sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Ystäväkirja

Aikuisten ystäväkirja kiersi blogeissa joku aika sitten ja kopsasin kysymykset ylös Satulinnasta ->

Nimeni on... 
Sanna-Maija

Jotkut kutsuvat minua...
Sannaksi tai Santuksi. 99 prosentille jengistä oon Sannis.

Olen syntynyt...
Vaasassa lokakuun 30. päivänä.

Pienenä olin ihan varma, että minusta tulee...
kioskintäti tai kampaaja.

Kolme parasta piirrettä minussa...
Huomaavaisuus, kyky asettua toisen asemaan ja nauravaisuus.

Kaupunki... 
No vaikkapas Kokkola, Naantali, Amsterdam, Maastricht, Wien, Rooma ja Varsova.


Biisi...
Volbeat - Cape of our hero, Maybellene i Hofteholder
Lauri Tähkä ja Elonkerjuu - Kirvessaari, Nuaren likan elämä
Juha Tapio - Kaksi puuta
Sunrise Avenue - Hollywood Hills
John Parr - St. Elmo's fire
Anna Abreu - Music everywhere
Robin - Kesärenkaat
Faithless - God is a DJ
JVG - Tarkenee
TCT - Rannalle
Red Hot Chili Peppers - The zephyr song
Alicia Keys - Girl on fire
Queen - Bohemian Rhapsody
Kenny Loggins - Danger zone
..ja noin pari sataa muuta maailman parasta biisiä :)

Juoma...
Vesi, Pepsi max.

Sarja...
Gilmore Girls, Glee, Friends.

Kosmetiikkatuote...
Ripsari. Olen hyvin valikoiva. Uusi suosikki on Guerlainilta.

Sovellus...
Instagram, Facebook, WhatsApp.

Instagrammaaja...
Olen. Ahkera sellainen. Seuraan yli 500 muuta instagrammaajaa.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen...
Nukkuisin pidempään.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifysta...
Ysäritanssimusaa tai kotimaisia kovia.. Antti Tuisku, JVG, TCT ym.

Pakkaan mukaan matkalle...
Kameran, Aamun rasvat, Aamun Isonallen, särkylääkkeet, Mister A:n lääkkeet, suoristusraudan, hammasharjat, dödön ja lökövaatteet.  Loput vaihtelevasti kohteen mukaan.

Kotona, kun kukaan ei näe...
Pesen pyykkiä ja laitan tiskejä koneeseen :D Istun tietokoneella ja syön herkkuja. Ilmeilen peilin edessä. Tanssin.

Viimeisin sisustusostokseni...
Henkkamaukan lehtiteline.

Paras tapa tuhlata 50€...
Käydä syömässä perheen kanssa. Käydä kasvohoidossa. Käydä ystävän kanssa terassilla.

Ohjenuora elämässäni...
Kohtele muita, kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan. Vanha ja kulunut, I know, mutta mielestäni tuossa lauseessa piilee koko maailman viisaus.
Vaikeina hetkinä -> "This too shall pass".

Terkkuja ja mukavaa vappuaattoa!
Sannis, joka värjäsi tällä viikolla hiuksensa kaupan väripurkilla ja napsi sitten selfieitä :)


lauantai 29. huhtikuuta 2017

That's what she said



Vanhaan blogiin kirjasin aina ylös Annukan juttuja. Jonkun kerran oon tännekin tainnut tuoda tyttöjen hauskoja sanomisia. Kirjaan niitä ylös aina, kun muistan ja välillä oon napsinut myös Facebook-muistoja tähän, kun en oo varma, oonko aikanani silloin kirjoittanut ylös. Tokihan näissä jutuissa pitäis aina olla paikalla, että ne olis hauskimpia, mutta voi että näitä meidän tyttöjä.. on ne semmosia sanaseppoja, että huhhuh! :D

ANNUKKA

Ensin pari vanhempaa settiä...

Vuonna 2012 ->

Annukka on innoissaan hotelli Ilveksessä ja pomppimisen jälkeen lukee Raamattua:
"Äiti tää on varmaan joku leipomuskirja. Mä keksin tän sadun nimeksi nalle puh ja joulut."

Vuonna 2013, kun kerhossa on juteltu jeesuksesta ->

Annukka: Eihän Jeesusta voi pitää kädestä kun ei sinne ylety, kun se jeesushan on tuolla ylhäällä taivaassa.
Äiti: "No niinpä! Ehkä Tommi voi!"
Annukka: "No niinpä muuten voikin, kun Tommihan on nyt taivaan isän lapsi. Mutta silti sä oot sen äiti ja me ollaan sen siskoja. Tommi on kuollu, mutta Aamu on meidän uusi vauva ja se ei kuole. Ja me annettiin sille aika ihana nimi... Aamu Aurora, niinku Aamu Ruusunen."

Annukka leikkii Frozenin Elsaa. On viittaa ja on ties mitä rekvisiittaa. Typy onnellisena: "Kato iskä!" ja iskä toki on heti kärryillä: "No oho! Mikäs joululepakko meille on muuttanu?"

Sitte vähän uudempaa...

Annukka tsiigailee pientä ensiapupakkaustaan, kun Aamu on satuttanut sormensa: "Tarvitko laastaria? Tai on täällä kipsikin, jos oikeen pahasti kävi!"



Iskä: "Sovitaanpa Annukka, että tästä lähtien ei vessaan oteta mitään tavaroita!"
Annukka: "NO SELVÄ! Se koskee sitte myös sun puhelinta!"

Annukka: "Mihin sä oot menossa noin nättinä?"
Äiti: "Koulutukseen"
Annukka: "Ei kai siellä ny noin nättinä tarvi olla?"
Äiti: "Häh? Oonko mä muka jotenki nättinä vai?"
Annukka: "No oot. Eksä ny haloo itte tiedä, koska oot nättinä?"
Sitte se pyörittelee päätään, mun viisas lapseni. Ja äiti laittaa kädet kyynerpäitä myöden ristiin, että tua pieni viisas ei koskaan kadota kykyä nähdä itseään nättinä, niinku äitinsä teki.

Annukka miettii synttäreitään. "Mun mielestä ne synttärit meni niin nappiin. Vaikka olihan siinä se yks mökötys. Mutta kyllä kai sitä ny herranjumala joskus saa mököttää!"
-> Kesken kynttilöiden puhalluksen typy sai siis raivarin, kun pelkäs että muut kakkukoristeet syttyy palamaan ja lähti ovet paukkuen omaan huoneeseen :D


Annukka: "Mä uskon äiti, et se oot sinä joka ehtii hakea meidät mummun luota, koska iskällähän loppuu työpäivä nykyään kuus minuuttia myöhemmin. Sehän on sanonu."
Kiky on ilmeisesti menny jakeluun.


Tanssikoulu Kipinässä oli Kiaran synttärit -> "Siis, Kiara halus aiheeksi prinsessan ja tanssiksi hiphopin. Arvaa hypittiinks me siellä seinille?"


Annukka ja kaveri leikkii jouluaattoa: "Jouluaattona kaikki nauraa. Jouluaattona kaikki laulaa ja riemuitsee. Sä vaan siellä makaat sohvalla!"


Annukka: "Mun mielestä Suomi on tosi hyvä maa asua, kun mä oon oppinu just suomea puhumaan kaikista parhaiten!"

AAMU

Mutsin Facebook-päivitys ->

En kestä, ku tua mun lapsi tsiigaa jotain lastenohjelmaa, jossa matkustetaan ympäri maailmaa. Siinä sitte herra Mamadu odottaa puskataksia, joku soittaa bongorumpuja, yks tanssii tsabaria ja kaikilla miehillä on pitkät mekot tai mitkäliekaavut. Mini sitte mulle terävänä: "Tiesikkö, että toi on Englanti. Ei ku Ruotsi se oliki. Toi on kuule ruotsi."

"Nykyajan lapset tsiigas Barbie ja kolme muskettisoturia ja siinä sanottiin kohtuullisen monta kertaa: "Et päihitä minua!" Iltapuhteiksi sitten tyypit miekkailee ja huutaa: "Et päivitä minua! Et päivitä minua!"

Aamu: "Mitataanpas kuinka pitkä sä oot...joo-o, viiskymppiä!"

Annukka: "Aamu! Viiskymppiä ei oo pituus, vaan niinku vaikka viidenkympin seteli."
Aamu: "Jaahas..mitataas tämä pöydän jalka..joo-o, viis seteliä!"

Annukka: "Kuka tähän on hakannu näitä reikiä?"

Aamu: "Olkoon ny kuule vaikka Erkki siihen hakannu!"

Aamu: "Isi ei koskaan muista laittaa turvavyötä."

Äiti: "No pitäis kyllä muistaa."
Aamu: "Nii-in. Pitää vissiin nyt vähä keskustella isin kanssa!"

Aamu: "Pelataanko jotain?"
Äiti: "Juodaanko ensin aamukaffit. Sä voit ihan hetken kattoa jotain ohjelmaa."
Aamu: "Okei."
Äiti: "Tai oikeestaan, pelataanko joku korttipeli sillä välin, ku kahvi tippuu?"
Aamu: "En mä haluakaan."
Äiti: "Ahaa, tuliko susta nyt heti teeveen orja?"
Aamu: "Ei, ku musta tuli teeveen akka."

Äiti: "Mistäköhän me löydettäis semmosia karkkeja, mistä vois tehdä koruja?"

Aamu: "Mä oon nähny niitä jossain. Mut se oli ennen meidän Floridaan menoa. Se oli kauan kauan sitten... Silloin, kun oli vielä dinosauruksia. Eli ennen sitä meidän reissua!"

Aamu: ""Sitte ku mä oon iso ja meen luudalla niin mähän voin mennä kuuhun!"
Perusoletus siis on, että isona kaikki osaa mennä luudalla :D


Äiti: "Eikä.. miten te ootte jo valmiita?"

Annukka: "Kuule, sen päivän mä haluaisin nähdä, kun sä oot ennen meitä valmis."
Aamu: "Ja mä haluaisin nähdä sen päivän, kun äiti tulee mua päiväkoduista hakemaan."

"Äiti, koska me voitais tehdä semmonen palaveri? Että pitää niinku tehdä meistä semmonen ympyrä, joka on niinku se palaveri. Siinä sitte sanotaan jotain ja sit sen jälkeen pelataan futista."

Annukka: "Aika hienot nää uudet naulakot kyllä.."
Aamu: "Niin on... hmm.. pitäsiköhän kuvata?"

Äiti: "Mentäiskö Annukkaa saattelemaan kouluun?"
Aamu: "Mä en kyllä tuu!"
Äiti: "No mitä jos mä sitte meen..."
Aamu: "No joo... mutta neljävuotiaitahan ei sais jättää yksin kotiin."


Aamu lukee iltasatua mulle ja Annukalle: "Tämä on dinotosaurus. Näitä on talvisin alueilla. Suomen alueilla ja planeetoilla."

Rentoa lauantaita!
Terkuin,
Sannis

P.S. Jostain syystä Blogger haluaa tehdä enemmän rivivälejä joihinkin kohtiin, kuin minä. Se haluaa myös muuttaa fonttia sekä tekstin väriä ja kokoa joillekin riveille. Vappumeininki ilmeisesti päällä jo :D

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Satunnaiset (epä)toivon hetket


Migreeniputki on kestänyt useamman viikon. Välissä on yksi tai kaksi parempaa päivää. Silloin vihlaisee välillä kipeästi vasemmasta ohimosta tai vasemmasta poskesta aivan, kuin särky paukahtaisi päästä poskiluuhun. Muuten on parempi olla ja oon helpottunut. Kunnes se yhtäkkiä alkaa taas. Jos aurinko paistaa vasemmalle puolelle päätä. Jos tuoksut on liian voimakkaita. Jos yö on katkonainen. Jos jos jos. Ei hajuakaan, mikä kaikki sen laukaisee. Kroonistuessaan migreeni ei ole enää kohtauksia, vaan jatkuvaa, lannistavaa, kaikki voimat syövää aivosumua ja tasaisesti junnaavaa hermosärkyä. Kipu on huomattavasti laimeampi, kuin yksittäisissä lyhyemmissä kohtauksissa, mutta yleisvointi romahtaa nopeasti eikä oireiden alkua ja loppua enää erota niin hyvin.

Migreenilääke ja särkylääkkeet coctailina auttaa vaihtelevasti särkyyn, mutta ei väsymykseen ja sumuun. Niitähän ne vain pahentaa. Muisti pätkii eikä ajatus kulje. Kroppa on väsynyt ja veltto. Välillä tulee ahdistus, ihan fyysinen sellainen. Aivan, kuin olisi pakko purra hampaat yhteen niin kovaa, että ikenet hajoaa tai painaa kynnet kämmenistä läpi. Tuntuu, että on pakko päästä omasta kehosta ulos...ettei enää kestä olla oman nahkansa sisällä.

No joo, nämä migreenijaaritukset nyt ei varmasti kiinnosta ketään, mutta voi morjens, että mä oon välillä väsynyt! Oon koittanut hoitaa normaalit puuhat ja sen lisäksi käyn melkein joka päivä moikkaamassa mummua. Koitan auttaa sen mitä pystyn; käyn kaupassa, katkon sokerinpaloja, autan puseroa päälle, leikkaan tukkaa ja pidän seuraa. Mummu on asustellut yksin ja pärjännyt hyvin, vaikka on lähemmäs ysikymppinen, mutta kaatuminen joitain viikkoja sitten hankaloitti hommaa murtuneen käden ja revenneen reisilihaksen takia.

Kaikesta huolimatta yleisfiilis on pääasiassa aika positiivinen, mikä on omasta mielestä yllättävää. Satunnaisina hetkinä annan epätoivon lyödä yli ja tuntuu, että alan porata. Joskus alankin. Tsiigailen ihmisiä, jotka elää normaalisti päivän puuhia ja tunnen oloni maailman yksinäisimmäksi tyypiksi aivosumuni ja särkyni kanssa. Aika nopeasti pääsen kuitenkin jaloilleni noiden hetkien jälkeen ja oon pärjännyt kuiteskin melko hyvin koko tämän ajan. Toki hävettää, kun unohtelen välillä asioita ja vapaapäiviä odotan, kuin kuuta nousevaa, että saisin huilata.

Kuitenkin kaiken päällä häilyy sellainen hiljainen kiitollisuus. Siitä, että se on minä, joka on kipeä eikä tytöt. Siitä, että meillä yleensäkin on tytöt. Siitä, että mister A. yrittää ymmärtää ja käskee muuttaa lääkkeitä jos edelliset ei auta. Siitä, että mulla on vielä mummu, jota käydä moikkaamassa. Ja kaikesta muusta. Tämä on nyt toinen kevät, kun migreeni kroonistuu. Edellinen kerta oli kaksi vuotta sitten. Kun tietäis mistä se johtuu. Mikään ei ole itsestään selvää. Ei varsinkaan terveys.

Eilen maailma kirkastui yhtäkkiä. Värit palasi ja sumu hälveni. Energiaa oli vaikka naapurillekin antaa ja aamupäivän Body-tunti tuntui huikealta. Tänään värit on taas harmaammat ja me laitettiin töiden jälkeen verhot kiinni, piirretyt Netflixiin ja istuttiin sohvalla. Haluaisin kertoa vaikka mitä. Siitä, että minä ja mister A tavattiin tasan kaksitoista vuotta sitten. Tai siitä, että mun mittariin paukahti just 21. kevät ryhmäliikuntaohjaajana. Tai siitä, kun meni hermot ekaluokkalaiseen. Tai siitä, kun meinasin haljeta ylpeydestä, kun just se ekaluokkalainen on just meidän oma. Nyt en kuitenkaan ehdi, koska me lähdetään etsimään minille Batman- tai Spiderman-pukua. Mister A on tekemässä puutöitä anopin luona. Luulen, että me tytöt saatetaan käydä ostamassa myös pari donitsivuokaa :)

Terkuin,
Sannis

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Nykarleby


Viikonloppuna tehtiin Mansikkasaaren lisäksi toinenkin retki. Lauantai-iltapäivänä kyllästyttiin odottelemaan josko minin lisäksi joku muukin oksentaa ja lähdettiin ajelulle. Vaikka Aamu oli ollut ihan ookoo koko päivän eikä kenelläkään muulla ollut mitään oireita, pakattiin varmuuden vuoksi mukaan pyyhkeitä, puhdistusliinoja ja vaihtovaatteita :D Varmaan jos ei oltais pakattu, ois oksutauti iskenyt matkalla.

Ajeltiin Nykarlebyhyn. Siellä mun mummu ja pappa asui koko mun lapsuuteni ajan ja vietettiin siellä viikonloppuja. Kovin montaa korttelia ei tarvi kiertää, että on nähnyt koko kylän ja mun mielestä se oli ihan samanlainen, kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Toki keskustan burgeripaikkaa ei silloin joskus vielä tainnut olla ja sehän piti testata. Hyvää oli ja kiva oli käydä. Kotimatkalla pysähdyttiin kivipuistoon, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan aina tytöille yhtä kiva.

Lapsena ajeltiin mun sedän kyydissä kotiin aina sunnuntaina siihen aikaan, kun Alivaltiosihteeri tuli radiosta. Ja pappa muisti aina kysyä, mentiinkö Munsalan kautta. Nyt mentiin.

Sannis


maanantai 24. huhtikuuta 2017

Mansikkasaari


Lähemmäs kesää mennään koko ajan. Hitaasti, mutta eikö me sinne taas päästä. Tänä vuonna taitaa lunta sataa vielä vappunakin, mutta kyllähän nuo jäät näyttää sulavan. Aurinkokin lämmittää jo hitusen enemmän. Kyllästyn kävelemään aina samoja kortteleita tässä kodin ympärillä ja haluaisin useimmiten lähteä ulkoilemaan johonkin muualle. Johonkin, missä on tytöille vähän uutta nähtävää ja itellekin vaihtelua reitteihin. Mansikkasaari Vaasan Palosaarella oli just täydellinen sunnuntain ulkoilukohde.

Ensin leikittiin leikkipuistossa ja sen jälkeen heiteltiin kiviä veteen. Joutsenissa riitti ihmettelemistä ja veden hiomat kalliot tuntuu jalan alla aina yhtä ihanalta, vaikkei niitä kilometrikaupassa oliskaan. Mini halusi kävellä laitureilla ja katsella veneitä, joita oli jo muutama vedessä. Ekaluokkalainen olis tahtonut merimuseoon, mutta se on vielä suljettuna. Koitetaan uudelleen toukokuussa. Ja siis, minillä oli pyörä mukana. Ei me sillä muuten vaan käytetä kypärää. Vaikka olis ehkä tarve :D

Pienet jutut saa onnelliseksi. Vielä tytötkin tyytyy niin vähään. Mun mielestä oli jotenkin ihanaa, että ekaluokkalaisellekin kelpasi mun kaapista kaivama Reiman lempparihaalari. Ei se sitä kouluun laittanut, mutta retkelle kuiteskin. Se on semmonen haaveilija ja luonnon äärellä aina niin onnellinen. On varmaan edellisessä elämässään ollut joku keijukainen ja nyt rakastaa metsää ja lainehtivaa merta.

Minin kanssa on tänään pidetty vapaata aamupäivää. Leikittiin legoilla. Siivottiin terassi ja eteinen. Pestiin toppavaatteita toivoen, että niitä ei enää tarvittaisi. Täytettiin viimeinen hoitopäivälista päiväkotiin tälle keväälle. Toukokuun jälkeen alkaa tytöillä taas pitkä kesäloma, niinkuin joka vuosi. Ehdittiin tehdä pieni lenkki ja poikettiin leikkipuistoon. Nyt on mamalla kahvi- ja blogitauko. Minillä Netflix-tauko, kun ei se kotona enää päikkäreitä nuku. Ensi viikolla alkaa duunissakin kesäkausi. How cool!

Mukavaa tätä viikkoa!
Sannis

P.S. Oon ihan unohtanut ilmoittaa, että mumman maton voitti Sennin äiti Laura. Mahtava määrä tuli arpoja kippoon. Kiitos <3

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Uutta kotiin

 *Yhteistyössä Kaunis Coto

Viikonloppu taas takana. Aina yhtä nopsasti. Mini oksensi perjantai-iltana, joten matalaa profiilia on pidetty. Viulut vaikeni onneksi sen yhden ökän jälkeen ja Aamu on ollut ihan ookoo kunnossa, mutta ollaan odoteltu, kuka tipahtaa seuraavaksi. Ei vielä kukaan. Luultavasti ensi viikolla siis. Epäilen, että arpa osuu meikäläiseen. Vaikka monet muut taudit onnistun usein kiertämään, on kaikki pahoinvointiin liittyvä yleensä meikäläisen juttu. Ikävä kyllä. Tiistaina on semmonen vähän erikoisempi happeninki duunikuvioissa tulossa, joten hyvin vahva epäilys on, että hommat osuu siihen kohtaan. Tottakai :D 

Kotosalla keräilin pääsiäisjuttuja pois vapun tieltä. En kuitenkaan malttanut ennen kaappiin laittoa olla kokeilematta, miltä nuo ihanat värikkäät pääsiäismunat näyttää Kaunis Coto-putiikin lasiastiassa. Viikonlopun aikana tarjosin kulhosta salaattia (otin ensin munat veke) ja kokeilin soveltuisko se meikkisäilytykseen. Soveltuihan se. Lopuksi laitoin sinne tulppaanit ja kaikista ihanimmat ne oli taiteltuna kulhon sisään. Tämän astian luvataan toimivan myös lyhtynä.

Vitsi, että mun oli jo ikävä Kaunis Cotoa. Ehdittiin tehdä vain pikakierros putiikille matkalla ekaluokkalaisen voikkaan, mutta spottasin jo muutaman kivan, jota varten täytyy mennä takaisin. Riviera Maison-hinnat oli pikkusen pudonneet. Cotossahan löytyy Maisonia aikamoinen valikoima eikä modernimmankaan tyylin kannattajan tarvi lähteä kotiin tyhjin käsin.

Postauksen astia löytyy täältä ja itse putiikki on Vaasan Vöyrinkaupungilla, osoitteessa  Vöyrinkatu 22.

Sannis

P.S. Tuli yhtäkkiä mieleen vanhan blogin Kaunis Coto-postaus, jonka jokainen sana alkoi K-kirjaimella. Muistaako kukaan sitä? Vähänkö oon muka ollu kekseliäs :D


lauantai 22. huhtikuuta 2017

46 000 euron tuoksu

Tähän aikaan vuodesta mun ihoni on kalmankalpea. Floridan reissusta on jo sen verran pitkä aika, että päivetys on häipynyt ja tilanne on aika jäätävä. Kasvot on harmaat, kuin haamulla ja iho epätasainen ja kelmeä. Muutama viikko sitten mahtava Le Grand Classique - kasvohoito kirkasti ilmettä ja fiilistä useamman asteen. Nyt on hakusessa oikea meikkivoide. Alkaa muikkeli tulla vanhaksi kai, kun pitää saada enemmän peittoa ja pysyvyyttä, että tohtii tsiigailla peiliin :D


Vaasan ylätorille Rewell Centeriin on avattu uusi luxuskosmetiikkaa myyvä ihana putiikki. Ja kun sanon luxus, en tarkoita, että kaikki olis kallista, vaan liikkeestä löytyy jokaiselle jotain. Guerlainilta voi tilata oman nimikkotuoksun hintaan 46 000 euroa, mutta Next Beautyssa pärjää vähän kevyemmällä kukkarolla :D Sain kutsun liikkeen bloggaajailtaan ja lähdin mestoille meikkivoiteen kiilto silmissä.

Tarina liikkeen takana on mun mielestäni mahtava. Kolme naista, jotka työskentelivät aikanaan yhdessä sittemmin lopettaneessa liikkeessä ajautuivat kaikki omille tahoilleen töihin. Kaikilla kuitenkin oli mielessään ajatus, että haluavat tehdä töitä kosmetiikan parissa, mutta nimenomaan yhdessä, toistensa kanssa. Ihan huikea juttu! Melkein jo näiden naisten yhteishengen takia tarvii käydä Next Beautyssa, joka henkii fiilistä siitä, että kaikki on tehty sydämellä. Myynnissä olevat sarjat on valittu harkiten ja huolella ja liike on siisti ja valoisa. Alan rautaiset ammattilaiset Nanna, Riikka ja Tina ovat laittaneet parastaan ja etsivät tällä hetkellä mahdollisimman laadukasta ekologista värikosmetiikkasarjaa. Tuotteiden pitää läpäistä Nannan tiukka seula ennenkuin pääsevät myyntiin.

Guerlain-edustaja Ainura kertoi Guerlain-tuotelinjan historiasta. Yllättävän mielenkiintoinen setti. Mua aina semisti ahdistaa kaikki tämmöset luentotyyppiset jutut, koska jännitän esiintyjän puolesta. Jep, kuulitte oikein.. friikkiminä pelkää, että tilanteesta tulee jotenkin vaivautunut. Aikamoista :D Kokeeko ketään muu tällaisia juttuja vai oonko ainut? No, tällä kertaa huoli oli turha ja tilaisuus oli tosi kiva ja rento. Opittiin monta mielenkiintoista juttua Guerlainin vaiheista ja merkki sai ainakin mun mielenkiintoni ihan täysin.

Parissa minuutissa Ainura löysi mulle oikeansävyisen meikkivoiteen ja sain testerin kotiin mukaan. Ite olisin joutunut kääntämään ja vääntämään noiden sävyjen kanssa puoli päivää. Suosittelen kysymään apua ammattilaiselta. Saatiin kotiinviemisiksi myös goodiebag, jota en oo vielä ehtinyt tutkia. Säästin sen, että saadaan kasiveen kanssa tutkia sisältö yhdessä. Luulen, että ekaluokkalaisen juhlahetki koittaa tänään :)

Kiitos Next Beauty!
Kiitos Ravintola Kulma!
Kiitos Guerlain!

Tulemme näkemään vielä uudelleen!
Sannis

perjantai 21. huhtikuuta 2017

FriYAY


No niiiiiin. Edellisessä postauksessa peräänkuulutettiin positiivisuutta. Edellisyönä n. klo kolmen paikkeilla totesin, että positiivisuus on perseestä. Migreeni palasi vain 6 päivän tauon jälkeen. Unbelievable! Nyt äkkiä ubikinoni käyttöön. Se auttoi puolitoista vuotta sitten, kun kohtaukset alkoi pitenemään. Toivotaan, että auttaa tälläkin kertaa.

Olin ajatellut, että mulla on kuukausi aikaa seuraavaan settiin, mutta nyt kun kipu tulikin ihan puskista näin nopeasti takaisin, veti se kyllä mielen matalaksi. Alkoi jo jotenkin hävettää ja mietityttää, mitäköhän muut ajattelee. Miten nää viime viikot nyt onkin olleet tällaisia, että koko ajan joku paikka kremppaa?!

No, päivästä selvittiin, pienet itkutkin itkettiin ja illalla alkoi jo vähän helpottaa. Nyt otetaan käyttöön se positiivisuuslista, josta aiemmin puhuin, ettei aivan mee hommat penkin alle.

Eilisessä päivässä kivaa oli esimerkiksi nämä jutut ->

- Aamu-uninen neljävee, joka hiippailee sohvalle viereen
- Annukka, joka silitti päätä ja sanoi: "Äiti, toivottavasti sä paranet pian!"
- Huikea työkaveri, jonka kanssa jaetaan duunit niin, että saadaan hommat aina hoidettua
- Bossin visiitti (muikkeli on äitiyslomalla eikä kovin usein nyt just nähdä)
- Pieni höpötyshetki Kaunis Coto-putiikissa Minnan kanssa ja duunissa kivojen naisten kanssa. Terkkuja ainaskin Seijalle ja Teijalle <3
- PT-Hennan pitämä tosi hyvä ravintoluento
- Wasa Royals -joukkueen vastaanottama haaste. Jenkkifutarit kävi EasyFit Vaasassa testaamassa BODYATTACK-tuntia. Oli muuten aikamoinen meno!

FriYAY!
Sannis

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Positiivisuus


Kun törmään negatiivisuuteen, alan väkisinkin miettiä positiivisuuden voimaa. Kuinka suuri vaikutus sillä onkaan, että katsoo asioita positiivisella mielellä. Mua ärsyttää semmonen "kaikki on paskaa" - asenne. Välillä on todellakin paskaa ja tuntuu, että siinä itsessään saa rämpiä polvia myöden, mutta semmonen yleinen negatiivinen suhtautuminen kaikkeen nyppii mua. Kaikki on tosiaan kakkaa jos sen valmiiksi niin ajattelee. Välillä positiivisuutta on vaikea löytää, mutta mun mielestä se pitäis jostain aina hakemalla hakea. Kirjoittaa vaikka paperille, mikä on omassa elämässä mukavaa jos tuntuu, että sitä ei muuten löydy. 

Elämässä on raskaita hetkiä (tai vuosia..sekin on koettu) ja mun elämässä esim. just päättynyt 11 päivän migreeniputki, jolloin sattuu koko ajan ja kaikki tuntuu ihan liian raskaalta, on niitä negatiivisia asioita. Silti on pakko nähdä pilven kultareunus, että selviää eteenpäin. Valittaa saa ja pitääkin mun mielestä silloin, kun siltä tuntuu ja fiiliksiään pitää pystyä purkaa läheisille, mutta miksi nähdä kaikista jutuista, joka ikisestä asiasta vaan ne negatiiviset puolet? Ja kuinka pitkällä ollaan jos omaa negatiivisuutta pitää levittää eteenpäin ja ärsyyntyä muiden positiivisista jutuista?

Tämmösiä mietin tässä aamupuhteiksi. Oliko ny vähän liikaa saarnausta? Mä en pidä myöskään saarnaamisesta ;D Itsehän oon yli kova urputtamaan silloin, kun on raskasta, mutta siitä huolimatta näkisin, että oon aika positiivinen ja muita kannustava tyyppi. Toki, vaikea sanoa miltä näyttää ulospäin. Niin ja toki... mikäs oikeus mulla on ärsyyntyä negatiivisuudesta? :D

Niin, ja kuvat on Instagram-materiaalia pääsiäiseltä. Mister A teki saunakauhan itse koivuhalosta. Minä ensin vähän epäilin ja olin negatiivinen. Ei olis kannattanu. Onko vähän hieno, hä?

Auuuuurinkoisin terkuin,
Ärsyttävä positiivari Sannis


tiistai 18. huhtikuuta 2017

Pääsiäinen


Nuan vain meni yli nopsasti neljä vapaata. Meillä oli siistiä. Toivottavasti teilläkin. Ehdittiin tehdä sata juttua eikä siltikään tuntunut, että olis kiire.

Mun pikkusiskon pojat yökyläili meillä torstaista perjantaihin ja ulkoiltiin skeittipuistossa. Isosiskon perhe ja mutsi tuli kaffittelemaan perjantaina ja aika vilske kävikin, kun koko porukka oli koolla. Illalla ehdittiin vielä hyvin ottaa iisisti, kun vieraat kaikki lähti päivällisaikaan.

Lauantaina trulliteltiin. Kasivee tahtoi itse maalata kissan viikset. Olivat sopineet kaverinsa kanssa, että kaveri on noita ja typy sitten noidan kissa. Neljävee oli ekaa kertaa kierroksella ja innostui niin kovasti, että meinas lähteä seuraavana päivänä uudelleen :D Dinnerit syötiin ystävien luona ja siitä jatkettiin pääsiäiskokolle, joka tosin oli vähän liikaa jo meidän tytöille. Väsy painoi sen verran, että hiippailtiin kotiin ja nukkumaan.

Sunnuntaina pääsin aamusta salille. Sen jälkeen väsättiin jauhelihapihvit ja kermaperunat mister A:n porukoille ja tytöt ehti leikkiä pitkän tovin kavereiden kanssa. Minä kävin mummun luona höpöttelemässä ja vielä illalla serkku lapsineen piipahti kylässä. Mister A lähti kahville kaverinsa kanssa ja minä simahdin sohvalle viltin alle.

Maanantaina lähdettiin serkun perheen kanssa retkelle. Tytöt lähti pyörillä, aikuiset kävellen. Kaksi ja puoli tuntia haukattiin raitista ilmaa. Välillä jäi pyörät parkkiin ja käveltiin metsässä. Kohokohta oli tietysti eväiden syöminen. Loppupäivä vietettiin omalla porukalla. Mister A korjasi leikkimökin katon. Me tytöt pötköteltiin sohvalla ja käytiin mun mummua moikkaamassa. Lopuksi käytiin vielä saunassa ja tytöt pääsi ajoissa nukkumaan.

Huh, aika monta hommaa! Ja silti tuntuu levänneeltä. Kivaa! Joskus onnistuu!
Sannis 


sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Sukkasunnuntai


Piti oikein kuningas Googlelta kysyä, että miksi tätä ekaa pääsiäispäivää sanotaan. Sukkasunnuntai. Selevä. Villasukkasunnuntai sitte mulle :D Kävin salilla aamusta ja happihyppelykin on tehty, joten nyt sitte höntsää vaan koko loppupäivä. 

Pääsiäinen rullaa erittäin mukavasti so far. En tiedä saisko nyt sanoa ääneen, mutta sanon kuiteskin.. Migreeni poistui. 11 päivää se tällä kertaa mua ilahduttikin. Huuuuuh! Varmaan ny tulee bäkkiin heti, kun tässä tuuletan. On se kyllä aikamoinen vaiva. Aika yksinäistä sen kanssa on olla, kun tuntuu, että ei muut voi ymmärtää. Miten vois jos ei oo ite kokenut. Niinhän se on kaiken kanssa.

No, anyways.. nyt on hyvä olla. Mitä nyt vähän noi herkkuhommat ahdistaa. Ei oo kyllä #vähemmänpullaa - haaste ollut nyt ihan ekana mielessä viime päivinä. Otamme siis ryhtiliikkeen. Toki just söin tässä kahvin kanssa pari pientä suklaamunaa. Voi yhyren kerran :D

Niin, että ei mitään asiaa. Piti vaan päästä sanomaan, että tuntuu mukavalta just nyt! Seuraavaksi laitetaan jauhelihapihvitehdas käyntiin mister A:n kanssa. Saadaan pian lounasvieraita!

Rentoa sukkasunnuntaita!
Sannis

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Carrot cupcakes


Olisko vielä hakusessa jotain leipomisideaa pääsiäiseksi? Miten olis porkkanakuppikakut? Väsäsin niitä eilen ja on ne vaan niin hyviä. Tein aika pieniin vuokiin niin sain ison satsin ja sai syödä useamman ;D Oon pariinkin otteeseen saanut ystäviltä porkkanakakun ihania reseptejä, mutta jostain syystä en tähän hikeen niitä nyt mistään löytänyt ja tein DR.Oetkerin reseptillä..noin niinku suurinpiirtein :)

PORKKANAKUPPIKAKUT
3 porkkanaa
200g voita
4dl sokeria
4 kananmunaa
1dl maitoa
4dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2tl vanilliinisokeria
2tl kanelia

Kuorrutus:
Maustamatonta tuorejuustoa
Tomusokeria

Raasta porkkanat.
Sekoita kuivat aineet keskenään.
Sulata voi, lisää siihen sokeri ja sekoita tasaiseksi. (Itse sekoitin käsin perusvispilällä).
Vatkaa joukkoon kananmunat ja sen jälkeen vielä porkkanaraaste.
Lisää kuivat aineet ja maito.

Jaa vuokiin (täytä vuoka vähän yli puolilleen),
Paista 175 asteessa 25 minuuttia.

Täytteeseen laitoin 400g tuorejuustoa ja tomusokeria niin, ettei ollut ihan yliällömakeaa. Kokeilemalla löytyy itselle sopiva combo. Sähkövatkaimella vaan sekaisin ja pursottimeen.
Muutama mun muffareista jäi ilman täytettä, koska laitoin aika reippaalla kädellä. Olis siis tähän satsiin saanut olla vielä yksi 200 gramman paketti tuorejuustoa lisää. Korkeampiin muffarivuokiin jos tekee, tulee kuppikakkuja tietysti vähemmän ja silloinhan saattaa tuo 400g riittää.

Näitä kannattaa kyllä kokeilla. Niin ihania!
**********
Mukavaa lauantaita! Trullitelkaa hyvin!
Terkuin,
Sannis

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Mukavaa


Pitkäperjantai alkaa sohvalla pötköttelyllä, bloggaamisella ja piirretyillä. Neljä serkusta istuu saman peiton alla ja kinastelee, kenen koivet osui kenenkin koipiin. Serkuksista viides ja vanhin, 15 vee nukkuu vielä, tottakai. Parka joutui lähtemään pääsiäiseksi pois omista puuhistaan, mutta ehkä se selviytyy. Toki, kun muistaa sen oman teiniaikojen tuskan mökille lähdöstä silloin, kun olis halunnut olla kavereiden kanssa, niin en oo ihan varma.

Siirryttiin mister A:n kanssa sohvamajoitukseen, että saatiin koko serkuskööri makuuhuoneisiin nukkumaan. Myöhemmin tänään saadaan lisää vieraita Tampereelta. Serkku nro 6 ja sen vanhemmat. Pääsiäismunavarastot on täytetty, mutta luulen, että tilanne vaatii myös hieman mokkaruutua. Eräillä Tamperelaisilla on hyvin läheinen suhde mokkaruutuihin ja luulen, että syntyy palautetta jos niitä ei oo tarjolla.

Pääsiäinen on yksi mun lempipyhistä. Se tulee aina niin tarpeeseen pitkän ja raskaan alkuvuoden jälkeen. Niin tälläkin kertaa. Nyt otetaan iisisti eikä hötkyillä turhia. Oon suunnitellut vähän leipomista, yhden salitreenin ja paljon hengailua seuraavalle neljälle päivälle. Just nyt ei migreenisärkyäkään tunnu, joten onhan tämä nyt mukavaa!

Sannis

torstai 13. huhtikuuta 2017

Kiirastorstai


Tänään on kahvia. Ja aurinko paistaa. Eilen uuden migreenilääkkeen jälkeen särky ohimolla terästyi ja sen jälkeen yhtäkkiä häipyi kokonaan muutamaksi tunniksi. Olen toiveikas myös tämän päivän suhteen. Tytöt menee kouluun ja päiväkotiin. Mä menen töihin kahdessa erässä. Ensin on asiakaspalvelua, jumppaa ja treenit 60+ - ryhmän kanssa. Sen jälkeen kruisailen kotiin pariksi tunniksi tyttöjen kanssa. Odotetaan mister A kotiin ja syödään dinneriä. Sen jälkeen heitän ekaluokkalaisen jumppaan ja loikkaan ite takaisin duuniin hetkeksi. Mulla on vähän officehommia, jotka haluan saada pois ennen pääsiäistä. Iltaseiskaan mennessä pitää kaikki olla valmista, koska silloin mulla on miitinki.

Jep, lupasin lähteä mukaan "Kurvit kuntoon" - pienryhmätreeneihin. Kolme kuukautta nostetaan rautaa yhdessä aina torstaisin meidän PT-Hennan johdolla. Siistiä! Oon halunnut osallistua pienryhmään siitä lähtien, kun niitä on meillä järkätty, mutta koskaan ei oo vielä aikataulut osuneet yksiin tai jumppakalenteri antanut periksi. Nyt kuulkaa mennään. Vähän jännittää, mutta tosi innokkaasti odotan, että jumppapirkko oppii uusia niksejä myös salin puolella. Luulen, että meillä tulee olemaan suhteellisen hauskat kolme kuukautta.

Lähdettekö te jo pääsiäisen viettoon vai onko normimeno vielä tänään?
Sannis

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Epikriisi


Tänä aamuna meillä on kahvi loppu! Mitä ihimettä? Ei ookaan sattunut sitte varmaan koskaan. Tapaan herätä ennen tyttöjä juomaan kaffit rauhassa, mutta viime aikoina oon ollut harvinaisen poikki. Ensin kipeä käsi aiheutti painajaisia monta yötä peräkkäin ja nyt reilun viikon ajan migreeni on vienyt voimia. Jep, day 9 käynnistyi juuri. Huhhuh! Takana ei oo siis liskojen yö, vaan liskojen viikot.

Tällä kertaa migreenin särky ei oo ihan mahdoton, mutta kalvaa koko ajan vasenta puolta. Ja aina kun luulen, että se hellittää, se palaa takaisin. Pahoinvointi vaivaa hetkittäin ja hermo, voi mun hermo parkani, missä kunnossa se on. Välillä ajattelen, että lähetän A-tiimin viikoksi reissuun ja muuraan pumpulilla ovet ja ikkunat, että olis pehmeää, hiljaista ja rauhallista.

Useimmitenhan liikunta ei migreenissä oo edes mahdollista, mutta nyt oon pystynyt liikuskella. Alkuviikon jumpat on rullanneet aika kivasti ja duunin jälkeen on ollut vielä jopa energiaa iltaisin jäljellä. Aamuherätykset taas on olleet ihan hitsin vaikeita viime aikoina, mutta tänään oon jo tässä soffan nurkassa, vaikka tytöt vielä nukkuu. Jee! Paitsi, se kahvi. Ei oo täytettä nyt noihin kuppeihin, ei. Hö!

Laitoin eilen sähköpostia neurologille, että NYT on saatava helppiä. Kaveri latas reseptiä joka lähtöön ja tänään kun on aamuhuki, uskallan ehkä kokeilla uutta lääkettä. On sitten ilta aikaa ökätä jos on tarve. Hirveen nihkeesti uskallan noita lääkkeitä otella, kun huono olohan niistäkin välillä tulee.

Niin, että positiivisella mielellä ollaan, vaikka ei oo niin kauheesti hampaita kaiken aikaa naurattanu. Ja hei, sorry tämä epikriisi, mutta pakko avautua, kun ihan vähäsen viistää nämä olot. Kyllätäätästätaas! Nyt töihin. Siellä on kahvia. Apteekin kautta.

Kivaa keskiviikkoa!
Sannis

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Lastenhuone IRL


Vaikka mä mitä laittaisin seinille ja tasoille, niin ekaluokkalainen se kyllä sisustaa just oman makunsa mukaan :D Kun ny vähän edes sais tilaa tohon koulupöydälle läksyjä varten, niin sais muuten olla niinku neiti tykkää. Ja siis, tässähän mä oon just raivannu lattian näkyviin. Onneks tytöillä on nykyään sen verran vähän tavaraa, että siivoaminen ei oo enää niin jäätävä rasti.

Mites teidän muiden lastenhuoneet?
Semmosia, kuin sisustuslehdissä ja blogeissa (muissa siis, kuin tässä)?


Mukavaa tiistaita ja kansainvälistä sisarustenpäivää! Instasta löytyy matskua mun elämäni siskoista.
Sannis

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Le Grand Classique


* Yhteistyössä Vaasa Day Spa ja Sky Beauty <3
Kerroin aiemmin meidän bloggaaja-illasta Vaasa Day Spassa täällä. Tuohon happeninkiin kuului omavalintainen hoito päiväkylpylän valikoimasta ja mulle Vaasa Day Span Janica suositteli Le Grand Classique-kasvohoitoa. Kerroin, että tähän aikaan vuodesta iho alkaa aina olla harmaa ja kelmeä ja viime aikoina on hormonit tehneet jos jonkinlaista näppyä sinne sun tänne kasvoihin. 80 minuutin kasvohoitoon siis mars!

Tunti ja 20 minuuttia syväpuhdistusta luonnollisilla tuotteilla. Hoidon teki Sonja, jolla oli varmat otteet ja joka kertoi hyviä vinkkejä kaikkeen ihonpuhdistukseen ja -hoitoon. Tämä hoito oli oikeasti HYVÄ ja teki just sen mitä lupasi. Mekaaninen puhdistus oli mulle todellakin tarpeen piiiiiitkän tauon jälkeen ja nyt nenän varsi ja leuka tuntuu hitsin sileiltä verrattuna aikaisempaan. Hemmetin kipiäähän se mustapäiden nyppiminen ottaa, varsinkin nyt kun migreeni oli jo päällänsä, mutta epäpuhtauksien napsimisen jälkeen rentouttava hieronta, naamio ja muut systeemit sai kyllä fiiliksen ihan rennoksi. Ja tokihan Sonja kysyi useamman kerran, kestääkö muijalla vielä hermo ja muijallahan kesti :D Hoito ei pahentanut migreeniä ollenkaan, vaikka useinhan tuoksut ei oo migreenin parhaita kavereita.

Yon-ka-sarja on jonkin verran tullut mulle tutuksi ja kotiin sain nyt viedä yövoiteen. Oon vähän liian laiska rasvaamaan ja iho huutaa välillä kosteutta. Yövoiteiden suhteen oon ollut skeptinen, kun jotenkin on sellainen ajatus, että ne on kaikki raskaita ja aivan yli rasvaisia. Käytössä on siis ollut vähän liian kevyt voide niin päivällä, kuin yölläkin. Yon-kan Phyto 58 imeytyi nopeasti eikä jäänyt kelmuksi iholle. Yllätyksenä tuli tuoksu. Oumai, mikä raikas rosmariini. Tuntui, että hengitystietkin raikastui heti kerralla, kun voiteen lattoi kasvoille. Mahtava tuote! Aika pieni määrä riitti, joten toivotaan, että 40mll:n pakkaus riittää pitkälle.

Juhlapäivistä nyt ainaskin äitienpäivä on tuloillaan ja kasvohoitoa kyllä suosittelisin. Mammat on joskus vähän huonoja tuhlaamaan itseensä rahaa ja luulen, että kaikilla olis silti tarvetta käydä puhdistamassa ja rentoutumassa.

Sannis

P.S. Migreeni. Päivä 7. Alkaa kiristää. Tai siis, on kiristänyt jo hetken.
P.P.S. Lisää kuvamatskua siitä ja tästä löydät Instasta -> Sannis_2.0.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Pääsiäistyypit


Tehtiin ekaluokkalaisen kanssa tommosia mullekin sopivia askarteluja. Tarpeeksi helppoja eikä vaadi mitään kovin kummoisia erikoisvarusteita. Vessapaperirullan päälle vaan pala kangasta ja höyhenet pyllyyn kiinni. Silmät ja nokka vielä ja voila! Meidän molemmat tytöt on muuten hauskoja, kun ne usein huikkaa "Voila!" ja vielä sillain ihan oikein lausuttuna, kun saavat jotain valmiiksi :D



Meillä on täällä ekaluokkalaisella yökylävieras ja pian ne menee kuulemma aamusaunaan :D Lupasin myös vohvelibrunssin. Minillä oli korva kipeä eilen. Se onkin ollut on-off-nuhainen nyt jo monta viikkoa. Epäilen, että jotain allergiahommaa. Huilia siis tiedossa. Täällä sataa vettä ja sehän tarkoittaa sitä, että lumi sulaa. Yes!
Mukavaa sunnuntaita!

Sannis

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Hengissä


Pääsiäisruohot on istutettu ja nyt ne alkaa jo itääkin. Yleensä ollaan niiden kanssa oltu vähän myöhässä tai joskus luotettu siihen, että kyllä päiväkodista kulkeutuu ruohot kotiin saakka. Nyt oltiin kerrankin ajoissa ja tänä aamuna tytöt sai hihkua, kun siemenistä on kasvanut aika kivasti jo ohraa.

Jotenkin erikoinen viikko takana. Muutama ihan huippujuttu ja sitten taas toisaalta aika kakkaa, koska migreeni. Näyttäis siltä, että se tulee nyt kerran kuukaudessa. Aion pitää migreenipäiväkirjaa ja selvittää josko se johtuu hormoneista. Olisko siihen sitten joku apu jo ennakkoon? Nykyään, kun migreeni on muuttanut muotoaan, ensimerkit on sen verran epämääräiset etten tunnista niitä tarpeeksi ajoissa ottaakseni migreenilääkkeen. Kun särky alkaa, osaan kyllä yhdistää. Pahoinvoinnit, väsyt ja ruokamieliteot on muutenkin  niin tuttuja ettei aina tiedä johtuuko migreenin tulosta vai jostain ihan muusta.

Tämä viikko on siis kärvistelty pääkivussa, ajoittaisessa pahoinvoinnissa ja heikossa hermossa. Repeilin vaan jo, että se on kuulkaa nyt alamäki alkanut, kun ei aamulla tiedä lääkitsiskö migreeniä vai tulehtunutta kättä, kun ei molempia voi yhtäaikaa :D :D Aikamoista! Käsi alkaa onneksi olla jo paljon parempi, mutta ei millään uskaltais jättää kuuria kesken ettei vaan pahene uudelleen.

Mulla on kuvia koneella ja kaikenlaista muutakin hommaa tuolla odottamassa sitä, että pää vähän selkenee. Nyt on toki jo paljon parempi, kuin muutama päivä sitten ja enää haamut häilyy tuolla vasemmalla ohimolla. Oon hyvin hitaasti (enkä kovin varmastikaan) siivonnut tyttöjen huoneet viikon aikana kaappeja myöden ja oon aivan yli tyytyväinen, että oon saanut aikaiseksi. Mukava aloitella viikonloppu, kun fiilis kotona on selkeämpi. Kannoin taas molempien, varsinkin ekaluokkalaisen huoneesta aikamoisen kasan lippuja ja lappuja roskiin. Ei vaan pysty jokaista miljoonaa piirustusta ja taideteosta säästämään.

Että semmosta. Ei mitään asiaa siis, mutta ajattelin vain ilmoittaa, että hengissä ollaan. Ja vaikka olot on vaivanneet, on ne tämän viikon kivat jutut (jotka muuten löytyy Instasta tilitä Sannis_2.0) kuitenkin voitolla ja fiilis jää viivan alla positiiviseksi. Jee!

Nyt aamiaista ja Body 60!
Rentoa viikonloppua! Aurinko paistaa! Ei niin ihanaa migreenimuijjille, mutta muille kyllä :D
Sannis