maanantai 31. heinäkuuta 2017

Pimeää


Thank god, huominen on pian täällä. Kun se on täällä, tarkoittaa se sitä, että se on pian ohi. Heinäkuun viimeinen viikko on mun paskaviikkoni. Nytkin, vaikka viikonloppu oli ihan yliyliylikiva, on tämä päivä taas ollut aika tarpomista. Onneksi oli jumpat illalla. Toki vedin puolet ihan päin helvettiä, kun sekoilin laskuissa ja siinä, mikä on oikea ja mikä vasen, mutta luulen, että jumppareiden mielestä se oli vain hauskaa. En olisi minä enkä varsinkaan jumppaminä jos en jotain koheltaisi joka kerta :) Oli ihanaa päästä liikkumaan ja hikoilemaan just tänään.

Huomenna on Tommin seitsemäs syntymäpäivä ja voi hemmetti, että se voi ottaa kipiää aina vaan. Mä inhoan sitä, että tämä sattui meille. Että tämä sattui Tommille. Inhoan sitä, että tiedän, miltä tuntuu kuunnella ultraäänilaitteen tyhjää hurinaa. Inhoan sitä, että tiedän, miltä tuntuu synnyttää vauva, jonka tietää olevan kuollut. Inhoan sitä, että viisi kokonaista vuotta mun elämästäni meni selviämiseen. Iso osa tyttöjen tähän astisesta elämästä meni siihen, että äitin oli niin vitsin paha olla. Onneksi äiti oli aika hyvä piilottamaan sen ja uskon, että tyttöjen ensimmäiset muistikuvat ei kuitenkaan oo semmosia, joissa äitiin sattuu, joissa äiti itkee tai joissa äiti on väsynyt. Toivon, että ne on niitä, joissa äiti halaa ja ottaa syliin, vie puistoon ja lukee iltasatua.

Seitsemän vuotta sitten tähän aikaan Tommi potki mun vatsassani. Laskettu aika oli mennyt jo viisi päivää sitten. Just tähän kellonaikaan istuin sohvalla ja nauroin, kun koko maha heilui puolelta toiselle. Ihmettelin, eikö babyt yleensä rauhoitu ennen syntymäänsä. Kun kello löi heinäkuun viimeisiä hetkiä, oli Annukalla vielä pikkuveli. Ihan valmis syntymään. Elokuun ensimmäisenä päivänä pikkuveli oli poissa. Tilalla oli pelkkää pimeää niin vitsin pitkän aikaa.

Sannis

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Yhtäkkiä


Tuli helle yhtäkkiä. Lupasin viedä tytöt retkelle leikkipuistoon. Töitä on vain onneksi pieni pätkä tälle päivälle, joten hyvin ehditään retkeillä. Olotilassa on vähän toivomisen varaa. Väsyttää muka niin hitsisti ettei meinannut päästä sängystä ylös, vaikkei mitään kovin järisyttäviä hommia ookaan takana. Askel on vähän tahmea, mutta eikö se tästä taas. Pikkuhiljaa. Kuun vaihteen jälkeen alkaa helpottaa.

Suunnitelmissa on iisi viikonloppu.. vähän mäkihommia mulle, autojen fiksausta mister A:lle ja tytöt saa puuhailla omia hommiaan. Lauantaina mennään synttäreille ja sunnuntaina treffataan kamuja. Koitetaan mennä vähän sillain hissukseen, fiiliksen mukaan.

Kaksi viikkoa koulun ja päiväkodin alkuun. Yhtäkkiä. Kyllä tää kuulkaa nopsasti vaan menee. Huhhuh!

Hyvää viikonloppua!
Sannis

P.S. Kuvassa on suklaaminttu. En oo koskaan ennen maistanut. Nyt maistan.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Heinäkuun vikat


Eilen tehtiin jotain sellaista, mitä ei olla taidettu tehdä viimeiseen yhdeksään vuoteen. Lähdettiin keskellä viikkoa kavereiden kanssa nelistään ajelulle. Ajeltiin Raippaluotoon ja syötiin mahat täyteen Arkenilla. Ahvenburgeria ja suklaakakkua. Sen jälkeen tehtiin lenkki vielä Svedjehamniin auringonlaskua ja maisemia tsiigaamaan. Ja mä olin niin hitsin onnellinen. Miten voikaan käydä niin hyvä tsägä, että sattumalta kavereiden lapset on yhtäaikaa yökylässä ja ilman sen kummempia ponnisteluja päästiin yhtäkkiä muutaman tunnin irtiotolle. Niin paljon, kuin mä tyttöjä rakastankin ja niiden kanssa vietän aikaa ja haluan viettää aikaa, valehtelisin jos väittäisin ettei tämä oma aika tullut todelliseen tarpeeseen.

Tyttöjen yökyläily arkipäivinä on meille tosi harvinainen juttu. Viimeisen parin viikon aikana ollaan kuitenkin saatu muutamana päivänä nauttia töihin lähdöstä ja sieltä kotiin tulosta ilman kuskaamista. Oon fiilistellyt öitä, jolloin ketään ei pelota pahat unet ja aamuja, jolloin voin juoda kahvia vähän pidempään. Tytöt on olleet mummulla ne alkuviikon päivät, kun mun duuni on aamusta iltaan, joten vapautus huonosta omatunnosta on ollut ehkä se tärkein ja isoin juttu. Mun ei oo tarvinnut kiirehtiä kotiin sanomaan hyvää yötä samalla miettien, että aamulla ekana lähdetään taas. Oon saanut mennä töihin tietäen, että tytöt nauttii mutsin luona ja serkkujen kanssa. Loppuviikosta, kun duunia on vähemmän, ehditään sitten olla ihan oikeasti yhdessä.

Heinäkuun 26. päivä. Jossain siellä takaraivossa sen tietää taas, että alkaa olla aika. Alle viikko Tommin seitsemänteen syntymäpäivään. Heinäkuun viimeiset on aina vähän raskaampia, kuin muut päivät. Itku tulee herkemmin ja ajatukset harhailee. Mister A ilmoitti just, että illalla, kun mennään mumman luo käymään, tytöt jää sinne huomista hoitopäivää varten. Varsinaiset kyläluudat :) Hetken aikaa ajattelin jo, että ei kai ne nyt noin vain lennosta voi vaihtaa paikkaa mummun luota mumman luo, mutta sitten ymmärsin ottaa vastaan sen avun mitä tarjotaan. Koska joskus sen vain tarvii ja joskus se vain osuu niin just oikeaan kohtaan.

Sannis

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Smoothie


Banaania
Proteiinijauhetta
Puhtikauraa (kaura - mustikka - pellava)
Maustamatonta jugurttia
Maitoa
Tuoretta minttua

Smoothie on mulle se paras aamiainen. Nälkä on heti aamusta, mutta ei oikein vielä mikään maistu. Smoothie on helppo hörpätä ja sinne saa sotkettua sekaan kaikenlaista. Maidosta nykyään aina kiistellään, mutta mun aamiainen on lähes aina maitopohjainen. Muuten en paljoa maitotuotteita käyttelekään, joten toivon, että saan vähän proteiinia ja kalsiumia smoothiesta. Nyt yritän opetella nakertamaan pari hapankorppua tai muuta hiilaria vielä lisäksi, että jaksais paremmin kiivetä mäkiä :)

Kivaa tiistaita!
Sannis

maanantai 24. heinäkuuta 2017

#vähemmänpullaa


Pullaa on syöty hyvin vähän, mutta jätskiä sitten taas senkin edestä. Ostin Lidlistä tommosia minipuikkoja. Jos semmonen riittäis. Vähän tiukkaa meinaa tehdä, on ne sen verran pieniä, mutta ei ny auta :D Iltapäiväkahvi ja illat on semmosia, että silloin pitäis muka aina olla jotain. Pitäis varmaan tehdä smoothiemehujäitä.

Viime viikko oli tehoviikko. Tein salitreenejä ja jumppia. Cardiot oli toiset kevyttä ja toiset raskasta. Joogassakin kävin ja muistin jopa putkirullata yhtenä päivänä. Duunin aloituksen ja viikonlopun puutöiden kanssa setistä muodostui aika raskas, mutta niin vain nousi koipi vielä eilen Öjbergetin mäkitreenissä. Lähdettiin mäkeen koko perheen voimin ja kavereiden kanssa. Molemmat tytöt kiipesi parikin kertaa huipulle saakka ja mister A nousi yllättävän monta kertaa ekakertalaiseksi. Kivasti meni porukalla ja aina oli tytöille kaveria mäen huipulla tai juurella niin kauaksi, kun äiti palaa seuraavalta kierrokselta.

Tällä viikolla otetaan vähän iisimmin. Ehkä. :)

Kivaa maanantaita!
Sannis

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Kesäviikonloput


Tämmösiä puuhia kuulkaa eilen. Ei, edelleenkään pihatyöt ei oo mun juttu. Mutta jotenkin kuiteskin silloin, kun niihin jaksaa tarttua, on se ihan palkitsevaa. Meidän pihan perällä on ollut kuormalavoja ja ties mitä puuroskaa, joita ei viime vuonna ehditty pieniä. Siellä ne on kasvaneet heinää ja kiristäneet mun hermoja. Jotenkin kummasti on myös liiterin toiselle päädylle ja vähän sinne sun tänne ilmaantunut kaikenlaista lautaa ja klapia. Todella ärsyttävää.

Eilen laitettiin hihat heilumaan ja käytettiin useampi tunti hyvnkin tehokkaasti. Mister A sahasi moottorisahalla ja halkoi halkomakoneella. Minä kannoin liiteriin. Siivottiin myös jäätävä määrä nokkosia, kaikenmaailman muita rikkaruohoja ja väärään paikkaan kasvaneita puita pois ja jopas saatiin aikaiseksi. Muutama lava ja muu pienittävä puu jäi vielä pihaan. Aivan jännittää, saadaanko ne tänään pois vai jääkö ne lumen alle makaamaan :D

Niin, että ei mulla muuta. Laiska se tässä vain töitään luettelee. Aika hyvin oikeasti saatiin aikaiseksi, vaikka tenavat juoksi kaiken aikaa meidän ja naapurin väliä. Ihanaa, kun ne on jo sen ikäisiä, että ei ihan joka asiassa tarvi olla mukana. Ehdittiin loppupäivästä vielä extempore kahvitella ja grillailla naapureiden kanssa sillä välin, kun lapset hillui altaassa.

Tänään näyttää aurinko paistavan. Luvassa on ainakin mäkitreeniä ja hengailua kamujen kanssa. Kivointa on kyllä kesäviikonloput <3

Rentoa sunnuntaita!
Sannis


perjantai 21. heinäkuuta 2017

Throwback

Mitä tein heinäkuun 21. päivä?

2016

2015

2014

2013

Saa sii, mitä vuoden 2017 kuvaan tulee. Töitä nyt ainaskin.

Terkkuja,
Sannis

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Asioita

Löysin tekstiluonnoksista tällaisen postauksen. Harmi vaan, en oo kirjoittanut, mistä oon kysymykset napannut. Varmaan on näkynyt taas useammassa blogissa. Huuda hep, jos se olet sinä joka olet laittanut tämän alulle. Laitetaanpa julkaisuun!

Kuvaile itseäsi viidellä sanalla
Hauska, herkkä, kontrollifriikki, yliajattelija, oikeudenmukainen.

Kolme asiaa, joita ilman et voisi elää
Oletan, että tässä puhutaan materiasta, joten vastaan; Puhelin, huulirasva, aurinkolasit.

Lapsuutesi paras muisto
No vähänkö vaikee hei.. Yksikö vain? Se kun sain laittaa joulukoristeet omaan huoneeseen. Oranssin tähden ikkunalle, punavalkoiset petivaatteet sänkyyn ja tontut kynttilän viereen koulupöydälle.

Takana on kauhea päivä, miten rentoudut?
NetFlixiä ja ruokaa. Ja hartiahierontaa mister A:lta. Oh wait.. mä rentoudun näin lähes jokaisen päivän jälkeen :D

Jos saisit syödä vain yhtä herkkua loppuelämäsi, mitä se olisi?
Tacot. Niihin ei kyllästy koskaan.

Mitä et missään nimessä voi sietää?
Epäoikeudenmukaisuutta. Uutisia lasten pahoinpitelyistä tai elänrääkkäyksestä. Valehtelua.

Kuinka monessa paikassa/kodissa olet asunut?
Molempien vanhempien ja siskojen kanssa yhdessä. Sen jälkeen mutsin ja siskojen kanssa yhdessä. Kotoa muuton jälkeen ehkä kymmenessä eri asunnossa/talossa Vaasassa ja Laihialla, joista kolme oli/on omia ja muut vuokra-asuntoja.

Haaveita, joiden toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa
Matka Kanadaan.

Salaiset paheesi
En tiedä onko sellaisia? Kaikki on yleensä tullu ilmi :D Herkut of course on se suurin pahe, mutta ei kovin salainen.


Ei hajuakaan olisko tässä ollut vielä lisää kysymyksiä ja jäänyt mulla vähän kesken. Mutta mitäpä tua haittaa :) Jos sulla on sadepäivänä aikaa (sataako teillä?), niin vastaa säkin näihin. Vaikka kommenttikentässä! Mä lähden nyt jumppaan. Reiska-vatsa-pakara-setti tulossa!

Have a nice day!
Sannis

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Loppu?


Miten sitä aina tuntuukin siltä, että kun loma loppuu, loppuu kesä? Niin ajattelin taas sunnuntaina, kun laittelin työkamoja seuraavaa aamua varten valmiiksi. Nyt on kuitenkin vähän eri fiilis. Sen sijaan, että olisin illalla ehtinyt just ja just sanoa typyille hyvää yötä töiden jälkeen ja tänään aamusta lähtenyt kuskaamaan niitä hoitoon, vei mutsi serkusköörin eilen mökille yöksi. Niin ihanaa! Tytöt oli innoissaan, kun pääsee mökille ja mä kyllä nautin aivan yli kovaa tästä aamusta, kun ei tarvi kuskata ketään mihinkään ennen töitä. Yönkin nukuin tosi sikeästi. Aamu herää usein öisin ja se on ihan hitsin ärsyttävää. Nämä yöt, kun tietää ettei tarvi herätä, on luxusta.

Illalla fiksailin tiskejä ja pyykkejä. Oli vielä niin paljon virtaa töiden jäljeen ja jotenkin yli hyvä fiilis. Hihittelin siinä hysteerisesti itekseni koko illan ja tein urpoja Instagram stories-videoita. Naapurikin sanoi, että näytin jo jumpassa loppuverkan aikana siltä, että repeän ihan just :D Voiko olla edes mahdollista, että töihin paluu ei tihko ollenkaan? Niin mahtava tunne, kun loma on oikeasti tehnyt tehtävänsä ja arkeen paluu tuntuu ihan ookoolta. Tämä yllättävä vapaampi aamu oli vielä piste iin päälle.

Tämä kesä on monien mielestä säiden puolesta ollut ihan paska. Jos helteestä pitää niin onhan se. Mä pidän vaihtelevasta. Pidän helteestä vähän lyhyempinä jaksoina. Sadepäivä silloin tällöin on ihanaa. Toki oon sitä mieltä, ettei heinäkuussa huvittais pitää pitkiä kalsareita. Loma on aina lomaa. Sehän se on se kuuluisa lausahdus, mutta on se kesällä mukavampaa jos saa olla kesävaatteissa ja lapset pääsee uimaan. On kuitenkin saatu lämpimiäkin päiviä. Nyt just paistaa aurinko. Treenikalenterissa lukee Cardio PK 60min, joten ajattelin kiertää mutkan kautta fillarilla duuniin.

Eihän tämä kesä nyt sitte olleskaan ollutkaan vielä tässä. Meillä on ainakin yksi uintireissu vielä tekemättä ja Raippiksen sillan ylikään ei olla vielä ajettu. Viikonloppuisinhan sitä ehtii vielä vaikka mitä.

Rentoa tiistaita!

Sannis

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Week 4


Vimpalla lomaviikolla lounastin työkamujen kanssa ja kävin ystävän kanssa mäkitreenaamassa. Ajeltiin Tuuriin Miljoonativoliin ja Keskisen Vesan tiluksia tsiigailemaan. Tytöt innostui tivolilaitteista ja varsinkin Aamu on kysellyt, josko voitais mennä uudelleen. Tiesittehän muuten, että Miljoonativoli on ilmainen alle 13-vuotiaille ja on Tuurissa elokuuhun saakka?

Tytöt yökyläili vuorotellen mister A:n pikkusiskon luona ja kotona puuhattiin sillä välin kivoja juttuja. Neljäveen kanssa retkeiltiin ja kasiveen kanssa uitiin ja fillaroitiin. Täti oli vienyt tyttöjä shoppailemaan ja ties mitä kivaa ja molemmat typyt oli ihan tärinässä.

Perjantaina oltiin päivä kotosalla lasten kanssa ja illalla lähdettiin Pian kanssa Mojitot kainalossa kaupungille :) Lauantaina tehtiin yli kiva retki Pietarsaareen ystävien kanssa. Kuvat jäi tällä kertaa suurinpiirtein näihin kahteen, mutta vitsit että Jeppiksen reissu onnistuu aina. Eväät Fäbodan hiekoilla ja kävelyt kallioilla. Sen jälkeen uinnit Fantaseassa ja kotimatkalla vielä iltapala Nabbenilla. Nappiin meni. Tätä reissua me ei enää kesäisin jätetä välistä.

Sunnuntaina pidettiin extempore uinti/grillikekkerit meillä. Meidän lisäksi kolmen perheen aikuisia ja lapsia oli paikalla ja aikamoinen hulina kävi hetken meidän terassilla. Aurinko paistoi ja lapset oli innoissaan. Niin ihanaa, että loman viimeinenkin päivä oli niin kiva!

Nyt töihin! Nähdään ensi vuonna kesäloma!
Sannis

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Mojito




Perjantaina tein kurkkupurkillisen Mojitoa, kun lähdettiin Pian kanssa rantsuun. Vähän paremmat pussikaljat. Jäi siinä karaoket vähille, koska oli jäätävän pitkä laulujono, mutta hauskaa oli kuiteskin. Päästiin, kuin päästiinkin tanssimaan Despacitoa :) Eilen ei ollu ohkanen olo ollenkaan vaan vietettiin huippuhauska päivä kamujen kanssa Pietarsaaressa.

Tänään päätettiin pitää grilli/uintikekkerit viimeisen lomapäivän kunniaksi. Mister A sitä ehdotti ja oli muuten hitsin hyvä idea. Mietin, että otetaan sillain hyvin rennosti. Laitetaan kertsilautaset pöytään ja keitellään kattilallinen uusia peruntoita. Jengi voi tuoda jotain grillattavaa mukanaan tai olla tuomatta. Katotaan nyt, pääseekö se jengi edes paikalle näin lyhyellä varoajalla :) Mojitosta vois hyvinkin tehdä alkoholittoman version janojuomaksi.


Rentoa sunnuntaita!
Sannis

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Yhdessä ja erikseen


Vitsi nää viimeiset lomapäivät menee nopeasti. Valuu vaan käsistä. Viikonloppu vielä ja maanantaina töihin. Duuniin meno tuo kyllä mukavaa vaihtelua ja yli kiva taas päästä jumppahommiin. Toki, eipä haittais vaikka loma vielä hetken jatkuisi. Nämä hitaat aamut ja fiilis siitä, että on aikaa, on jotain niin ihanaa ja kontrollifriikille elintärkeää!

Edellisyönä kasivee pääsi tädin luo yökylään ja me minin kanssa lähdettiin kahdestaan pitkälle retkelle. Minä kävelin ja Aamu potkulautaili. Syötiin eväitä, käytiin kahdessa eri leikkipuistossa, kokeiltiin vettä rannassa ja käytiin testaamassa Vaasan uusin rantakahvila. Aamun temppuillessa puistoissa sain samalla hyvin tehtyä liikkuvuusharjoitukset siinä vähän niinkuin vahingossa. Varmaan ohikulkijat tsiigas, että mitäs mutsi siinä pyllistelee, mutta who cares :)

Retken jälkeen lähti mini tädin luo ja oli kasiveen vuoro olla "yksin" kotona. Käytiin uimassa ja syötiin tacoja. Illalla vielä fillarilenkki ja toiveen mukaisesti mannapuuroa iltapalaksi. Meillä syödään aina yhdessä. Katetaan pöytä ja koko perhe ne ketkä ei ole töissä :D istuu pöytään samaan aikaan. Iltapala on poikkeus. Silloin syö vain tytöt ja me mister A:n kanssa syödään, kun tytöt on menneet sänkyihin. Nyt Annukan toive oli, että syötäis iltapalakin yhdessä. Pyysin FB:ssä kamuja muistuttamaan mua tästä hetkestä silloin, kun urputan, että näille hemmetin tenaville ei mikään koskaan riitä. Tällä(kin) kertaa riitti pelkästään se, että oltiin paikalla ja läsnä.

On siis vietetty aikaa tyttöjen kanssa yhdessä ja erikseen. Mister A:n kanssa meillä oli se yhteinen viikonloppu kaksin. Kaikki ollaan koitettu ottaa lomasta irti ja hengailla kaikenlaisilla kokoonpanoilla :) Tänään sitte vielä se vimppa vaihtoehto.. mutsin minäitteomaa-aikaa. Meikämuikkeli lähtee laulamaan karaokea. Jihuu!

Sannis

P.S. Seuratkaahan Instaa -> Sannis_2.0. Siellä nämä suttuiset kännykkäkuvat näyttää vähän kivemmilta :)

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Sadetta


Sadetta luvataan loppuviikolle. Harmi. Olis ollu kiva tehdä vielä jotain aurinkopäivien puuhia loman viimeisinä hetkinä. No toisaalta.. tänä kesänähän ei oo noi säätiedotuksetkaan osuneet niin hirvein usein oikeaan, joten ei sitä ikinä tiedä..

Nyt juodaan aamukaffit ja sit lähdetään kasiveen hammasröntgeniin. Iltapäivällä pääsee kuvattava tädin luo yökylään ja me koitetaan minin kanssa keksiä jotain hommaa. Olis kaikkee peruskauraa.. kaupassa käyntiä, pyykin laittoa ja kirpparillakin pitäis käydä pöytää fiksaamassa. Miten sitä ehtii taas muka töihinkin? Tuntuu, että nytkin menee päivät lentämällä.

Ei siis mitään asiaa tai suurempaa uutista täältä, mutta huvitti vain kirjoitella. Kallat on muuten Lidlistä. En oo mikään kaikista suurin Kalla-fani, mutta nämä lilat oli aika makeita, vai mitä?

Mukavaa keskiviikkoa! Onko nyt keskiviikko? :D
Sannis

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Week 3



Loman kolmosviikko näyttää puhelimen kuvagallerian mukaan tältä. Vähän suttuista, mutta niinhän se elämä vähän tuppaa olemaan.

Viikon alussa hengailtiin kotosalla ja mua alkoi jo pyykkääminen, tiskaaminen ja kaikenmaailman passaaminen rasittaa. Kelit oli sateisemmat ja viileämmät, joten auringossa hengailusta ei tietoakaan. Työkamujakin tuli ikävä, joten lähdin EasyFitille heti maanantaina. Tiistaina tavattiin kamuja dinnerin merkeissä. Keskiviikkona oltiin mun serkun ja tyttöjen pikkuserkkujen kanssa lastentapahtumassa ulkomuseossa ja illalla kiivettiin EF-jengin kanssa ihan helkkarin suurta mäkeä. Torstaina käytiin jenkkifutismatsissa.

Perjantaina tytöt meni mutsin luo koko viikonlopuksi. Ihanaa, että saivat mennä. Olin ite pyytänyt tuota viikonloppukyläilyä. Edellisestä kerrasta on kaksi vuotta ja ajattelin, että nyt olis hyvä aika mun ja mister A:n kanssa viettää aikaa kaksistaan. Perjantaina meillä olikin huippuhauska ilta mun lukioaikaisten kamujen kanssa, mutta lauantai oli vähän plääh! Koko viikko oltiin hengailtu jo ilman sen kummempia suunnitelmia ja jotenkin se alkoi mua lauantaina rasittaa. Oon hyvä hengailemaan päivän-pari päämäärättömästi, mutta sen jälkeen alan kaivata jonkinlaista raamia tekemisille. Lauantaina en sitte oikein osannutkaan olla. Mietin, mitä järkeä on tyttöjen olla hoidossa, kun ei meillä aikuisilla oo mitään sovittua ohjelmaa. Toki oli kiva pyöräillä kaksistaan kaupungilla ja käydä syömässä, mutta seuraavan kerran, kun jäädään kaksin, tehdään kyllä suunnitelmat etukäteen, niin ei tarvi koko päivää miettiä, mitä sitä tekis ja mihin menis. Oli vähän semmonen paine, että pitää nyt kauheesti tehdä jotain yli hienoa ja mahtavaa :D

Sunnuntaina heitettiin pitkä kävelylenkki ja haettiin tytöt kotiin. Keli oli tosi kiva ja illaksi lähdettiin ystävän nelikymppisille, jossa viihdyttiin pitkään. Viikko paketoitui siis tosi kivasti, vaikka jossain vaiheessa jo mietin, että nytkö tää lomailu alkaa rassata. Ei kuiteskaan ny sitte ihan vielä ressaannuta ja rassaannuta vaan naatitaan vielä vimpat päivät.

Sannis

lauantai 8. heinäkuuta 2017

VolumeLashes by @siljasbeauty

Yhteistyössä @Siljasbeauty, Kaunessalonki Momonoki.

Tiedättekö kuulkaa, mä pidän mun silmistäni. Ounastelin jo aiemminkin, että ne on aika kivat ja viimeistään sitten, kun oon vuosien varrella kuullut niistä muutaman mukavan kommentin, uskoin, että pakko sen on pitää paikkansa :D Siinäs kuulitte, nuan vain osasin sanoa itsestäni mukavan asian. Kokeilkaapas ittekin! Niinku siis ittestänne keksiä jotain mukavaa.

Ripsari on meikki, jota käytän joka päivä ja nyt se oli loppu. Päätin ripsarin oston sijaan lähteä Kauneussalonki Momonokiin volyymiripsien laittoon. Ajattelin, että volyymit helpottaisi varsinkin kesällä, kun ei tarvitsisi laitella ripsaria ja sais kuitenkin korostettua niitä silmiä. Mulla on joskus muutama vuosi sitten ollutkin hetken noita lisäripsiä, mutta silloin mulla oli myös geelikynnet enkä jaksanut molempia hoidattaa ja huollattaa yhtäaikaa.

Kauneussalonki Momonokin takana on tuttuni Anu ja yritys on ihan juuri muuttanut uuteen paikkaan. Anun lisäksi kauneussalogissa työskentelee tällä hetkellä kaksi kauneuden ammattilaista, joista toinen, Silja laittoi mulle viestin. Viestissä luki: "Oon tosi huolellinen (= nätimpi tapa sanoa, et jäätävän hidas) volyymeissa." Olihan siinä viestissä toki paljon muutakin, mutta tämä lause lämmitti mun sydäntäni jotenkin ihan erityisesti. Tiedättekö mitä tarkoitan? Yhdestä lauseesta kävi mun mielestä ilmi, että Silja on tosi kiva tyyppi, jolla on huumorintajua ja joka on selkeesti mun joukkuetta.


Pitkäkatu 59-61 on osoite ja tilat on uudet, siistit, valoisat ja avarat. Tuliko jo liikaa adjektiiveja? Tilaa hoitolassa on ruhtinaallisesti ja tarjontaan kuuluukin monenlaista settiä. Silja tekee pääasiassa ripsiä (volyymit ja klassiset pidennykset), mutta myös sokerointeja ja ripsien ja kulmien kestovärjäyksiä. Uusien volyymien teko vie tosiaan useamman tunnin ja vähän alkoi meikäläisellä sen keskiviikkoisen mäkitreenisetin jälkeen jalkoja pakottaa siinä makoillessa, mutta onneksi Silja päästi mut välillä pissalle ja jaloittelubreikille :D Lopputuloksena sain täydellisen tasaiset volyymit. Hoitolan edessä saa muuten parkkeerata kiekolla kolme tuntia ja korttelin päässä Asemakadulla parkkitila on ilmaista. Ei siis tarvi olla parkkikolikoita mukana, kun Siljan penkkiin istuu.

Jos oot ripsiä vailla, tsekkaa Siljan FB-sivut tästä. Instagramista Siljan löytää tunnarilla @siljasbeauty. Suosittelen!

Sannis

torstai 6. heinäkuuta 2017

#vähemmänpullaa


Ollaankohan me lomalla muuta ehditty tehdäkään, kuin syödä? :D

Usein lomalla mulla jää treenit väliin. Toki kropan pitää saada levätä raskaista jumppakausista, mutta kuvittelen myös, että meidän pitää mister A:n kanssa päästä salille yhdessä, että tulis sitte molempien käytyä. Silloinhan pitää aina hankkia tytöille hoitaja eikä se onnistu montaa kertaa viikossa. Jossain vaiheessa piiitkän ajatustyön jälkeen ymmärsin, että minähän en muuten olekaan toisen aikuisen liikkumisesta vastuussa ja vitsi se helpotti kontrollifriikin elämää paljon. Oon siis ollut "itsekäs" ja varannut oman treeniajan useamman kerran viikossa ja voi että, oon ollut onnellinen itsekäs mutsi. Miten se tunniksi lähteminen onkaan ollut helppoa nyt lomalla, kun muuten oon ollut tyttöjen kanssa n. 23h vuorokaudessa. Katotaan kun työt taas alkaa.. menee taas huonon omatunnon hattu syyyyvälle päähän.

Oon tehnyt kotitreenejä, salitreenejä ja kaikenmaailman fillarihommia. Eilen oltiin Öjbergetillä EasyFitin jengin kanssa ramppaamassa ylös ja alas. En oo koskaan ollut ja hemmetti, että se on jyrkkä. Ekat kolme kertaa ajattelin, että kuolema korjaa, mutta meni se aika monta kertaa vielä sen jälkeenkin. Kevään migreenihuurut toi lisäkiloja.. aivan, kuin niitä nyt olis vielä tarvittu ja oli kyllä aikamoista kapuamista. Toki ei se muillekaan tuntunut ihan helppoa olevan. Jos ette oo koskaan olleet niin kokeilkaa. Siinä saa aika nopeasti sykkeet maksimiin ja koivet makaroniksi. Ekakertalaisella meinas hymy hyytyä, mutta vielä ei luulot lähtenyt. Uudestaan mennään, kun ehditään!

Ensi viikolla pitäis malttaa pitää lepoviikko. Sen jälkeen alkaa työt ja lepoviikkojen mahis poistuu taas hetkeksi. Toki jumpat on vielä vähillä elokuun loppuun saakka, joten pitäis hyvin mahtua omatkin treenit aikatauluun. Täytyy alkaa rustata kalenteria valmiiksi. Kurvit Kuntoon-kurssikin jatkuis ja tekis niin mieli, mutta en ehkä uskalla sitoutua yhdeksi ylimääräiseksi illaksi. 

Treenaatteko te lomilla?
Sannis

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Week 2


Toka kesälomaviikko meni suurinpiirtein samoissa fiilareissa, kuin eka. Alkuviikosta Kanadan sisko oli vielä pelipaikalla ja lounastettiin meidän serkun perheen kanssa. Tänä vuonna jäi aikataulujen takia perinteinen serkkumiitinki väliin ja ens vuonna pitää kyllä ottaa se vahinko takaisin. Meillä neljällä siskolla on vain kolme serkkua ja viime vuosina ollaan pidetty tapaaminen joka kesä. Meni monta vuotta, että nähtiin serkkujen kanssa vain silloin tällöin, satunnaisesti jossain juhlissa ja siksi meidän pieniin häihinkin oli kutsuttu vain se yksi serkku, jonka kanssa nähdään useammin. Nykyään mua aina harmittaa, että jätettiin kutsumatta muut.

Tiistaina Tanja lähti takaisin Kanadan maalle ja Tiina-Marin pojat jäi meille vielä yökyläilemään. Oonko muuten koskaan "puhunut" mun siskoistani nimillä? Tanja on siis Kanadan sisko ja Jaana meistä vanhin. Mä olen keskimmäisistä nuorempi ja Tiina-Mari on poikien äiti, siskoista nuorin. Ja joskus joku kysyy, onko meillä kaikilla sama äiti ja isä...Kyllä, kaikilla on sama äiti ja isä eikä meillä ole sisko- tai velipuolia. Niinku tiaroksi tämä vain siis :D

Keskiviikkona heitettiin ystäväni Pian kanssa lenkki Tropiclandiaan. Ilma oli kylmä, mutta vesi lämmintä ja kaikilla oli hauskaa. No, okei.. mutsit oli ehkä vähän resseissä, kun paimennettiin kuutta hyvin eritasoista uimaria altaissa ja liukumäissä :D Näyteltiin vain altaan toiseen päähän toiselle sormilla, montako lasta on kulloinkin kummallakin hallinnassa. Kauhusta kankeana tsiigailin, kun mini neljävee laski kaikenmaailman jättikokoisista liukumäistä ihan pokkana.

Puolessa välissä viikkoa meinasi ajatukset vähän synkistyä, kuten postauksissa kävikin jo ilmi, mutta kun Tampereen reissu alkoi, unohtui huolet ja murheet. Aurinkoinen reissu tuntui ihan etelänlomalta ja koko homman paketoi päivä Kangasalla rakkaiden ystävien kanssa.

Viikon aikana ehdittiin myös Seinäjoen Duudsonit Activity Parkiin. Homma lähti ihan extempore mun äidin ehdotuksesta ja meinasin jo kieltäytyä. Onneksi en kieltäytynyt, koska voi morjens, että oli huippupaikka. Kallis toki, kun aikuistenkin piti maksaa puiston sisäänpääsy, mutta lapset 4-10vee oli kaikki ihan liekeissä ja tytöt kyselee koko ajan, koska mentäis uudelleen. Viisi tuntia pompittiin trampoilla ja hilluttiin menemään.

Aikamoista menoa on loman pari ekaa viikkoa ollut. Ihan huippua! Nyt kolmas viikko on aloiteltu kotiympyröissä. Pyykki- ja tiskirumbaa siis mutsille ja kavereiden kanssa hengailua tytöille. Mister A on tosiaan jo tokaa viikkoa töissä.

Tänään olis Vaasassa montakin lasten tapahtumaa. Katsotaan, antaako kelit periksi osallistua johonkin niistä. Toki täällä nyt kasivee vetää vielä sikeitä ja minin kanssa ollaan soffan nurkassa tietokoneen ja Lego Batman-elokuvan kanssa. Puolitoista viikkoa vielä lomaa! Jiihaa!

Sannis

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Tampereella nääs!


Onko Tampereen reissu tiedossa? Tässä pari kivaa, edullista vinkkiä lasten kanssa reissaaville.

Tallipiha ja Tiitiäisen satupuisto
Alle kilometrin päässä Hämeenkadulta on ihana Tallipiha, jossa me käydään usein Treen visiiteillä. Tallipiha on suljettu pihapiiri, jossa on kivoja pikkupuoteja, kahvila ja pieni leikkipuisto. Nyt kesäaikaan on mahdollista päästä poniratsastukselle ja keskellä pihaa on karuselli, johon pääsee parin euron hintaan pyörimään. Kesällä tää on kiva, joulun aikaan ihan ehdoton.

Tallipihan takapihalta nousee Näsinpuiston rinne ja sitä kun kävelee ylöspäin, löytää Tiitiäisen satupuistoon. Ekaa kertaa käytiin nyt viikonloppuna tossa puistossa ja tytöt tykkäs aivan yli kovaa. Makea, vähän erilainen leikkipuisto. Löytyy esim. trampoliineja, kiipeilyteline, hiekkalaatikko ja liukumäki. Puistoon on tehty kivaa temppuilumaastoa semmosen jännän "maton" päälle. Ympäristö on tosi kiva ja ilta-aurinko osuu puistoon mahtavasti.

Vähän erilainen Särkänniemi
Särkänniemen sisäänpääsy on ilmainen. Puiston sisältä löytyy Angry Birds-maa, jossa kiipeilytelinealue on myös ilmainen. Me tehtiin tyttöjen kanssa edullisin huvipuistoreissu ikinä ja selvittiin 27 eurolla koko keikasta. Summa sisälsi bussimatkat, änkkäripelin, narunvedon, jätskit, ja kahvin :D

Se, että tytöt ei hingu huvipuistolaitteisiin, mahdollisti maailman helpoimman Särkkisretken. Minä sain istua auringossa aidatun kiipeilyalueen portin edessä ja välillä ojentaa vettä ja myslipatukkaa. Pelit, narunvedot ja jätskit hoidettiin välissä ja sen jälkeen palattiin vielä kiipeilemään. Syötetiin muuten myös kaloja. Eurolla sai automaatista pienen purkillisen ruokaa.

Mobilia, Kangasala
Puolen tunnin ajomatkan päässä Tampereen keskustasta, Kangasalla on Mobilia. Kiva, suht rauhallinen liikennepuisto. Löytyi kaikenlaista autoihin liittyvää. Miehet ja lapset kävi auto(vai ralli?)museossa. Annukka ajoi noin seitsemän miljoonaa kierrosta polkuautoilla pikkukaupungissa (2€ 15min) ja omat ja kamujen lapset viihtyi leikkipuistossa pitkän aikaa. Vieressä oli myös uimaranta. Lounas seisovasta pöydästä kahveineen ja jälkkäreineen oli 39€ meidän perheeltä. Viihdyttiin mestoilla yli viisi tuntia :)

Tampereen reissulle lähdettiin kolmestaan tyttöjen kanssa junalla. Mister A tuli perässä seuraavan päivän iltana, kun töistä vapautui. Asuttiin Hämeenkadulla Aparthotel Forenomissa. Rautatieasemalta kun lähdettiin, jäätiin matkalla leikkimään Pikku Kakkosen puistoon, jonka jälkeen jaksettiin kävellä kadun toiseen päähän hotellille. Bussilla nro 100 ajeltiin Hämeenkadulta suoraan Särkänniemeen. Kun mister A tuli auton kanssa hoodeille, päästiin sillä huristelemaan Kangasalle jossa Espoon ystävät jo odotti. 

Menkää ihmiset Tampereelle! Siellä on kivaa!
Sannis

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Some


Viime vuonna julkaisin tämän kuvan vanhassa blogissa otsikolla "Kun tilillä on rahaa kuusi euroa.." Kuvien alle kirjoitin "...silloin leivotaan sämpylöitä". Sain muutaman inhottavan kommentin, jossa anonyymit moittivat mun rahan käyttöä. Olivat kuulemma seuranneet sitä, että ostan kesälomalla lapsille liian usein jäätelöä ja mainitsen usein rahojen olevan vähissä ja vetäneet siitä johtopäätökset.

Puhun aika avoimesti rahasta ja se tietysti ärsyttää joitain. Oon muutenkin aika avoin No shit Sherlock?! :D ja jotenkin ajattelisin, että mun on ehkä helppo siitä rahastakin puhua, kun meillä on sitä semmonen aika normaali määrä. Mikä nyt on kenellekin normaalia... mutta siis voisin kuvitella, että jos meillä olis joko jättitulot tai vaikeuksia, ei niistä niin huvittaisi huudella. Nyt raha on kuitenkin aika neutraali asia. Taidetaan ylettyä just ja just keskituloisten kastiin ja ollaan varmaan aika samalla viivalla monien muiden lapsiperheiden kanssa. Tokihan meillä on esim. paaaaljon vanhempi, pienempi ja edullisempi talo, kuin monilla meidän tutuilla. Sen takia asuinkustannukset pysyy suurinpiirtein hallinnassa.

Saatan mainita useinkin, että rahat on vähissä. Se pitää kyllä paikkansa. Me tehdään niin paljon kaikenlaista koko ajan ja jos ei se hiton raha loppuis aina kesken, olis ihanaa tehdä vielä niin paljon enemmänkin kaikenlaista :D Se mitä en kokenut tarpeelliseksi mun postauksen lyhyeen tekstiin kirjoittaa oli: "Käyttötilillä on kuusi euroa rahaa. Se ei kuitenkaan ole mun rahatilanteeni absoluuttinen totuus. Meillä on bensatili erikseen. Meillä on myös ruokarahat ja laskunmaksutili erikseen. Bensaan, ruokaan ja laskuihin siirretään raha pois käyttelytileiltä ja sen jälkeen jäävä on humputtelurahaa. Se raha, mikä mulla on vähissä silloin, kun siitä urputan, on käyttöraha tai ylimääräisiin menoihin menevä."

Mulla ei tullut mieleenkään, että kaikki tuo olis pitänyt raapustaa yhteen sämpylöitä koskevaan postaukseen, jotta olisin välttänyt inhottavat viestit. Blogiteksteissä ja otsikoissa asiat eivät ole koko totuus vaan usein itsekin kirjoitan päällimmäisiä fiiliksiä ja sen hetkisiä tunnelmia. Kuka jaksaisi lukea blogia, jossa on joka kirjoitukseen käännetty joka ikinen kivi ja tarkasteltu joka asian jokainen haara? Huh! Tuon kyseisen otsikonhan olisin voinut kirjoittaa, vaikka tilillä olis ollut lottovoitto. Silloin, kun on vähän rahaa, kannattaa leipoa sämpylöitä. Ei siitä mihinkään pääse :D

**********

Muutama päivä sitten ressasin koko yön typeriä juttuja. Oltiin tyttöjen kanssa lähdössä Espooseen kavereiden luokse ja sinne olikin angiina iskenyt. En uskaltanut riskeerata ja päätin olla lähtemättä. Junaliput oli kuitenkin jo ostettu ja pyörittelin siinä mielessäni erilaisia vaihtoehtoja mihin mennään ja mitä tehdään. Harmittelin, ettei nähdä ystäviä ja harmittelin, etten voi perua lippuja. Samaan aikaan makselin laskuja ja ärsytti se, että mister A:n palkattoman loman tekemä kassalovi osuu just keskelle kesää. Päivitin Facebookiin nämä kaksi asiaa vähän suoristetuin sanakiertein ja se johti siihen, että yksi ihana tuttu lähetti viestin, josko haluan lainata rahaa, etten joudu perua lasten kesälomareissua. Tajusin, että vaikka asiat oli kaksi erillistä juttua eikä reissun muutos johtunut pienemmästä tilistä, saattoi se päivityksen lukijalle näyttää toisenlaiselta. Tunsin itseni hölmöksi ja mietin, mitä ihmiset musta oikein ajattelee. Mietin, miksi mun pitää aina jaaritella kaikenlaista "ääneen". 

**********

Viikonloppuna selailin ihania aurinkoisia kuvia festareilta ja terassirundeilta. Aina kesäisin kadehdin kavereiden ja tuttujen bilekuvia. Harmittelen, että me ei käydä festareilla eikä meillä oo kavereiden kanssa tapana käydä bilettämässä. Aina hetkeksi vajoan synkkyyteen siitä, että kaikilla muilla on jotenkin hauskempaa, kuin meillä. Toki muistan aika nopsasti, että arki on aika hemmetin raskasta kaiken biletyksen jälkeen eikä se oikeasti läheskään aina oo edes niin hauskaa, mutta välillä tulee kaipuu radalle. Siellä toki tulee sitten yleensä aika nopeasti ikävä kotiin :D

**********

Kolme eri juttua, jotka kaikki osoittaa somen mahdin. Kuinka valtava se onkaan. Ja kuinka väärän käsityksen täältä voi ihmisestä ja muiden elämästä saada. Koko totuus ei ole kuvassa tai yhdessä päivityksessä. Joskus niistä ei löydä edes totuuden puolikasta, mutta miten se onkaan niin helppo uskoa, että muilla on parempaa ja kivempaa? Jopa minä, joka olen tyytyväinen noin 99 prosenttiin mun elämäni osa-alueista, menen välillä lankaan. Usein löydän itseni ajattelemasta, kuinka onnekas ja onnellinen olen. Tiedän, että me ollaan mister A:n kanssa läsnä tytöille ja välillä myös jopa toisillemme :D Koitetaan tehdä asiat niin, että kaikkien olis hyvä olla ja löydetään ne omat onnen hetket. Ja silti välillä se hiton some laittaa pään ihan pyörälle. Aina välillä on hyvä muistutella itseään, että everything is not what it seems. Ja toki yritän koko ajan opetella siihen, että jos somessa haluan aktiivisesti olla, täytyy vain kestää se, että kaikki ei aina löydä sitä asioiden todellista tolaa ja punaista lankaa.   

Sannis

P.S. Tänään meillä leivotaan sämpylöitä! ;D
P.P.S. Kiitos sille ihanalle ihmiselle, joka kysyi, tarvitaanko apua! You know who you are!


lauantai 1. heinäkuuta 2017

Yhteenveto


Kesäkuu oli siisti! Ehdottomasti tämän vuoden paras kuukausi, ilman epäilystäkään. Kesäkuussa oli aurinkoisia päiviä, mansikoita ja kuoharia. Kesäkuussa alkoi lomat, käytiin Uumajassa ja tehtiin visiitti Tampereelle. Kesäkuussa tytöt on saaneet nukkua melkein jokaisena aamuna niin pitkään, kuin huvittaa. 

Nähtiin mahtavia auringon laskuja. Vietettiin firman kesäjuhlia. Käytiin markkinoilla. Kanadan sisko kävi Suomessa. Toinenkin isosisko (ja perhe) kävi Vaasassa. Lapset sai uida ihan hulluna. Tein fillarilenkkejä ja kotitreenejä. Tavattiin ystäviä ja perhettä. Hengailtiin omalla terassilla.

Kuukausi alkoi koulun ja päiväkodin päättymiskiireillä ja päättyi aurinkoiseen päivään ystävien kanssa. Vielä kuukauden vimpalle päivälle saatiin pieni yllättävä käänne, mutta niitähän tulee ja niiden mukaan mennään :)

Heinäkuu, koitapa laittaa paremmaksi!
Sannis

Lisää kesäkuun kollaaseja löytyy täältä.