lauantai 31. joulukuuta 2016

Florida - Vielä kerran pojat


Matkan toinen määränpää oli Marco Island, pieni saari Floridan lounaisrannikolla. Ajeltiin autolla Orlandosta muutaman tunnin matka ja ihmeteltiin sitä, kuinka ränsistyneeltä kaikki näytti. Ajettiin vähän pienempää tietä, joka kulki kylien, pienempien kaupunkien ja asutusten läpi ja kaikki oli matalaa ja jotenkin vähän surkeaa. Talot oli vanhoja ja vähän semmosia hökkelimäisiä. Kuitenkin autot, joita talojen pihoissa näkyi, näytti aina uusilta ja hienoilta. Marco Islandin silta, kun ylitettiin, oli aivan kuin olisi astunut toiseen maailmaan. Hienoja taloja, kimaltelevaa vettä, siistejä pihoja ja isoja palmuja.

Talo
Marco Islandin talo oli yksityisen omistama ja sen meille vuokrasi Century 21 - kiinteistövälitys. Haettiin avaimet firman officesta ja talo olikin sitä lähellä. Talossa oli taas kaikille makkarit ja kaikille kylppärit. Kävi kyllä siinä loman aikana ilmi, että omat kylppärit oli ihan must juttu. Tokassa talossa oli muutama juttu, josta jouduttiin laittaa viestiä vuokravälitysfirmaan. Osa terassin lampuista ei toiminut ja uima-allas oli likainen. Mister A laittoi heti putsarit liikkeelle ja veden kiertämään, mutta jouduttiin silti soittaa allasfiksari paikalle ja pysytellä pois altaasta pari päivää.

Tässä talossa niinkuin Orlandonkin talossa oli uima-allas-alue suojattu "verkolla" ja se piti poissa ötökät ja elukat. Auringoltakin se ihan selkeästi suojasi sen verran, että tytöt sai uida rauhassa ilman suurta pelkoa ihon palamisesta. 

Ostokset
Tehtiin ostoksia jouluaattoaamuna siskon kanssa ja alennukset oli hyviä. -40% ja -60%. Muutenkaan hinnat ei päätä huimanneet, kun tiesi mihin suunnata. Marshalls-nimisessä (?) mestassa oli Michael Korsin eriä edullisesti ja ostin tytöille tennarit alle 30 dollarilla ja itelle rantalipsut 25 dollarilla. Kummitytölle löysin jotain pientä Anne Taylorilta ja Loftista nappasin mukaan itelle kellon ja typyille huivit. Parissa muussakin paikassa shoppailtiin enkä ihan kuivaksi kuitenkaan saanut kaikkia tilejä. Ostin myös ison matkalaukun, koska ostettujen kenkien määrästä päätellen alkoi näyttää siltä, että vanhat laukut käy pieneksi. Nyt ei tarvi seuraavalle reissulle TAAS lainata kavereilta laukkua :)

Huikein ostoskokemus oli tukkuliike CostCo, jossa kaikki oli jättimäisen kokoista. Sinne tartti toki olla kantiskortti, mutta sehän Kanadan siskolta löytyi ja sinne suunnattiin jouluruokaostoksille. Kotiin lähtiessä mukana oli ihan vahingossa myös mister A:lle lenkkarit ja uikkarit, mulle parit lenkkarit ja kuusi (?) puseroa ja tytöillekin jotain pientä.

Ranta
Marco Islandin ranta oli huikea... hiekka oli valkoista ja ihan eri tuntuista, kuin meidän tai Välimeren rantojen hiekka. Päivällä joulupukki heitti helikopterilennon rannan yli ja illalla auringonlasku oli upea. Delfiinitkin ui lähellä rantaa ja merelle olis päässyt ties millä vesijeteillä, liitovarjoilla ja banaaniveneillä.

Yleisfiilis
Marco Island itsessään vaikutti ehkä vähän semmoselta rikkaiden eläkeläisten mestalta. Kuudelta illalla oli jo hyvin hiljaista lukuunottamatta parin ostarin paria ravintolaa. Auto, kun oli käytössä, löytyi ympäristöstä kaikenlaista. Laiturikuvat on naapurikaupungista Naplesista, jossa käytiin mister A;n kanssa kaksistaan tsiigailemassa delfiinejä ja pelikaaneja. Isomman tien varsilla kyltit varoitti "Panther traffic" ja oon kyllä suhteellisen pettynyt ettei nähty ainuttakaan pantteria. Olis ollut niiiiiin siistiä!

Kotimatka
Kotimatka kesti 25 tuntia. Kyllä. Ajettiin Marco Islandista Miamiin muutama tunti ja palautettiin auto lentokentän Rental car Centeriin. Niin hitsin helppoa. Auto vaan kellariin ja siitä ilmaisella junalla lentokentälle. Pitkä lento meni taas yllättävän kivuttomasti. Oli kiva lentää yöaikaan, kun valot oli sammuksissa. Sopi väsyneelle. Vaikkei uni tullutkaan, sai kuitenkin olla vain rauhassa. Lyhyitä lentoja oli tällä kertaa kaksi, joista molemmat tytöt nukkui ja herääminen oli molemmilla kerroilla spektaakkeli sinänsä :) Junamatka himaan tuntui pitkältä, mutta VR oli kerrankin ajallaan, kuten kaikki muukin kotiin mennessä.

Jälkipyykki
Reissu oli just sopivan pituinen. Parissa viikossa ehti kaikenlaista ja sen ajan jälkeen oli jo ihana tulla kotiin. Kova haiku jäi nähdä monta muutakin paikkaa Amerikan mantereella, mutta ihan lähiaikoinahan ei ton hintaluokan retkeä oo kyllä millään mahdollista tehdä. Amerikassa reissaaminen oli tämän matkan kokemuksella helppoa ja kaikkea oli helposti saatavilla. Ihan varma en vielä oo, oliko just jouluna reissussa olo paras vaihtoehto. Ainakaan ei vielä oikein tajua, että vuosikin vaihtuu, kun on "vähän" olleet nyt erilaiset nämä joulu- ja välipäivärutiinit :)

Ihan mahtava, ikimuistoinen retki! Lähtisin huomenna uudelleen!

Sannis

perjantai 30. joulukuuta 2016

Disney World

No niin, Disney World. Päätettiin jo ettei mennä, koska kukaan meidän perheestä ei pidä ihmispaljouksista, jonottamisesta, odottamisesta tai tuskanhikoilusta. Mä inhoan huvipuistolaitteita, muut kolme meidän perheestä saattaa niihin mennä jos tulee tilaisuus, mutta kukaan ei hingu välttämättä. Kotona jo koitin näytellä kaiken maailman kuvia Disneyltä ja kysellä, mihin mentäis, mutta kukaan ei innostunut. Päätettiin siis, että saa olla. No, reissussa mutsi eli mummu meinas, että tarttis ny kuitenkin lähteä. Mä olin kahden vaiheilla. Annukka alkoi itkeä, kun sanoin, että mennään. Se olis halunnut uimaan. Mua alkoi vähän naurattaa... että aivan itkien ny sitte Disney Worldiin :D No joo, olotilat helpotti onneksi aika nopeasti. Päätettiin, että mennään Disney Springsiin ja katsotaan sitten mitä tehdään. Mister A lähti palauttamaan vuokra-autoa ja minä, tytöt ja mummu lähdettiin hoodeille. 

Disney World on siis valtavan kokoinen. Sisällä kulkee motarit ja systeemit. Hotellejakin alueella on varmaan kymmeniä. Disney Springs on Disney Worldin shoppailu- ja hengailualue, josta mä kyllä tykkäsin. Springsiin ei ole sisäänpääsymaksua. Porukkaa oli aika maltillisesti ja kaupat oli tosi kivoja. Lego-kaupasta ostettiin purkilliset legoja, niinkuin irttareita ja tytöt oli innoissaan. Siistit dinosaurukset kiinnitti tyttöjen huomion ja kun hokattiin, että paikasta sai ruokaa, päätettiin tilata lounasta.



Siinä dinosaurusten kanssa ruokaillessa, iski hulluuskohtaus ja ehdotin, josko nyt sit seuraavaksi Magic Kingdom. Disney Worldissahan on teemapuistoja neljä kappaletta ja Magic Kingdom on se, jonka oon luullut olevan se ainoa. Käveltiin bussipysäkille. Ajeltiin varmaan puolisen tuntia dösällä ison hotellin pihaan ja meidän ihmetykseksi hotellin sisältä lähti Monorail-juna. Jep, rullaportailla ylös ja kokolattiamatolta suoraan junaan. Neljäs pysäkki, Magic Kingdom. Juna oli viileä, muuten ilma oli ihan liian kuuma. Varauduttiin jonottamaan piiitkään. Käveltiin junasta ulos suoraan turvatarkastukseen. Laukut auki ja portin läpi. Sen jälkeen ihmeteltiin, mistä liput. No niin, siitä pienestä kioskista, jossa ei ollut ainuttakaan ihmistä luukulla. Whaaat?! Missä ne kahden tunnin jonot? Liput 117€ per pää. Huuuuuuh! Vähä vajaa huntilla vois kai saada jos ostaa etukäteen. Lippu piti lukea portissa ja sormenjälki painaa koneeseen ja siitä sisälle.

Ja nyt sitte.. joka paikasta on saanut lukea, että Disneyn puistot on valtavan kokoisia. Eipoo, sanon minä. Muista puistoista en toki tiedä, mutta Magic Kingdom oli pienempi, kuin olin ajatellut. Ei missään nimessä pieni, mutta ei myöskään niin iso ettei sitä jaksaisi kävellä päästä päähän. Ei tehty mitään aikataulua sen takia, että minä halusin välttää juoksemisen paikasta A paikkaan B. Välimatkat oli kuitenkin sen verran helposti kuljettavia, että aivan hyvin olis voinut tsiigailla missä on hahmoja mihinkin aikaan ja käydä moikkaamassa.

Me oltiin jotenkin ajateltu, että niitä hahmoja hengailee siellä pitkin katuja, mutta hienoinen pettymys oli se, että ainoat hahmot, joiden ohi kuljettiin, oli Tuhkimon pahat sisarpuolet. Onneksi satuttiin kuitenkin pyörimään just linnan edustalla, kun kajareista kuului: "Ladies and gentlemen, princess Cinderella and prince Charming!" Siinä saattoi vähän väsyneinkin mutsi innostua ja hoputtaa tyttäriänsä tsiigaamaan esitystä. Vielä puistosta lähtiessä, onnistuttiin näkemään kauempaa Frozen-hahmot lavalla ja kuulemaan loppu Let it go-biisistä. Aamu oli liekeissä. Äiti myös. Näitä esityksiä olis voinut katsella vähän pidempäänkin.

Ja ne jonot, ne oli laitteiden luona. Tunnista kahteen tuntiin. Teekupit oli ainut laite, jossa tytöt kävi mummun kanssa. Siihen pääsi 20 minuutin jonotuksen jälkeen. Laitteet ei näkyneet juurikaan ulospäin vaan tietääkseen mitä niistä löytyy, olis kaikkiin pitänyt jonottaa se tunti-pari. Jonoista näkyi ulos lyhyt pätkä ja ne jatkui sisällä aina jäätävän pitkinä. Vähän huono juttu, koska Annukka on just niinkuin äitinsä ja haluaa tietää tarkkaan etukäteen, mitä tuleman pitää. Laitteista en osaa siis sanoa sen kummemmin mitään. Tytöt olis halunneet esim. karuselliin, mutta luovutti suosiolla, kun kerroin, että jonotusaika on tunnin.

Sisääntulo puistoon oli tosi kiva.. se tunne, kun astui siihen fiilikseen ja vanhanaikaiseen maisemaan. Linna oli ihana, mutta siellä sisällähän ei ole juuri mitään, paitsi tunneli, jonka läpi kävellään. Porukkaa oli ihan liikaa. Kaikki energia meni siihen, että piti tyttöjä silmällä ja koko ajan ahdisti ajatus siitä, että jompikumpi menee hukkaan. Sisääntulon ja linnan jälkeen puisto oli mun mielestä samanlainen, kuin mikä tahansa huvipuisto eikä sen kummempi, mutta tosiaan, mä en ole mikään huvipuistodiggari. Jälkeenpäin jäi vähän kaihertamaan, että miksi ei jääty iltaan saakka, niin pitkään, että oltais nähty enemmän hahmoja ja ilotulitukset paikan päällä. Oltiin tyttöjen kanssa kuitenkin niin väsyneitä helteestä, että oli pakko häipyä. Kumpikin typyistä kulki käsiä ja päätä roikottaen ja hoki, että on kuuma. Ja nähtiinhän me ilotulitukset joka ilta Orlandon talolle. 


Lopputulema on siis se, että oon tyytyväinen, että mentiin. Harmittaa kuitenkin, että oli niin järkkykuuma. Viileämmällä ilmalla olis jaksanut paremmin ja tytötkin olis varmaan kiinnostuneet enemmän. Neljävuotias oli mun mielestä turhan pieni siihen hullunmyllyyn. Seiskavee oli jo paremman ikäinen. Puistoon pääseminen oli ehkä vähän turhan monen mutkan takana. Kannattaa varmaan asua Disneyn alueella jos puistoja varten lähtee matkaan. Hahmot oli ihania. Mamakin ihan innostui, vaikka toisin epäilin etukäteen. Hyvä, että käytiin. Eipähän tarvi miettiä jälkikäteen!


Terkkuja,
Sannis


P.S. Muutama puhelinkuva meidän Disney-päivästä täällä.

torstai 29. joulukuuta 2016

Florida - Moment of truth

Kameraa on tyhjäilty. Aivot ei tunnu vielä toimivan, mutta otin tietoisen riskin ja kirjoitin juttuja meidän matkasta, niin saadaan reissuhommat pakettiin. Kommenttikenttään tuli pyyntö kirjoittaa Floridaan suuntaavalle vinkkejä ja tarkempia juttuja retkestä. Kovin monesta paikasta mulla ei ole tuon yhden käyntikerran jälkeen kokemusta, mutta jotain osaan kertoa. Koitan jakaa sekalaiset höpinäni kahteen tai kolmeen postaukseen. Tässä ekassa osassa kaikki kuvat on loman alkupuoliskolta, Orlandon alueelta.

Niin, että oliko ny kivaa vai ei?


Ennen matkaa
Ennen matkaa oli enemmän puuhaa, kuin peruskanarialle lähdettäessä. ESTA-anomus piti täyttää ja toki maksaa. Liuta typeriä kysymyksiä ja lopputuloksena lupa astua Yhdysvaltain maaperälle. Mister A:n piti hakea kansainvälinen ajokortti  ja se tietysti maksoi myös. Dollarit sai kätevästi nostettua Forexin automaatista. Rokotuksia ei otettu mitään.

Menomatka
Matka alkoi junalla ja yli kolmen tunnin viivästyksellä. VR ja me ei tulla toimeen. Joka ikinen kerta jotain ongelmaa. Ja ihan oikeasti...joka ikinen kerta. Ollaan jo tunnettuja meidän huono-onnisista junamatkoista. Olin suunnitellut, että saadaan ihanasti mennä rauhassa nukkumaan ja fiilistellä tulevaa matkaa airport-hotellissa, mutta toteutus ei ollut ihan yhtä auvoinen. Puolen yön aikaan vasta päästiin nukkumaan sen jälkeen, kun olin ensin urputtanut mister A:lle, että se osti mulle ihan liian ison hampurilaisen :)

Neljän tunnin yöunien jälkeen ei kovin paljoa hampaita naurattanut. Lento Osloon meni kuitenkin hyvin. Oslossa tuli pieni hoppu, kun sain levitellä laukkuni koko sisällön turvatarkastuksessa. Pitkä lento oli kymmenentuntinen. Oon äimän käkenä taas tyttöjen matkustushermoista. Yksi urputus koko pitkän lennon aikana. Yksi. Mini veti teppo tirsaa n. viisi tuntia ja ekaluokkalainen liekitti tabletteja, jotka oli jokaisen penkin selkänojassa. Lennolla sai taas täyttää yksi-risti-kaksi-lomaketta. "Oletko terroristi?" No toki! Vasta laskeutuessa tuli ököttävä olo, kun viereiset emännät kävi vähän suihkimassa hajuvettä veskissä.

Miamin lentokenttä oli odotettua kotoisampi ja porukkaa oli meidän tuloaikaan vain kourallinen. Saapumismuodollisuuksia oli vähän totuttua enemmän ja passit sekä sormenjäljet piti itse skannata laitteessa. Samalla vastailtiin taas järkeviin kysymyksiin "Oletko ollut tekemisissä maatilakarjan kanssa?" Ihmetystä aiheutti kuitenkin se, että kukaan ei halunnut tsiigata laukkuihin tai tehdä mitään stripsearchia :D Nuan vain oltiin pelipaikalla ja passivirkailija huuteli perään: "Smile, you're in Miami!"

Auton vuokraus
Auto oltiin vuokrattu jo etukäteen. Hotwire.com-sivustolla näkyy eri autovuokraamojen tarjonta ja hinnat. Päivän edullisin hinta minivanille oli Alamossa. Sivusto näytti viiden päivän vuokrahinnaksi vajaa 300€. Lastenistuimen, täyden vakuutuksen, verojen ja tullimaksujen kanssa hinta oli loppuviimein n. 700€. Kannattaaa siis muistaa, että vakuutukset maksaa suurinpiirtein saman verran, kuin itse auton vuokra. Suosittelen kuitenkin ottamaan täydet vakuutukset oikeusjuttujen luvatussa maassa. Lasten istuimen osuus hinnasta oli 50€. Neljävuotiaalle oli varattu selkänojallinen korokeistuin ja siihen tyydyttiin. Ekaluokkalaisen korokeistuin matkusti suomesta matkalaukussa. Ostin sen muutamalla eurolla kirpparilta ja ennen kotiintulomatkaa se sai jäädä ameriikan maalle. Kannattaa muuten varmistaa, että vuokra-autosoppariin kuuluu tietullipassi, ettei tarvi pysähdellä tulleissa.

Palautettiin auto sovitusti, mutta hoksattiin nopeasti, että se oli vikatikki ja napattiin toinen vuokra-auto alle. Bensa oli puolet edullisempaa, kuin meillä. Kortit ei toimineet bensa-automaateissa, joten aina piti käydä sisällä maksamassa. Sama systeemi, kuin meidän automaateissa. Maksat 20€ ja jos tankkaat vain 15€, palautuu loput tilille. Kertaakaan ei tarvinnut tankata yli 20 dollarilla :)

Talo
Kaikki talovaraukset hoiti mun ihana siskoni. Orlandon taloa vuokrasi Florida Sun Vacation Homes ja hommat toimi hyvin. Disneyn lähettyvillä oli näitä lomakyliä paljon ja mun mielestä oli kiva ja turvallinen fiilis olla aidatulla ja vartioidulla alueella. Talon osoitekin saatiin vasta, kun varaus oli tehty eikä sitä näkynyt missään netissä etukäteen. Taloon ei ollut avaimia, vaan lukkokoodi. Hälytysjärjestelmä piti kytkeä aina, kun poistui talosta ja alueella yleinen allas, leikkikentät, kuntosali ja pelihuone oli myös kaikki lukkokoodin takana. Ihan fiksua! Talossa oli neljä makkaria, mutta jätettiin yksi tyhjäksi, koska en halunnut, että tytöt nukkuu yksin. Oon aina ulkomaalomilla niin neuroottinen, etten päästä tyttöjä eri huoneeseen. Kotona kaikkien on nukuttava omissa huoneissa, mutta vieraassa maassa on vähän eri juttu. Aamu nukkui iskän ja äitskän kanssa ja Annukka mummun ja papan huoneessa. Talon uima-allas oli ihan täydellinen.. lämmin ja sopivan matala. Pieni poreallaskin löytyi. Tytöt ui aivan hulluna ja mummun järjestämä tunnelmauinti pimeällä allasvaloineen ja kynttilöineen oli hitti. Taustalla räiskyvät Disneyn ilotulitukset oli piste iin päälle.

Talossa oli täysi varustus.. keittiöjutskat, pyykkikoneet ja kuivurit, pyyhkeet ja hiustenkuivaajat. Otettiinkin muuten ihan liikaa vaatteita mukaan, kun jotenkin en uskaltanut luottaa noihin pesukonelupauksiin. Saatiin kuitenkin käyttää lempivaatteita moneen otteeseen, koska pyöritettiin pyykkikonetta ja kuivuria joka päivä. Siivous hoidettiin oleskeluaikana itse, mutta lähtiessä ei tarvinnut seuraavia varten siivoilla. Ruokaa laitettiin myös paljon itse. Ei millään jaksais syödä kahta viikkoa ulkona.

Välimatkat
Välimatkat oli aina pitkiä. Ruuhkia oli hyvin vähän, mutta silti tuntui, että matkat kesti aina kauan. Meillä kun on tottunut siihen, että Vaasassa pääsee joka paikkaan 20 minuutissa, oli nämä matkat vähän eri kaliiberia. Autossa istuminen oli sitä paitsi rasittavaa, kun tuntui, että loma-aika kuluu pelkästään siihen. Tiet oli kuitenkin isoja ja etenemään pääsi koko ajan.

Ruokakaupat
Parina ekana päivänä käytiin lähimarketissa ja maksettiin itsemme kipeiksi. Wal Martissa ja Publixissa pääsi vähän edullisemmalla, mutta joka kerta tuli mun mielestä kuitenkin iso lovi kukkaroon. Aina lomalla mua ahdistaa, kun ei oo ruisleipää. Kaikki leivät on aina ihme mössöä ja se alkaa ällöttää jossain vaiheessa. Leikkeleitä löytyi hyvin samantyyppisiä, kuin Suomessa, mutta juustot oli valmiiksi viipaloituja ja aina puolen sentin paksuisia. Yyh! Maito upposi Aamulle hyvin, Annukka ei oo muutenkaan maidon ylin ystävä eikä halunnut edes maistaa. Kaikkea tarvittavaa (paitsi sitä ruisleipää) löytyi kaupoista hyvin ja herkkuja olis ollut tarjolla miljoonaa eri laatua. Suklaahippukeksejä oli pakko kokeilla useampaakin sorttia ja cookies&cream-jätski oli ihan parasta.

Asioiminen kaupoissa oli hyvin helppoa. Kortit toimi, palvelu oli ystävällistä, ostokset pakattiin valmiiksi pusseihin ja kaikki sujui helposti.

Ripley's, SeaLife, Wild Florida
Loman ekalla puoliskolla käytiin Ripley's Believe it or not - talossa. Seitsemisen kymppiä liput neljälle. Kiva paikka.. ei kovin iso vaan aika sopiva. Lapset tykkäs kovasti. Suosittelen.

SeaLife-akvaario oli samantyppinen, kuin Helsingissä. Reilu sata egeä liput neljälle. Ihan kiva, mutta ei juuri mitään, mitä ei näkisi Suomessa. Jaaaaa, paitsi että sai kokeilla käsillä kaiken maailman vedeneläviä ja johonkin ihmeameebaan minäkin käteni törkkäsin.

Wild Florida - puistossa pääsi veneajelulle, mikä tais olla mun ainut tavoite koko Floridan reissulle. "The Everglades starts here." Jännitti etukäteen, josko alkaa oksettaa, mutta eipä alkanut ja nähtiin huikea auringonlasku ja alligaattoreita jopa kaksin kappalein ja yksi baby-gaattorikin.

Huuuuuuuuh, jaksoiko kukaan lukea tänne saakka?

Terkkuja,
Sannis

P.S. Ja siis oli tosi kivaa. Orlandossa olis ollu miljoona juttua, mitä olis voinut nähdä. Aikaa meni säätäessä ja pähkäillessä, mitä kantsis tehdä ja jälkeenpäin tuntuu, että meillähän jäi kaikki paikat käymättä :D

tiistai 27. joulukuuta 2016

Home


Kotona ollaan! Niin siistiä! Ehtii vielä hetken nauttia joulufiiliksestä, koska jätettiin kaikki joulujutskat paikoilleen. Nyt on kuusessa valot ja tähdet edelleen ikkunoissa. Kuusen alla odotti vielä pakettejakin eilen, kun kotiuduttiin, koska joulupukki (eli rakas anoppi) oli käynyt vierailulla.

Yksi yö jäi suurinpiirtein kokonaan välistä matkustaessa ja aikaeron syödessä tunteja. Oltiin tien päällä jäätävät 25 tuntia ja uni jäi pariin hassuun silmäykseen. Kotona oltiin kuitenkin jo kuuden maissa illalla, joten yksi yö on ehditty hengailla omissa sängyissä. Nyt on ..hmm.. hitusen erikoinen fiilis. Mister A mua säälittää. Se kun ei saanut nukuttua enää puoli kolmen jälkeen aamuyöllä ja nousi molempien tyttöjen kanssa keittelemään kahvia. Mulla tuli vielä uni ja olis jatkunut varmaan pitkään, mutta pakko oli seiskalta nousta. Annukka nukahti uudelleen ja posottaa edelleen menemään, mutta mini on valvonut siitä puoli kolmesta.

Huhhuijakkaa! Mister A on duunissa ja pian oon minäkin. Tytöt menee muutamaksi tunniksi kamuille hoitoon. Jos nyt selvittäis iltaan saakka, niin ehkä ens yö olis vähän normaalimpi. Ehkä.

Niin ihanaa olla kotona!! Oma kahvikuppi tuntuu niin luksukselta. Mua hajotti meidän Marco Islandin residenssin ämpärin kokoiset kahvikupit, joissa oli niin paksut reunat ettei meinannut suuhun mahtua. Reissu oli huikea, mutta nyt just koti tuntuu vielä huikeammalta. Toki tässä googlettelen kaffikupposen lomassa vähän matkasaitteja :)

Sannis

P.S. Yksityiskohtia reissusta pyydetty ja tokihan niitä on tulossa.

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Marco Island



Se olis kuulkaa nyt taputeltu tämä homma. Aika haikeaa lähteä, mutta ihanaa mennä kotiin. Kovin innolla en kuitenkaan odota itse matkaa. Auto, kolme lentoa ja juna. Huuuuuhhuh!

Marco Islandin ranta oli huikea ja auringonlasku biitsillä oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Nämä puhelimen kuvat ei anna oikeutta. Kamerassa saattaa olla parempaa matskua. Biitsin lisäksi ollaan viime päivät hengailtu ja käyty kaikenlaisilla kaupoilla.

Jouluaaton dinner oli sekoitus suomalaista ja kanadalaista, siinä määrin kun tuttuja juttuja täältä Amerikan maalta löytyi. Vähän innostuttiin ostamaan vielä joululahjojakin :) Jouluvaloja täällä ei ole läheskään joka talossa, mutta ne joissa on, on ehkä vähän eri kaliiberia, kuin meillä :D

Rentoa joulupäivää!
Sannis



torstai 22. joulukuuta 2016

Next stop


Apua! Päivät vain kuluu ja aika vähenee! Eilen ajeltiin Floridan halki Orlandosta Marco Islandiin, meidän loman kakkoskohteeseen. Tähän taloon tuli jo joulukin, kun ensitöiksi laiteltiin jouluvalot ikkunoihin. Ihan veden äärellä ollaan, kuten vikasta kuvasta näkyy. Laituri on meidän takapihalla.

Kurkkukipu äityi ihan jäätäväksi, mutta parin tuskapäivän jälkeen alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Oon vetänyt Mynthoneita kaksin käsin ja kokeillut jokaista flunssa- ja särkylääkettä mitä Kanadan siskon lääkelaukusta löytyy. Nyt alkaa vihdoin edes vähän helpata. Thank god!

Tänään tsiigattiin pikaisesti läheisen kaupungin, Naplesin rantsulaituri ja jeeee, nähtiin delfiinit hyppimässä ja pelikaanit hengailemassa. Sää oli pilvinen ja ekaa kertaa vähän viileämpi. Muutenhan ollaan saatu nauttia keleistä, jotka paikallisten mukaan on olleet epätyypilliset talvikelit. Usein voi kuulemma sataa ja enimmäkseen on vähän viileämpää. No, tällä kertaa onkin ollut kunnon helle. Väriä en oo ehtinyt saada pintaan, kuin vähän nimeksi, mutta eikö se vielä kalkkilaivan kapteeniinkin ehdi edes vähän tarttua.

Itse Marco Island on vielä vähän hämärän peitossa. Huomenna on aikaa lähteä tutkimaan.

Onko teillä jo jouluhommat hallinnassa?

Sannis

tiistai 20. joulukuuta 2016

Day @ Disney


No niiiiin. Olin ihan varma, että selviydyn Orlandosta käymättä Disney Worldissa, mutta toisin kävi. Suuren yleisön painostuksesta lähdettiin eilen hoodeille. Etukäteen oli jotenkin hankala käsittää, miten tuo koko alue rakentuu ja mikä on DisneyWorld, mikä Disney Springs ja mikä Magic Kingdom.

No, Disney Worldhan on koko tuo jäätävän iso alue, johon kuuluu neljän teemapuiston lisäksi esim. Disney Springs-shoppailu/hengailualue ja monta, monta isoa hotellia. Me päätettiin aloittaa Disney Springsistä ja jatkaa sen jälkeen Magic Kingdomiin jos siltä tuntuu. En käsitä mikä mielenhäiriö iski, mutta tuntui ja itse ehdotin Magic Kingdomiin lähtöä. Helppo homma.. vähän kävelyä, vähän bussiajelua, vähän junailua ja johan oltiin jo perillä :D

Kun päästään kotiin ja saan kamerasta kuvat ulos, kerron enemmän. Mitä luulet, diggailiko meidän anti-huvipuistoperhe Magic Kingdomia ja jouduttiinko jonottaa kuinka monta tuntia puistoon sisään?

Nyt kamat kasaan ja next stop Marco Island!
Sannis

maanantai 19. joulukuuta 2016

Tokat Floridasta


Alligaattorit nähty. Jiihaa! Käytiin mister A:n kanssa Airboat-ajelulla ihan kaksistaan ja nähtiin mahtava auringonlasku. Siellä ne alligaattoritkin hengaili eikä piitanneet meistä mitään. Ollaan uitu niin, että kasvaa pian evät, jopa aikuisille. Ruokaa on laiteltu omalla talolla ja toissapäiväinen lounas oli mister A:n äijätyyliin valitsemia erilaisia makkaroita ja mummun fiksaamia kasviksia. 

Eilen hengailtiin (yllättäen) poolilla. Uitiin omassa altaassa ja käytiin tsekkaamassa myös tämän meidän loma-resortin yleinen allas. Tosi kiva ja vähän porukkaa. Illemmalla käytiin jappailemassa "kaupungilla". Ripley's Believe it or not ei oo mun suosikkihjelmia, mutta talo oli kiva. Siisti ja viileä. Tytöt tykkäs kovasti ja oli siellä aikuisillekin ihmettelemistä. 

Mulla vähän kurkku karhasteli ennen lähtöä.. koska eihän reissu oo reissu ollenkaan jos meikäläinen ei oo vähän kipeänä lähtiessä. No, nämä ilmastoinnit täällä ei ainakaan auta asiaa ja nyt kurkku on ihan turvonnut ja vaihtelevasti vähän kipeä tai ihan sairaan kipeä. Huoh! Yritän olla huomaamatta asiaa, mutta tokihan se nyt vähän tossa vaivailee, kun nieleminen on välillä hitsin hankalaa.

Uhosin eilen Instassa lähteväni tänään Magic Kingdomiin (yyyyh), mutta saapa nyt nähdä. Ilmaantui vähän vuokra-autoperäisiä aikatauluja, joten saa sii ny, mitä ehditään. Ei haittais ollenkaan, vaikkei ehdittäis :D

Mitä teille kuuluu?
Sannis

lauantai 17. joulukuuta 2016

Ekat Floridasta


Ja päivää! Tässä muutama ensimmäinen hätäinen Instagram-näpäys.

Matka tänne oli piiiitkä. VR petti jälleen. Me ollaan kyllä jäätäviä junamatkustajia. Ihan joka kerta sattuu jotain. En suosittele lähtemään meidän jengin kanssa samalle junailureissulle. Toki, tämän jälkeen oon aika varma, että mister A ei koskaan enää anna mun puhua sitä VR:n jousille :D Ekaluokkalaista jännitti tosi kovaa, ettei vaan myöhästytä tai mennä väärään junaan.

Kolmen tunnin myöhästys sai aikaan sen, että yöunia ehdittiin nukkua kaikki neljä tuntia ennen lentoja. Huoh! Kentällä oltiin hyvissä ajoin. Satunnainen huumeseula ja puolen tunnin viivästys koneen lähtöajassa. Selevä. Oslossa vaihto ja siellä jo vähän kiire ekan lennon viivästyksen takia. Ainahan on kuitenkin aikaa pienelle extratsekkaukselle ja meikäläinen sai levitellä koko laukun sisältönsä pitkin turvatarkastushihnoja. Miamin lento viivästyi sen saman puoli tuntia ja päästiin vihdoin matkaan.

Kymmenen tuntia meni yllättävän kivuttomasti. Tytöt on uskomattomia!! Tasan yksi urputus koko pitkän lennon aikana. Annukalla meni lanttu jumiin, kun Aamun jalat oli sen tiellä. Mini veti teppo tirsaa melkein viisi tuntia. Jep, kaveri nukkua posotti puolet lennosta koivet ojossa :D

Perillä vähän passi/sormenjälkisäätöä, junalla autovuokraamoon ja siitä matkaan. Automatkalla peruspahoinvointi ja meikä oli hetken pois pelistä. Pissapaussin ja yhden juustohampurilaisen jälkeen alkoi elämä taas voittaa.. niin paljon, kun se nyt voi voittaa kahden valvotun vuorokauden jälkeen..eiku niin, olihan siinä se 4h unta :D

Navigaattori petti eikä löytänytkään meidän talon osoitetta. Miamista Orlandoon on muutenkin muutaman tunnin matka ja pilkkopimeässä ilman navigaattoria tuli pari lisätuntia, mutta hei, nähtiinpähän vähän enemmän hoodeja ja loppuviimein päästiin perille. Kaaduttiin raatoina sänkyyn.

Tuntuu, että parin päivän aikana ei oo vielä ehditty, kuin käydä kaupassa ja laittaa ruokaa, mutta onhan tossa nyt kuvien mukaankin ainakin keritty syödä jädeä, uida, tsiigailla merihevosia ja etsiä pimeässä alligaattoreita. Lentokentältä juna autovuokraamokeskukseen oli ilmainen ja yli kätevä. Keskuksessa oli kaikki maailman vuokraamot rivissä ja samoin autot. Saatiin ite valita oma minivan ja siitä vain lähteä matkaan. Talo on siisti. Alue on kuin Täydellisten naisten Wisteria Lane. Suihkut on ärsyttäviä, samoin kaikki hanat. Terassin ovea ei saa lain mukaan pitää auki ja jäätävä hälytin huutaa heti, jos ovi unohtuu 15 sekuntia kauemmaksi auki. Tytöillä on ollut hyvinkin hauskaa, kun ollaan viuhahdeltu salamana ovesta edestakas. Varoitus- ja kieltokylttejä on joka paikassa. Sää on täydellinen...lämmin ja auringonpaisteinen, mutta ei tukahduttavan kuuma. Talon oma allas on just hyvä, vesi on lämmintä ja tytöt on ihan liekeissä. Ekaluokkalainen on sitä mieltä, että tämä on paras loma ikinä. Kolmevuotias on onnellinen, kun mummu ja pappakin on täällä ja se on ihan jäätävä vesipeto koko tyttö. Mä en ole vieläkään nähnyt yhtäkään alligaattoria. Hö :D

Orlando, I think we kinda like you!
Sannis

tiistai 13. joulukuuta 2016

Kolme faktaa


FB-muistoista löytyi tällä viikolla kinkkuverkkopikkareiden lisäksi turhia faktoja kirjoittajasta. Tässäpä niistä kolme ->

1. Yläasteikäisenä olin hämärä wannabe-hippi. Käytin sata vuotta vanhaa Fjällrävenin vihreää takkia, jossa oli esim. Bad Religion-merkkejä ja ihmeellisiä ekohenkisiä sloganeita ja kuvia. Arkipukeutumiseen kuului myös "reiluhkosti" alaspäin levenevät housut..yhdet jopa mun mummuni vanhat, tikkikankaiset.

2. Kävin autokoulun kotiopetusluvalla faijan opettamana. Tokan ajotunnin itkin ja koko seitsemäntoistavuotiaan minäni voimilla raivosin faijalle kaikista vääryyksistä, joita olin omasta mielestäni sen taholta siihenastisessa elämässäni kokenut. Ajoin Runsorin Wärtsilän parkkipaikalla ympyrää koko 60 minuuttia.

3. Oon murtanut vasemman polvilumpioni noin kaksikymmentä vuotta sitten. Se selvisi mulle vasta noin kymmenen vuotta sitten. Se on edelleen halki.

Terkkuja, Sannis

P.S. Nyt on jännät paikat. Floridan sijaan päädyttiin Parkanoon. Kandee klikata Instaan seuraamaan. Linkki oikeassa palkissa tai löytyy nimellä sannis_2.0.

maanantai 12. joulukuuta 2016

4


Aamu tänään 4 vee.

Tommin kuolema teki molemmista meidän tytöistä vielä vähän erityisemmän. Molemmat on erityisiä, erityisen ihania ja upeita ihan jo itsensä vuoksi, mutta Tommin myötä molemmille tytöille lankesi iso vastuu. Annukka, pieni ihminen joutui olemaan ainut syy, miksi äiti ja iskä jaksoi eteenpäin ja Aamun syntymässä kiteytyi kaikki toivo, usko huomiseen ja odotukset uuden elämän alusta ja aamusta. Molemmat tytöt on täyttäneet liian isot saappaansa täydellisesti.

Aamu on huikea! Se huutelee aamuisin päiväkodin ovella: "Mitä, mä en mee sitte kuvaukseen ollenkaan!", "Mitä, mullon tänäänki synttärit!", "Mitä, mullon uus Frozen-paita!", "Mitä, me lähdetään tiistaina reissuun!". Se leikkii naapurin Timin kanssa vaikka tunteja, vie sille joululahjaksi pussillisen suolakeksejä ja neuvoo missä pitää kiikkua ja mistä kannattaa laskea pulkalla. Se tulee äitiin ihan kiinni ja naputtelee sormilla poskia, otsaa ja olkapäitä ja hokee: "Ty ty ty ty ty ty tyyy!" Se huutelee illalla sängystä: "Äiti, tuu jo sanomaan hyvää yötä ja tuu sitte kans HEEETI!". Se rakastaa Ryhmä Hauta ja leikkii Jaken merirosvolaivalla. Jos sitä huvittaa mennä ulos, sehän menee. Satoi sitte vettä, koiria tai kissoja. Ja jos kukaan ei lähde mukaan, se menee yksin.

Aamu osaa kaiken itse. Ja jos ei osaa, niin se opettelee! Se piirtää, värittää, muovailee, askartelee ja leipoo. Se tietää just ne jutut, jotka saa Annukan kirkumaan. Se on hoksusta kotosin ja keksii hauskoja juttuja ja tilannekomiikkaa, jota ei odottais vielä just neljäveeltä ollenkaan. Aamuisin se nousee ja sanoo aina: "Äiti, mulla ei tuu enää uni!" ja sen jälkeen se haluaa katsoa ohjelmaa. Päiväunille se menee aina "kahdeksi tai kolmeksi minuutiksi" ja tulee sieltä pois peittokummituksena, peiton alla piilossa hiippaillen ja törmäillen ovenkarmeihin ja sohvaan.

Kun se suuttuu, se näyttää kieltä, laittaa kädet puuskaan ja marssii omaan huoneeseen. Se paiskaa oven täysillä kiinni ja huutaa minuutin päästä: "Oon jo miettiny!" vaikka kukaan ei olis käskeny miettiä yhtään mitään. Aamu ei pidä vieraista ihmisistä ja kestää aina hetken, että typy lämpiää. Kun se on lämmennyt, ei puhetulvaa hiljennä enää mikään. Se saa mahtavia kikatuskohtauksia, joita kuunnellessa ei vaan voi olla nauramatta mukana. Se ihmettelee elämän asioita kädet levällään ja silmät suurina: "Siis oikeesti, me lähdetään jo huomenna sinne flolidaan. Siis ihan oikeesti!"


"Äiti, arvaa mitä mä haluaisin joululahjaksi? Joulukirjan! Semmosen luukkukirjan, mistä avataan aina luukku ja sieltä saa karkkia!"

"Äiti, kun mulla on synttärit niin oonko mä sitten vielä lapsi?"

**************************

Voi rakas lapsi.. onneksi sä olet lapsi vielä pitkän aikaa <3 Yllättäen mutsia taas vähän liikuttaa tänään. Facebook muistutti eilen Aamun synnytyksestä ja se bjuudas hienon kuvan, jossa mamalla on kinkkuverkkopikkarit pipona. Voin kertoa, että ikänä en enää elämässäni siihen kinkkuverkkopikkarilaitokseen astu :D Meillä on nyt kaikki, mitä me tarvitaan.


Aamu Aurora 121212.
Mukavaa Aamun synttäripäivää :)
Sannis

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

#mygirls


| #bestfriends | #voikkanäytös | #saturday | #lauantaipuuhat |

Meidän lauantai oli aika tunteikas. Mama aina herkistyy, kun tytöt leikkii kivasti kavereiden kanssa, voikkanäytöksistä nyt puhumattakaan.

Take it easy!
Sannis

lauantai 10. joulukuuta 2016

Good to go


No niin. Passit on. Lentoliput on. Dollareita on. Hotelli/talovaraukset on. Vuokra-auto on. Junaliput on... toki väärään paikkaan, kun piti olla lentokentälle, mutta onkin vain Helsinkiin rautatieasemalle. Niskatyynyt on. Matkalaukut on. Uudet tennarit on. Lupa astua Yhdysvaltain maaperälle on.

Aamun synttärijuhlat on vietetty. Joulu on vietetty. Kaikki läksiäis/vauva/synttärilahjajutut töissä on hoidettu. Joululounaalla on käyty. Läksyt koulusta on kyselty. Työt on tehty aika hyvälle mallille. Kalenterista on siis ahkerasti vedetty juttuja yli. Suklaan syönninkin lopetin jo eilen illalla, että ehtii reissukuntoon😆😂Tänään ekaluokkalaisen voikan joulunäytös. Sitten pakataan. Alkuviikosta vähän jouluhommaa duunissa, jalkahoito, pikakampaaja ja vimpat työt.

Faija lupautui talon vahdiksi reissun ajaksi ja eka riitakin on jo matkavarauksista saatu aikaiseksi. Just parasta aikaa täällä mökötetään, kun mister A kehtas alkaa viisastella noista junavarauksista. Aikataulussa ollaan siis.
Edit. Mökötys on päättynyt :D

Tiedättekö, kuinka nykyään pitää olla ihan cool kaikista reissuista? Ensin ei saa kertoa kenellekään, että ollaan menossa ja sitte pitää vaan postata joku yli cool kuva jostain Jemenistä silleen ohimennen, koska hei.. ihan perussettiä tää reissaaminen on ja ollaan ihan kaikella lailla viileitä.

NO EIKÄ OO mitään perussettiä! Ollaanhan sitä nyt mekin reissattu joo siellä sun täällä, mutta onhan se nyt aina yhtä siistiä (ja kauheeta!) lähteä matkaan. Sitä paitsi, mä en ole koskaan käynyt Jenkeissä, joten -> WOHOOOOOOOO! Me lähdetään Floridaan!

Laitan sen cool-kuvan sit myöhemmin :)

Sannis

torstai 8. joulukuuta 2016

Hämärää


No nyt on tilanteet ihan tosi friikit! Ei yhtään tullut etukäteen ajateltua, kuinka outoa elämä on meidän aikaisen jouluaaton jälkeen. Kun itellä on jo lahjat avattu, kinkut paistettu ja riisipuurot keitelty, muut vasta päivittelee Facebookia joulukuusista, tekee joululahjaostoksia ja väsää lanttulaatikkoa.

Jotenkin ihan todella hämärää :D
Sannis

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Jouluaatto

Meillä oli kuulkaa eilen jouluaatto. Niin, itsenäisyyspäivähän se vasta oli, mutta otettiin varaslähtö jouluun, koska lupasin tytöille, että lahjat avataan ja riisipuurot keitetään tänäkin vuonna. Eli vaikka päätettiinkin lähteä jouluksi reissuun, ei suostuttu kuitenkaan luopumaan omasta perinteisestä joulusta, joten vietettiin se vaan vähän aiemmin. Mitä vaan hei, että voi olla vähän erilainen, kuin muut. Noeikai :D

Meidän joulupöydästä ei rosollia oo löytynyt enää pariin vuoteen, joten tässä sitten tämän joulun sillisalaatti..läjä kuvia meidän päivästä  ->

Lanttulaatikko
1kg lanttusosetta
1,5dl kermaa
0,5dl korppujauhoja
0,5dl siirappia
2 kananmunaa
suolaa
Pinnalle -> voita, korppujauhoja, siirappia

Kaikki hommelit sörsseliksi ja uunivuokaan. Päälle voinokareet, korppujauho ja siirappi.
Uuniin asteita 175 ja puolitoista tuntia. 

********************

Uunipunajuuret
Kuori ja pilko punajuuret. Keitä ensin jos haluat lyhentää paistoaikaa uunissa. Lado vuokaan punajuurien kanssa vuohenjuustoa. Mausta suolalla ja timjamilla ja lykkää uuniin.




Paketit aukesi aamulla jo ennen kahdeksaa. Tytöt oli innoissaan, että lahjoja oli kuitenkin vähän enemmän, kuin se kaksi, jotka olin etukäteen luvannut. Ekaluokkalainen alkoi samantien värkätä kankaista, jotka paketista paljastui ja mini leikki Ryhmä Hau-jutuilla ja muovaili kakkuja. Heitettiin lenkki hautausmaalle, haettiin väliburgerit ABC:ltä ja laiteltiin kotona ruuat valmiiksi. Katoin pöytään perinteiset jouluvärit ja koristelin tyttöjen minipiparitaloilla, tontuilla ja Ikean eukalyptuksen oksilla. Iltapäivällä tuli kaverit jouludinnerille ja juttua riitti iltaan saakka.

Erittäin hyvä "jouluaatto" tänä vuonna. Semmonen jotenkin rauhallinen ja tyytyväinen fiilis. Ei kiirettä eikä stressiä. Kuunneltiin joululauluja koko päivä ja ne aina menee vähän ihon alle. Samoin itsenäisyys ja veteraanit sai taas kerran mielen herkäksi. Linnan juhlia ei ny tänä vuonna tsiigailtu. Koska eihän ne jouluaattona tuu :D Tänään olis kyllä saanut olla vapaapäivä. Sen verran hyvin olis uni maistunut kaikille.
Sannis