Aika

| Ensimmäinen treeni eilen melkein kolmen viikon tauon jälkeen. |

| Yöunet, jotka yhden herätyksen jälkeen jatkui, kuin jatkuikin tähän aamuun klo 7.37 saakka. |

| Jotenkin yleisesti rennompi fiilis, kun se osalomautus nyt alkoi, eikä tarvi ressaten odottaa sitä. |  

Oli niin ihanaa päästä liikkumaan eilen. Ollaan kävelty ja pyöräilty päivittäin, mutta onhan toi nyt ihan eri asia päästä ottamaan vähän juoksuaskelia ja tekemään lihaskuntotreeniä. Ihanaa hengästyä ja ihanaa hikoilla (paitsi että hikoilu ei oikeesti oo ihanaa :D). Ihanaa tuntea tehneensä jotain. Lähtiessä vieläkin mietitytti, onko tää nyt hyvä juttu, koska olo on vieläkin jotenkin heikko. Ehkä se johtuu kuitenkin osaltaan tästä vallitsevasta tilanteesta. Henkinen stressi vielä fyysiseltäkin kunnolta kykyä palautua sairastelusta. Nelosluokkalaisen liikunnan ope oli laittanut kotiläksyksi just soppelin jumpan, joka tehtiin koko porukalla ulkona. Puolen tunnin cardio ja lihaskuntosetit päälle. Tänään tuntuu etureisissä ja rintalihaksissa. Ihanaa!

********

Eilen, kun olin ihan superväsynyt aamupäivällä huonojen yöunien jälkeen, päätin ottaa pienet päikkärit. Sen jälkeen aloin miettiä... Oon jotenkin jo pitkän aikaa pelännyt jatkuvasti, että aika loppuu kesken. En nuku päikkäreitä, koska nukkuminen tuhlaa aikaa mun päivästäni. Mun päivät loppuu usein vähän kesken, oli ne sitten työpäiviä tai vapaapäiviä. Töissä ressaan, ehdinkö tehdä kaikki siihen mennessä, kun oon luvannut tytöille tulla kotiin. Vapaat viikonloput jää usein lyhyeksi, kun "pitää" ehtiä nähdä vanhempia, isovanhempia ja kavereita. Pitää ehtiä siivota, ulkoilla, levätä, olla läsnä ja pestä joka helevetin päivä pyykkiä. Arjessa elellään koko ajan kellon kanssa.

En oo enää vuosiin pitänyt niin paljoa illoista, koska silloin pitää mennä nukkumaan ja päivä on ohi. Aamut on mun juttu, kun tiedän, että silloin on vielä koko päivä aikaa. Mulla on hyvin vähän vapaailtoja. Maanantaista torstaihin menee aina iltaan asti töissä tai nelosluokkalaisen harrastuksissa. Vasta perjantai on vapaailta. Kun tuun kotiin aamuvuorosta eikä oo mitään ohjelmaa, mua joskus vähän ärsyttää. Silloin en tiedä, mitä mun kuuluis tehdä. Pitäiskö siivota vai pitäiskö lähteä lenkille? Pitäiskö pötkötellä sohvalla, kun on aikaa? Mun on hyvin vaikea päättää, koska oon "ansainnut" huiliaikaa ja minkä verran sitä on tarpeellista ja mikä pelkkää laiskottelua.

Mä pidän kovastikin arjesta ja siitä, kuinka meidän elämä rullaa. Nyt kuitenkin, kun luen tätä kirjoitusta, saa se mut ajattelemaan. Hidastaminen saattaa olla tarpeellista ja tuli ehkä oikeaan kohtaan. Kun sen vaan osaisi tehdä nyt ilman suurempaa stressiä. Ehkä juuri siksi, kun tykkään tästä meidän meiningistä, päivät menee aina niin huimaa tahtia ja usein vuorokauteen toivoisi vähän lisätunteja. Sehän on huomattu useastikin vuosien varrella, että ne kivatkin jutut uuvuttaa tehokkaasti. Ei sitä väsy pelkästään ärsyttävistä ja itselle vaikeista asioista, vaan kyllä mukavatkin hommat kuormittaa, kun niitä on paljon

Eilen olo oli hyvin kiireetön. Tytöt pyysi, että vaihdettaisiin molempien sängyt samaan huoneeseen. Oon varma, että ne ei samoissa huoneissa viihdy muutamaa päivää kauempaa, mutta mikäpäs siinä. Tulee samalla vähän siivottua kaappeja ja laatikoita ja saadaan vähän puuhaa. On tässä nyt aikaa siirrellä huonekaluja paikasta toiseen. Munklataan sitten takaisin, kun tarve tulee. Ehkä tässä poikkeusaikana on kiva, kun sisko on vieressä turvana. Tytöt on jotenkin tosi kivasti hitsaantuneet vielä enemmän yhteen tässä viime viikkoina. Tottakai kinastelua on, mutta löytävät tosi kivoja yhteisiä puuhia, auttavat toisiaan ja tekevät enemmän taas kaikenlaista yhdessä.

Tänään mulla on hetki töitä, samoin huomenna. Muuten ei ole suunnitelmia. Tuliko yllärinä? :D :D

Mukavaa viikonloppua!

Sannis

Kokkikolmoset

Mukavaa torstaita! Aloittelen tässä aamua hengittelemällä. Viideltä tottakai niinkuin joka hemmetin päivä. Kellojen siirto olikin ihan hyvä tähän kohtaan, niin ei oo kuitenkaan neljältä. Ehkä ne aamuyön unetkin joskus palaa. Ehkä sitten, kun treenit jatkuu. Ehkä sitten unikin maistuu paremmin. Eilenhän olin suunnitellut tehdä treenin, mutta elämä tulikin väliin ja mentiinkin pyörälenkille tyttöjen kanssa. Ehkä tänään kokeilen tehdä kotijumpan.

Eilen jouduin oikein toden teolla kasailla itseäni, kun vallitseva tilanne korjasi satoansa. Äärimmäisen vaikeaa olla ihan avuton, kun rakas ihminen voi huonosti eikä itse pysty auttaa millään tavalla tai pääse edes käymään. Tänään asia painaa mieltä edelleen. Sen lisäksi oon tässä ensi töikseni maksanut laskut ja hoitanut lomautukseen liittyviä hakemuksia ja systeemeitä. On muuten hankalaa hommaa. En tiedä, kuinka sitä edes osais enää oikeasti hakea töitä. Olin ihan kateissa TE-keskuksen sivuilla ja tuskailin koko prosessia. Jotenkin niin hölmöä ilmoittautua työn hakijaksi, koska mullahan on työ. Mä vain teen sitä tällä hetkellä vähän vähemmän. Ja mähän palaan sinne. Todellakin. Rahan suhteen ei oo mitään hajua, koska saan jonkinlaista päivärahaa. Hakeakaan ei saa vielä pariin viikkoon. Saa nähdä ny.

On nää vähän ankeita nämä mun sepustukset viime ajoilta. Yleisvire tässä olossa on kuitenkin pääasiassa ihan ookoo positiivinen, mä lupaan. Pakko kai vaan saada johonkin merkittyä näitä vaikeitakin tunteita, kun kuitenkin täällä kotona yritetään tyttöjen takia pitää ikävät jutut ja puheet nyt minimissä. Tiedättekö, että mä inhoan jo korona-sanaa? Se kuulostaa jotenkin niin typerältä, että en edes halua sanoa sitä ääneen enkä kuulla puhuttavankaan.

Tytöt on tehneet ruokalistan seuraaville päiville:

• Nakkikeitto
• Kanapasta
• Italianpata
• Peruna-porkkanamuusi ja kalapuikot
• Lasagne
• Spagetti ja jauhelihakastike

Kirjoittaja lisäsi listalle kanawokin. Ykstoistavee pyysi josko se vois tällä kertaa olla "ilman sitä kookosmaitoa, koska se maistui vähän hyytelömäiseltä" :D Taidetaan tehdä kaksi versiota, hyytelöllä ja ilman :D Ajateltiin tehdä aina kaksi annosta per ruoka, niin voi syödä samaa dinnerillä ja seuraavan päivän lounaalla. Ihan kiva puuhastella tämmösten asioiden parissa ja tehdä pienistä hyvistä asioista vähän isompi numero.

Me muuten ostetaan ruuat aina niin, että valitaan kaikista edullisimmat vaihtoehdot niin, että pysyy hommat vielä suht puhtaana ja laadukkaana. Ei syödä pihvejä eikä juurikaan mitään "erikoisjuttuja". En nyt toki tiedä, mitä ne erikoisjutut vois olla.. ehkä jotain tahnoja, levitteitä tms. Ostetaan edullisinta maitoa, edullisinta juustoa (paitsi jos on pitsapäivä, on pakko tuhlata 5% Kadettiin), edullisinta maustamatonta jugurttia, edullisinta ruisleipää, edullisinta tummaa pastaa ja edullisinta vessapaperia. Mister A parka koittaa aina välillä valita jotain kallista leikkelettä ja ite oon poliisina siinä vieressä, että älä ny vaan ota mitään yli yhdeksän euroa kilo maksavaa kinkkua :D Ostetaan iso osa Lidlistä ja osa sitten muualta. Aika nopeasti oppii missä kaupassa ne omat jutut on edullisimpia ja sitä mukaa käydään ostoksilla vuorotellen parissa eri paikassa.

Aamiaiset, välipalat ja iltapalatkin vaatii mun mielestä nyt jotenkin enemmän mielikuvitusta. Leipää, puuroa, jugurttia, smoothieta, lämpöisiä voileipiä, kananmunaa, kasviksia, marjoja, hedelmiä, muroja. On koitettu kehittää vaihtelua ja erilaisia juttuja. Pitää aivan kirjoittaa listaan heti jos tulee mieleen joku iltapalaidea, mitä ei oo vielä tehty. Itehän voisin syödä iltapalaksi joka ikinen päivä tacoja, mutta kertaakaan en oo hitto vieköön niitä tänä vuonna saanut. Tortilloja ollaan kyllä välillä tehty, mutta eihän se oo sama asia ollenkaan :D

Aiemmin oli puhetta, että kouluissa aletaan jakamaan ruokapaketteja ja silloin käsitin pakettien olevan vähäosaisemmille perheille. Nyt kun asiasta tuli viesti koululta, kerrottiin, että kaikki etäopetuksessa olevat lapset on siihen oikeutettuja. Ehkä se oli alunperinkin niin, mutta jotenkin info oli nyt muotoiltu sellaiseksi, että ymmärsin tulkinnan olevan vapaampaa.. että se on tosiaan kaikille. Mietin, että voishan sitä kokeilla.. tilata ensimmäisen paketin ja miettiä sitten jatkaako. Teinkin sitten jo tilauksen hätäpäissäni, mutta aloin kuitenkin jälkeenpäin pähkäillä, että mitenköhän se asia nyt loppuviimein sitten kuitenkin onkaan. Että olikohan se nyt meille kuitenkaan? Se on toki totta, että liikkumista ihmisten ilmoilla on vältettävä ja ruuan hakeminenhan vaatii ylimääräistä liikettä. Mulla on kyllä myös aikaa tehdä sitä ruokaa ja kokkikolmosetkin täällä kotona auttelee. Sitten taas...raha tulee meillä olemaan tosi tiukassa, kun tulee pitkä gappi tuloissa. Ruokaa oli ilmeisesti kaikille, eikä kukaan jää meidän takia ilman. Hmm.. nyt on aika monta näkökulmaa tässäkin. Eipä olis ikinä uskonut, kuinka monta asiaa pitää miettiä tässä tilanteessa, missä koko maailma nyt on.

Ootteko te tilanneet ruokapakettia koululaisille?

Sannis