maanantai 30. tammikuuta 2017

Vihersmoothie


Huuuuuh, nyt on semmosempi sunnuntai takana, että maanantai täytyy aloittaa vähän järeimmin konstein. Lehtikaali-pinaatti-päärynä-maito-smoothie ei ollut ihan paras koostumukseltaan, mutta kyllä tuon nyt joi ennemmin, kuin selkäänsä otti :) Jotenkin noista vihreistä tulee aina semmonen levän maku smoothieen, josta en niin diggaa.

Mikä on sun paras smoothieresepti?
Sannis 

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Tammikuu


Viikonloppu paketissa taas. Aika menee niin sairaan nopsaan. Aina tuntuu olevan maanantai tai perjantai. Tänä vuonna tammikuun kelit on olleet kyllä erikoiset. Insta-feedi on täyttynyt kuvista auringonlaskuista ja metsistä, joissa ei tunnu lunta olevan enää nimeksikään.

Me ei olla nyt käyty metsässä, mutta eilen käytiin pikaisella happihyppelyllä rannassa. Oli nättiä, mutta vitsin kylmä. Minin silmäkulman liimaus oli mennyt pipariksi ja kun laastari napattiin pois, oli haava jäätävän näköinen. Iso kuoppa silmäkulmassa, paksua rupea ja liimaa. Huhhuh! Ei auta, kuin odottaa, että paranee kunnolla eikä tulehtuisi. Nyt jännittää kaikki juoksemiset, kaahimiset ja "keittaamiset". Ettei vaan sattuis mitään. Harvemmin on muuten tammikuussa skeitattu, mutta viime päivien puuhien valossa näyttää siltä, että saadaan lähteä ostamaan polvi- ja rannesuojia ennen, kuin helmikuu ehtii vaihtua :)

Niin, sitähän se on. Yhtä jääkristallia ja nättiä auringonlaskua se bloggaajan elämä. Käyhän Instagramissa tsiigaamassa mun tili -> sannis_2.0, niin selviää lopullinen totuus :D

Sannis

perjantai 27. tammikuuta 2017

Ylämäki


Ylämäki tuli nopeammin, kuin osasin odottaakaan. Tänään on ihan erilainen fiilis. Outoa, kuinka valo vaikuttaa olotilaan. Oon aina ollut kevätmasentuja. Valon määrän lisääntyminen on ahdistanut, uni on vähentynyt ja kaikki on alkanut tuntua hankalalta. Viime vuosina kuitenkin oon huomannut selkeän muutoksen. Yhtäkkiä valosta saakin voimaa. Ennen rakastin iltoja ja aamut oli nihkeitä. Nyt sekin asia on toisinpäin. Illat ei ookaan enää se mun juttu, vaan aamut. Ihana herätä ihan ekana ja juoda rauhassa pari kuppia kahvia.

Eilen sain kuulla asiakkaalta aivan yli ihanaa palautetta ja Mister A oli napannut imurin kauniiseen käteen sillä välin, kun olin töissä. Nukuin viime yönä hyvin ja seiskaan saakka. Aurinko paistaa niin, että sain kaivaa aurinkolasit kun lähdettiin ulos. Tytöistä kumpikaan ei tullut sen kummemmin kipeäksi, vaan molemmilla vaikuttaa olevan nyt ihan perusolotila. Kukaan ei ole enää sairaalassa. Tänään on Spinning-päivä ja mä niin aion soittaa Elan ja Robinin Kipinän hetki. Pian alkaa vapaa viikonloppu. Jee!

TGIF!
Sannis

P.S. Oikein kun tätä asiaa pohdin, en ollut enää ihan varma, onko ylämäki se hyvä juttu. Kun oikeestihan ylämäkeen on raskasta ja alamäkeen helppoa. No, ehkä elämässä se ylämäki kuvastaa kuitenkin nimenomaan sitä parempaa vaihetta ja alamäki on nihkeempi matka kohti pohjaa :D

torstai 26. tammikuuta 2017

Tihkoo


Voi poijjat, nyt tihkoo jotensakin! Mini on ollut tosi nuhjuinen sunnuntain haaverin jälkeen ja ekaluokkalainenkin valittelee vuorotellen kurkkukipua, mahakipua ja pääkipua. Parillakin läheisellä on nyt hankala tilanne, mikä huolettaa mua ja sairaalareissuja on ollut lähipiirissä viime viikkoina enemmän, kuin varmaan viimeiseen viiteen vuoteen yhteensä. Tämän viikon teema tuntuu herätyksienkin suhteen olevan "ennen kukonlaulua" eli ollaan noustu minin kanssa neljältä ja viideltä nyt kolmena tämän viikon aamuista. Alkaa mutsia sillain semisti rasittaa. Olikin niin ihanan  helppoa ja kevyttä pitkän aikaa tossa ennen vuodenvaihdetta ja vielä sen jälkeenkin. Niinhän se menee... ylä- ja alamäkeä. Nyt sitten odotellaan sitä seuraavaa ylämäkeä :D

Mikäs muiden boogie on tähän loppuviikkoon?
Sannis

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

#vähemmänpullaa #enemmänkakkua


Se, että jäi sunnuntaina kakku syömättä, oli oikeastaan kuitenkin hyvä juttu. Sehän tarkoitti sitä etten joutunut jättää työkamun 30vee-kakkua väliin :D Vaniljamunkkien suhteen jäin kuitenkin nuolemaan näppejäni. Nyyh! Helposti olis uponnut munkin puolikas jos toinenkin.

Miten #vähemmänpullaa sujuu? Kiinnostaako tämä aihe teitä? No, kerron joka tapauksessa.

Sujuu hyvin ainakin vielä. Viime viikolla en syönyt pullaa tms. herkkuja koko viikolla. Eilen maistettiin tuota mun tekemää kakkua luvan kanssa, mutta tosiaan pullat jätin väliin. Illalla väsytti ja oli jotenkin nihkeä fiilis ja pullat siinä meidän officen pöydällä huuteli mun nimeä. "Voinhan mä nyt ottaa, koska tänäänhän oli se mun rennompi päivä ja otin jo kakkuakin." Niin. Just tuo ajattelu taitaa olla se mun ja monen muun kompastuskivi. Hetken mietittyäni heitin pullien sijaan nuudelit, kanat ja kasvikset huiviin ja lähdin tempomaan jumppia. Ja siis, olin oikeesti TOSI ylpeä itsestäni.

Suuri syy siihen, miksi sujuu niin hyvin, on ruokavalio-ohjeet, jotka meidän very own PT-Tiina mulle teki. Mun #vähemmänpullaa - yritykset kaatuu yleensä aina siihen, että syön tavallista ruokaa liian vähän ja energiavaje kasvaa niin suureksi, että tekee mieli mussuttaa. Normiruuan laadussa mulla ei ole nokan koputtamista ja kun Tiina laittoi ihan konkreettisesti paperille vielä sen, kuinka paljon pitää syödä, on mieliteot ollut helpompi pitää kurissa. Listalla on myös hitusen enemmän hiilareita, kuin oon tavallisesti "arkena" syönyt, joten se varmasti auttaa jaksamaan esim. jumpissa paremmin.

Kuukaudessa ei vielä elämäntavat muutu ja koko ajan joudun olla tosi tarkkana näiden juttujen kanssa, mutta uskon että kaikki on mahdollista vaikka monta epäonnistumista pullan suhteen onkin takana :) Opinhan mä syömään säännöllisestikin, vaikka sen opetteluun menikin pitkästi yli viisi vuotta. Opin myös kokkaamaan ilman ruokakermoja, liemikuutiota ja muita lisäainepommeja ja oon selvinnyt ilman niitä jo vuosia. Hitusen on ehkä ajatukset liikaa nyt kiinni näissä ruoka-asioissa, mutta yritän pitää tilanteen kuitenkin mahdollisimman rentona. Tarkoitushan oli alunperin vain muuttaa tapoja noissa sosiaalisissa tilanteissa, mutta väkisinkin alkaa mietintä siirtyä sinne painonpudotuksen puolelle.

Pari yötä meni tosi huonoilla yöunilla ja jumppaakin oli monta päivää putkeen ilman palautumista ja sen huomaa heti olotilassa. Eilen oli niin väsynyt ja nuhjuinen fiilis, että yäk! Nyt on takana kuitenkin vähän parempi yö eikä tänään oo jumppaa ollenkaan. Täytyy muistaa pitää nyt vain syömiset oikeissa määrissä, niin eiköhän olotila piristy taas loppuviikkoa kohti.

Miten muilla pullan vähentäjillä sujuu? Jos tarvit helppiä, kannattaa ottaa yhteyttä vaikkapas Tiinaan (Revolution Personal Trainer Tiina Koskela). Kummasti tuo motivaatiota näihin hommiin, kun on joku apuna. Mullahan on itsellä pääsy kaikenmoisiin tietokantoihin ja olisin toki pystynyt itsekin laskea ruokamäärät, mutta IHAN eri fiilis, kun sen tekee joku muu. Helpottaa, kun on olemassa joku, joka joskus kysyy, kuinka menee ruuan suhteen.

Tsemppiä keskiviikkoon!
Sannis

tiistai 24. tammikuuta 2017

Shoes


Kun kevät koittaa, on meidän perheen naisten tennariasiat aika hyvällä mallilla. Tytöille Korsia ja mutsille Ellosta :)

Nuo mun molemmat valkoiset tennarit on käytössä sen verran hyväksi havaittu, että tilasin tuplat. Useinhan valkoiset popot on yhden kesän meteli ja nyt kun löytyi hyvät, on mulla seuraavat parit varastossa. Kokovalkoiset oli alessa alle 15 egeä, joten ei paljoa kirpaissut. Hävyttömät airmax-wannabet :D Toiset oli vähän tyyriimmät mutta päätin silti, että kahdet samalla kertaa on järkevä sijoitus. Käytin ekaa paria koko kahden viikon reissun ajan ja yllätyin kuinka vähän niihin on likaa tarttunut.

Tytöille en voinut vastustaa kiusausta ostaa noita Korseja Floridasta, kun hinta oli vain kolmenkympin hujakoilla molemmissa. Molemmat popot on vähän reilut nyt just ja toivon, että ne kesällä passaa. Ekaluokkalaisen omat piti piilottaa ettei niillä lähdettäis kauppareissuille jo nyt.

Alkaa muuten toi lumi olla siihen malliin sulanut ettei tiedä, vaikka näitä pääsis jo pian käyttämään. Ei vaiskaan.. jos nyt toi helmikuu ensin. Ja maaliskuu. Niin, ja huhtikuu ;D

Sannis

maanantai 23. tammikuuta 2017

Weekend


Viikonloppu meni vähän siinä sivussa. Tein töitä perjantai-iltana, lauantai-aamuna ja sit taas sunnuntai-iltapäivänä, joten kokonaista vapaapäivää ei ollut ollenkaan ja sen kyllä huomaa nyt maanantai-aamuna :D

Vähän nihkeää oli kaikilla meidän perheen tytöillä käynnistyminen tähän viikkoon. Ekaluokkalaista väsytti muuten vaan ja neljäveen sunnuntai-ilta päättyi sen verran tylsästi, että yöllä ei tullut uni ja ollaan kukuttu aamuneljästä lähtien. Aika tahmeaa menoa siis niin äidillä, kuin tyttärilläkin näin viikon alkuun.

Sillä välin, kun minä olin eilen jumpassa, oli loppuporukka synttäreillä ja siellä oli moovssit minillä sen verran kovat että tasapaino petti ja laatikon ripa meni silmäkulmasta sisään. Auts! Kolmisen tuntia vietettiin päivystyksessä ja saatiin silmäkulma liimattua. Aika kauan piti odottaa hoitajaa joka osaa liimata ja Aamukin vaan kyseli, että: "Jokohan se nyt tulis, kun ei viittis täs koko päivää olla?!" Haavaa liimatessa meni hermot, kun itku pisti nokan vuotamaan ja mini huusi vaan täysillä: "Räkää! Räkää!" Minä yritin rauhoitella, että odottais nyt hetken, niin vastaus oli vaan kunnon karjaisu: "EN ODOTA!". On se niin just Aamu A. <3 Se ei paljo turhia odottele :D Tänään typyä harmitti se haava ja laastari niin että ei olis ollenkaan halunnut päiväkotiin. Ressukka.

Perjantaina ei napsittu mitään herkkuja, koska sunnuntaina oli tulossa synttärit. Lauantai-iltapäivänä mutsi ja siskonpojat oli kylässä ja skippasin tarjoamani jädet ja pysyttelin hedelmäsalaatissa, koska sunnuntaina oli tulossa synttärit. Lauantai-iltana oltiin iltapalalla kamujen luona ja skippasin sipsit, koska sunnuntaina oli tulossa synttärit. No, voitteko kuvitella, että kun sain eilen jumpan päätökseen ja kuulin, että täytyy lähteä päivystykseen, eka ajatus oli, että voi ny hemmetti.. enhän mä nyt pääsekään synttäreille ja saakaan kakkua. OoÄmGee! Universumi otti osaa #vähemmänpullaa-skaboihin. Söin kostoksi proteiinipatukan, kun päästiin illalla himaan. :D

Niin, tein myös mysliä ja käytiin potkukelkkailemassa. 

Hyvää tätä viikkoa! Kyllä tää tästä, kyllä tää tästä!
Sannis

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Huijattu


Joitakin vuosia sitten Fast-tuotemerkki lanseraasi uuden proteiinituotteen "pudding". Jossain keskustelupalstalla luki, että se maistuu ihan Jacky makupalalta ja täältähän lähti muija ihan tohinoissa kaupoille. Jacky makupaloja ei tuu ostettua ikinä, mutta jos sen makuinen sallittu herkku löytyisi niin tottahan se nyt kelpaisi. No.... voin kertoa, että Fastin pudding EI maistu Jacky makupalalta!!!!

Pudding-episodin jälkeen oon useamman kerran mennyt lankaan. Ai että viherjauhe ei maistu smoothien seasta? Ja että herneproteiini on ihan syötävän makuista? No jep jep!

Perjantaina näin Instagramissa kuvan kuppikakusta. Mietin, että hitsi.. siitähän vois saada ihan vieraillekin tarjottavan terveellisemmän herkun ja sekoitin hyvinkin tärkeänä kananmunan, banaanin ja raakakaakaon mössöksi kahvikuppiin. Niin helppoa ja niin helpot ainekset. Minuutti mikrossa ja tadaaa!!

Lopputulos: Täyttää kuraa!

Johtopäätökset: Syödään harvemmin sitä pullaa, mutta jos syödään, niin syödään sitten sitä ihan oikeaa versiota. Eikä niin hirveän paljon kerrallaan.

Lieventävä asianhaara: Okei, okei.. jos jollain on joku oikeesti hyvä vaihtoehtoherkkuresepti, saa kertoa niin voin ehkä kerran vielä kokeilla.

:D
Sannis

lauantai 21. tammikuuta 2017

Råskog


Oon jonkin aikaa jo kaipaillut tarjoiluvaunua. Meillä on aika pieni keittiön pöytä ja usein, kun porukkaa on enemmän, kaipaan lisätasoa pöydän vierelle, johon vois laittaa vaikka juomat ja servetit.

Kaikenlaisia ihania olis ollut tarjolla, mutta kaikissa aina jotain vikaa kuiteskin.. toisissa on vain kaksi pyörää, toisissa on hyllyissä liian matalat laidat ja toiset kulkee huonosti. Parhaimmat oli aina liian kalliita. En halunnut tähän kuitenkaan ihan älyttömiä summia upottaa, joten pitkään vaunu on ollut vain ajatuksen tasolla.

Viimeisellä Ikean reissulla hokasin, että Råskog-tarjoiluvaunuja saa nyt mustana. Saiko niitä ennenkin? Muistan vain sen turkoosin. No anyway, nyt on meillä musta ja tossa se nyt olkkarissa odottelee seuraavia pirskeitä. Aivan hyvinhän se istuu tuon kirpparisenkin kaveriksi. Sainpahan samalla lukemattomille lehdillekin säilytyspaikan.

Ootteko tehneet Ikea-löytöjä viime aikoina?

Mukavaa viikonloppua!
Sannis

perjantai 20. tammikuuta 2017

Koulutie

Perjantaita! Tänään pimeää pelkäävää mutsia mietityttää koulumatka.

Hitsi miten inhottavaa lähettää ekaluokkalaista kouluun näillä keleillä. Useimmiten lähdetään aamulla minin kanssa samaan aikaan kuin koululainen. Silloin pudotan typyn auton kyydistä bussipysäkille, josta jo koulu näkyy, katuvalot palaa ja aina muitakin koululaisia näkyy.

Kerran viikossa, joskus kaksi, koululainen lähtee yksin ja voi että, kun tuntuu inhottavalta. Matka ei ole siis pitkä ja nimenomaan haluaisinkin, että ekaluokkalainen tottuu kävelemään, mutta se pimeys. Yyyyh! Meidän talon takaa menee pyörätien pätkä, joka on pilkkopimeä ja vaikka se ei ole pitkä, on se kuitenkin aika pelottava ja onhan tuo loppumatkakin aika aavemainen, vaikka katuvalot palaakin.

Seison yleensä oven raossa niin kauan, että typy on kävellyt talon nurkan taakse ja sen jälkeen sytytän kaikki valot olkkariin ja keittiöön, että talon taakse kulkiessaan neiti näkee, että tsiigaan vielä olkkarista. Hyvinhän nuo matkat on aina tähän asti menneet, vaikka nytkin jo eilen juteltiin, että yksin kulkeminen vähän pelottaa. Lupaan aina jutella puhelimessa typyn kanssa jos on tarve, mutta vielä se ei oo matkalta soittanut.

Ainahan sitä on itekin lapsena kulkenut kävellen ja fillarilla, oli sitten pimeää tai valoisaa, mutta jotenkin sydäntä kylmää. Varsinkin aamujen pimeys on vielä aikuisenakin ollut mulle pelottavaa enkä kovin mielelläni itekään lähtis tonne hiippailemaan.

Miten teillä menee koulutiet?

Sannis

torstai 19. tammikuuta 2017

#meandmyhubby



Tiedättekö mikä on parasta mun aamuissa?

Se, että mister A lataa aina kahvinkeittimen valmiiksi. Se menee seiskaksi töihin ja yleensä sen lähdön aiheuttama ulko-oven kolahdus on mulle merkki nousta ylös. Joka kerta ilahdun yhtä paljon, kun hiippailen keittiöön ja huomaan, että se on taas muistanut ladata moccamasterin.

En tiedä oonko koskaan muistanut kertoa sille, että tämä pieni juttu tekee mut hyvinkin onnelliseksi. En oo varma. Mutta toki sitten taas sen muistin hyvinkin kertoa, että ilmoitan sen johonkin himohamstraaja-ohjelmaan. Satuin meinaan käymään meidän autotallissa ekaa kertaa mooooooneen kuukauteen ja siellä oli ihan vähän paljon tavaraa. Taidanpa laittaa viestiä nyt ihan heti ettei unohdu. :D

Mikä on parasta teidän aamuissa?
Sannis

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Muuten hyvä


Niin, että muuten hyvä, mutta seinä meni rikkikatkipoikkihalki. Hö! Mutta siis joo... sitä piti sanomani, että himmelipillejä jos on vailla, niin aika etuisia semmosia löytyi Kärkkäisen verkkokaupasta. Ennen joulua oli valkoisiakin ja väänsin useamman valkoisen himmelin, joista jopa yksi jäi meille kotiin. Viimeksi kun tilasin, oli valkoiset loppu, mutta mustia vielä löytyi.

Nämä Kärkkäisen pillit oli just hyviä, ohuempia malleja, joista tuli tosi nätit himmelit. Kandee käydä kurkkaamassa jos on pillivajetta.

Niin, että ei mulla muuta! Paitsi, että Blogger ei suostu keskittämään tätä riviä. Ei väkisin :D
Sannis

tiistai 17. tammikuuta 2017

Viimeksi minä...


Ilahduin eilen, kun työpäivä oli jotenkin tosi jees. Paljon hyviä ideoita, paljon jengiä ja siistiä jumppaa. Semmonen tekemisen meininki ja hyvä boogie.

Nauroin, kun neljävee hiihti takapihalla kaverinsa kanssa. Pilkkopimeässä ne siellä väänsi menemään ja välillä tuli takkua kumpi saa olla edellä. Kuuntelin salaa tuuletusikkunasta ja hihittelin. No joo, tää oli toissapäivänä. Taisin nauraa myös eilen muutaman kerran :) Oon aika nauravaista sorttia, kuten ehkä arvaatte.

Itkin, kun kuuntelin musiikkia. Liikutun HYVIN herkästi ja harva se päivä saan pyyhkiä kyyneleitä jossain kohdassa. En muista koska olisin itkenyt surusta.

Suutuin, kun...hmmm.... Suutun aika harvoin. Ärsyynnyn kyllä, mutta suuttumiseen vaaditaan jo enemmän. Mister A:lle vedin koko salkopavun sieraimeen, kun se oli ottanut keittiön rahapurkista fyffeä, kun oli tarvinnut johonkin käteistä. Säästän purkkiin kirpparirahoja ym. aina seuraavaa reissua varten ja vähänkö kovaa rasitti, kun ei mulle kerrottu, että sieltä on otettu. Meni lanttu jumiin :D

Harmistuin viimeksi aamulla, kun ekaluokkalainen on niin jäätävän hidas. Saa hoputtaa heräämään, saa hoputtaa syömään, saa hoputtaa pesemään hampaat, saa hoputtaa harjaamaan hiukset. Ja silti haaveillaan. Aargh!

Häkellyin oikein kunnolla, kun sain joululahjoja joita en osannut odottaa ollenkaan. Niitä oli tällä kertaa useampia.

Kokeilin jotain uutta, kun kävin airboat-ajelulla Floridassa.

Urheilin eilen illalla, kun vedin oman jumppani. Tänään taas.

Luin eilen illalla blogitekstejä. Aika vähän ehtii nykyään lueskella, kun on tämä oma kirjoittaminen, mutta eilen tsiigailin lemppariblogeja läpi. Sieltä Annukan Kotonasi.-blogista bongasin tämän postausidean.

Söin aamiaista hetki sitten ekaluokkalaisen kanssa. Viiliä, luumuja ja lapinnäkkäriä.

Herkuttelin lauantaina leffassa. Mister A:n kanssa aivan kaksistaan lähdettiin ja etukäteen piti miettiä, mitä #vähemmänpullaa-muija saa syödä lauantaina elokuvissa. Otin pienimmän popparisetin.

Ostin neljäveelle housuja ja molemmille tytöille sukkia. Itelle ostin housut ja kotona hämärässä ne oli aivan hyvät. Leffateatterin aulassa kirkkaassa valaistuksessa ne oli ihan liian tiukat ja tuntui, että reisi....hmm...lihakset (nehän ne oli?) menee ihan makkaralle. Mister A:n piti kävellä tiukasti mun edessä saliin saakka :D

Tapasin eilen FB:kamuni, joka tuli salille ostamaan asiakkuutta. Yes! Illalla rakas ystävä, jota olikin jo kova ikävä taas, tuli jumppaan <3

Päätin vähentää herkkujen syömistä. Aamun syntymän jälkeen paino lähti kivasti putoamaan, mutta kun alkoi uupumus iskeä urakalla päälle, ei enää jaksanut pysyä skarppina ja nyt on parin vuoden aikana tullut leukaa toisen alle. Raskauksien aikana tulleita kiloja on jäljellä viitisentoista eikä yhtään haittais karistaa niitä johonkin matkan varrelle. Kaikki asiat elämässä on nyt aika hyvässä balanssissa ja tuntuu, että on taas energiaa keskittyä omaan itseen ja omaan hyvinvointiin. Toivottavasti en enää kertaakaan unohda, kuinka tärkeää on oma jaksaminen.

Inspiroiduin sisustusjutuista. Haluaisin vessaan uuden lattian ja odotan kieli pitkällä keittiön pientä pintauudistusta.


Have a nice tuesday!
Sannis

maanantai 16. tammikuuta 2017

Wonderland


Eilen Suomen talvi näytti kyllä parastaan. Aurinko pilkisteli jostain kaukaa, taivas oli sininen ja pakkanen kipristeli nenänpäätä. Mä en vieläkään ole mikään ulkoilmaihminen, mutta kun vain on saanut ahdettua itsensä niihin hitsin toppakamppeisiin niin onhan se raikas ilma ihanaa.

Meillä on mahtava pulkkamäki ihan parin korttelin päässä ja tällä kertaa siellä ei ollut ketään muita. Pulkalla laskettelun jälkeen ekaluokkalainen lähti vielä uudestaan kaverinsa kanssa, tällä kertaa suksilla. Neljävee hiihti kamunsa kanssa takapihalla.

Mä kyllä ehdottomasti pidän vuodenajoista. Myös talvesta, just tällaisina päivinä.

Mukavaa viikkoa!
Sannis

P.S. Korjasin edellisestä tekstistä vielä nipun kirjoitusvirheitä. Voi olla mukavampi lukea :D

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Work


Kyselin postaustoiveita tossa joku aika sitten ja duuniin liittyvistä jutuista sais kuulemma kirjoitella. No, tässäpäs yksi mun työviikoista. Kuvat on mun "EasyFit"-kansiosta, Instagram-matskua. Ei tältä viikolta kaikki ollenkaan.

Maanantai

Väsyttää. Eka arkipäivä tytöille kuukauden loman jälkeen ja samalla eka päivä, kun pitää herätä ennen seiskaa. Tyttöjen kuskaamisen, kahvinjuonnin, eväiden teon ja miljoonan muun aamupuuhan jälkeen aloitan duunit avaamalla sähköpostit. Omassa sähköpostissa on vähemmän settiä.. muutama viesti ketjujohdolta ja yleistä sälää laskuttajalta. Officen postissa on pitkä litania tavaraa. Siellä on aina. Meille tulee päivän aikana tosi paljon viestejä ja niihin vastaamiseen menee iso siivu päivästä. Sähköposteihin meillä vastaa kaikki, jotka respassa tekee duunia. Kolme tyyppiä siis tällä hetkellä.

Hoidan pari hankalampaa laskutusjuttua päätökseen, laittelen viestejä sinne sun tänne. Yhden asiakkaan s-posti ei mene perille, vaikka koitan vastata asiakkaan lähettämään viestiin. Miten rasittavaa! Laittelen whatsappia ohjaajille ja kyselen, miten kauden eka viikko meni. Tarkistan edellisen viikon kaikkien tuntien kävijämäärät ja vilkaisen, että tämän viikon nettiaikataulussa on kaikki oikein. Saan duunailla yksin hyvän tovin, kunnes Ellu tulee pelipaikalle.

Ellun kanssa käydään läpi nopeat kuulumiset ja jutellaan tuleva viikko läpi. Tarvitaan tuurausapua parille tunnille ja laittelen viestejä siitä. Tsiigataan ketjujohdon webinaari, jossa käydään tulevia kampiksia ja muita yleisiä asioita läpi. Mainostan tulevaa BodyPump-spesiaalia FB:ssä ja Instassa. Heitän lounaan huiviin ja lähetän kilometrin pituisen ääniviestin bossille.

Iltapäivällä kammataan Ellun kanssa tukat ja hypätään asiakaspalveluun. Aika hyvä hässäkkä ja asiakkaita riittää. On uusia asiakkaita, on tutustujia ja muutama inttiin ja vaihtoon lähtijä palauttelee avaimia. Jengi tuo liikuntaseteleitä ja kyselee hukkuneiden tavaroidensa perään. Joku haluaa tietää enemmän pienryhmävalmennuksista ja toinen miettii, mihin ryhmäliikuntatunnille kannattais mennä.

Imuroin pikaisesti stereokaapin ja kirjaan ylös mitä pitää seuraavana päivänä hoitaa. Ehdotan Trainereille ideaa uudesta kuntosalikurssista ja otan bossin kanssa puhelinpalaverin päivän polttavista aiheista. Cecilia tulee pitämään ekaa tuntiaan ja käyn jelppimässä stereoiden kanssa. Samaan aikaan toki on respassa jo pitkä jono ja Sannista huudellaan monesta suunnasta. Mun mielestä se on jotenkin ihan hauskaa. Että kaikki tarvii mun apua aina vähän siellä sun täällä :)

Hoksaan, etten oo laittanut Cecilialle valmiiksi pukukaappia tai avainta, joten kollaan äkkiä avaimen ja fiksaan tyhjän kaapin valmiiksi. Tiina käy respassa tuntiensa välissä ja huikkii, mitä haluan ohjata lauantain tunnilla, kun ohjataan porukalla. "Ei väliä, valitkaa te eka ja laittakaa mulle loput!" :D Äkkiä vaatteet vaihtoon, vesipullo täyteen ja omalle tunnille.

Omia tunteja mulla on maanantaisin vain yksi, Body 45. Perustunnit on mun bravuureja ja tykkään älyttömästi tästä maanantain setistä. Edellisellä viikolla hyvin harjoiteltu ohjelma on muistin päällä eikä tarvi sen kummemmin kerrata, joten ei muuta kuin suoraan saliin ja asioiden äärelle. Kulkee hyvin ja on törkeen kivaa!

Tunnin jälkeen vaihdetaan vielä sanat meidän Zumba- ja Jooga-ohjaajan Satun ja Ellun kanssa ja kun kaikilla on takit päällä, tulee asiakas ilmoittamaan, että on hukannut avaimensa ja tavarat on kaapissa. Nämä tulee aina just, kun oot astumassa ovesta pihalle :D Kaappi saadaan auki, tavarat pihalle ja hommat selvitettyä. Kymmenen tunnin jälkeen oon takaisin himassa ja hyppään suihkuun.

Tiistai

Aloitan duunipäivän jo himassa. Tiedossa on puhelinpalaveri ja mietin, että saan sen paremmin hoidettua kotona, ilman häiriöitä. Fiksaan asiakkaalle saliohjelman, tyhjään sähköpostia, järjestän palaveria Trainer-tiimin kanssa ja otan puhelun bossin kanssa. Duunikone on unohtunut töihin, joten totean että pakko kuiteskin lähteä mestoille, että saa hommia hoidettua.

Ellu on pelipaikalla ja jutskataan taas päivän polttavat aiheet läpi. Ainakin putkimiehelle pitää soittaa ja pari muutakin juoksevaa asiaa hoitaa. Pikalounas ja se puhelinpalaveri...liittyy Personal Trainer-juttuihin ja meidän tiimin johtamiseen. Saadaan hommat askeleen eteenpäin, joten puhelu bossille ja ilmoittautuminen myynninjohtamiskoulutukseen.

Tiistaisin vedetään viikkopalaveri Ellun ja meidän respatyypin Kajn kanssa. Tulossa on kivoja juttuja.. vähän arvontaa ja pehmolelukeräystä vähävaraisille perheille. Jaetaan tehtävät ja duunit ja lähdetään hommiin. Ellu ja Kajtsu respaan, meikäläinen skannailemaan laskuja kirjanpitoon ja koodaamaan illan jumppia. Kaikki on onneksi jumppia varten valmiina, pitää vaan palauttaa nopsasti mieleen.

Ennen illan tunteja ohjaan asiakkaalle uuden saliohjelman. Sannan kanssa ollaan just aloitettu duunit yhdessä ja eka ohjauskerta on hauska. Kokeillaan liikkeet ja laitteet läpi, höpistään ja nauretaan. Ohjauksen jälkeen jumppavaatteet niskaan ja tunnille. Spin 30 - Core 30 - Kehonhuolto 30 on mun tiistaisetti ja se on suosittu kaudesta toiseen. Melkein aina on salit täynnä, mikä lämmittää kyllä ohjaajan sydäntä enemmän kuin arvaiskaan. Heitän töissä pikasuihkun ja fiksaan vielä officet suurinpiirtein siistiksi seuraavaa päivää varten. Yhdeksän ja puoli tuntia vierähti taas heittämällä.


Keskiviikko

Tuun töihin kasilta. Ekaluokkalaisen piti olla uimahalliin menevässä bussissa jo puolelta, joten ehdin vähän normaalia aikaisemmin paikalle. Keittelen kahvit ja vaihdan kuulumisia asiakkaiden kanssa. Vähän meinaa käynnistyä hitaasti ja mietin, mistä alottais. Oon koodaillut tuuraajia illan jumppiin ja vielä tulee yksi sairastapaus. Kääk! Kauden aloitukset osuu aina näihin flunssa-aikoihin ja usein ekoilla viikoilla saa säätää. Mulla on itellä sovittu meno enkä voi tuurata, mutta Tiina lupaa vetää supersetin illalla. Hienoa. Ollaan taas good to go :)

Duunailen useamman tunnin yksin, koska muut tulee iltahukiin. Mulla on lista asioita, joita hoidan päivän sähköpostien lisäksi alta pois. Mun kalenteri on aina post iteja ja to do-listoja täynnä. Työtehtävät on usein suht nopeita, mutta niitä on aina sata kerralla. Nyt lukee listalla esim. "Hoida ohjaaja 11.2 jumppaan", "fiksaa ***:n laskutus", "Liidilista Ellulle", "Whiteboard". "Varaa jumppasali 60+-ryhmälle!"

EasyFitillä jumppia pystyy tehdä myös virtuaalisena ja nyt päivitetään uutta virtuaaliohjelmistoa. Kokeillaan ensin Spinning-saliin, mitä asiakkaat on mieltä. Ite oon ainakin lähtöviivalla tyytyväinen. Näyttää siistiltä ja selkeältä. Putkimieskin tulee samaan hikeen ja oon myös siitä tyytyväinen; rikkimenneet suihkut tulee kuntoon nopeasti ja ilman ongelmia. Tsekkaan vielä läpi meidän Trainereiden tekemät uudet sopparit ja lähetän laskut asiakkalle.

Jo kahdelta pakkaan kamat ja suuntaan hakemaan tyttöjä. Keittiökaupoilla pitää olla kolmen jälkeen. Kuuden tunnin työpäivä riitti, kun alkuviikko oli pidempi.


Torstai

Torstai on nykyään aika haipakka päivä. Annukka menee kouluun ysiksi, joten heitän myös Aamun ysiltä päiväkotiin ja duunissa oon tänään 9.30. Avaan sähköpostin, vastaan muutamaan viestiin ja hiippailen respaan, joka aukeaa klo 10. Muutaman asiakkaan ehdin Ellun kanssa ottaa vastaan ennen aamupäiväjumppaa.

Body klo 11 on hikinen ja kiva. Aamupäivätunnilla keskityn vähän enemmän liikkuvuuteen ja otetaan lopussa vähän pidemmät venyttelyt. Jälkeenpäin on superhyvä fiilis. Äitiyslomalla oleva bosskin on tullut pelipaikalle käymään ja vaihdetaan kuulumisia, kun oon ensin käynyt pesemässä kasvot. Ei ehdi suihkuun vielä tässä välissä.

Firman sähköposti on tullut täyteen ja vaatii vähän ylimääräistä työtä poistaa viestejä, hommata lisää tilaa ja varmistaa, että asiakkaat on saaneet meidän lähettämät viestit. Asiakkaita käy tasaiseen tahtiin ja ehdin syödä lounaankin jossain välissä. Asiakaspalvelu on auki klo 13 saakka ja just silloin on kiirettä. 60+ -ryhmä odottelee jo treenien alkua, respassa on jonoa ja samaan aikaan tulee tyyppi asentamaan meidän uutta hienoa asiakaspolku-taulua. Vähän juoksuaskelia ja zen-asennetta niin saadaan kaikki hoidettua.

60+-ryhmällä on luvassa patteriharjoitus. Tämä ryhmä on huippukiva. Ohjataan Ellun kanssa yhdessä ja vuorotellen ja ollaan kokeiltu kaikenlaista. On ollut kiertoharjoittelua, kehohuoltoa, kahvakuulaa, kuminauhajumppaa, pilatesta ja vaikka mitä. Toiminnallisella alueellakin on käyty työntämässä kelkkaa ja heittämässä kuntopalloja. Treenien jälkeen juodaan aina kahvit. Tänään jutellaan lapsista, pakkoruotsista ja Trumpista.

Iltapäivän vimpat tunnit menee liian nopsasti ja tulee kiire. Jumppabiisejä ja koreoita pitää vähän miettiä. Sähköpostia on taas laatikossa ja väkisinkin ajatuksiin hiipii jo kesän aikataulut. Mitä jumppaa, kuinka paljon ja kuka ohjaa? Koska lomat? Ennen puolta viittä on pakko lähteä kiireellä kotiin, että ehditään ekaluokkalaisen ekalle voikkatunnille.

Perjantai

Ekana aamulla pidetään pikapalaveri PT-Teemun kanssa. Sen jälkeen siivotaan paikkoja Ellun kanssa. Juoksumatot ja Crosstrainerit kerää nopeasti pölyä ja hikitahroja ja pyyhitään kaikki puhtaiksi. Sen jälkeen sähköpostia...Joku haluaa jatkaa jäsenyyttään ja joku on saanut tyky-rahaa käyttöön.

Viikonloppuna on Personal Trainer-koulutus meidän tiloissa ja laitetaan meidän lämpösali luentosaliksi; pöydät, tuolit, videotykki ja kirjoitustaulu asemiin. Kouluttajakin on tullut jo mestoille ja jutellaan vähän yleisiä juttuja. Sen jälkeen teen liukuhihnalta laskuja ja lounasaikaan pääsen syömään kaupunkiin. Ei ollakaan käyty lounaalla moneen viikkoon. #vähemmänpullaa-haaste on saanut tekemään eväät aina koko viikoksi kerrallaan ja Floridan reissua ennen/jälkeen ei oo ihan hirveesti tililläkään ollut ylimääräistä.

Lounas menee työhommissa. Casallin edustaja soittaa työvaatteista ja roikun puhelimessa kaiken aikaa bossin ja parin meidän ohjaajan kanssa tulevista happeningeista. Samalla koodataan ketjun nettivastaavan ( tää ei varmaan ole sen virallinen nimike :D ) kanssa uusien nettisivujen muutosehdotuksia kuntoon. Ekaluokkalainenkin soittaa ja laittaa viestiä jostain kaverin luo menosta. Ei ihan kaikista rentouttavin lounashetki :D

Lounaan jälkeen palaan vielä hetkeksi duuniin ja varmistan, että officet on suurinpiirtein siistit. Tarkistan, että kaikki sähköpostit on kuitattu. Kirjaan ensi viikon "to do"-listaa. Varmistan, että ryhmäliikunta-aikataulu näyttää netissä sellaiselta, kuin kuuluu ja teen koulutusporukalle salivarauksen. Oon vielä Trainereihin yhteydessä nettisivujen PT-ajanvaraukseen liittyvissä jutuissa. Ehdin hakea Aamun päiväkodista ennen kolmea ja päästään kotiin.

Illalla tulee viesti.. Yhden ohjaajan kotona on sattunut pieni äksidentti ja lauantain jumppakuviot muuttuu. Tsiigaan kelloa.. huuuh.. tiukille menee, mutta vielä ehtii. Koodaan Ellulle, jaetaan biisit ja systeemit. Mister A alkaa tyttöjen kanssa iltapesulle, meikämuikkeli laittaa makkarin oven kiinni ja leimaa itsensä takas töihin ;D Tunnin verran menee ja sen jälkeen luulen, että uskallan jättää loput aamulle.

Lauantai

Kamat kasaan, jumppapirkko autoon ja volumet kaakkoon. Aloitan työt ajelemalla vähän pidemmän kautta pelipaikalle ja kuuntelemalla jumppamusaa. Autossa on jotenkin helppo sisäistää, kun on pakko istua ja kuunnella.

Vähän jännittää, ehdittiinkö oppia kaikkia, mutta nuan vain menee putkeen ja oon ihan liekeissä. Jumppahommien jälkeen on sellainen olo, että vois mennä vaikka katosta läpi. Jäätävä endorfiinipiikki. Katotaan vielä pari yleistä asiaa kuntoon ja sähköposti, että voidaan jättää officen ovet hyvällä omatunnolla säppiin maanantaihin saakka.


Aika normi viikko. Hektistä ja sata asiaa hoidettavana. Kivaa. Paljon naurua, läpyskän heittoa ja hyvää fiilistä. Välillä ärräpäitä :D Aina jotain pientä ylläriä. Muuttuvat tilanteet kuuluu mun duuniin. Mun ei ole pakko perjantai-iltana alkaa uudelleen koodata jumppajuttuja, kun oon jo päässyt himaan, mutta teen sen kyllä jos on tarve. Epäilen, että just sen takia bossit on mut palkanneet ;D Oman jaksamisen ja tilanteen mukaan saan arvioida, teenkö ite vai delegoinko muille. Usein teen ite. Joskus on tilanteita, kun ei ole mahdollistakaan delegoida. Silloin on jälkeenpäin huippuhyvä fiilis, kun tiukka tilanne saadaan fiksattua.

Tällä kertaa ei ollut koko viikolla mitään menoa mihinkään.. ei promoja, ei koulutuksia, ei tapaamisia duunipaikan ulkopuolella. Tammikuussa onkin paras olla pelipaikalla mahdollisimman paljon, koska hommaa riittää kyllä. Muutama ylimääräinen tunti tuli loppuviimein tähän viikkoon. Hyvä, koska tunnit oli muutaman miinuksella reissun takia.

Huomenna mennään taas. Tänään huilitaan. Mukavaa sunnuntaita!
Sannis

P.S. Mitä te teette työksenne? Viihdyttekö?

perjantai 13. tammikuuta 2017

#vähemmänpullaa

Uuden vuoden haasteen ensimmäiset totuuden hetket ->

Mister A:n kaveri kävi kylässä. Harkitsin avaavani sen yhden joulusta jääneen konvehtirasian ja mietin, että josko en nyt sitte vaan ite ottais ollenkaan. Länttäsin pöytään, en suklaata vaan ruisleipää, kinkkua, juustoa ja keitettyä kananmunaa ja syötiin iltapalat.

Tänään käytiin lounaalla mister A:n kanssa. Sitä tapahtuu maksimissaan muutaman kerran vuodessa ja aina olis kiva mennä vaikka burgerille. Ei menty burgerille. Söin lohta, sienikastiketta ja perunamuusia. Ja oli ihan sairaan hyvää.

Tytöt halusi pitää elokuvaillan ja ekaluokkalainen pyysi josko siirrettäis karkkipäivä lauantailta perjantaille. Kokemus osoittaa, että karkkipäivän siirto ei ole hyvä veto, vaan saa aikaan sen, että jotain herkkuja syödään kuitenkin molempina päivinä. Lupasin, että tytöt saa valita mitä tahansa hedelmiä ja tehdään niistä ihana hedelmäsalaatti. Passas hyvin.

Score!


Ja siis, ei puhettakaan, että tuo kuva olis tämän päivän hedelmistä. Tähän aikaan vuodesta bloggaajat kärsii hätää (varsinkin ne, jotka on amatöörejä kuvaamisessa) ja joutuu tyytymään vanhaan materiaaliin. Valoa odotellessa.

Tarttuiko kukaan mun #vähemmänpullaa - haasteeseen? Kuinka sujuu?
Sannis

torstai 12. tammikuuta 2017

Arkikuvahaaste


FB:ssä kiertää arkikuvahaaste. Joka päivä viikon ajan pitää postata kuva omasta arjesta eikä saa olla ihmisiä eikä rakennuksia. Joka päivä pitäis myös haastaa joku, mutta sen osuuden jätin väliin.

Mun arkikuvista yksi oli edellisen postauksen joulukoristekuva. Muut on tässä yläpuolella. Seitsemään päivään mahtui joulun pois siivouksen lisäksi jumppaa ja Ryhmä Hau-hommia. Auton ikkunanäkymiä vertailin kans.. toisessa oltiin Miamissa, toisessa jossain Jalasjärvellä. Jalasjärveltä matka vei siskon luo ja sieltä Ikeaan, josta haettiin musta tarjoiluvaunu. Vanhoja keittiöpiirustuksia koitettiin lukea, että saatiin mittoja uusia kaapinovia varten. Tennarit piti tilata Ellokselta alle 15 egellä, kun meni noihin sisustushommiin kaikki alkuvuoden rahat ;D

Ootteko postailleet arkikuvia?
Sannis

tiistai 10. tammikuuta 2017

Mitä tapahtui syksylle?


Joulujutut on nyt pakattu kaikki pois. Kuusi meni kaappiin ja valot ja koristeet laatikoihin odottamaan ensi vuotta. Vähän meni jotenkin siinä sivussa noi jouluhommat tällä kertaa. Mutta niin tuntui menevän monella muullakin, vaikkei reissussa olleetkaan. Lyhyet pyhät sen tais tehdä. Tänä vuonna on kiva, kun joulupäivä ja tapani osuu maanantaille ja tiistaille. Jos ei viikonloppu- ja pyhätöitä tapaa tehdä, saa neljän päivän vapaan. Siinä ehtii ehkä paremmin päästä joulumoodiin. 

Syksykin meni tosi nopsasti tänä vuonna. Vai kuvittelenko mä vain? Parista edellisestä syksystä on sellainen muistikuva, että se pimeys ei meinannut loppua millään ja laskin viikkoja ja päiviä jouluun. Muistan, kun ajoin töistä kotiin viimeistä pitkää, pimeää suoraa ja mietin joskus että mitäs jos se tie ei koskaan loppuiskaan. Että se vaan jatkuisi ja jatkuisi ja mä vain ajaisin ja ajaisin yksin pimeässä ilman mitään päätepistettä. Jep, saaaaaaatoin voida hitusen huonosti sillain yleisellä tasolla muutenkin. Huhhuh! Aika valoisia ajatuksia hei :D

Nyt syksy oli ihanan auringonpaisteinen ja ehkä se antoi energiaa. En edes huomannut pimeyttä kovin monena päivänä. En edes huomannut, kun koko syksy oli jo vilahtanut ohi. Vai oliko mun ajatukset vain niin tiukasti reissussa koko ajan etten ehtinyt huomata harmaita viikkoja?

Joka tapauksessa, oli kuinka oli, talvi taittui jo valoisammalle puolelle (vaikkei sitä nyt just tänään ihan heti huomaakaan) ja nyt siis odotellaan niitä aurinkoisia talvikelejä, jotka mua sit kuitenkin jotenkin rasittaa. Silloin mulla on huono omatunto siitä etten vieläkään innosta vinkuen oo lähdössä hiihtelemään ja samoilemaan metsiin. No mutta...Eipä haittaa, bring it on. On ollu noi huonot omatunnot vähän vähissä viime aikoina!

Tiistaiterkkuja!
Sannis

maanantai 9. tammikuuta 2017

Haaste (#vähemmänpullaa)

Kompastuskivi: Sosiaalinen syöminen!

Nykyään melkein kaikkeen sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyy ruoka. Kun meille tulee vieraita, kuvittelen, että mun on oltava hyvä emäntä, joka tarjoaa aina pullaa, keksiä ja ties mitä herkkuja. Istutan automaattisesti vieraat aina keittiön pöydän ääreen ja siinä sitten istutaan niin kauan, että tarttee lähteä pyörimällä pois. Mulla on semmonen ajatus, että jengi pitäis jotenkin pihinä tai muuten vaan nuivana jos ei olis aina herkkuja :D Eli vaikka ite tuntuiskin siltä, että nyt just ei tarvis olla niin kaikenlaista, niin joku paine tuolla takaraivossa määrää, että tarttee tarjota sitä sun tätä.

Monesti laitetaan ihan ruoka, kun treffaillaan kamujen kanssa ja oikeestihan se riittäis ihan hyvin. Ei meillä muutenkaan mitään jälkiruokia syödä. Tietysti sitä voi sit kahvin kanssa olla jotain pientä ja ottakoot se, joka haluaa, mutta vähän on ehkä viime vuosina lähtenyt käsistä tuo tarjolla olevien herkkujen määrä. Tuntuu, että tytötkin haluais ihan joka paikkaan ottaa evästä mukaan ja kaiken aikaa pitäis puputtaa jotain suolakeksiä.

Ymmärrättekö mistä puhun? En toki tarkoita, että aina pitäis olla kuivin suin.. en todellakaan, mutta haluaisin opetella kohtuutta ja opettaa sitä myös tytöille. Toki oon aina toppuuttelemassa jossain vaiheessa, mutta kyllä molemmat rinsessat aika monta keksiä ehtii kahmia lautaselle ennenkuin oon ehtinyt kissaa sanoa. Itekin muistan aina ottaa ihan jokaista tarjolla olevaa sorttia. Prkl!

Haaste: Vähemmän pullaa! Vähemmän keittiön pöydän ääressä istumista!

Enkä  nyt tarkoita, että meidän kavereiden pitää ottaa kauheat paineet eikä saa laittaa mitään tarjolle, kun me ollaan tulossa käymään. Mun valintahan se on, mitä sieltä pöydästä valitsen ja suuhuni laitan. Mutta siis jos sillain yleisesti koittais vähän keventää näitä arkipäivien kaffitteluhetkiä ja treffejä..rennolla meiningillä koittais vähän muuttaa toimintatapoja. Minä koitan tarjota tästä lähtien vähän vähemmän sortteja. Tai jos tarjoiskin hedelmiä. Tai ettei istuiskaan ihan koko aikaa sen ruokapöydän ääressä, vaan siirtyis vaikka soffalle välillä tai lähtis haukkaamaan raitista ilmaa.

Ootteko mukana?
Sannis

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Miten meni?


Koska kameran muistikortti on tyhjä eikä mitään valituksen aihettakaan oo nyt just mielen päällä, nappasin Tuulanneli-blogista liudan kysymyksiä viime vuodesta. Kysymyksiä olikin aika määrä ja askartelin näitä vastauksia kyllä kiitettävän kauan. Tässäpäs tulee ->

Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan tehnyt?
No hei, matkustin Jenkkeihin!

Oletko pitänyt itsellesi viime vuonna tehdyt lupaukset?
En tainnut paljoa lupailla. Helpompi niin :D

Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?
Kyllä kai sitä joka vuosi johonkin tyyppiin tutustuu. Ainaskin tutustuin uusiin naapureihin ja sain pari uutta työkamua.

Menetitkö ketään läheistäsi?
En onneksi!

Missä maissa vierailit?
Vuosi 2016 oli siitä harvinainen vuosi, että pääsin matkustamaan paljon. Alkuvuodesta reissasin Gran Canarialla, kesäkuussa Italian Riminillä ja joulukuussa Floridassa. Suomeakin nähtiin vähän siellä sun täällä.


Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et kuluneen vuoden aikana saanut?
Materiaa: Haluan uudet ovet keittiön kaappeihin ja uudet laatat vessan lattiaan. Haluan matkustaa Kanadaan. Haluan löytää täydellisesti istuvat housut.
Henkistä: Toivon, että vuonna 2017 kaikki läheiset pysyvät terveenä/tulevat terveiksi.

Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?
En muista päivämäärää, mutta muistan kristallinkirkkaasti hetken. Sen päivän, kun Pian kanssa oltiin lenkillä talvisessa auringonpaisteessa ja mä olin vihainen. Olin niin perkeleen vihainen mister A:lle. Sitä en muista mistä.. luultavasti siitä, kun mun pitää AINA hoitaa KAIKKI ihan YKSIN ;D tai jotain muuta tosi järkevää. Paasasin ja jankutin koko lenkin omia juttujani ja yhtäkkiä ymmärsin, että mulla ei ollut huono omatunto. Monta vuotta olin kokenut huonoa omatuntoa joka ikisestä negatiivisesta ajatuksesta mun päässäni ja ruoskinut niistä itseäni päiväkausia. Oli niin siisti tunne huomata, että mua ärsyttää ja kerrankin pystyn antaa itselleni luvan siihen. Se kävelylenkki oli mun käännekohtani :D

Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?
Ks. edellinen :D

Mikä oli paras ostoksesi?
Vaatekaappiin musta perusneuletakki ja Riminiltä löydetty raitamekko.

Sisustussaralla ei tapahtunut juuri mitään.. Ei taidettu hommata mitään isompaa huonekalua tms. Piensisustuksen kivoimpia juttuja oli Henkkamaukan kulhot ja pöytäliina, Jotexin matot, Anttilan loppuunmyynnistä ostettu tummansininen tyyny ja Ikean eukalyptukset ja Sinnerlig-lasipurkki.


Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?
Saman ihmisen, jonka käytös on pöyristyttänyt jo vuosia. Ei jaksa oikeesti enää edes pöyristyä. "Pöyristyä" on maailman hölmöin sana :D

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Toki asumiseen ja perusjuttuihin; ruokaan, vakuutuksiin, bensaan ym. Mutta sitä tässä ei varmaan tarkoitettu. Perusmenojen lisäksi eniten meni matkustamiseen. Tatuointiinkin upotin kiitettävän summan. Ulkona syömiseen ja sisustamiseen kulutin huomattavasti vähemmän, kuin aiempina vuosina.

Mistä ihan todella innostuit?
Musiikista taas uudelleen. Oon aina ollut musadiggari, mutta menneinä vaikeina vuosina duunissa soitettu musiikki on ollut enemmän kuin riittävästi enkä oo kestänyt yhtään enempää hälinää vapaa-ajalla. Nyt loppuvuodesta huomasin, että kuuntelen taas musiikkia. Yksi mun päivän lempihetkistä on työmatka, kun saan kuunnella musaa täysillä. Melkein joka kertaa liikutun niin, että alkaa itkettää. Weirdo!

Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?
Paljon on kaikenlaista kuunneltu, mutta olisko se kuiteskin Volbeatin Cape Of Our Hero.

Viime kauteen verrattuna, oletko..
Onnellisempi vai onnettomampi? Niin paljon onnellisempi.
Laihempi vai lihavempi? Useamman kilon painavampi. Yyyh!
Rikkaampi vai köyhempi? Yhtä tiukassa raha aina, mutta menot taisi olla paremmin hallinnassa.

Mikä oli suurin pettymyksesi?
Inhottavin juttu viime vuodelle oli rakkaan läheisen sairastuminen. Pettynyt olin vanhan blogin muutamiin inhottaviin kommentteihin.

Sairastuitko tai loukkaannuitko?
En sen kummemmin. Taisi olla perusflunssat, yksi ökätauti ja joku migreenikohtaus. Huomattava parannus vuoteen 2015, jolloin oli kroonistunut migreeni, streptokokki ja monen viikon superflunssa.

Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Aina sitä toivois olleensa enemmän läsnä lapsilleen. Nykyään mietin myös usein mister A:ta. Tytöt alkaa olla sen verran isoja, että taitaa olla aika alkaa hoitaa parisuhdettakin :) Toivoisin, että olisin soittanut Kanadaan ja Tampereelle useammin.

Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Toivoisin, että olisin syönyt vähemmän herkkuja ja toivoisin, että olisin istunut vähemmän koneella.

Miten vietit joulua ja juhannusta?
Joulu ensin kotona oman perheen ja ystävien kanssa ja sitten Floridassa. Juhannus Rovaniemellä.


Juhannusaatto


Varaslähtö jouluaattoon kotona.

Rakastuitko kauden aikana?
Ne hommat on jo aiemmin hoidettu kuntoon :D

Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?
Glee. Ei epäilystäkään.

Vihaatko mitään tai ketään?
Viha on aika voimakas tunne. Vaatii todella paljon, että saa ärsytettyä mut niin pitkälle. En usko, että vihaan ketään ihmistä, kenet henkilökohtaisesti tunnen. Parin tyypin kanssa voisin istua alas sillain ihan vakavasti keskustelemaan, että miten meni, noin niinku omasta mielestä, mutta että vihaanko? Enpä taida.

Vihaan epäoikeudenmukaisuutta yli kaiken.

Mikä oli paras lukemasi kirja?
Anteeksi mikä? :D Bloggaaminen ja kirjat ei mahdu samaan yhtälöön.

Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Sellaisia en tehnyt. Aina uudelleen ja uudelleen totesin, että uusimmat radiohitit on nykyään semmosia, että niistä on vaikea löytää matskua jumppiin. Biisit on myös tosi lyhyitä nykyään. Alle kolmen minuutin renkutuksiin ei montaa liikettä ehdi mahduttaa.

Mitä halusit ja sait?
Halusin mielenrauhaa ja sain sitä.

Mitä halusit, mutta et saanut?
Kylppäriremppa on odottanut jo useamman vuoden, mutta vielä ei oo jaksettu/ehditty/viitsitty ottaa asiaksi.

Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Tapasin perhettä ja kamuja. Tarjosin kurpitsapiirakkaa. Kaffiteltiin ja käytiin dinnerillä.


Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi paremman ja onnellisemman?
En usko, että mikään. Loppukesästä meni lanttu jumiin, kun molemmat autot ja mun fillari hajos kaikki samaan aikaan. Sen olis voinut skipata :D

Mikä oli vuoden paras elokuva?
Entinen elokuvafriikki katsoo hyvin, hyvin, hyvin vähän nykyään leffoja. Keskityn tv-sarjoihin.

Mikä piti sinut järjissäsi?
Se, että arjen jälkeen tulee aina vapaa tai loma. Ja se, että loman jälkeen tulee aina arki.

Ketä julkkista himoitset eniten?
En himoitse julkkiksia. Joskus jos telkkarissa on joku romanttinen, ihana kohta, mietin miksei me mister A:n kanssa olla enää niin romanttisia. Ai niin, pikkulapsiaika. :D

Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikutti sinua eniten?
Seuraan hyvin vähän maailman tapahtumia, koska kaikki liikuttaa mua ihan liikaa. Pakolaiskriisi tuntuu luissa ja ytimissä. Vaikken edes oikein loppuviimein tiedä, mitä mieltä oon kaikista siihen liittyvistä asioista. 

Ketä kaipasit?
Tommia. Aina. Muutaman kerran huomasin myös miettiväni ystävää, joka oli niin tärkeä monta, monta vuotta, mutta elämä vei erilleen. Poistin aikanaan tämän ystävän jopa FB:n kaverilistalta, koska yritin parantaa itseäni ja unohtaa koko asian. Se harmittaa nyt, mutta toki ymmärrän, että joskus elämä vie eikä asioita kannata jäädä märehtimään.

Kuka oli paras tapaamasi ihminen?
Hassu kysymys. Jokainen on tietysti omalla tavallaan paras. Iso juttu oli se, kun yhdestä meidän ohjaajasta tuli mun jokapäiväinen partner in crime, kun boss jäi äitiyslomalle. Meitä on vain kaksi kokopäiväistä duunissa enkä vois parempaa äitiyslomasijaista kyllä saada kamuksi. Oon onnellinen, että oon saanut tutustua Elluun paremmin <3

Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna?
Huippujuttu ja tosi yllätys oli se, kun bossit ilmoitti, että pakkaa muikkeli kamas, me viedään sut Riminille. Ohjaajatiimin joululahja mulle tuli myös yllätyksenä ja oli aivan yli ihana juttu. Iso yllätys tuli myös Kanadan suunnalta <3

Mitkä viisi asiaa asetat itsellesi tavoitteeksi täksi vuodeksi?
En oo tavannut tehdä uuden vuoden lupauksia ja tavoitteiden listaaminenkin kuulostaa kovin suorituskeskeiseltä, joka on aina ollut mulle ongelmallista. No, tässäpä tulee kuiteskin ->

1. Pysyttele pois ylisuorittamiskentältä.
2. Vietä enemmän aikaa mister A:n kanssa.
3. Vietä vähemmän aikaa tietokoneella.
4. Pudota painoa ja paranna keskivartalon voimaa,
5. Laita rahaa säästötilille, että pääset reissuun.

Jaksoitteko lukea tänne saakka? :D
Sannis

P.S. Mulla on vähän postausaiheet vähissä, mutta silti tekis mieli kirjoitella. Onko ideoita?

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Iceblue


Tänään oli KYLMÄ. Tytöt tahtoi luistelemaan. Puettiin mummun kutomat villahaalarit ja kaikille huivit kasvojen eteen, niin tarjettiin heilua jäällä täydet 20 minsaa :D Luistelun jälkeen mini lähti naapuriin ja ekaluokkalainen leikki kamujensa kanssa. Minä tein töitä. Suunnittelin jumppaa, kuuntelin täysillä coveria Whitney Houstonin I wanna dance with somebodysta ja jorasin ihan viimeistä päivää keskellä keittiön lattiaa. Sit alkoi vähän itkettää. Vihdoinkin. Vihdoinkin halu tanssia on palannut. Vihdoinkin alan tunnistaa itseäni taas. Monta hitsin vuotta siinä menikin. Ja tiesittekö, että se minä itse asuu tuossa kuvan kasaritalossa. Ei oo tasaista, valkoista kivipintaa eikä korkeita ikkunoita. Ei symmetrisiä istutusaltaita eikä kahtasataa avaraa neliötä. Ei oo ei. Mut haittaakse?

:D
Sannis

maanantai 2. tammikuuta 2017

Lupauksia


Takana on ensimmäinen kunnollinen yö reissun jälkeen. Vihdoin! Viikon se otti että tytöt, varsinkin Aamu pääsi rytmiin. Tämän vuoden ekana päivänä äitikin oli jo niin loppu yökukkumisista, ettei mennyt uloskaan koko päivänä. Eikä edes omatunto kolkuttanut, vaikka ikkunasta näkyi monen monta (varmaankin) uudenvuodenlupauksen tehnyttä punaposkista lenkkeilijää. Siinä se vaan hengaili soffalla villasukat jalassa ja poltteli kynttilöitä.

2017. Vuodenvaihde ei jotensakaan paljoa hetkauta tänä vuonna. Ehkä siksi, koska edellinen vuosi oli niin hyvä. Ei tunnu siltä, että kaipaisi uutta tai muutosta. Kaikki on hyvin just näin. Paitsi että keittiöön tarttis saada uudet kaapinovet, muta hitsin hitsi, kun ei satu olemaan sen kokoset, että Ikeasta sais tilattua suoraan ;D Niin, ja Floridassa oli vähän rasittavaa lampsia näin paksuna, joten sille tarttis toki tehdä jotain. Pitäis varmaan tehdä joku uudenvuodenlupaus :D 

Kuvahan ei sitte mitenkään liittyny tähän, mutta sattui olemaan muistikortilla. Dermoshopista saatu setti käsille on ihanan värinen. Kerran olin valokuvauskurssilla jossa opetettiin kuinka tommoset heijastukset blokataan valokuvista. En varmaan ollu asialla just siinä kohdassa.

Teittekö lupauksia tälle vuodelle?
Sannis

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

2016







 






Vuosi 2016 jää historiaan helpotuksen ja uuden alun vuotena. Tulen muistamaan sen ajanjaksona, jolloin vihdoin aloin selvitä Tommin kuolemasta ja jolloin kaikki alkoi tuntua vihdoin helpommalta ja selkeämmältä monen niin raskaan vuoden jälkeen. Vuosi 2016 oli onnellinen, paras kaikista vuosista pitkään aikaan. Se oli vuosi, jolloin syyllisyys, itsesyytökset ja ahdistus vihdoin hellitti otettaan ja arki alkoi tuntua ihan erilaiselta. Vuonna 2016 opin vihdoin päästämään jossain määrin irti monistakin asioista ja tuntuu, että nousin tuhkasta. Sen merkiksi tatuoin Feeniksin sulat ihooni.

Tuntuu haikealta, että tytöt on jo niin isoja. Vauvavuodet on ohi enkä muista niistä paljonkaan. Ehkä kukaan muukaan ei muista univelan ja yleisen häsäämisen takia. Ja meille nyt vaan kävi niin, että elämä heitti kunnon kierrepallon. Että melkein kuusi vuotta meni tarpoessa ja happea haukkoessa. Siinä jäi monta asiaa painamatta mieleen, kun koitti selvitä edes jotenkin jokaisen päivän iltaan saakka. Vuonna 2016 illat tuli helpommalla. Ne tuli paljon useammin ilman murskaavaa väsyä, pahaa mieltä ja piinaavia ajatuksia.  Nyt on toivottavasti vielä kuusikymmentä vuotta aikaa ottaa takaisin niitä menetettyjä vuosia. Vaikka.. enhän mä niitä menettänyt. Vaikken muista kaikkia asioita, ilman niitä vuosia en ehkä osaisi arvostaa niin paljon sitä mitä meillä nyt on. En ehkä osaisi laittaa asioita yhtä hyvin tärkeysjärjestykseen. En ehkä olisi yhtä vahva, kuin nyt, Ja toisaalta, muistanhan minä. Muistan sen yhden aamun uimarannalla. Muistan, kuinka kivaa oli Kokkolan reissulla. Muistan, kuinka Annukka tahtoi lukea aina samoja muumikirjoja ja osasi ne ulkoa. Ja muistan, kuinka Aamu sanoi Annukkaa aina Annuksi. Kaikki nuo ihanat jutut painan syvälle mieleeni, mutta sen kaiken ahdistuksen ja tuskan jätän taakse. Vuoden 2016 aikana oon pelännyt, että hyvä olo on vain väliaikaista, mutta nyt aion uskaltaa luottaa siihen, että se ei katoa. Aion laulaa yhden kerran täysillä käsi nyrkissä: "And one thought crystallizes like an icy blast. I'm never going back, the past is in the past. Let it go, let it go and I'll rise like the break of dawn!!":D 

Vuonna 2017 aion nauttia siitä, että lapset ei ole enää vauvoja vaan reippaita ihania tyttöjä, jotka osaa jo niin paljon kaikenlaista. Aion matkustaa, nähdä ja kokea. Aion viettää aikaa mister A:n kanssa kaksistaan ja muistaa taas, minkälaisia me oltiinkaan sen lisäksi, että ollaan äiti ja isi. Aion pitää perheestäni huolta ja aion pitää itsestäni huolta. Aion muistaa, että jos ahdistaa, se ei välttämättä tarkoita sitä, että huomennakin ahdistaisi.

Siistiä vuotta 2017 kaikille siellä ruudun toisella puolella ja kiitos, että olitte täällä vuonna 2016!
Sannis