tiistai 17. heinäkuuta 2018

Emerald city


Meidän lennot vei Helsingistä Manchesteriin ja Manchesterista Seattleen. Sieltä sisko tuli meidät hakemaan autolla. Vancouverin lennot olisi maksaneet meiltä neljältä n. 1500€ enemmän, kuin Seattlen ja siksi päädyttiin tällaiseen ratkaisuun. Seattleen oli tarkoitus joka tapauksessa reissulla mennä ja meillä oli Esta (lupa astua Yhdysvaltojen maaperälle) voimassa vielä Floridan reissulta, joten why not.

Mennessä nähtiin Seattlesta vain lentokenttä ja jatkettiin suoraan Kanadaan. Matka Vancouveriin vei muutaman tunnin. Rajalla jonoteltiin autossa ehkä tunti. Iloinen yllätys oli se, että meidän ei tarvinnut nousta autosta mihinkään tarkastuksiin vaan passien näyttö riitti ja saatiin jatkaa matkaa.

Paluumatkalla tullissa jonottaessa vierähti puolitoista tuntia. Olin varma, että sillä kertaa ihan varmasti joudutaan tarkistuksiin, koska Jenkkeihin meno on aina oma operaationsa. Huomaatteko, kunnon pro... olinhan tuota ennen JO kaksi kertaa sinne mennyt :D Tälläkin kertaa päästiin kuitenkin läpi vain passit ja Estat näyttämällä. Jihuu! Matka vei vähän pidempään, koska saaaatettiin pysähtyä Niken alemyymälään ja saaaatettiin ostaa pari juttua sieltä kotiin vietäväksi. Tanja oli varannut meille huoneen Hyatt Housesta ja kuskasi meidät sinne niin, että ite saatiin vain katsella maisemia. Pikkusen parempi palvelu hei! :)


Tuskin edes huomaa, että kaksi vasemman puoleista ei juurikaan välitä helteestä, vai? :D :D Alkoi toki tossa vaiheessa jo turnausväsymyskin kaikkia vaivata. Takana oli kuitenkin kaksi viikkoa aikamoista ravaamista. Hetki kuvan oton jälkeen, saatiin ruokaa ja päästiin varjoisille kaduille kävelemään ja mini veti kunnon spurtteja pitkin ja poikin. Kummasti lapsilla noi turnausväsyt on vähän lyhytaikaisempia, kuin vanhemmilla.

Seattlessa ei ehditty viettää pitkää aikaa, mutta se mitä ehdittiin nähdä, vaikutti tosi kivalta. Semmonen jotenkin boheemi ja rento fiilis vallitsi. Ruokapaikkoja oli vieri vieressä ja vanhat rakennukset oli sulassa sovussa uusien pilvenpiirtäjien kanssa. Rannan torilla (Pike Place Market)  myynnissä oli kaikkea maan ja taivaan välillä ja mini olis katsellut kalamyyjiä vaikka kuinka kauan. Miinusta Seattle saa likaisuudesta. Välillä huomio kiinnittyi isoihin roskakasoihin kaduilla. Onnistuttiin myös löytämään ruokapaikka, joka oli koko reissun kallein ja kuitenkin syötiin vain jotain tyyliin grilled cheese ja salmon burger. Epäilen, että hintataso oli sama kaikissa paikoissa tuossa rannan ympäristössä.

Seattle on yksi yhdysvaltojen suurimmista kaupunkikeskuksista ja sieltä lähtee paljon meriliikennettä Aasiaan ja Alaskaan.  Jotenkin risteily Alaskaan jäi vähän kiinnostamaan. Itse kaupungissa olis myös hyvinkin viihtynyt vielä päivän jos toisenkin. Ensi kerralla, ensi kerralla...

Takaisin lähdettiin iltalennolla. Vaihto oli Frankfurtissa ja siinä on kyllä jotenkin nihkeä lentokenttä. Kerran aiemmin oon sen kautta kulkenut ja se on jotenkin liian iso ja hankala. Manchesterin kenttä muuten oli myös todella ärsyttävä. Tunkkainen, likainen ja hidas. Meillä täällä Pohjoismaissa on niin hienot ja siistit kentät, että vaikeahan niille on toki pärjätäkään. Seattlen kenttä oli kiva. Kaikki toimi helposti ja vaivattomasti ja joka paikassa oli siistiä. Siisteys on aina semmonen juttu, joka vaikuttaa mun kokemukseen tosi paljon. Siistiä pitää kuulkaa olla :D

Aika lämmintä pukkaa täällä Suomessa hei!!
Sannis

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Road to Kelowna


Mulle Kanadan reissun paras päivä taisi olla se päivä, kun ajettiin Whistleristä Kelownaan. Kuutisen tuntia oltiin matkalla eikä ajettukaan valtateitä vaan valittiin maisemareitti. En osannut kirkkaassa auringonpaisteessa kuvata maisemia niiden arvon vaatimalla tavalla, mutta ehkä kuvista saa jotain osviittaa siitä miltä meidän matkalla näytti.

Ajettiin vuorilla ja niiden välissä. Rannikkovuoret on noin 1600 kilometriä pitkä vuorijono, joten hämmästeltävää riitti kyllä koko matkalle. Upean vihreä Fraser-joki kulki laaksossa meidän mukana ja jos viimeistä kuvaa tsiigaa oikein tarkkaan, näkee siellä junan, jossa oli muuten niin paljon vaunuja ettei pystytty edes laskea. Junakuva muuten kyllä vääristää mittasuhteita. Oikeasti me oltiin todella korkealla, turvallisesti aidan takana ja juna kulki alhaalla kanjonissa.

Ajomatka oli kaiken kaikkiaan ihan huikea! Olin etukäteen sitä pelännyt, koska maailman pahin matkapahoinvointi, mutta tadaa!!! Kanadan matkapahoinvointilääkkeet voitti sata nolla ja niin vain vedettiin koko retki ilman yhtään äklötystä. Henkeä salpaavan kauniit maisemat ja matkanteon kiva fiilis jää mun muistojen arkkuun yhtenä parhaimpana juttuna ever.


Kelowna on kaupunki Okanagan-järven rannalla Brittiläisen Kolumbian eteläosassa, joka elää turismilla ja viinin viljelyllä. Me vietettiin paikassa kolme yötä ja kannettiin kortemme kekoon shoppailemalla Gapin ja Old Navyn alemyynneissä ja toki maistelemalla viinejä ;)

Shoppailun lisäksi uitiin hotellin poolilla, leikittiin leikkipuistoissa ja katseltiin rannalla auringonlaskua. Syötiin burgerit Kanadan legendaarisessa White Spot - dinerissa ja juotiin kahvit Tim Hortonsissa, joka on Kanadan oma Starbucks. Starbuckseja toki Kanadasta löytyy myös niin paljon, että kun mister A seitsemännen tuhannen kerran huikkasi: "Hei, Starbucks!", paloi mulla jo käämit :D  

Jälkimmäisen iltakuvan otti muuten mister A. Käytti puhelinta peilaamaan taivaan tuohon alareunaan. Aika jännä!


Takaisin Vancouveriin päin, kun lähdettiin, poikettiin viinitiloilla. Maistelukierrokselle ei lähdetty, koska lyhyemmät matkaseuralaiset :) Näillä tiloilla maistelukierrokset olis muuten olleet ilmeisesti ilmaisia. Aika kiva! Niin kaunista oli joka puolella, että taas sai suu auki ihmetellä. En oo koskaan aiemmin käynyt viinitilalla enkä yhtään tiennyt mitä odottaa. Viinit kasvoi mahtavan suorissa riveissä ja tilat oli aivan supersiistejä. Paluumatka Vancouveriin, kun alkoi, oli taas sata uutta juttua kokemusten arkussa. Aika mahtavaa! 

Kivaa tätä viikkoa!
Sannis