Joululoma

Tytöillä alkoi joululoma. Ihanaa, että saavat vähän hengähtää. Tänään aikovat mennä mummun luo serkkupoikien kanssa syömään mummun lihapullia ja huomenna lähtevät mumman luo yökylään, koska me ollaan mister A:n kanssa vielä töissä. Postauksen kuvat otin muutama viikko sitten, kun laiteltiin joulukuusta. Mun tehtäväksi jäi laittaa valot ja tytöt hoiti muut hommat. Mua naurattaa tossa yläpuolella olevassa kuvassa minin ilme. Näyttää ihan, kuin nyrpistäisi nenäänsä tuolle koristeelle, mutta oikeasti vain taitaa nyysätä vuotavaa nokkaansa. Allergia välillä vähän kiusaa.

Sama tekokuusi on palvellut meillä jo monta vuotta. Ikeasta sen aikanaan löysin ja silloin oli harvinaista, että löytyi edes vähän aidomman näköinen kuusi. Nythän niitä on jo aika monensorttisia myynnissä tekokuusiakin. Olis ihanaa jos joskus sais aidon kuusen. Mini ei oo kuitenkaan meillä ainut nokan nyysääjää, vaan siinä missä mini reagoi vaihtelevasti kasveihin ja eläimiin, on mister A:n reaktio joulukuuseen varma. Samoin hyasintteihin. Saan siis vain haaveilla noista joulun tuoksuista. Joskus oon ostanut jouluksi tulppaaneja, mutta usein en mitään kukkia. Meillä on pieni talo ja kun keittiö ja olkkari on yhtä tilaa, tuntuu ettei kukkia tarvi, kun on kuusi ja jouluvaloja.

Lähdin eilen, sunnuntaina tekemään sairaslomatuurausta ja ohjasin kaksi jumppaa. Selkä ja pakarajumi alkaa olla aika valtaisa ja nyt polvi reistailee. Uskon, että nimenomaan ton jumin takia. Aaton aattoon asti mennään kuitenkin vielä ja joka päivälle on ohjauksia. Kevennän sen, mitä voin. Asiakaspalveluakin on luvassa ja juoksevia asioita. Oon koittanut hoitaa omat hommat mahdollisimman hyvälle mallille, koska muuten tulee hitsinmoinen kiire. Suurin osa duunikamuista on jo lomalla ja yleisiin asioihin menee paljon aikaa, kun niitä on meistä vain kaksi hoitamassa.

Joululomaa mulla on tänä vuonna useampi päivä, koska pidän ylityötunteja joulun jälkeen pois. Oon syksyn mittaan kirjoitellut siitä, kuinka loppuun ajettu oon tällä hetkellä ja laitan kyllä kaikki sormet ja varpaat ristiin, että vuodenvaihteessa tuleva lepo riittää voimien keräämiseen. Oon järjestellyt ohjauksia uudelleen ensi vuodelle ja koskaan mulla ei oo vielä ollut näin vähää "liikkuvia tunteja". Niitä on nyt kalenterissa vain kaksi per viikko ja sen lisäksi on rauhallisempia, huoltavia tunteja. Vähän oudolta tuntuu, mutta luopumisen tuska ei jostain syystä oo nyt hirveän suuri. Ehkä siksi, että tiedän ratkaisun olevan pakollinen oman selviytymisen kannalta. Koronatilanteiden takia kävijämääräkin tunneilla on tietysti vähäisempi. Pakko myös tunnustaa, että jatkuva epävarmuus ja poikkeusjärjestelyt on syöneet huomattavan suuren palan ohjaamisen ilosta. Onneksi asiakkaat on edelleen ihan mahtavia ja antaa niin paljon voimaa.

Odotan siis kyllä lomaa jo tosi kovasti. Odotan myös sitä, että loman jälkeen saisin palata töihin vähän enemmän omana itsenäni ja paremmissa voimissa. Mun psyykeelle ei oikein meinaa sopia olla puolivaloilla matkassa. Eikä se kyllä oo oikein hyvä yhtälö mun työnkuvanikaan kanssa. Joululomalla koitan huilata ja ottaa iisisti. Aion katsoa telkkaria, pötkötellä ja käydä kävelyillä. Toivon, että saataisiin edes vähän pakkasta. 

Kivaa tätä viikkoa!

Sannis