keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Q & A

Löysin vanhasta blogista question & answer - postauksen. Tässä suora kopio sieltä eli vastaukset viitisen vuotta sitten. Blogi oli silloin hyvin alkutekijöissä ja vasta muutamia kuukausia vanha. Nyt olis aivan yli kovaa tehnyt mieli muuttaa joitain tekstejä, mutta sehän olis ollut ihan huijausta :D

Vanhojen vastauksien perässä  vuoden 2017 tilanne.

1. Miksi aloitit bloggaamisen?
Siksi koska tunsin että kaikki mun läheiset ja einiinläheiset oli saaneet jo yliannostuksen Tommia ja silti mulla aina vaan oli (ja on) tarve jauhaa ja jauhaa ja jauhaa kaikesta asiaan liittyvästä. Halusin myös huutaa tuskani koko maailmalle (ja haluan edelleen) ja saada paikan johon voin aina palata avautumaan.

Toka syy oli rakkaat siskoni joihin pidän yhteyttä hävettävän harvoin. Ajattelin että kun en koskaan soita, voi täältä ainakin kattella miltä mun lapseni näyttää ja mitä me hommaillaan.

En uskonut että tästä tulee näin rakas harrastus. Lukijoita toivoin mutta en uskonut että mun jaaritteluni kiinnostaisi satoja ihmisiä joka päivä. Hieno tunne kun niin kuitenkin on. Oon omasta mielestäni niin tosi hauska että on kyllä kivaa että joku muukin on samaa mieltä ;D

2017: No ei lisättävää tähän!

2. Mitä ilman et voisi elää?
Ette varmaan olisi ikinä arvanneet että sanon.. Annukkaa, Akia, perhettä, ystäviä! Mun elämä luultavasti katkeaisi myös jos jostain syystä joutuisin eroon puhelimestani tai DVD-bokseistani.

2017: Lisätään listalle Aamu Alamikkula. Ja huulirasva.

3. Missä haluaisit asua?
Kotona

2017: Sama homma.

4. Kun olit pieni, mikä halusit olla isona?
Halusin olla kioskintäti. Mietin että olis niin siisti duuni laitella vaan irttareita pussiin, markalla noita ja sit markalla noita. En muista että olisin koskaan haaveillut mistään tietystä "hienosta" ammatista. Nyt vanhempana oon ymmärtänyt että mun olisi pitänyt haaveilla jostain rakennusalaan liittyvästä, olisin duunaillut jo mooonta vuotta insinöörinä tai arkkitehtina.. jos siis osaisin piirtää tai laskea edes alkeellisimpia matikan tehtäviä. Sen sijaan musta tuli Restonomi/ryhmäliikuntaohjaaja/kassaneiti/pankintäti. Niin, onhan sitä kai siinäkin.

2017: Nyt onneksi enää "vain" Restonomi ja ryhmäliikuntaohjaaja. Tiesittekö muuten, että EF Vaasan tämänhetkinen kokopäivätiimi on Team Restonomit? Ollaan toki myös "parit" jumppakoulutukset käyty, mutta että onnistuu noi ravintola- ja matkailualan hommatkin siinä samalla :D



5. Oletko saavuttanut elämässäsi jotain suurta?
Niin, ne duunisaavutukset on jääneet näiden muiden saavutusten varjoon jotka voi laskea yhdellä kädellä -> Annukka ja selviäminen viimeisestä puolestatoista vuodesta. Oon myös aika ylpeä siitä että ihan omin pikku kätösin kasasin kerran yhden lipaston meille himaan ;)

2017: Laitetaan taas Aamu A. listan jatkeeksi. Ja lisään kuitenkin myös duunisaavutukset. Tokihan ne jää lasten varjoon joo, mutta eipä oo huonosti, että satoja ja varmasti jo tuhansia ihmisiä oon ehtinyt liikuttaaa viimeisen 21 vuoden aikana.


6. Nolo salaisuus jota olet piilotellut pitkään?
No niitähän löytyy, vaikka saattais luulla että oon kaikki täälläkin jo laulanut. Miksei nyt tuu yhtään kuitenkaan mieleen?! No, aika noloa on esim. se että kulutan aika paljon aikaani esim. miettien piereskelenkö unissani.

2017: No en nyt niin paljon aikaa kuitenkaan :D

7. Oletko onnellinen? Miksi?
Kyllä mä luulisin niin joo.. Mietin tätä asiaa aika usein ja aina tuun siihen tulokseen että tää on jotenkin outo yhtälö -> Viimeisen vajaa kahden vuoden aikana oon elänyt elämäni hirveimpiä hetkiä ja pudonnut pohjalle niin monta kertaa etten enää edes jaksa laskea kertoja ja silti voin sanoa että oon tyytyväisempi elämääni ja itseeni kuin koskaan ennen. Ehkä ne kauheat asiat kestää, kun perusjutut on kunnossa. Mä pidän mun elämässäni siitä että kaikki se teinariaikojen säätö ja suurimmat epävarmuudet on poissa. Levoton oon vielä välillä, mutta en läheskään samassa luokassa kuin ennen. Mun mielestä on hienoa että mulla on maailman paras Annukka, parisuhde johonka voin tukea kaiken tämän scheissen keskellä, perhe jonka kanssa suurimmat dramaqueen hetken on luultavasti jo ohi, muutama ystävä johon voin luottaa ja yksi duuni jossa tunnen olevani arvostettu.

2017: Olen. No questions asked. Kun kirjoitin tuon edellisen vastauksen, en tiennyt ollenkaan, kuinka syvälle sitä oikeasti voi vielä pudotakaan. Sieltä on nyt räpiköity pitkän tien ja monen vuoden kautta ylös eikä vastausta tarvi enää miettiä. Niin, ja miksikö olen onnellinen? Koska perhe, koska ystävät, koska työ, koska kaikki hyvin olevat perushommat.

8. Missä näet itsesi 5 vuoden päästä?
Tässä, sohvan nurkassa..teen varmaan samaa kuin nyt; bloggaan ja DVD-soittimessa pyörii uusin BodyPump. Itken sitä että Annukka on jo koululainen. Annukan lisäksi oon laittanut nukkumaan toisenkin lapsen. Oon naimisissa. Taloprojekti on jo aika hyvällä mallilla. Aki on Vaasassa töissä ja mä duunaan liikuntajuttuja (ja painan sen 20 kiloa vähemmän). Lasken (aina vaan) päiviä seuraavaan tiliin. Laitan Tommin haudalle kukat mutta enää en vihaa maailmaa vaan oon oppinut jotenkin elämään sovussa sen kanssa.

2017: Bloggaan. BodyPump-levyt ei pyöri, mutta muut jumppamusat kyllä. Liikutun siitä, että Annukka kasvaa ja se toinen tenava kömpi just mun viereen soffalle. Olen naimisissa. En tiedä, minkälaista taloprojektia oon hinkunut, mutta talo on ja kodilta tuntuu. Mister A on Vaasassa töissä. Minä en paina yhtään sen vähempää vaan enemmän. Lasken päiviä tiliin.. huomenna, huomenna :D Nytkin tuli kyyneleet, kun Tommista koitan tähän kirjoittaa. Ne tulee. Ja ikävä. Olen kuitenkin vihdoin tehnyt rauhani.


9. Asia minkä olisit tehnyt toisin?
Avioeroni hoitaisin ehkä jotain sata kertaa arvokkaammin (jos sellainen nyt ikinä on mahdollista).

2017: Olisin pitänyt itsestäni parempaa huolta. Nyt onnistuin ajamaan kroppani vuosia kestäneellä ylirasituksella epätasapainoon, joka ei vain tunnu palautuvan.

10. Puheenaihe josta voisit puhua paljon?
Tommi (No aijjaa?!), jumpat ja niiden suunnittelu, tv-sarjat ja elokuvat, minä itse :D

2017: Repesin tolle "minä itse"! 


11. Asia jota et saa pois mielestäsi?
Tommi (No, aijjaa?!), nyt just kaikki nämä raskaushommelit, painonnousut ja muut.

2017: FB.ssä jaettavat uutiset lasten pahoinpitelyistä. Ihan paskaa! Reissukuume. Jatkuvasti mietin, että olis ihana matkustaa sinne, tänne ja tonne.



Semmosia hommia. Ootko sä onnellinen?
Sannis

tiistai 28. marraskuuta 2017

Too fast


Alkaa olla jo siinä rajoilla. Että onko sopivaa kirjoittaa. Vähän nykyään enää kasiveestä kirjoitan, koska just ne somerajat. Ettei ny vaan lastaan nolaisi. Kun eihän me aikuiset ymmärretä, mikä lasten maailmassa on noloa. Mutta nyt on sanottavaa. Enkä edes kysynyt lupaa. Päätin mutsin, yksinvaltiaan ominaisuudessa vielä yhden kerran jakaa asioita ennen kuin lapseni kasvaa niin isoksi, että joudun vaieta.

Tänään mietin minkälaista on elää maailmassa, jossa kaikki liikkuu vähän liian nopeasti. Maailmassa, jossa  aina hoputetaan ja usein hermostutaankin, kun ei oo riittävän nopea. Monille lapsillehan tämä on todellisuutta, varsinkin aamuisin. Niin on meidän kasiveellekin.

Eilen aamulla oli vesirokkorokotus. Kasivee ei kestä lääkärikäyntejä. Ei vaan, vaikka kuinka niitä olis harjoiteltu ja etukäteen läpi puhuttu. Kalkkiviivoilla iskee aina paniikki. Eikä mikään pieni paniikki, vaan ihan oikea paniikki. Tila, jossa mun tyttäreni muuttuu eläimeksi ajovaloissa, jonka silmistä paistaa kauhu ja jonka mieli sulkeutuu ihan täysin hädästä. Niin kävi eilenkin. Terkkarille käveli reipas tyttö, joka oli edellisenä päivänä tiedustellut kaiken vesirokkorokotteesta ja sen laittamisesta, mitä vaan tiedustella voi, mutta viime hetkellä se paniikki iski. Loppujen lopuksi tilanne meni siihen, että kasivee huusi suoraa kurkkua ihan täysillä pakokauhusta. Hoitaja empi, mutta minä käskin laittaa rokotteen ÄN Yy Tee Nyt, että saadaan homma pakettiin. Tunnen tyttäreni ja tiedän, että huuto ei lopu ennenkuin rokote on laitettu. Terkkari joutui pitää kiinni ja minä jouduin pitää kiinni. VMP.

Jälkeenpäin olin ite jotenkin pahalla mielellä koko hommasta. Onhan sitä tässä kahdeksan vuoden aikana kaikenlaisia tilanteita tullut, mutta ei näihin ikinä totu. Onneksi kasivee toipuu sekunneissa. Eilenkin samantien rokotteen annon jälkeen, se meni jumppasaliin ihan lunkisti luokkakavereiden kanssa. Ite jäin, yllättäen, taas miettimään. Ennenkuin pakokauhuhuuto alkoi, pyysi typy itkien kaksi kertaa, että odotettaisiin. Olis kuulemma halunnut lopettaa itkemisen ensin. Me ei odotettu. Terkkarit oli ihania eikä olleet millänsäkään, vaikka muikkeli huusi kitarisat pihalla ja olisivat varmaan vielä odottaneet. Minä tiesin, että paniikki ei odottamalla lopu. Selitin, että oven takana jonottaa kaksikymmentä lasta ja meidän on nyt vain saatava se rokote laitettua. Ja just se otti jotenkin niin äidin sydämestä kipiää. Että toinen pyytää odottaa, mutta mutsilla ei oo siihen aikaa eikä hermoa. Toivon, että teen tyttärelleni palveluksen, opettamalla, että jotkin asiat on vaan hoidettava ja aina ei vain voi odotella, mutta silti. Silti.

Harmittaa niin välillä tuon meidän tokaluokkalaisen puolesta. Se on niin älykäs ja välkky. Sillä on mahtava mielikuvitus ja sen tuntosarvet hoksaa kaiken, mitä ympärillä tapahtuu. Mutta aina se joutuu kiirehtiä. Sillä olis niin paljon kaikenlaista meneillään. Sen on niin vaikea valita karkkipäiväkarkkeja, kun valinnan varaa on koko hyllyllinen ja sillä olis niin paljon leikkimistä, piirtämistä ja puuhaamista aina, kun pitää tehdä jotain muuta. Koskaan ei oo aikaa odottaa, että se saisi lopettaa itkemisen ennen rokotteen antoa. No okei, kotona annetaan kyllä tilaa omille tunteille ja omille puuhille, mutta jotenkin tuntuu, että kyllä tämä maailma vähän liian nopeasti hyvin herkälle kahdeksanvuotiaalle pyörii. Tuntuu, että se on mutsillekin aina välillä ihan liian vauhdikasta ja se on sentään saanut harjoitella noin kolmekymmentä vuotta pidempään.

Mites teidän muiden rokotukset sujuu? Onko teillä herkkiä lapsia?
Sannis

P.S. Kasivee halusi ehdottomasti, että tällainen kuva otetaan. Sillä oli selkeä idea karkkikeppisydämestä, jonka sisällä näkyy kasvot. Sillä oli myös kymmenen muuta kuvausideaa. Ihana <3 Toivekuvan toteutti Lainekuva (klik)

maanantai 27. marraskuuta 2017

Kotiinpäin



Mä olen vähän sellainen tyyppi, että en osaa aktivoitua Black Fridayna tai joulun jälkeisinä alennusmyynteinä. En kuitenkaan jaksa sillain kauheesti olla kulutushysteriaa vastaankaan eikä mua haittaa ollenkaan, että jotkut muut jonottaa Gigantin alennuksia. En vain yhtään näe vaihtoehtona, että ite lähtisin kaupungille pahimpana ruuhkapäivänä tai heräisin kukonlaulun aikaan tekemään ostoksia. Sen verran on laiskan vikaa, että mielummin hoidan ostokset muina aikoina.

Tällä kertaa lähdin mestoille Black Fridayn jälkeisenä aamuna. Luulin, etten tarvinnut mitään, mutta tarvinhan mä kengät ja housut, joten pakko oli lähteä matkaan. Housuihin asti ei energia riittänyt, mutta kengät löytyi ja vielä tosi kivat sellaiset. Takan eteenkin sain vihdoin korin. Jos ne pesään menevät roskat menis nyt sinne eikä lattialle. Kuvassa siellä on anopin tekemä torkkupeitto. Aika upea, vai mitä?

Vähän salaa oon itestäni ylpeä, että kaikki mun viikonlopun ostokset; kukat, kengät ja puukori oli paikallisilta yrittäjiltä. Mä olen henkkamaukan suurkuluttaja (koska liian helppoa tilata) ja kerrankin saan sanoa, että kannatin paikallisia. Tai oikeastaan, naapurikuntaanhan noista osa meni, mutta close enough :D

Teittekö hyviä löytöjä viikonloppuna?
Sannis

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Datenight


Perjantai-ilta oli treffi-ilta. Päästiin mister A:n kanssa maistelemaan uudistuneen ranskalaisen bistron herkkuja. Ennen Fransmannin nimeä kantanut ravintola kuuluu mun mielestä Vaasaan. Vakiokalustoa. Ilman sen kummempaa faktatietoa, arvioisin, että se on yksi meidän pisimpään vaikuttaneista ruokapaikoista ja jotenkin sinne on aina mukava mennä.

Frans & Nicolessa saa lounasta ja a la carte - listalta löytyy kivasti kausituotteita. Leikkipaikka on useimmiten meille(kin) ratkaiseva tekijä. Takan upea kynttiläasetelma on joka kerta tytöille Wow-elämys. Muistan, että se oli sitä myös itselle jo nuorempana. Frans & Nicolen lasten lihapulla-annos on muuten ainoa, jonka meidän tytöt on saaneet tuhottua kokonaan. Oli sen verran hyvää :) Yleensä typyt ei jaksa keskittyä syömiseen vaan ennemminkin niihin leikkipaikkoihin.

Tällä kertaa ei tytöt olleet mukana ja me saatiin syödä pitkän kaavan kautta. Listalta löytyy menuja ja nyt oli tarjolla myös Suomi 100 - menu sekä jouluversio. Päätös oli oikeasti vaikea. Kanttarellikeitto niin mua aina houkuttelisi, mutta päädyttiin molemmat kuitenkin joulumenuun. Mister A otti pääruuan lihavaihtoehdon ja minä otin kalaa.

Fine dining - syömisessä on yleensä se probleema, että mister A:n jää nälkä :D Tällä kertaa ei jäänyt. Annokset oli runsaita ja täytti meidän karhunkin vatsan. Joulumenu oli huippuvaihtoehto, koska maisteltavaa ja makuja oli paljon. Alkuruoka ja jälkkäri oli mun suosikit juuri siitä syytä. Sai maistaa vähän kaikenlaista. Menuun päätymisessä oli se(kin) hyvä juttu, että tilaus hoitui kerralla ja ruuat tuli pöytään sen jälkeen automaattisesti. Ei tarvinnut erikseen jälkkäreitä varten pyydellä listoja. Propsit myös palvelusta iloiselle ja mukavalle henkilökunnalle.

Syömisen jälkeen mister A alkoi hiukoa kamerakaupoille. Meinasin tipahtaa tuolilta. Että niinku Black Fridayna kaupoille vai? No, kellohan oli 21.30, joten vähän Citarissa käytiin maitokaupoilla ja sen jälkeen hipsittiin himaan. Aina vaan tuntuu tämä syksy väsyttävän ja uni tuli kyllä aika nopsasti Netflixin kanssa soffalla :D

Oli muuten FB:ssä puhetta tästä pariskuntien yhteisestä ajasta. Me ollaan vasta viime vuosina mister A:n kanssa ymmärretty sen tärkeys ja alettu oikeasti sitä järjestää. Arki on aikamoista haipakkaa ja helposti siinä tulee purettua väsyt ja ärsytykset siihen lähimpään. Tälläkin viikolla meillä on käyty kaikensävyisiä keskusteluja esim. siitä, mihin takan edessä kuuluu roskat.. lattialle vai takkapuukoriin ja palautetta on tässä päivien mittaan syntynyt :D Marraskuulla meille on ilmaantunut parikin tilaisuutta viettää aikaa yhdessä ja ollaan kyllä niihin hanakasti tartuttu. Ensi viikonlopullekin meillä olis vielä vähän spesiaalisuunnitelmia. Täytyy vaan toivoa nyt, että kukaan ei sairastu.

Tytöt pääsi tätinsä kanssa elokuviin ja täällä on nyt Heinähattua ja Vilttitossua kerrattu ihan urakalla. Niin tyytyväisiä olivat, kun (kummi)täti otti kylään ja vei leffaan. Eilen, lauantaina hengailtiin kaikki yhdessä, laiteltiin joulua ja ulkoiltiin. Gladiaattoreitakin tsiigailtiin ja syötiin ilatapalat soffalla. Vähän meinaa olla semmosta rutinaa ilmoilla, mutta mutsi tässä vaan hengittelee ja on ihan ZEN. Vaimitensenyoli?

Kivaa sunnuntaita!
Sannis

perjantai 24. marraskuuta 2017

White friday


Mä oon niin just tämmönen. Kun kaikki muut tärisee black fridaysta ja huipputarjouksista, tulee mulle semmonen olo, että en mä ny ainakaan mitään jaksa ostaa tai tarvikaan. Toki, taishan tänään olla myös Älä osta mitään päivä. En mä näissä pysy ollenkaan mukana. Maanantainakin on kuulemma joku Cyber monday. Aivan uutta ja ihmeellistä mulle. Täytyy ny odotella tilipäivää ekana ja kattoo sitte niitä osteluja :D

Mun perjantaita vähän mustaa nyt ainoastaan se, että minin kädet on ihan surkeassa kunnossa. Sinkkisidettä käärin niihin yöksi ja kuitenkin aamulla ekana rasvat ja systeemit. Toivotaan. että helpottais pian. Onhan toi nyt hanurista, kun kutiaa kaiken aikaa ja on ihan haavoilla ja kipiät. Parka toinen. 

Muuten on hommat siis aika hyvällä mallilla. Pian lähdetään minin kanssa kaupungille kaffittelemaan. Sen jälkeen vähän himapötköttelyä ja perjantaijumppaa. Illalla päästään mister A:n kanssa dinnerille. Lahjakortti polttelee taskussa ja tänään se käytetään. Toki, ehtiihän tässä hyvin vielä joku oksentaa sitä ennen tai jotain... :D

Have a nice black and/or white friday!
Sannis 

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Fiilis


Kuvissa on viime päivien tunnelmia. Ihana tuo aamuhämärä. Tänään on lunta vähän enemmän. Jouluttaa kyllä jo. Tuntuu ihan hassulta, että on marraskuun loppu. Niin nopsasti. Eikä meillä oo edes vielä jouluvaloja ikkunoissa. No, on meillä muuten vähän jo joulua. Duuniporukallakin vieteltiin pikkujouluja viikonloppuna ja olihan meillä taas hauskaa. Vedettiin ensin Swag-teemaa ja tanssittiin Sreetiä. NIIN hauskaa! Sen jälkeen saunottiin, syötiin juotiin ja tanssittiin lisää. Kahden paikkeilla pääsin nukkumaan, joten aivan aamuun asti ei mennyt, mutta kyllä se väsynä vähän meinaa nyt tuntua :)

Tyttöjen kanssa ollaan koitettu ulkoilla sen mitä ehtii. Eilen käytiin minin kanssa jopa pulkkamäessä ennen töitä ja päiväkotia. Just sopiva keli ulkona oloon tuo pikkupakkanen. Tokaluokkalainenkin on kaverinsa kanssa käynyt kaksistaan laskettelemassa jo parina iltana. Ihanaa, kun ihan meidän vieressä on huikeiden metsäreittien lisäksi myös kunnon pulkkamäet.

Nyt pylly irti sohvasta ja päivän puuhiin. Tänään meillä on jäätävä määrä duunia, joten ei auta, kuin kääriä hihat ja aloittaa listan ensimmäisestä kohdasta. Kivaa keskiviikkoa kamut!

Sannis

tiistai 21. marraskuuta 2017

Kivoin - kamalin


Satulinnasta (klik) bongasin kiva postauksen. Kivoimmat ja kamalimmat tiistaiaamuun, olkaa hyvä!

Kamalin ruoka
Miten mä en nyt keksi? Punaisen lihan kanssa oon vähän niin ja näin.. ei sais olla yhtään mitään epämääräisen tuntuista. Pakastekasvispussien pikkumaissit on kans aika ärsyttäviä.

Herkkuruoka
Tacot forever :D Kalapuikot ja kananmunakastike on aika kovat kans. Ja tietty lasagne.

Kahviherkku, jolle sanon ei
Laskiaispulla marsipaanilla. Ei toi marsipaani napostele sitte yhtään. 

Ja kahviherkku, jolle sanon kyllä
Kaikki muut, paitsi laskiaispulla marsipaanilla :D

Telkkariohjelma, jota en katso
Ei pysty luetella. Kaikki, mitä tulee telkkarista nyt just. Noeikai. Tänä syksynä oon tsiigaillut Vain elämää ja Gladiaattorit. En oo katsonut esim. Putousta (tai paljon mitään muutakaan) koskaan.

Telkkariohjelma, jota katson
DVD-bokseista katsotuimmat on Frendit, Gilmore Girlsit ja Gleet.

Inhokkisää
Ukonilma. Pelkään ukkosta ja salamoita. Hyi hemmetti!

Lempparisää
Melkein kaikki käy. Semmonen märkä loskapaska on aika ärsyttävää, mutta muuten, bring it on. Tykkään vaihtelusta. En jaksa yhtä laatua kovin pitkään.

Kamalin musiikki
Klassisesta en piittaa. Örinähevi ja kaikista raskain tekno on kans aika... hmm.. raskasta.

Paras musiikki
Kaikki mitä voi tanssia ja kaikki missä sanoitus kolahtaa. Mä olen suuri musadiggari, ja kuuntelen musiikkia ihan laidasta laitaan, mutta uusimmasta musiikista vain harvat ja valitut kolahtaa. 

Kamalin aika vuorokaudesta
Aamut. Kouluun ja päiväkotiin lähdöt rasittaa. Kiirehtiminen ärsyttää. 

Ja se paras aika
Aamut. Kun saa laittaa kynttilät palamaan, juoda kahvia ja istua hetken ihan rauhassa. Joskus niinkin käy :)

Tästä menetän hermot
Kun oon siivonnut ja A-tiimi jättää samantien kaikki romunsa pitkin ja poikin, kävelee kengillä ympäri kämppää ja paasaa kaikki leivänmurut ja muut ruokaroskan pöydän alle.

Semmonen turha mankuminen ja vinkuminen veettää kans ihan huolella. Aina ne asiat ei vain mee just niinkuin ite haluaa ja that's it. Valittaa saa toki. Olen valittamisen suuri fani ;D Mutta siis, siinäkin on niin suuria eroja. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? On valittamista ja sitten on valittamista. Semmoset mielensäpahoittajat saa kyllä mun hermon hajoamaan. 

Tästä rauhoitun
Mister A hieroo tosi usein iltaisin mun jalkoja tai selkää. Rauhoittuu siinä vähän kovempikin ressaaja.

Mun huonoin mieliala
Jännitys. Se huonompi niistä. Parempi niistä on se, kun tiedän mitä on tulossa, mutta silti vähän jännittää. Esimerkiksi vaikka kesäloman jälkeen jumppaan (ohjaamaan) meno. Aina se vähän jännittää, mutta on niin ihanaa kuiteskin. Huonompi on se, kun en tiedä mitä on luvassa. Silloin hermostuttaa ja ärsyttää ja se purkautuu kyllä hyvin helposti läheisiin ihmisiin. Se on surkeinta. 

Paras mieliala
Rento fiilis. Silloin, kun ei jaksa hermostua tyttöjen takkuamisesta ja mister A:n työkaluista pitkin keittiön pöytiä. Se, kun osaa elää ja nauttia hetkestä. Se on parasta.

Kodin turhake
Meillä on yli vähän turhakkeita, koska laitan kaikki kiertoon, mitä ei tarvita. Olisko pikkutabletti, joka ostettiin halvalla ja josta aina tytöt valittaa, että ei toimi Netflix.

Paras tavara
Ööö.. häh? Yksi paras tavara? Kotonako? Puhelin. Voi kuunnella musaa. Voi lähettää viestejä ja soittaa. Voi tsiigailla somea. Voi ottaa kuvia.

Vaate, jota en suostu laittamaan päälleni
No niitähän löytyy, sattuneesta syytä. Napapaita, sattuneesta syystä. Lyhyet sortsit, sattuneesta syystä. Bikinit, sattuneesta syystä.

Vaatteet, joissa viihdyn
Semmoset, jotka istuu. Heti lähtee järki jos pitää kiskoa johonkin suuntaan. Rennot, mutta kuitenkin siistiltä näyttävät kledjut on parhaat.

Haju, jota en kestä
Hammastahna ja purkka on jotenkin tosi ärsyttäviä hajuja.

Paras tuoksu
Kaneli on kyllä kova. Niin, ja vauva. Aamussa se babyn tuoksu viipyi tosi pitkään. Aina sydän hypähti vähän, kun meni iltaisin minin huoneeseen

Kamalin luonteenpiirre ihmisellä
Epärehellisyys, epäreiluus.

Mukavin luonteenpiirre ihmisellä
Ystävällisyys, kärsivällisyys.

Kuvat ei liity tapaukseen, mutta koska ilman kuvia ei voi postata, niin granaattiomenaa ja kaffia sitten :D Kivaa tiistaita kamut! Niin ja hei, Blogivaasa-sivu sulkeutuu Facebookista ihan justkohtapian, joten laittakaahan Life 2.0 - sivu (klik) seurantaan jos ei jo ole.

Terkuin,
Sannis

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Uudistumisleikki

Muistatteko tämän?


Arvonnan ja uudistumispäivän itselleen voitti upea Suska.

Ideana oli saada päivitystä lookkiin ja piristystä syksyyn.  Lopputulos oli tosiaankin juuri sitä. Studioksen hius- ja meikkitaikuri Sanna freesasi Suskan lookkia taitavasti. Frans & Nicole tarjosi maistuvan lounaan. DOPPin Katariina loihti esiin Suskan kropan parhaat puolet valitsemalla juuri oikeanlaiset asut.

Luulen, että me kaikki, jotka päivässä oltiin mukana, saatiin vähän piristystä. Niin paljon riitti naurua ja hauskoja juttuja. Suska oli ihan mahtava tyyppi ja tuntui, kuin oltais tunnettu aina. Oon aivan yli tyytyväinen, koska tämä homma meni kyllä ihan nappiin.



Päivä alkoi Studioksesta, joka muuten sijaitsee nykyään Palosaaren Urheilukadulla. Parkkitilaa riittää eikä tarvi epätoivoisesti etsiä kolikoita auton tuhkakupista. Vähän silmät ristissä ja kiireellä kurvailin mestoille. Maanantaikireys haihtui aika nopsasti.

Sanna fiksasi Suskan hiusvärin upeilla sävyillä. Vähän hopeaa, vähän pastellia. Samalla sai siinä vanha pörröhius (eli minä) vinkkejä, kuinka ja millä föönata ja tuunata taipuisaa, joka suuntaan harottavaa tukkaa. Huikea seurata, kuinka vinkit tippuu keskustelun lomaan, kuin itsestään. Se on kuulkaa helppoa, kun sen osaa ja ne asiat tietää. Suskan meikistäkin tuli niin upea. Ei överi vaan just kaunis.

Keiteltiin kahvit ja käytiin läpi parhaat meikkituotteet, vanhat poikaystävät ja parhaat keittiösävyt. Aika hyvä maanantai-aamun aloitus, sanoisin. Laskin siinä samalla jo päiviä, koska pääsen itse Sannan penkkiin :) Jossukin (klik) siellä tapaa säännöllisesti käydä. Jossu on muuten koko tämän yhteistyökuvion mastermind ja ideanikkari. Ei oo varmaan eka kerta, kun kuulette Jo Kon järkänneen jotain? Jep.. aikamoinen puuhanainen tuo meidän Jossu <3

Lounaan jälkeen tie vei DOPPiin Vaasanpuistikolle, Vaasan torin laidalle. Ehdin siinä ennen Suskan tuloa laittaa most wanted - listalle yhden laukun ja parit muut jutut :) DOPPissa panostetaan laatuun ja pienet jutut tekee vaikutuksen. Seurasin sivusta, kun Katariina sovitutti asiakkaalla pikkujoulumekkoja, merkitsi ylös valittuun mekkoon tarvittavat muutokset, jotka ompelija tulisi tekemään ja lupasi postittaa asun ulkopaikkakuntalaiselle. Mikä palvelu!

Tässä näkyy uudistettu kampaus hyvin. Oh so cool!

Katariina valitsi Suskalle muutaman erilaisen asukokonaisuuden. Jotain arkeen, jotain juhlaan. Kaikki niin, että vartalon mittasuhteet tasapainottui aivan huomaamatta. Yhdessä ihmeteltiin, miten voi näyttää niin mahtavalta vaatteet, joita ei olisi hoksannut itse valita. Niinpä. Sen takia kannattaakin valita vaateliike, jossa myyjät osaavat asiansa. Kannattaa ottaa vaateostoksille mukaan ne housut, johon mikään yläosa ei meinaa sopia tai se pusero, johon ei oikein osaa yhdistää alaosaa. DOPPin naiset löytää kyllä mätsäävän parin.


Hiukset ja meikki - Studios Vaasa
Lounas - Frans & Nicole
Stailaus ja vaatteet - DOPP Woman

Iso kiitos kaikille mukana olleille!
Sannis

lauantai 18. marraskuuta 2017

Annukan joulu


Aivan ekana joulu tuli tänä vuonna tyttöjen huoneisiin. Tokaluokkalaisen lipaston päällä on typyn itse valitsemia juttuja. Päiväkodissa askarrellut tontut ja iso pehmotonttu kaivettiin joulutavaralaatikosta. Kimalteleva lasipurkki ja hopeinen pieni tekstitaulu on jo aiemmin kauppareissuilla hyvin tarkkaan harkiten valittu. Henkkamaukan purkin tilalta väistyi jopa mekot ja puserot, kun neiti alkuvuonna mietti miten käyttäisi saamansa synttärilahjakortin. Minin kanssa ne jo sopi, että ensi vuonna ponivalot menee sitten minin huoneeseen, kun tänä vuonna ne on koululaisella. Molemmat oli joulujutuista ja siivotuista huoneista niin innoissaan. Hellut <3

Ikkunoihin en oo vielä jouluvaloja laittanut, mutta ehkä Annukalle vois tähden tuolta laatikon pohjalta jo kaivaa. Eihän tässä oo, kuin kohta enää kuukausi jouluun. Seinällä roikkuva tähti on paperia ja punavalkoinen. Ostin sen muutaman vuosi sitten Kaunis Codosta joulualesta ja maksoi varmaan pari hassua euroa. Nyt en oo Kaunis Codon joulua ehtinyt käydä vielä ollenkaan tsiigailemassa. Juustoveitsiä ainakin sieltä tarvisin. Ne on aina tässä joulun alla vähän ajankohtaisempia, kuin muulloin. 

Ootteko te jo aloittaneet joulufiilistelyt?
Sannis

torstai 16. marraskuuta 2017

Curveball


Mitä mä just eilen kirjoitin niistä valoista ja varjoista? Tänään mini heräsi oksentamaan. Ei jaksa edes enää yllättyä eikä paljoa ressatakaan. Muutaman tunnin vedin siinä tuplavuoroa. Toisella kädellä pidin duunipuhelinta ja toisella kädellä oksennusämpäriä. Jumppaa en päässyt pitämään, mutta kaikki muut koodit sain hoideltua. Tosi rajun muutaman tunnin jälkeen viulut vaikeni ja ökä antoi periksi kuin sormia napsauttamalla. Pesin pyykkiä, laitoin ruokaa, hoidin miniä, tein töitä, kuuntelin koululaisen tarinoita, vein koululaisen voikkaan, kävin töissä tekemässä vähän lisää töitä, hain koululaisen voikasta. Tein taas vähän lisää töitä. Kun kasivee kysyi, syötäiskö iltapalalla juustoja ja hedelmiä, sopi se mulle ihan loistavasti :)

Lauantaina on firman pikkujoulut. Teen jo henkistä luopumistyötä, koska tottakai oksennan silloin. Tai mistä sitä tietää jos se vaikka hyppääkin yli. Sepäs vasta oliskin kuulkaa.. Ku ny ei ens yönä kukaan ökäis. Sais kerätä vähän voimia.

Terkkuja!
Sannis

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Valoilmiö



Eilen menin töihin vasta kahden paikkeilla ja ehdittiin minin kanssa ulkoilla hetken. Askarreltiin vähän havuja ja samalla nähtiin ihan omituinen valoilmiö. Yhtäkkiä aurinko tuli esiin ja miten se kaiken pimeyden ja sateisten päivien jälkeen tuntuikin niin kivalta. Ihanaa tuo pieni kuura ja se, kun kaikki muuttuu kimaltavaksi auringon valossa. Kuviinkin taltioitui auringonsäteitä. Varjoa ja valoa. Sitähän tämä homma tuppaa olemaan. Vuorotellen.

Etupihan kesäkukat on edelleen suurinpiirtein vihreitä. Oon heittänyt niiden kamuksi yhden callunan ja nyt työntelin väleihin havuja. Kranssiin ei vielä laitettu muuta, kuin niitä havuja. Ehkä pitää jotain joulusälää lisätä myöhemmin. Tai ehkä ei. Taiteltiin oksat styroksisen renkaan ympärille niin saatiin helposti aika symmetrinen muoto. Toki painoin vahingossa hajalle sen renkaan sitten loppuviimein, mutta muoto onneksi pysyi :)

Illalla jumpassa tuntui vihdoin, että kulkee. Jotakin kämmäilin koreografian kanssa, mutta who cares. Ihanaa, että jaksaa jo jotain eikä ihan kaikki energia mene siihen, että yrittää pitää jotenkin itsensä kasassa. Pystyi sillain oikeesti jo vähän reenata. Jäätävää touhua. Kahden kuukauden flunssa ja sama aika menee palautumiseen. Tuntuu, että aivan nollasta on saanut aloittaa. Ei oo kyllä koskaan tämmöstä settiä ollut. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Tänään aion lähteä aamuvuorosta duunista. En edes muista koska olisin tullut himaan ennen kuutta. Oon onnistuneesti järjestänyt itselleni iltaduuneja jo useamman viikon niillekin päiville, kun normaalisti olis aamuhuki, mutta tänään on se päivä, kun lähden kotiin valoisan aikaan. Oon tässä jo hyyyyvin aikaisin aamusta aloittanut hommat, että tulee kaikki tehtyä ennen sitä :D

Alkaa kuulkaa valoja näkymään sieltä varjojen joukosta.
Ihanaa keskiviikkoa kamut!
Sannis

tiistai 14. marraskuuta 2017

Piparkakkutalot


Huhhuh! Istun tässä juomassa aamukahvia, mutta miten joinain aamuina tuntuu siltä, että vois sen kahvin lisäksi tai tilalta ottaa vaikka pienet tequila-shotit?! Neljävee vielä nukkuu, mutta täyden työn sain kyllä tehdä, että sain kasiveen kunnialla ovesta pihalle. 

Nää on näitä elämän tähithetkiä. Tokaluokkalainen herää aamuun itkien. On kuulemma jo kolmas yö, kun on nukkunut huonosti ja väsyttää. Se valittaa ja urputtaa joka ikisestä asiasta. Hiusten harjaus sattuu, on kylmä, ei löydy sukkia, voipaketin kansi ei mene kiinni, pipon tupsu painaa, kaulus tuntuu inhottavalta, hanskat on väärät. Mutsi vaan on siinä vieressä, että: "Jees, otapa käsi pois siitä pään päältä niin saadaan harjattua. Laita vaatteet päälle niin ei oo kylmä. Hae sukat kodinhoitohuoneesta. Käännä kansi toisinpäin niin menee kiinni. Vaihdetaanpa pipoa.. haluaisitko tämän raidallisen vai tämän kimaltelevan. Avataan vähän sitä vetskaria, niin ei kaulus paina. Kurkistapa sinne laatikkoon, löytyiskö sieltä toisia hanskoja." Oikeesti päässä huutaa koko ajan, että "MITÄHÄN VI**UA?"

Typy koitti siinä vetää käsiä polvien ympärille ja itkeä keittiön pöydän ääressä. Mutsi vaan tuumasi, että se on kuule elämä tämmöstä. Että jos jää itkemään, jää kavereiden matkasta koulutieltä. Että koitetaan ny vaan hoitaa nämä hommat ja itketään sitte illemmalla kotona, jos ja kun on aikaa. Parka. Mutta niinhän se menee. Ei tässä oikein itkut auta. Edes tokaluokkaisella enää. No, onneksi oon kotona kun typy tulee koulusta. Jos sattuu, että sitte vielä itkettää niin antaa mennä vaan.

Huhhuh tosiaan! Mutta tyttöjen piparitaloista tuli ihanat! Mister A on yleensä tehnyt vaikka minkälaisia piparilinnoja ja autoja tyttöjen kanssa. Tänä vuonna tuotiin valmiit muotit tuliaisiksi Ikeasta ja kyllähän niistäkin ihanat tuli. <3 Siskonen jakoi eilen artikkelin FB:ssä, jossa kerrottiin, että joulukoristeet kannattaa laittaa ajoissa, koska ne lisää onnellisuutta. Ei se ihan huuhaata ollut. Kyllä mun hyvä mieli tulee, kun noita pipariluomuksia tässä tsiigailen aamuhämärässä.

Mukavaa tiistaita!
Sannis

maanantai 13. marraskuuta 2017

Isänpäiväviikonloppu


Kuinka teillä sujui isänpäiväviikonloppu?

Me heitetiin mister A:n kanssa lenkki Ikeaan. Perjantai-iltana jumpan jälkeen lähdettiin. Puoli yhdeltätoista illalla oltiin perillä mun isosiskon luona ja siinähän menikin sitten useampi tunti höpöttäessä. Ei olla hetkeen käyty ja oli paljon päiviteltävää. Siskonen oli jo laitellut joulua ja ihana kiireetön fiilis tarttui muhunkin. Lauantaina vielä venyttiin hyvä tovi ennen, kuin maltettiin suunnata kohti Ikeaa. Saatiin mitä tarvittiin ja lähdettiin kotiin päin. Kotimatkalla haettiin tytöt Iso kiitos hoitajille <3 ja sen jälkeen valvottiin myöhään. Typytkin koristeli tuliaispiparkakkutalojen osia vielä vähän kymmenen jälkeen illalla. Ihan hunningolla :)

Sunnuntaina herättiin isänpäivään. Tyttöjen kortit ja askartelut oli taas ihania. Mun mielestä on aina niin parasta, että päiväkodissa ja koulussa tehdään näitä muistamisia. Nyt on paljon somessa ja mediassa Aivan, kun seuraisin mitään mediaa :D :D Mutta siis somessa nyt ainakin :D puhuttu näistä isän- ja äitienpäivien vietoista ja siitä, miltä niistä lapsista tuntuu, joilla ei jompaa kumpaa tai kumpaakaan ole. Meidän tytöt on kyllä onnekkaita. Niillä on iskä, joka on paikalla. Niillä on iskä, joka opettaa niitä pesemään autoja, naulaamaan nauloja ja ruuvaamaan ruuveja. Niillä on iskä, joka sanoo illalla hyvää yötä ja joka koittaa opettaa, kuinka tätä elämää eletään. Niillä on iskä, joka rakastaa niiden äitiä ja joka laittaa perheen aina ensimmäiseksi.

Aamun isänpäiväkortissa luki: "Tykkään isistä, koska se tekee puita." Ja kyllähän me niin monesta muustakin syystä meidän iskästä tykätään :) Tehtiin isänpäiväaamiaiseksi teeleipiä ja muffinseja. Sen jälkeen käytiin hohtokeilaamassa ja syömässä. Isänpäivän iltana kaverit oli kylässä ja niinkuin se meidän iskäkin sanoi..kyllä kavereiden kanssa vaan menee aika niin nopsasti.

Hyvä viikonloppu! Nyt uuteen viikkoon!
Sannis


perjantai 10. marraskuuta 2017

Friday


Huhhuh.. nyt on kyllä aikamoinen määrä semmosta yleistä tyytymättöyyden tunnetta ilmassa ja jotenkin se saa mutkin tuntemaan itseni niin hemmetin riittämättömäksi. Tämä syksy on monelle ollut jotenkin negatiivista aikaa ja vähän alakuloinen vire tuntuu olevan ilmoilla jatkuvasti. Ärsyttävää!

Oon ollut pari viimeistä viikkoa tosi tiukasti työasioissa kiinni ja paikkaillut sairastelun aikaisia juttuja. Ei oo kyllä ihan parasta settiä silloin tullut vedettyä. Niin surkeassa hapessa olin, että väkisinkin on joitain asioita unohtunut tai jäänyt puolitiehen. Onneksi ei mitään katastrofaalista, mutta itseä toki harmittaa aivan yli kovaa. No, kaikki on saatu paikattua ja alkaa hommat rullata taas normaalilla tavalla.

Tokaluokkalaista alkaa pimeät aamut painaa. Usein lähdetään minin kanssa koululaisen kanssa samaan aikaan, mutta nekin vähäiset aamut, kun pitää ilman meitä lähteä, tuntuu nyt hankalalta kun on pilkkopimeää. Yksin ei oo onneksi tarvinnut mennä, vaan aina on naapurin tytöistä joku ollut lähdössä samaan aikaan. Ollaan tehty kaikenlaisia järjestelyjä, että kotonakaan ei tarvitsisi juurikaan yksin olla ja tuntuu, että nämä jutut syö voimia ihan älyttömästi.

Kuvat on lokakuun lopulta ja niissä näkyy osa mun synttärilahjoistani. Ihania juttuja! Nyt kyllä tuntuu, että oikeesti kaikesta väsystä ja crapista huolimatta olis syytä vähän juhlia. Koska hei, kukaan ei oo kipeänä, mitään ei oo tänään hajonnut eikä kenenkään tutun koulussa oo ollut paniikkitilanteita. Koitanpa siis tästä nyt nousta täältä riittämättömyyden suosta ja lähteä minin kanssa kävelylle. Luulis raittiin ilman vähän piristävän. Tänään saan hengata minin kanssa iltapäivään saakka ja olla kotona, kun tokaluokkalainen tulee koulusta. Sen jälkeen saan jumpata ja illalla lähdetään deiteille mister A:n kanssa ihan kaksistaan. Ihan selvästi tosiaan syytä juhlaan! Jei!

Have a nice friYAY
Sannis