Booklover: JHT - Missio vai mielenrauha

En oo koskaan pitänyt Cheekistä. En tokikaan oo tuntenut tai nähnyt hänestä, kuin pintaa, mutta se mitä oon nähnyt, siitä en pidä. Kirjan lukemisen jälkeen mieleni ei muuttunut. Cheek ON vain pintaa enkä edelleenkään pidä hänestä. Ällöttää hänen tyylinsä kutsua naisia ämmiksi ja ällöttää hänen diiva olemuksensa.

Kirjan luettuani sain mielipiteen Jaresta. Sellaista blogin kirjoittajalla ei vielä koskaan aiemmin ollutkaan. Jaressa on niin paljon enemmän, kuin Cheekissä ja hän on juurikin niin monimutkainen ja monisyinen, kuin me kaikki muutkin ihmiset. Huomaan kirjaa lukiessa, että välillä hän ärsyttää ja välillä oon ihan samaa mieltä kuin hän. Välillä mietin, että onpa fiksu tyyppi toi Jare sitten kuitenkin. Hän on epävarma, kuten me kaikki muutkin ja hän etsii mielenrauhaa, kuten varmasti ainakin melkein kaikki meistä muistakin. Hän ei ole Cheek. Cheek on hänen esittämänsä hahmo. Heissä on jotain samaa ja hyvin paljon eroavaisuuksia.

Missio vai mielenrauha kertoo siitä kuinka Jaren elämässä näitä kahta asiaa ei voinut olla yhtäaikaa ja kuinka missio oli ensin laitettava etusijalle, että sen jälkeen pystyi lopettaa kaiken Cheek-touhun ja keskittyä mielenrauhaan. Cheek oli kuopattava, että Jare pystyi jatkaa elämäänsä. Tätä kirjoittaessa Cheek on tainnut jo tehdä paluun. Kun Cheek aikanaan teki viimeisen keikkansa Lahden mäkimontussa, arvelin, että toi tyyppi on niin riippuvainen feimistä, että hän ei tuu lähteen täältä koskaan Huomaatteko sanaleikin? Oon kyllä taitava hei :D Kun luin kirjan, ajattelin olevani väärässä. Ajattelin, että lopettaminen oli niin tarkkaan suunniteltua ja niin tarpeellista, että ei Cheek enää palaa.

Oikein vähän harmitti, että ensimmäinen arvaus osui oikeaan. Olisin mielelläni nähnyt ja kuullut enemmän Jarea ja jättänyt Cheekin hautaansa. Tosiasia taitaa kuitenkin olla, että ehkä Cheek uppoaa suureen yleisöön Jarea paremmin. Nyt kun tätä kirjoitan alan miettiä, onko tämä comebackikin osa alkuperäistä suunnitelmaa. Jarella oli niin tarkka plääni siitä, kuinka Cheek lähtee, etten ihmettelisi vaikka sama suunnitelma sisältäisi kaikkivoivan Cheekin kuolleista nousemisen. Olisin kuitenkin toivonut, että Jare olisi tosiaan saavuttanut sen tavoittelemansa mielenrauhan siinä määrin ettei olisi tarvinnut enää Cheekiä.

Kirja on yllättävän kuunneltava ja se herättää monenlaisia ajatuksia. Se kertoo Jaresta ja Cheekistä paljon, mutta se saa myös miettimään omaa elämää. Omaa missiota ja omaa mielenrauhaa. Kirjassa on toistoa ja monia juttuja jankataan vähän tuhan monta kertaa, mutta sen pystyy antaa anteeksi, kun aihe on muuten ihan mielenkiintoinen. Jare itse kirjan lukijana on erittäin hyvä valinta. Se kuinka hän lukiessaan naurahtelee tietyissä kohdissa, tuo esille hänen kykyään itseironiaan ja saa hänet tuntumaan jotenkin inhimillisemmältä. Toki, en ihan kokonaan poissulje sitä, että naurahduksien paikat on laskelmoitu ja sovitettu juuri oikeaan paikkaan lukijan sympatiaa varten. 

Blogin kirjoittaja on aina ollut kirjoitetun sanan suuri fani. Joku yksittäinen lause tai lausahdus tuntuu aina silloin tällöin niin nerokkaalta, niin voimakkaalta ja uppoaa niin syvälle, etten oikein tiedä mitä sillä tekisin. Löysin tämän kirjan alusta, noin puolen minuutin kohdalta yhden sellaisen -> 

”Ne eivät ole universaaleja totuuksia tai välttämättä juuri sinulle soveltuvia. Ne ovat minun totuuksiani ja on hyvä pitää mielessä, että saatan olla väärässä.”

Nämä lauseet soi mun päässäni monta päivää sen jälkeen, kun olin ne lukenut. Varsinkin "on hyvä pitää mielessä, että saatan olla väärässä". Onkin tosiaan erittäin hyvä pitää mielessä, että suurin osa siitä mitä me luetaan, on jonkun oma totuus. Ja onkin tosiaan ihan saakelin hyvä pitää mielessä, että se joku saattaa myös olla väärässä. Jonkun muun totuus on erilainen, kuin jonkun toisen ja that's it. Jotenkin helppoa ja helpottavaa, vai mitä?

Sannis

P.S. Viimeinen dinosaurus on ostanut vihdoin langattomat kuulokkeet. Kehitys kehittyy kuulkaa. Black friday ja johdon tarttuminen pyörän eri osiin about seitsemän miljoonaa kertaa made me do it!

Toimenpiteitä

Joulukuu on kohta puolessa välissä. Yhtäkkiä. Muutama viikko sitten sain soiton sairaalasta, että toimenpideaika olkapäätä varten tulee vielä tälle vuodelle. Oon ollut hyvin skeptinen siitä toteutuuko leikkaus, koska en oo ollut flunssassa koko syksynä ja ympärillä on koko ajan, varsinkin viimeisen parin viikon aikana ollut flunssaa ihan hulluna liikkeellä. Vieläkin vähän epäilen josko säilyn terveenä. Mitään flunssaa tai vatsatautia ei saa olla pariin viikkoon ennen h-hetkeä. Nyt ollaan jo lähellä, koska leikkaus on aikataulutettu maanantaille.

Töissä tapahtuu ja taas kehitetään uutta, mikä on mahtavaa. Tuleva uudistus on kirjoittajalle erittäin mieluinen, mutta sen aiheuttamat aikatauluepävarmuudet sai aikaan sen että ensi vuoden ryhmäliikunnan aikataulut ja niihin liittyvät sadat isot ja pienet hommelit on olleet työn alla nyt just viimeisinä päivinä ennen sairaslomaa. Oon viilannut aikatauluja miljoona kertaa ajan ja tilan suomien mahdollisuuksien sekä jokaisen ohjaajan ja asiakkaiden toiveiden mukaan. Oon naputtanut tunteja järjestelmiin sinne, tänne ja tuonne. Oon tehnyt verkkosivuille kuvauksia uusista tunneista, luonut uusia sivuja ja sisältöjä uusia kursseja varten, tehnyt lisää tuotteita verkkokauppaan, tiedottanut asiakkaita, ajastanut hullun määrän somepostauksia, tehnyt kampismarkkinointimateriaalia, ajastanut asiakasviestejä ja lähettänyt niin paljon materiaalia käännettäväksi meidän ruotsinkääntäjälle, että huhhelihuijjaa.

Olin jotenkin ajatellut, että ei mulla kalenterissa oo niin paljoa kaikkea delegoitavaa. No eipä… Kirjoittajan työnkuva on aikamoisen laaja ja tehtäviä on jos jonkinlaisia. Jumppien ja ohjausten jakaminen on suhteellisen helppoa ja selkeää. On ajat ja paikat ja lajit selvät. Kaiken isomman ja pienemmän sälän delegoiminen onkin sitten jotenkin koomista. "No niin.. sinä ja sinä päivänä täytyy sitten arpoa tähän arvontaan voittaja. Tona päivänä täytyy laittaa keskukseen tällaiset tiedotteet esille. Yhtenä päivänä pitää koodata naisten keskuksen ovet lukkoon pyhiä varten ja kuka merkkaa sitten kalenteriin, että ne on sitten yhtenä päivänä avattava? Tähän verkkosivulle on tänä päivänä muutettava tällainen tieto ja ennen ku laitatte tämän tuotteen lopullisesti esille, tsiigatkaa toisilla silmillä vielä läpi ettei oo mitään outouksia. Ja hei, tässä kuvia mitä voi käyttää somessa jos on tarvetta. Jos uusi tila saadaan auki tässä, muistakaa muuttaa tuntien maksimiosallistujamääriä, mutta jos se avautuukin tossa, tehkää sitten niin ja näin." Ja tää lista jatkuu sitten about.. aika pitkään :D

Luin toimenpideohjeista, että sairaslomaa kirjoitetaan yleensä kuusi viikkoa. En uskokaan, että tarvitsen kuutta viikkoa vapaata kaikista töistä. Jumpista varmasti ja niistä koitan pysyä nyt poissa niin kauan, kuin toipumisaika vaatii. Toivon kuitenkin, että pystyisin esim. suunnitella alkuvuoden ohjaukset, tehdä somea ja sisältöjä, ottaa valokuvia ja suunnitella uuden LYKKE yoga & pilates - studion avajaispäivää. Oon varautunut siihen, että jos käsi on kipeä, pidän tottakai sairaslomaa. Jos kuitenkaan kivut ei vaivaa, ei kirjoittajalla oo tarvetta istuskella sohvalla kuutta viikkoa. Toimenpide on suunnitelman mukaan tähystys, ei avoleikkaus. Aikanaan polven tähystyksen jälkeen toivuin tosi nopeasti ja toivon, että tämä homma sujuu samalla tavalla. Toki olin silloin parikymmentä vuotta nuorempi (ja parikymmentä kiloa kevyempi), joten ehkä odotukset on nyt liian ruusuiset, mutta näillä nyt mennään. Ehkäpä me katsellaan tilanteen mukaan.

Tänään on vielä tavallinen työpäivä ja valmistautuminen sairaslomaan jatkuu. Ohjauksia on pari ja sen lisäksi kuvaan vähän kuvapankkikuvia. Aiotaan myös Toimarin kanssa laittaa yksi kymppikorttituote Hyrox-tunteja varten tulille tässä torstain ratoksi. Huomenna on lyhyt päivä ja duunin pikkujoulut. Iltarientoja ei oo kuitenkaan luvassa, vaan homma alkaa klo 13 ja päättyy kirjoittajalle sopivaan aikaan. Ihanaa <3 Lauantaina mennään ystävien kanssa joululounaalle, joten tuleva viikonloppu onkin aikamoisen herkullinen. Mumma eli anoppi ja mister A:n sisko taitavat tulla jossain kohdassa weekendiä minin synttärikaffille, kun joutuivat jäämään viime viikonlopun kemuista pois. 

Semmosia toimenpiteitä siis täällä. Kuinkas muilla sujuu?

Sannis