Vähän naurattaa tuo otsikko ja sitten kuvissa on näinkin rauhallista meininkiä. Äänimaljakuvat oli nyt ainoat duuniin liittyvät tässä valmiina ja liittyy kuitenkin postaukseen vahvasti, joten näillä mennään :) Toisaalta, aika monelle rentoutus on aiheuttanut ihan hulluja hyvän olon tunteita, joten ehkäpä ne sopiikin paremmin, kuin hyvin.
Töissä yhden yritysryhmän treenin jälkeen, kun oltiin saatu hommat pakettiin ja oven takana jonotti viikkotuntilaiset seuraavalle tunnille, kysyi siinä yksi yritystunnille osallistunut, että miten ihmeessä jaksan vetää tunteja ja eikö sitä huvittaisi jo yhden jälkeen lähteä kotiin pesulle ja huilimaan. Erittäin hyvä kysymys ja siitä syntyikin ihan hyvä keskustelu ja päätinpä kirjoittaa asiasta vähän tännekin.
Silloin, kun tein päivätyötä muualla ja useimmiten piti duunin jälkeen odotella pari tuntia, että ohjaukset alkaa toisessa osoitteessa.. silloin oli välillä olotila, että ei millään jaksaisi enää vaihtaa paikkaa ja aloittaa uutta duunirupeamaa, kun on saanut yhden pakettiin. Sitä jotenkin ehti vähän lösähtää siinä välissä ja se uudelleen aloittaminen tuntui välillä raskaalta. Useimmiten toki fiilis muuttui nopeasti, kun ohjaus alkoi, mutta muistan kyllä, että oon syönyt eväitäni ja koittanut keräillä energioideni rippeitä siinä työvuorojen välissä ekan duunin kahvihuoneessa ennen tokaan siirtymistä.
Nykyään ohjaaminen ja jumpat kypsyttää etukäteen äärimmäisen harvoin. Nyt kun oon jo vuosia tehnyt koko duunipäiväni samoissa puitteissa, en oikeastaan juurikaan ajattele, huvittaako se ohjaaminen tänään vai ei. Useimmiten päivät menee nopeasti ja hommaa on paljon ihan ohjauksen alkuun saakka, joten siinä ei useinkaan oikein paljoa tuu pysähdyttyä miettimään mikä on mielenkiinnon taso minäkin päivänä. Tottakai joskus kun migreeni vähän ilmoittelee olemassa olostaan tai olo on erityisen väsynyt ja edessä on esim. neljän ohjauksen päivä, tulee päiviteltyä, että aikamoinen työmaa on vielä edessä. Silloinkin ajatukset liittyy kuitenkin enemmän siihen omaan olotilaan eikä juuri koskaan tuu mietittyä, että hohhelihoijjaa.. eipä kiinnostele tänään jumpat yhtään. Jotenkin sitä ei vain tuu ajateltua. Ohjaukset ja jumpat on homma, joka kuuluu duunipäivään ja sen tietää, että 99% siitä tulee hyvä fiilis, vaikka etukäteen olotila olisi ollut mikä tahansa.
Tunneissa ehkä raskainta on aloitus. Jos saa valita, pidänkö kaksi 30 min tuntia tai yhden 60min, valitsisin luultavasti yhden pidemmän. Jokaisessa aloituksessa pitää homma laittaa rullaamaan ja jokaisessa aloituksessa pitää tuoda itsensä sekä asiakkaat juuri oikeaan fiilikseen. Monesti peräkkäisillä tunneilla mennään tosi erilaisesta tunnelmasta toiseen, joten se vaatii aina vähän extaduunia. Alkulämpät on myös ehkä omasta mielestä haastavin osuus saada just oikeanlaiseksi. Just oikea tempo musiikissa, just oikeanlaiset liikkeet, just oikeanlainen ohjaustyyli. Se on näytön paikka, avaus koko tunnille ja treenille. Ehkä myöhemmin pystyy jonkin verran pelastaa jos alussa menee metsään, mutta sanoisin, että aika suuri merkitys on kuitenkin tunnin alkumetreillä.
Kun tunti on saatu käyntiin, en mieti, että loppuispa tämä jo. Ei sellaiseen oo ohjatessa aikaa eikä se muutenkaan käy mielessä, kun homma on saatu rullaamaan. Joskus rauhallisella tunnilla jos itsellä on rauhaton olo, tulee ohjattua vähän nopeammin kuin oli tarkoitus ja silloin pitää lennosta lisätä joku liike mukaan. Siihen oon tietysti varautunut etukäteen, mutta se vähän ärsyttää… että ei oo ite osannut olla rauhallisempi. Hyvin harvoin silloinkaan ehtii kuitenkaan tulla sellainen olo, että loppuispa ny jo. Vauhdikkaat tunnit menee joka kerta nopsasti, kun ohjelma on suunniteltu just eikä melkein musiikin jokaiseen iskuun. Eilen, kun oli viimeiset ohjaukset ennen kesälomaa, mietin siinä Reisi-Pakara-Vatsa-tunnin venyttelyjä tehdessä, että kylläpä mulla vain on vitsin kiva duuni. Raskasta as hell, mutta kivaa!
Se on totta, että ne päivät kun ei oo ohjauksia, on omalla tavallaan kivoja, koska ne on useimmiten rennompia. Ei tarvitse jaksaa fyysisesti eikä psyykkisesti niin paljoa eikä tarvi vaihdella vaatteita montaa kertaa tai pestä hiuksia ja pyykkiä heti kotiin päästessä. Toki, ne päivät on omalta osaltaan myös tylsempiä, koska silloin ei myöskään saa sitä kaikkea mitä ohjaukset antaa ja ne päivät on useimmiten aikamoista koneella istumista. Liikunnan endorfiinit ja tunneilla olevat ihmiset tuo tosi paljon virtaa. Eihän tätä hommaa jaksaisi muuten tehdäkään jos ei niin olisi. Päivät, jolloin ohjauksia ei ole on tasaisempia ja sitä tarvitaan ehdottomasti välillä, mutta niissä jää sitten myös se hyvän olon ryöppy ja hullut endorfiinit saavuttamatta.
Aina silloin tällöin joku kysyy, että ohjaanko jumppia koko päivän. Kirjoittaja ei pysty ohjaamaan joka päivä, saatika sitten koko päivää, joten vastaus kysymykseen on: en missään nimessä. Kirjoittajan duuniin kuuluu tosi paljon sisällöntuotantoa; somejuttuja, valokuvaamista, tekstin tuottamista ja verkkosivujen päivittämistä. Teen myös asiakaspalvelua ja hoidan kaikenlaista yleistä hommaa, mitä päivien aikana duunissa ilmaantuu. Tänään ajattelin aloittaa hommat hakemalla uudet kukat keskuksen ulkopuolelle ja istuttamalla ne :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3