Tässäpä sillain lyhykäisesti pari sanaa liikkumisesta, sen kuormittavuudesta ja sen aloittamisesta. Koska mietin tätä aihetta usein. Noin niinku työn puolesta tottakai, mutta myös aivan yksityisenä henkilönä issekseni. →
En voi riittävästi toitottaa sitä, kuinka tärkeää on skaalata liikunta omaan kuntotasoon sopivaksi. Jos liikunta vie aina voimat ihan täysin tai laittaa kropan jokaisen liikkumiskerran jälkeen jumiin tai epämiellyttävän kipeäksi moneksi päiväksi, on se vääränlaista. Piste.
Liikunnan kuuluu isossa kuvassa tuoda energiaa arkeen, ei viedä sitä. Liikunnan kuuluu tehdä kehosta vahvempi, liikkuvampi ja toimivampi. Liikunnan ei kuulu jatkuvasti jumittaa tai väsyttää kroppaa tai mieltä niin, että energiaa ei riitä mihinkään muuhun.
Tottakai, silloin kun liikunta on jo luonnollinen osa elämää ja keho + mieli on siihen tottunut, tulee tehdä myös treenejä, jotka on raskaita ja jotka vie voimat hetkellisesti. Silloin voi (ja kannattaa) jumpata niin, että sydän hyppää melkein rinnasta ulos ja silloin voi (ja kannattaa) pumpata salilla niin, että tuntuu kuin reisilihakset paukahtaisi. Välillä. Ei aina. Ei ollenkaan jokaisella liikuntakerralla tai edes joka toisella.
Kun aloitat liikuntaa ensimmäistä kertaa tai tauon jälkeen, aloita kevyesti. Se on vaikeaa ja saattaa tuntua vähän turhalta, mutta sitten kun jutun juonen ymmärtää, onkin se aika ihanaa. Ei tarvikaan repiä niin älyttömästi. Vähemmän onkin joskus ihan oikeasti enemmän. Saat hullut terveysvaikutukset paljon pienemmällä hötkyilyllä ja pääset pitkässä juoksussa paljon pidemmälle.
Kun aloitat maltillisesti, todennäköisyys siihen, että liikunta jää osaksi elämää, on huomattavasti suurempi. Kun aloitat maltillisesti, on hyvät mahdollisuudet lisätä liikuntakertoja ja -kuormaa asteittain sitä mukaa, kun keho ja mieli vahvistuu.
Sannis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3