lauantai 24. helmikuuta 2018

9


Odotettu päivä saapui eilen. Keitettiin synttärikahvit. Sankarin toiveena oli juustokakku, joten sitä laitettiin. Bastogne-Digestive-pohjalla. Kakun lisäksi juustosarvet, mokkaruudut, donitsit ja muut herkut näytti maistuvan vieraille ja olin tosi tyytyväinen tarjoiluihin. Kaikki meni muutenkin nappiin ja itekin ehdin juoda kahvit jo toisesta keitetystä pannullisesta. Kiitos vieraille <3

Tänään on oikea synttäripäivä. Yhdeksän vuotta sitten hengailin Vaasan keskussairaalassa pienen nyytin kanssa. Mun ja Annukan alku oli vaikea. Synnytys oli ihan hirveä ja typy syntyi loppuviimein kiireellisellä sektiolla. Päivät sairaalassa oli tuskaisia, kun sektiohaavan kanssa ei pystynyt aluksi edes kylkeä kääntää ja olin aika apealla mielellä. Ehkä vaikean synnytyksen takia tai ehkä uuden äidin hämmennyksen takia äidinrakkaus heräsi vasta pikkuhiljaa eikä hurjana ryöppynä vauvan synnyttyä. Vähän murehdinkin sitä aluksi, että missä ihmeessä on se ylitsevyöryvä rakkauden tunne.

Täällähän se nyt on. Se tuli vihdoin kotona suurimman hämmennyksen hellitettyä. Se tuli, kun katsoin pipo päässä äitiyspakkauslaatikossa nukkuvaa pientä pirpanaa. Se tuli, kun Annukka putosi taaperona sängyltä. Se tuli, kun opeteltiin Viileän Venlan sanoja ja tanssittiin olkkarissa. Se tuli, kun typy lähti ekaa kertaa päiväkodin retkelle. Se tulee joka päivä jossain kohdassa ja sitähän riittää vaikka pienelle kylälle.

Annukka on aina vaan upea. Taiteellinen, herkkä ja älykäs. Lahjakas niin monella tapaa. Tytöllä on huikeat tuntosarvet ja se aistii ja tuntee kaiken. Pahimmat uhmat on tasaantuneet ja vaikka vieläkin mennään välillä nollasta sataan ja takaisin sekunneissa, osaa typy jo paremmin hallita tunteitaan. Annukka rakastaa reissuja, hienoja kattauksia ja elokuvailtoja. Se käy taidekoulussa ja voikassa ja se viihtyy omien puuhiensa kanssa yksin pitkiäkin aikoja. Se rakastaa, kun äiti tulee illalla hetkeksi viereen pötköttämään ja höpöttämään ja se on maailman nopein puhuja. Annukka on välillä raivostuttava ja aina niin rakas. Ihan täydellinen yhdenksänvuotias, josta mutsi on niin älyttömän ylpeä.  

 Hyvää Annukan synttäripäivää!
Sannis

torstai 22. helmikuuta 2018

To do


Tulppaanit on parhaat päivänsä nähneet, mutta olkkari alkaa olla ready. Seinät on maalattu ja suurin osa listoistakin kiinnitetty. Oon niin tyytyväinen. Valoa tuli roppakaupalla lisää ja vanha, likainen ja tunkkainen tapetti on poissa. Maalin sävystä en vieläkään oo varma. Jossain valossa se näyttää täydelliseltä, jossain valossa liian siniseltä. Mutta sinisyyskään ei niin haittaa, koska on se silti nyt sata kertaa parempi.

Keittiö on myös valmis. Heitin verhot huitsin nevadaan ja ikkunan pokat sekä ikkunaseinä sai uuden maalin. Harkittiin tuota samaa harmaata, mutta laitettiin kuitenkin valkoista. Nyt on niin vaaleaa ja valoisaa ettei tarvi enää verhoja. Jee!

Nyt on jäljellä meidän makkari. Puuuuh! Valmiiksi jo puistattaa se tapettien repiminen. Pienempänä hommana aiotaan vielä maalata minin huoneesta yksi seinä, mutta sehän on helppoa settiä, kun alla on maalia eikä tapettia. Aloin kyllä pähkäillä, että taidan maalata kaikista muistakin ikkunoista karmit. On sitte yhtenäistä ja kivemman näköistä. Ja siis toki haluaisin uusia jalkalistat koko kämppään. Kuusi vuotta sitten valitut korkeat, vähän koristeelliset viistää mun hermoja. Niin on epäkäytännölliset ja likaiset kaiken aikaa. Ja siis, voishan eteisenkin maalata. Ja eteisen isoon kaappiin tarttis vaihtaa mattavalkoiset ovet. Ja sitten vois oikeastaan vaihtaa välioviakin, koska nekin on jo aika nuhjuiset. Uutta sohvaakin olisin vailla. Ja sitten olis myös pari muuta juttua.... Ai ettei niinku onnistu vai? No jos nyt noi ensin mainitut ainaskin. 

No joo, eilen illalla vaihdoin remonttihousut leivontaessuun. Perjantaina ja lauantaina juhlitaan ysiveetä ja donitsit on jo valmiina pakkasessa. Sankarin toiveena on juustokakku, mokkaruudut ja mumman muropikkuleivät. Kaverisynttäreille crazy shaket. Selevä. Varsinkin juustokakkutoive on mun mieleen. Se on helppo, kun voi tehdä jo edellisenä päivänä. Tänään jumppien jälkeen juustokakut ja pikkuleivät, huomenna loput. Niin, ja jotain suolaistakin tarttis vissiin olla.  Ei tässä kuulkaa ehdi tekemisen puutetta ainakaan tulla :)

Kivaa torstaita. Miten voi TAAS olla torstai?
Sannis