Kokkola

Kesän kolmas vaunureissu, check! Kokkolassa käytiin ja kirjoittajan mielestä retki oli tähän mennessä tämän kesän paras. Kuvat jäi camping-alueesta ottamatta, mutta se oli meidän kaikkien mielestä tosi kiva. Kirjoittajan mielestä ehkä jopa kivoin, jossa ollaan tähän mennessä oltu. Lähellä kaupunkia ja silti ihanasti meren rannalla. Saatiin tosi kiva leiripaikka ison puun varjosta, läheltä huoltorakennusta. Yleiset tilat oli siistit ja varsinkin keittiötilat oli kyllä 6/5. Viereisessä meripuistossa oli hyvä uimaranta, leikkipaikka, ulkotreenialue ja muuta kivaa puuhaa.

Mini otti tälle reissulle fillarin mukaan ja viiletti sillä pitkin aluetta. Vaihtelevalla osallistujamäärällä käytiin kävelyillä, uitiin ja pelattiin minigolfia. Ostettiin vastaanotosta maailman parhaimmat munkkirinkilät ja tehtiin treeni ulkotreenipaikalla. Tytöt on jo niin isoja, että enää kaikkien ei tarvitse osallistua kaikkiin puuhiin, vaan jokainen saa vuorollaan jäädä vaunulle huilimaan jos on tarve. Kirjoittaja jättää yleensä väliin minigolfin, neljätoistavee ja mister A useimmiten uinnin. Mini lähtee melkein aina joukkoon kaikkiin hommiin ja munkit jättää väliin ainoastaan Saimi eikä sekään omasta tahdosta :)

Sää oli superlämmin, mutta meren äärellä pieni tuuli teki kelistä ihan sopivan eikä edes kirjoittaja ehtinyt tuskastua. Kokkolan keskustaan asti ei tokikaan merituuli yltänyt ja siellä käytiin kävelemässä pari kertaa. Ensin sunnuntai-iltana, jolloin oli ihanan rauhallista joka paikassa ja sitten tiistaina päivällä, jolloin olikin jo porukkaa enemmän liikkeellä. Neljätoistavee tahtoi kirjastoon, joten tehtiin sinne pieni rundi ja muuten vaan fiilisteltiin kesäistä Kokkolaa. 

Kuvat on kesäravintola Brygganilta, jonne ajeltiin maanantaina. Saimi viihtyy helteillä autossa, koska mister A:n biilissä on just oikeassa kohdassa Saimille oma viileäpuhallus. Otettiin siis auto alle ja ajettiin ensin Trullevin kalasatamaan ihmettelemään kalastusveneitä ja sieltä käännettiin nokka kohti Bryggania. Löydettiin sopiva varjopaikka, joten saatiin tilata burgerit ja istuskella hetki rauhassa.

Suunnitelmissa oli lähteä kotiin keskiviikkona, koska mister A:n piti duuniin torstaina. Puoli ysin maissa tiistai-iltana oltiin menossa uimaan ja mietittiin, että nyt on kyllä vaunussa lämmin. Huomattavasti lämpimämpi, kuin vielä kertaakaan aiemmin tänä kesänä tohon aikaan illasta. Vähän murehdittiin siinä, kuinka lämmin yöllä on ja kuinka Saimi pärjää. Tarkasteltiin vielä säätiedotusta ja aika lämmintä yötä luvattiin. Siinä miettiessä hoksattiin, että hei.. mehän voidaan lähteä kotiin yöksi jos tahdotaan. Siinä tulisi sitten minin aiemmin esittämä toive yöllä ajamisestakin hoidettua samalla. Neljätoistavee mietti, että ollaan sitten turhaan maksettu seuraavasta yöstä campingiin. Ite olin sitä mieltä, että sillä rahallahan me oltiin jo saatu olla koko päivä ihan rauhassa ja vielä ehdittäisiin hyvin iltauinnille ja -pesuille ennen lähtöä. Lähtöpäivät on kuitenkin aina sellaisia, että ei siinä oikein enää osaa olla rauhassa, joten luultavasti oltais kuitenkin laitettu kimpsut ja kampsut kasaan jo aamusta.

Uitiin rauhassa ja laitettiin sen jälkeen leiri pakettiin. Edes kirjoittaja, joka on yleensä supertarkka yöunista ja nukkumaanmenosta ei jaksanut oikein paljoa ressata siitä, että kodin ovi aukesi n. klo 1.30 yöllä. Tytöt oli nukkuneet autossa jo hetken ja siirtyivät suoraan omiin sänkyihin jatkamaan unia. Me mister A:n kanssa heitettiin uikkarit kuivumaan ja jääkappitavarat vaunusta pois. Sen jälkeen seurattiin tyttöjen esimerkkiä.

Viimeistään tämä setti vahvisti sen, että kyllä se mister A on ollut oikeassa kaikki nämä vuodet. Vaunuilu on meidän juttu. Esim. lentoreissaamisessa ahdistaa aina vähän (tai joskus paljon) se, että ei pääse kotiin silloin, kun haluaa. Kirjoittaja usein myös kuormittaa itseään liikaa kivoillakin jutuilla ja monesti aiemmin varattu reissu tuntuu lähdön hetkellä raskaalta. Vaunuhommiin voi lähteä just silloin, kun siltä tuntuu ja jättää lähtemättä jos ei tunnu. Nytkin lähdettiin Kokkolaan, kun oltiin oltu himassa riittävästi. Ja kotiin lähdettiin tosiaan just silloin, kun siltä tuntui. Tommonen vapauden tunne sopii kirjoittajanlaiselle kontrollifriikille täydellisesti.

Ja Kokkola. Siitä mä pidän edelleen ihan tosi paljon. 

Sannis

Juhannus

Juhannus check. Torstaina lähdettiin mökille vähän sateisessa säässä. Syötiin hyvin mutsin laittamaa ruokaa ja käytiin saunassa + uimassakin, kun illaksi sää selkeni. Tytöt jäi yöksi, me muut suunnattiin kotiin. Jo matkalla kotiin ihmeteltiin Saimin selvästi kipeää oloa ja aamulla hoksattiin, että kyse on hännästä. Nopealla googletuksella selvisi, että kyseessä on vesihäntä; kovasta rasituksesta ja kylmästä johtuva hännän tyven hermojen ja/tai lihasten tulehdus. Kuulosti aika loogiselta ottaen huomioon, että tämän vuoden ensimmäinen uintikerta sisälsi kepin hakua merestä kymmeniä kertoja. 

Kotoa löytyi onneksi vielä muutama koiran särkylääke. Niiden ja levon avulla olotila alkoi helpottaa nopsasti. Vaikka meilläkin on useampi koira ollut, oli tämä kirjoittajalle ihan uusi vaiva. Faija siinä vaan teki hyvän huomion, että Saimin häntähän on tosi ohut siinä missä esim. lapukoiden häntä on varmaan triplasti yhtä paksu... että varmasti ohuen hännän pienemmät lihakset rasittuu helpommin. No, tiedetäänpä nyt tuokin. Ensi vuonna osataan aloittaa uiminen vähän iisimmin. 

Perjantaina lähdettiin uudelleen mökille ja kylläpä se Saimikin osasi ottaa rauhallisemmin. Enemmän pötkötteli ja tarkkaili tilanteita. Ihan hyvä olisi normitilanteessakin oppia ottamaan iisimmin mökillä. Kotona kyllä on hyvinkin rauhallinen, mutta mökillä on normaalisti niin tärinässä, että ravaa kaiken aikaa edestakas eikä malta huilata. Ehkä ikä tuo rauhallisuutta pikkuhiljaa.

Sää oli perjantaina täydellinen. Aurinkoinen ja lämmin, mutta ei hikinen. Kirjoittajaa vähän migreeni vaivaili ja hellesää olisi kyllä pahentanut asiaa entisestään. Nyt olotila onneksi helpotti ja käytiin minin kanssa vähän meressä polskimassa. Sillä välin oli mutsin juhannusherkut ilmaantuneet pöytään ja mister A oli jo sytyttänyt grillin.

Mini ei tahtonut vielä kotiin. Aikoi kuulemma olla mökillä viisitoista päivää. En luvannut ihan kahta viikkoa, mutta yhden yön vielä lupasin, jos mummulle ja papalle sopii. Sopihan se. Mini siis jäi ja me muut puolijuostiin miljoonan hyttysen seurassa metsäpolkua autolle. Tällä kertaa jopa mökillä oli enemmän hyttysiä. Yleensä tuolla mun isäpuoleni mökillä osaa hyttyset kohteliaasti pysyä metsässä eivätkä tuu mökille tai rantaan asti. Tällä kertaa sai kuitenkin huitoa vähän normaalia enemmän.

Juhannus tuntui tosi pitkältä, kun aloitettiin mökkeily jo torstaina. Se olikin aika hyvä ratkaisu, koska nyt ehdittiin lauantaina vielä mun mummuni luona käymään. Siellä treffattiin myös kirjoittajan isä sekä setä. Mummun luota jatkettiin Vähäänkyröön moikkaamaan mister A:n mutsia ja siskoa. Arjessa ehditään aika vähän kyläillä kenekään luona ja aina tulee hyvä fiilis, kun ehtii käydä vähän vaihtamassa kuulumisia. Tälläkin kertaa saatiin lähteä anoppilasta vatsat täynnä kotiin. Mister A kävi koukkaamassa vielä minin kotiin ja lauantai-ilta vietettiin omalla porukalla. Pakkailtiin vaunua kesäloman viimeiselle reissulle ja jokainen puuhaili vähän omia hommiaan. Ihanan rauhallista.

Kuvissa on torstain kauppareissulta löytyneitä Mochi-jäätelöpalloja. Joku TikTok-hitti kai. Kirjoittajalle riitti yksi haukku eikä kukaan muukaan oikein innostunut. Kuudesta mochipallosta yksi on edelleen pakkasessa ja epäilen, että saan heittää sen sieltä menemään jossain vaiheessa. Nämä meidän ostamat löytyi K-kaupasta ja oli Tropical-makua. Arvio: Kuori oli ällöttävän tuntuinen ja sisällön maku aivan liian pistävä. 4/4 sanoo -> ei jatkoon.

Kolmas lomaviikko on perinteisesti mulle aina vähän "hankala". Niin osa siitä oli nytkin. Alkuviikosta en oikein tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Koitin otella iisisti kotona, mutta jostain syystä oli vähän rauhaton olo. Mister A ja mini kävivät kalassa useampana päivänä ja se olikin ihan tosi kiva juttu. Ite en kuitenkaan oikein tiennyt, olisko mun pitänyt kammeta neljätoistavee huoneestaan pihalle, vai oliko nyt oikeutettua meille molemmille lojua vaan. Jep.. taas viime kuukausina oon miettinyt aivan liikaa taas näitä "Olenko oikeutettu lepäämään"-juttuja.

Eniten rauhattomuutta aiheutti juhannuksen aikataulut ja neljännen lomaviikon alun suunnitelmat. Eihän lomalla tarvi mitään erityisiä aikatauluja ollakaan, mutta jos on menossa vierailulle johonkin, niin olis kai se ihan kohteliasta ilmoittaa edes, että minä päivänä ollaan tulossa :D Ei meinattu osata päättää missä järjestyksessä kannattaisi mitäkin tehdä ja milloin/miten mun ja mister A:n kannattaisi napata joku oma pieni aika vain meille kahdelle.

Vimpan lomaviikon alkuun oli suunniteltu Helsingin reissu ja Take That, mutta konsertti peruttiin järjestähän toimesta. Se harmitti kyllä ihan oikeasti, koska olisin tosi kovaa tahtonut päästä keikalle. Hotelli tolle ajalle oli turhan kallis ja toki peruttavissa, mutta junaliput oli jo maksettu. Mietin ihan liian pitkään mitä voimassa oleville varauksille tehdään ja mihin junaliput siirretään jos siirretään.

Loppuviimein olotila oli hyvinkin iisi lauantai-iltaan mennessä. Päästiin juhannuksena mökille ja ehdittiin käydä moikkaamassa kaikki mummut ja papat. Saatiin pieni hetki vain meille kahdelle mister A:n kanssa. Tai siis meille kolmelle; äitille, isille ja Saimille :D Lyhyempi toki, mitä olin toivonut, mutta hetki kuitenkin ja onhan tässä vielä kesässä viikonloppuja jäljellä. Junaliput siirrettiin elokuun loppuun. Lähdetään silloin neljätoistaveen ja ystävien kanssa pienelle viikonloppuvisiitille Helsinkiin. Ensi viikon alun konserttimatka vaihdetaan pieneen, kesäloman kolmanteen ja viimeiseen vaunureissuun, joka on minille jo aiemmin luvattu. Neljätoistaveekään ei pistänyt lähtöä yhtään hanttiin ja Mister A on aina valmis vaunuilemaan. Itekin lähden tosi mielelläni matkaan. Vaunussa mun on jotenkin rauhallista olla.

Sannis

Siikaranta

Nyt ollaan oltu kotosalla jo hetki, mutta tässäpä vielä muutama reissukuva. Kuninkaanlähteeltä ajeltiin Reposaareen ja laitettiin leiri pystyyn Siikarannan leirintäalueelle. Kunkun hälinän jälkeen Siikaranta tuntui ihanalta. Vaunuja ja asuntoautoja oli kyllä rannassa pitkä rivi, mutta ihmisiä ei näkynyt missään ja se sopi siihen kohtaan ihan perfect.

Siikaranta oli tosiaan rauhallinen alue ja selkeästi vähän vanhemman porukan suosiossa. Aivan hyvät vessat ja suihkut. Keittiö oli ulkona, mutta hyvin siellä likat sai tiskit tiskattua. Hinta yhdeltä yöltä oli 36€, joten ei mikään ihan kaikista edullisin. Respan yhteydessä oli pieni kioski ja pienemmille lapsille löytyi kiva leikkialue. Yksityissaunan hinta olisi ollut 30€, joka oli meidän mielestä vähän turhan kallis ottaen huomioon, että me ei erityisesti hinguta saunaan, joten jätettiin se väliin. Kuvien perusteella olis ollut kyllä aika hienot tilat ja kiva maisemaikkuna merelle. Yleisiä saunavuoroja en nopealla googlettelulla löytänyt.

Alkoi olla jo aika lämmin, kun Siikarantaan päästiin, mutta merituuli vilvoitti sopivasti, joten vaunussakin lämpötila pysyi aika maltillisena. Käytiin illalla ajelemassa ympäri Reposaarta ja parkkeerattiin auto Takarannalle. Vietettiin hyvä tovi kallioilla, jotka oli just niin kivat, kuin edellisestä kerrasta muistinkin. Varsinkin mini oli tällä kertaa kallioista jotenkin tosi innoissaan ja olis jaksanut "parkourata" varmasti ties kuinka kauan.

Seuraavana päivänä tehtiin ensin lenkki minin, mister A:n ja Saimin kanssa Siikarannan kallioilla neljätoistaveen vielä nukkuessa. Aika pitkästi pystyi suoraan vaunultakin kallioita kulkea ja päästiin jo paljon lähemmäksi viimeisissä kuvissa näkyviä tuulimyllyjä. Arvioin lämpötilan vähän väärin ja kun aamulla ei tuuli niin puhaltanutkaan, sain kesken matkan riisua trikoot mekon alta pois, kun meinasin aivan paistua sinne kiville. Mini olis tahtonut jatkaa vielä matkaa, mutta kovin pitkiä lenkkejä ei näissä asteissa enää tehdä. Hellelukemat on Saimille liikaa ja koitetaankin korvata lenkkejä leikkimisellä ja uimisella lämpimillä säillä. 

Kun saatiin viimeinen jäsen hereille, ajeltiin Porin Kalloon. Kallo on pieni majakkasaari parikymmentä kilometriä Porista. Ihmeteltiin Mäntyluodon satamaa ja syötiin eväät Kallon kallioilla. Kallosta kurvattiin Yyteriin. Ajeltiin katselemassa miltä alue nykyään näyttää. Rannalle oli tiukka koirakielto, joten me odoteltiin Saimin kanssa, kun mister A ja tytöt teki pienen sightseeingrundin Yyterin hiekoilla. Tytöt on käyneet Yyterissä niin pieninä, ettei kumpikaan enää muistanut koko paikkaa. Nyt oli hiekalle tehty uusia, leveämpiä kävelyteitä ja muutenkin taisi olla parannuksia tulossa, kun työmaata näkyi vähän siellä sun täällä. 

Meidän lomasuunnitelmat muuttui hieman siltä osin, että mister A saakin jatkaa lomaa vielä tällä viikolla, vaikka tarkoitus oli palata töihin. Käy tekemässä yhden päivän duunissa keskiviikkona ja muut päivät on vapaalla. Kirjoittaja oli aika väsähtänyt, lämpötila alkoi vielä nousta ja mister A:lla poltteli yksi Vaasassa myynnissä oleva vaunu, joten päätettiin että lähdetään kotiin päin. Neljätoistaveelle sopi hyvin. Mini olis tahtonut vielä jatkaa reissaamista, mutta sovittiin, että lähdetään muutaman huilipäivän jälkeen uudelleen nyt kun iskälläkin loma jatkuu. Meillähän on ihan tässä lähelläkin vielä paikkoja käymättä. Odotellaan nyt kuitenkin, että sää vähän viilenee, niin on helpompi kulkea.

Faija ehti käydä tsekkaamassa myynnissä olevan vaunun meidän puolesta ja vaatekaappihan siellä oli märkä. Aika monissa vanhemmissa vaunuissa tuntuu olevan kosteutta. Ollaan nyt siis tehty päätös, että oma vaunu ostetaan, joten silmät on auki sopivan varalta. Taitaa loppukesästä olla hinnat vähän matalammalla, kuin nyt. Uutta ei missään nimessä edes harkita, vaan koitetaan löytää vähän vanhempi, mutta toki siistikuntoinen vaunu. Saa nähdä, tuleeko sopivaa vastaan.

Sannis

Kuninkaanlähde

Käytiin Kouvolan ja Kotkan reissun jälkeen kotona hengähtämässä pari päivää ja lähdettiin uudelleen matkaan, kun yhdet ylioppilasjuhlat ja yhdet nelikymppiset oli juhlittu. Poriin oltiin menossa, mutta Kuninkaanlähteelle päädyttiin. Kunkkua on niin moni suositellut, että päätettiin tehdä stoppi sinne. Kuvista päätellen paikka on turhan suosittu meille, mutta ajateltiin, että näin alkukesästä on vielä vähän rauhallisempaa. Niin taisi olla. Vielä pääsi ilman jonoja suihkuun, vessaan ja tiskaamaan, vaikka vaunuja ja porukkaa aika paljon jo paikalla olikin.

Kuninkaanlähteellä osui monta asiaa nappiin enkä ihmettele, että jengi sitä suosittelee. Koko alue oli kiva. Vaunupaikkoja löytyi eri tasoilta ja välissä oli puita, pensaita sekä istutuksia. Yleistiloissa oli siistiä, ei mitään uusinta uutta, mutta puhdasta ja sehän on tärkeintä. Vaunupaikoilta pääsi helposti tosi kivoille metsäpoluille Saimin kanssa kävelemään. Maauimala oli tosi kiva ja allasalue siisti. Lapsille löytyi monen sorttista tekemistä; leikkipuisto, trampoliinit, pieni skeittiramppi, ilmakiekko, biljardi, pingis, minigolf.

Ainut missä meni nyt metsään, oli ihmiset. Ainahan kausipaikkalaisilla on näillä alueilla se "oma jengi", mutta nyt tuntui että oltiin tosiaan vieraita eikä niin kovin toivottujakaan sellaisia. Kesätyöntekijänuoret oli tosi kivoja ja avuliaita, mutta muuten oli kyllä jotenkin nihkeää. Ilmeisesti alueella on ollut jotain bolemiikkia pukuhuonekäyttäytymisestä (ainakin sen edellisen postauksen ihmettelijän mukaan) ja osuttiin harmillisesti paikalle juuri kun asia oli vähän tapetilla. Ehkä senkin takia miniin kiinnitettiin ihan liikaa huomiota. Uima-altaalla kyseltiin, että miksi sulla on tyttöjen uikkarit (minillä on uimashortsien kanssa sporttitoppimallinen uikkariyläosa) ja pukkarissa kaikki hiljeni tuijottamaan, kun tultiin paikalle. Mini parka ei meinannut uskaltaa ottaa uikkareita edes suihkussa pois, kun jengi tuijotti vieressä. Ite taas toivoin, että ottais nyt, niin ehkä se tuijotus sillä lakkaisi. Mini on joskus harmitellut, että kaikki tuijottaa ja oon ajatellut että ehkä se vaan tuntuu siltä. Tällä kertaa se ei kyllä ollut vain tunne. Kivasta uima-altaasta ei meille ollut paljoa iloa, kun lyhyen uintikerran jälkeen mini ei halunnut sinne uudelleen.

Voihan olla, että tilanne tulee olemaan jollain tasolla sama nyt joka paikassa, mihin mennään, mutta sen verran homma jäi Kunkulla kaihertamaan, että en usko meidän tien sinne vievän oikein nopeasti uudelleen. Vaikka muut asiat oli enemmän, kuin kohdillaan, taitaa jäädä nihkeä fiilis harmillisesti kirjoittajalla muistiin. Mini itse kyllä tuumasi jälkeenpäin, että oli kiva paikka, koska siellä on niin paljon tekemistä. 

Sannis

Tyttö/poika

"Anteeksi, saanko kysyä kuinka vanha hän on? Tonne altaan pukkareihinkin on tullut laput, että kouluikäisten poikien täytyy mennä miesten puolelle."

Näistä lauseista alkoi eilen illalla leirintäalueen vessassa keskustelu, joka meni kirjoittajalla ihan tunteisiin. Paljon enemmän, kuin olisi varmasti ollut aiheellistakaan. Tilanne tuli kuitenkin niin yllättäen ja väläytti pienen kuvan siitä, mitä kaikkea paskaa minillä saattaa olla vastassaan etten pystynyt suhtautua asiaan coolisti, vaan yön pitkinä tunteina suurentelin koko hommaa ja aamulenkillä itkin mister A:n hupparin rinnuksiin tytöiltä salaa.

Vastasin kyselijälle, että mini on tyttö ja että lyhyet hiukset ja vaatteet nyt vaan vähän hämää. Ihmettelijä ihmetteli, että: "Te varmaan ootte tottuneita tämmöseen?!". No tuota, kiitosta vain.. tämä on kyllä ihan ensimmäinen kerta, kun kukaan tulee pukuhuoneessa kyseenalaistamaan meidän olemassa oloa. Jotenkin tuli siinä vähän semmonenkin olo, että uskooko ihmettelijä mua ollenkaan, vaan epäileekö että valehtelen jostain syystä.  En jotenkin ollut ymmärtänyt varautua siihen, että nyt kun tukkakin on lyhyt, täytyy ruveta huutelemaan jo pukkarin ovelta, että ollaan muuten sitten tyttöjä kaikki.  

Tramppajonossa lapset kyseli, että miksi olit tyttöjen pukkarissa eivätkä millään uskoneet, kun mini sanoi olevansa tyttö. Ainahan miniä on luultu pojaksi, mutta se on ollut vähän kevyempää eikä kukaan oo alkanut tähän mennessä inttämään. En osaa oikein arvioida mitä mini on itse mieltä siitä, että jengi erehtyy sukupuolesta. Joskus tuntuu olevan vähän mielissään, mutta joskus on myös ärsyyntynyt. Selkeästi ainakin se typyä itseään ärsyttää välillä, että hänestä tehdään erikseen numeroa.

Nämä tilanteethan täytyy kai itse koittaa pitää aika kevyenä ja antaa juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta kyllä mun niin hiton paha mieli minin puolesta tuli, kun joutui siinä vieressä seistä ja kuunnella, kun käytiin läpi hänen vaatetustaan ja hiustyyliään. Keskustelu toki oli ihan ystävällistä, joten siinä mielessä on hyvä tsänssi, että minille ei jäänyt mitään yli outoja fiiliksiä. Typyn on vaan muutenkin jostain syystä tosi vaikea mennä yleisiin pukkareihin eikä tällainen nega varmasti ainakaan auta asiaa. Mini kysyi vielä myöhemmin, että: "Mistä ne edes tietää, että mulla on poikien vaatteet?" Tuo kysymys mun mielestäni kiteyttää jotenkin niin hyvin sen, kuinka me aikuiset tehdään asioista ongelmia siellä missä lapset ei niitä näe ollenkaan.

Tottakai ymmärrän täysin, että minin sukupuolesta on nyt helppo erehtyä ja varmaan itsekin ihmettelisin jos kymmenenvuotias poika olisi naisten puolella. Ehkä ihmettelijä halusi suojella omia nuoria tyttöjään, mutta jotenkin tämä koko homma oli ihan hanurista...että kun tytöllä ei ole mekko päällä ja pitkä tukka, voidaan samantien olettaa, että tyttö ei oo tyttö ollenkaan?

Valvoin vielä yölläkin miettimässä, mitä kaikkea tämä tulee minille aiheuttamaan. Mietin jo sitäkin, voidaanko nyt lähteä tänään uimaan ja mennä naisten pukkariin vai katsooko kaikki meitä niin, että tehdään jotain väärää.  Tuo ajatus täytyy tottakai itse opetella karistamaan ja mennä pää pystyssä ketään nöyristelemättä. Vaatii työtä, koska kirjoitajallahan on jo sisäänrakennettuna oletus siitä, että itsekin oon jotenkin vääränlainen. Täytyy ehkä miettiä valmiiksi joku lyhyt ja ytimekäs vastaus mahdollisiin tuleviin tilanteisiin eikä jäädä kuuntelemaan mitään jauhantaa, kuten eilen, kun tilanne tuli yllättäen.

Hitto soikoon, miten paska fiilis voi olla, kun pelkää lapsen puolesta tällaisia asioita. Miten ihmeessä sitä osaisi suojella näitä pieniä kaikilta typeryyksiltä? Vaikka toki ymmärränkin, että mun päässäni tämä juttu on isompi, kuin mitä se oikeasti olikaan. Mun päässäni tähän liittyy jo kyläläisiä ja soihtuja ja mitä näitä nyt on, mutta oli miten oli.. ihan sillain hirveän lämpimästi en tunne oloani tervetulleeksi tällä leirintäalueella just nyt. Ehkäpä se tästä vielä fiilis muuttuu, kun saadaan päivä käyntiin.

Sannis

Kotka

Kotkassa en oo koskaan käynyt ja nyt oli hyvä tilaisuus, kun kerran oltiin jo aika lähellä Kouvolassa. Santalahti resortin alue oli tosi kiva. Valittiin oma vaunupaikka vähän sivummalta niin, että nähtiin toisella puolella meri ja toisella puolella kiva nurmikkoalue ja puita. Toisella puolella aluetta oli ilmeisesti uudempi huoltorakennus ja suihkut. Niihin en käynyt kurkistamassa. Meidän puolella suihkut ja vessa oli aikamoisen vanhat ja kolhot, mutta ajoi kyllä asiansa. Naisten puolella oli aivan siistiä, miesten puolella tilanne oli kuulemma vähän toinen.

Nukuttiin Santalahdessa kaksi yötä. Olisin viihtynyt kolmannenkin aivan hyvin. Vaunulta pääsi helposti Saimin kanssa ulos. Myös leirintäalueen kahvilaan sai Saimi tulla mukaan. Siellä syötiin mister A:n kanssa ihan sairaan hyvät daim-överiviinerit. Ruokaa ei testattu tässäkään paikassa, mutta tarjolla oli burgeria, salaatteja, kanakoria ym. Joskus ennen syötiin reissuilla melkein joka päivä ulkona, mutta nykyään säästetään tossa kohdassa mielellämme vähän. Vaunulla on kuitenkin aika helppo laittaa ruokaa. Tyttöjen suosikiksi on muodostunut nacholautanen ja varmistavat aina ennen lähtöä, että sitä on yhdelle illalle luvassa.

Kotkassa meille suositeltiin tutustumista puistoihin ja niin me sitten tehtiin. Koskipuistossa ihmeteltiin Siikakosken kuohuja. Sapokan vesipuistossa katseltiin vaikka kuinka kauan lampeen istutettuja karppeja ja kiivettiin upean vesiputouksen päälle. Katariinan meripuistossa käveltiin hyvä tovi, mini pääsi skeittamaan ja tytöt söi huikeat jätskiannokset. Jokipuistoon lähdettiin Mister A:n ja Saimin kanssa kolmestaan ja sieltä löydettiin upeita kukkia ja istutuksia. Kaikkiin lähtisin uudelleenkin ja puistot oli kyllä mun suosikkijuttu koko reissulla. Sapokan vesipuistossa neljätoistaveekin tuumas, että: "Onneksi lähdin. Tää on upee!"

Sannis

Tykkimäki

Viikko sitten, heti todistusten haun jälkeen startattiin auton nokka kohti Kouvolaa ja sinne saavuttiin illalla pitkän matkan jälkeen. Tykkimäki resort oli uusi ja ihan tosi siisti. Vaunupaikat, vessat, suihkut, saunat, yleistilat, koirien uimaranta.. kaikki oli ihan uutta ja ihan tiptop. Porukkaa kesäkuun ekoille päiville ei ollut nimeksikään, joten oli ihanan rauhallista. Saunottiin ihan omassa rauhassa, vaikka ei yksityisvuoroa varattukaan ja keittiössäkin sain tiskailla ihan itsekseni. Hinta vaunupaikalle oli n. 40€/yö. Alueelta löytyi myös mökkejä, glamping-laavuja ja huviloita. Kuvat on vähän tuhruisia, osa kamerasta ja osa puhelimesta, mutta eiköhän niistä vähän saa ajatusta.

Vaunupaikoilta oli Tykkimäen huvipuistoon muutaman minuutin kävelymatka ja ensimmäisellä kerralla mentiin se koko porukalla. Ei yhtään autotien ylitystä, vaan suoraan "metsäpolkua" pitkin pääsi puiston porteille. Toisella kerralla tytöt kävivät jo keskenään pikkuvisiitillä puistossa. Ostettiin ensimmäistä kertaa kahden päivän ranneke. Toinen päivä oli vain muutaman euron, joten ajattelin, että why not.. Samalla rannekkeella olis päässyt vesipuistoon, mutta nyt oli liian kylmä niille puuhille. Aurinko paisteli joka päivä, mutta tuuli oli aika pureva. 

Puisto oli sopivan pieni ja tosi rauhallinen. Sen takia uskallettiin päästää tytöt keskenäänkin matkaan. Ei oo tokikaan huvipuistot edelleenkään meidän perheen ykkösjuttu, kun taisivat tytöt siinä testata jopa kaikki kolme eri laitetta kahden päivän aikana. Puiston alueella oli kuitenkin seikkailupuisto, johon likat pääasiassa keskittyivät. Kirjoittajaa se jotenkin lämmittää.. että mieluisinta on semmonen juttu, jossa itse aktiivisesti tehdään jotain.

Tykkimäellä viivyttiin kolme yötä. Mister ja tytöt pelasivat minigolfia ja Saimi pääsi koirien uimarannalle tassuja kastelemaan. Minä uskaltauduin myös kastautumaan saunan jälkeen, vaikka vesi oli kyllä vielä aikamoisen kylmää. Ravintola resortista löytyi, tosi kivan näköinen sellainen, mutta me ei tällä kertaa sitä testattu vaan tehtiin vauunulla ruokaa. Paisteltiin myös vohveleita ja taputtelin itseäni olalle, että hoksasin ottaa raudan mukaan kotoa lähtiessä. Jätskikiskaa en huomannut, että olis paikassa ollut, mutta hellepäivinä ravintolassa on ilmeisesti avoinna vähän rennompi terassi, joten ehkä siellä olisi pikkumakeaa tarjolla.

Oli jotenkin tosi kiva aloittaa kesän vaunuhommat noin siistissä paikassa. Plussaa meille oli muuten sekin, että Saimi sai tulla mukaan joka paikkaan, myös huvipuistoon. Tykkimäen verkkosivuilta jo etukäteen luin, että koirat on tervetulleita. Perfect! Se, mikä meillä jäi tällä kertaa testaamatta, oli resortin lähellä oleva "saunamaailma". Ensi kerralla sinnekin sitten.

Kouvolan kaupungissa käytiin tekemässä autolla sightseeing-kierros, mutta kaupoille ei meillä ollut kenelläkään hinkua tällä kertaa. Sen sijaan pysähdyttiin tosi kivaan urheilupuistoon, josta löydettiin minille skeittirampit. Vietettiin siellä hyvä tovi, toiset skeitaten ja toiset Saimin kanssa kuljeskellen. Etukäteen mietin treeniä, mutta päätin pysyä leposuunnitelmassa ja ottaa rauhallista liikettä. Se taitaa olla nyt paras ratkaisu.

Kuinkas muilla on kesäkuun ekat päivät sujuneet?

Sannis

Todistukset

Päättyi se vaan kuulkaa koulu tällekin keväälle. Nelonen ja seiska laitettiin purkkiin meidän perheen osalta. Saadaan tämänkin lukuvuoden jälkeen olla tytöistä ylpeitä. Molemmat lähtee kouluun mukisematta aamuisin. No joo.. seiskaluokkalaisella on välillä havaittavissa vähän mukinaa, mutta aika pientä on. Läksyt hoituu itsenäisesti ja retket sekä erikoisaikataulujen päivät molemmat muistaa paljon paremmin, kuin iskä :D Vilmakin muistaa positiivisilla merkinnöillä säännöllisesti, myös käytöstä koskien, joten hyvällä mallilla tytöillä on nämä hommat. 

Paljon on puhuttu viime aikoina siitä, että numerot ei oo tärkeimpiä juttuja ja eihän ne ookaan, mutta kyllä se elämä ja opiskelu jatkossa vähän helpompaa on jos koittaa opetella hommeleita sitä mukaa, kun niitä mennään eteenpäin. Meilläkään ei niin paljoa numeroita tuijotella, mutta molemmilla tytöillä on kyllä potentiaalia ja läksyjen teko sujuu suht helposti, joten toivoisin että numerot pysyy vähintään kasissa. Sen kummempaa haloota ei kuitenkaan nosteta sitä pienemmistäkään tuloksista.

Tällä kertaa todistuksissa oli kaikkea seiskan ja kympin väliltä. Mini sai ensimmäisen numerotoikkarin ja tasaista oli, kasia ja ysiä rivi täynnä. Neljätoistaveellä oli isompaa hajontaa ja löytyi joku seiska, joku kasi, useampia ysi ja monta kymppiäkin. Keskiarvoa ei laskettu kummallekaan. En tiedä onko se enää tapana. Oikein hyvä lopputulema kirjoittajan mielestä ja työt itsekin tuntui tyytyväisiltä.

Muutenkin kouluvuosi on mennyt aika kivasti. Kavereiden kanssa on sujunut ja hyvin vähän on ollut mitään probleemia. Neljätoistavee löysi yläasteelta pari kivaa ystävää ja mini viilettää tuttujen poikien kanssa pitkin skeittiparkkeja. Aika railakasta on poikien meno toki välillä ja minilläkin on kaiken aikaa polvet ruvella. Uintireissut on kuitenkin se, joka molemmille tuntuu olevan jostain syystä se ärsyttävin asia koulussa, joten aika pienet on onneksi nyt murheet.

Kesän jälkeen odottaa vitos- ja kasiluokka. Ensin kuitenkin erittäin ansaitulle kesälomalle. Yes!

Sannis

P.S. Kyllä, mini repäisi ja leikkasi hiuksensa lyhyiksi. On sitä monta vuotta aina välillä jo pyydellyt, mutta oon kieltänyt. Oon ajatellut, että se on liian iso muutos eikä mini ymmärrä, miltä sitten tuntuu kun ei ookaan niitä hiuksia ja sitten on kamalaa jos ei tykkääkään. No, nyt annoin luvan ja lopputulema on se, että leikkaus sopii tosi hyvin. Kirjoittajalla vaatii vähän totuttelua uuteen lookiin, mutta pääasia on se, että mini ite on ihan tosi tyytyväinen.