Varoitus: Pahoja juonipaljastuksia!
Trailerin perusteella tahdoin nähdä Kotiapulainen-elokuvan. En ollut ihan varma, kannattaako vai onko se liian jännittävä. Trailerista ei oikein saanut käsitystä, kuinka jännästä leffasta on kyse. Kirjoittaja ei voi katsoa tai lukea mitään jännittävää ilman, että se seuraa viikkokaupalla mukana ja aiheuttaa kaikenlaista ylivilkkaan mielikuvituksen liikatuotantoa. Näiden mietintöjen takia nappasin ensin kirjan kuunneltavaksi. Ajattelin, että kirjan perusteella tiedän mistä on kyse ja mietin, että kirja on helpompi lopettaa kesken, kuin leffa teatterissa, jos tarve ilmenee.
En tiennyt, että Frieda McFadden ja hänen kirjansa on tällä hetkellä isokin juttu, koska en pyöri lukupiireissä tai esim. kirjasomessa. En myöskään tiennyt, että Kotiapulainen ei ole vain yksi kirja, vaan kokonainen sarja. Ensimmäisen kirjan kuunneltuani tulin siihen lopputulokseen, että en jatka sarjan muihin teoksiin. En, vaikka pidin tästä ensimmäisestä osasta suurimmaksi osaksi tosi paljon. Sen verran kirja meni ihon alle ja mielikuvituskeskukseen, että uskon yhden osan olevan riittävästi tätä laatua.
Kotiapulainen kertoo juuri vankilasta vapautuneesta Milliestä, joka saa työpaikan Winchesterin perheessä. Aika nopeasti käy ilmi, että perheessä on jotain pahasti vialla. Äiti Nina on aivan seko, tytär Cecilia maailman ärsyttävin kakara ja isä Andy aivan liian kiltti nössykkä. Kirjassa ei tarkoituksella kerrota kovin aikaisessa vaiheessa, miksi Millie oli vankilassa, joten ihan varmana ei lukija voi pitää Millien(kään) tarkoitusperiä tai sitä, minkälainen hän on luonteeltaan.
Aika nopeasti ainakin tälle lukijalle kävi ilmi, että hommat ei ole sitä miltä niiden halutaan näyttävän. Nina oli liian seko ja Andy liian kiltti. Vähän kömpelöltä tuntui se, että Millien muuttaessa taloon, puutarhuri varoitti häntä vaarasta usempaan otteeseen ja vaikka varoitukset oli erittäin selkeitä, jäi Millie niiden jälkeen vähän kevyesti pohtimaan, että hmm.. mitäköhän tuo nyt tarkoitti.. mahdankohan olla jonkinlaisessa vaarassa. Niin, mahdatkohan nyt tosiaan olla? No, pitää muistaa, että fiktiotahan tämä kirja on eikä tarvikaan olla ihan just sellainen, mitä voisi oikeasti tapahtua. Vähemmän kömpelösti, mutta silti niin, että hienovaraiset merkit oli luettavissa, kirjoitettiin Ninan menneisyyden teoista sellaiseen tyyliin, että arvelin jo aika aikaisessa vaiheessa jutun olevan tekaistu. Jossain vaiheessa aloin myös arvella, että ehkä Andy on pahis. Toivoin toki, että ei olisi. Lopputulema oli niin karsea, että sellaista en osannut kyllä mitenkään odottaa.
Kaikki Ninan elämän tapahtumat tuntui tottakai ihan hirveiltä. Melkein jo liian. Silti (ja siksi) en meinannut sulattaa sitä, että hän oli valmis asettamaan jonkun toisen tilalleen. Lopussa helpotti toki, että hän "korvasi" asian. Andyn kuolema ullakolle tuntui niin kammottavalta, että olisin mielelläni jättänyt sen mielikuvan väliin. Se tuli ajatuksiin monta kertaa vielä kirjan lukemisen jälkeen ja se herätti myös parina yönä. Vaikka Andy olikin hirviö, ajattelisin ehkä, että noin järkyttävää kohtaloa ei ansaitse edes hirviö, varsinkin kun selvisi miksi hän oli hirviö. Olisin mielummin heittänyt hänet vaikka vankilaan loppuelämäkseen, mutta ymmärrän, että se olisi ollut liian tylsää. Oli kuitenkin jotenkin liikaa, että myös Millie pystyi yhtä kammottaviin tekoihin, kuin Andy. Toki, Millien kohdalla tilanne oli vähän eri.. ehkä tilanne vaan ajautui liian pitkälle hänen miettiessään mitä pitäisi tehdä. Odotan mielenkiinnolla, miten loppu on tehty elokuvassa.. onko Andyn tappaminen Millieltä laskelmoitua vai "vahinko".
Kotiapulainen oli tosi hyvä melkein loppuun saakka. Harmillisesti kuitenkin ihan loppu oli jotenkin tökerö. Aivan harmitti, että loppumetreillä piti mennä vähän metsään, kun sinne asti kirja oli niin hyvä. Tuli sellainen olo, että lukijaa vähän kuin aliarvioitiin. Kirjan tapahtumat oli tottakai muutenkin överejä, mutta lopussa mentiin, aivan kuin vähän huolimattomasti jonkin rajan yli. Arvasin, että Andyn sadistinen luonne oli seurausta hänen itse lapsena saamastaan kohtelusta, mutta silti Andyn hullun äidin viimeiset sanat poikansa oletetulle tappajalle tuntuivat liian typeriltä. Ja miten Millien rangaistus Andylle sattuikin olemaan juuri sama, kuin Andyn lapsena äidiltään saama? Millien suostumus auttaa seuraavaa kotirouvaa ongelmassaan, jolla tietysti avattiin peli jatko-osaa varten, teki koko kirjasta jotenkin "halvemman". Aina harmittaa jos hyvän tarinan loppu ei oo omaan makuun riittävän hyvä.
Toisaalta, en oo ihan varma odotanko elokuvan näkemistä. Pelkään, että se on kuitenkin vähän liikaa ja vilkuilen olkani yli seuraavat viikot. Joka tapauksessa, aion mennä katsomaan sen heti, kun se tulee teattereihin.
**
Mitä enemmän päiviä kuluu, sitä epävarmempi nyt sitten kuitenkin olen, lähdenkö tätä katsomaan vai en. Haluaisin kyllä, mutta tulen koko ajan vakuuttuneemmaksi siitä, että ehkäpä tällä mielikuvituksella ja yliajattelukyvyllä ei kannata. Kirjoittaja on nyt pelkästään tätä postaustakin pyöritellyt tässä useamman päivän eestaas enkä saa sitä eli tätä jäsenneltyä mitenkään järkevästi. Jos olet lukenut kirjan, saat ehkä kiinni, mitä yritän sanoa. Jos taas et, ei tästä arvostelusta taida paljoa kostua. No, tehdäänpä nyt niin, että jätetään tämä nyt vain tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3