Kahvi

Tiistai. Kello on nyt kohta kaksi iltapäivällä. Lähden harvinaisen myöhään töihin ja nyt aikaa on tässä istuskella vielä vartti. Ulkona on ihana talvisää. Käytiin Saimin kanssa aamusta kävelyllä ja äsken käytiin vähän peltotiellä juoksemassa. Saimi on kyllä talven lapsi. Se rakastaa lunta. Kirjoittaja on kyllä kans, vaikka ihan talvikuukausina en oo syntynytkään. Faija tosin on kertonut, että sinä vuonna, kun minä synnyin, tuli pysyvä lumi maahan lokakuussa. Eli vuonna 1980 taisi lokakuu olla kuin ollakin talvikuukausi.

Saimi on syntynyt samana päivänä, kuin mini ja molemmat juhlii kohta synttäreitään. Toinen täyttää yksi ja toinen yhdeksän. Minin synttäreitä juhlitaan kuulemma Raxissa ja vieraiksi kutsutaan serkkupojat. Oon kuullut, että suunnitelmaan kuuluu Raxin jälkeen kakun syönti meillä kotona. Selevä. Sopii mulle! Täytyy vaan laittaa leivontahousut jalkaan. Minillä on hyvin tarkkoja toiveita koristelujen suhteen. Saa ny nähdä.

Juotteko te kahvia? Kirjoittaja juo aamulla kaksi kupillista ja iltapäivällä 1-2 kupillista. Oon miettinyt, että onko se niin tarpeellista... että mitä jos lopettais. Melkein neljä euroa maksoi kahvipaketti, kun tänään ostin. Meillä taitaa viikossa mennä yhdestä kahteen paketillista. Eipä siinä mitään älytöntä rahallista säästöä tulisi, mutta jotain kuitenkin. Ja onko kahvin lipittäminen vähän turhaa? Reissuissa mister A:n pitää saada kahvia mun mielestä turhan usein ja siinä kohtaa kyllä säästyisi pitkä penni jos sen jättäisi pois. Kahvia menee viemäriinkin aikamoinen määrä. Tuhlausta.

No joo.. ei vissiin oo oikein kiireitä, kun ehtii miettiä syntyjä syviä koskien kahvia :D Ehkäpä lähden nyt kuitenkin töihin. Ja hei, keitin hetki sitten itselleni kaksi kupillista kaffetta, mutta ehdin juoda vain toisen. Haaskausta haaskausta!

Kivaa päivää!

Sannis

HKI

Vietettiin viikonloppu Helsingissä mister A:n kanssa ja olipas kyllä kaikella tavalla kiva reissu. Mihinkään ei ollut kiire kertaakaan, junat kulki ajallaan ja tehtiin kaikki jutut, mitä kirjoittajalla oli listalla. Niinkin suuret oli toiveet, että halusin nähdä Allas Sea Poolin, Vanhan kauppahallin ja Tuomaan markkinat. Halusin myös syödä Ragu-nimisessä ravintolassa, jossa oon saanut erittäin hyvän dinnerin pari vuotta sitten, kun oltiin bossin kanssa työreissulla.

Lähdettiin matkaan perjantai-iltapäivästä ja oltiin perillä vasta puoli ysin maissa illalla. Haettiin kaupasta vähän eväitä hotellille ja heitettiin laukut huoneeseen. Lähdettiin heti kävelylle, koska jalat oli puuduksissa junassa istumisesta. Helsingissä ei ollut yhtään lunta, mutta pakkasta oli. Viimeisimmät Helsingin reissut ollaan onnistuttu saamaan vesisadetta, joten nyt kylmä pakkasilma tuntui kivalta ja ihanan virkistävältä. Käveltiin hyvä kierros kaupungilla; tsiigailtiin jouluvaloja ja pikkujoulutunnelmissa olevia ihmisiä. Helsinki ei oo mun paikkani sillain suuremmissa määrin, mutta tykkään kyllä käydä siellä. Varsinkin joulun aikaan jaksan ihastella joulukoristeita ja myyntikojuja.

Lauantaille saatiin mahtavan kirkas ja aurinkoinen päivä. Sunnuntaina oli harmaampaa. Molempina päivinä oli kunnolla pakkasta ja mereltä puhaltava tuuli puri aika tiukasti. Kirjoittaja pitää ennemmin kylmästä, kuin kuumasta, joten ei haitannut viima, kun oli oikeanlainen vaatetus. Shoppailut jäi vähemmälle, koska ulkovarustus ja vaatekerrokset ei houkuttaneet sisätiloihin hikoilemaan. Jotain ihan pientä ja tarpeellista löydettiin kuitenkin joulupukin pussiin ja itsellekin.

Ihmeteltiin Allas Sea Poolin talviuimareita, kierrettiin ihana Vanha kauppahalli ja bongailtiin ravintoloita sekä hotelleja, joihin olisi kiva joskus mennä. Pötköteltiin hotellissa, juotiin glögit kattobaarissa ja keräiltiin useamman kerran salaatit kaupan salaattibuffasta. Istuttiin kahviloissa, haisteltiin Tuomaan markkinoiden hyviä tuoksuja ja syötiin erittäin hyvin ja pitkän kaavan kautta Ragussa ystävien kanssa.

Yksi mun parhaista ystävistäni asuu Espoossa. Ollaan oltu ystäviä yli kaksikymmentä vuotta. Siitä lähtien, kun lukiossa osuttiin samalle luokalle. Vuodet on vieneet meidät eri puolille Suomea, mutta yhteys on säilynyt. Välillä reissataan toistemme luokse ja välillä tavataan jossain välimaastossa. Meillä on samanikäiset lapset ja miehetkin tulee hyvin toimeen keskenään. Yleensä tavataan koko perheellä, mutta tällä kertaa oli matkassa vain me aikuiset ja miten ihanaa olikin istua ihan rauhassa, maistella yllätysmenun kivoja makuja ja ottaa vaan ihan iisisti. 

Scandic Simonkenttä oli aivan pätevä hotelli. Ei mikään maailman tilavin, mutta siisti ja superhyvällä paikalla. Saatiin hyvä Scandic Friends-tarjous, joten ihan ookoo hinnalla päästiin yöpymään ja tällä kertaa kirjoittajaa ei ahdistanut rahanmeno. Onnistun nykyään joskus vähän "pilaamaan" juttuja sillä, että ressailen rahasta. Nyt olin kuitenkin tehnyt etukäteen itselleni selväksi, että me ollaan oikeutettuja tähän reissuun ja rahaakin oli varattu etukäteen sen verran, että budjetti ei ylittynyt.

Erittäin hyvä retki siis kaikella tavalla. Sanoisin, että kuus kautta viis. Mister A:n kanssa sovittiin, että nyt ei enää lykkäillä näitä yhteisiä hommia montaa vuotta vaan koitetaan tehdä kerran tai kaksi vuodessa joku pieni yhteinen pyrähdys, jos vaan tytöille ja Saimille löytyy hoitopaikka. Kivaa oli kuulemma tytöillä ollut mummun luona serkkupoikien kanssa ja Saiminkin ensimmäinen yökylä oli mennyt niin mallikkaasti, että eiköhän se hoitopaikka järjesty. Tämä pieni irtiotto tuli niin todellakin tarpeeseen!

Kivaa tätä viikkoa!

Sannis

Viikko

Heippa ja mukavaa lauantaita! Kuinkas viikko on sujunut? Täällä menee ihan hyvin. Kanadan sisko lähti kotiin keskiviikkona ja istuttiin siinä alkuviikosta vähän iltaa perheen kanssa töiden jälkeen. Harvemmin tulee viikolla tehtyä mitään erikoista, koska mun työvuorot on usein iltaa tai "välivuoroa", mutta hyvin sitä ehti vielä seitsemän maissakin laittaa glögit ja vähän herkkuja pöytään. Oli aivan tervetullutta vaihtelua elämään :)

Oon koittanut tehdä vähän lyhyempää duunipäivää tällä viikolla ja kyllä siinä taisi muutaman tunnin lyhyempi viikko tullakin. Tänä(kin) syksynä on ollut hullun paljon hommaa. Tuurauksia on ollut paljon. Joka viikko on aikataulu muuttunut ja oon pidentänyt iltojani. Jumppien määrä on tuurauksista huolimatta tuntunut aivan hyvältä ja oon jaksanut hyvällä energialla vetää kaikki läpi. Tein näköjään oikean ratkaisun, kun otin omia vakkaritunteja vähän vähemmän. Ollaan rekrytty uusiakin ohjaajia. Se ei tässä kaupungissa ookaan oikein helppoa, kun ei tekijöitä vaan meinaa löytyä. Rekryäminen on aina haastavaa, mutta loppuviimein tilanne näyttää nyt oikeinkin hyvältä. Oon päässyt opettamaan ja kouluttamaan uutta porukkaa ihan alusta alkaen ja se on tietysti vienyt extra-aikaa ja energiaa. On kuitenkin ihan supermahtavaa, että saadaan uutta jengiä riveihin.

Meidän perheessä on vielä kaikki pysyneet suht terveinä ja toivotaan, että tilanne säilyykin samalla mallilla. Kakstoistaveella oli joku pieni nuha tossa joku aika sitten, mutta muuten ei oo ollut mitään. Toivotaan, ettei tarvi sitten joulunakaan sairastella. Tätä ei nyt saisi tietenkään sanoa ääneen tai edes kirjoittaa, mutta ihme ja kumma...migreenikin on ollut vähemmällä. Yleensä syksyt on olleet sen suhteen vaikeita, mutta tämä syksy on ollut parempi. Yritän aina välillä pähkäillä, mistä se voisi johtua. Vai olisko vain sattumaa?

Eilen tein "hyvän" vaikutuksen minin uuden harrastuksen valkkuihin ja varmaan muihin vanhempiinkin, kun kyselin, onko rakettimyynti (joka muuten tuli aivan yllätyksenä) edellytys harrastukselle. Jotenkin vähän harmittaa, että suurimmassa osassa harrastuksia on niin paljon reissuja ja muuta extraa, jotka tuo sitten mukanaan näitä varainkeruuhommia. Nytkin alkoi pelit samantien. Me oltais toivottu, että mini voisi käydä harrastamassa pari kertaa viikossa ilman pelireissuja ja extrahommia. Luulen, että sitä mini itsekin halusi. No, saa nähdä mitä typy tuumaa. Kuskataan tottakai reissuille jos haluaa, mutta ite koen, että en kaipaisi yhtään mitään ylimääräistä arkeen.

Joulupuuhat on aika vaiheessa meillä edelleen. Parit jouluvalot laitoin tällä viikolla, koska kakstoistavee pyysi. Aika laiskaa on siis tänä vuonna. Joululahjatkin on ihan vaiheessa. Sain ite Saaren taika-teepuusaippuaa synttärilahjaksi ja siinä olis mun mielestä aika kiva lahjaidea vaikka äidille, isälle, siskolle tai kummille. Me ei paljoa aikuisille lahjoja ostella, mutta tytöille toki tarttis jotain olla. Pari vaatetta oon hommannut, mutta sais varmaan muutenkin alkaa olla asialla. Katotaan moneenko postaukseen vielä kirjoitan tätä samaa ja tuleeko ne lahjat ostettua ennen aattoa :D

Hyvää viikonloppua!

Sannis

Pikkujoulut

Moikka ja mukavaa tätä viikkoa! Meidän viime viikko päättyi aivan yli kivasti pikkujoulujen merkeissä. Kuvasaldo jäi vähäiselle, joten näistä otoksista ei nyt oikein selviä minkälaisessa paikassa oltiin. Vs. Relax on meiltä parinkymmenen kilometrin päässä ja tiloissa on uima-allas, saunat ja ruokailumahdollisuus. Vaasalaiset lukijat monet varmaan on käyneetkin Relaxissa.

Mutsi vuokrasi paikan ja laitteli suuren osan tarjottavista etukäteen. Paikalla oli 13 juhlijaa meidän perheestä. Serkukset ui ja saunoi mummun ja papan kanssa. Minä ja siskot laiteltiin tarjottavia valmiiksi. Herkkupöytään saatiin mukaan myös mun faija sekä setä. Mutsi eli mummu ja tytöt oli järjestäneet kivan tietovisan ja pikkujoulupaketitkin jaettiin kaikille. Oltiin vuokrattu tila neljäksi tunniksi ja melkein olis voinut vielä viideskin olla.

Meillä oli ihan tosi kiva iltapäivä. Just sellainen, mitä aina joululta toivoisin. Oli lapsia ja aikuisia, siskoja, ja veljiä. Semmosta kivaa hörskötystä ja hömpötystä. Siskot on olleet monta vuotta muualla joulut ja kovasti silloin ikävöin omaa perhettäni. Sovittiin, että otetaan tästä meidän uusi perinne, niin saadaan vähän viettää joulua yhdessä. 

Mulle jäi tosi hyvä mieli näistä kekkereistä. Outoa ja mukavaa oli se, että myös mun isäni oli mukana. Viimeiset noin kolmekymmentäviisi vuotta ollaan menty 99% sillä systeemillä, että faija on tullut erikseen synttäri- ym. kahveille. Nyt, kun faija on yksin, muuttuu näköjään tilanteet pikkuhiljaa. Aivan kiva juttu... ei se, että faija on yksin, mutta se, että tilanteet muuttuu.. you know!

Onko teillä jo juhlittu pikkujouluja?

Sannis

Next step

No niin. Onko tässä seuraava steppi nyt sitten joulu? Tytöt mietti eilen joululoman pituutta ja monta kertaa on jo laskettu päiviä joulukuun alkuun. Kirjoittajalla ei varsinaista joululomaa ole, mutta 23. ja 24. päivä pidän vapaata. Ihan kiva neljän päivän pidennetty viikonloppu on siis tiedossa. Välipäivät oon tiukasti töissä ja uuden vuoden päiväkin osuu tänä vuonna lauantaille. Loppiaisena taidan käydä pitämässä vähän jumppaa ja sitten sen seuraavan päivän oon vapaalla. 

Jouluvalmisteluja ei olla oikein kummoisesti vielä aloitettu. Tyttöjen joulukalenterit on ostettu ja jonkun lahjan oon hommannut. Minillä oli enemmän toiveita. Kakstoistaveellä vain muutama. Mitään isompaa ei olla tänä vuonna ajateltu ostaa. Toki mini tahtois Pleikkarin. Tai Nintendon. On niistä välillä puhunut, mutta ei kuitenkaan kirjoittanut listalle. On tainnut mennä perille, kun oon ennustellut ääneen, että tänä vuonna ei taida joulupukki tuoda mitään niin suurta. Toki typy ite mietti, että jos toivois synttäreiksi ja jouluksi vain sitä, niin onnistuiskohan.

Jouluvaloja haluaisin vähän jo laitella, mutta jäi kuitenkin viikonloppunakin laittamatta. Kakstoistavee jo keräili vähän joulujuttuja omaan huoneeseensa, mutta niin täynnä se on romua muutenkin, että täytyy kyllä vähän siivota ensin. Eilen täällä sitten oli laatikkojen siivous käynnissä, kun tulin töistä. Valmiiksi taisi tulla kuitenkin vain yksi laatikko. Roskaa tuli pussillinen. On se aikamoinen hamstraaja tuo meidän kakstoistavee. 

Olo on vähän väsähtänyt. Silmissä on tikkuja ja kurkkuakin vähän karhastelee. Toivon, että se on nyt vaan jotain alkuviikon kankeutta. Toki, hirveän passeli aikahan olis tulla kipeäksi, kun Kanadan sisko on tulossa. Silloin me useimmiten sairastellaan :D Jumpat meni eilen ihan hyvin, mutta voimatasot ei olleet ehkä aivan kohdillaan. Yksi työkaveri oli viime viikon kipeänä ja toinen on nyt, joten eipä tuo ihme olisi, vaikka flunssaa pukkaisi. Toki loppukesästä semmonen kutsumaton vieras jo kävi silloin kun Kanadan sisko viimeksi oli täällä :D ja se riittäisi paremmin kuin hyvin tälle syksylle. Oon nyt ottanut tuplasinkit ja vitamiinit, jos ne vaikka vähän vaikuttaisi asiaan.

Tänään en jumppaa, vaan teen muita duuneja. Oon tehnyt aamusta etähommia, menen pelipaikalle vähän myöhemmin ja päätän päivän vasta kasilta. Sen jälkeen haen vielä heppatytöt tallilta. Aika myöhälle menee siis tiistait ilman kuvauskurssiakin, koska talli on tasan toisella laidalla kaupunkia, kuin meidän koti. Onneksi kaverin vanhemmat kuskaa joka toinen viikko. Saimin kanssa ollaan yksi lenkki jo tälle päivälle tehty ja kohta lähdetään seuraavalle. Mister A:lla on tänään hammaslääkärikuskausvuoro ja sekin taitaa pian ilmaantua hakemaan kakstoistaveen yörautoja mukaan reissulle. Eilen sovittiin kavereiden kanssa treffit joulukuun 8. päivälle. Ei löydetty kaikille sopivaa aikaa tuota aiemmin. Aikamoiset ruuhkavuodet tosiaan.

Ai niin, ja jalkapallo on kuin onkin löytynyt. Bossini asuu hoodeilla, jossa se hävisi ja kävelyllä ollessaan bongasi yksinäisen pallon rannasta. Mahtavaa!!

Kivaa tätä päivää!

Terkuin,

Sannis

Ilta-aurinko

Isänpäivän iltana lähdettiin ulkoilemaan siinä toivossa, että nähdään kaunis auringonlasku. Nappiin meni. Tosin tähän aikaan vuodestahan se "ilta" ja auringonlasku on vähän ennen kello neljää iltapäivällä. Aikamoista. Sain kuin sainkin isänpäivänä napsaistua muutaman kuvan tytöistä ja iskästä. Julkaisuun saa mennä useimmiten enää sellaiset kuvat, joissa ei kasvoja näy. Itekään en oo enää pitkään aikaan ollut oikein innokas tyttöjen kasvokuvia jakamaan, mutta nykyään myös tytöt itse on aika tarkkana asian suhteen. Ja hyvä on ollakin. 

Minillä oli reissulla mukana jalkapallo. Rannassa vasta tajuttiin, että eihän siellä voi potkia, koska jos pallo menee jäälle, ei sitä voi sieltä hakea. Käytiin asia läpi minin kanssa kakstoistaveen ollessa kauempana keskustelun ulottumattomissa. Pallo oli mulla sylissä, mutta jossain vaiheessa vaihdettiin niin, että kakstoistavee antoi Saimin remmin mulle ja minä annoin pallon kakstoistaveelle. En tajunnut käydä uudestaan keskustelua pallon potkimisesta ja ennenkuin ehdin tehdä mitään oli kakstoistavee jo innoissaan potkaissut pallon mister A:lle ja minille. Siinä kohdassa maa vietti vähän rantaa kohden eikä vastaanottajat olleet ihan heti skarppina. Pallo vieri suoraan jäälle. Niin pitkälle tietysti ettei ihan uusille jäille niin kauas ole asiaa. 

Mini oli ostanut pallon edellisenä päivänä omilla rahoillaan. Kun tytöille selvisi, ettei palloa voi tosiaan lähteä hakemaan, tuli molemmilla itku. Minillä pallon menetyksestä ja kakstoistaveellä siitä, että oli hukannut siskon uuden pallon. Kirjoittajan mielestä tilanne oli vähän meidän vanhempien moka, koska ei oltu kakstoistaveen kanssa käyty läpi ettei palloa voi rannassa potkia ja koska ite olin antanut pallon pois käsistäni ilman ohjeistusta siitä, että sitä voi tosiaan vaan kantaa sylissä. Huikkasin tytöille, että kurvataan kaupan kautta ja haetaan uusi pallo. Voin vaan kuvitella mitä muutaman metrin päässä ollut meille vieras, tilannetta tuntematon ihminen ajatteli. "Tämmöstä tää nykyaika on. Samalla sekunnilla, kun jotain hukkuu, lähdetään ostamaan uutta!"

Jos kakstoistavee olisi ollut kartalla siitä, että palloa ei voi potkia rannassa ja silti olisi sitä potkinut kieltoa uhmaten, olisi kakstoistavee hommannut siskolle uuden pallon omilla rahoillaan. Jos mini itse olisi potkinut palloa kiellosta huolimatta, saisi mini olla ilman palloa. Nyt me vanhemmat ostettiin uusi pallo ja laitoinpa vielä tänään Vaasan Puskaradioonkin kadonnut-ilmoituksen. Josko tuuli vaikka kuljettaisi pallon jonkun reitille.. Olis mahtava tuuri ja tyttöjen mielestä varmaan yli siisti juttu saada se takaisin.

Mitä te muut olisitte tehneet tossa tilanteessa? Bye bye pallo vai kaupasta uusi?

Ai niin, ja pallon hinta on 10€ jos se jotenkin vaikuttaa asiaan.

Sannis

Isänpäivä

Tänään on isänpäivä. Meillä ei ole mitään erikoisia suunnitelmia. Pieni isänpäivälahja ollaan tyttöjen kanssa yhdessä tehty ja kasattu. Mietin jätetäänkö herkut kokonaan väliin ja syödään vaan hyvä aamiainen ja ruoka. Taisin jossain aiemmassa postauksessakin jo mainita, että vähän turhan paljon on herkuteltu viime viikkoina. Eilenkin mini leipoi mustikkapiirakan, kun sai kummitätinsä kylään ja sitä tuli tietysti kaikkien maisteltua.

Omalle faijalle soittelen jossain vaiheessa ja varmaan ajellaan sinne kahville. Isäpuolen kanssa sovittiin, että juodaan isänpäiväkahvit viikon päästä samaan syssyyn pikkujoulujen kanssa. Kaikki mun ja mister A:n papat istuskelee jo pilven reunalla, joten sinne lähetellään vain terveisiä. Aamukaffit on jo keitelty ja seuraavaksi taidetaan lähteä Saimin kanssa kävelylle. Ulkona kimaltaa ihanasti pakkanen.

Hyvää isänpäivää <3

Sannis

Ehkä

Tällä viikolla näytti yhtenä päivänä jo siltä, että ehkä saadaan maa valkoiseksi. Samana päivänä alkoi kuitenkin myöhemmin sataa vettä. Toissapäivänä kun vedin tuntia töissä, tuntui ihan että olis keskiyö. Ulkona ikkunoiden takana oli aivan pikimustaa. Kello oli 16.45. Eilen aamutunnilla yhdeksän jälkeen ikkunan takana pilkahteli vähän aurinko. Ehkä tänäänkin nähdään vähän auringon säteitä.

Aikamoisella vauhdilla mennään taas kohti joulua. Työviikot tuntuu aika raskailta. Nyt on ollut myöhäisempiä iltoja ja se vaikuttaa. Ensi viikosta lähtien vähän helpottaa, kun kuvankäsittelykurssi päättyi. Tykkäsin siitä paljon, mutta se loppui vasta ysiltä illalla ja se on kyllä mulle turhan myöhään. Jumpat on tuntuneet hyvältä eikä siltä että olisi liikaa, vaikka tuurauksiakin on ollut jonkin verran. Migreeni on ollut vähän vähemmällä tänä syksynä ja se vaikuttaa tietysti positiivisesti treenihommiin. Viikonloppuja ollaan nyt pidetty vähän väljempinä ja ollaan jopa kieltäydytty joistain kivoista menoista sen takia, että olisi myös huiliaikaa. Ehkä se on ollut ihan järkevää.

Mini on aloittanut lentiksen ja kakstoistavee käy tallilla ahkerasti. Saimi kasvaa ja oppii uusia asioita koko ajan. Mister A taitaa olla elämäänsä aika tyytyväinen nyt kun duunipaikka on mieluinen. Pitkiä päiviä se on poissa, kun työmatkat vie niin paljon aikaa, mutta onneksi on joustoakin ja pääsee joskus lähtemään aiemmin jos on tarvetta. Kirjoittajalla alkaa pahin kriisi hellittää. Ehkä.

Mukavaa viikonloppua!

Sannis

Suunnitelmia

Sunnuntai. Mun pari vapaapäivää on vietelty ja tänään onkin sitten duunipäivä. Menen toki töihin illemmalla vasta ja sitä ennen olis vähän muuta ohjelmaa. Kakstoistavee pitää käydä hakemassa tallilta kotiin ja mummun luona pitää ehtiä käydä. Mister A lupasi lähteä Saimin kanssa pentutreffeille, niin joudutaan nyt vähän hajauttamaan porukkaa sinne sun tänne. Epäilen, että kasivee ei oo oikein innoissaan tallihommista eikä pentutreffeistä. Saa nähdä, lähteekö se meidän kummankaan matkaan. 

Kuvan kakku syötiin viime viikonloppuna. Faija sen toi mun synttäreiden kunniaksi. Vähän on turhan paljon herkuteltu myös tänä viikonloppuna. Täytyy laittaa pullapussin suu kiinni nyt hetkeksi aikaa ennen kuin joulusuklaat alkaa houkutella :) Oon muuten koittanut etsiä, olisko jouluna mahdollista päästä mihinkään ulos syömään. Vaasassa on usein osa hotelleista kiinni jouluna, mutta nyt näyttää siltä, että ainakin Waskia on auki ja siellä on jouluillallinen tarjolla. Ajattelin ottaa yhteyttä ja kysyä, minkälainen systeemi siellä on. Jotenkin vähän houkuttelis syödä ulkona. Tytöille kuulemma tärkeintä on riisipuuro, piparien leivonta ja lahjat, joten siinä mielessä ei taida olla niin väliä mitä syödään ja missä syödään.

Joulu on vielä ihan auki, mutta jonkin verran ollaan tehty muita suunnitelmia. Aiemmissa postauksissa oli puhetta kateudesta. Omiin kateuden tunteisiin on vaikuttanut semmonen tosiasia, että oon aika paljon luopunut niistä omista jutuista, joita haluaisin tehdä. Oon esimerkiksi varannut mulle ja mister A:lle hotellin viikonlopuksi Helsingistä kaksi-kolme vuotta sitten. Viikonloppua on siirretty koko ajan. Koska on ollut liian huono koronatilanne ja koska oon ajatellut, että ei me voida tuhlata niin paljon rahaa vain meidän kahden juttuun. Siinä mielessähän oon ollut oikeassa, että kyllä pari yötä hotellissa, junaliput ja ulkona syömiset ihan hemmetin kalliiksi tulee, mutta kun se on kerta se juttu, mitä oon halunnut jo niin pitkän aikaa, niin miksi ihmeessä laitan kaiken muun sen edelle? Parin päivän reissu Helsinkiin ei kuitenkaan oo aivan mahdoton toive. En edes muista koska ollaan tehty mister A:n kanssa kahdestaan jotain. 

Ollaan säästelty rahaa pikkuihiljaa ja tytöille on järkätty kiva viikonloppu mummun luona serkkujen kanssa. Saimikin pääsee ensimmäistä kertaa nyt yökylään. Ollaan sovittu kavereiden kanssa treffit ja tehty pöytävaraukset. Ollaan myös tilattu kivaa keliä, koska viimeisimmät meidän Helsingin visiitit on satanut vettä. Nyt sitten vaan toivotaan, että kukaan ei tuu kipeäksi. Luultavasti tietysti tulee. Aika harvoin meillä tytöt sairastelee, mutta miksipä ei yksi flunssa tähän kohtaan sopisi? :D

Helsingin reissun lisäksi työn alla on muutakin sellaista, jota on lykätty pitkään. Oon ottanut itseäni vähän niskasta kiinni ja laittanut asioita alulle. Ei mitään maata mullistavia juttuja, mutta semmosia mulle ja meille tärkeitä hommia. Ehkä koronakin on osaltaan vaikuttanut siihen, että sitä on jotenkin jämähtänyt johonkin ihmeelliseen välitilaan ja jäänyt vähän sellaiseen odotusmoodiin. Huomaan, että ite oon tämän koronahomman aikana ainakin luisunut siihen, että mietin ihan liikaa mitä muut ajattelee jos teen niin tai näin ja sitten kadehdin, kun joku muu tekee mitä huvittaa. Enkä tietenkään tarkoita, että pitäisi olla tyhmä ja unohtaa rajoitukset tms mutta vähän enemmän kannattaisi kyllä ehkä miettiä mitä minä haluan, kuin mitä muut minulta haluaa.

Semmosta sunnuntaihin. 

Osaatteko te elää itsellenne?

Sannis

Kriteerit

Mukavaa perjantaita! Lähetin eilen migreenilääkereseptini uusittavaksi ja mietin, että onpa mennyt pitkä väli ettei oo koko migreeniä näkynyt. No jep.. nyt sitten näkyy. Toivon, että hellittää nyt yhtä nopsasti, kun tulikin. Saimi pyysi yöllä ulos ja valvoskelin aika pitkään sen jälkeen. En tiedä tuliko kutsumaton vieras nyt sen takia vai valvoinko kutsumattoman vieraan takia. Tästä(kään) ei aina tiedä, mikä on syy ja mikä seuraus. Useimmiten migreeni toki liittyy mulla stressin purkauksiin ja tänään on vapaapäivä, joten siinäpä sitä onkin syytä jo ihan riittävästi. Prkl.

Mulla on ollut paljon asioita mielen päällä, vähän välillä jo pakkoajatteluksi saakka, joten siinä mielessä viime viikot on olleet henkisesti kuormittavia. Fyysinen kuorma taas on ollut aika sopiva. Oon ottanut joitakin tuurauksia ja ehtinyt ite muutaman kerran muiden ohjaajien tunneille. Tällä viikolla oon jumpannut kolmena päivänä ja neljäs tulee olemaan sunnuntai. Ohjaan silloin kehonhuollon ja ajattelin tehdä sitä ennen salitreenin. Mietin vielä, jaksaisinko lähteä lauantainakin salille, mutta saattaa olla, että jää väliin. Mua stressaa toi sali. Menisin paljon mielummin jumppaan, mutta silti prässään sillä itseäni.. että pitäis sielläkin käydä. Muille toki opetan, että pitää valita liikuntamuoto josta pitää. Silloin motivaatio pysyy yllä. Miksiköhän itelle on aina ihan eri kriteerit ja standardit, kuin muille?

Toivon, että nämä tulevat pari vapaapäivää on hyviä. Minkäslaisia kriteerejä sulla muuten on hyvälle vapaapäivälle? Ite sanoisin, että pitää olla rento fiilis. Sais olla oikeassa suhteessa liikettä ja lepoa. Vähän ulkoilua pitää aina olla ja jotain pientä olis kiva saada aikaiseksi.. ehkä kotona joku pieni siivoushomma, joka on roikkunut tekemättömänä tms. Ystäviä olis aina mukava tavata viikonloppuna ja se toteutuu mulla tänään, kun saan pari kamua dinnerille meille. Kakstoistavee lähtee tallipuuhiin lauantaina ja sunnuntaina olis tiedossa estekisat. Kasiveen kanssa koitetaan keksiä jotain kivaa. Ehkä mister A:lla olis jotain nikkarointipuuhaa, johon minikin vois osallistua.

Mukavaa viikonloppua!

Sannis

Halloween

Meillä on vietetty monena vuonna aikamoisia Halloween-juhlia, kuten kauemmin seuranneet ehkä muistaakin. Juhlapäivä on aina ollut pyhäinpäivä. Pikkuhiljaa juhlat on alkaneet pienentyä ja tänä vuonna päiväkin vaihtui. Pyhäinpäivänä kakstoistaveella on tallihommia, mutta tytöt tahtoivat kuitenkin jotain pientä halloweenia, niin kutsuttiin sitten yksi ystäväperhe eilen eli lokakuun vimppana päivänä meille herkuttelemaan. Tällä kertaa ei kutsuttu edes serkkupoikia, koska serkuksilla on tulossa muutaman viikon päästä omat pikkujoulut. Ihan kohta on myös minin synttärit, jotka on suunnitellut viettävänsä nekin serkkujensa kanssa.

Ei tehty muumionakkeja eikä matokakkuja, mutta pienen hämähäkkiboolin ja muutamia koristeluja kakstoistavee väsäsi kamunsa kanssa. Onginta on meidän halloween-perinne ja vaikka isommat alkaa olla jo ihan teini-ikäisiä, on se joka kerta aivan hauskaa kuitenkin. Naurettiinkin, että meillä ongitaan halloweenina niin kauan, kuin joku lapsista asuu kotona :D Tällä kertaa ongintapusseista löytyi karkkien lisäksi pienet lahjakortit kahvilaan, joten saadaan hyvä syy järkätä pieni luxushetki yhdessä joku päivä. Ehkä esim. joulun aikaan..

Onko teillä Halloween-juhlia? 

Juhlitteko lokakuun vimppana vai marraskuun ekana viikonloppuna?

Sannis