Kramppi

Voi vitsit, että eilen oli hämärä päivä. Tuntui, että ei vaan pysty pysyä hereillä. Puhti oli ihan kokonaan pois eikä edes käsissä ollut puristusvoimaa. Viime viikkoina oon tuntenut ihmeellisiä kramppeja lihaksissa. Ne ei oo olleet kipeitä, mutta jännästi yhtäkkiä levossa tuntuu, kun pakara tai pohje vetää ihan kireäksi semmosissa sykäyksissä. Toissapäivänä, kun tein maalauspuuhia pidemmän aikaa ja maalasin ylöspäin terassin niskoja, alkoi rintalihaksessa tuntua samanlainen kiristys. Muutaman sykäyksen jälkeen lihas jämähti jumiin ja alkoi kipeytyä oikein kunnolla. Todella outo tunne. En muista, että koskaan olis ennen käynyt noin. Sain maalattua sinnillä loppuun, mutta kramppi ei hellittänyt, vaan tuntui kipuna koko ajan rinnassa nukkumaan menoon saakka. Onneksi oli oikealla puolella, muuten olisin epäilly, että joku sydänhomma iskee päälle!

Eilen aamulla, kun heräsin ei kipu ollut enää yhtä kova, mutta tuntui kuitenkin edelleen koko päivän kättä liikuttaessa. Rintakrampin lisäksi aamulla, kun nousin oli oikean jalan jalkapöydässä ihan kummallinen kipu, joka iltaa kohden siirtyi molempien jalkojen nilkkoihin. Muutenkin koko kroppa tuntui ihan ihmeellisen jäykältä ja kipeältä. Pyöräilemässä kun käytiin tyttöjen kanssa, puutui jalanpohjat ja pylly niin kovaa jo lyhyen matkan jälkeen, että ihmettelen kyllä, mikä homma.

Olo oli kauttaaltaan niin outo, että migreeni oli mun ensimmäinen ajatukseni. Tuntui, että on pakko saada syödä jotain hyväskää ja se toki puoltaa migreenidiagnoosia. Toinen arvaus on stressi. Nyt, kun alkaa kevään paine pikkuhiljaa helpottaa, vois homma hyvinkin puskea päälle. Se on yleensä mun tyyli. Vedetään pakolliset läpi ja sitten, kun sais hengähtää, tulee oireet. Töissä oon huomannut viime viikkoina, että ylävartalon voima on kateissa. Punnerrukset ja etunojat on tuntuneet todella raskailta ja oon joutunut kevennellä niitä aika paljon. Sitten taas toisaalta hypyt ja ponnistukset on menneet aika ookoo. Mäkitreenehin tai omiin tiukempiin treeneihin en oo hinkunut viime viikkoina, koska oon tuntenut itseni niin kuormittuneeksi.

Että semmosta. Ei tällä mitään uutisarvoa oo, mutta koska ärsyttää koko homma, niin pitää nyt tänne se purkaa. Toivotaan, että onkelmat on tilapäisiä ja korjaantuu pian alkavalla kesälomalla. Olin toki etukäteen pähkäillyt, että en pidä mitään treenitaukoja vaan vedän sata lasissa loman läpi, mutta ehkä joudun tekemään kompromisseja. 

Viime yönä nukuin aika hyvin ja nyt tuntuu, että ainakin käsissä on vähän paremmin jo voimaa. Ja ehkä toki on ihan normaalia, että joskus vaan väsyttää, mutta mun on aina omalla kohdalla sitä jotenkin niin vaikea ymmärtää. Aina pitäis olla parhaimmillaan, hitsin reipas, iloinen ja pirteä. Kohta lähden kuskaamaan ykstoistaveetä heppaleirille ja sen jälkeen käyn vetämässä jumpan. Saas nähdä, miten hommat kulkee.

Kivaa viikonloppua!

Sannis