Life

Kolmevee on taas puuhaillut kaikenlaista. Se on kova tyttö hääräämään. Se poimii mustikoita ja tekee puutöitä. Parka, kun nuo sen kädet on ku vanhan mummun, kun on niin kuivat. Iho on tosi karhea ja rikki monista paikoista. Toivotaan, että Floridan aurinko auttaa, kun sinne päästään. Matkaa varten ostetut kengät oli hitti. Sanoisin, että suhteellisen hyvin sijoitetut kahdeksan euroa. Sandaaleita on nyt käytetty aamusta iltaan ja illasta aamuun. Niillä on haettu puut terassilta ja niitä on pidetty päiväkodissa sisäkenkinä. Niillä on nukuttukin, tulin yksi aamu huomaamaan, kun kävin typyä herättämässä :)

Jyskin Orup-penkki oli meillä pitkään eteisessä. Kovan käytön tuloksena kuitenkin pinta oli mennyt epäsiistiksi ja napattiin Ikean reissulta tilalle uusi penkki. Vanha sai jo kaatopaikkatuomion, kunnes mister A sai kuningasidean. Jalat eri puolelle, penkki pystyyn ja takkapuut kehiin. Tuli kiva mun mielestä!

Ja ne yöt. Arki alkoi ja nukkuminen loppui. Prkl! Viime viikolla tytöt nukkui ihan normaalisti mutta heti, kun päiväkoti alkoi, valvoi kolmevee puoli yötä. Yhdeltä jo eka herätys. Pelottaa eikä tuu uni. "Mä en saa öisin nukuttua, kun mun nalle aina riehuu ja puhuttelee mulle." Käsiäkin kutitti kaiken aikaa. Koitin nukkua typyn kanssa sohvalla, mutta ei siitä mitään tullut. Vaihdettiin mister A:n kanssa paikkoja. Se nukkuu vaikka seisaallaan. Tälläkin kertaa. Toki nukkui sitten pommiin. Mä en ymmärrä, mikä tuota miniä valvottaa. Onko näissä arkipäivissä niin paljon virikkeitä vai mitä ihmettä? Kaikki pitäis olla ihan hyvin päiväkodissa ja muutenkin. Toki kuulemma joskus päiväkodissa joku käyttäytyy huonosti. Mutta vain kesällä. Ja silloinhan Aamu ei oo koskaan hoidossa. Niin :D Viime viikkoa lukuunottamatta tämä yösekoilu täällä on kestänyt jo yli kuukauden. Ei ihme että flunssat ja migreenit vaivaa mutsiakin, kun ei saa yhtään lepoa.

Yöllä aina ne fiilikset on niin jäätäviä, kuten varmasti tiedätte. Nyt taas, kun istun tässä kahvikupin kanssa ja koitan huilata flunssaani veke, on olo kevyempi. Kyllähän nää hommat aina jossain kohdassa järjestyy. Ainahan ne on ennenkin järjestyny.

Terkkuja,
Sannis