Helsinki

Tänä vuonna ei vietetty saarikauden päättäjäisiä mökillä, vaan lähdettiin pienelle reissulle neljätoistaveen ja kamujen kanssa. Rullailtiin perjantaina junalla töiden ja koulun jälkeen Helsinkiin ja sunnuntaiaamuna suunnattiin takaisin. Hyvin kulki tällä kertaa junat ja päästiin aivan aikataulussa molempiin suuntiin.

Ihan ilman ongelmia ei kuitenkaan junista selvitty, koska kirjoittajalla toki oli jotain hämärää angstia nyt homman suhteen. Varsinkin menomatkalla olo oli jotenkin pakokauhuinen ja tuntui, että tukehdun siihen junan huonoon ilmaan. Piti oikein keskittyä hengittämään. Sain kuitenkin pidettyä ahdistukset oman pään sisällä ja tuskin kukaan huomasi, että mikään oli vikana. Itseä vähän hämäsi, että noinko ne kohta loppuu junamatkatkin jos alan saamaan jotain paniikkikohtauksia. Huooooh! No, tällä kertaa selvittiin vielä semiok.

Perjantai-iltana mutsit hengaili asunnolla ja tytöt kävi kaupoilla Triplassa. Asunto on meille kaikille tuttu ja tutussa paikassa, joten tytöt tiesi jo keskenään kysellä josko saavat olla hetken kahdestaan. Asunnolta on triplaan muutaman minuutin kävelymatka, joten mikäpäs siinä. Ohjeena taas "Pysykää tässä kauppapäädyssä, älkää menkö sinne junapäätyyn!" :D

Lauantaina lähdettin liikenteeseen junalla ja ajeltiin muutaman minuutin matka keskustaan. Neljätoistaveellä oli toiveena kirjakaupat, joten hoidettiin ne hommat alta pois. Lounasta syötiin Vaelsa-nimisessä paikassa lähellä Kauppatoria, jonka pizzoihin neljätoistavee ihastui viime reissulla. Kirjoittaja tahtoi Suomenlinnaan, joten se otettiin suunnaksi seuraavana. Suomenlinnassa käveleskeltiin hetken matkaa ja katseltiin ympärillemme, jonka jälkeen istuttiin juomaan kahvit.

Toinen tytöistä ei ollut koskaan käynyt Linnanmäellä, joten päätettiin että se saa olla meidän päivän viimeinen etappi. Meidän porukasta ei kumpikaan luvannut lähteä laitteisiin, mutta mukaan kylläkin. Ostettiin matkaevääksi mansikoita ja vadelmia ja hypättiin bussiin, joka vei meidät Lintsille. Siellä olikin porukkaa liikkeellä aivan hullun paljon eikä haitannut yhtään parkkeerata yhteen paikkaan tsiigailemaan maailman menoa.

Sää oli tosi lämmin ja aurinkoinen, vähän painostavakin, joten etsittiin varjopaikka, haettiin poppareita ja odoteltiin kun kamut kävi muutaman laitteen läpi. Neljätoistaveetä alkoi jo vähän väsy painaa ja  "kotiin" päin lähtiessä sanoikin, että kurkku tuntuu omituiselta. Selevempi homma.

Haettiin Prismasta dinneriä ja suunnattiin kämpille. Neljätoistaveellä olotila huononi nopsasti ja kurkkukipu paheni aika lailla. Aamulla oli jo niin surkea olo ettei saanut syötyä oikein mitään ja haettiinkin junaevääksi smoothieta jos menisi alas jotain tommosessa sileässä muodossa. Edes matkaevääksi aiemmin hommatut karkit ei maistuneet, joten taisipa se kurkku olla tosiaan aika lailla kipeä.

Reissu oli kiva ja onni onnettomuudessa oli, että tauti alkoi vaivata vasta ihan loppumetreillä. Seuraavaksi saakin alkaa suunnitella seuraavaa reissua tällä kokoonpanolla :)

Sannis

Business as usual

Koulut on alkaneet, töissä alkaa syksykiireet nostaa päätään ja business as usual. Serkun häät juhlittiin pari viikkoa sitten ja Kanadan sisko on pelipaikalla. Juustokakulla herkuteltiin mutsin eli mummun serkun luona ja kukkia vein viime viikonloppuna ystävälle, kun vietettiin yhdessä iltaa. Mökille ehdittiin yhtenä iltana viime viikonloppuna, kun sää oli kirjoittajalle täydellinen; vähän viileämpi ja vihdoin raikas.

Migreeni on kiusannut koko elokuun, koska sään raikkaus jäi tuohon yhteen iltaan ja muuten on kosteaa ja nihkeää. Niin tänäänkin. Vielä ei oo oireet tälle päivälle alkaneet ja laitan kaikki sormet ja varpaat ristiin ettei alkaisikaan, koska alan olla niihin jo ihan hiton väsynyt. Viime viikolla yhtenä aamuna tuli kuppi täyteen ja yhtäkkiä Saimin aamukävelyn jälkeen purskahdin itkuun keittiön pöydän ääressä. Ei vaan taas jaksaisi tätä jatkuvaa huonoa oloa, pahoinvointia, särkyä, lihasjumeja, vatsan turvotusta ja aivan järjetöntä hikoilua. 

Hikoilu on se, joka on nyt ärsyttänyt kaikista eniten. Kuulostaa aika mitättömältä. Mitä nyt pienestä hikoilusta? Kun kaikki vaatteet on hiestä märät koko ajan, hiki valuu noroina pitkin ohimoita, kasvoja ja selkää jatkuvasti ja vaatteet pitää vaihtaa monta kertaa päivässä, niin ei homma tunnu enää kovin pieneltä. Yök! Viime päivinä oon jättänyt pyörääkin työmatkoilta kotiin ja lähtenyt autolla ihan vaan siitä syystä, että kestä sitä hikistä, ällöttävää, epäsiistiä fiilistä enää. Ei auta, vaikka kävisi pyöräilyn jälkeen suihkussa. Liike on kuitenkin liikaa siinä olotilassa ja hiki ei laannu moneen tuntiin.

Normaalisti oon sitä mieltä, että raitis ilma ja pieni liike on hyvästä. Esim. flunssassakin käyn aina vähän kävelyllä voinnin mukaan, mutta migreenissä pitäis kyllä ymmärtää pysyä aloillaan. Oon sataprosenttisen varma, että oman kunnon huonontumiseen ja palautumisen hidastumiseen vaikuttaa täysin tämä mun tyyli, jossa en anna kropalleni mahdollisuutta levätä silloin, kun pitäisi. En vain näe miten se olisi mahdollista, kun ottaa huomioon mitä teen työkseni. Eri asia jos kohtauksia tulisi kerran vuodessa ja silloin jäisi töistä kotiin, mutta nyt homma on ollut lähes jatkuvaa, enemmän tai vähemmän taas jo useamman viikon ajan enkä näe, että voisin monta viikkoa olla pois jumpista.

Ohjatessa tulee kai aina jonkinlainen adrenaliinipiikki, joka työntää migreeniä taka-alalle, mutta jälkeenpäin se kostautuu kyllä. Kylmä totuushan on kai kuitenkin se, että stoppi tähän varmasti jossain vaiheessa tulee. Tavalla tai toisella. Oon alkanut tunnustella ajatusta siitä, että ohjaisin ainoastaan rauhallisia tunteja. Ne on alkaneet tuntua enemmän ja enemmän omilta viime kuukausina, mutta vielä ajatus pelkästään niistä tuntuu aika vieraalta.

No joo.. semmonen migreenipäiväkirja :D Uskon ja toivon, että helpottaa, kun säät tästä muuttuu. Migreenistä huolimatta yleisolotila on jotenkin iisimpi, kuin kesän alkaessa. Vaikka hommaa on taas ollut paljon ja välillä kalenterin lukeminen ahdistaa, oon kuitenkin pystynyt tekemään juttuja, jotka auttaa vähentämään kuormitusta omassa arjessa. Lähden tähän syksyyn aivan hyvillä mielin ja tuntuu, että kyllä tästä hyvä tulee taas.

Mini tahtoisi käydä salilla, mutta on meidän salille vielä liian nuori. Oon luvannut, että käydään katsastamassa paikallinen pieni perhepunttis, johon lapset saa tulla mukaan jumpalle. Eihän ton ikäiset mitään varsinaista salitreeniä saa tehdäkään, mutta kyllä jotain pientä jo tietysti. Hullulta tuntuu, että täytyy alkaa maksamaan kuntosaliasiakkuutta, kun salilla hengailee jo muutenkin joka päivä, mutta se on nyt ainut harrastusjuttu mikä miniä kiinnostaa, joten kokeillaan kokeillaan. Olin miettinyt tälle syksylle jotain omaa harrastusta monen vuoden tauon jälkeen...laulutunnit kiinnostelee, mutta nyt kun neljätoistaveellä on viikottain lehtien jako, taitaa siinä auttamisessa mennä kirjoittajan oma harrasteluaika. 

Näyttää vähän siltä, että ratsastus jää hetkeksi tauolle. Talli, jossa neljätoistavee kävi vielä keväällä, lopetti tuntitoiminnan eikä meillä oo nyt ollut puhetta mistään muustakaan tallista. Näyttäis vähän siltä, että ratsastelija itse kaipaa taukoa ja sen verran on kallis harrastus ettei sinne viitti ketään väkisin tukkia. Salilla se on nyt tämä meidän kasiluokkalainenkin käynyt. Useimmiten mummun kanssa, mikä on ihan tosi kiva juttu. En tiedä kuinka paljon siellä treeniä tekee, mutta pääasia, että lähtee ja saa pidettyä vähän liikuntarutiinia yllä.

Semmosia hommia täällä. Nyt Saimin kanssa kävelylle ja sen jälkeen töihin. Viikonlopuksi lähdetään neljätoistaveen kanssa Helsinkiin. Mister A, mini ja Saimi jää kotiin puuhailemaan omiansa.

Kivaa päivää!

Terkuin,

Sannis

Haikeaa

Nyt alkaa kesän loppumisen haikeus iskeä. Rakastan syksyn värejä ja viileämpää säätä ja just viime postauksessahan urputin tästä ällökuumasta, kosteasta kelistä, mutta silti.. kesän loppu on aina kesän loppu. Tänä vuonna löysin vihdoin itselleni kesävaatteita, joissa tunsin oloni mukavaksi ja vähän tuntuu haikealta, että ihan kohta pitää mekot pakata kaapin perälle ja vaunureissulle pääsee kunnolla vasta melkein vuoden päästä.

Kuvat on Fäbodasta Pietarsaaresta kesäkuun lopulta. Kello oli jo aivan liian paljon, kun pysähdyttiin kävelemään kallioille ja katselemaan auringonlaskua kotimatkalla. Syötiin iltapalaksi mansikoita ja jotain muutakin, mitä sattui vielä vaunun jääkaapista löytymään ennen kuin ajeltiin kotiin nukkumaan. Kesäjuttuja.

Ensi kesälle oon kirjannut ylös paikkoja, joissa voitais käydä. Vaunun kanssa tulee nyt kierrettyä sielläkin, mihin ei muuten oo tie vienyt. Toivon, että alkukesän kesäloma on taas mahdollinen, jolloin on kirjoittajalle sopivammat säät ja joka paikassa vähän enemmän tilaa. Saa nähdä. Koko ajan mietin sitä kesäloman puolittamista, mutta jotenkin pelkään, onko se huono veto kuitenkin. Ehkäpä se fiilis tulee vahvemmin suuntaan tai toiseen sitten lähempänä ensi kesää.

Sannis

Elokuu

Elokuu on alkanut ihan horrorkeleillä. Kuumaa ja kosteaa. Yöks! Ei mun juttu sitten yhtään. Eilen heitti kunnon migreenin päälle pari tuntia ennen tanssitunnin ohjausta ja koitin saada kiireessä tuurajaa. Liian lyhyt varoaika tottakai ja Vaasa Festival käynnissä, joten jengillä muuta puuhaa. En viittinyt enää perua niin lähellä tunnin alkua, joten ajattelin, että lopetetaan sitten kesken jos ei onnistu. No... menihän se jotenkin, koska lääke vähän jo tehosi, mutta en kyllä suosittele kenellekään treeniä tommosessa olotilassa.

Tämä duuni ja migreeni on kyllä tosi vaikea yhdistelmä. Jos olisin päässyt lepäämään, olis tämä päivä ollut varmasti jo ookoo. Nyt kun ärsytin olotilaa entisestään, saan kärsiä myös tänään. Toivottavasti en kuitenkaan koko viikonloppua. Viimeiset pari vuotta on olleet migreenin kanssa helpompia, kuin sitä edeltävät, mutta nämä loppukesän painostavat säät on ihan myrkkyä tälle sairaudelle. 

Huoh! Häntää pystyyn nyt kuulkaa vaan, lääkettä nassuun ja päivän puuhiin. Ihan ensin voisin kyllä käydä tsiigaamassa onko vadelmia kypsynyt. Tässä kävi nimittäin niin, että löysin meidän pihasta vadelmapuskia ja jopa kaikki kolme kappaletta. Vähän mua nauratti, kun siinä kattelin ihmeissäni, että jaaaaaaaa, meillä on tämmösiä. *nolo :D Tiesin toki kyllä, että mister A on istutellut puskia erinäisistä pikkualuista, mitä on saanut joltain tai napannut  (luvan kanssa) jonkun muun pensaasta. Luulin kuitenkin, että alut on kaikki viinimarjaa, mutta väärässä olin. Ei tuu ilmeisesti oikein usein palloiltua tuolla meidän pihan kauimmaisessa nurkassa :D

Iso osa marjoista oli vähän "kolhuilla", koska oksat makasi aika pahasti maassa. Nyt on kuitenkin hommat hoidossa, pensastuet tehty ja laitettu paikoilleen ja poimijakin on ollut asialla jo useampana päivänä. Tosi kiva, kun on vähän marjaa myös omassa pihassa. Tässä talossa oli silloin reilu kymmenen vuotta sitten viinimarjapuskia kun tämä ostettiin. Ne oli kuitenkin niin huonossa paikassa, että kaivettiin ne silloin ylös eikä lähdetty vanhoja kränkkyjä mihinkään siirtämään. Jos nyt oltais oltu tuossa hommassa, oltais  ihan varmasti siirretty.  

Elokuu. Marjapuuhien lisäksi on tietysti koulun alku ensi viikolla. Yhtäkkiä se taas jo alkaa. Kirpparipöytä pitää tyhjätä sitä ennen. Kolmen viikon myyntiaika tulee täyteen ensi viikon tiistaina ja tosi hyvin on mennyt tavaraa ja vaatteita kaupan. Oon tosi tyytyväinen. Minillä on heti ensi viikolla kaksi hammaslääkäriä ja mulla yksi aika Mehiläisessä ja yksi Vaasa Day Spassa. Ensi viikon lauantaina lähdetään vieraaksi häihin ja Tytöt + Saimi pääsee yöksi mumman luokse. Huh, aika paljon on näköjään taas yhdelle viikolle kertynyt hommaa. Sitä seuraava viikko näyttää onneksi jo paljon väljemmältä.

Nyt liikkeelle kuulkaa. Vaasa Festival jää tänäkin vuonna meiltä väliin ja ehkäpä lähdetään huomenna mökillä käymään. Tänään töiden jälkeen kirjoittajalla ja neljätoistaveellä on Greatest days-leffan ensi-iltanäytös. Mini ja ehkä Saimikin lähtee mummun luo hetkeksi kyläilemään, koska mister A on vielä silloin töissä. 

Kivaa viikonloppua!

Sannis