Tonttuilua

Tänä vuonna on somessa ollut paljon puhetta ja kritisointia siitä kuinka lapsia "uhkaillaan" sillä, että tontut kurkkii ja sen takia pitäisi olla kiltisti. Meillä tuota ei ole harrastettu eikä nuo tonttujen kurkkimisjutut oo kirjoittajan suuhun koskaan sopineet, mutta toisaalta mietin, miksi kaikesta pitää nykyään tehdä niin iso numero. Vai tuntuuko se vaan siltä, kun somessa jokainen mielipide tulee esille niin helposti?

Kirjoittaja on mielestään aika hyvä somen käyttäjä ja tunnistaa aika nopsasti jos oma mieli alkaa haksahtaa sen vaaroihin. On kuitenkin varmasti paljon, hyvää sekä huonoa, mitä somen kautta hiipii tajuntaan ilman, että harjaantunutkaan somekäyttäjä sitä tietoisesti ehtii tajuta. Viime aikoina oon huomannut miettiväni paljon sitä, että ei todellakaan oo mikään ihme, että meillä on nykyään niin kiire, kun käytetään niin järjetön pala aikaamme tekemällä kaiken maailman somea ja katsomalla sitä toisten tekemänä. Suurin osa aivan hölmöä ja turhaa hommaa.

En kuulu niihin, jotka jeesustelemalla tuomitsee somen täysin ja sitten kuitenkin itse selaa sitä ihan samalla tavalla. Koen, että somessa on paljon hyvää ja ihminen ehdottomasti tarvitsee myös viihdyttäviä ja hölmöjä asioita elämäänsä, mutta kyllä se nykyinen somen määrä murehduttaa ja samalla se, mitä some tekee esimerkiksi meidän nuorille. Siihen valheelliseeen maailmaan on niin helppo uppoutua ja samalla unohtaa, miltä ihmiset ja elämä näyttää todellisuudessa. Ite oon vähän koittanut liputella tavallisuuden ja luonnollisuuden puolesta, myös somessa. Toki se on siinä mielessä itselle helppoa, että liian sliipattu, liian stailattu ja liian siloinen on kirjoittajan mielestä tylsää. Pidän luonnollisuudesta kaikista eniten ja tykkään siitä, että eletty elämä näkyy. 

Meidän joulu ei oo tänäkään vuonna oikein sliipattu. Tavaraa on aina joka puolella vähän liikaa, että tontut pääsisi ihan kaikista parhaiten esille. Keittiön pöytä on ihan tasan keskellä meidän olkkaria, keittiötä ja eteistä, jotka on kaikki yhtä isoa tilaa ja jostain syystä pöydälle vaeltaa kaikenlaista ylimääräistä tavaraa. Siihen kaikki jättää käsistään ties mitä ja yleensä se pysyy tyhjänä ylimääräisestä romusta tasan ja vain kuvanottohetken ajan. Oikeastaan kaikkien meidän tasojen suhteen on ihan sama juttu ja välillä tuntuu, että kirjoittajan mielenrauha mukailee tasan talon pöytäpintojen täyttöastetta :D

Vuosien mittaan oon oppinut sietämään epäjärjestystä enemmän, koska kirjoittajan asuinkumppanit on hyvin suurpiirteisiä siisteyden suhteen. Tänä vuonna meillä jää joulusiivoukset tekemättä sairastelun vuoksi. Muut ei niin piittaa ja ite en nyt jaksa, joten hyvin pintapuolisella siistimisellä mennään. Jouduin vähän toki itseltäni kysellä, onko se ookoo ja tulin siihen tulokseen, että kyllä se nyt tällä kertaa on ihan riittävästi.

Tontut on siinä mihin mini on ne nostanut. Kuusenkoristeet on juurikin siinä kohdassa, mihin likat on ne asetelleet. Rakastan istua sohvan nurkassa seuraamassa, kun tytöt puuhailee, nyt kun ovat niin isoja, että eivät välttämättä tarvitse enää vanhempien apua. Isoimmat tontut mini asetteli kuusen alle vahtimaan lahjoja. Ensimmäiset on sinne jo ilmaantuneet tyttöjen toimesta. Niissä lukee "Äiti" ja "Isi".

Sannis