan nurkassa kämpillä. Tytöt kikatteli omiaan, lähinnä puhelimiensa äärellä ja me mutsit katteltiin telkkaria. Ihanan rentoa ja rauhallista. En meinannut malttaa mennä nukkumaan, joten vähän normaalia myöhempään tuli valvottua, mutta aamulla saikin sitten heräillä ihan rauhassa ja juoda kaffit ilman kiirettä. 

Junat kulki ajallaan molempiin suuntiin ja matkat meni suht kivuttomasti. Sää oli surkea; tuulinen ja sateinen. Jostain syystä osutaan usein Helsinkiin silloin, kun sataa. Tällä kertaa ei mitään ulkoaktiviteetteja ollut suunnitelmissa, joten siinä mielessä ei toki haitannut. Kämpältä matkaa triplaan on semmonen 5-10min kävellen, joten se meni kyllä sateessakin.

Kiva reissu. Tytötkin tuntui tykkäävän kovasti ja mietittiinkin siinä jo, että seuraavaa sais alkaa kohta suunnittelemaan. Ei nyt ihan heti ensi kuulle, mutta viimeistään nyt ensi vuodelle. Mini vähän kyseli, koskas on hänen vuoronsa päästä junaan ja sekin hoitui yllättävän nopsasti, kun lähtevät tänä aamuna mummun kanssa junailemaan Tampereen suuntaat. Eväät on pakattu ja vaatteet tsiigattu valmiiksi. Fun.

 Kivaa viikonloppua!

Sannis

Suklaata ja sohvahaaveita

Vuoden eka viikko on takana. Oon mussuttanut suklaata niin, että tulee korvistakin jo kohta ulos. Pakko oli kuitenkin eilen ostaa vähän Prismasta lisää, koska ilmeisesti oli vielä kuitenkin pieni tarve :D Oon ehtinyt istuskella sohvalla ja tsiigailla telkkaria. Ei oo oikeastaan ollut kiire missään vaiheessa. No joo.. töissä toki on kiirettä, mutta vapaa-ajalla ei. Vapaa-ajalla on välillä ollut jopa vähän tylsää ja oon ehtinyt miettiä mitä sitä oikein tekisi. Eilen peruin tämän päivän Foodie-tilauksen ja lähdettiin kauppaan. Minille piti lähteä ostamaan toppahousuja, mutta aivan ite ehdotin, josko tehtäis ruokaostokset samalla kun ei ollut muutakaan tähdellistä ohjelmassa. Mitä ihimettä? Normaalisti välttelen ruokaostoksien tekoa viimeiseen asti.

Ihanaa, että on ollut vähän väljää aikaa. On tehnyt kyllä aivan hyvää. Lauantaina ehdin omalle treenille ja ystävän kanssa syömään. Istuttiin vielä kahvillakin hyvä tovi. Lunta on sadellut viikonlopun aikana aika kiitettävästi, joten lumitöitäkin on taas tehty useamman kerran päivässä. Saimia on sulateltu urakalla joka ulkoilun jälkeen, koska parka on aivan täynnä lumipaakkuja aina, kun tullaan sisälle.

Välillä tuntuu nykyään hassulta tämä blogin kirjoittaminen, kun mitään niin erikoista ei juuri tapahdu. Reissut on vähissä, sisustus ei oo muuttunut vuosiin eikä leivontareseptipankkikaan oikein tunnu kasvavan. Toisaalta, elämäähän oon tahtonutkin taltioida sellaisena, kuin se on ja nyt se on tällaista aika tasaista. Yksi juttu ilmaantui viime viikolla, joka saattaisi tehdä isojakin (eikä millään lailla positiivisia) töyssyjä tasaisiin päiviin, mutta toivotaan, että näin ei käy. Palaan tähän vielä, kun aika on.

Niin, ja sisustuksesta muuten puheen ollen... Sohvahaaveet elää vahvana. Meidän sohva on useamman vuoden vanha ja jo aika järkyttävässä kunnossa. Istuintyynyt on täynnä nukkaa ja selkänojatyynyt on aivan muodottomat. Tekisi mieli uutta ihan hirveästi. Pelkään vain, että uuden sohvan tyynyt olisi liian nopeasti yhtä lintassa kuin vanhankin, kun Saimi niillä pötköttelee. Ai mitä jos sitä kieltäisi makoilemasta sohvan selkänojalla? No kuka raaskii :D Ehkäpä vaan yritän poistaa nukkaa ensin vanhasta sohvasta ja kokeilen jos se freesaisi yleisolemusta niin paljon, että sen kanssa pärjäisi vielä hetken. Vai pitäisköhän käydä Ikeassa? Vai onko Ikea jo ihan out? :D

Niin, että näinkin suuria tapahtumia täällä! Kivaa viikkoa just sulle!

Sannis

2023

Vuoden 2023 ekana päivänä oli kuvien mukainen sää. Lähdettiin mister A:n kanssa kävelylle rantaan, mutta lenkki jäi vähän toivottua lyhyemmäksi, koska oli niin järkyttävän liukasta. Käveltiin jonkin aikaa rannassa menevää polkua pitkin, mutta oli kyllä pakko siirtyä tielle ja sekin teki vähän tiukkaa. Tuuli oli tosi pureva, mutta tammikuun aurinko näytti kyllä parastaan.

Tälle(kään) vuodelle kirjoittajalla ei ole lupauksia. En ajatellut aloittaa laihdutuskuuria ja tuskin muutun oikein paljon paremmaksi ihmiseksikään. Ainahan sitä voi ja kannattaa itseään vähän kehittää ja varmasti jotain sen suuntaista on tällekin vuodelle tiedossa jossain kohdassa, mutta nyt just ei oo olemassa mitään tiukkaa plääniä. 

Vuoden ensimmäiset kolme päivää on sujunut tasan samalla tavalla, kuin viime vuosikin. Oon käynyt kävelyillä ja pötkötellyt sohvalla. Oon ehtinyt ohjata neljä jumppaa ja oon tehnyt muita duunihommia. Oon pessyt pyykkiä ja tyhjännyt tiskikonetta. Oon ottanut valokuvia ja hengaillut suurimman osan vapaa-ajastani oman perheen kanssa. Vuoden ekana päivänä käytiin kolmetoistaveen kanssa leffassa. Whitney-tietysti. Mulle jo toka kerta. Koska näköjään katson kaikki hyvät sen kaksi kertaa jo teatterissa.

Reissu- ja lomasuunnitelmia ei vuodelle vielä oikein paljoa ole. Alkuvuodesta käydään koukkaamassa Helsingissä ja Kangasalla. Talviloma on vielä aivan auki ja kesäloman pääsuunnitelma on tällä hetkellä vaunureissu Kouvolaan, minin toiveiden mukaisesti (koska joku tubettaja on sieltä kotoisin ja siellä on Tykkimäki) :) Ja hei, onhan mulla liput Take That-konserttiin kesäkuulle. Seura vaan puuttuu. Ei taida olla oikein montaa innokasta lähtijää kirjoittajan lähipiirissä. 

Taidan pitää kesäloman tavalliseen tapaan kesäkuun puolivälistä eteenpäin jos se vain työkavereille passaa. Tai pitäisköhän repäistä ja ottaa jo kesäkuun alusta. Kuinkakohan pitkältä syksy tuntuisi? Talviloma oli viime vuonna viikolla 11 ja se oli ihan hyvä aika. Ehkä voisi miettiä samaa viikkoa tälle vuodelle. Lappiin asti ei tänä vuonna lähdetä, harmi kyllä, mutta lasketteluhommia on kyllä tiedossa jossakin vähän lähempänä.

Uudelta vuodelta toivon vähän rauhallisempaa meininkiä työkuvioissa. Jos ei tälle vuodelle esim. avattaisi uusia keskuksia :D Tai jos ei tänä vuonna keskeytettäisi ryhmäliikuntaa jonkin viruksen takia. Toivon todella myös, että syksyllä alkanut sairastelukierre hellittäisi meillä ja muilla. Toivoisin, että treeni- ja jumppakausi saisi jatkua mahdollisimman katkeamattomana ja toivon, että migreeni pysyy talviunilla... ja jatkaisi uniansa myös kesällä. 

Myös mister A:lle toivoisin vähän vähemmän töitä ja lyhyempiä päiviä. Tytöille toivon, että kaikki sujuu kuten tähänkin saakka eikä ongelmia ilmaannu. Kolmetoistavee täyttää kohta neljätoista ja aika vähillä teinihommilla on vielä selvitty. Saa nähdä. Minikin on jo kymmenen. Tänä vuonna yksitoista. Mitä hitsiä täällä oikein tapahtuu? Saimille toivoisin vähän vähemmän tassujen kutinaa. Niin, ja tietysti hitaampaa turkin kasvua, koska trimmaaminen on niin rasittavaa. :D

Kaikille lukijoille toivon rentoa ja just itselle mieluista vuotta 2023. Me hoidetaan tää kyllä! 

Sannis