Tiedättekö sen kohdan elokuvissa, kun Bruce tai joku muu yhtä viilee kävelee sillain coolina ja hidastettuna ja takana vaan räjähtelee niin, että joka paikka on yhtä tulimerta? Jep, musta tuntuu nyt just, että mä olen se, joka kävelee paitsi etten ehkä ihan niin coolina, kuin Bruce ja kaikki ympärillä vaan romahtaa.
Se alkoi viime vuonna näihin aikoihin. Meidän lähellä alkoi räjähdellä. Sairaalareissuja, ongelmia parisuhteissa, läheisten kuolemia ja ties mitä. Viimeisen vuoden aikana meidän rakkaille ihmisille on tapahtunut niin paljon kaikenlaista tosi raskasta, etten tiedä enää mitä ajatella. Väkisinkin se alkaa itseenkin vaikuttaa. Niin paha mieli välillä toisten puolesta. Pitää varmaan tsiigata tänään joku Die Hard tai vastaava, niin saa ottaa vähän mallia, että kuinka se cool-kävely nyt ihan oikeesti tehtiinkään :D
Se alkoi viime vuonna näihin aikoihin. Meidän lähellä alkoi räjähdellä. Sairaalareissuja, ongelmia parisuhteissa, läheisten kuolemia ja ties mitä. Viimeisen vuoden aikana meidän rakkaille ihmisille on tapahtunut niin paljon kaikenlaista tosi raskasta, etten tiedä enää mitä ajatella. Väkisinkin se alkaa itseenkin vaikuttaa. Niin paha mieli välillä toisten puolesta. Pitää varmaan tsiigata tänään joku Die Hard tai vastaava, niin saa ottaa vähän mallia, että kuinka se cool-kävely nyt ihan oikeesti tehtiinkään :D
Oi morjens! Ei tiedä, itkiskö vai nauraisko. Onneksi aika usein löydän sen naurun. Koska ei aina voi itkeäkään. Ja hei, onneksi on vähän paremmat maisemat, joissa kävellä. Tämä talvi on kauneudellaan saanut mut liikuttumaan ainaskin sata kertaa. Miten voi olla näin upean näköistä... Onko talvet aina olleet tällaisia? Enkö mä oo vaan huomannut? Voisin tsiigailla huurteisia puita ja lumista maisemaa vaan aamusta iltaan.
Rentoa sunnuntaita!
Sannis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3