Toimenpiteitä

Joulukuu on kohta puolessa välissä. Yhtäkkiä. Muutama viikko sitten sain soiton sairaalasta, että toimenpideaika olkapäätä varten tulee vielä tälle vuodelle. Oon ollut hyvin skeptinen siitä toteutuuko leikkaus, koska en oo ollut flunssassa koko syksynä ja ympärillä on koko ajan, varsinkin viimeisen parin viikon aikana ollut flunssaa ihan hulluna liikkeellä. Vieläkin vähän epäilen josko säilyn terveenä. Mitään flunssaa tai vatsatautia ei saa olla pariin viikkoon ennen h-hetkeä. Nyt ollaan jo lähellä, koska leikkaus on aikataulutettu maanantaille.

Töissä tapahtuu ja taas kehitetään uutta, mikä on mahtavaa. Tuleva uudistus on kirjoittajalle erittäin mieluinen, mutta sen aiheuttamat aikatauluepävarmuudet sai aikaan sen että ensi vuoden ryhmäliikunnan aikataulut ja niihin liittyvät sadat isot ja pienet hommelit on olleet työn alla nyt just viimeisinä päivinä ennen sairaslomaa. Oon viilannut aikatauluja miljoona kertaa ajan ja tilan suomien mahdollisuuksien sekä jokaisen ohjaajan ja asiakkaiden toiveiden mukaan. Oon naputtanut tunteja järjestelmiin sinne, tänne ja tuonne. Oon tehnyt verkkosivuille kuvauksia uusista tunneista, luonut uusia sivuja ja sisältöjä uusia kursseja varten, tehnyt lisää tuotteita verkkokauppaan, tiedottanut asiakkaita, ajastanut hullun määrän somepostauksia, tehnyt kampismarkkinointimateriaalia, ajastanut asiakasviestejä ja lähettänyt niin paljon materiaalia käännettäväksi meidän ruotsinkääntäjälle, että huhhelihuijjaa.

Olin jotenkin ajatellut, että ei mulla kalenterissa oo niin paljoa kaikkea delegoitavaa. No eipä… Kirjoittajan työnkuva on aikamoisen laaja ja tehtäviä on jos jonkinlaisia. Jumppien ja ohjausten jakaminen on suhteellisen helppoa ja selkeää. On ajat ja paikat ja lajit selvät. Kaiken isomman ja pienemmän sälän delegoiminen onkin sitten jotenkin koomista. "No niin.. sinä ja sinä päivänä täytyy sitten arpoa tähän arvontaan voittaja. Tona päivänä täytyy laittaa keskukseen tällaiset tiedotteet esille. Yhtenä päivänä pitää koodata naisten keskuksen ovet lukkoon pyhiä varten ja kuka merkkaa sitten kalenteriin, että ne on sitten yhtenä päivänä avattava? Tähän verkkosivulle on tänä päivänä muutettava tällainen tieto ja ennen ku laitatte tämän tuotteen lopullisesti esille, tsiigatkaa toisilla silmillä vielä läpi ettei oo mitään outouksia. Ja hei, tässä kuvia mitä voi käyttää somessa jos on tarvetta. Jos uusi tila saadaan auki tässä, muistakaa muuttaa tuntien maksimiosallistujamääriä, mutta jos se avautuukin tossa, tehkää sitten niin ja näin." Ja tää lista jatkuu sitten about.. aika pitkään :D

Luin toimenpideohjeista, että sairaslomaa kirjoitetaan yleensä kuusi viikkoa. En uskokaan, että tarvitsen kuutta viikkoa vapaata kaikista töistä. Jumpista varmasti ja niistä koitan pysyä nyt poissa niin kauan, kuin toipumisaika vaatii. Toivon kuitenkin, että pystyisin esim. suunnitella alkuvuoden ohjaukset, tehdä somea ja sisältöjä, ottaa valokuvia ja suunnitella uuden LYKKE yoga & pilates - studion avajaispäivää. Oon varautunut siihen, että jos käsi on kipeä, pidän tottakai sairaslomaa. Jos kuitenkaan kivut ei vaivaa, ei kirjoittajalla oo tarvetta istuskella sohvalla kuutta viikkoa. Toimenpide on suunnitelman mukaan tähystys, ei avoleikkaus. Aikanaan polven tähystyksen jälkeen toivuin tosi nopeasti ja toivon, että tämä homma sujuu samalla tavalla. Toki olin silloin parikymmentä vuotta nuorempi (ja parikymmentä kiloa kevyempi), joten ehkä odotukset on nyt liian ruusuiset, mutta näillä nyt mennään. Ehkäpä me katsellaan tilanteen mukaan.

Tänään on vielä tavallinen työpäivä ja valmistautuminen sairaslomaan jatkuu. Ohjauksia on pari ja sen lisäksi kuvaan vähän kuvapankkikuvia. Aiotaan myös Toimarin kanssa laittaa yksi kymppikorttituote Hyrox-tunteja varten tulille tässä torstain ratoksi. Huomenna on lyhyt päivä ja duunin pikkujoulut. Iltarientoja ei oo kuitenkaan luvassa, vaan homma alkaa klo 13 ja päättyy kirjoittajalle sopivaan aikaan. Ihanaa <3 Lauantaina mennään ystävien kanssa joululounaalle, joten tuleva viikonloppu onkin aikamoisen herkullinen. Mumma eli anoppi ja mister A:n sisko taitavat tulla jossain kohdassa weekendiä minin synttärikaffille, kun joutuivat jäämään viime viikonlopun kemuista pois. 

Semmosia toimenpiteitä siis täällä. Kuinkas muilla sujuu?

Sannis

Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivänä eli eilen juotiin kauden ekat glögit. Kuustoistavee on suurena glögin ystävänä keitellyt juomat itelleen jo muutaman kerran marraskuun aikana, mutta kirjoittajalle tämä oli eka. Puoli kupillista riittää nykyään aivan hyvin kerrallaan ja voi olla, että tämä jää ekaksi ja vikaksi tälle joululle. Juoman makeus ei enää niin houkuttele ja monesti siinä tilanteessa, kun voisi juoda glögiä, juon mielummin kahvin.

Itsenäisyyspäivä alkoi kahvikupposella, kuten kaikki päivät. Sen jälkeen pyöräiltiin minin kanssa LYKKElle. Mini teki salitreenin ja kirjoittaja veti jumpan. Oon sanonut ennenkin ja sanon taas; lauantaiaamun jumppa on aina niin kiva. Niin tälläkin kertaa. Porukka oli pyynnöstä pukeutunut siniseen, valkoiseen ja mustaan ja stereoissa soi suomimusa koko tunnin ajan. Kotimatka hiestä märkänä vesisateessa ei varsinaisesti nostanut tunnelmaa, mutta onneksi se oli treenin jälkeen sen verran korkealla, että plussan puolelle jäätiin.

Loppupäivä sujui minin tämän päivän synttärikahveja/perheen pikkujouluja valmistellen ja linnanjuhlia katsellen. Mini ite leipoi suklaacookiet ja yhdessä väsättiin mokkaruutuja. Luottoresepti mokkaruutuihin on mystisesti kadonnut sekä kirjoittajalta, että mutsilta eli mummulta, mutta nyt muutaman testileivonnan jälkeen saatiin oikea resepti taas haltuun. Mister A miettikin, että täytyy ehkä leipoa lisää, mutta saatiin isimies pidettyä erossa herkuista niin, että niitä riittää juhliinkin :D

Kyllä kai sitä on vanhaksi aikuiseksi tullut, kun linnanjuhlat on kiinnostaneet jo monta vuotta. Parhaimmat on tietysti pätkät veteraanien kahvitilaisuudesta. Ihania tyyppejä aina haastatteluissa ja tällä kertaa myös Suomen laulun esittäjä sai kirjoittajan huokailemaan. Aikamoinen poika laulamaan <3 Finlandiasta en tänä vuonna tykännyt niin paljoa. Itse lauluosuus on aina ihana, mutta nyt alku- ja loppusoitto ei passannut kokonaisuuteen. Veteraanien tilaisuudessa pressaakin näytti vähän naurattavan viimeiset värssyt. Mietin hetken, oliko se ihan sopivaa naureskella siinä kohdassa, mutta luulen, että siinä veteraanit itekin vähän hätkähtivät voimallista loppua ja sen takia Stubbiakin hymyilytti.

Juhlan puvuista ei oikein moni jäänyt erityisesti mieleen. Ihan kaikkia en tietysti nähnytkään. Jenni Vartiainen oli upea. Valkoinen puku oli todella kaunis. Yllätyshyökkäyksen teki ensimmäinen tanssi. En yhtään odottanut, että se olisi "Missä muruseni on" ja hitto, että meni tunteisiin. Se soi jatkuvasti radiossa sinä kesänä ja syksynä, kun Tommi kuoli eikä se edelleenkään kuulu ollenkaan kirjoittajan suosikkeihin. Jotkut kappaleet on surullisia ja niistä tulee sellainen "parempi", kauniimpi ikävä ja kaipaus. "Missä muruseni on" ei kuulu niihin. Sen aiheuttamassa ikävässä ja surussa ei ole mitään kaunista, vaan se on täyttä tuskaa; unettomia öitä, ääretöntä epätoivoa ja viiltävää kipua. Se on kirjoittajalle tosi tosi vaikea kappale kuulla. Suru Tommin kuolemasta harvoin näin viidentoista vuoden jälkeen iskee yhtäkkiä nurkan takaa. Nykyään yleensä tietää etukäteen ne hetket, milloin olla vähän varuillaan. Nyt pääsi kuitenkin paukauttamaan ihan kunnolla halolla päähän. Ja sydämeen. Piti lähteä tyhjäämään tiskikonetta siitä telkkarin äärestä, kun ei pystynyt olla paikoillaan.

Huh, nyt iloisempiin juttuihin; Pizzan tekoon ja täytekakun leivontaan. Tänään on pikkujoulu- ja synttärijuhlapäivä. Mukavaa sunnuntaita kaikille <3

Sannis