Viikonloppuna käytiin mister A:n äidin synttärikaffilla ja saatiin kotiinviemisiksi anopin ja mister A:n siskon kasvimaan antimia. Niin ihanaa! Edelleen toivon aina, että jaksaisin ite viljellä ja kasvattaa, mutta kun en saa aikaiseksi, oon erittäin onnellinen, että joku saa ja me päästään siitä nauttimaan. Sain sunnuntai-iltana ystävän kylään, niin tekaisin suolaisen piirakan ja sen kaveriksi salaatin naisten itse kasvattamista kurkuista, sipuleista ja salaatinlehdistä. Lisäsin vain vähän kaupan tomaatteja ja fetaa. Niin hyvää!
Selaisin postauksia taaksepäin ja katsoin, että viimeksi oon toukokuussa valitellut olkapään ja käden tilannetta. Vaikken ookaan muistanut valittaa, on käsi edelleen aika surkea. Nyt toki paljon parempi, kuin keväällä, mutta ei ollenkaan vieläkään hyvä. Nyt onnistuu jonkin verran jo tehdä asioita ilman kipua.. voin ripustaa pyykkejä ja tehdä jumpissa jo joitain ylävartalon liikkeitä. Leposärkyä ei oikeastaan ole ollenkaan, mutta yöllä käsi kipeytyy edelleen ärsyttävästi ja haittaa unia. Tietyt liikkeet, esim. laukun nostaminen pyörän jopparilta saa aikaan tosi kipeitä vihlaisuja. Treenissä nostot sivusuunnassa on mahdottomien listalla, samoin työnnöt eteen. Soutuja pystyn tehdä ja esim. hauiskääntöjä, mutta kaikki vipunostot sivulle ja rintaprässihommelit on nounou. Jumpassa lankut ja etunojat pystyn näyttää, mutta siihen se sitten jääkin.
Sain elokuulle kutsun magneettikuvaan, joka oli yllätys. Lähete laitettiin toukokuussa ja lääkäri varoitteli, että ei tuu kuulumaan mitään ainakaan vuoteen. Tosi nopeasti sitten kuitenkin kuuluikin. Epäilen toki, että kuvista ei mitään löydy. Vasenkin olkapää oireilee pienesti, joten uskon, että vika on jossain muualla, kuin ite olkapäässä. Huoh! Kuvaus toki helpottaa sen verran, että sittenpä on sekin kivi käännetty ja ainakin katsottu mitä siellä on. Alan varovaisesti uskoa niitä ennustuksia, joita keväällä sain.. että vuoden päästä olkapää voi olla hyvinkin parantunut. Tuntuu vaan jotenkin vähän pöhlöltä.. että mikä sen sitten parantaa? Sekö, etten tee tiettyjä liikkeitä nyt ollenkaan? Henkisellä puolella on nyt onneksi helpompaa, kun voi tehdä jo jonkin verran asioita eikä kipu oo olemassa jatkuvasti.
Semmosta. Heinäkuun viimeisiä viedään ja tänään on ollut vaikeaa. Migreeniä ja kummallisia kipuja päässä, leuassa, korvassa ja kasvoissa. Tosi kummallisia. Sellaisia, joita ei yleensä migreeniinkään kuulu. Migreenissä särkee kyllä päätä ja kasvoja ja on ties mitä oireita, mutta tänään kipuja on myös erilaisia ja eri paikoissa, kuin yleensä. Aamulla, kun heräsin siihen, että leuka ei auennut kunnolla, oli ensimmäinen ajatus: "Voi give me a break saakelin heinäkuun loppu!! Aina jotain hiton mystistä!" Viisitoista vuotta eikä keho unohda. Ei ikinä. Tuntuu, että olisi jo aika. Kyllä mieli muistaisi, vaikka kehon fyysiset oireet jäisi tulematta. Tottakai muistaisi.
Viisitoista vuotta heinäkuun viimeisiä. Ja tästä ikuisuuteen.
Sannis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3