LauantaiLove

Paskaviikon lauantaista muodostui hyvä päivä. Aamulla mister A kyseli, oonko sille kypsänä. No en ollu, mutta hitto kun aina hetki kestää palautua noista oikein surkeista päivistä. Raitis ilma auttoi. Auringonpaiste auttoi. Upeat syksyn värit auttoi. Se, että saatiin nurkkiin kertyneitä romukasoja tyhjättyä auttoi. Dinnerit ystävien kanssa todellakin auttoi. Nyt tuntuu taas suurinpiirtein ihmismäiseltä. Vasemmalla ohimolla vois toki olla vielä vähän erilaiset olotilat, mutta sillan muuten. Kyllä tää tästä taas :)

Mukavaa sunnuntaita!

Sannis

Paskaviikko

No niin. Täsä mää nyt istun ja mietin, että miten meni noin niinku omasta mielestä. Tämä viikko siis. Voin kertoo, että oli semmonen viikko ettei paljon paskempaa oo hetkeen ollukaan. Viikko alkoi ihan katastrofaalisesti, kuten edellisestäkin postauksesta ehkä jo kävi ilmi. Keskivaiheilla alkoi vähän parannusta näkyä, mutta sitten eilinen päättyi senpäiväiseen taisteluun ysiveen kanssa, että loppuviimein allekirjoittanut käveli suoraan iltapalapäydästä sänkyyn ja laittoi silmät kiinni. Päälle jäi puolet päivävaatteista, hampaat pesemättä ja hiukset harjaamatta. En KOSKAAN mene ennen tyttöjä nukkumaan, mutta nyt oli pakko. Olisin kävellyt ovesta pihalle jos en olis kävellyt makkariin. Tytöt ja mister A jäi hoitamaan iltatoimia ja ainakin nyt, klo 5.58 näyttää siltä, että kaikki on päässeet illalla nukkumaan. Toki saatiin typyn kanssa taistelu selvitettyä jo ennen iltapalaa, mutta voi helvetti, että mua viisti NIIN paljon! Miten voi olla niin ärsyttävää välillä?? Mikä tätä viikkoa oikein vaivaa??

Onneksi yleensä paskimmissakin viikoissa on hyviäkin juttuja. Nyt olotila vaatii ehdottomasti niiden hyvien juttujen listaamista, koska pakko saada vähän perspektiiviä ->

- Tiistain Tyky-päivä. Ihan paras metsäretki ja eväät taukopaikalla. Upea sää. Tiistai kokonaisuudessaan oli todella hyvä päivä.

- Jumpat. Lähes aina hyvät, vaikka kaikki muu oliskin paskaa. Niin, ja ehdin salitreeneihinkin muutaman viikon tauon jälkeen.

- Kasvohoito. Lahjaksi saatu ja todellakin tarpeeseen tullut hetki.

- Minin arviointikeskustelu eskarissa. Pelkkää hyvää sanottavaa puolin ja toisin.

- Pitkä kävelylenkki ja pari pientä kahvihetkeä ystävien kanssa.
- Mister A:kin saa olla kotona viikonlopun.

Ainaskin nyt noi jutut. Ja ihan varmasti unohdinkin ainakin yhden. Tai kaksi. :)

Ja hei, nythän on vielä kaksi kokonaista päivää aikaa lisätä asioita hyvien juttujen listaan tälle viikolle.

Hyvää viikonloppua!

Sannis

Good girl

Hyvää huomenta! Klo on 6.46 ja nyt on kriisi. Koska ny ei olis? :D Jotenkin on vähän niinku monenkin asian suhteen semmonen fiilis, että miksi vaivautua hei?! Kirjoitin tähän pitkän litanian kaikenlaista urputusta, mutta poistin kaikki, koska kuka hullu täällä nyt blogissa lähtee avautumaan? Pitää kuulkaa olla hyväkäytöksinen eikä kandee yhtäkkiä alkaa avautumaan. Ja tarttee olla solidaarinen ja tasapuolinen. Ja oikeudenmukainen. Pitää pitää huonot asiat ja fiilikset omana tietona eikä saa lähteä turhia kiukuttelemaan. Pitää tehdä kaikki aina "oikein". Niin. Perkele!

Kiltin tytön syndrooma iskee siis aika voimakkaana päälle just nyt, kuten saattaa huomata.  Löytyy marttyyrin elkeet, passiivisagressiivisuutta ja muita mukavia juttuja. On ny niinku niiiiiiin traagista! Niiiiin, ja osittainhan tässä nyt toki migreeni puhuu, mutta silti.. Voi jeeZUZ!!!!

Eipä kuulkaa mittään. Kahvia ja migreeninappia naamaan ja päivän puuhiin. Onneksi tiedän, että kun pääsen työmaalle, saadaan Ellun ja bossin kanssa tästäkin traagisuudesta komediaa :D

Mitenkäs teillä sujuu?

Sannis

Syysloma

Syysloma on paketoitu tältä vuodelta. Ihan mahtavaa, että minäkin sain pitää pari vapaapäivää! Suurimmaksi osaksi puuhailtiin tyttöjen kanssa kolmestaan. Eilen ysivee jo mietti, että onpa outoa, että iskä ei oo meidän kanssa. Ollaan kaikki niin tottuneita hengailemaan yhdessä koko perhe, että heti oli muka hämärää, kun iskä oli suurimman osan ajasta muissa puuhissa.

Meillä oli kyllä mukavia päiviä. Tampere-päivä oli mun mielestä paras. Molempien tyttöjen mielestä parasta oli se, kun pääsi mummun kanssa uimahalliin. Tytöt puuhaili paljon keskenään, mikä oli mun mielestä tosi mukavaa. Yhtenä päivänä mini leikki pitkän pätkän naapurissa ja ysiveellä oli naapuri meillä kylässä. Leivottiin kahteenkin otteeseen pipareita, maisteltiin glögiä ja lämmitettiin sauna. Askarreltiin ja hääräiltiin kotona. Iskäkin ehti töiltään meidän kanssa vähän kaupungille pyörimään ja minin pyöräänkin se vaihtoi uuden lestan. 

Kiva pitkä viikonloppu takana. Sai taas vähän akkuja ladattua. Reilu kuukausi ja sittenhän mulla on myös pitkä viikonloppuvapaa siinä itsenäisyyspäivän aikaan. Eikä oo kuulkaa jouluunkaan enää pitkä aika. Ihanaa!

Mukavaa tätä viikkoa!

Sannis

Karmeat Karnevaalit

Ei vitsi kuulkaa mulla ja tytöillä oli hauska päivä eilen. Olin jostain bongannut Särkänniemen Karmeat Karnevaalit ja mietin niitä itekseni vähän jo torstaina. Eilen aamulla, kun tytöt heräili, kysyin josko mentäis. Ysivee oli heti mukana. Oli itekin niistä jostain jo kuullut ja kaverinsa kanssa niistä puhunut. Viisvee oli vähän ekaks, että not today. Mieli kuitenkin muuttui hyvin nopsasti ja kun ysin maissa oli päätös lähdöstä syntynyt, oltiin me jo kymmeneltä autossa. Mister A:lla oli töitä ja illalla vielä remppahommia siskonsa luona, joten ihan päinsä lähdettiin tyttöjen kanssa. Molemmat tahtoi laittaa vähän asiaankuuluvaa rekvisiittaa ja matkaseuralaisina mulla oli piru ja luuranko :)

Ajeltiin ensin Ikeaan. Olisin tahtonut sieltä lisää kahvikuppeja, mutta jouduin jo toisen kerran pettymään, kun myynnissä oli eioota. Kuulemma kuun lopussa tulee lisää. Mini oli ihan, et älä ny äiti masennu... sehän sanoi, että kuun lopussa niitä taas saa. Ei vissiin paljo haittaa toi kolmen tunnin matka ostoksille :D Ei meillä ostoslistalla montaa juttua kuppien lisäksi ollut. Ysivee oli kirjannut listalle yhden säilytyslokerikon ja mini oli ihan myyty, kun näki jouluosastolla ison pehmotontun. Mulla lähti kans vähän siinä jouluosaston kohdassa mopo keulimaan ja saaaatoin ehkä ostaa pari juttua joita ei ollut listalla. No, eipähän tarvi nyt lähteä etsimään kuusta terassille tai kranssia oveen ennen joulua.

Ikeasta käännettiin nokka kohti Särkänniemeä ja voi vitsi meillä oli kivaa. Syksyinen Särkänniemi oli niin ihana! Huvipuistot ei todellakaan oo mun lempipaikkoja, mutta nyt kun ei hiki valunut selkää pitkin, oli huomattavasti mukavampaa. Toki olis saanut olla mutsillakin pitkikset housujen alla, mutta valitsen mielummin viileän, kuin tuskaisen kuuman. Alkuillasta tunnelma oli paras, kun vähän hämyisässä valot pääsi parhaiten oikeuksiinsa. 

Särkänniemi oli panostanut mahtavasti koristeluihin ja joka paikassa oli Halloween-juttuja esillä. Propsit siitä, että koristeet ei olleet kuitenkaan liian pelottavia. Tytöt oli molemmat ihan liekeissä. Jonoja ei ollut ja kaikkiin laitteisiin pääsi monta kertaa. Ysiveellekin riittää ne pienimpien jutut ja tytöt kiersivät yhdessä kaikki mahdolliset vekottimet mun toimiessa lähinnä limsakuppien ja hanskojen vartijana.

Olin ajatellut, että viimeistään seiskalta pitää lähteä ajelemaan kotiin päin, mutta vasta kasin jälkeen maltettiin lähteä. Ysivee oli siinä vaiheessa jo ihan poikki. Mini olis hörsköttänyt edelleen. Matkalla pysähdyttiin hakemaan vähän iltapalaa ja tytöt alkoi yöunille jo matkalla. Vasta ennen puolta yötä mister A kantoi nukkuvat tytöt autosta suoraan sänkyyn. 

Niin onnistunut reissu. Ihan liian myöhälle meni, mutta who cares! Tänäänkin vielä tytöt on ihan innoissaan, kuinka kiva karnevaalipäivä meillä oli. Itekin täällä taputtelen itteäni olalle, että onneksi lähdettiin, vaikka ensin mietin onko järkeä samana päivänä ajella edestakas. Yes! Joskus onnistuu!

Ootteko käyneet Karmivilla Karnevaaleilla? Tai Lintsin Valokarnevaaleilla?

Terkuin,

Sannis

Earlybird

Täällä on kuulkaa herätty aikaisin ja useampi kuppi jo kahviakin juotu. Tytöt toki nukkuu edelleen, mutta mulla loppui uni jo joskus neljän jälkeen. Oli kuuma eikä löytynyt sopivaa asentoa. Koitin sohvallakin hetken aikaa, mutta ei. Ysivee oli kans hiippaillut yöllä sohvalle, mutta sille tuntuu uni maistuvan tässä paremmin, kuin mulle. Selvä.. ei sitte nukuta! Oon googletellut aikani kuluksi tyttöjen joululahjatoiveita. Molemmat kirjoitti listansa eilen ja joulupukin onneksi niissä on taas vain muutama aivan toteutettavissa oleva toive. Fiksuja likkoja <3

Aloitettiin eilen miniloma tyttöjen kanssa. Pitkä viikonloppu menee kyllä supernopsasti ja tässä on nyt tiukat mietinnät menossa, ollaanko kotosalla koko weekendi vai tehtäiskö pikarundi johonkin. Harkinnassa on Särkänniemi. Muumimaailmakin olis auki. Siellä ei olla koskaan käyty. Tuntuu nyt vain, että kaikki maksaa vähän liikaa. Espooseen haluaisin ystäviä moikkaamaan, mutta se taas tuntuu liian pitkältä matkalta nyt just extempore lähteä yksin ajelemaan, koska mister A joutuu jäädä remppahommiin. Hmmm... ehkä teen ainaskin nyt aamupalaa ensin ja sitte lisää mietintää :)

Mitäs te meinaatte duunailla?

Sannis

iSyksy

Voi jee kuulkaa! Blogger ei enää mulle sähköpostilla ilmoittele jos blogiin on tullut kommentteja ja tänään hokasin, että siellähän on pitkä liuta kivoja viestejä jätelty edellisiin postauksiin. Ne oli menneet multa ihan ohi, mutta nyt on kaikki luettu läpi. Kommentit on ihania! Ne lämmittää enemmän, kuin arvaattekaan ja niistä tietää, että joku jaksaa lukea mun höpinöitäni. Toki, onhan näitä kaikenlaisia tilasto-ohjelmia, joista näkee blogin kävijämäärät, mutta harvoinpa niitä tulee selailtua. Sata kertaa kivempia kommentit on, kuin tilastot :)

Eilen käytiin pariinkin otteeseen puistossa ja voi morjens tätä syksyä! Puhelimen kamera tallensi ihan huikean sinisen ja oranssin kombon. Oon usein miettinyt, kuinka huomaan tämän väriloiston vasta nyt. Oon toki huomannut nyt jo muutaman vuoden, mutta eihän tämmöstä tajunnut ollenkaan joskus nuorempana. 

Alkaako sitä vanhemmiten tsiigailemaan asioita eri tavalla ja arvostamaan eri juttuja? Tai siis, tottakai alkaa, mutta jotenkin tässä se oikein konkretisoituu kunnolla. Jossain vaiheessa mietin ettei syksyt näin upeita ennen olleet ja sitten tajusin, että ehkä mä en vain katsonut. Kuinkakohan monen jutun ohi sitä kulkeekin tajuamatta asian oikeaa arvoa?

Sannis

Syksypuuhat

Kesäpeti on kerätty kasaan ja tuolit pinottu katon alle suojaan. Oli taas roskaakin kertynyt pitkin talon seinustoja. Mun ei kovin usein sovi mennä tonne pihaan säätämään, kun saan aina hyperventilaatiokohtauksen mister A:n tavaroiden arkistointijärjestelmästä. No, vähän tuli kuitenkin siistimpää. Pitäis vissiin haravoidakin. Ei oo ne puuhat kyllä olleet mielessä ollenkaan. Tänään olis hetki aikaa, mutta nyt on hitsin märkää. Eilen satoi ihan kaatamalla illalla. Ehti muuten sitte kastua uudelleen uima-altaan suojamuovitkin, jotka olin nostanut terassille kuivumaan ennen varastoon käärimistä.

Ihanaa, että tytöillä on syysloma. Molemmat heräs jostain syystä yöllä ja mun unet jäi todella vähäisiksi. Siirsin kellon herätystä vähän eteenpäin ja ehkä elämä voittaa kuitenkin. Tytöt tsiigaa ohjelmaa ja pötköttelee sohvalla. Mulla on hetki etätöitä tähän aamupäivään ja sitten illalla saa mennä pelipaikalle. Luvassa asiakaspalvelua, pienryhmävalmennusta ja jumppaa. Ysiveellä on hammaslääkäri keskellä päivää, joten sinne on pakko raahautua. Katotaan jos ehditään ottaa joku ulkoilusettikin johonkin kohtaan.

Semmosia juttuja tälle päivälle. Kahvit on juotu ja kaikki somet on selailtu. Nyt vaihdan sohvalta hetkeksi pöydän ääreen. Tuntuu niinku enemmän, että olis töissä, kun istuu vähän ryhdikkäämmin :)

Kivaa tiistaita!

Sannis

Ressimuija

Voi vitsi kuulkaa meinas taas mennä vähän yliajattelun puolelle eilen. Tai ei siis meinannut, vaan meni. Vuosien aikana oon päässyt monesta painolastista ja kivireestä eroon enkä ihan aina enää muista ressata aivan kaikesta. Yönikin nukun jo aika hyvin. Mutta sitten tuleekin yksi sunnuntai, jolloin jätän kävelylenkin väliin ja johan menee muijalla pasmat sekaisin. 

Eilen olin muutaman tunnin yksin himassa, koska mister A lähti tyttöjen kanssa siskonsa luo ja mun piti suunnitella jumppaa. Tein duunia jonkin aikaa, pesin pyykkiä, fiksailin tavaroita paikoilleen, siivosin terassia talvikuntoon, pesin olkkarin ikkunat ulkoa, vaihdoin ysiveelle verhot, imuroin, otin valokuvia ja tsiigailin hetken telkkaria. Ihan perfect aamupäivä siis. Sain vaikka mitä aikaiseksi eikä tuntunut, että olis ollut yhtään liikaa. Niin. Mutta, kun en lähtenyt kävelylle.

Mietin koko ajan, lähtisko kävelylle ja koska sinne lähtis. Mutta kun ei kiinnostanut lähteä. Tai olis kiinnostanut, mutta ei kiinnostanut poistua omasta kuplasta ja kotikolosta. Niin harvinaista herkkua on olla hiljaisessa kodissa ihan yksin, että päätin käyttää koko ajan hyväkseni. Joskus menee kuukausia ettei tuu tilaisuutta olla kotona ihan itekseen. Nyt tilaisuus tuli kahtena viikonloppuna peräkkäin ja ilmeisesti nuo muutaman tunnin pätkät oli nyt sitte mutsin omatunnolle liikaa. Kun eihän nyt tietenkään saa mitään omaa koskaan olla. Huono omatunto minäitteomasta-ajasta yhdistettynä kävelylenkin väliin jättämiseen oli nyt sitten semmonen yhtälö, että oli koko illan jotenkin turhautunut olo.

Kun A-tiimi tuli kotiin, siivottiin vielä vähän pihaa, tehtiin omppuhilloa, ompelin minille toiveiden mukaisesti ninjapäähineen, potkin typyn kanssa palloa ja vakoiltiin iskää. Ysivee leikki kaverinsa kanssa. Oli oikein mukava fiilis ja semmonen perus koti-ilta, kun ei oo kiire mihinkään ja jokainen saa puuhailla rauhassa. Semmonenkin on nykyään luksusta... kun ei oo mitään menoa eikä kukaan oo töissä tai harrastuksissa. MUTTA. Kun ei vieläkään menty sinne kävelylle. Voi jeeZUZ!!! 

Viime viikolla mulla oli poikkeuksellisesti jumppaa vain kahtena päivänä ja jos niin käy, on se oltava lepoviikko. Normaalistihan treeneihin suositellaan lepoviikkoja noin neljän viikon välein, mutta jumppapirkoilla se ei onnistukaan ihan niin. Silloin, kun tulee mahdollisuus, on se käytettävä jos aikoo jaksaa tehdä duuninsa vielä nelikymppisenä tai viiskymppisenä. Oon siis lepoviikollani jumpannut maanantaina pari tuntia ja tiistaina tunnin. Torstaina tein liikkuvuustreenin ja käytiin mister A:n ja minin kanssa n. 45 minsan palauttavalla kävelyllä. Perjantaina tehtiin fillarilenkki ja lauantaina köpöttelin tunnin reippaan lenkin. Ja sitte piti sunnuntaina turhautua koko ilta siitä etten oo lähtenyt kävelylle. Nyt OIKEESTI!! 

Ajatustyö tuosta kävelylenkin väliin jättämisestä olis pitänyt tehdä etukäteen. Olis pitänyt muistaa jo edellisenä iltana antaa itsellensä lupa olla menemättä ja luulen, että sitten ei olis ollut mitään ongelmaa. Mitenköhän ihmisestä tulee tällainen? Että aina pitäis olla niin asialla ja jos ei oo, on olotilat aikamoiset. Ja vaikka kuinka yrittää ymmärtää, että on ihan turha ressata, ressaa kuitenkin. Onko siellä ruudun takana ketään, joka ymmärtää mistä puhun? Vai ootteko te kaikki muut ihan rentoreiskoja?

Niin. Että älä ny ressaa, eikö?

*tähän se hymiö, joka pitää käsiä kasvojen edessä, koska OIKEESTI!!

Sannis

Saturday

Tämän viikon lauantain ilta vietettiin kamujen mökillä. Mister A tekee remppaa pikkusiskonsa luona ja me tytöt päätettiin extempore lähteä mökkeilemään. En saa tarpeekseni näistä syksyn väreistä ja taas olin aivan fiiliksissä, kun veden äärellä kaikki näytti vieläkin kauniimmalta. Sää oli uskomattoman lämmin. Vaikka aika voimakas tuuli kävikin, istuskelin saunan jälkeen mökin rappusilla ilman takkia ja hyvin tarkenin.

Nopsasti hujahti iltapäivän tunnit. Käveltiin läheiseen rantaan ja tsiigailtiin paikkoja. Heitettiin valmispitsat uuniin ja lämmitettiin sauna. Juotiin vielä lämpimät glögit ennenkuin lähdettiin pilkkopimeään ajelemaan takaisin kotia kohti. Ihan perfect syksylauantai.

Nyt istun sohvan nurkassa. Mister A otti tytöt mukaan remppapuuhiin ja mun pitäis alkaa jumppasuunnitteluun. Pakko tehdä tänään hetki duunia, että saan pitää ensi viikolla tyttöjen kanssa pari päivää vapaata. Koulu ja eskari on kiinni koko viikon ja tytöt viettelee syyslomaa ihanasti pidemmän pätkän. Minä lomailen torstaista sunnuntaihin. Mister A taitaa olla remppahommissa kiinni ainoat vapaapäivänsä. Saas nähdä mitä tyttöjen kanssa keksitään. 

Kivaa sunnuntaita!

Sannis

Totuudet

Tiistaina oli tiistaifaktat, niin tässä sitten torstaitotuudet. Tuijalta (Satulinna) nappasin kysymykset. Vastaukset keksin ihan ite :D Jostain syystä uni loppui tänään klo 5 niin tässähän on ollut hyvin aikaa askarrella näitä heti aamusta. Kuvat on syksyistä Vaasaa enkä osannut päättää onko ne tunkkaisia vai sopiiko värit just näihin syksymaisemiin. Kallistun ehkä kuitenkin vähän "sopii syksyyn" - vaihtoehdon puolelle :)

Avioliittoja
Kaksi.

Kihloissa
Ennen molempia avioliittoja.

Lapsia
Kolme. Eli kaksi.

Lemmikkejä

Noup. Lapsuuden kodissa oli aina koira. Tullimiesiskän huumekoira Sissi ja myöhemmin kotikoira Iitu. Molemmat oli vaaleita labradorinnoutajia. Parikymppisellä Sanniksella oli Cavalier Kingcharlesin spanieli Onni En vieläkään tiedä kuinka tuo rodun nimi kirjoitetaan :D ja Jack Russellinterrieri Edi. Myös hermeliinikani nimeltään Emmi asusteli meillä kymmenisen vuotta sitten. Nyt en halua eläimiä, koska en kestä sitä tuskaa, kun ne kuolee. Enkä toki myöskään jaksa hoitopaikan etsimistä eläimelle reissujen ajaksi. Mister A on onneksi allerginen.

Leikkauksia

Ysivee syntyi kiireellisellä sektiolla ja reilu kymmenen vuotta sitten polvi tähystettiin. Oon päässyt vähällä.

Tatuointeja

Kolme kappaletta. Kaksi niistä aikamoisia muinaisjäänteitä. Ne ei mua haittaa, mutta voisin elää ilmankin. Yksi uudempi ja tosi iso. Paljon suurempi, kuin mitä olin koskaan ajatellut ottaa. Jotenkin se on kasvanut matkan varrella ja siinä on kuvattuna mun elämäni tärkeitä asioita.

Lävistyksiä

Molemmissa korvissa yksi. Nuorempana laitoin nenälävistyksen ja mutsi sai niin kovan hermoromahduksen, että meinas, että faijan luo tarttee muuttaa. Ylioppilaskuvaa varten otin korun pois enkä koskaan laittanut takaisin. Parikymppisenä otin kielilävistyksen, joka oli pitkästi yli kymmenen vuotta. Muutama vuosi sitten matkalla Tampereelle tuli yhtäkkiä semmonen olo, että kaikki ylimääräinen pitää häipyä ja Juustoportin vessassa irrotin korun enkä koskaan laittanut takaisin. Oikeestihan mä en ole varsinainen lävistys- tai tatskamuija, mutta onhan noita sitte kuitenkin ilmaantunut.

Muuttoja

Yksi mutsin ja siskojen kanssa. Muutin omilleni seitsemäntoistavuotiaana ja sen jälkeen muuttoja on yhdeksän. Jos en ihan väärässä oo.

Ottanut lopputilin

Yhdeltä kuntosalilta, koska systeemit siellä ei miellyttäneet. Heseltä, koska menin Prismaan. Prismasta, koska menin EasyFitille.

Ollut saaressa

Ai niinku jossain Kreetalla tai Mallorcalla vai? Molemmissa joo. Ja Korkeasaaressa :D Ja varmaan jossain seitsemässätoista muussakin saaressa.

Autosi

Citroen C3 ja tykkään kovasti. Sen jälkeen, kun ei oo tarvinnut enää kuljettaa vaunuja tai rattaita, oon suosinut pikkuautoja ja ne on mun juttu. Näppäriä ajella ja pysäköidä. Ja Citikkaanhan mahtui kyytiin myös uuni :D

Ollut lentokoneessa

Vihaan lentämistä, mutta kyllä. Kymmeniä kertoja. Koskaan se ei helpotu ja aina se on yhtä paskaa, mutta kohteeseen päästäkseen.. you gotta do what you gotta do.

Onko joku itkenyt vuoksesi

En tiedä, mutta ensimmäisen avioliiton ero oli sen verran kakkaa aikaa, että epäilen, että siinä on toisellakin osapuolella saattanut kyynel tirahtaa. Muutamia vuosia sitten elämä vei mut ja parhaan ystävän eri suuntiin. Itse itkin niin paljon, että epäilisin ystävänkin jotkut itkut tirauttaneen.

Ollut rakastunut
Kyllä. Mister A:han rakastuin silmänräpäyksessä.

Ollut ambulanssissa
En koskaan.

Luistellut

Lapsena paljon. Aikuisena ei ollenkaan mun lempipuuhaa, mutta ostin itselleni luistimet jokin aika sitten ja luistelen sen pakollisen muutaman kerran vuodessa tyttöjen kanssa. Mielummin oon kuitenkin jäällä kengät jalassa.

Surffannut

Noup. Rakastan merta ja vettä. Kunhan mun ei vain tarvi itse mennä sinne. Rakkaus haalenee aika nopeasti jos joudun vesiurheilulajien pariin. Paitsi SUPpailu on kivaa, mutta siinähän ei tarvikaan itse olla vedessä.

Ollut risteilyllä

No joo. Ei mun suosikkipuuhia sekään, mutta on tullut toki oltua joo. Seison mielummin tukevalla maaperällä :D

Ajanut moottoripyörällä
En ikinä.

Ratsastanut hevosella

Nuorempana kyllä muutamia kertoja. Haaveilin lapsena ratsastusharrastuksesta, mutta en koskaan kertonut siitä äidille, koska pelkäsin olevani liian huono ja olin varma etten pääse hevosen selkään ja muut nauraa mulle. 

Lähes kuollut
Noup.

Ollut sairaalassa

Synnytyksissä tietysti. Muuten hyvin vähän. Ehkä vain sen polvileikkauksen ajan. Sieltäkin huijasin itteni kotiin heti, kun jalat vähän kantoi. Kanyylikin jäi käteen, kun meikämuija viuhahti himbeen :D

Suosikkihedelmä
Olisko omena? Tai tummat viinirypäleet. Hedelmäsalaatissa suosikki on säilykepersikka.

Aamu vai ilta

Aamu. Ihanaa, kun saa rauhassa juoda kahvin ja istua sohvan nurkassa.

Lempiväri

No mitä tahansa, kunhan on mustaa. Ei vaiskaan. Ei mulla mitään lempiväriä oo. Vaatteet nyt on mustaa tai tummaa sinistä/vihreää olosuhteiden pakosta. Sisustuksessa vihreä sopivissa määrin miellyttää.

Viimeisin puhelu

Mutsille. En mä kenellekään muulle soita. No joo, Kanadaan joskus. En pidä puhelimessa puhumisesta ja välttelen sitä viimeiseen asti. Joskus pakotan itseni soittamaan mummulle tai faijalle.

Viimeisin viesti
Kamulle -> "Ookko työreissulla" ja kaksi peukkua, kun vastaus oli kyllä.

Kahvi vai tee
Aina kahvi, ei koskaan tee. Juon aina aamukahvin ja useimmiten iltapäiväkahvin. Muuten vettä.

Kissa vai koira
Ehdottomasti koira. Kissat pelottaa mua. Toki nykyään myös vieraat koirat pelottaa mua.

Paras vuodenaika
Syksy. Hands down.

Kivaa torstaita! Mitä meinaatte duunata?

Sannis

Faktat

Tiistaifaktat tiskiin ->

En lue talvella lehtiä. Kerään niitä pinoon ja kesällä luen kaikki urakalla takapihalla. Yleensä myös tilaan lehtiä vain kesällä jonkin lyhyen tarjousjakson. Just viime viikolla toki tein poikkeuksen ja tilasin lehden 29 eurolla, koska siihen sai risteilylahjakortin kaupan päälle. Koska oon niin hyvä risteilijä eikä mun tuu paljo koskaan huono olokaan missään laivoissa. Eiku...
 
Haluaisin osata laulaa. Olis niin siistiä olla hyvä laulamisessa. Oon ihan ookoo. En huono, mutta ehkä vain vähän keskinkertaista parempi. Ääniala on jotenkin aika kapea. En pääse kovin ylös, mutten kovin alaskaan. Laulan autossa ihan fiiliksissä, käsi nyrkissä ja ärsyttää jos en pääse korkeaan nuottiin. Musiikki; melodiat ja laulun sanat koskettaa mua tosi paljon ja usein liikutun kyyneliin saakka.

Inhoan päikkäreitä. Jostan syystä tuntuu, että menetän jotain jos menen päikkäreille. Usein iltaisinkin mua vähän harmittaa, että päivä on päätöksessä. Aamut on nykyään enemmän mun juttu. On niinku koko päivä aikaa tehdä siistejä juttuja :D Mutta ne päikkärit... ei vaan oo mun pala kakkua. Hyvin harvoin mua toki väsyttääkään päivällä niin, että pitäis ottaa tirsat. Huolehdin nykyään hyvin tarkkaan, että saisin yöllä riittävästi unta. Tytötkin on jo sen ikäisiä, että useimmiten se on mahdollista.

En juurikaan pidä pitkähihaisia paitoja. Tai jos pidän, vedän aina hihat ylös. Hihat ärsyttää mua. En ymmärrä miksi. Oon "vähän" erityisherkkä tässäkin asiassa. Useimmiten myös auki olevan hiukset ärsyttää ihan suunnattomasti. Ne hiostaa ja leijailee ärsyttävästi pitkin ja poikin. Ihan selvästi muka myös tunnen, että ne liimaantuu päänahkaan ja on jotenkin liian littanat :D

Haluaisin ruskettua, mutta pelkään ihosyöpää, auringon vaaroja ja aurinkovoiteiden myrkkyjä. Aina kesällä oon ihan kahden tulen välissä. Olisko varjossa vai olisko auringossa. Olis niin ihanaa olla päivettynyt edes hetken, koska muuten oon kalpea kuin lakana, mutta en oo vielä päättänyt kumpi on mun mielestä haitallisempaa; aurinko vai aurinkovoiteiden myrkyt. 

Poltin lapsena kasvojeni vasemman puolen kiukaaseen. Olin tulossa lauteilta alas ja horjahdin niin, että kaaduin kiuasta vasten. Poski oli todella kipeä ja inhottava varsinkin paranemisvaiheessa, kun iho alkoi kuoriutua haavasta. Insidentistä ei kuitenkaan jäänyt mitään arpea. Viisitoistavuotiaana halkaisin polvilumpioni sählypelissä ja se selvisi vasta kymmenen vuoden kuluttua, kun harmia ja kipuja aiheuttanut polvi kuvattiin. Polvi puhdistettiin ja halkihan se on edelleen, mutta ei oo kipuillut enää vuosiin.

Kiittämättömyys ja epäreiluus saa mun vereni kiehumaan. Mulla on tosi vahva tunne siitä, miten asiat on mun mielestäsi reilusti ja oikein ja jos koen omasta tai jonkun muun puolesta vääryyttä, on mun tosi vaikea olla. Elämähän ei tokikaan ole aina reilua tai tasapuolista, mutta sellaiset asiat, joihin me itse voidaan vaikuttaa, ne pitää mun mielestä hoitaa tietyllä tavalla kaikille "oikein" ja välillä oon ihan ihmeissäni, miten ihmiset ei näe sitä toisen kantaa asioihin.

Ei mulla muuta. Paitsi että, kivaa tätä päivää!

Sannis

Frost

Rakastan näitä ensimmäisiä aamuja, kun maa on kuurassa. Auton tuulilasilla se ei tietenkään ole erityisen ihanaa, mutta kohmeinen nurmikko kenkien alla ja ensimmäiset huurteet terassin kaiteilla on jotain erityistä. Syksyn tuoksu, kauniit värit ja viileät säät saa aina mun mieleni hyrräämään.

Viime kuukausina oon miettinyt paljon perhettä. Sitä, kenestä se perhe loppuviimein muodostuu. Niistä ihmisistä kenen kanssa asuit lapsena vai niistä, jotka olet itse valinnut? Oon myös miettinyt, miksi jotkut asiat elämässä on niin järkyttävän kipeitä, vaikkei niistä haluaisi välittää niin paljon, että antaisi niiden satuttaa. Niin, ja sitä, miksi elämässä on asioita, joihin ei koskaan saa vastausta.. vastausta, joka ehkä toisi helpotuksen mietteisiin siitä, teinkö minä jotain vai onko syy jossain ihan muualla.

Raskaita mietteitä siis tänä viikonloppuna ja itku on ollut herkässä. Vaikka niin kai se aina mulla on. Dramaqueen. Se mä olen aina ollut. Mulla on niin paljon tunteita ja ajatuksia. Monien mielestä liikaa. Ärsyttävä ja kuluttava, liikaa tilaa vievä. Siinä mun perisyntini. Tunnen nahoissani, kun osun sellaisen ihmisen tielle, jolle mun olemukseni on liikaa. Se ei ole mukava tunne.

Raskaan mielen kaverina tässä viikonlopussa on ollut paljon hyvää. Oon saanut levättyä. Oon saanut raitista ilmaa. Oon saanut olla kotona. Oon saanut tavata ystäviä. Oon koittanut järjestää ajatuksiani ja laittaa asioita tärkeysjärjestykseen alkusyksyn hullun kiireen jäljiltä. Tärkein taitaa kuitenkin olla se, että oon saanut hiljaisuutta. Eilen ja tänään sain olla pienen hetken ihan yksin kotona täydessä hiljaisuudessa ja se oli kyllä juuri sitä, mitä kaipasin tällä hetkellä. Miten maailman meteli voi olla niin järkyttävän kova välillä ja miten se voikin sekoittaa ajatukset niin tehokkaasti?

Sannis

October

Rakastankohan syksyä, koska oon syntynyt syksyllä? Ootteko huomanneet, että usein se menee niin? Kesän lapset tykkään kesästä ja talvella syntyneet nauttii kylmästi ja lumesta. Meistä neljästä siskoksesta kolmella on synttärit tässä kuussa. Kanadan siskonen se sitten taas on heinäkuun naisia. Alemman kuvan tyttö on syntynyt joulukuussa. Kahdestoista päivä. Vuonna kaksituhattakaksitoista. Kuva on otettu muutama vuosi sitten. Tänä vuonna on kakussa kuusi kynttilää.

Eilen käytiin duunin puolesta tutustumassa Vaasan keskussairaalan lastenosastoon. EasyFit Vaasa lahjoitti kaikkien syyskuussa asiakkuuden ostaneiden aloitusmaksut, eli yhteensä piiitkästi yli 3000€ lastenosastolle ja mun mielestä se oli aivan huikea juttu. Mun pomojen sydän on kyllä täyttä kultaa. Kun kierrettiin osastoilla, muistoja vaan tulvi mieleen. Muistoja Tommista ja tyttöjen syntymästä. Koko illan olin jotenkin tosi herkillä. Niin onnellinen olen, että kaikki on hyvin.

#vähemmänpullaa rullaa tällä hetkellä hyvin, mutta kurpitsapiirakka.. sitä mä olen luvannut itselleni joku päivä. Ootteko tehneet koskaan? Se on niin järkyttävän hyvää. Ihanan pehmeää ja kanelista.  Ihan syksyn makuista. Resepti taitaa löytyä tuolta Mutsi leipoo-osiosta.

Ihanaa lokakuuta!

Sannis