Vappuaatto

Meillä ei oo nyt tehty mitään vappuvalmisteluja, mutta seitsemäntoistavee meinas lähteä tavoistaan poiketen kavereiden kanssa kylille ja mini kyseli metrilakujen perään, joten eikö tästä vielä jotain vappufiilistä irtoa. Kirjoittajalla on tänään vapaapäivä, joten en tiedä josko pyöräyttäisin pienen satsin munkkeja, niin likat olis iloisia, kun tulevat koulusta kotiin.

Kukkapisteellä työskentelevä on tuonut pari orvokkiamppelia kotiin jo pääsiäisenä ja ihan hyvin ovat kestäneet yöpakkaset ja sen pienen takatalven, joka viime viikolla(ko?) yllätti. Aika hauskat värit oli tässä kuvissa olevassa. En oo tainnut koskaan ostaa noita kelta-ruskeita orvokkeja. Kiva vähän poiketa kaavasta.

Meillä on edessä kiireinen toukokuu. Seitsemäntoistaveella on ihan hullu aikataulu koulun ja duunin kanssa ja me koitetaan olla siinä vähän apuna kuskausten ja eväshommien suhteen. Kirjoittaja on stressannut tosi paljon, kuinka typy jaksaa, mutta hän itse päätti, että koittaa nyt selvittää tämän kunnialla kotiin. Kesätyö pitää aloittaa jo toukokuussa jos sen yleensäkin tahtoo ja niin hän sitten tekee. Suurimmat kiireet on parilla ekalla viikolla ja loppukuusta on onneksi vähän väljempää. Toki silloin on koeviikko, mutta katotaan jos saatais tämänkin vuoden toukokuu jotenkin selväjärkisenä pakettiin.

Meillä muilla on toukokuu vähän iisimpää, joten koitetaan tosiaan jelppiä sen minkä voidaan. Lupasin minille palkkaa jos hän puuhastelee siskonsakin kotityöosuuden ensi kuun ajan. Tavallisesti meillä ei makseta kotitöistä, koska mielestäni ne kuuluu ihan jokaisen perusvelvollisuuksiin ja ollaan haluttu opettaa se tytöille, mutta nyt voidaan tehdä poikkeus jos tekee toisenkin omat. Ei meillä toki mitään tarkkaa listaa oo, mutta eikö me jotain keksitä :)

Mukavaa vappua ja kivaa toukokuun alkua ystävät <3

Sannis

Duuniviikko

Hellou! Mitäs jengille kuuluu? 

Kirjoittajalla on duunissa ollut tällä viikolla ohjauksia joka päivälle ja vielä tänään, perjantaina on rauhallinen Kehonhuolto ja äänimaljarentoutus. Sää näyttää harmaalta ja se sopiikin tarkoitukseen aivan hyvin. Yleensä en ohjaa ihan joka päivä, mutta tälle viikolle kertyi vähän extraa. Maanantaina tuurasin kiertoharjoittelun kuntosalin puolella Kivihaassa naisten keskuksella. Tiistaina oli omat tunnit; Kivihaan Kiinteytys ja Pilates, Keskiviikkona tuurasin Reisi-Pakara-Vatsan Myllykadun puolella. Torstaisin on oma tripla Mylliksellä; yritysryhmän treeni sekä viikkotunnit Kiinteytys ja Kehonhuolto + Sointukylpy. Tällä kertaa yritysporukalla oli puolet tunnista sisäpyöräilyä ja puolet joogaa, joten eilen illalla ramppasin kyllä urakalla salista toiseen ja vahdoin kenkiä sekä puseroita lentäen :D Tänään on sitten vielä tuo rauhallisempi setti illemmalla, joten menen vähän myöhemmin töihin. 

Ohjauksien lisäksi oon istunut paljon koneella. Akuutti työjono oli tällä viikolla vähän normaalia lyhympi, joten ehdin mukavasti etsiä biisejä ja tikuttaa niitä tuleviin jumppiin. Helpottaa sitten huomattavasti siinä kohdassa, kun on uudet ohjelmat työn alla. Ai mitä on tikuttaminen? Se on kappaleiden "avaamista" ja tahtien laskemista. Jumppia varten jokainen biisi täytyy käydä jokaista tahtia myöden läpi ja jokaiselle iskulle on oltava suunnitelma, mitä siinä kohdassa tehdään.

Jonkin verran töitä on tällä viikolla aiheuttanut myös meillä kohta käyttöön tuleva uusi maksutapa ja oonkin käynyt keskusten verkkosivuja läpi, mitä infoja ja ohjeistuksia pitää muuttaa. LYKKEn verkkosivut on pääasiassa kirjoittajan vastuulla ja joka ikinen kerta, kun siellä vierailen, löydän jotain, mitä voisi taas päivittää ja fiksata. Pari uutta kurssiakin alkoi ja yksi vielä alkaa tälle keväälle valkkujen toimesta. Niihin liittyviä päivityksiä oon siis myös tehnyt kotisivuille. Joka viikolle on myös somehommaa, sähköpostiin vastaamista ja juoksevia asioita. Erittäin mukava juttu oli, että sain tällä viikolla sovittua koko syksylle jatkoa viikottaisiin yritysporukan treeneihin. Siistiä, että työnantajat maksaa työntekijöilleen liikettä. Kunpa vielä useampi hyödyntäisi mahdollisuutta.

Semmosia hommia tällä kertaa. Aivan hyvä viikko <3

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Sannis

Booklover: Nälkäpeli-trilogia (Hunger games)

En oo koskaan ollut kiinnostunut Nälkäpelistä. Se on sellainen kirja- ja leffasarja, jonka oon suorilta käsin tuominnut, että se ei oo millään tavalla tai tasolla mun juttu. Kaikki dystopiahomma inhottaa ja Battle Royale-pelikonseptilla on aina ollut tämän blogin kirjoittajan sydämessä erityinen paikka.. paikka, jossa kaikki toivo kuolee ja maailmassa on pelkkää pahaa. Siinä paikassa en missään tapauksessa oo vapaaehtoisesti tahtonut vierailla. Ja sitten yhtäkkiä jokin kuitenkin sai lähtemään matkaan.

Ensimmäinen Nälkäpeli-kirja kertoo Katniss-nimisestä tytöstä, joka on kotoisin 12. vyöhykkeeltä Panemista, diktatuurista, joka on syntynyt entisen Pohjois-Amerikan tilalle luonnonkatastrofien hävitettyä meidän nykyään tietämämme maailman. Vyöhykkeet on kaikki erilaisia, kaikki tekevät hyödykkeitä maan pääkaupunkiin Capitoliin samalla, kun itse kärsivät nälänhätää ja muuta puutetta. 13. vyöhyke nousi aikanaan kapinaan hirmuhallitsijoita vastaan. Se hävitettiin maan tasalle ja sen jälkeen perustettiin vuosittainen nälkäpeli luomaan pelon ilmapiiriä, muistuttamaan kuka johtaa maata ja kostoksi.

Kerran vuodessa jokaiselta kahdeltatoista vyöhykkeeltä valitaan arvalla kaksi 12-17-vuotiasta kilpailijaa eli tribuuttia peliin, josta vain yksi selviää hengissä. Peli on kammottava kidutusnäytelmä, jossa tribuutit laitetaan tappamaan toisensa. Samalla se on televisioviihdettä Capitolin kansalle, vähän kuin meidän realitysarjat. Peliä seuraa koko Panem. Vyöhykkeillä asuvat pakon edessä, Capitolin (josta ei kilpailijoita joudu mukaan) väki viihteen vuoksi. Jos pelin tapahtumat ovat liian tylsiä ja menee liian pitkä aika ilman taisteluita tai kuolemia, tuuttaavat pelin järjestäjät areenalle tulimyrskyjä, hermomyrkkyä tai muuta vastaavaa.

Nälkäpelin valintatilaisuutta kutsutaan elokorjuuksi. 74. elonkorjuussa vyöhykkeeltä 12 valitaan peliin nuori tyttö, jonka isosisko Katniss ei kestä ajatusta siskonsa joutumisesta peliin, vaan ilmoittautuu itse vapaaehtoiseksi. Vyöhykkeen toinen tribuutti kyseisenä vuonna on poika nimeltä Peeta. Yhdessä Katniss ja Peeta aloittavat matkansa ensin Capitoliin ja sieltä julmalle peliareenalle.

Itselleni selviää vasta aloitettuani lukemaan kirjaa, että se kuuluu genreihin "nuoret" ja "sci-fi" Kumpikaan ei missään nimessä kuuluu omiin suosikkikategorioihin ja koko kirjasarja onkin ihan erilainen, kuin olin ajatellut.. Ensimmäinen kirja on kuitenkin yllättävän kiinnostava. Alussa itkettää monta kertaa, mutta jollain tavalla kirja on onnistuttu kirjoittamaan niin, että pystyn sitä kuunnella sen sisältämistä kammottavista asioista huolimatta. Ehkä kuuntelen ne julmat jutut vähemmän herkällä korvalla ja keskityn niissä kohdissa enemmän pyörän ohjaamiseen tai pyykin viikkaamiseen. Tai ehkä kirjan sci-fi-jutut tekee siitä vähemmän toden tuntuisen ja siksi vähän iisimmän. 

Kaikista mielenkiintoisin on kirjan alku; Elämä vyöhykkeellä 12, elonkorjuu, aika ja ihmiset Capitolissa ennen peliä. Kammottavinta on se, kuinka Nälkäpeli on ajankulua kansalle ja kuinka se tuntuu olevan Capitolin väelle ihan kuten nykyrealityohjelmat meille; harmitonta viihdettä. Aikuisetkin kohtelevat nuoria Capitolissa ennen peliä niin, että vähän turhautuvat jos he eivät toimi, kuten odotetaan. Koska kai nyt jokainen toimii pyydetyllä tavalla, jotta pääsevät tappopeliin mukaan. Nerokasta ja järkyttävää on myös se, kuinka päähenkilökin ajattelee monessa asiassa, miten mikäkin toiminta areenalla vaikuttaa katselevaan yleisöön. Just tämä tekee kirjasta toisaalta helpomman ja toisaalta kammottavan. Välillä unohtaa kuinka sairaasta pelistä on kyse ja välillä taas näkee ihan selvästi, kuinka nykyinen some- ja realityohjelmakulttuuri voisi oikeastikin johtaa tällaiseen.

Itse peli on vähän turhan pitkä. Siinä alkaa mielenkiinto herpaantua ja kauheuksiin turtua. Pelin mutantit ja muu sci-fi-homma ei kiinnosta ollenkaan. Katnissin suhde Peetaan on vähän hähmäinen. Peeta on korviaan myöten rakastunut Katnissiin, mutta Katnissin tunteet vaihtelevat ja mitä milloinkin ovatkaan, tuntuvat liian laimeilta. Parin täytyy pelin neuvonantajien mukaan esittää rakastuneita eikä kirjassa oikein aina tiedä, mikä on oikeaa ja mikä esitystä. Kotona Katnissia odottaa vanha ystävä Gale, jota kohtaan tuntemukset ovat vähintään yhtä hähmäiset, jos ei nyt ehkä hitusen vahvemman oloiset. 

Katnissin stailaaja Sinna nousee yhdeksi suosikkihahmoista. Ja niinhän se on tainnut olla kirjailijan tarkoituskin.. että on joku ystävällinen ja ihana tyyppi, josta saa lohtua kaikessa kauheudessa. Omista suosikeista toinen on Katnissin ja Peetan peliohjaaja Heimich, mies, joka voitti nälkäpelin reilut 20 vuotta sitten. Jos Sinna on selkeä valinta suosikiksi, on Heimich toista maata, mutta uskon etten silti ole ainut, joka hänestä pitää. Mietin jopa, josko hänen juopottelunsa on vain huijausta ja esitystä Capitolille, mutta kyllä se ihan todellista hommaa oli.

Tiesin kirjan lopun etukäteen, koska tottakai olin lukenut juonen Internetin ihmeellisestä maailmasta. En olisi missään tapauksessa alkanut kuuntelemaan tätä jos en olisi tiennyt, että Katniss ja Peeta selviävät hengissä. Ehkä se teki lopusta vähän lattean, kun ei jännityksen tunnetta ollut. Tai ehkä loppu olisi joka tapauksessa ollut vähän liian pliisu. Tai ehkä olin jo niin turtunut kuuntelemaan, että se vain tuntui siltä. Tai ehkä se oli sellainen, kuin oli, koska sehän ei ollut tarinan loppu, vain ensimmäisen osan.

****

Vihan liekit on kirjasarjan toinen osa. Siinä Katniss ja Peeta asuvat voittajien kylässä vyöhykkeellä 12 ja rahahuolet sekä ruuan puute ovat kaukana takana. Muiden ihmisten olot eivät vyöhykkeellä ole parantuneet ja pahenevat vain kirjan edetessä, kun selviää, että Panemin hallinto syyttää Katnissia kapinahengestä. Itse presidentti Snow tekee vierailu- ja uhkailukäynnin Katnissin luona ja Katniss elääkin jatkuvassa pelossa ja paineessa, mitä hallinto hänelle tekee. Rakastuneen parin esittäminen Peetan kanssa kuuluu edelleen vahvasti kuvaan. Edessä on 75. Nälkäpeli ja aina 25 vuoden välein on luvassa juhlat. Tällä kertaa juhlan yllätys on se, että tribuutteja ei valitakaan nuorten joukosta, vaan edellisien vuosien voittajista. Loppuviimeinen Katniss sekä Peeta päätyvät areenalle uudelleen.

Tämän toisen osan alussa Katnissin suhde Peetaan (samoin, kuin Galeen) on ehkä vielä ärsyttävämpi, kuin ensimmäisessä osassa. Ensimmäisen kirjan loppua kohden Katnissin "valmistelutiimi" eli stailaajat ja apulaiset taas alkoivat tuntua erilaisilta ja tässä toisessa kirjassa tunne vahvistuu. Erittäin mieluista on se, että he alkavat saada enemmän inhimillistä luonnetta ja heistä alkaa lukijakin pitää ihan eri tavalla. Toisessa osassa muut pelin kilpailijat ovat peliohjaaja-Heimichille tuttuja vuosien varrelta ja ovat siinä mielessä erilaisia, etteivät ole enää teini-ikäisiä.

Tämän kerran peli on ehkä vielä enemmän sci-fi, kuin ykkösosan ja tuntuu hetkittäin aika pöljältä. Toka osa tuntuu muutenkin siltä, että kaksi osaa tätä on todellakin riittävästi enkä välillä meinannut jaksaa kuunnella loppuun. Mietin, että homma saa jäädä nyt tähän. Kolmas osa olisi jo liikaa.

Ja sitten huomaan etsiväni Matkijanärhen ja painavani "play". 

***

Matkijanärhi on alkuperäisen trilogian viimeinen osa. Uusia osia on sen jälkeen tehty vielä kaksi, mutta ne kertovat ajasta ennen Katnissia ja Peetaa. Matkijanärhessä Katniss on viety turvaan vyöhykkeelle 13, jonka piti olla tuhoutunut, mutta joka onkin superjärjestäytynyt sotilasyhdyskunta maan alla. Elämä vyöhykkeellä 13 ei ole erityisen mukavaa, vaan hyvin joustamatonta, tiukkaa ja ilotonta. Kapina nousee ympäri Panemia ja monilla vyöhykkeillä käydään jo sotaa Capitolia vastaan. Kansa ja vyöhykkeen 13 johto odottaa, että Katniss alkaa kapinan keulakuvaksi ja symboliksi, matkijanärheksi ja Katniss ottaa roolin vastaan.

Sota syttyy kunnolla vyöhykkeiden ja Capitolin välille ja monen monituisen käänteen jälkeen Katniss lähtee sotilastiimin kanssa kostoretkelle Panemin presidentti Snown luokse. Gale ja Peeta ovat matkalla mukana ja suhteessa molempiin on edelleen omat kommervenkkinsä. Kostoretkellä hyökkäävät mutantit saavat taas tämän lukijan haukottelemaan ja irvistelemään. Matkijanärhessä on muutenkin mitä uskomattomampia käänteitä sinne sun tänne ja kuuntelu alkaa tuntua työltä. Mielenkiinto hiipuu sitä myötä, kun tapahtumat ovat aina vaan oudompia ja porukkaa kuolee, kuin sieniä sateella. 

Eniten tämän lukijan tunteisiin vetoaa Matkijänärhen kohtaus, jossa Katnissille selviää, että hänen valmistelutiiminsä on tuotu Capitolista ja vangittu vyöhykkeelle 13. En tiedä miksi juuri se meni niin syvälle tunteisiin. Porajin hiljaa itekseni, kun kuljin Saimin kanssa metsässä aamulenkillä. Trilogian loppu toi kyllä myös kyyneleet silmiin. Oon tyytyväinen, että homma loppui edes jotenkin onnellisesti. Tai siis, olihan se enemmän, kuin "jotenkin" onnellista, mutta harmittaa, että niin monen piti kuolla.

***

Aivan, kuin olisin saanut jonkin suuren työprojektin valmiiksi, kun sain Nälkäpeli-trilogian kirjat (ja leffat) urakoitua läpi. Kuuntelu ei ollut kovin kevyttä ja sen lisäksi leffat oli tälle katselijalle aikamoisen työläitä. Urakoitiin kolmesta kirjasta tehdyt neljä elokuvaa pääsiäisen aikaan ja päätin, että Nälkäpeli saa sen jälkeen riittää. Olin ihan varma, että saan peitellä tämän sarjan nyt ikuisille unille sekaantumatta siihen enää koskaan eikä todellakaan tarvitse tietää mitä kahdessa viimeisessä kirjassa tapahtuu.

Ja mitä hittoa sitten? "Pitäiskö vähän koittaa googlettaa "Balladi laululinnuista ja käärmeistä"? Selviäisköhän netistä, kerrotaanko Elonkorjuun sarastuksessa Heimichille onnellista loppua? Mitä jos kuuntelisin ihan hetken jompaa kumpaa kirjaa? Oi morjens! En erityisesti edes pitänyt Nälkäpelin tokasta ja kolmannesta osasta ja tässä sitä nyt ollaan, kuuntelemassa neljättä kirjaa. Obsessed much?

Sannis

Suuria kysymyksiä

Miksi ruuan laitto on välillä niin ärsyttävää?

Kuinka paljon treeniä on liikaa?

Kuinka paljon pinaattia voi laittaa smoothieen ennen kuin se alkaa maistua?

Miksi somefeedit on täynnä vain mainoksia ja vieraiden ihmisien julkaisuja nykyään? 

Pystyykö punkki tartuttaa koiraan borrelioosin tai aivokuumeen samalla tavalla, kuin ihmiseen?

Miksi punkkeja on olemassa? Mikä on niiden tehtävä ekosysteemissä ja elämän kiertokulussa?

Miksi meidän terassin lattia näyttää aina likaiselta?

Miksi musiikki itkettää ja tuntuu niin syvällä?

Miten linnut osaa muuttaa ja palata?

Miksi siisteys, väljyys ja järjestys tuntuu kotona niin ihanalta?

Miksi jengi irtisanoo saliasiakkuuden kesäksi?

Miksi on niin vaikeaa ymmärtää migreeniä, vaikka on sairastanut sitä vuosikausia?

Miten voi kohta olla taas jo vappu?

Terveisin,

Epätietoinen

Vaunuvinkit

Siivoilin vähän vaunua talven jäljiltä ja pakkailin kamoja tulevia reissuja varten. Tulipa siinä sitten mieleen laittaa pari asiaa tähän ylös jos jollakin teistä lukijoista on tarkoitus vuokrata vaunu tai asuntoauto tulevana kesänä. Jokainen karavaanari löytää tietysti ne omat systeemit, jotka toimii parhaiten, mutta ekan kerran kun lähtee matkaan, on vähän vaikea tietää mitä tarvii tai mikä jutut tekisi reissaamisesta helpompaa. Mukaan tarvitaan tottakai kaikki vaunun ja auton "omat" varusteet, kuten esim. kemiallisen vessan aineet, mahdolliset akut ja muut tsydeemit. Niistä en valitettavasti osaa oikein paljoa kertoa, koska ne on mister A:n heiniä. Kirjoittaja huolehtii, että vaunussa on ne toisenlaiset perustarpeet, kuten ruuat, astiat, lääkkeet, petivaatteet ja pyyhkeet ym. 

Tässä muutama kirjoittajan spesiaali juttu, joita ilman selviää hengissä, mutta joita ilman en enää itse lähde matkaan.

Kaapu. Kutsun kaavuiksi mekkoja, jotka on itselleni ehdottoman tärkeitä ottaa mukaan. Vaunulla reissatessa suihkut hoidetaan yleisissä tiloissa ja jokainen tietää kuinka hiton ärsyttävää on koittaa tunkea vaatteita päälle kosteassa kylppärissä ihon ollessa vielä nihkeä. Vastaus: kaapu! Itse käyn suihkussa ennen nukkumaan menoa, joten kaapua kummempien vaatteiden pukemiselle ei ole tarvetta. Löysä mekko on superhelppo heittää päälle siksi aikaa, että pääsee suihkuilta vaunulle. Se on yhtä helppo heittää päälle aamulla herätessä, kun pitää lähteä ekan kerran vessaan. Kesällä kaapu toimii täydellisesti myös uintireissuilla. Ostin joskus vaunulle ohuen aamutakin, mutta se on jäänyt käyttämättä, koska kaavut best.

Toppaliivi. Loistava reissuvaate keväällä, alkukesästä ja syksyllä. Vaunulla mennään ja tullaan veskiin ja huoltorakennuksiin ja vähän sinne sun tänne. Siellä myös ollaan vähän kuin sisä- ja ulkotilojen välissä aika paljon. Liivi on takkia helpompi vetää päälle ja kaikki touhuaminen on helpompaa, kun takin kömpelöt hihat ei ole tiellä. Viime keväänä olin aikeissa laittaa toppaliivini kirpparille, koska arjessa en kotona löytänyt sille oikein käyttöä. Onneksi otin sen vaunulle joukkoon. Siellä se on ihan best.

Kestokassit. Meillä on vaunussa aina nippu kaupan kestokasseja, kahta eri kokoa. Niitä käytetään suihkuun mennessä. Siihen tarkoitukseen tarvitsee karavaanari aina jonkun kuljettimen, johon ottaa mukaan pyyhkeen, vaihtovaatteet ja pesuaineet. Kestokasseille löytyy myös aina jotain muuta käyttöä reissujen aikana, esim. kaupassa käydessä. 

Esivalmistellut ruuat. Reissua helpottaa aina jos ruokia on jonkin verran valmisteltu etukäteen. Vähintä on se, että miettii etukäteen jonkinlaisen suunnitelman, mitä syödään minäkin päivänä. Jonkun ruuan tai useammankin voi tehdä valmiiksi ja sitä on sitten helppo lämmittää vaunulla/autolla. Jos kotoa lähtee mukaan kasviksia ja/tai hedelmiä, kannattaa pesua vaativat pestä valmiiksi. Kirjoittaja tapaa myös pilkkoa jonkin verran kasviksia jo kotona, niin ei tarvi ensimmäisenä kohteessa alkaa siihen hommaan.

Lipsut. Jokaisessa reissussa pitää olla kaikille mukana lipsut, läpättimet, crocsit.. tai miksi nyt haluaakaan kutsua kenkiä, jotka on vessareissulle helppo heittää jalkaan. Vaunulla rampataan niin paljon, että tavallisia kenkiä on ärsyttävä koko ajan vetää jalkaan ja pois. Lipsuilla tarkenee vaunun pihassa myös viileämmällä säällä, kun muistaa ottaa mukaan myös villasukat.

Säilytysratkaisu tyhjille pulloille/tölkeille, likapyykille ja kengille. Meillä ei aivan yli suurta määrää tule pulloja tai tölkkejä, mutta kyllä joka reissulla joku juo jonkun limsan tai vichyn ja aluksi vaunuillessa ärsytti, kun tyhjille pulloille ei ollut paikkaa. Likapyykki on sama juttu. Sitä tulee kuitenkin joka reissulla, joten sille pitää olla joku järkevä paikka, ettei pyöri jaloissa. Meillä on ollut nyt muutaman vuoden käytössä Clas Ohlsonilta ostetut säilytys"ämpärit", joille on vaunussa oma paikka ja jotka saa sitten viedä mukanaan kauppaan pullopalautukseen ja sisälle pesukoneeseen menoa odottamaan (clasohlson.com/Lajitteluastia-Tidy). On osoittautuneet käteviksi. Pitkillä reissuilla jos pyykkiä ehtii kertyä enemmän, kuin ämpäriin mahtuu, tyhjään ämpärin kestokassiin, jonka heitän auton takaluukkuun pesua odottamaan. 

Kenkien säilytys on aina vähän murheenkryyni. Joissain vaunuissa on joku kenkäkaappi, mutta meillä ei ole ja vaikka olisikin, harvoin niihin neljän ihmisen kengät mahtuu jos jokaisella on niitä ainakin kahdet mukana. Kesällä kuivalla kelillä lykätään joskus tennarit vaunun alle yöksi ja lipsut jätetään heti oven ulkopuolelle, koska niitä käytetään illalla/yöllä/aamulla vessareissuilla. Sateella ja kylmemmillä keleillä ei kenkiä viitsi kuitenkaan jättää ulos ja meidän kenkäsäilytys onkin autossa. Autossa on kestokassi tai pari, jossa on ne kengät, joita harvemmin tarvitaan ja usein siivoan sinne kaikki kengät yöksi nukkumaan. Siellä ne on poissa jaloista, eivät tuo hiekkaa ja kuraa vaunuun ja aamulla ne voi sieltä sitten taas tarvittaessa napata.

Lista mukaan otettavista ja hommattavista jutuista. Ekalla kerralla lähtiessä kannattaa tehdä lista siitä, mitä on ottanut mukaan. Matkan aikana sieltä voi poistaa turhat ja siihen voi lisätä ne, mitä olisi pitänyt olla. Seuraava lähtö on helppo, kun voi pakata listan mukaiset tavarat eikä tarvi pähkäillä, tuliko kaikki mukaan. Kirjoittajalla on tämä systeemi ja useimmiten oon muistanut kaiken tarvittavan. Kirjoittajan listalla on lähes kaikki sisätiloissa tarvittava. Mister A hoitaa kaiken vaunun huoltoon ja suurimman osan ulkotiloihin liittyvistä jutuista. Hän ei koskaan tee listaa ja aika usein onkin reissuilla vieraillut ties missä Biltemoissa jotain hakemassa. Saa nähdä koska hoksaa, että olisi ihan hyvä tehdä ja tsekata se lista, kuten vaimo on ehdottanut jo monen vuoden ajan :D

Muoviastiat. Kirjoittaja ei erityisesti pidä muoviastioista, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta on kuitenkin ollut pakko myöntää, että kyllä ne vain vaunussa on ne ainoat, jotka toimii. Kahvini juon omasta termoskupista, jonka otan kotoa autoon mukaan. Jos tiedän, että saadaan retkellä kahvivieraita, otan yleensä pari "oikeaa" kuppia kotoa mukaan ja niitä pitääkin sitten suojata hyvin etteivät hajoa matkalla. Vaunussa tärisee matkan aikana yllättävän kovaa. Astioissa, kuten melkein kaikessa muussakin täytyy vaunussa mennä käytännöllisyys edellä.

Jos joku on tosiaan lähdössä ekalle karavaanariretkelle, tässä vielä lista niistä jutuista, jotka meillä on aina vaunussa valmiina:

- Peitot, tyynyt, petivaatteet, pyyhkeet ja viltit

- Ruokailuastiat ja ruuansäilytyssysteemit

- Keittiön pienkoneet (airfryer, paahdin, kahvinkeitin, vohvelirauta) ja grilli

- Talouspaperia, vessapaperia

- Kertakäyttöastioita, grillausvuokia, kelmua, alumiinifoliota, pakastepusseja, patalappuja

- Kestokasseja ja kylmälaukku

- Hygieniahommelit ja kosmetiikka esim. shampoot, hoitoaineet, dödöt, kasvoputsarit, voiteet, aurinkorasvat, silmälasien puhdistusspray, hiuslakka, harja, pampuloita, hammasharjat, hammastahna, vanupuikot, kynsiviila, Saimin kynsisakset ja pinsetit punkkeja varten.

- Laastarit, desinfiointiaine, särkylääke, kaikkien omat tarvittavat lääkkeet

- Kahvia ja suodatinpusseja, mausteita, sokeria, öljyä, vehnäjauhoja, kaurahiutaleita, tonnikalaa, pastaa, nuudeleita, myslipatukoita, tomaattimurskaa, pikapasta-aterioita, Saimin ruuat

- Siivouskamoja; rättejä, yleispuhdistusainetta, pikkuimuri, lattiamoppi, lattiaharja, roskapusseja, tiskiaine, pyykinpesuaine

- Lippikset

- Sadetakit ja sateenvarjot

- Pikkulaukku, johon saa puhelimen, avaimet tms. kun kuljeskelee leirintäalueilla

- Ristikkolehtiä, kyniä, paperia, pelejä, pelikortit

- Saimin pallo, kaulapanta ja remmi, kakkapussit

- Kynttilöitä, sytkäreitä ja tulitikkuja, hyttyssavuja ja Thermacell

- Laturit puhelimille ja tietokoneille

- Narua (esim. pyykkinaruksi), työkaluja, vatupassi 

- Matto vaunun pihaan ja ulkokalusteet

Reissuun lähtiessä yleensä tarkistan, että ylläolevat on kunnossa. Mister A tarkistaa vaunun ja auton omat varusteet; esim. kaasupullot ym.. Jokainen pakkaa omat vaatteensa ja henk. koht. tavaransa mukaan. Yhdessä mietitään mitä ruokaa tehtäisiin ja useimmiten pakataan kotona jääkaappiin parin päivän ruuat. Joillekin reissuille otetaan mukaan myös pyörä/pyörät.

Eipä kuulkaa muuta nyt tälle päivälle :)

Sannis

Leffakriitikko: Isänpäivä

Isänpäivä on kotimainen Aleksi Salmenperän elokuva, eikä mikään hyvän mielen pläjäys. Surumielinen ja tämän katsojan makuun vähän turhan synkkä elokuva kertoo teini-ikäisistä Aavasta ja Iineksestä (Varpu ja Vilja Rintanen), jotka eivät tiedä kuka heidän isänsä on. Varsinkin toinen siskoksista on innokas selvittämään isän henkilöllisyyden. Tavastian bäkkärillä nuorena viihtynyt äiti, Saimi (Laura Birn) ei itsekään ole isästä aivan varma ja on selkeästi tottunut työntämään vähän epämiellyttävät asiat maton alle mielummin, kuin kohtaamaan ne.

Selviää, että tyttöjen isä on Tinke, pelastusarmeijan palvelukodissa asuva pyörätuolissa istuva alkoholisti, jonka vointia aivoinfarkti ei ole varsinaisesti parantanut. Heti elokuvan alussa käy ilmi, että Tinkellä on elinaikaa enää vain kuukausia. Pelastusarmeijan työntekijä ja Tinken pitkäaikainen ystävä Veikko auttelee Tinkeä arjessa sekä työnsä, että miesten ystävyyden puolesta. 

Tytöt saavat Tinkeen kontaktin äidin estelyistä huolimatta eikä isä tietenkään ole ihan sitä, mitä lapset ovat odottaneet. Isän puheesta ei meinaa oikein saada selvää eikä isä saa kunnolla esim. syötyä tai juotua itse. Tilanne on aikamoisen ristiriitainen ja hankala teini-ikäisille tytöille. Tinke itse ilahtuu syvästi saadessaan tietää olevansa isä ja innostuu vielä tekemään oman vointinsa parantamisen eteen sen mitä enää tehtävissä on.

Wikipedia kertoo elokuvan olevan tragikomedia. Itse en saa komiikkaa leffasta revittyä millään. Jaa no.. välillä hymähdyttää ja hymyilyttää palvelukodin asukkien keskinäiset keskustelut, jotka onkin yksi elokuvan parhaista jutuista. Jotenkin tuntuu siltä, että just tommosia ne jutut ja keskustelut varmasti oikeastikin on. Vähän raskaita ja kuitenkin just niin todellisia.

Elokuva jotenkin vangitsee. Aihe ja Tinken vointi on niin surullista katsottavaa. Tuntui, että teatterissa oli aivan hiljaista koko leffan ajan. Penkkiini nauliintuneena itsekin vain tuijotin ja ihmettelin, kuinka joku voi näytellä kaikki vapinat ja muun Tinken tilaan liittyvät jutut niin hyvin. En tiennyt vielä katsoessa, että Tinkeä näyttelevä Tomi Lindfors on ihan oikeasti pyörätuolissa istuva, aivoinfarktin saanut alkoholisti. Nyt sen tiedän, mutta siitä huolimatta näyttelijäntyö oli erityisen taitavaa sekä Lindforsilla että myös Veikkoa näyttelevällä Tommi Korpelalla. Korpelan Veikko-hahmo on tietysti ihana. Vakaa, rauhallinen ja turvallinen perustyyppi, joka ei hätkähdä tai hermostu, vaikka vähän ongenkoukku tarttuisikin niskaan.

Laura Birn on passeli Saimi, mutta käsikirjoitukselta olisin toivonut Saimin suhteen enemmän. Olisin halunnut tietää lisää. Ihan en päässyt varmuuteen, mikä se Saimin rooli siellä Tavastian bäkkärillä aikanaan oli. Muutamia vihjeitä tiputeltiin siihen suuntaan ettei välttämättä ihan kuitenkaan sellainen, mitä heti ajattelisi. En myöskään ihan ymmärtänyt, toiko Saimi usein miehiä kotiinsa vai oliko tämä yksi näytetty ainutlaatuinen tapaus. Juonen kannalta näillä asioilla ei ollut juurikaan merkitystä, mutta itse olisin kaivannut lisää tietoa Saimista.

Taekwondoa harrastavat Aava ja Iines ovat keskenään erilaiset tytöt. Aava on tulisempi, vähän vihainen ja katkerakin. Iines taas kiltimpi ja halukkaampi miellyttämään äitiään. Varpu ja Vilja Rintanen tekevät ensimmäisen näyttelijäntyönsä Isänpäivässä eikä uskoisi heidän olevan ensimmäistä kertaa näyttämöllä. Elokuvaan kivaa twistiä tuo taekwondokohtaukset. Laji ja sen liikekieli on itselleni outoa ja sitä oli kiva ja vähän herkistävääkin katsella.

Elokuvan visuaalinen ilme, lavastus ja puvustus oli omaan mieleen. Toisaalta oli kiva, että tähän ei tuotu yhtään ameriikkaa ja glitteriä, mutta toisaalta taas herkkä sieluni olisi ehkä jonkinlaista pumpulia sitten kuitenkin johonkin kohtaan kaivannut. Joka ikisellä solullani toivoin, että Isänpäivä olisi saanut toisenlaisen lopun. Inhoan, kun elokuva päättyy surullisesti ja valot syttyy päälle hipihiljaiseen teatteriin, jossa koitan keräillä itseäni ja nenäliinojani. Ei tässä toki pelkkää surua ollut lopussakaan. Tytöthän löysivät isänsä ja hyväksyivät hänet ja tilansa. Isä sai elää viimeiset päivänsä tietäen, että hänellä on tyttäret, jotka halusivat tavata ja järjestää hänelle jotain mukavaa. Saimi sai lopettaa salailun. 

Kaikenkaikkiaan Isänpäivä oli aivan hyvä. Uudestaan en usko katsovani, koska se oli myös niin raskas, mutta olen tyytyväinen, että näin tämän.

Sannis

P.S. Oltiin katsomassa tämä senioribiossa. Aivan uutta itselleni, että senioribio on ihan kaiken ikäisille, ei pelkästään senioreille. Oli kuulkaa halvat liput, kaffet samaan rahaan ja niin kaikkee :)

Kokolla

Tänä vuonna oli vähän hiinä ja hiinä, että päästiin polttamaan pääsiäiskokkoa. Tuuli oli kova, se puhalsi suoraan naapurin suuntaan ja mutsi eli mummu ehtikin jo huikata, ettei voida kyllä laittaa tulia ollenkaan. Sen verran tyyntyi kuitenkin iltapäiväksi, että saatiin poltettua vähän tavallista pienempi pääsiäispraasu. Meillä ei muuten käytetä sanaa "praasu". En tiedä mistä se tähän nyt hyppäsi :D  

Pääsiäisen pyhät meni nopsasti. Hommaa oli aika sopiva määrä. Ei kiirettä, mutta ei tullut myöskään aika pitkäksi. Mökillä minillä tuli hetkeksi aikaa tekemisen puutetta, mutta sekin oli nopsasti ratkaistu, kun kaatoi ensin yhden puun. Kirveellä. Ja sen jälkeen hakkasi vielä aikansa kuluksi yhden tosi paksun tukin poikki samaisella kirveellä. Otti kuulemma pääsiäishaasteena sen tukin. Mietin sitä touhua katsellessa, olisinko ite saanut sitä pölliä poikki edes koko illan aikana. Miniltä se sujui suit sait sukkelaan vartissa. 

Sää oli aurinkoinen sekä perjantain, että lauantai-aamupäivän. Kokkoa sytyttäessä oli jo harmaampaa ja sade alkoi aika tarkkaan, kun oltiin lähdössä kotiin päin. Sunnuntai ja maanantai oli molemmat aika sateisia. Mökillä vieraili yksi trulli. Kotona taas ei ehditty nähdä ainuttakaan, mutta kun tultiin lauantai-iltana kotiin, oli portaille ilmaantunut pari ihanaa värikästä oksaa <3

Syötiin mökillä perinteisesti lammasta ja maanantaina istuttiin mumman eli anopin ruokapöydässä. Kirjoittaja nauttii ihan täysillä, kun saa syödä jonkun muun valmistamaa ruokaa. Miten kaikki maistuu aina niin yli hyvältä jonkun toisen tekemänä? Kirjoittaja itse paisteli tonnikalapiirakan ja kinuskiviinerit, kun saatiin ystävät kylään sunnuntaina. Maanantai-iltana palattiin normaaliin päiväjärjestykseen ruokien suhteen ja keittelin vielä perinteiset pastat ja jauhelihakastikkeet. On siis todellakin saatu vatsamme täyteen tänäkin pääsiäisenä. 

Seitsemäntoistavee kävi heppahommien lisäksi maalikaupoilla ja kulutti tunnin jos toisenkin viimeistelemällä isoa taidekoulun työtään. Kysyinkin, että kuinkas sulla nyt noin hyvä inspiraatio iski ja sain vastauksen: "Not inspiration.. deadline!" :D Taisi siellä inspiraatiotakin kuitenkin olla, koska näin myös kynien heiluvan ahkerasti taitelijan huoneessa maalisutien lisäksi.

Maalarimestari lähti siskonsa kaveriksi salillekin yhtenä päivänä, niin mini sai toivotut kaksi treeniä pääsiäisen ajalle. Kirjoittaja oli kaverina toisella retkellä, mutta pitäytyi tällä kertaa huoltavassa harjoittelussa. Se onnistuikin hyvin, kun tein ensin LYKKEn videotuntivalikoimasta kehonhuollon ja sen jälkeen vielä vähän rullailin kolottavia koipiani putkirullalla. Tälle treenaajalle sopii oikein hyvin, että salillemenorutiini pysyy normaalina myös lepoviikoilla. Paremmin siellä tulee tehtyä ne palauttavatkin jutut, kuin kotona.

Se oli pääsiäinen kuulkaa sitten paketissa. Vappua kohti mennään :)

Kivaa viikkoa!

Sannis

Pääsiäinen saa tulla

Kaikki varmasti tietää tuon otsikon lausahduksen. Kun maailma on valmis, joulu saa tulla. Kun maailma on valmis, kesäloma saa tulla. Kun maailma on valmis, pääsiäinen saa tulla. Kirjoittajakin ajatteli ennen niin… että kaikki pitää olla mahdollisimman valmista, että sitten saa vain nauttia. Saatoin myös olla stressaantunut siitä etukäteen tekemisestä ja sitten varsinkin ahdisti jos ei hommia saanutkaan niin hyvälle mallille ennen h-hetkeä, kuin olisi toivonut.

Nyt ajattelen vähän toisella tavalla. En tiedä onko sen muuttanut oma vanheneminen vai se, että tytöt on kasvaneet, mutta nykyään en koe, että pitää valmistella niin kamalasti, että voi ottaa sitten rennosti joskus myöhemmin. Kirjoittaja on viime vuosina valmistellut juhlapyhiä tosi paljon vähemmän, kuin joskus ennen ja aivan ne on samalla tavalla tulleet joka kerta. Toki joskus mietin, että olikos tässä nyt riittävästi joulua tai juhannusta tai pääsiäistä tytöille, mutta ehkäpä sitten on kuitenkin ollut, kun oon huolehtinut siitä, että ne tytöille tärkeät jutut on ohjelmistossa. Huomaan, että itselle tärkeät asiat on nykyään juurikin niitä tytöille tärkeitä asioita. Juhlapyhät on kaiken kaikkiaan kirjoittajalle itselleen ehkä nykyään enemmän tunnetta, kuin jotain tiettyä tekemistä.

Seitsemäntoistavee istutti ohrat, koska koki sen tärkeäksi. Mini on suunnitellut, mitä leipoisi ja mitä tarjottavaa viedään mukanamme mummun ja mumman luo. Kirjoittaja haki muutaman pajun oksan ja laittoi ne kuistille. Nostin myös esille tyttöjen tekemiä pääsiäiskoristeita, jotka on niin ihania, että sydän sulaa aina, kun ne laatikosta kaivaa esille. Mister A osti tytöille makoisat pääsiäisyllärit, karkkitäytteiset isot muovimunat, johon seitsemäntoistavee kommentoi: "MI BOMBO!" Huudahdus on joku hänen ja kavereidensa inside-juttu ja se kuuluu meillä usein :D

Kyllä se pääsiäinen saa nyt kuulkaa tulla. Ja siinä mielessähän se on hyvä, että sai tai ei, niin täällähän se jo on :D Kevät on jo pitkällä. Mister A hipsutteli just makkarista Ehkä toki väärä sanavalinta, koska hän ei kyllä hipsuttele.. varsinkaan aamulla juuri herättyään. Aamuisin(kin) oon onnellinen, että meidän alapuolella ei asu kukaan :D , vilkaisi ulos ja totesi: "Kylläpäs paistaa aurinko komiasti!" Tänään mennään kai salille ja illemmalla sitten heppahommiin. Ensin kuitenkin tietysti Saimin kanssa ulos. Saimin kanssa mennään aina ensin ulos, oli sitten joulu tai juhannus. Tai pääsiäinen.

Mukavaa pyhän aikaa kaikille säädyille!

Sannis

Aprillia

Huhtikuun eka päivä. Ei oo nyt mitään huikeaa aprillipilaa tässä mielessä. Oon muutenkin siinä mielessä vähän tällainen "tylsä aikuinen", että en oo mikään jekuttelija. Töihin koitetaan aina keksiä joku pila someen laitettavaksi, mutta jos se kirjoittajasta olisi pelkästään kiinni, jäisi kyllä tekemättä. Kirjoittajasta on kaikki riehakkuus ja leikkimielisyys kadonnut vuosien aikana...jos sellaista on joskus ollut. Oon tainnut olla lapsena ja nuorenakin keskimääräistä vastuuntuntoisempi ja harkitsevampi. Joskus mietin, oonko liian tylsä, mutta useimmiten oon ihan tyytyväinen siihen, mitä olen. 

Onko huhtikuu vähän tällainen väliinputoajakuukausi? Tänä vuonna sen toki aloittaa pääsiäinen, mikä tekee siitä vähän spesiaalin. Kirjoittaja kaipaa muutamaa vapaapäivää. Myös treeneistä. Oon luvannut lähteä minin kanssa salille pääsiäisenä, mutta täytyy yrittää ottaa kevyesti. En edes muista koska on ollut viimeksi kevennetty treeniviikko. Ei ainakaan sen jälkeen, kun olin pari kuukautta sitten flunssassa. Ei oo suutarin lapsella kenkiä kuulkaa. Koivet on niin tukossa, että heräilen pitkin öitä hermosärkyyn, joka vaivaa vuorotellen molemmissa jaloissa. Kun jalat on kivuttomat, särkee käsi. Huhhuh! Tämä viikko on siis pakko mennä kevyemmin. Huomenna on yksi jumppa, viikonlopulle yksi kevyt sali, joka päivälle vähän köpöttelyä Saimin kanssa ja muutama työmatka pyörällä. 

Meillä on pääsiäisruohot istutettu ja tytöille pienet pääsiäisyllärit hommattu. Tein työkavereillekin pienet herkkupussukat. Trullikarkit on vielä kaupassa ja ne pitää muistaa hakea. Mini lupasi leipoa jälkiruokaa vietäväksi mökille. Kuulemma sitruunamuffinseja. Kirjoittaja haaveilee jonkinlaisesta persikkapiirakasta. Ehkä tehdään molempia. Toivon, että lauantaina ei sada kaatamalla, niin päästään mökille kokkohommiin. Se on likoille tärkeä juttu. Yleensä tavataan pääsiäisen aikana käydä myös mumman eli anopin luona. Kirjoittajan mummua käydään myös jossain kohdassa moikkaamassa ja samalla reissulla taidetaan treffata myös faija eli pappa. Mitään sen kummempia aikatauluja ei vielä ole, mutta eikö ne tässä muodostu, kun lähemmäs pääsiäistä päästään.

Mukavaa tätä päivää ja huhtikuun ekaa!

Sannis