Puhutaanko säästä?

Kesäloman kolmatta viikkoa täällä elellään. Tänään aion käydä treenillä ja lounaalla ystävän kanssa. Aloin eilen parturoida Saimia ja sitä hommaa pitää myös jatkaa vielä tänään. Vajaan viikon verran vallinnut kuumuus ja helle on mulle liikaa, mutta eipä noi ilmojen herrat ja rouvat paljoa kysele,  että mitäs laitetaan. Eilen olin tyttöjen kanssa Tropiclandiassa monta tuntia ja siellä oli kyllä varjossa ihan miellyttävää olla, kun pieni tuulenvire helpotti oloa.

Kuvat on otettu ennen helteiden alkua ja vielä sai laittaa pitkähihaista päälle. Nyt ei vois laittaa mitään päälle ja silti oon hiestä märkä koko ajan. Yäk! Ilmalämpöpumppu kotona auttaa toki huomattavasti ja on ihanan helpottavaa tietää, että viilennystä on tarjolla. Viikonlopulle sovittu vaunureissu aiheuttaa mulle vähän pakokauhua, mutta toivon, että selvitään. Vaunu on niin pieni, että ehkä se yöllä viilenee, kun ikkunoita voi pitää auki. Ilmalämpöpumppuja tai ilmastointihommia ei faijan vanhassa vaunussa oo, mutta hyttysverkot löytyy kaikkiin ikkunoihin :D Jos oltais menossa vain omalla porukalla, en lähtisi, mutta nyt ollaan sovittu reissusta ystävien kanssa eikä tahdota perua. Saa nähdä!

Loman pari ekaa viikkoa meni aikamoisessa hässäkässä, kun Kanadan sisko oli Suomessa. Silloin on aina miljoona hommaa. Juhannusta vietettiin osittain mökillä ja osittain kotona eikä se mennyt ollenkaan suunnitelmien mukaisesti, mutta eipä kai aina voi onnistua. PowerParkin reissukin ehdittiin tehdä ja se taas meni ihan nappiin. Maaliskuussa ostettu auto ehti tulla huollosta niin, että päästiin sillä matkaan. Viikon verran on tässä jo sillä nyt ajeltu eikä oo vikavalot palaneet :D Oman rikki menneen autoni tilalle löysin myös korvaajan; siistin ja edullisen Opel Merivan ja toivotaan, että siitä on nyt sitten mulle auto taas moneksi vuodeksi.

Pilalle mennyt juhannus ja ressi vaunureissun kuumuudesta on vähän himmentäneet viime päivien olotilaa, mutta muuten on aivan mukavaa tämä lomailu. Nopeestihan nämä aina menee ja välillä on vaikea tietää mitä tekisi ja tekisikö mitään. Aiemmin mietin josko lähdettäisi Ahvenanmaalle tai Tallinnaan, mutta ei me nyt lähdetä kumpaankaan. Vaunuillaan tässä lähimaastossa ja pienen retken teen Uumajaan ystävän kanssa. Mister A:lla päättyy loma tämän viikon jälkeen ja toivon, että ihan kaikkia viikonloppuja ei tarvisi olla töissä. Päästäis sitten myös ehkä vähän mulle sopivammalla säällä asuntovaunupuuhiin.

Semmosta lomahommaa täällä. Ihan en oo työhommista irti, koska ennen kirjoittajan lomaa tipahti iso pommi ja päätettiin avata uusi keskus tänne meidän kotikaupunkiin. Tilaisuus ei todellakaan tullut kello kaulassa vaan aivan yhtäkkiä ja nyt mennään todella nopealla aikataululla. Jännittää ihan hitosti ja vaikka aluksi olin pelkästään innoissani, oon myöhemmin ollut myös kauhuissani.  Tämä muutos tarkoittaa sitä, että tuun tekemään töitä osittain eri porukassa, kuin tähän mennessä ja oon jo ehtinyt käydä läpi koko tunteiden kirjon. Kaiken maailman ulkopuolisuuden tunteet ja ahdistukset on täällä viime viikkoina kyllä koettu, mutta oon kuitenkin sitä mieltä, että muutos on hyvästä. Epäilen, että tämä tekee hyvää meidän liiketoiminnalle sekä mun omalle työelämälle. Vaihtelua kaipaa kuitenkin jossain vaiheessa varmaan jokainen, vaikka työstään tykkääkin.

Nyt treenille kuulkaa! Mukavaa päivää!

Sannis

Kalajoen hiekat

Kesäloman ekalla viikolla käytiin Kalajoella ja olikin tosi kiva reissu. Ekana päivänä, ekalla autolla lähti kirjoittajan ja mister A:n lisäksi matkaan mini, serkkupoika ykstoistavee ja Saimi. Seuraavana päivänä tokalla autolla saapui Kanadan sisko, kolmetoistavee ja serkkupoika melkein viistoistavee.

Tehtiin varaus vähän myöhään, mutta onnistuin löytämään siistin mökin, johon sai ottaa koirankin mukaan. Hiekkasärkillä oli tosi koiraystävällistä, mikä on aina meille plussaa. Saimi sai tulla lähes joka paikkaan mukaan. Lapset on jo sen verran isoja, että pärjäävät monessa paikassa keskenään niin, että kun esim. minigolfissa Saimi ei saanut tulla radoille saakka, oli ihan ookoo, että hengailtiin kahvilan terassilla sillä välin, kun serkukset pelasivat radat läpi.

Sää oli aurinkoinen, mutta ei helteinen. Olin varma, että uinnit jää tällä kertaa välistä, mutta väärässä olin. Reissulla uitiin sekä meressä, että vesipuistossa. Kovimpia vesipetoja oli pienemmät serkukset, mutta kyllä isompikin parivaljakko jaksoi aivan hyvän tovin polskia puiston altaissa. Jukupark oli muuten minin mielestä kivoin paikka ikinä eikä muillakaan tuntunut tylsää olevan. Ehdoton plussa grillausmahdollisuudesta ja siitä, että alueelle sai tuoda omia eväitä.

Jukuparkin lisäksi lapset kävi heilumassa Superparkissa, joka oli oikeastaan perimmäinen syy Kalajoelle lähtöön. Mini on varmaan jo pari vuotta toivonut pääsevänsä sinne ja nyt toive toteutui. Viisi ja puoli tuntia vierähti helposti. Ruokapaussille malttoivat lähteä välillä. Pienemmät serkukset testasivat myös seikkailupuiston, kun isommat serkut ei olleet vielä ehtineet paikalle. Aika hurjia ratoja siellä mentiinkin ja kirjoittajalla polvet tutisi pelkästään tsiigailusta :D

Käveltiin aika paljon ja se olikin ehkä ainut, mitä itse odotin tältä reissulta.. askelia auringonlaskussa ja meren äärellä. Lomasuunnitelmissa oli hengittää meri-ilmaa aina kun vaan mahdollista ja sitähän särkillä riittää. Ehdin myös juoda pitkät aamukahvit joka päivä ja iltaisin istuttiin höpöttelemässä siskosen ja mister A:n kanssa. Neljä yötä meni nopsasti ja mietin, että olisin yhden vielä voinut olla.

Hyvä reissu!

Nyt aloitellaan jo loman toista viikkoa. 

Sannis

Valmistuneet

Edellisviikonloppuna juhlittiin kummitytön lakkiaisia. Ajeltiin Kangasalle skoolaamaan ja vietettiin siellä yksi yö. Kangasalan keskustassa on kiva itsepalveluhotelli Kuohu, jossa ollaan yövytty ennenkin. Koirat on Kuohuun tervetulleita, mutta Saimi jäi tällä kertaa mister A:n äidin luo hoitoon niin ei tarvinnut miettiä, missä kikkurapää olisi juhlan ajan.

Viihdyttiin juhlissa monta tuntia ja sankarikin ehti lähteä jo omiin menoihinsa ennenkuin me maltettiin ajella Kuohuun. Nukuttiin yö hyvin ja seuraavana päivänä piipahdettiin Tampereella ennen kotiin lähtöä. Käveleskeltiin Tallipihassa ja Näsinpuistossa. Keskustassa syötiin vielä isommalla jengillä ennen kotiin lähtöä.

Samana keväänä kun kummitytöstä tuli ylioppilas, päätti Kolmetoistavee alakoulun. Kevätjuhla oli kyllä aikamoisen tunteikas enkä ihan turhaan varannut nenäliinoja mukaan. Koko homma herkisti jopa odotettua enemmän ja olin useamman päivän aika haikeana. Yläaste ei ollut kirjoittajalle ihan kaikista mieluisinta aikaa eikä kolmetoistaveekään sitä ainakaan vielä niin kovin innoissaan odota. Jännittää tietysti. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Mini sai kolmosluokan pakettiin ja todistus oli taas erinomaista täynnä. On nämä käteviä likkoja! Nelosluokalla onneksi opettajana jatkaa sama ope, joka on minillä ollut jo ekasta lähtien. Nyt on hetki aikaa hengähtää ennen syksyä. Ansaittu loma edessä <3

Sannis

Vaihe

Vitsit, että aika juoksee nopsaan. Edellisestä postauksesta on yhtäkkiä jo pitkästi yli viikko ja piti aivan tarkistaa, mitä oon viimeksi kirjoitellut. Autoasiat on edelleen samalla tolalla eikä olla vielä löydetty sellaista yksilöä jossa kirjoittajan hinta- ja kuntotoive kohtaisi. Hintatoive on sen verran matala, että saapa nähdä löydetäänkö mitään. Onneksi tässä on nyt muutama viikko aikaa etsiä ennen lomien loppumista.

Lomat on siis alkaneet ja se tuntuu aika ihanalta. Parin viikon takaiset hötkyilyt kesän suhteen näyttäisi olevan historiaa ja nyt oon aivan tyytyväinen ajatukseen siitä, että saan ottaa seuraavat viikot iisisti omalla terassilla ja sen lähimaastossa hengaillen. Jotain pientä retkeä on varmasti tulossa ja vähän jo suunnitteillakin, mutta etelänreissuille en nyt just hingu. Tallinna tai Ahvenanmaa kiinnostaisi jonkin verran. Täytyy miettiä jos onnistuu jossain kohdassa.

Tälle kesälle oon myös päättänyt tehdä jonkin pienen retken ystävän kanssa kahdestaan. Ei vielä mitään tietoa mihin se suuntautuu, mutta luultavasti johonkin lähelle. Oon tullut siihen tulokseen, että mun on jo korkea aika vähän säännöllisemmin ottaa pieni annos omaa aikaa. Mister A pitää lomaviikoista nyt kolme. Kirjoittajalla on kaikki neljä putkeen. Siistiä!

***

Oon jotenkin sellaisessa vaiheessa elämässä just nyt, että hyväksyn itseni paljon paremmin, kuin koskaan ennen. Se voi toki mennä ohi vaikka huomenna, mutta viime aikoina oon yhtäkkiä huomannut, että on jotenkin helpompaa olla. Migreeni on ollut tosi vähillä tänä keväänä ja se saattaa vaikuttaa asiaan. Oli syy mikä tahansa, on se aika ihanaa. Yhtäkkiä huomaan, että en lähde jumppaan tai muihin treeneihin siksi, että pitäisi laihtua. Lähden sen takia, että tiedän sen tuovan mulle hyvää fiilistä. Tämä ei ehkä kuulosta kovin suurelta jutulta, mutta koko elämän painonsa kanssa kamppailleelle tää on ihan kaikki. Tuntuu, että olisin saanut jonkin suuremmankin vapautuksen. Viime aikoina on myös tullut vastaan parikin tilannetta, joissa oon toiminut paljon rohkeammin, kuin olisin kuvitellut uskaltavani ja näiden juttujen jälkeen oon ollut ihan superinnoissani ja ylpeä itsestäni.

Vähän vaikea nyt lyhyesti selittää, mistä on kyse, mutta fiilis on jollain lailla rauhallisempi, kuin vuosiin. Vaikka välillä hötkyilen ja stressaan ja menetän jopa yöuneni, tuntuu kuitenkin iso kuva olevan paremmalla mallilla, kuin ehkä ikinä. Toivottavasti tämä ei ole ohimenevä vaihe. Toivottavasti tämä on iän tuomaa viisautta ja hyväksyntää. Oon joskus semmosesta kuullut puhuttavan :D

Hyvää viikonloppua!

Sannis

Pahan palkka

Toukokuu on paketissa ja kesäkuuta mennään. Tiukkaa aikataulua kyllä. Joka päivä koulussa jotain retkeä ja sitä sun tätä. Töissäkin otetaan vielä pari koulutuspäivää tälle viikolle ja autokin hajosi sopivasti tähän samaan hikeen. En tiedä, oonko täällä kirjoitellut meidän auton kohtalosta, mutta IG-seuraajat on varmasti aika hyvin kartalla missä mennään meidän Oulusta ostetun biokaasuOpelin kanssa. Eilen hajosi mun auto. Siinä ei oo kovin paljoa vikoja ollut näiden vuosien aikana, joina oon sillä ajellut, mutta nyt oli vika sensorttinen, että ainut mihin Citikka enää matkaa, on romuttamo. Meillä on siis autoja tällä hetkellä tasan 0 kappaletta.

Hohhoijjaa! Inhoan ostaa uutta autoa. Eikä mulla nyt todellakaan olis rahaakaan semmoseen hommaan. Tässä jo pähkäilen, että ostaisko sitä vaan bussikortin, mutta ei se taida olla oikein mahdollista, kun välillä pitää tietysti Saimia kuskata ja yhdellä on tallimatka toiselle puolelle kaupunkia. Tänään oli heti semmoset aikataulut, että ei mitään toivoakaan ehtiä pyörällä töistä kutosluokan kevätjuhlaan. Kyllä se auto vaan kummasti helpottaa hommia. Varsinkin, kun siihen on tottunut. Jotenkin ottaa niin aivoon. Ja sitte toisaalta taas.. mitä turhaa.. tämmöstähän tää välillä on. Onneksi oli vain auto, joka hajosi.

Eilen tapahtui todella outo kohtaaminen vuosien takaisen työnantajan kanssa. Meitä oli monta, jotka aikanaan irtisanoutui samasta paikasta lyhyen ajan sisällä, koska työolot ei olleet hyvät. Työnantaja ei tietystikään nähnyt asiaa meidän kantilta ja kantaa kaunaa vielä vuosien jälkeenkin. Hän toivotteli kirjoittajalle ja parille muulle paikalla olleelle mukavaa loppuelämää sanoilla: "Paha saa kuulkaa aina palkkansa!" Vähän siinä sitten nauratti, kun samantien näiden sanojen jälkeen auto kilahti moottoritielle. Voe elämän kevät!

.. että oliko se nyt pahan palkka vai mitä, mutta jotenkin ei nyt haittais ollenkaan, että alkais jo kesäloma :D

Sannis