keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Joulu


Mukavaa tapaninpäivää! Kuinkas joulu on sujunut? Meidän joulu on mennyt aika leppoisisssa merkeissä. On syöty ja on pötkötelty soffalla. On nähty perhettä, toisia livenä ja toisia puhelimen ruudulla. On käyty haudoilla ja on ulkoiltu. Jouluruuat ei tänä vuonna onnistuneet meillä erityisen hyvin; kinkku meni vähän kuivaksi, katkarapuskagen oli vetistä ja lantut tuntui olevan kitkerämpää sorttia. Mutta onko tuan nyt loppuviimein niin väliä... Meinaa jotenkin vähän kyllästyttää koko jouluruokahommat ja taas mietin, että tehdään ens vuonna jotain muuta. Saas nähärä ny! Onneks mutsin luona oli täydellistä punajuurilaatikkoa ja silliä. Ja toki käytiin joulupäivänä meidän viime vuonna alkaneen uuden perinteen mukaisesti Amarillossa Chicken pocketilla :D Tänään sitte faijan luo ja epäilen vahvasti, että ohjelmassa on jouluruokaa.


Lahjat oli ilmestyneet kuusen alle jo yöllä, kuten meillä aina ja tytöt oli niin onnellisia. Aattoaamu kului paketteja availlessa ja pukki oli kuulemma tänä vuonna taas maailman paras. Täällä on nyt hypitty ja heiluttu hulluna, että saadaan uusiin aktiivisuusrannekkeisiin pisteitä ja rakennettu urakalla legoja. Nappiin meni lahjat ja kaikki tuntui olevan tytöille tosi mieluisia. Me aikuisetkin saatiin iltapäivällä muutama paketti ja aivan ihania juttuja niistä paljastui. Kilttejä oltiin vissiin oltu koko porukka :)

Aattona tehtiin hautausmaakierros vähän pidemmän kaavan kautta ja iltapäivällä oli säpinää, kun saatiin ruoka- ja kahvivieraita. Hienosti tytöt jaksoi odottaa vieraiden tuomia lahjoja sen aikaa, kun syötiin. Kumpikaan ei yhtään vinkunut, että jokojokojoko. Oli vissiin sen verran vielä puuhaa aamulla saatujen lahjojen kanssa. Illalla oli pakko lähteä vielä happihyppelylle ja pidettiin myös pieni disco etupihalla.. että saatiin päivän askeleet täyteen :D


Jouluruuista mun ehdoton herkkuni on joulutorttu. Onhan se ruoka? Oo-on! :D Luumu- ja omena-kanelimarmeladi on molemmat aivan yhtä ihania ja tänä vuonna kokeiltiin myös päärynä-kinuskiversiota. Kelpaa! Kovin hitti oli kuitenkin Churro-torttu, jonka bossini ja ystäväni Kati mulle vinkkasi. Tortut paistetaan "tyhjänä" ja sen jälkeen niihin ripotellaan sokeria ja kanelia. Täytteeksi laitetaan kinuskia eli kondensoitua, karamellisoitua maitoa. Päälle voi vielä ripaista sormisuolaa. Sitä mulla ei ole kaapissa, mutta hyvin on menneet myös ilman. Jotenkin varsinkin tuo kaneli mua niin lämmittää. Tokihan sitä vois muidenkin torttujen päälle ripotella. Kaikista kauneimman näköistähän tuo kinuski ei ole, mutta ehkä siihen päälle vois laittaa tomusokeria niin naamioituis vähän.


Joulupäivän maisemat oli upeat. Pakkanen tosin oli taittunut ja vettäkin ripotteli jossain välissä, mutta täytyy toivoa, että sitä laatua ei ole tiedossa enempää. Pikkupakkanen olis paljon kivempaa. Vähän mua jossain vaiheessa on ressaillutkin, että mitä tässä nyt minäkin päivänä tehdään ja ehditäänkö tavata kaikkia, mutta jotenkin oon itseäni koittanut saada rauhoitettua, että ei mekään vissiin voida ihan kaikkia aina kerralla ehtiä. Liian nopeastihan nämäkin päivät kului ja huomenna mulle alkaa jo arki. Mister A saa onneksi jäädä lomailemaan tyttöjen kanssa vielä muutamaksi päiväksi. Tänään otetaan vielä iisisti.

Rentoa päivää!
Sannis

maanantai 24. joulukuuta 2018

Aattoaamu


Klo on 6.57 jouluaattoaamuna. Heräsin noin 45 minuuttia sitten, kun ysiveen herätyskello soi. Whaat? Onneksi se itse ei herännyt. Molemmat tytöt oli niin innoissaan eilen illalla ettei saaneet unta ennen puolta yhtätoista. Itekin valvoin yli puolen yön, mikä on nykyään hyvin harvinaista. Koska nää 6.15 - herätykset... Ei oikein paljoa huvita valvoskella. Nytkin on suhteellisen pöllähtänyt olo. Muistan, että viime vuonna jouluaattona olin niin väsynyt, että meinasin aivan väkisin nukahtaa sohvalle jo alkuillasta. Saas nähdä, kuinka tänä vuonna.

Lahjat on kuusen alla. Meillä ne avataan jo aamulla, joten odottelen tässä, koska kaksi pientä tonttua hiippailee uteliaina tuolta ysiveen huoneesta. Mini on siellä yökylässä jo kolmatta yötä peräkkäin. Siisteydestä ei siis tietoakaan, kun patjat lojuu pitkin lattioita, mutta antaa lasten yökyläillä hei. Joulusiivot on kaiken kaikkiaan jääneet ihan minimiin tänä vuonna. Olisin niin tahtonut puunata kaikki kaapit ja laatikot, mutta sen sijaan tyydyin järjestämään enimmät tavarat paikoilleen, siivoamaan kodinhoitohuoneen vähän sinne päin ja pesemään vessan. Mister A imuroi ja pesi lattiat. Vuoden 2018 joulusiivouksista ei siis oikein paljoa jää lapsille kerrottavaa, mutta merkittäkööt ylös, että muistin täyttää joulukalenterin joka ikisenä päivänä. En unohtanut kertaakaan. 24 mutsipistettä mulle siis, kiitoos!

Yhdelle mister A:n parhaista ystävistä syntyy baby ihan näillä näppäimillä ja just viestittelin sairaalaan. Itkua tässä nyt sitte kahvikuppiini tuherran, kun onhan tua ny ihanaa. Jouluvauva <3 On se vaan aikamoista puuhaa siellä sairaalassa. Mielessä on tietysti omat synnytykset ja tottakai Tommi. Eilen tehtiin hautausmaakierros ja vietiin kynttilät mister A:n isälle ja ihan liian nuorena kuolleelle ystävälle. Tänään käydään täällä meidän "omalla" hautausmaalla ja Tommille onkin varattu kynttilöitä kunnon armeija. Hautausmaarundin jälkeen meille syömään tulee anoppi ja mister A:n sisko. Mutsi lupas tulla kahvipöytään vähän myöhemmin. Tehtiinkin sitä kahvipöytää varten eilen glögijuustokakku varmuuden vuoksi kaksi kertaa, että varmasti tulee hyvä. Ei kai sitä nyt heti ekalla kerralla pysty liivatetta laittamaan oikeaa määrää?

Joulukortit ilahdutti tänäkin vuonna tosi paljon. Varsinkin itse tehdyt. Mietin jo viime vuonna, että meidän pitäis taas ruveta lähettämään kortteja. Ennen lähetin aina. Ja tietysti itse tehtyjä. Jossain vaiheessa se jäi, kun alkoi olla liikaa juttuja lautasella. Nyt mietin sitä taas. Ilahduttaiskohan ne muita yhtä paljon? Tänä vuonna ei olla laitettu korttia edes Kanadaan, koska siellä kuulemma posti lakkoilee. Tänä vuonna ei myöskään käyty ottamassa perinteisia perhekuvia just joulun alla niinkuin aina yleensä. Se vähän harmittaa, mutta pakko on jotain jättää aina joskus väliin. Ootteko te muut sellaisia, kuin minä.. että haluatte niin paljon kaikkea, mutta aika ei vain millään riitä?

Aika ookoo joulufiilis nyt just. Ei ihan "whatever man" - luokkaa, mutta suht rentoo kuitenkin. Otin kinkun jo ulos jääkaapista. Se on pieni, joten sen ehtii paistaa tänään. Lanttulaatikon ysivee sekoitteli eilen ja se on jääkaapissa odottamassa uuniin pääsyä. Lohta laiteltiin kans jo eilen valmiiksi ja mutsilta sain maailman parasta silliä. Perunasalaattia tein pienen tipan. Perunat ja kananmunat pitää tänään keitellä ja kinkun kastike duunata. Aika hyvällä mallilla ruuat siis. Muistan nuorempana mutsin luona asuessa, kuinka kivaa oli, kun istuttiin rauhassa ja kuinka siistiä oli, kun sai juoda limsaa korkeajalkaisesta lasista. Toki aikuiset istui välillä turhankin kauan, kun olis jo pitänyt päästä lahjapuuhiin. En tiedä, piittaako meidän tytöt jouluateriasta ollenkaan. Molemmat syö puolikkaan perunan ja neliösentin kokoisen palan kinkkua ja "Kiitoos! Saako suklaata?" :D

Mutta siis joo.. joulua ny ja niin kaikkee. Nyt näyttää kinkun paistajallakin herätyskello soivan. Ei tunnu kuitenkaan kinkun paistajaa oikein paljoa kellot hetkauttavan :D On sillä vielä hetki aikaa. Ysin paikkeilla pitäis kuulemma olla hommat käynnissä. Minä taidan ottaa vielä toisenkin kupin kahvia. Ajatuksena oli, että katottais jouluna kaikki ihanat jouluelokuvat, mitä Netflixistä löytyy, mutta ketä me nyt muka huijataan. Gleetä täällä tuijotetaan joka ilta ja nytkin harkitsen jos hetkeksi laittaisin sen pyörimään ennen, kuin pikkutontut herää. Niille laitetaan tietysti sitten joulupukin kuuma linja.

Ihanaa joulua <3
Sannis

perjantai 21. joulukuuta 2018

Julfiilis


Lokiin merkittäkööt, että joulufiilis on täällä. Se iski eilen ihan yhtäkkiä, kun olin yksin neljän typyn kanssa sisäleikkipuistossa. Molemmilla tytöillä oli oma kaveri mukana ja puistossa oli muuten aika rauhallista. Tytöt leikkivät keskenään ja minä päätin käyttää sen ajan työsähköposteihin niin että pääsisin tänään vähän aiemmin duunista kotiin. Ihan hyvä veto, koska sähköpostia oli kertynyt aikamoinen määrä sen jälkeen, kun muutama tunti aiemmin sen ääreltä poistuin.

Jotenkin siinä yhtäkkiä iski ihan joulufiilis. Semmonen rento kiva olo, kun oli vaan helppoo ja rauhallista eikä kukaan takunnut. Tytöt on niin isoja jo, että hääräävät itekseen aivan loistavasti tommosessa paikassa ja mun pitää vähän vain silmäillä, onko kaikki tallessa. Välillä kävivät siinä hörsköttämässä jääjuomista ja poppareista, mutta hyvin pitkälle niidenkin ostaminen sujuu jo omin voimin.

Kuuseen etsin kultaista helminauhaa, mutta en löytänyt koska olin liian myöhään matkassa. Clas Ohlsonin hyllyssä löytyi vielä vihreää ja vaikka sen värisiä joulukoristeita ei oo tullut aiemmin kuuseen laitettua, otin tällä kertaa tietoisen riskin. Ajattelin, että kolmella eurolla ei oikein korkealta putoa. Kannatti! Just niin mun silmää miellyttävä combo tuo green on green. Saaaaattaa olla, että jo aiemmalla reissulla ostin pari vihreää palloa samaisesta paikasta. Ne ei oo löytäneet tietään kuuseen enkä tiedä löytääkökään. Ne on upean vihreät. Kuvaan ne, kun oon valoisaan aikaan kotona.

Tässä mä nyt siis istun ruokapöydän ääressä ja tuijottelen haltioituneena meidän kuusta, vaikka pitäis olla jo valmistautumassa vimppaan duuni/eskari/koulupäivään. Nuorempana aina halusin, että kuusessa on vain kahta väriä ja kaikki pallot samanlaisia tai joku muu yhtenäinen linja. Nyt kaikista ihanimpia on tietysti lasten tekemät jutut. Joka vuosi on kiva saada mukaan joku pieni uus juttu. Mister A on mun harmiksi allerginen, joten en saa oikeaa kuusta. Pitkällisen etsintöjen jälkeen löytyi kuitenkin Ikeasta kuusi, joka on kyllä the next best thing. Ei ollenkaan niin muovisen näköinen, kuin monet muut.


Perjantai. Take it easy!
Sannis

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Joulua kohti


Päivitin just Facebookiin näin ->

"Vähä sillain vihellellen mennään tähän jouluun. Ei oo listantekijä paljoa listoja tehnyt tällä kertaa. Aki osti eilen creme fraichea ja katkarapuja K-kaupasta ja viime viikolla ostettiin kinkku ja lanttusose. Viikonloppuna siivosin kodinhoitohuoneen puoliksi (ei oo enää edes puoliksi siisti). Rasittaa, että perinteiset jouluperhekuvat jäi ottamatta, vaikka kerkiää kai niidenkin kanssa joku toinenkin kerta. Epäilen, että tyttöjen opelle ja hoitajille jo aiemmin hommatut muistamiset on edelleen keittiön yläkaapissa (Pitäis vissiin ottaa ne sieltä pihalle?). Jaaaa epäilen, että tytöille on molemmille yhtä monta lahjaa kuusen alle. Öbaut. Pitäis vain löytää ne jostain. Alkaa näyttää siltä, että seuraan mutsin jalanjälkiä ja hukkaan puolet lahjoista ennen joulua Haluaisin kokeilla pariakin kivaa IG:stä bongattua joululeipomusideaa, mutta kuka ne sitte syä, häh?

Loppusyksy on ollut monelta osin (onneksi ei kaikilta) i-h-a-n hanurista ja olis niin tehnyt mieli tempasta hanskat tiskiin päivänä jos toisena viimeisen parin kuukauden aikana, mutta kyllä kai tästä hyvä taas vain tulee. Kolme päivää duunia ja sitte muutaman päivän lomalle. Migreenikään ei oo vaivannut viimeiseen kolmeen (?) päivään. Fingers crossed!
Ei mulla muuta. Paitsi..mitäs teille kuuluu?"

Kolme päivää tosiaan vielä duunia. Tänään mennään joululounaalle mun ihanien vakkarimuikkien kanssa. Vakkarimuikit on siis mun duunikavereista ne, jotka tekee kokopäiväistä duunia meillä :) Ei oo oikeastaan kummempia kiireitä. Joulujuhlat koulusta ja eskarista on pidetty ja duunissakin alkaa hommat jo vähän rauhoittua. Eilen aloitin tekemään ensi vuoden jumppia ja tänään jatkuu. Yksi ohjaus on vielä tälle päivälle, mutta loppuviikoksi laitetaan ohjaushousut ja mikrofoni naulaan. Ihan hyvä, koska mulla jumppakengät vetelee niin viimeisiään, että niillä ei kyllä jumpata enää yhtään. Jalat ihan kipeänä jo maanantain hypyistä. Mitenköhän nyt just viisi päivää ennen joulua ei yhtään olis rahkeita ostella mitään lenkkareita? Ja miten voikin olla, että ekaa kertaa elämässä mulla on vain yhdet kengät noita puuhia varten? Antti Railiota olisin tahtonut lähteä tänään Vaasan kirkkoon kuuntelemaan, mutta nyt menee lippurahat kyllä kenkiin. Kuunnellaan Anttia sitte levyltä :D 

Jouluruokien teko ei jotenkin napostele yhtään tänä vuonna. Mister A:lta jo kysyin, onko pakko olla niin montaa sorttia. On kuulemma. Ettei vain lopu kesken :D Onneksi se hommaa ite sitten ne, mitä tahtoo, mihin mulla ei mielenkiinto riitä. No, luultavasti, kun viikonloppuun päästään, alkaa mullakin pyöriä jo lanttulaatikon ja katkarapuskagenin väsääminen mielessä. Nyt on oikeastaan semmonen olo, että ei ressaa juuri mikään ja sitte mietin, että pitäiskö tässä nyt jostain ressata. Migreeni on loistanut poissaolollaan muutaman päivän ja vähän koitan nyt olla niinku en oliskaan. Perjantaille varasin ajan lääkäriin ja mietitään, mikä olis seuraava siirto. Kahden kuukauden migreeniputki on sen verran tehokkaasti vienyt kaiken elämänhalun, että NYT oikeesti on pakko löytää jostain apua!

Mutta siis joo.. ei mitään asiaa ja kaikki ookoo nyt just. Joulua odotellaan. Tytöt on innoissaan ja laskevat päiviä. Tottakai. En itekään malta odottaa jouluaattoaamua ja nähdä tyttöjen ilmeitä, kun paketit on ilmestyneet kuusen alle.

Kivaa keskiviikkoa!
Sannis

maanantai 17. joulukuuta 2018

Merirosvojuhlat


Lauantaina meillä oli kuusvee-synttärit. Sankari ei tosiaan tahtonut erikseen kaverisynttäreitä, joten mentiin sitten yhdellä kattauksella, jossa paikalla oli minin lähimmät. Vielä pariin otteeseen vannotin, että onko nyt varma ettei niitä kaverisynttäreitä tahdo ja alkoi jo tuntua siltä, että teen ihan liian suuren numeron koko kaverisynttäreistä. Mutta kun tahdoin varmistaa ettei sen takia jää väliin, että jännittää tms. Sankari oli varma. Ratkaisu sopi mutsillekin ihan hyvin tämän migreeninhuuruisen syksyn jälkeen.

Niin onnellisena ja koko ajan lauleskellen typy täällä valmisteli lauantaina synttärimenuaan. Itse oli toivonut listalle pikkupitsoja, pätkismuffinsseja, mustikka-vaniljakakun, hedelmäkarkkeja ja piparin makuista suklaata. Mutsi lisäsi vielä pasteijat, pikkutomaatit, sipsit ja churrotortut. Sen verran oli paljon uunissa paistettavaa tällä kertaa, että vaikka aloitin paistamisen heti, kun ysiveen joulujuhlasta kotiuduttiin aamulla kymmenen jälkeen, oli osa tortuista uunissa vielä, kun vieraat saapui. Ihan ei saatu kaikkea tuhottua, vaan osa herkuista päätyi pakkaseen :D

Sankarin toive oli tällä kertaa merirosvot ja kakun päälle löytyikin hieno merirosvolaiva. Merirosvolippuja löytyi kakusta ja muffinseista. Meillä nuo kakut on aina vähän tommosia kotikutoisia eikä mitään vimpan päälle leipomon luomuksia ja tälläkin kertaa mini sai itse koristella niinkuin tahtoi. Oon sitä mieltä, että niin kauan, kuin joku vain tahtoo osallistua näihin hommiin, tehkööt ihmeessä ite. Oon niin huono leikkimään tai pelaamaankaan lasten kanssa mitään, että kunnostaudun sitten tällaisissa jutuissa ja puuhaillaan näitä yhdessä. 

Juhlien väreiksi mini toivoi sinisen ja mustan. Juhlien päätyttyä siniset ja mustat ilmapallot ammuttiin katosta alas uudella Nerf-pyssyllä :D Lahjat meni ihan nappiin. Tuli sen Nerf-pyssyn lisäksi lego-kalloareena, lego-auto joka heittää verkon, Batman-lakanat, työtakki ja liikkuva hämähäkki. Ja varmaan vielä muutakin, mitä en muista. Niin onnellisena täällä on rakennettu legoja ja ulkoilutettu Petkua. Hämähäkki sais siis nimekseen Petku, koska se petkuttelee kuulemma Aamua välillä. Ja on sitten vähä ällöttävä koko Petku. Ysivee lukittautuu huoneeseensa, kun hämis pääsee vapaaksi :D 

Nappiin meni siis juhlat ja viikonloppu muutenkin.
Viikko jouluun. Take it easy <3
Sannis

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Kuusvee


Mini täytti tänään kuusi vuotta. Uskomatonta, että siitä on jo kuusi vuotta. Uskomatonta, että siitä on vasta kuusi vuotta. Joskus mietin, mitä jos ei oltaiskaan uskallettu yrittää enää uudestaan Tommin kuoleman jälkeen enkä ollenkaan osaa edes ymmärtää, minkälaista elämä olisi ilman Aamua. En usko, että sellaista elämää voisi edes olla. Nämä lasten syntymäpäivät saa mut aina itkeskelemään. Alan herkistellä jo pari päivää ennen ja joka kerta kiitollisuus tytöistä on jotain sellaista, mitä on vaikea käsitellä. Ootteko te muut mutsit samanlaisia?

Aamu syntyi 12.12 vuonna 2012 aamulla aikaisin viikkoa ennen laskettua aikaa piiiitkän synnytyksen jälkeen. Aamun syntymästä alkoi elämässä ihan uusi luku ja Aamu teki meidän perheestä kokonaisen. Aamu on edelleen ihan omaa luokkaansa. Se kävelee aamulla silmät sikkarassa joulukalenterin luo, onkii sieltä Geisha-konvehdin, käy viemässä sen omaan karkkijemmaansa ja syö sen vasta karkkipäivänä. Se toivoo joululahjaksi Legoja; Kalloareenan ja Hornaportaalin. Synttärilahjaksi liikkuvan hämähäkin ja Nerf-pyssyn. Kaverisynttäreitä se ei halua ollenkaan, koska ei halua, että kukaan sotkee sen huonetta. Se haluaa pitää hiuksia ponnarilla aina. Ihan aina. Myös nukkuessa. Kesällä sillä on pyöräilykypärä päässä koko ajan ja talvella se hiihtää heti, kun ensimmäiset lumihiutaleet leijailee maahan. 

Aamu tykkää eskarista. Se harjoittelee kirjoittamista ja lukemista, leikkii poikien kanssa hippaa ja tekee hamahelmistä pokepalloja ja miekkoja. Se piirtää kissoja ja jääkiekon pelaajia ja tekee taitavasti ohjeista vaikeitakin legorakennelmia. Aamu ei tykkää ruisleivästä, pinkistä tai hiusten harjaamisesta, mutta rakastaa hedelmiä ja kasviksia, leffailtoja, reissuja ja pipareita. Aamu on niin onnellinen, että on jo kuusvee. Äsken se tuli huoneestaan: "Kuusvee unohti juoda." ja "Tehdäänkö sitte lauantaina mun synttäreille viiri, jossa lukee Aamu kuus ja vee ja pilkku?". Vannotin ettei nyt sitte ihan vielä kuitenkaan täyttäisi seitsemää. Siihen menee kuulemma pitkä aika, koska sehän on vasta joulukuussa.

Aamu jännittää edelleen vieraita ihmisiä eikä halua aloittaa mitään harrastusta vieraassa ryhmässä. Se haluaa kuitenkin Annukan mukaan jos voikassa tai Taidekoulussa on kaveriviikko. Se luistelee, laskettelee, scoottaa, onkii, juoksee, kiipeilee ja ui. Jos on joku laji, jota Aamu ei osaa, se opettelee eikä oppimiseen yleensä mene kovin kauaa.


Parasta Aamussa on se, kuinka omanlaisensa, kuinka fiksu ja kuinka hoksusta kotoisin typy on. Aamu kertoilee hauskoja juttuja, vitsailee ja nauraa kikattaa ihan hulluna. Se tekee hassuja ilmeitä ja tanssimoovsseja ja laulaa kaikkien laulujen mukana autossa. Se juoksee kuistille vastaan, kun äiti tulee töistä ja kertoo päivän polttavat uutiset. Se kyselee "What are you doing?" ja "Mitä tossa lukee?".  Se puuhailee iskän kanssa tekemässään timprausmajassa ja on niin ylpeä omasta työkalupakistaan. Se on maailman ihanin kuusvuotias.

Aikamoista.
Sannis

maanantai 10. joulukuuta 2018

Maanantai



Moi moi kuulkaa vaan ja mukavaa maanantaita! Mun ja mister A:n viikonloppu vierähti Helsingissä. Itsenäisyyspäivänä ehdittiin leipoa pipareita ja mister A duunaili valmiiksi tämän vuoden piparkakkutalon. Tai siis -aitan. Perjantaina sitten lähdettiin kruisailemaan kohti Stadia kamujen kanssa.

Koko meidän reissun ajan satoi vettä ihan kunnolla eikä päästy joulumarkkinoille, mutta kivaa oli silti. Hengailtiin kaupungilla, käytiin leffassa, syötiin, maisteltiin kuoharia, lojuttiin sohvalla telkkarin ääressä ja nukuttiin hyvät yöunet. Ihan perfect reissu siis.


Tänään ysiveen pitää viedä kouluun vaatteita valmiiksi joulujuhlaesitystä varten. Huomenna on taidekoulussa nyyttärit ja koulusta uinti. Eskarilaisella on luvassa joulujuhlavalmisteluja ja jouluaskarteluja varten tarvii kuulemma viedä lasipurkki mukanaan. Mister A lähti jo duuniin, business as usual eikä mullakaan tässä enää kovin paljoa aikaa oo tuhlattavana. Tällä viikolla mini täyttää kuusi vuotta  <3

Kaksi viikkoa jouluun!
Sannis 

tiistai 4. joulukuuta 2018

Dramaqueen


Oi morjens!! Ilmeisesti meillä ei nukuta nykyään enää ollenkaan. Koska on mutsilla pikkujoulut, koska joku yrjöää, koska joku pelkää eikä voi nukkua omassa sängyssä ja ties mitä. Huooooooon! On tämä elämä kuulkaa aikamoista. Ja sitte menin vielä kattomaan Facebookissa videon lapsista, jotka kuolee nälkään. Niinku ihan oikeasti kuolee siihen ettei oo ruokaa. Luulis, että se olis laittanut omiin ongelmiin vähän perspektiiviä, mutta ei. Tähän väsyyn se vain lisäsi omienkin juttujen tuskaa. Miten hitossa sitä vois auttaa? Niinku kaikkia maailman lapsia?

Onko mulla ollut mitään hyvää sanottavaa viime aikoina? En enää ite muista. Lokakuussa joskus alkoi migreeniputki ja sen jälkeen flunssa ja on kuulkaa nyt tässä parin kuukauden jälkeen niinku jäitä polttelis. Aletaan taas olla sillä traagisuuden asteella, että on jo koomista. Nytkään en oikein tiedä itkiskö vai nauraisko tässä soffan nurkassa. Taidan heittää pienen kävelylenkin ennen duunia. Jos vaikka pää vähän tuulettuis :D

Niin. Mutta omenat vain on kuulkaa nättejä. Laitoin ne anopilta saatuun laatikkoon ja eihän tuas ny muuta tarvitakaan. Tytöt kyselee joulukoristeiden perään. Kuusi ja valot on, mutta tontut on vielä laatikossa. Mulle melkein riittäis pelkästään jo nuo omput. On jotenkin niin punaposkisia, nättejä ja jouluisia. Ehkä ne tontutkin sieltä laatikosta hyppää itsenäisyyspäiväksi esille.. Ei niistä koskaan tiedä.


Kivaa päivää!

Terkuin,
Sannis the dramaqueen

maanantai 3. joulukuuta 2018

No jokes


Välillä ehti jo vettä sadella ja olla niiiiiin mustaa, mutta nyt on ihanasti taas vähän lunta maassa. Heti tuo kummasti valoa. Meillä loppusyksyn tähdet ei oo olleet ihan parhaassa mahdollisessa asennossa ja superraskaan viikon jälkeen viikonloppuna kolisteltiin oksennusämpäreitä. Toivon sydämeni pohjasta, että sitä laatua ei oo tiedossa enempää. Yhden yön unet jäi taas väliin valvoessa ysiveen kanssa ja olo on todellakin hyytynyt.

Joulukalenteri on tuonut iloa aivan yli paljon jo näinä ensimmäisinä päivinä. Tytöt niin onnellisina herää aamulla kurkistamaan kalenteripussukoihin. Me aikuisetkin saatiin oma, ysiveen tekemä kalenteri, josta luukuista löytyy söpöjä viestejä ja hamahelmiteoksia. Aivan ihana <3

Me otetaan vähän hitaamman puoleisesti tämä maanantaiaamu. Koitan kääntää työmoodin päälle tossa hetken päästä. Vähän kynttilöitä palamaan ja vielä kuppi kahvia koneeseen ja eiköhän tämä tästä taas. Edessä on lyhyt työviikko. Itsenäisyyspäivänä ollaan koko porukka yhdessä vapaalla ja loppuviikosta meillä on ystävien kanssa suunnitelmia. Oiva aika alkaa siis ite oksentaa. Eiiiiii, nyt ei yhtään manata eikä edes vitsailla :D :D 

Kivaa tätä viikkoa!
Sannis

P.S. Poistin blogin FB-sivun, niin nyt ei enää päivitykset pomppaa FB:n uutisvirtaan. Pahoittelut teille, jotka olette sitä kautta seuranneet. 


lauantai 1. joulukuuta 2018

Eka


Tätä päivää on odotettu. Joulukalenteriin sai kurkistaa ensimmäisen kerran. Jostain syystä molemmat tytöt heräsi jo seiskalta :) Meillä ei siis avata luukkuja vaan kurkistetaan pussukkaan. Ostin nuo kangaskartiot aikanaan Tampereen Tallipihasta ja joka vuosi tytöt toivoo, että ne olis taas meidän joulukalenteri. Kuvatkin on vuodelta 2014, joten kyllä niistä on muutamat karkit jo ongittu :) Tänä vuonna mini moneen otteeseen meinasi, että tahtoo Ryhmä Hau -kalenterin. Tai Kinder - kalenterin. Tai Lego-kalenterin. Aina kuitenkin hetken mietittyään päätyi vanhaan tuttuun vaihtoehtoon. 

Tänä vuonna kalenterista löytyy Dumleja, Omareita ja miniTwixejä. Minille pikkulegoja ja ysiveelle Petsejä. Petsit on naapurista ostettuja, mutta epäilen, ettei haittaa ollenkaan vaikka on second handia. Kun ny muistais taas vain joka ilta olla asialla. Ihan aina ei oo muistettu. Ja joskus oon jäänyt rysän päältä kiinni tontunpuuhissa. Silti ysiveekin jaksaa uskotella itselleen, että äiti se vain vähän auttaa tonttua, koska maailmassahan on niin hitsisti lapsia, että aina tontut ja pukki ei ehdi joka paikkaan. Mun mielestä jotenkin ihanaa... että on jo riittävän vanha tietääkseen totuuden, mutta silti haluaa vielä hetken uskoa. I say, go for it lapseni! Usko joulun taikaan mahdollisimman kauan.

Tunnelmallista joulukuuta!
Sannis