Haikeaa

Nyt alkaa kesän loppumisen haikeus iskeä. Rakastan syksyn värejä ja viileämpää säätä ja just viime postauksessahan urputin tästä ällökuumasta, kosteasta kelistä, mutta silti.. kesän loppu on aina kesän loppu. Tänä vuonna löysin vihdoin itselleni kesävaatteita, joissa tunsin oloni mukavaksi ja vähän tuntuu haikealta, että ihan kohta pitää mekot pakata kaapin perälle ja vaunureissulle pääsee kunnolla vasta melkein vuoden päästä.

Kuvat on Fäbodasta Pietarsaaresta kesäkuun lopulta. Kello oli jo aivan liian paljon, kun pysähdyttiin kävelemään kallioille ja katselemaan auringonlaskua kotimatkalla. Syötiin iltapalaksi mansikoita ja jotain muutakin, mitä sattui vielä vaunun jääkaapista löytymään ennen kuin ajeltiin kotiin nukkumaan. Kesäjuttuja.

Ensi kesälle oon kirjannut ylös paikkoja, joissa voitais käydä. Vaunun kanssa tulee nyt kierrettyä sielläkin, mihin ei muuten oo tie vienyt. Toivon, että alkukesän kesäloma on taas mahdollinen, jolloin on kirjoittajalle sopivammat säät ja joka paikassa vähän enemmän tilaa. Saa nähdä. Koko ajan mietin sitä kesäloman puolittamista, mutta jotenkin pelkään, onko se huono veto kuitenkin. Ehkäpä se fiilis tulee vahvemmin suuntaan tai toiseen sitten lähempänä ensi kesää.

Sannis