Uusi kokki

Voi video sentään, miten viikot lentää. Siinä oli tämän perjantain haiku, olkaa hyvä :)

Tuntuu, että aina on perjantai tai maanantai. Onko se vanhuuden merkki, että aina päivittelee ajan kulua? Siinä tapauksessa vanhuus on kyllä vahvasti täällä. Mietin just eilen kesälomasuunnitelmia ja siinäkin ajattelin, että kylläpäs suunnitelmat paranee mitä vanhemmaksi kirjoittaja tulee. Ei mitään suurempia hötkyilyjä vaan pitkiä aamukahveja, istumista ja ihmettelyä, kävelylenkkejä, treenejä, sanaristikoita ja sen sellaista.

Viime viikonloppuna mini grillasi meille superhyvän dinnerin, kun saatiin ystävät kylään. Pihvit jäi kuvista pois, mutta niitäkin oli. Siinäkin mietin ajan kulua. Nuavvain yhtäkkiä grillaamisen hoitaa nuorin. Tai siis toisiksi nuorin, koska Saimihan on nuorin. Kirjoittaja teki salaatin ja perunat. Parmesanperunat on jo aiemmin hyväksi havaitut, mutta ensimmäistä kertaa käytin Parmesan-lastuja enkä rouhetta ja se oli vielä parempi vaihtoehto. Sää ei ollut aivan jäätävän kylmä ja lapset hengaili ulkona suurimman osan ajasta temppuillen airtrackilla ja pelaten futista takapihalla. Ehdin jo tässä jonain päivänä miettiä, ettei meidän isoa takapihaa varmaan kukaan enää käytä. Kauhea homma vaan leikata nurmikkoa jatkuvasti. Onneksi olin vielä väärässä. Käytön suhteen. Nurmikonleikkaus on kyllä biatch. Se on toki mister A:n ja tyttöjen heiniä. Kirjoittajan tarvii onneksi siihen sekaantua äärimmäisen harvoin.

Tänään olin duunissa ja illemmalla kävin kuvaamassa yhdet 1vee-kuvat. Sää oli yhtäkkiä lämmin ja kun lähdettiin vielä kahdeksan maissa illalla postiin ja kauppaan, en tarvinnut päälle kuin mekon. Pitkähihaisen ja -helmaisen toki, mutta kuitenkin. Mini otti pienet tirsat aiemmin iltapäivällä takapihalla aurinkovarjon alla ja oli kuulemma ihanan lämmin. Taitaapa se kesä tällekin vuodelle sieltä hipsutella.

Kivaa viikonloppua!

Sannis

Unelmien liikuntapäivä

Lauantaina 10.5. vietettiin Unelmien liikuntapäivää. Unelmien liikuntapäivän tarkoituksena on kannustaa ihmisiä lähtemään liikkeelle ja ehkä löytää uusia tapoja liikkua. Kirjoittaja liikkui tutuilla, hyväksi havaituilla tavoilla sinäkin päivänä; lenkki Saimin kanssa ja sali tyttöjen kanssa. 

Todella siistiä oli se, että yhtäkkiä pystyin tekemään vähän muutakin salilla, kuin jalkoja. Tein muutaman sarjan soutuja selälle ja pari sarjaa ylätaljaa kevyillä painoilla. Taljassa käsi ei ojentunut kokonaan, mutta se ei hommaa nyt estänyt. Yes!! Tuntui ihan epätodelliselta. Voiko olla, että saa alkaa toivoa parannusta?

Itse asiassa käsi on ollut ihan hitusen parempi jo muutaman viikon. En oo kuitenkaan vielä antanut itseni iloita oikein paljoa. Yöllä kipu valvottaa edelleen ja liian monet liikkeet on kivun ja vihlonnan takia nounou, mutta leposärkyä ei oo ollut nyt hetkeen ja liikelaajuudet on paljon paremmat, kuin vielä muutama viikko sitten. En osaa sanoa, mikä on auttanut. En oo hinkannut kuminauhaliikkeitä enää moneen viikkoon ja oon käynyt nyt kolme kertaa paikallisella poppamiehellä hermoratoja ja lihaksia systyttelemässä. Oisko ny sitten poppamiehen loitsut onnistuneet vaiko se, että käsi on saanut enemmän olla rauhassa. Siinä mielessä olis toki hyvä tietää, mikä on syy, että voisi sitten jatkaa juurikin sitä asiaa mikä auttaa.

Tuntuu, että on jotenkin helpompi hengittää nyt kun on pientä toivoa ilmassa. Monet liikkeet pitää vielä jättää tekemättä, koska ovat kivuliaita, mutta yhtäkkiä niiden liikkeiden määrä, joita pystyn tehdä, on kasvanut ihan sairaan paljon. Perjantaina pesin jopa lattian. En oo pystynyt puoleen vuoteen siivota, kuin ihan pieniä pätkiä kerrallaan ja käsi on kipeytynyt tosi pahasti. Nyt imuroin koko talon ja jynssäsin tosiaan lattiatkin eikä mitään suurempia kipuja ilmaantunut.

Kunpa tämä suunta nyt jatkuisi ja käsi olisi kohta normaalilla mallilla. En edes enää muista miltä se tuntuu. Toivottavasti pian saan palautella sitä tunnetta mieleen.

Sannis