Pihistä - Panosta

Otsikko on ehkä hieman harhaanjohtava, koska useinhan tämän otsikon omaavissa jutuissa on esim. asukokonaisuus tai sisustusjuttuja, jotka on samankaltaiset, mutta toteutettu erilaisella rahasummalla. Tässä ei oo nyt siitä kyse, vaan tässä mietin missä meidän perhe pihistelee ja mihin rahaa laitetaan. Meidän panostus ei missään kohdassa oo mitään superkalliita merkkijuttuja, mutta selkeästi on asioita, joihin ollaan valmiita laittamaan rahaa ja sitten taas sellaisia, joiden kohdalla pihistellään. Alla meidän pihistelyjä ja panostuksia ihan random-järjestyksessä.

Tämä kuva ei liity aiheeseen, mutta on maannut luonnoksissa jo kauan :)

PIHISTÄ:

Edullinen ruoka - Ruokaostoksissa valitaan lähes aina kaupan omia merkkejä ja edullisia tuotteita. Ei osteta ikinä esim. kalliimpia lihoja tai leikkeleitä, mutta jauhelihan taas ostan nautana, vaikka se ei ole kaikista halvin. Tietyistä jutuista ruuan "puhtauteen" liittyen pidän kiinni hinnankin kustannuksella. Valmista tai puolivalmistakaan ei tuu ostettua oikein paljoa. Tilaan Prismasta isomman ruokasatsin parin viikon välein, jolloin keräysmaksu tulee edullisemmaksi, kuin heräteostot kauppareissulla. 

Omat kampaamokäynnit - Käyn kampaajalla nykyään vain 0-3 kertaa vuodessa. Useimmiten paikallisella amiksella, jossa homma kestää kauan, mutta on edullista -> leikkaus ja raidat maksaa 53€. Nuorempana kävin joka kuukausi ja maksoin pitkästi yli 100€ kerta. Olisi tosi kiva tukea paikallista yrittäjää ja käydä tutulla kampaajalla joka kerta, mutta tässä kohdassa koen, että on pakko säästää.

Eväät - Otetaan lähes aina omat eväät töihin ja eväs on itsetehtyä ruokaa. Kirjoittajalla on käytössä duunin lounasetuna epassi ja sen turvin tulee käytyä välillä lounaalla. Joskus tulee napattua Thai cube kaupasta (kun eväät unohtuu kotiin). Muuten mennään eväslinjalla. Reissuille lähdettäessä hyödynnetään aina eväitä niin pitkälle, kuin voidaan. Saimin ollessa mukana, ei voida kuitenkaan mennä mihinkään sisälle istuskelemaan ja tuntuu, että on turhaa tuhlata kovin paljoa rahaa ruokaan, joka syödään nopeasti autossa.

Ei take away-kahveja - Mister A harrasti tätä joskus vuosia sitten kirjoittajan mielestä ihan liikaa. Vieläkin saattaa jossain reissulla napata kahvin huoltoasemalta, mutta aika harvakseltaan kuitenkin. Itse en oikeastaan koskaan osta kahvia mukaan. Jos tiedän tarvitsevani kahvia matkalla, otan sen lähtiessä termariin.

Kahvit keitellään kotona.

Autojutut - Ajetaan molemmat edullisilla autoilla. Ne on olleet ostettaessa edulliset ja ovat sen verran vanhemmat, että niitä pystyy vielä itse korjata. Meidän autot siis käynnistyy edelleen vanhaan tapaan avaimilla virtalukosta eikä nappia painamalla :) Ei huollateta autoja korjaamoilla, vaan mister A korjaa itse kaikki mitä pystyy ja melkein kaiken on aina pystynyt, koska on kunnon autovelho. Ei myöskään koskaan pesetetä autoja pesuloissa, vaan hoidetaan se itse omassa pihassa. Ei vaihdeta autoja "muuten vaan" tai siksi koska huvittaa, vaan vasta silloin, kun se on pakollista ja järkevämpää vaihtaa, kuin korjata.

Ja ei, niin paljoa ei pihistellä, että luovuttaisiin toisesta autosta. Kun toinen ajaa neljänkymmenen kilometrin päähän töihin joka päivä ja toisen töihin ei bussit kulje + on kuskattavana välillä koira, ollaan nähty että kyllä me kahta autoa pidetään. Yhteiset ajot ajetaan aina mister A:n autolla, joka kulkee biokaasulla. Vaatii vähän enemmän suunnittelua tankkaamisen suhteen, mutta on huomattavasti edullisempaa, kuin bensa tai diesel. Keväästä syksyyn kirjoittaja hoitaa osan työmatkoista pyörällä.

Remppahommat - Talon mahdolliset remppahommat ja fiksaukset tehdään niin pitkälle itse, kuin vain voidaan. Mister A ja kirjoittajan faija ovat molemmat niin käteviä käsistään, että harvoin tarvii kenellekään soitella. 

Ei lehtitilauksia - Meille ei tule ainuttakaan lehteä erikseen tilattuna. Caravan-lehti tipahtaa postiluukusta silloin tällöin, mutta se taitaa kuulua yhdistyksen vuosimaksuun.

Alkoholi - Alkoholiin meillä menee rahaa hyvin vähän. Muutama kymppi ehkä vuodessa. Kesällä taidettiin ostaa viime vuoden ensimmäiset alkoholit; muutama tökki lonkeroa ja pari olutta. Mister A ei oo koskaan ollut viinamäen miehiä...kesällä saattaa kuumana päivänä juoda yhden huurteisen tai firman pikkujouluissa ottaa muutaman. Kirjoittajankin alkoholit jää nykyään 0-10 annokseen vuodessa. Nauratti kesällä, kun vaunulla illalla istuttiin ulkona ja juotiin yhdet lonkerot.. olin ihan varma, että jengi katsoo pitkään ja epäilee, että me ollaan sellainen perhe, jossa vanhemmat dokaa ja lapset on oman onnensa nojassa :D Kesän jälkeen alkoholiin on tainnut kulua rahaa tasan yhden lahjapullon verran.

Sisustus - Nykyään ei juurikaan tuu osteltua sisustusjuttuja. Viime vuoden aikana taisin ostaa kaksi koristetyynynpäällistä alesta, jouluvalot olkkarin ikkunoihin ja sen pienen poro-koristeen. Ei enää oo vaan tarvetta niin paljon. En ymmärrä ollenkaan Lokki-valaisinten ja harvemmin muidenkaan hienojen design juttujen päälle, joten niihin ei meidän tarvitse rahaa tuhlata. Ja ymmärrän, että design ei monien mielestä oo tuhlausta, vaan sijoitus ja se passaa kirjoittajalle hyvin. Itse oon todennut, että vähän edullisemmallakin voi löytää kestäviä, omaa silmää enemmän miellyttäviä juttuja. Jokainen tavallansa ja sehän just on best, että ollaan erilaisia.

Huonekalut meillä on nyt vuosia pysyneet samoina, lukuunottamatta "uutta" olohuoneen pöytää, joka on siis mister A:n mumman perintöä. Uusi sohva on ollut ostoslistalla jo hetken, mutta siinä missä olin nuorempana "Ostetaan ensin ja maksetaan sitten"-tyyppinen shoppailija, vallitsee nykyään "Säästä rahat ja osta sitten" - henki aika vahvasti. Huomaan, että sohvasäästöön ei oikein hanakasti rahaa siirry, joten ehkä se ei kuitenkaan oo niin pakottava ostos.

Tämän kynttelikön ostin muutama vuosi sitten Ellokselta ja

se on siitä lähtien istuskellut olkkarin senkin päällä syksystä pitkälle kevääseen. 

PANOSTA:

Imuri - Tätä ei toki tarvitse ostaa oikein usein, mutta pääsi listalle, koska jouduttiin ostaa muutama viikko sitten. Kun ostetaan, ei osteta kaikkein halvinta. Sama koskee myös muita kodinkoneita. Ei kalleinta, mutta ei myöskään halvinta. Hyväksi todettuja merkkejä ja perusmalleja ilman kaikenmaailman turhia härpäkkeitä. Mister A on hiukonut varrellista rikkaimuria jo muutaman vuoden ja sellainen nyt joulun aikaan hommattiin rämän normi-imurin tilalle. Kirjoittajan mielestä oli turhan kallis, mutta taivuin, koska mietin, että nythän imurointi täytyy olla sitten mister A:n hommia. Onhan sillä nyt oma imurikin, joka sopivasti osoittautui kirjoittajan tooooosi hentoisille ranteille vähän painavaksi :D

Kulmien fiksaus - Käyn lähes joka kuukausi värjäämässä ja siistimässä kulmakarvani. Toki, en tiedä pitäisikö tämä olla Pihistä-listalla, koska tämäkin hoituu hiustenlaiton tapaan amiksella ja hinta on 9€/kerta. Tämän tekisin enemmän kuin mielelläni salongissa, jossa on rauhallisempaa ja enemmän luxus-fiilistä, mutta nopeasti ja hyvin tämä hoituu amiksellakin. Koskaan ei oo lopputuloksessa ollut moittimista.

Lasten harrastukset - Lasten harrastuksista ei pihistellä. Neljätoistavee saa ratsastaa jos haluaa ratsastaa ja mini saa pelata futista jos haluaa pelata futista. Molemmille hommattiin myös nopsasti laskettelukamat, kun se alkoi kiinnostaa ja päivitetään niitä sitä mukaa, kun tarve on. Tottakai mietitään tarkkaan milloin ja mistä välineitä ostellaan, mutta jos harrastaminen kiinnostaa, pihistetään sitten jostain muualta ja tsiigaillaan FB-kirppareita + alennusmyyntejä, että saadaan kausimaksut ja vermeet hommattua.

Tytöt ymmärtää itsekin, että harrastukset on hintavia. Neljätoistavee ei juuri koskaan mitään ylimääräistä pyytele. Monesti menee niin päin, että kirjoittaja kyselee, tarvisko jotain uutta ja onko jotain mennyt rikki. Mini taas toivoo kaikenmaailman vehkeet ja härpäkkeet, mutta on myös valmis laittamaan niihin omia rahoja. Monesti jos sanotaan, että pitää odottaa tilipäivään, avaa oman lompakon nyörejä, että saa haluamansa nopeammin. 

Näille kahdelle hommataan kypärät ja vermeet, kun tarvetta on.

Vaatteet - En osta kalleimpia, mutta ostan herkästi kun tarvetta on. Vähän sama, kuin harrastusvälineiden kanssa… niiden ei tarvi olla hienointa ja mahtavinta, mutta ne pitää olla kunnossa; sopivankokoiset ja asiaan soveltuvat, että kiinnostaa tehdä jotain. Elämä on ärsyttävän hankalaa jos ei oo tilanteisiin sopivia vaatteita. Ostan vaihtelevasti edullista ja keskihintaista. Usein tilaan ja käytän hyväksi alennuskupongit ja -myynnit.

Vanhemmiten on hutiostosten määrä vähentynyt huomattavasti, kun oon oppinut mitä materiaaleja ei kannata ostaa. Harmittavan usein on vaatteet kuitenkin huonolaatuisia tänä päivänä. Nykyään jos osuu kohdalle vaate, joka menee ensimmäisen viiden käytön aikana rikki, teen reklamaation ja aina on asia hoitunut hyvin. Ennen jäin vain harmittelemaan, että olipas huonoa laatua ja paska mäihä ja sinne meni rahat turhaan.

Ulkona syöminen - Syötiin ennen, vuosia sitten ulkona usein. Nuorempana, ennen tyttöjen syntymää haettiin take awayta iltaisin viikoittain ja välillä useamman kerran viikossa. Tyttöjen ollessa pieniä käytiin syömässä eri paikoissa viikoittain. Nykyään ei haeta ruokaa oikeastaan koskaan kotiin ja ulkona syöminenkin on harventunut huomattavasti, kaiken kaikkiaan ehkä kertaan kuukaudessa.

Siinä missä ennen käytiin usein koko perheellä syömässä keskihintaisissa paikoissa ja valittiin listalta aina burgerit, koska ne on edullisimmat, käydään nykyään pari kertaa vuodessa mister A:n ja ystävien kanssa herkuttelemassa vähän pidemmän kaavan kautta. Silloin varaudutaan siihen, että voidaan tilata useampi ruokalaji. Ja mister A ottaa edelleen burgerin :D  Tottakai tyttöjenkin kanssa käydään edelleen syömässä, mutta kerrat on harventuneet huomattavasti ja silloin kun likat tulee mukaan, mennään paikkoihin joita tytöt toivoo. Ne on useimmiten niitä edullisempia pikaruokapaikkoja. Toki.. eipä mikään nykyään liian edullista ole.

Tällä systeemillä saadaan panostettua ulkona syömiseen kaikista eniten. Likat pääsee välillä vähän herkuttelemaan toivomiinsa paikkoihin ja sitten välillä taas aikuiset saa istua rauhassa ja nauttia ruuasta vähän pidempään ilman, että tytöt hoputtaa vieressä lähtemään, koska on tylsää. Ennen kirjoittajalla oli usein huono omatunto ulkona syömisestä ja rahan tuhlaamisesta. Nyt on toisin, vaikka rahaa menee aikuisten dinnerireissulla vähän enemmän, kuin ennen koko perheen retkellä. Nyt kun reissuja on vähemmän ja ne hoidetaan hyvällä systeemillä, saa syömistilanteista nauttia niin, että koen saavani rahalle riittävästi vastinetta. Seuraavana taitaa olla listalla neljätoistaveen toiveesta Vaasan uusi korealainen ruokapaikka, jossa osan ruuastaan saa grillata pöydässä itse. Se reissu taidetaan hoitaa reilun kuukauden kuluttua, kun neljätoistaveestä tulee viistoistavee.

Juusto ja tuoreet kasvikset - Suurin meidän ostamista ruuista on tosiaan edullisinta Rainbowta, mutta juustoon vähän tuhlaan, että saan 5% kadettia täysrasvaisen tilalle. Toki, syön justoa niin vähän, että taitaisi olla sama vaikka heittäis sitä samaa arkijuustoa leivän päälle, mitä muutkin perheenjäsenet, koska onhan se nyt sata kertaa paremman makuista. Raejuusto pitää olla Kesoa. Edullisemmat ei oo kirjoittajan makuun. Nyt itseasiassa vähän naurattaa tässä listalla tämä "Juusto". Aivan kuin puhuisin joistain hienoista pitkään ikääntyneistä hollantilaisista herkkujuustoista enkä nuivasta viiden prossan kadetista :D

Vaikka tuoreet kasvikset on talvella kalliimpia, ostan niitä aina. Toki vähän tsiigailen, mikä sortti milloinkin on edullisinta, mutta kerään niitä ostoskoriin ja pilkon syötäväksi surutta vuoden ympäri.

Herkkujuustoja tulee ostettua superharvoin. Aurajuusto on meillä useimmiten ostettu "erikoisjuusto". Se on allekirjoittaneen ja neljätoistaveen herkkua ja maistuu toki muillekin meillä. Kuva on syksyltä, kun istuttiin iltaa ystävien luona. 

Tämmösiä juttuja tuli nyt mieleen. Varmasti näitä olisi vielä lisääkin. Saa nähdä jos tulee mieleen vielä toisen postauksen verran. Mihin teillä panostetaan ja missä taas pihistellään?

Sannis