tiistai 17. lokakuuta 2017

Syysloma


Helouuu! Eilen illalla oli ekaa kertaa semmonen olo, että ehkä tästä selviää vielä joskus. Tuli jotenkin semmonen positiivinen lataus, kun sain höpötellä työkavereiden kanssa ja miettiä ihan muita asioita, kuin omaa oloani. Piste iin päälle oli vielä, kun ihana asiakas tuli juttelemaan ja tsemppaamaan. Terkkuja Sannalle <3

Ihanaa, että tytöillä on syysloma. Saa nukkua myöhempään. Muistan, kun viime vuonnakin olin jotenkin ihan liekeissä tästä lomasta ja se tuli niin kivasti katkaisemaan syksyä. Eilen hoiti mumma meidän tyttöjä. Tänään hoitaa pappa. Huomenna mummu. Aika kova hoitotiimi meillä! Myöhälle joutuu mutsi olla töissä, kun myöhään nukutaan, mutta se on kyllä nyt sen arvoista. Tällä viikollahan voi tytötkin valvoa vähän myöhempään ja oli jotenkin niin kivaa, kun eilen töiden jälkeen tsiigailtiin yhdessä viikonlopun Gladiaattorit ja möyhennettiin sohvalla. Ei haitannut, vaikka yhteistä aikaa oli vähemmän, kun se oli kuitenkin niin mukavaa.

Nyt vitamiinit, Nasolinit ja kahvit huiviin ja päivän puuhiin!
Terkkuja,
Sannis

maanantai 16. lokakuuta 2017

Throwback

Eilen aloin täyttämään Aamun vauvakirjaa. Jep.. mini täyttää ihan just viis ja nyt jo aloitin :) Oon monta kertaa miettinyt, josko myisin tyhjän kirjan kirppailla ja printtaisin vaan kansiin vanhasta blogista Aamun vauva-ajan juttuja, mutta nyt tuntui, että on sopiva aika alkaa laitella kirjaa valmiiksi. Mitään fyysistä ei jaksa. Tuntui kuitenkin, että olis pakko saada jotain tuottavaa aikaiseksi etten sahaa ranteitani auki. Toihan oli just sopiva homma. Sai vain istua pöydän ääressä, mutta silti tuli huippufiilis, kun sai tehtyä asian, joka on roikkunut melkein viisi vuotta. Hyvä!

Kirjaa täyttäessä löysin vanhasta blogista tekstin, joka jotenkin piristi mun oloa ainaskin sata astetta ja sen nyt halusin tännekin laittaa. Teksti on vuoden 2012 huhtikuulta, kun olin just saanut tietää olevani raskaana. Viimeisimmästä raskaudesta mulle on jäänyt päällimmäisiksi muistikuviksi tuska, ahdistus, paha mieli ja pelko. Olin kokonaan unohtanut, että oli siellä muitakin fiiliksiä. Kivaa, että ne palasi nyt mieleen. ->

"En olis ikinä osannut kuvitella minkälaisen fiiliksen tämän raskaustestin plussa saa mussa aikaan. Oon miettinyt tätä tilannetta satoja kertoja, kääntänyt ja vääntänyt ja joka kerta oon tullut siihen tulokseen että plussan piirtyessä ruutuun, iskee muhun kalvava pelko ja epävarmuus siitä kuinka meidän käy. Nyt kun tilanne on päällä, mä haluan kuuluttaa koko maailmalle että mä olen raskaana. Mä itken onnesta, oikeesti, enkä edes tiedä mihin suuntaan oon menossa. Aki huutelee "Wohoo!" kesken ihan normaalin keskustelun mikä ei todellakaan kuulu herran normaaliin repertuaariin. Tottakai mielen perällä pyörii ajatus keskenmenosta ja kaikesta miljoonasta muusta mitä voi sattua ja kun mä vahingossa ajattelen niitä asioita, mä itken tuskasta ja pelosta. Mun sydän käpertyy pieneksi jääkylmäksi kiveksi ja kurkkua kuristaa jo valmiiksi ajatus siitä mitä meidän varalle voi vieläkin olla tulossa. Onneksi, onneksi, onneksi nuo ajatukset on nämä ensimmäiset päivät pysyneet heikompina taka-alalla ja päällimmäisenä on halu huutaa ääneen, onnesta! Mä olen raskaana!!! Meille tulee vauva! Annukasta tulee taas isosisko, tällä kertaa sisarukselle joka me saadaan tuoda kotiin. Tällä kertaa kaikki menee hyvin! Menee, menee, menee!!

Heti eilen illalla homma muuttui ehkä hitusen liian konkreettiseksi kun pakollinen raskausajan migreenikohtaus iski päälle täydellä höökällä. Annukkaa ja Tommia odottaessa sain yhden kohtauksen per raskaus ja toivon todellakin että tämä myös jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Pääkipu hiipi siinä työpäivän aikana toiseen ohimoon niin että iltaa kohden alkoi toinen silmä jo siristää ja tuntui siltä että joku hakkaa lekalla vasemman silmän yläpuolelle. Kotimatkalla alkoi kylmä hiki hiipiä otsalle ja ylähuulen päälle ja himassa palkki lensikin jo täydeltä laidalta, useamman kerran. Makasin silmät kiinni hyvin tarkasti liikahtamatta (koska jos liikkuu kun on migreenikohtaus, kuolee, ainakin vähän tai ainakin lentää laatta) Akin tuodessa mulle jugurttia johon se oli tehnyt kanteen pillille reiän jolloin mä saatoin juoda sen liikauttamatta mitään muuta ruumiinosaa kun huuliani. Rakkautta on..

Saatoin ton helvetillisen kohtauksen aikana miettiä pari kertaa että mitä jumalauta sitä ihminen menee tekemään, hankkiutuu raskaaksi..kunnon urpo. Kaikkia kans..Aamulla makasin lamaantuneena sängyssä uskaltamatta nousta. Pelkäsin että pahoinvointi alkaa samantien uudelleen. Loppuviimein nousin, eikä se alkanut. Alkaa ihan varmasti jossain kohdassa. Who cares! MÄ OLEN RASKAANA!!"


Kuva Anna Riska. Ei vuonna 2012, vaan 2016.

Mukavaa maanantaita!
Sannis

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Pumpkin pie


Pari viikkoa (vai viikko?) sitten ostin pari kurpitsaa, koska tokihan syksyllä pitää ostaa kurpitsoja :) Ne on olleet lähinnä koristeena ja kuvausrekvisiittana, mutta eilen tokaluokkalainen alkoi suuriin puuhiin ja teki toisesta piirakan. Äiti joutui pilkkoa kurpitsan ja erotella kananmunan keltuaisen valkuaisesta, mutta muuten neiti leipoi itse. IG-seuraajat näkikin ehkä videopätkiä, kun typy nauhoitti leivontaohjetta puhelimen nauhuriin :)

Piirakka tehtiin tällä kertaa oranssista lyhtykurpitsasta ja voi vitsi, se on hyvää! Kannattaa kokeilla. Eikä muuten kantsi säikähtää sitä, kuinka löysää täyte on uuniin laitettaessa. Se kyllä hyytyy.


PUMPKIN PIE

Pohja:
3dl vehnäjauhoja
2rkl sokeria
125g voita tai margariinia
1 kananmunan keltuainen

Täyte:
400g kurpitsaa karkeasti pilkottuna
2 kananmunaa
2dl sokeria
1tl kanelia
(1tl jauhettua inkivääriä)
ripaus suolaa
1rkl vehnäjauhoja
2dl kermaa

Nypi jauhot, sokeri ja voi ryynimäiseksi massaksi. Lisää munankeltuainen ja sekoita taikinaksi. Painele taikina pyöreään uunivuokaan, jonka halkaisija on noin 24 cm. Anna tasoittua jääkaapissa noin 30 minuuttia. Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Keitä kurpitsanpalasia vähäsuolaisessa vedessä 5-8 minuuttia. Kaada siivilään ja valuta kaikki vesi pois. Sekoita kurpitsa hienoksi soseeksi esim. mikserillä ja anna sen jäähtyä hieman. Lisää munat yksi kerrallaan. Lisää loput ainekset ja kaada seos vuokaan. Paista uunin alaosassa 40–50 minuuttia. Jäähdytä. Siivilöi päälle hieman tomusokeria ja tarjoile kermavaahdon kanssa. 

Mukavaa sunnuntaita!
Mun hyvin vaihtelevat olotilat on edenneet eilisen elämällekymppi-fiiliksistä takaisin täydelliseen epätoivoon.
Sannis