Elokuun illat

Eilen lähdettiin illalla rantaan kävelemään, koska sää on viileämpi ja kirjoittajakin pystyy taas ulkoilla :) Parin paremman päivän jälkeen olotila oli tosi takkuinen ja tuntui, että on pakko saada raitista ilmaa. Ärsyttävää sahaamista tää koronahomma taas. Taisi olla vähän liikaa kuitenkin viikonlopun siivoukset ja kävelylenkit. Pyöräily töihin tuntui aamusta aika raskaalta ja samoin iltapäivällä kotiin päin. Rauhallinen liike ja ulkoilma auttoi kuitenkin toivotulla tavalla ja pahin takkuisuus hellitti ennen nukkumaan menoa.

Ihana elokuun aurinko paistoi Suvilahden rannassa eikä ihmisiä näkynyt, kuin muutama. Saimi sai juosta vapaana ja pääsi kahlailemaankin. Kesällä on aina niin vähissä nämä vapaanaolohetket muualla, kuin mökillä, kun ihmisiä on niin paljon liikkeellä. Talvella aikaisin aamulla ja myöhemmin illalla on yleensä  paremmin mahiksia (salaa) ulkoilla vapaana. Vielä ei Saimiin voi luottaa siinä mielessä, ettei lähtisi ihmisiä tai koiria moikkaamaan jos niitä näkee, mutta mihinkään karkureissuille ei onneksi muuten enää lähde. 

Elokuun illat ja viileämpi sää on aivan tervetulleita. Vaikka en tiedä, oliko tänä kesänä oikein paljoa helteitä kuitenkaan sitten loppujen lopuksi. Tähän syksyyn lähden vähän ristiriitaisin tuntein.. olotila ei oo ihan paras mahdollinen koronahommien ja migreenin suhteen. Lonkan bursiittikin ilmoittelee välillä olemassaolostaan ja nämä kaikki vaikuttaa väkisinkin korvien väliin. Paljon on viime vuosina ollut tommosta pientä kremppaa, jota en jaksaisi ollenkaan. Omaa migreenilääkettäkään ei vaan tunnu apteekkiin ilmaantuvan ja aivan pelkään aina uuden lääkkeen ottamista, kun migreeni iskee. Yritän kuitenkin nyt pitää itsestäni huolta parhaimpani mukaan, joten ehkäpä tämä kuulkaa taas tästä.

Toka koronapotilas jää tänään vielä kotiin, mutta luultavasti huomenna pääsee jo kouluun. Elokuun tokavika ilta vierähtää kirjoittajalla töissä ja pääsen lähtemään kotiin päin vasta pitkästi seiskan jälkeen. Huomenna palaveerataan ohjaajien kanssa uudella keskuksella ja myös torstaina on tiedossa piiiitkä päivä uudessa paikassa. Ensi viikolla avataan. Just eilen, kun kirjoitin verkkosivuille uusien työntekijöiden esittelyjä, huikkasin bossille, että teillä on hei nykyään 24 työntekijää. Ja mulla on aika monta uutta duunikaveria. Aikamoista!

Kivaa tätä päivää!

Sannis

Kesä

Kyllä se nyt alkaa kesä olla paketissa. Tämä kesä meni nopsasti ja loppui ehkä vähän keskenkin, koska vielä olisin tahtonut kovastikin esim. vaunuilla. Autojen kanssa säätö verotti kyllä pahasti karavaanikautta, mutta toivotaan, että ensi vuonna päästään liikkeelle useammin. Ne muutamat reissut, joita ehdittiin tälle kesälle tehdä nosti vaunukuumeen ihan uusiin sfääreihin ja oon ihan oikeasti ollut aivan hätää kärsimässä täällä kun ei enää päästä matkaan tälle vuodelle.

Ekat kaksi kuvaa on tämän kesän Powerpark-reissulta. Kanadan sisko lähti mukaan ystäviensä lasten kanssa ja olikin kiva huvipuistopäivä, kun porukkaa oli vain vähän. Olin ostanut BlackFriday-tarjouksesta neljä ranneketta, mutta käytettiin niistä vain kaksi. Kaksi on siis vielä käyttämättä. Mietin ensin josko oltais lähdetty vaunulla Alahärmään, mutta koska mister A on viimeisen PowerParkin aukiolopäivän töissä, lähdetään me nyt sitten vain illaksi vensklaamaan. Puisto aukeaa sinä päivänä vasta kolmelta, joten siinä mielessä saadaan aikataulut soviteltua.

Rannalla ei ehditty ihan hirveästi hengailla tänä kesänä. Joitakin kertoja käytiin toki uimassa, mutta ehkä vähemmän, kuin esimerkiksi viime kesänä. Kolmetoistavee ei oo koskaan ollut erityisen innokas uimari ja mitä vanhemmaksi tulee, sen vähemmän jaksaa lähteä uimapuuhiin mukaan. Tälle kesälle ei testattukaan muita biitsejä täällä Vaasassa, kuin meitä lähimpänä oleva Karperönjärven uimaranta.

Viimeisellä rantsukerralla mini sai ilmeisesti vedestä jonkin bakteerin, koska heti kun oltiin lähdössä kotiin, alkoi valittaa inhottavaa tunnetta silmässä. Seuraavana päivänä käytiin terkkarilla ja tulehdushan siinä silmässä oli. En toki tiedä johtuiko sitten vedestä kuitenkaan, koska homma eteni korvatulehdukseen, joka tuli myös kolmetoistaveelle. Ehkäpä sattui vaan joku kesäflunssa iskeä just sopivasti siinä kohdassa. Tai voihan sekin olla, että silmätulehdus ja muut flunssan oireet ei liittyneetkään toisiinsa. Kukapa näitä tietää. Sen jälkeen mini on uinut Kristiinankaupungissa ja mökillä, mutta rantsuun ei oo tullut lähdettyä.

Mökillä oltiin kolme viikonloppua putkeen nyt loppukesästä. Kolmas jäi vähän kesken, kun kirjoittajalle iski korona number 2. Tauti on jo paremmalla puolella ja töissäkin oon ollut melkein koko viikon, mutta nyt harmittaa, kun ei päästä saarikaudenpäättäjäisiksi mökkeilemään. Ehdin jo ajatella, että ollaan selvillä vesillä, mutta kyllä täällä nyt on jo seuraava koronapotilas. Mini on terve ja olis niin tahtonut mökille, mutta en viittinyt lähettää sinne mummua, pappaa ja Kanadan tätiä mahdollisesti tartuttamaan. Jos mini sairastuu ensi viikolla, saan alkaa kaupitella PowerPark-rannekkeitakin eteenpäin. Huoh!

Aika kivasti nämä meidän kesien aikataulut on muotoutuneet sellaisiksi, että alkukesästä tehdään reissuja ja on kaikenlaista menoa ja meininkiä. Loppukesästä ollaan sitten enemmän mökillä. Mökki on Vaasan saaristossa, joten sinne pääsee helposti, vaikka loma olisikin jo loppu. Ja tietysti mustikat kypsyy loppukesästä, niin siinäkin mielessä tulee enemmän menoa mökin suuntaan.

Ulkomaanreissuja ei olla tänä kesänä, eikä sen puoleen koko vuonnakaan tehty eikä niitä ole suunnitelmissakaan. Jaaa, olihan kirjoittaja Uumajassa ja mister A:lla on yksi duuniretki Saksaan tulossa eli jotain pientä ulkomaanhommaa kuiteskin :) En oo toukokuisen lyhyen matkakuumeen jälkeen juurikaan kaivannut mihinkään Suomen rajojen ulkopuolelle. Hullu kuumuus ei houkuttele yhtään ja kyllä kirjoittajan kaikki haikailut kohdistuu nyt tohon asuntovaunuhommaan. Jotenkin aika hullua, kuinka monta vuotta olin ihan, että en todellakaan lähde mihinkään vaunuilemaan ja nyt en muuta tekisikään.

Vähän oon miettinyt ensi vuoden toukokuuta.. että voitaisko me mister A:n kanssa lähteä kahdestaan vihdoinkin häämatkalle, kymmenennen hääpäivän kunniaksi. Ja mietin siis jotain tosi helppoa ja yksinkertaista "suoraan Vaasasta Rodokselle" - juttua, mutta jotenkin en oikein näe meitä kaksistaan jossain rantalomakohteessa. Ei meistä kumpikaan jaksa lojua rannalla tai poolilla yhtään ilman tyttöjä. Ja viikko tuntuu kyllä aika pitkältä ajalta. Ehkäpä tehdään joku lyhyempi pieni reissu. Toki... saattais olla jo aikakin olla lapsista ensimmäisen kerran erossa se viikko, mutta onko pakko jos ei halua? :D

Bileillat jäi tältä(kin) kesältä vähiin. Firman kesäjuhlissa olin autolla matkassa, mutta Vauhtiajoissahan toki oltiin ja se olikin aika kiva, jotenkin vähän erilainen reissu. Viinilasikuva on parin viikon takaa, kun käytiin ystävän kanssa syömässä ja istahdettiin rantaan maistelemaan vähän Proseccoa. Jatkettiin siitä vielä meille istumaan iltaa ja saatiin ystävän mieskin mukaan. Työt oli toki kotona, joten aika rauhallisissa merkeissä vietettiin perjantaita meidän terdellä. Miehet oli kahvilinjalla, mutta me naiset kyllä testattiin vielä ne tämän kesän hittidrinksut Martini Fierot.

Vaikka syksyn lapsi oonkin, niin on siinä kesän loppumisessa aina oma pieni haikeutensa. En melkein malta odottaa sitä, kun seuraava kesä on lähellä ja mietitään, mitä tällä kertaa lomalla tehtäisiin. Tämän kesän lomalla osasin aikatauluttaa aika sopivan määrän tekemistä. Joillakin lomilla on ollut liikaakin, mutta ei tänä vuonna. Loma oli sopiva ja koko kesä oli aivan kiva. 

Piti aivan selata blogia ja Instaa vähän taaksepäin, että muistaa mitä kaikkea sitä tulikaan tehtyä ja kyllä tämän kesän highlightseja oli ehdottomasti vaunureissut Kristiinankaupunkiin, Vauhtiajoille ja Koivulehtoon + retket Kalajoelle ja Uumajaan. Mökkeily kuuluu joka kesä niin kivoimpiin juttuihin ja tänä kesänä oon myös taas ollut erityisen onnellinen omasta terassista ja omasta aamukahvipaikasta.

Viimeisiä elokuun päiviä viedään vielä. Nyt sataa. Toivottavasti huomenna ei, koska pihassa olis vähän siivottavaa. Ei onneksi oikein paljoa tällä kertaa. Tänään oon sulattanut pakastimen ja nyt saan sinne hienoon järjestykseen eilen noukitut viinimarjat talven smoothieita varten. Myin pari pieneksi jäänyttä fillaria meidän pihasta ja huomenna heitän vähätkin jäljellä olevat kesäkukkien raadot menemään. Sanoisin, että syksy on nyt virallisesti alkanut.

Sannis

Koulut ja pyörät

Koulut ne alkoi tänäkin vuonna ihan hyvällä fiiiksellä. Meillä ei likoilla oo vieläkään mitään ongelmia koulun tai sinne menon kanssa. Onneksi. Yläkouluun meno oli tottakai jännittävää ja alkukesästä tuleva seiskaluokkalainen oli tosi harmissaankin, kun uudelle luokalle ei ollut tulossa ketään omalta tai edes rinnakkaisluokalta. Harmitukset helpotti kuitenkin kesän aikana kun luokalle oli joku perustanut WhatsApp-ryhmän, jossa ehti vähän tutustua muihin. Maanantaina kouluun lähti aivan tyytyväinen uusi yläkoululainen ja viikko sujui kuulemma tosi kivasti. Uusi luokkakin on kuulemma kiva ja ainakin vielä on löytynyt kaveria.

Jonkin verran alkoi kolmetoistaveellä osa arvosanoista tulla alaspäin kutosluokalla, mutta ei onneksi mitään katastrofaalista. Ruotsi tuntuu olevan aineista vaikein ja huomaan etten itekään saa otettua asiakseni harjoitella sitä typyn kanssa enemmän. Molemmat on hoitaneet aina läksynsä niin omatoimisesti etten meinaa muistaa, että nyt tarvitaan vähän apua. Täytyy koittaa olla vähän enemmän ajan tasalla, että läksyt tulee tehtyä kunnolla ja kokeisiin luettua niin, että hommat jää mieleen.

Nelosluokkalainen lähti ekana päivänä ilman jännityksiä. Sama luokka ja sama ope, tuttu juttu. Tokana päivänä vähän jännitti, kun edessä oli ensimmäinen ruotsin tunti ikinä. Oli kuulemma ollut helppoa ja kaikista oudoin sana on kuulemma allihopa :D Vähän on vielä nelosluokkalainen kesäloman rytmissä ja loppuviikosta olikin jo aika väsy, kun iltaisin ei oo meinannut uni tulla ajoissa ja kasin aamuja oli kuitenkin neljä. Ehkäpä ne rytmit tästä pikkuhiljaa tasaantuu. 

Pyörä on nelosluokkalaiselle jäänyt jo vähän pieneksi ja heti ekalla viikolla olikin koulusta pyöräretki. Vähän harmittaa, että mini joutuu nyt liian naftilla fillarilla veivata, mutta tässä vaiheessa vuotta ei ihan hirveesti oo pyörätarjontaa enää. Tarjolla oli uusista enää aikamoisen hintavia ja se yksi edullisempi minkä löysin ei ollut minille malliltaan sopiva. Mini on myös kranttu pyörän ulkonäön suhteen ja kun keskusteltiin, että lainaisko kolmetoistaveen pyörää jos vielä tarvetta tulee pidemmille retkille tänä syksynä, oli vastaus ei. Veivaa kuulemma mielummin omallaan ja odottaa ensi kevääseen uutta pyörää. 

Oon ollut hyvin tarkka siitä, että kaikki liikuntaan ja urheiluun tarvittavat välineet on oltava tytöillä sopivia ettei ainakaan väärän kokoiset välineet saa liikkumisen intoa loppumaan. Nyt en kuitenkaan mitenkään pysty taikomaan montaa sataa euroa yhtäkkiä uuteen pyörään. FB-kirpparitkin tuntuu olevan tyhjää täynnä, joten no help there. Kyselin vielä omalla FB-sivullani jos jollain tutulla löytyisi meille sopivaa pyörää käyttämättömänä. Saa nähdä. Minin fiuge on vajaa kolme vuotta vanha ja uutena ostettu. Kylläpä siitäkin varmasti ihan kivan rahan saa sitten kirpparilla, mutta ei uskalla kyllä laittaa myyntiin ennen kuin on uusi alla.

Kolmetoistaveen koulumatka piteni puolella (tai vehkä vähän yli) ja ensimmäisen viikon on mennyt apostolin kyydillä. Tahti on vaan sen verran rauhallinen, että matkaan kuluu puoli tuntia jos ei enemmänkin. Aikoo kuulemma ensi viikolla ajella pyörällä, vaikka suosii lähes aina kävelyä. Taitaa tulla talvella aika aikaisia lähtöjä että ehtii kasin aamuina kouluun. Mini kulkee vaihtelevasti pyörällä, skootilla tai skeitillä. Vain pakon edessä talvella kävellen. Alakoulu on kuitenkin niin lähellä, että kävellenkin menee maksimissaan 15 minuuttia.

Toinen kouluviikko alkaa huomenna. Kirjoittaja on aina mielissään, kun koulut alkaa. Kyllä kahden ja puolen kuukauden kesäloma on koululaisille ihan riittävästi. Onneksi syysloma on tänä vuonna taas koko viikon mittainen. Siinä kohdassa sitä on taas sitten jo lomalle tarvetta. Mister A aikoo pitää sillä viikolla viimeiset kesälomapäivänsä, jotka jäi nyt kesältä pitämättä ja itekin oon järjestänyt siihen pari vapaapäivää. Sitä kohti nyt sitten vaan siis :)

Kivaa tätä päivää!

Sannis

Loppukesä

Lauantai. Tällä viikolla sää on ollut superkuuma, kostea ja painostava. Yök! Edellisyönä ukkonen jyrisi oikein kunnolla ja satoi ihan hullun kovaa. Eilen vähän jyrähteli, mutta onneksi ollaan päästy aika vähällä. Oon ollut kipeänä ja kotona muutaman päivän. Terassilla on pystynyt istuskella puoleen päivään saakka ja sen jälkeen on ollut pakko siirtyä sisätiloihin ilmalämpöpumpun alle. Loppukesä ei oo mun juttu. Senhän te jo tiesittekin. Tai onhan se jos sää on raikas, mutta tota ummehtunutta, kosteaa kuumuutta en kestä. 

Etätyön myötä sairasloman merkitys on muuttunut. Harvoin oon niin kipeä, että pitäisi vaan nukkua ja tylsistyn kuoliaaksi jos pitää koko päivä tuijottaa telkkariohjelmia. Työnantaja ei tietenkään vaadi työntekoa sairaana, vaan ihan omasta päätöksestä muutan osan sairaspäivistä etäpäiviksi ja avaan koneet. Vihaan yli kaiken olla sairaana, mutta nyt vähän mietin, että silver linings.. tulipa nyt aikaa tehdä rauhassa sellaisia hommia, joihin on yleensä vaikeaa löytää riittävän pitkää rauhallista slottia. Tottakai pähkäilen kuitenkin, olisiko syytä jättää työjutut kokonaan sivuun ja levätä...että kuinka paljon tällaiset jutut kuormittaa henkisesti... että polttaako just tällainen toimintamalli nykyään ihmiset loppuun. Kirjoittajallekaan loppuunpalaminen ei kuitenkaan ihan vierasta oo. Vai ressaako liika asian miettiminen kaikista eniten :D Vaikea arvioida.

Mini on alkanut käyttää Instagramia ja löytää sieltä kaikenlaisia ideoita. Taitaa olla vielä liian nuori mihinkään somesovelluksiin, mutta mun mielestäni IG on näistä harmittomin. Mini tsiigailee koiravideoita, skoottausjuttuja ja ruuanlaitto- + leivontavinkkejä. Tällä kertaa piti testata kotona vesimelonimehujäitä. Vesimelonin sisus kaiverrettiin pois, muusattiin blenderissä mansikoiden ja jugurtin kanssa ja sen jälkeen kaadettiin takaisin kuorikehykseen. Päälle ripoteltiin mustikoita koristeeksi. Pakastamisen jälkeen lisättiin vähän tomusokeria. Työt tykkäsi kovasti. Kirjoittajan hampaille mehujäät on vähän liian jäisiä. Kyllähän tämmösiä vois jaksaa tehdä kerralla isommankin satsin. Eipä tuo haittaisi jos kesällä jokapäiväinen jäätelö vaihtuisi välillä terveellisempään versioon.

Loppukesälle on nyt vielä sellaisia suunnitelmia, että ensi viikonloppuna kun on saarikaudenpäättäjäiset, mennään mökille. Jos vain ollaan kaikki terveinä. Sitä seuraavana viikonloppuna on PowerParkissa huvikauden päättäjäiset. Tytöillä on vielä BlackFriday-rannekkeet jemmassa ja nyt ei ole enää oikein montaa mahdollisuutta niitä käyttää. Tähdätään siis tuohon viimeiseen päivään. Kanadan sisko tulee kohta Suomeen ja aika nopsasti saadaan alkaa laittaa pakettiin mutsin 70-vuotisjuhlia, jotka juhlitaan syyskuussa. Syyskuulle on paljon muutakin hommaa. Kuun alkupuolella avataan töissä uusi keskus ja duunia sitä varten on vielä paljon. Loppukuussa vietetään toisetkin pyöreät synttärit meidän perheessä, kun pikkusisko täyttää 40. Silloin taidetaankin olla jo syksyssä. Mitä te aiotte puuhata nyt kun on vielä vähän kesää jäljellä?

Hyvää viikonloppua!

Sannis

 

Harrastukset

Koulujen alkaessa on täällä mietitty tiukasti myös harrastuksia. Meillä tytöt ei oo koskaan olleet mitään superharrastajia eikä kummallakaan oo ollut erityistä hinkua moniin juttuihin. Kirjoittaja itse taas karsastaa todella pahasti sitä, että suurimmassa osassa esim. urheiluharrastuksia alkaa jo nelosluokkalaisilla ja pienemmilläkin olla treenejä useamman kerran viikossa. Tietysti jos lapsi haluaa harrastaa monta kertaa viikossa, selkeästi jaksaa sen tehdä ja perheessä on siihen tarvittavat resurssit, on homma ymmärrettävää. Meille yksi tai kaksi kertaa viikossa yhtä lajia on enemmän, kuin riittävästi.

Kolmetoistaveellä oli jonkin aikaa ratsastuksen kaverina taidekoulu ja/tai tanssi, mutta on kuitenkin halunnut jättää ne pois. Taide on semmonen juttu, jossa on tosi lahjakas ja toivon, että sen pariin palataan vielä jossain vaiheessa jollain tavalla. Liikunnan suhteen oon tietysti sitä mieltä, että enemmän liikettä pitäisi olla ja mietitäänkin vähän, millä tavalla sitä voisi päiviin lisätä nuorelle, jolle liikunta ja urheilu ei tunnu niin luontaiselta.

Uusi yläkoulun koulumatka on vähän pidempi, kuin alakoulun ja Saimia pitää ulkoiluttaa, joten kävelyä onneksi kertyy päiville jonkin verran. Kerran viikossa on lehtien jako, jolloin tulee liikettä esim. portaissa ja ratsastus + tallityöt on tietysti joka viikko. Toivoisin, että kolmetoistavee kiinnostuisi vielä jostain, jossa saisi kehitettyä kehonhallintaa eikä pieni lisä aerobiseen liikuntaankaan olisi pahitteeksi.

Oon koittanut pitää asian rentona enkä painosta tai huoppaa liikunnasta kaiken aikaa. Haluan kuitenkin, että meidän lapsille on selvää, että liikkuminen kuuluu elämään ja on luonnollista, että sitä tehdään arjessa ja sitten myös ihan erillisenä liikuntahetkenä. Oma terveys ja toimintakyky on tietenkin tärkeintä ja ensimmäinen peruste liikunnan tarpeelle. Pelko omien paino-ongelmien siirtymisestä lapsille elää voimakkaana ihan vain senkin takia, kun tiedän kuinka paljon ne voi syödä aikaa elämästä ja kuinka paljon niihin keskittyminen voi viedä iloa ja aikaa kivemmilta jutuilta. En tietenkään lapsille puhu näistä painoasioista vaan koitetaan mennä terveys ja liikunnan ilo edellä.

Minille liikkuminen tulee luontaisemmin. Harrastusryhmiin osallistuminen taas ei. Testattu on nyt jalkapallo, ninjakoulu ja lentopallo. Kaikissa mini on käynyt hyvän aikaa. Niin, että varmasti on käynyt selväksi, onko juttu oma vai ei. Lentopallon olin ajatellut jatkuvan tänä syksynä, mutta jo muutamia viikkoja sitten mini alkoi iltaisin nukkumaanmenoaikana jutella, että ei haluaisi enää jatkaa. Juteltiin asiasta monta kertaa ja sanoin aina, että ehkä se vaan jännittää ja että eiköhän me nyt aloiteta treenit kuitenkin ja katsota miltä ne tuntuu. Uudet treeniaikataulut tuli ja niiden mukaan viikkotreenejä on kolme. Viime kauden kaksi oli meidän kaikkien mielestä enemmän kuin riittävästi. Kolmet treenit viikossa ja pelit päälle tuntui aivan liian suurelta määrältä lapselle, joka ei alunperinkään haluaisi pelata.. päätettiin, että ei tarvi jatkaa jos ei halua. 

Minin suhteen en koe, että liikuntaharrastus on välttämätön, koska liikkuu niin paljon muutenkin. Mietin kuitenkin, että joku harrastus olisi hyvä olla ihan vain sen takia, että oppisi sitä vähän vieraampien ihmisten kanssa oloa. Yritettiin etsiä kaiken maailman kokkikouluja, mutta ei löydetty mitään sopivaa. Aktiivinen etsintä päättyi, kun koulu alkoi ja saatiin lukujärjestys käteen. Hitsin pitkiä päiviä verrattuna viime vuoteen. Valinnainen ruotsi pidentää vielä kahta päivää tunnilla entisestään ja tuntuu, että harppaus on aikamoisen suuri.

Päätin, että harrastushommat saa jäädä jos ei erityisen mieleistä löydy. Koulussa alkaa tyttökerho nyt nelosella ja sinne mini aikoo mennä. Totutelkoot pidempiin koulupäiviin rauhassa ja mietitään harrastuksia uudemman kerran vähän myöhemmin. Mini käy auttelemassa siskoa lehtienjakohommassa melkein joka viikko ja nauroinkin, että siinähän sulla on harrastus. Sain hyvin pitkän katseen. Jako ei oo ihan kaikista mieleisintä puuhaa ja liian nuorihan mini vasta töihin virallisesti onkin. Ollaan kuitenkin katsottu, että aivan hyvin voi mennä mukaan, koska homma kestää vain tunnin verran ja minillä on aina joku suuri suunnitelma, jota varten haluaa säästää rahaa.

Vaasassa on skeittihalli, jossa ei olla vielä koskaan käyty. Oon nyt ottanut aukioloajat ylös ja aion viedä miniä sinne säännöllisesti skeittaamaan/skoottaamaan. Meidän lähellä on skeittipuisto, jossa mini käy kavereiden kanssa monta kertaa viikossa, mutta talvella ei tietenkään ulkopuistossa voi rullailla. Viime viikolla käytiin ensimmäistä kertaa motocross-radalla, josta mini on puhunut jo jonkin aikaa ja toivon, että mister A ottaa kopin siitä hommasta niin kauan, kuin voi vielä ennen lumen tuloa ajella. Nuo crossihommat saattaa tulla kalliiksi jos niistä innostuu, mutta tärkeintä on kai tässä vaiheessa, että saa kokeilla erilaisia juttuja. Eiköhän se oma sieltä sitten jossain vaiheessa löydy.

Ite haluaisin harrastaa Saimin kanssa jotain. Vaikka aina sanon, että inhoan kaikkia koiraharrastuksia :D Oon myös miettinyt, että kun tytöt on isompia, etsin tai perustan jonkinlaisen showlauluryhmän. Oma harrastaminen on nyt mahdotonta työaikojen puolesta. Jos harrastaisin iltaisin jotain, en näkisi perhettäni koskaan. Löytyispä joku juttu, joka tapahtuu aamupäivästä niin semmonen oliskin kirjoittajalle passeli.

Mitä teillä harrastetaan?

Sannis

Viikonloput

Päästiin, kuin päästiinkin viikonloppuna mökille ja sain noukittua ne seuraavat mustikkalitrat :) Vielä perjantai-iltana ystävä soitti, josko lähdettäis heidän kanssaan Vaasa Festeille lauantaina. Tarjous oli ihan hitsin hyvä, liput valmiina ja kaikki, mutta kieltäydyin kuitenkin. Mini odotti niin kovasti mökille menoa ja halusi myös äidin ja iskän mukaan. Ite olin aika poikki viime viikoista enkä olisi oikeasti jaksanutkaan lähteä. Loppuviimein festit keskeytettiin lauantai-iltana sääolosuhteiden vuoksi. Mökillä ei tuuli tai sade oikein paljoa vaivannut, vaikka aika lähellä festarialuetta oltiinkin.

Vietettiin tosi rauhallinen viikonloppu. Mustikoita sain viitisen litraa lisää pakastettavaksi. Tulevana viikonloppuna taidetaan lähteä vielä kuitenkin samoihin puuhiin, alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen. Tarkoitus oli lähteä vaunuilemaan, mutta kyllä tässä vaiheessa kesää kukkaro kiittää jos ollaan mielummin kotona. Harmittaa vähän kyllä. Tuleva syksy on aika hevi ja viikonloput on nyt aika pitkälle varatut, joten en tiedä pääseekö enää karavaanit kulkemaan meidän pihasta ennen ensi kesää. Tulossa on paljon duunia ja kahdet pyöreät synttärit. Yksi konserttireissukin on loppusyksylle varattu Tampereelle. Joka toisena lauantaina mister A on töissä, joten sekin rajoittaa vaunupuuhia aika rankalla kädellä. 

Kanadan sisko tulee kohta taas Vaasaan ja saarikaudenpäättäjäinenkin vietetään tietysti mökillä. Rakastan mökkiä syksyllä. Rakastan syksyä, edelleen. En erityisesti sen kiireitä, mutta värejä, syksyn aurinkoa, pimeneviä iltoja ja raikasta ilmaa. Luulen, että kun joulu on täällä, ihmettelen taas mihin tämänkin syksyn kaikki viikonloput meni.

Mukavaa tätä päivää!

Sannis

Vesisade

 

No vähän nyt on täällä pasmat sekaisin, kun sataakin vettä. Ja sataa vissiin huomennakin. En yhtään ollut laskenut sen varaan, että ei päästäkään mustikkapuuhiin. Vähän urpoa kyllä etten ollut, koska viime päivinähän on ollut koko ajan tosi sateista. Vai viime viikkoina? Aika menee niin nopeasti, että ehkä nämä sateet on kestänyt jo ennemminkin viikkoja, kuin päiviä. Oikein paljoa ei taidettu saada rantakelejä tälle kesälle. Vai saatiinko? Miten oon nyt jotenkin vähän pihalla..? Menikö kesä jo ja jos meni, niin mihin?

Koululaisilla on vielä viikko lomaa. Työt alkaa olla vähän taantuneita ja molemmat tuijottaisi näyttöjä aamusta iltaan, joten ihan hyvä, että pääsee kouluun. No joo.. mini kyllä ravaa menemään jos naapurista Timi lähtee kaveriksi, mutta aivan liikaa sitä meinaa kaikki meistä unohtua tuijottamaan somea, Minecraft-videoita ja kuka mitäkin. Ite oon tehnyt paljon töitä kotona ja kun istun terassilla koneen kanssa omissa hommissa, en meinaa edes huomata kauanko aikaa on mennyt kaikilla vaan istuessa.

Tänään on perjantai. Tein pitkän pätkän duunia. Yleistä hommaa on paljon, kun moni on lomalla. Yhden uuden jumpankin suunnittelin. Se ei oo koskaan mikään oikein pikainen homma, mutta nyt on maanantaiksi tunti valmiina. Töiden jälkeen trimmasin Saimin. Tämä oli nyt kolmas kerta, kun tein sen ja kyllä siinäkin näköjään harjoitus tekee mestarin. Tai siis vähän parantaa taitoja. Mestaruus on tästä räpellyksestä vielä hyvin kaukana.

Tänään on Vaasa Festival. Useimmiten ollaan oltu menossa mukana. Nyt ei huvita. Vähän kuitenkin pidän somea kauempana, koska tiedän, että kun tarpeeksi tsiigaan muiden festarimenoa, alan kuvitella että haluaisin itekin olla paikalla. Jep.. hullu mikä hullu :D Vaikka oikeesti.. en usko, että oon ainut, johon some vaikuttaa tommosella tavalla. Ihan hyvä, kun sen tiedostaa, niin tietää mistä on kyse. Epäilen, että nykyään tulee tehtyä aika paljonkin asioita, koska "mäkin haluan, kun näen kaikkien muidenkin kivoja juttuja". Kuormittaa aika tavalla. Ja aika vaikea luovia välimaastossa siinä mitä kaikkea ihanaa näkee ja mitä itsellä on oikeasti rahkeita toteuttaa.

Hyvää viikonloppua!

Sannis

Hullu hillomuija

Viime postauksesta onkin vierähtänyt jo reilu viikko. Ei oo ollut ihan elämäni paras reilu viikko. Viime kesänä mulla iski outo kipu kylkeen, pakaraan, alaselkään ja lonkkaan. Ja oli ihan tosi paha. Nyt se tuli uudelleen. Viime vuonna terkkarilla meinasivat, että on joku massiivinen lihasjumi. Kirjoittaja oli hyvin epäileväinen, mutta uskoin loppuviimein kuitenkin, että kai se sitten niin voi olla. No ei ollut. Tällä kertaa googletin itse diagnooosin ja oireet sopi täydellisesti. Mehiläisessä vielä vahvistivat. Lonkan limapussin tulehdus. Ihan hiton kipeä vaiva. Tulee liiasta (yksipuolisesta) rasituksesta. Selevä. Ei tarvis tulla uudelleen. En ihan heti muista, mikä vaiva olis yhtä kipeä.

Kun lonkkakipu alkoi helpottaa, tuli migreeni tottakai. Migreenilääke jota käytän, on ollut loppu koko suomesta jo muutaman kuukauden ja uuden lääkkeen kanssa taiteilu tuo oman mausteensa soppaan. Aika "mielenkiintoisia" päiviä on kyllä takana. Pahoinvointia on löytynyt vaikka muille jakaa ja hikoilun määrä on jotain aivan järkyttävää. Uusi lääke puskee vielä pahemman hien päälle, kuin itse migreeni. Yäk! Elokuun eka, Tommin synttäripäiväkin meni tähän samaan soppaan ja hohhoijjaa.. nyt on kyllä väsy. Ihan tajuton väsy. En meinaa päästä aamuisin sängystä ylös. Mainitsinko jo, että töissä me avataan se uusi keskus kuukauden kuluttua? ... että ihan ei oo nyt ollut aikaa makoilla.

Lonkan tulehdus muistuttaa välillä olemassa olostaan ja eilen ärtyi, kun tein oman treenin. Olin suunnitellut tekeväni vain hartioita ja käsiä, mutta pakko oli alkaa repimään isompiakin lihaksia ja kylläpä se tais rinnalletyönnöt isoilla painoilla olla vähän liikaa. Ei tuo nyt niin kauaa oo vielä vaivannut, mutta rasittaa korvien välissä kyllä. Töihin oon saanut nyt puolitoista viikkoa ajella autolla keskellä parasta pyöräilykautta ja euronkuvat vaan vilisee silmissä. Epäilen, että pyöräily on nimenomaan se, josta lonkka ei pidä, koska tulehdus tuli jo toista kertaa kesällä. En keksi muuta kuin pyöräilyn, jota teen kesällä, mutta en talvella.

No joo, valivalivali. On myös paljon muutakin, kuin valittamisen aiheita. Töissä hommat edistyy hyvin. Tunteja on kertynyt reilusti plussalle, mutta sehän tarkoittaa sitä, että jossain kohdassa saa pitää vapaata :) Eilen oltiin mister A:n kanssa uudella keskuksella roudaamassa vähän kamoja ja kasaamassa työpöytiä. Oon kyllä innoissani. Uudesta paikasta tulee kiva. Pienempi ja samalla ehkä vähän kodikkaampi, LYKKE naisille - konseptin mukainen. Myllykadun LYKKE on hieno ja aina saadaan palautetta siitä, että siellä on niin siistiä ja hyvä fiilis. Vähän etukäteen oon jännittänyt, saadaanko tehtyä toinen yhtä hyvä. Kyllä me saadaan. Luulen, että tuun viihtymään enkä malta odottaa, että saadaan kaikki valmiiksi.

Viikonloppuna päästiin kuin päästiinkin mökille lauantaiaamun migreenihelvetin jälkeen. Kuvien vadelmat ei oo siltä reissulta. Siltä reissulta sain saaliiksi reilun neljä litraa mustikoita. Oon hidas poimija, koska en suostu perkaamaan. Noukitut pitää olla niin puhtaita, että ne saa nostaa suoraan pakkaseen. Joka vuosi tähän aikaan istutaan mutsin kanssa jakkaroilla mustikkapuskassa mökin pihassa. Metsään en suostu, koska hyttyset, mutta ei tarvikaan, koska joka vuosi ollaan saatu litrakaupalla sinistä kultaa tosiaan pelkästään jo pihasta. Toivon, että tämän viikon loppuna ei sada, niin saan noukkia toiset neljä litraa vielä. Ei ne meille talveksi vielä riitä, mutta viime vuotisia on vielä vähän onneksi jäljellä. Oon käyttänyt niin paljon mustaa viinimarjaa smoothieen ja raparperia piirakoihin, että mustikoita on säästynyt.

Säilöntäkausi on siis alkanut ja hullu hillomuija on paikalla. Raparperia oon soseuttanut ja pakastanut jo useamman kerran. Kun saadaan tämä mustikkagate alta pois, niin kyllä se on omenapuuhiin vielä ryhdyttävä tälle vuodelle. Viinimarjat käyn myös noukkimassa faijan puskista, kun kerran tarjolla kuulemma on. Omat puskat alkaa olla jo vähän isompia. Saa nähdä, saadaanko niistä jo ensi vuodelle enemmän, kuin pieniä kourallisia.

Semmosia hommia. Nyt Saimin kanssa ulos ja sen jälkeen kolmetoistaveen kanssa hammaslääkäriin + kenkiä ostamaan ysiveelle. Hammaslääkäri onkin helpompi nakki, kuin kenkien löytäminen ysiveelle. Huuuuh! Lähdetään nyt koittamaan onneamme. Luin muuten postauksen läpi ja löysin joku seitsemäntoista kirjoitusvirhettä. Ei oikein migrainebrain nyt pelaa. Yrittäkee ymmärtää :D

Kivaa päivää!

Sannis