keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Dramaqueen


Lauantai 15.6

Kesäloma alkaa ristiriitaisissa tunnelmissa. Mieli on vähän matalalla, vaikka oikeastaan ei siihen mitään syytä ole. Loman alkaessa mieli matalalla...whaaat? Pelkäänköhän jotenkin jäädä töistä pois ja jäädä paitsi kivoista jutuista vai mikä ihme on?! Tosi paljon tekemistä kasaantui viimeisille työviikoille ja loman ekaan viikonloppuun ja alkoi ressata, vaikka 99 prosenttisesti jutut on kivoja. Tuntuu jotenkin ulkopuoliselta ja mielessä on kaikenlaista. On vähän someähkyäkin ilmoilla. Mulla on someen yleensä aika mutkaton suhde. En ota siitä mitään paineita ja teen sitä paljon, koska se on mun mielestä kivaa. Silloin, kun ei hutsita, en tee. Nyt kuitenkin jotenkin mietityttää...jos pidän breikkiä nyt kun on kaikkea happeninkia tiedossa, jääkö mun omasta Insta-päiväkirjasta isoja osasia puuttumaan?! Unohdanko mä sitten tämän kesäloman alun? Niin, taitaa nyt tosiaankin olla aika pitää breikkiä, kun alkaa hommat tuntua velvollisuudelta :D

Maanantai 17.6

Ei oo todellista. Heräsin kurkkukivussa ja ihan hyytyneessä olotilassa. Prkl! Nytkö sitte joku hiton kesäflunssa? Joku stressin purkautumisreaktio? En tiedä miksi ressasin tätä mennyttä viikonloppua. Paljon ohjelmaa oli toki, mutta kaikki kivaa. No, pitäishän mun jo melkein neljänkymmenen vuoden iässä tietää, että liika vain on liikaa. Varsinkin mulle. Mutta flunssa olis voinut kyllä jäädä tulematta. Nythän tässä sitten saa olla resseissä siitä, että kuinka hyytyneessä olotilassa joutuu lähteä reissuun. Aika ressiä hei :D

Keskiviikko 19.6

Olotila alkaa palautua normaaliin uriin. Henkisesti siis. Muutaman päivän breikki tuntui riittävän someähkyynkin. Angstit alkaa kaikota, mutta fyysinen olotila on edelleen flunssa. Prkl! Oon imeskellyt sinkkitabletteja (YÖK!), kokeillut kaikenmaailman flunssalääkkeet ja syönyt kasviksia ja hedelmiä niin paljon, kuin napa vetää. Ei ny auta. Positiivista on se, että vois tää olla paljon pahempikin. Esim. siihen influenssaan verrattunahan olo nyt on ihan piisofkeik :D

Nyt naurattaa nuo muutaman päivän takaiset mietinnät. Mä oon just tommonen. Oon niin sisällä asioissa ja yhdessä hetkessä pieni asia on aivan yli iso. Sitten seuraavana päivänä ihmettelen, että mikä toikin juttu nyt oli. Eikä se edes oo huomionhakua, vaan ihan oikeita tunteita. Tunteita, joita sitten usein vähän nolostelen. Tuntuu, että olis jotenkin hyväksyttävämpää olla tasaisempi. On varmaan siunaus ja kirous tuntea kaikki aina niin kovaa ja korkealta. Joskus vois toki olla vähän vähemmänkin dramaattinen, mutta sitten taas... Jos olis laimeempi tyyppi, tuntisko sitä hyviäkään juttuja yhtä kovaa?!

Sannis

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit <3