sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Kroatia (part 2)


Kroatian Pulaan saapuminen ei tosiaan ollut mikään ihan paras mahdollinen. Kun taksi vei meidät yöllä hotellin respaan, ehdin jo hengähtää. Vaikutti tosi hyvältä. Siistiä ja viileää. Henkilökunta lupasi viedä meidät omalle asunnolle, koska sää oli niin huono. Mietin, että onpa mahtava palvelu. Kun respan eteen kaarsi golfauto, joka oli rankkasateen takia peitetty muoviseinillä ja jonka kuski ajoi tuhatta ja sataa märillä, mutaisilla, kapeilla ja pimeillä kujilla niin, että pysyttiin hätinä kyydissä, alkoi hengähdys vaihtua kauhuun. Salamat löi koko taivaan poikki ja me ajettiin johonkin niin kauas, että olin varma ettei ikinä osata aamulla sieltä pois.

Kuski pysäytti maailman karseimman rivitalon eteen. Sinne sitten. Avattiin huoneen ovi ja oumai mikä haju.. kosteaa, kuumaa ja tunkkaista. Siinä kohdassa vasta upposi jakeluun respan sanat: "You can get the air conditioning card tomorrow. You don't need it now because it's not hot." Asunto oli pieni, ihan liian ahdas ja jokaisessa nurkassa katossa roikkui seitissä lukki. Kylppärissä kaikki vesi jäi seisomaan lattialle ja lavuaarista puuttui se pikkuritilä pohjasta, niin että tuntui että hampaita pestessä näkee suoraan paskavesikaivoon asti. Lattia tuntui niin likaiselta, ettei puhettakaan paljain jaloin kävelemisestä. Vettä meillä oli puolikas pikkupullollinen. Onneksi repusta löytyi edes pikkutomaatteja ja pähkinöitä. Laukut oli pakko nostaa keittiön pöydälle ja yöpöydille, koska mihinkään muualle ei mahtunut. Makkarin sänky vaikutti ihan kunnolliselta ja petivaatteet puhtailta. Aamu hyppäsi peiton alle. Annukka ja iskä levitti "olkkarin" Rocky-vuodesohvan ja kampes itsensä sinne. Ite pötkähdin Aamun viereen ja manasin mielessäni parit kirosanat. Nukahdin muutamaksi tunniksi miettien, heräänkö kuinka monen hämähäkin vierestä.

Kun tosiaan heräsin, ainut ajatus oli, että täältä on päästävä pois. Lennolla himaan? Ei, me halutaan nähdä Kroatia. Vaihto alueen parempiin huoneisiin? Ne oli yli puolet kalliimpia. About tuhat euroa viisi yötä. Aivan järjetön hinta. Ja mitä jos ei voitaiskaan maksaa vain erotusta, vaan mitä jos pitäis maksaa koko summa alusta lähtien? Ja mitä jos ne ei ookaan paljon tämän kummempia? Parin tunnin pyörimisen jälkeen uskalsin parvekkeelle. Likaiset valkoiset muovikalusteet ja märkä, liejuinen partsi melkein maan tasossa. Huoh! Näköala "puistoon" eli suuria puita ja toinen yhtä karsea talo edessä. Huoh! Mutta sitten.. vasemmalla puolella puiden ja niiden karseiden talojen välissä... meri!!!! Meinasin hihkaista ääneen onnesta. Upea, välkehtivä sininen meri!! Ajattelin, että ehkä me selvitään.

A-tiimi heräsi ja pidettiin pieni neuvottelu. Yllättäen kymmenenvuotias ötökkäkammoaja pyysi, ettei nyt lähdettäis vaihtelemaan mitään. Että oltais nyt tässä vaan. Mister A oli samaa mieltä. Selvä, tehdään niin. For now. Heitettiin kamat kasaan ja lähdettiin etsimään aamiaista. Ulkona sade oli tauonnut, aurinko tullut esiin ja lämpöasteita oli joku sata. Käveltiin kymmenisen minuuttia ja päästiin meidän ghettoalueelta resortin toiselle laidalle. Löydettiin hieno katettu kävelykatu, jossa design-putiikkeja, kahviloita ja matkamuistokauppoja, muutama ravintola, upea näköala satamaan ja hotellin aamiainen, jonka pöydät notkui hedelmiä, jugurtteja, leipiä, juustoja, leikkeleitä, kananmunaa, makkaroita ja erilaisia makeita herkkuja. Kaivoin pankkikortin kukkarosta ja käveltiin sisään. 

Sannis

lauantai 29. kesäkuuta 2019

Kroatia (part 1)

Tukholmasta kun päästiin Helsinkiin, jatkettiin iltalennolla Kroatiaan. Päätös reissuun lähdöstä oli pitkän sitkeän mietinnän takana. Pitkin kevättä mietin ja pähkäilin josko lähdettäis. Kroatia oli se kohde, joka kiinnosti koko ajan eniten. Splitiin olisin halunnut, mutta aikataulut määräsi Pulaan. Ei haluttu olla Helsingissä yötä, vaan haluttiin lähteä matkaan samantien. Ajateltiin, että olis helpompi, kun ei tarvitsisi availla laukkuja laivareissun ja Kroatian välissä vielä kolmannessakin paikassa. Oikeassa oltiin ja lähtö meni kätevästi.

Matka ei mennyt kovin kätevästi. Pulan rankkojen sateiden (Kyllä! Sateiden! Mitä hemmettiä?) takia jouduttiin kiertelemään ja kaartelemaan ja loppuviimein laskeutumaan johonkin ihan muualle. Onneksi odotus siellä muualla ei ollut kuitenkaan superpitkä ja päästiin uudelleen matkaan. Saavuttiin Pulaan keskellä yötä ja keskelle kaatosadetta. Päästiin hotelliin jäätävän kalliilla taksilla ja hotellissa selvisi, että mun jännitys majoituksen suhteen oli ollut aiheellista. Olin siis jostain syystä ollut vähän epäileväinen meidän hotlan suhteen, kuitenkin miettien, että ei se nyt oikein kauhea voi olla. Kyllä se kuulkaa voi olla just niin helevetin kauhea :D :D :D

Kirjoittelen hotlasta ja maahatulosta lisää myöhemmin. Tässä muutama kuva niistä matkan ihanista jutuista ->


Sannis

perjantai 28. kesäkuuta 2019

Risteilyllä


Kesäloman alku on takana ja aika haipakkaa on menty. Aikamoisen mukava oli risteily Helsingistä Tukholmaan. Jännitin risteilyä hulluna, koska infernaalinen matkapahoinvointi, mutta se loisti poissaolollaan. Jee! Yllättävän paljon tykkäsin hengailla laivalla, vaikka yleensä se ei tosiaan oo ihan mun lempipaikkojani. Tytöt oli ihan liekeissä ja hommasta teki huippukivaa se, että van Scheppingen family oli meidän mukana. Ensin kävi mutsit Mallorcalla, niin nyt sitten matkaan koko jengillä :) Syötiin vatsat täyteen, käytiin diskossa, leikittiin leikkihuoneissa, ostettiin jäätävä kasa hubbabubbaa ja nukuttiin aivan hyvin. Aamiaisen jälkeen hypättiin bussiin ja ajeltiin Skansenille.


Sää Tukholmassa oli lämmin, jopa kuuma. Skansenille meidän porukka toivoi enemmän ruoka- ja juomapisteitä sekä paremmat opasteet. Paljon löytyi kuitenkin lapsille hommaa ja flunssaiselle mutsille istumapaikkoja :D Takaisin bussipysäkille käveltiin rantaa pitkin ja minä varmistuin siitä, että Tukholmaan on päästävä uudelleen asap.

Myös paluumatka laivalla sujui mallikkaasti. Ei pahoinvointia, vaikka alkoi toki taas jännittää, kun laiva ennen nukkumaanmenoa alkoi keinuttaa aika reippaasti. Keinutus loppui onneksi yhtä nopsasti, kuin alkoikin ja uni vei voiton. Tultiin siihen tulokseen, että voidaan risteillä toistekin. Kunhan sää vain on tyyni.

Sannis

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Dramaqueen


Lauantai 15.6

Kesäloma alkaa ristiriitaisissa tunnelmissa. Mieli on vähän matalalla, vaikka oikeastaan ei siihen mitään syytä ole. Loman alkaessa mieli matalalla...whaaat? Pelkäänköhän jotenkin jäädä töistä pois ja jäädä paitsi kivoista jutuista vai mikä ihme on?! Tosi paljon tekemistä kasaantui viimeisille työviikoille ja loman ekaan viikonloppuun ja alkoi ressata, vaikka 99 prosenttisesti jutut on kivoja. Tuntuu jotenkin ulkopuoliselta ja mielessä on kaikenlaista. On vähän someähkyäkin ilmoilla. Mulla on someen yleensä aika mutkaton suhde. En ota siitä mitään paineita ja teen sitä paljon, koska se on mun mielestä kivaa. Silloin, kun ei hutsita, en tee. Nyt kuitenkin jotenkin mietityttää...jos pidän breikkiä nyt kun on kaikkea happeninkia tiedossa, jääkö mun omasta Insta-päiväkirjasta isoja osasia puuttumaan?! Unohdanko mä sitten tämän kesäloman alun? Niin, taitaa nyt tosiaankin olla aika pitää breikkiä, kun alkaa hommat tuntua velvollisuudelta :D

Maanantai 17.6

Ei oo todellista. Heräsin kurkkukivussa ja ihan hyytyneessä olotilassa. Prkl! Nytkö sitte joku hiton kesäflunssa? Joku stressin purkautumisreaktio? En tiedä miksi ressasin tätä mennyttä viikonloppua. Paljon ohjelmaa oli toki, mutta kaikki kivaa. No, pitäishän mun jo melkein neljänkymmenen vuoden iässä tietää, että liika vain on liikaa. Varsinkin mulle. Mutta flunssa olis voinut kyllä jäädä tulematta. Nythän tässä sitten saa olla resseissä siitä, että kuinka hyytyneessä olotilassa joutuu lähteä reissuun. Aika ressiä hei :D

Keskiviikko 19.6

Olotila alkaa palautua normaaliin uriin. Henkisesti siis. Muutaman päivän breikki tuntui riittävän someähkyynkin. Angstit alkaa kaikota, mutta fyysinen olotila on edelleen flunssa. Prkl! Oon imeskellyt sinkkitabletteja (YÖK!), kokeillut kaikenmaailman flunssalääkkeet ja syönyt kasviksia ja hedelmiä niin paljon, kuin napa vetää. Ei ny auta. Positiivista on se, että vois tää olla paljon pahempikin. Esim. siihen influenssaan verrattunahan olo nyt on ihan piisofkeik :D

Nyt naurattaa nuo muutaman päivän takaiset mietinnät. Mä oon just tommonen. Oon niin sisällä asioissa ja yhdessä hetkessä pieni asia on aivan yli iso. Sitten seuraavana päivänä ihmettelen, että mikä toikin juttu nyt oli. Eikä se edes oo huomionhakua, vaan ihan oikeita tunteita. Tunteita, joita sitten usein vähän nolostelen. Tuntuu, että olis jotenkin hyväksyttävämpää olla tasaisempi. On varmaan siunaus ja kirous tuntea kaikki aina niin kovaa ja korkealta. Joskus vois toki olla vähän vähemmänkin dramaattinen, mutta sitten taas... Jos olis laimeempi tyyppi, tuntisko sitä hyviäkään juttuja yhtä kovaa?!

Sannis

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Mallorca

Tasan 20 vuotta sitten heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen pakattiin Paulan kanssa laukut ja lähdettin Mallorcalle. Kymmenen päivää nautittiin auringosta, syötiin hyvin, tanssittiin aamuun asti ja nukuttiin melkein joka päivä aamupalan ohi. Viimeiset vuodet Paula on varoitellut mua, että vuonna 2019 mennään taas.

Ja niin me mentiin. Ei kymmeneksi päiväksi, mutta torstaista sunnuntaihin. Pakattiin käsimatkatavarat ja hypättiin Norwegianin siiville. Mua ressasi tottakai etukäteen. Ensin ajatuksena tommonen retki tuntuu hyvältä ja sitten kun se lähenee, toivon ettei tarvisi lähteä. En ressaa sitä etteikö mister A täällä pärjäisi tyttöjen kanssa enkä ressaa sitä etteikö kukaan muu osaisi hoitaa tyttöjä. Ressaan lentämistä ja ressaan sitä, että jotain sattuu ja me ollaan kaukana toisistamme. Ressaan myös sitä, että joudun olla jonkun muun, kuin oman perheen kanssa yötä päivää. Kaipaan kovasti omaa tilaa ja omia rutiineja ja siksi tämmöset setit on mulle aina vähän tiukkoja.

Kuinka sitten loppuviimein kävi?


Reissu meni ihan nappiin. Migreeni tottakai vaivaili vähän aluksi, mutta sekin hellitti kyllä. Kohde oli edelleen ihana, hotelli oli super ja seura oli tottakai mitä parasta. Vähän siinä jouduin kokea huonoa omatuntoa etten halunnut lähteä Mallorcan kuumimpaan yökerhoon (joka jo silloin 20 vuotta sitten oli sitä), mutta toki Paulakin oli sitä mieltä klubin FB-kuvien perusteella, että saatetaan olla paikkaan jo yli-ikäisiä :D

Ruoka oli kallista.. ihan Suomi-hintaista, mutta kertaakaan ei tarvinnut pettyä vaan kaikki oli hyvää. Hotellin aamiaisbuffa oli tosi kattava ja Cava edullista minimarketeissa. Rantsussa varjopaikka oli mun mielestä hintava, 19€ per päivä, mutta ranta oli tosi kiva ja sää täydellinen. Auringossa kuuma, varjossa just sopiva. Pieni tuulenvire kävi koko ajan ja teki säästä just mulle passelin.

Asuttiin Palman kaupungissa ja pyörähdettiin myös vähän tsiigailemassa paikallisia nähtävyyksiä. Ne jäikin silloin 20 vuotta sitten vähän vähemmälle :D Matkan varrella oli kiva kauneushoitola, jossa käytiin toisena päivänä jalkahoidossa ja toisena päivänä pikamanikyyrissä. Uikkareihin ahtautuessani tunsin itseni kunnon hylkeeksi, mutta pienellä shoppailukierroksella kiva yllätys oli, että koot oli reiluja ja löysin itselleni parikin juttua edulliseen hintaan.

Plussalle jäätiin kyllä tästä reissusta. Tuossa ajassa ehti tulla jo koti-ikävä enkä mä oikein nopsasti oo uudestaan ilman A-tiimiä lähdössä noin kauas, mutta oon kyllä tyytyväinen, että tehtiin tämä retki. Saatiin Paulan kanssa kunnolla höpistyä ja kyllähän se pieni irtiotto aina tekee hyvää. 

Nyt saadaankin kohta alkaa pakata koko perheen kesälomareissua varten. Tytöt on jo kesävapailla. Me mister A:n kanssa tehdään vielä vimpat duunit tällä viikolla ja sitten jäädään yhtä aikaa lomille. Kesäloman alkuun mahtuu kaikenlaista.. firman kesäjuhlat, Kanadan siskon vierailu, serkkutapaaminen ja yhdet rippijuhlat. Ennen juhannusta lähdetään pikapyrähdykselle Tukholmaan. Risteilylle siis. Huuuuuuuh! Jännittää jo valmiiksi, kuinka mun käy. Että pitääkö tulla lentäen takaisin vai kuinka :D Saattoi tässä nyt käydä niin, että kun risteilyltä palataan Helsinkiin, nousee Norwegianin nokka aika nopsasti kohti Kroatiaa A-tiimi kyydissä. Kroatia on ollut mun ajatuksissa koko kevään. Hylkäsin sen jo, koska raha, mutta kun mister A oli sitä mieltä, että kerrankos sitä nyt Kroatiassa käy, ei mua tarvinnut kahta kertaa käskeä varaamaan matkaa.

Sanoinko mä just sen Kanadan reissun jälkeen, että seuraava retki on joku superhelppo suoraan Vaasasta? No joo.. eikö samalla reissulla Tukholma ja Kroatia oo melkein yhtä helppo? Ainakin niinku siinä mielessä, että ollaanpahan ainakin Helsingissä valmiiksi. Oumai!!! No, reilu pari viikkoahan siinä on sitten vielä kesälomaa aikaa toipua :D

Sannis

keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Reissumuija


No niin. Stressi tyttöjen leireistä oli aivan turhaa. Kaikki meni paremmin, kuin hyvin. Mini jäi leirille noin vain ja ehdittiin jopa etuajassa kymppiveen leirille. Päivän päätteeksi molemmat tytöt oli ihan täpinää täynnä eikä malttaneet odottää, että pääsevät leiripuuhiin uudelleen. Vielä eilen illalla, tokan päivän jälkeen oli molemmat samaa mieltä, että kivaa on.

Pian alkaa tyttöjen kolmas leiripäivä ja ite lähden duuniin matkalaukku mukana. Iltapäivällä suuntaan kohti Helsinkiä ja huomenna aamulla aikaisin Mallorcalle. Oon mä kuulkaa aikamoinen reissumuija... lähdössä ollaan, mutta en vieläkään tiedä onko kivaa vai ei. Tai siis, on toki kivaa ja tiedän, että meillä tulee olemaan Paulan kanssa tosi rentoa, mutta sitte taas on ihan paskaakin. Anteeksi rumat sanani, mutta oikeesti. Ei tää ulkomaille reissaaminen ilman perhettä oo vieläkään mun juttu. Tiedän, että kohteessa sitten on muuta hommaa niin, että osaan kyllä relata, mutta nää olot etukäteen. Huhhuh! Ei tätä vieläkään kyllä tavaksi oteta :D

Mutta siis joo.. näin jo unta, että myöhästyin junasta. Muuten kaikki kunnossa. Hienosti mahtui kaikki vaatteet käsimatkatavaroihin ja muutenkin hommat jees. Se mikä ei mahtunut mukaan oli kamera ja se vähän surettaa, mutta ehkä pärjään ilman tällä kertaa. Saapa noita näpsyjä puhelimellakin. Epäilen ja toivon, että kaikki muu tarvittava on pakattu. Ostetaan sitten jos jotain puuttuu.

Kivaa loppuviikkoa!
Sannis

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Ressi



Päivitin tänä aamuna Facebookiin näin ->
Parin tunnin päästä Aamu leirille Swingelingiin (ei ketään muita tuttuja siellä), sen jälkeen Annukka ja kamu eväät kainalossa leirille Taitokeskukseen (...johon meidän ilmoittautuminen ei ollut mennyt perille.. selvis eilen. Vahvistus oli toki mulle tullut.) Sieltä töihin. Kesken päivän kuskaamaan Annukka ja kamu Taitokeskuksesta kamun luo ja sitte takas töihin iltaan saakka. Aki hakee leiriläiset kotiin kun pääsee duunista ja kuskaa futistreeneihin.
Loppuviikko öbaut samaa settiä, paitsi että keskiviikkoiltapäivästä eteenpäin Aki ja mutsi säätää kuskauksia sinne sun tänne ja meikämuikkeli paistattelee päivää Mallorcalla miettien, että muistaako ne kenen piti mennä mihinkin ja minkälaiseen kellonaikaan. Koska vähänkö olis kauheeta jos joku olis jossain vapaaehtoisella leirillä vähän väärään aikaan :D

*******************

Jesus mua alkoi jo eilen illalla jotenkin jännittää. Koko viikonlopun on ollut vähän semmonen pieni rahanmenotuska tuolla takaraivossa, koska leirit, autojen katsastukset, auton renkaat, auton huolto, kesälomareissut, terassikalusteet ja mitä näitä nyt on. Huuuh! Rahanmenotuskan lisäksi alkoi jännittää loppuviikon reissuun lähtö ja tämän aamun kuskausrumba. Lähinnä se, kuinka minin leirin aloitus menee. Hyvinhän sillä on aina menny, mutta jotensakin nyt jänskää, koska meillä on kiire. Ei siinä mitään jos saatais rauhassa siellä tsiigailla ja mini mennä omia aikojaan kun on valmis, mutta kun nyt pitää kymppiveenkin olla omissa menoissaan heti perään. Mini on ite ehdottomasti tälle leirille tahtonut ja on sinne ihan innoissaan menossa, vaikka ketään muita tuttuja ei siellä ookaan, mutta silti. Jostain syystä mulle tuli nyt ihan kunnon perhoset vatsaan. Outoa.

Annukka tossa mulle jo höpöttää kovaa. Sitäkin jännittää oma leirinsä. Halus välttämättä ottaa evääksi kaupan mikroaterian :D Mini saa ruuan leirillä. Nyt meillä on jo kiire. Mini vielä nukkuu ja mä istun tässä. Kymppivee hoputtaa vieressä niin, että nyt on pakko nousta. Saas nährä ny, kuinka meidän käy.


Jännitättekö te muut mitään koskaan niin, että vatsanpohjalla kourii?


Sannis

lauantai 1. kesäkuuta 2019

Kesäloma


Molemmat tytöt on nyt kesälomalaitumilla. Aamun eskarivuosi sujui ihan nappiin. Ei parempaa olisi voinut toivoa. Mukavat hoitajat, kiva paikka, ei mitään probleemia koko vuonna. Eipä niitä Aamulla päiväkodissakaan ollut. Tykätty kaveri on ollut kuulemma molemmissa paikoissa. Äidin sydäntä lämmittää. 

Eka luokka alkaa syksyllä Miia-open luokassa. Miia opetti Annukkaa nämä ensimmäiset kolme vuotta ja jotenkin mun mielestä on ihanaa, että Aamu saa aloittaa tutun opettajan kanssa tutussa luokassa. Koulun suhteen kaikki on meillä sujunut niin helposti tähän mennessä ja uskon, että se on osaltaan myös opettajasta riippuvaa. 

Kymppivee pokkasi stipendin ensimmäisen kerran. Todistus oli taas täynnä hyvää ja erinomaista ja stipendi tuli musiikista. Typy on aina hoitanut kouluhommat tosi itsenäisesti ja välillä mun omatuntoa vähän kolkuttelee josko pitäisi enemmän tsiigailla läksyjä ja muuta. Toki sitten taas.. kun osaa olla omatoiminen, miksei saisi olla. 

Kaksi ja puoli kuukautta lomaa edessä. Molemmat tytöt lähtee ensi viikolla ensimmäistä kertaa kesäleireille. Leirit on toki vain päiväleirejä eikä vielä yötä olla. Sen jälkeen onkin kalenteri auki pitkään. Mulla ja Mister A:lla alkaa loma kesäkuun puolivälissä.

Oon niin ylpeä näistä tytöistä, että melkein halkean :)

Sannis