Joulu 2025 alkaa olla taputeltu. Oon aika valmis riisumaan kuusen ja pakkaamaan tontut varastoon. Valot saa mielellään vielä jäädä pidemmäksikin aikaa. Viime vuosina oon pitänyt kuusenkin pitkään juurikin valojen takia, mutta tänä vuonna käännettiin sohva kuusen tieltä toisin päin ja olkkarin setup on tuntunut koko joulun ajan oudolta ja turhan ahtaalta. En ehkä tänään kuitenkaan jaksa alkaa suuriin purkupuuhiin, mutta jos huomenna. Tai ehkä ne on tytöt, jotka pääsee eli joutuu niihin hommiin.
Tämä joulu ei ollut jouluista paras, mutta niinhän se menee. Eihän ne kaikki voi aina mennä nappiin. Ruoka oli herkullista, kuten aina. Lahjat oli ihania, kuten aina. Seura oli priimaa, kuten aina. Olo oli kuitenkin influenssan jälkimaininkien takia niin surkea, että se vei fiilistä roimasti alaspäin. Päästiin onneksi kuitenkin kylälle mutsin eli mummun ja anopin eli mumman luo ja ne visiitit oli kyllä kirjoittajalle meidän joulun kohokohdat. Tuntui, että olokin oli paljon virkeämpi muiden seurassa.
Jouluaattoaamuna keitettiin iso kattilallinen riisipuuroa ja pudotin sinne yhden mantelin. Kun tytöt oli pieniä, laitoin mantelin aina molempien lautaselle, mutta nyt kun porukka on jo isompia, on mantelitilanne muuttunut ankeammaksi :D Syötiin aattona puurot. Työt lämmitti samasta kattilasta puuroa myös joulupäivänä ja mini taisi syödä siitä vielä kolmannenkin kerran. Mantelia ei oo kukaan saanut. Padassa saattaa olla vielä yli pieni tippa puuroa jäljellä. Millä todennäköisyydellä manteli on siinä viimeisessä kauhallisessa? Ehkä joku meistä on ollut niin nälkäinen, että on sen jo hotkaissut huomaamattaan napaansa. Jääkaapin ovessa on leffalippu odottamassa mantelin löytäjää. Mini toki tuumasi: "No siinä mielessähän toi ei haittaa ollenkaan, kun mä sain jo ne pari lippua aiemmin." Kuustoistavee niittasi: "Mä en tykkää käydä leffassa, kun siellä pitää pönöttää vaan hiljaa paikoillaan!". Jaahas, taidan laittaa leffalipun hissukseen takaisin omaan kukkarooni, manteleista viis :D
En ehkä kertonut täällä blogin puolella, että olin hukannut vihkisormukseni marraskuun loppupuolella. Etsin sitä ja pengoin myös laatikot, joissa on paketointitarvikkeita, koska sormus oli pöydällä samaan aikaan, kun tein kuustoistaveen joulukalenteripussukoita. Sormusta ei löytynyt ja mietin pääni puhki, mihin ihmeeseen se olisi voinut hävitä. Joulukuun ensimmäisenä päivänä, kun kuustoistavee avasi ensimmäisen joulukalenteripussukkansa, löytyi sieltä joulusukat ja yksi kappale kadonneita vihkisormuksia. Tadaa! :D
Tänään on 27.12. ja tuulee ihan hitosti. Mister A, mini ja faija eli pappa fiksaavat ulkona vaunun pressutallia tukevammin maahan. Se kun meinasi jo lentää tuulen mukana. Toivotaan, ettei mitään suurempia myrskyvahinkoja ilmaannu. Somen mukaan niitä on muualla jonkin verran jo tullut; kaatuneita puita ja sen sellaista. Onneksi ei nyt tarvi lähteä mihinkään. Oon viime päivinä pyörittänyt Netflixistä Emily in Parisia ja taidanpa napsauttaa sen taas päälle.
Toivottavasti muilla on joulu sujunut mukavasti <3
Sannis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3