True story

En pidä laitteista. Mister A tahtoisi maailman jokaikisen vempeleen ja joka asiaa varten pitäisi olla laite tai kone. Air fryer, voileipägrilli, monitoimikone, sähkövatkain, leipäkone, jäätelökone.. mitä näitä nyt pelkästään keittiötäkin varten on. Osa meiltä tottakai löytyy ja lisähankintoja vastustan epätoivoisesti :D

Juon joka aamu ensimmäisenä ison kupillisen vettä. Tuntuu etten pysty syödä tai juoda kahvia jos en oo juonut ensin vettä. Moni pesee hampaat ensimmäisenä. Kirjoittaja lähtee hammaspesulle vasta vesikupillisen, kahvin ja aamiaisen jälkeen.

Meidän perheessä on hassu tapa, varsinkin kirjoittajalla ja viistoistaveellä sanoa sata kertaa heippa lähtiessä. "Heippa! Ootte rakkaita! Heiny! Mä lähden tästä! Ootte rakkaita! Nähdään myöhemmin! Mä tuun sitte illalla! Heido! Ootte rakkaita!" Mini lähtee yleensä yhdellä heipalla, mister A:kin vähän vähemmällä, mutta me ollaan viistoistaveen kanssa ihan oma lukumme. :D

Rakastan duettoja. Lähes aina kaksi ääntä soi vielä ihanammin, kuin yksi. Viime viikkoina IG-feedissä on tullut tosi usein vastaan TracyChapmanin ja Luke Combsin Fast car-duetto Grammyista ja en kestä miten ihana se on!

En koskaan syö omenaa niin, että haukkoisin siitä paloja. Leikkaan sen aina veitsellä pienemmäksi ja syön vasta sitten. Hedelmät jää kirjoittajalta helposti kokonaan syömättä, mutta nyt oon koittanut ottaa niitä vähän useammin ohjelmistoon. Auttaa asiaa, kun niitä on esillä kulhoissa pöydillä.

Oon nuorempana kaatunut mökillä saunassa kiuasta vasten niin, että poltin vasemman poskeni. Ei ollut erityisen hääviä, mutta mitään pysyvää jälkeä ei kasvoihin siitä jäänyt. 

Eipä muuta tälle päivälle!

Sannis

Gnocchipaistos

Lisäsin suolaisten reseptien muistioon pari helppoa ruokaa. Kuvien paistoksessa on perunagnoccheja, jauhelihaa, kaalia ja paprikaa ja on hitsin hyvää. Tytöt ei niin paistetuista kasviksista piittaa, mutta gnocchit on varsinkin minin suosikki tällä hetkellä. Tätä pitää useimmiten paistaa joka tapauksessa kaksi pannullista, joten paistelen usein toisen pannun pelkästään gnoccheja ja jauhelihaa, niin saa neidit ottaa sitte tuoreita kasviksia paistettujen sijaan. Toinen ottaa toinen ei.

Rummon gnocchit on ehkä parhaita. Aika paljon edullisemmalla saa s-ryhmään Coop-merkkisiä, mutta ne näyttää kyllä paketissa ällömmiltä :D Kirjoittajan paistoksessa on molempia fifty-fifty. Eipä tosta loppuviimein oikein erota, että olisi kahta eri sorttia käytetty. Oiskohan niissä edullisemmissa jopa pidempi säilyvyys, koska ovat tyhjiöpakkauksessa?!

Viime päivinä ollaan tämän paistoksen lisäksi syöty kanakeittoa, tomaattista tonnikalapastaa ja itsetehtyjä kananugetteja lankkuperunoiden kanssa. Lisäsin myös tuon tonnikalapastan ohjeen muistioon. Siinä on aika kiva yksinkertainen pohja mille tahansa uunipastaruualle ja tonnikalan tilalle voi vaihtaa esim. jauhelihaa, kanaa tai vaikkapa kasviksia.

Semmosta. Ruokajutut on siis edelleen tapetilla ja ainakin muutama uusi resepti on odottamassa kokeilua. Airfryer-muffinseja testattiin uudelleen ja ne oli valitettavasti meidän kohdalla huti. Meidän laite on edullisimmasta päästä eikä siinä ole lämpötilasäätöä. Ilmeisesti se paistaa automaattisesti aina 200 asteessa ja se on auttamattomasti liian kuuma muffinseille, jotka ei ehdi kypsyä ennen kuin palavat pinnalta. Harmi.

Nyt on perjantai. Perusmeno; Saimin kanssa lenkille ja sen jälkeen duuniin. Tänään taitaa päästä pyörällä matkaan. Oikein montaa kertaa ei oo vielä tänä keväänä päässyt, mutta on se fiuke jo kuitenkin muutamia kertoja rullaillut. Viikonlopulle ei ole kummempia suunnitelmia. Porrastreeni, ulkoilua ja minin kanssa sali. Samat pläänit, kuin viime viikolla. Muuten mennään fiiliksen ja vähän säänkin mukaan.

Mukavaa viikonloppua!

Sannis

Takatalvi

Kuvissa on kevät, mutta ikkunoiden takana on vielä täys talvi. Tai nimenomaan takatalvi. Oikea talvi on ihanaa, takatalvi taas on aina vähän epätoivottu vieras. Ite en toki oo siitä niin hajalla, kuin moni muu, mutta kyllä tuo lumentulo kirjoittajallekin jo riittäisi, koska märkää räpäskäähän se vain sitten maassa on. Meillä on poikkeuksellisesti tänä vuonna kesärenkaatkin jo vaihdettuna, joten mielenkiinnolla odotan päivän ajoja. NOT! Yleensä mister A odottelee aika pitkälle renkaiden vaihdon kanssa keväällä, koska ajaa ite niin pitkää työmatkaa, mutta tällä kertaa päätti alkaa suuriin puuhiin vähän aiemmin. 

Saimin kanssa ollaan käyty kurssia tänä keväänä ja eilen se tuli päätökseen. Viimeinen kerta oli kurssin ainut ulkokerta ja siellä mentiin sohjossa ja lumisateessa koko porukka. Kurssi oli perustottelevaisuutta ja arjen tilanteita. Suurin osa jutuista oli sellaisia, joita Saimi jo osaa, mutta niin innokkaasti neiti aina lähti matkaan. Kurssiaika oli meille vähän turhan myöhäinen; kasista ysiin illalla. Saimi alkoi väsähtää usein jo loppua kohti, koska menee useimmiten yöunille jo hyvin siinä ysin paikkeilla. Esim. tuntia aiemmin olis voinut passata meille paremmin. Itellekin puoli kymmenen maissa kotiutuminen on tuntunut vähän nihkeältä, mutta kaiken kaikkiaan oon tosi tyytyväinen, että osallistuttiin.

En oo ihan hirveästi piitannut aiempien koirien kanssa näistä koiraharrastustouhuista ryhmässä. Tässä kurssilla kuitenkin, samoin kuin Saimin pentukursseilla, oli tosi mukava kouluttaja ja kurssikaverit. Aika mukavaa oli myös se, että oli joku oma juttu ja harrastus omien treenihommien ulkopuolella. Sellaista kirjoittajalla ei ookaan ollut vuosiin. Kiinnostaisi jatkaa kurssitouhuja eteenpäin, mutta mietin vähän millä tavalla ja mikä laji olisi kiinnostavin Saimille sekä tottakai myös itselle. Mahdollisesti jotain ulkojuttua kuitenkin. Halliympäristö ei oo ehkä ihan se oma suosikki. Koiraharrastukset on itselle aika hepreaa, joten täytyypä alkaa tutustua asiaan.

Lunta tiputtelee koko ajan. Ilmeisesti sateen pitäisi kuitenkin loppua päivän aikana. Toivotaan näin ettei tarvi alkaa vaihdella talvirenkaita takaisin :D Sisälle asti kuuluu, kun lintu laulaa kaiken aikaa ulkona. Kyllä se kevättä taitaa takatalvesta huolimatta laulella. Omakin fiilis on aika keväinen. Alkuviikko on viikonlopun migreenin jälkeen ollut toki vähän pökkelöinen eikä maanantain jumpat rullanneet ihan toivotulla tavalla, mutta kyllä tämä ihan valoisalta sillain kaiken kaikkiaan näyttää. Minin kanssa tehtiin eilen kevään ensimmäinen terassitreeni. Hyvin kevyesti vain ja se tuntui kyllä aivan hyvältä. Eilinen ja tämä päivä on ohjausvapaata. Huomenna sitten jumppaillaan taas.

Mukavaa tätä päivää!

Sannis

Kotihommia

Jaaaa kuinkapas ollakaan just kun edellisessä postauksessa mainitsin, että migreeniä on ollut vähemmän, oli se nyt viikonloppuna läsnä. Plääh! Tuli siis vielä suunniteltua rauhallisempi weekendi ja harmittaa, että jäi porrastreeni välistä, mutta ehkä tämä nyt oli tähän kohtaan tarpeellista. Kotitreenin tein lauantai-iltana, kun oli vähän parempi olo ja sitten, kun sunnuntaina sain ensimmäisenä aamulla hiipiä migreenilääkkeille mietin etten ikinä opi.

Ennen treeniä pitäisi olla yksi migreenitön päivä. Miten se voi olla niin vaikeaa muistaa ja ymmärtää? No, tänäänkin on toki ohjaukset illalla, joten ainahan se huilipäivän pito ei ole mahdollista, mutta silloin kun on, voisko siitä pitää kiinni? Tällä kertaa kyseessä oli kyllä ihan puhdas erehdys. Jotenkin en enää edes siinä kohdassa muistanut, että migreeni oli vaivannut aiemmin, kun aloin kotona jumppailla. Hölömö!

Hissukseen sain viikonlopun aikana puuhailtua kotona niitä juttuja, mitä olin toivonutkin. Siivottiin tyttöjen kanssa terassia jo valmiiksi lämpimämpiä säitä varten ja keräiltiin lumilapiot ja pulkat pois pihasta lojumasta. Kun sähkö oli edullista, pesin useamman koneellisen pyykkiä ja tiskiäkin sain aikaiseksi monta koneellista, kun tein ruokaa myös tälle viikolle valmiiksi. Mister A fiksaili vaunua; lisää pistorasioita, uusia lamppuja ja sen sellaista.

Viistoistavee heitti matot pihalle ja tamppasi ne, että mutsi sai imuroitua ja pestyä lattian. Ykstoistaveelle iski flunssa ja sen takia jäi harmillisesti viikonlopun treenit välistä. Jaksoi kuitenkin leipoa banaanimuffinsseja, jotka koitettiin paistaa airfryerissä. Ihan ei nämä muffarit osuneet täysillä kirjoittajan makuhermoon, mutta aiotaan testata samalla systeemillä vielä esim. kaakaomuffareita. Airfryer lähtee vaunureissuille mukaan ja sen takia vähän kokeillaan, mihin se taipuu.

Saimin kanssa ulkoiltiin tavalliseen tapaan useamman kerran päivässä. Huhtikuun kylmässä säässä on se hyvä puoli, että pellot ja polut on vielä kovia ja ollaan saatu harvinaisen pitkään pitää jalat kuivina. Viikonlopun aikana sää ei tosin ollut vain kylmä, vaan tuulen vuoksi jäätävä ja toppatakkia on saanut vetää niskaan aamuin illoin. Tämmösellä vähän marginaalisella säällä ei oo kovin paljoa muita liikkeellä ja saadaan olla kuin Ellun kanat :D 

Viikonloppu päätettiin samalla tavalla, kuin viime viikonloppukin; Back to black-leffaan. Mister A lähti kirjoittajan seuraksi, kun halusin nähdä elokuvan uudelleen. Viime viikon aikana googlettelin Amy Winehousea ja nyt lähdin leffaan vähän eri lähtökohdista, kuin ekalla kerralla. Tällä kertaa leffa menikin ehkä vähän enemmän tunteisiin. Mister A:kin tykkäs, että oli ihan katottava.

Nyt Saimin kanssa ulos ja päivän puuhiin!

Mukavaa viikkoa!

Sannis

Vauhdikasta

Takana on aikamoisen vauhdikkaita viikkoja. Normihommien lisäksi on ollut kaikenlaista extraa. Suurin osa toki kivoja juttuja, mutta nyt tuntuu kuitenkin siltä, että kun viikonloppu koittaa, taidan ottaa aika rauhallisesti. Porras- ja salitreeni on sovittu, mutta muuten mennään iisimmin. Kotona haluaisin tehdä vähän kevätsiivoja sekä ulkona, että sisällä, joten jotain sellaista pientä voisi olla luvassa seuraaville päiville.

Viime viikonloppuna kävin kuvaamassa ristiäiset ja vihkimisen. Aina silloin tällöin tulee kyselyjä  juhlakuvauksista ja oon niistä todella imarreltu. Useimmiten kuitenkin kieltäydyn kunniasta, koska viime vuosina voimavarat ei oo olleet parhaalla mahdollisella tasolla. Kuvauskeikat on tuntuneet liian suurelta rutistukselta. Nyt on kuitenkin omat voimat alkaneet muutaman hankalamman vuoden jälkeen palailla ja loppuviimein otin tämän kuvauksen mielelläni vastaan.

Juhlat oli tosi kivat; rennot ja lämpimät ja kuviakin saatiin aivan kiva määrä albumiin. Yllätyin kuinka vähän jännitin keikkaa etukäteen eikä migreenikään vaivannut ennen eikä jälkeen. Sekin taitaa kertoa siitä, että olot alkaa lähennellä normaalia. Viime vuosina oon jännittänyt kohtuuttoman paljon kaikenlaisia isompia, mutta myös pienempiä juttuja ja migreeniä on ollut tosi paljon. Nyt viime aikoina migreeni on vieraillut harvemmin. Ihan aktiivisesti oon jo pidempään tehnyt toimenpiteitä saadakseni uupumusta (tai mitä lie) väistymään enkä tiedä johtuuko paremmat voimavarat vähemmästä migreenistä vai toisinpäin, mutta paremmalla mallilla ollaan joka tapauksessa ja se tuntuu ihanalta.

Tänään paistaa aurinko. Lämmintä ei taida olla luvassa vielä pitkään aikaan, mutta katuja on jo harjattu hiekoitushiekasta ja sileät, puhtaat tiet tuntuu ihanilta. Saimilla on juoksuaika ja on ollut vähän vaisu jo monta päivää, mutta pahin tuntuu onneksi menneen ohi. Nyt neiti makoilee eteisessä ja taitaa jo odottaa, että mutsi irtoaisi tästä tietokoneen ääreltä lenkille. Työtkin alkaa jo pian, joten kylläpä se taitaa olla aika lähteä liikenteeseen.

Mukavaa viikonloppua!

Sannis

Back to black

Leffakriitikko täällä päivää!

Käytiin sunnuntaina leffassa katsomassa Amy Winehouse-elokuva Back to black. En tiennyt Amy Winehousesta oikeastaan mitään muuta kuin sen että laulaja on kuollut, oli lehtijutuissa aina aika homssuisen oloinen ja on tehnyt kappaleen nimeltään Back to black. En oo koskaan edes nähnyt Winehousea videolla haastatteluissa tai esiintymässä. Lähtökohdat oli siis aika "tyhjät".

Kaiken kaikkiaan leffa oli ihan mielenkiintoinen ja katsottava, mutta sanoisin, että oli kuitenkin aika sliipattu ja siisti versio. En ole ihminen, joka tykkää mässäillä toisten ongelmilla, mutta tähän olisin kaivannut kyllä enemmän rosoa ja kylmempää todellisuutta. Osittain asioita ja laulajan ongelmia leffasta kyllä tottakai välittyi. Ehkä myös tahdottiin, että Amy jää mieleen muusta, kuin sekoilusta ja kännäämisestä ja siinä kyllä mielestäni onnistuttiin aivan hyvin. Jos Amyn oikea loppu tuli karseassa kunnossa olevassa kodissa, loppui elokuva vastakohtaisesti kauniiseen valoisaan asuntoon ja hyväkuntoisen näköiseen Amyyn.

Jonkin verran sain ajatusta siitä minkälainen Amy oli luonteeltaan, mutta olisin kaivannut enemmän. Toki näissä elämänkerrallisissa ja tositapahtumiin perustuvissa kaipaan aina enemmän, koska haluaisin tietää kaiken ja varsinkin sen, mikä johti ongelmiin. Sehän taas on asia, jota ei välttämättä kukaan tiedä. Niin paljon tietoa ei taida olla olemassakaan, että kirjoittaja olisi täydellisen tyytyväinen :)

Tässä leffassa jäi mietityttämään, alkoiko Amyn ongelmat jo nuorena. Myöhemmin toi Googlettelu kysymykseen vastauksen; alkoi. Elokuvasta sai käsityksen, että Amyn koko elämä liittyi Blakeen ja siihen oliko pari yhdessä vai ei. Sitäkin jäin pähkäilemään jälkikäteen, oliko oikeasti näin. Suhdetta vanhempiin myös mietin. Oliko äidillä jotain ongelmia? Mitkä isän motiivit oli vähätellä tyttären addiktiota?

Back to black on elokuva, johon taidan ostaa lipun uudelleenkin. Nyt kun oon vähän kaivanut aiheesta tietoa ja katsellut YouTube-videoita, haluan katsoa leffan vielä uusilla silmillä.

Sannis

Food

Alkuvuodesta postailin meidän ruokalistoja ja kerroin, että ollaan koitettu saada vähän vaihtelua ruuanlaittoon. Ollaan onnistuttu siinä aika hyvin ja viime kuukausina ruuanlaitto onkin tuntunut paljon mukavammalta, kuin pitkiin aikoihin tätä ennen. Mitään niin erikoista ei olla puuhailtu, vaan lähinnä ehkä yhdistelty tuttuja juttuja vähän eri tavalla ja mietitty, mitäs kaikkia ruokia sitä onkaan olemassa. Ei oo myöskään ollut haitaksi, että somessa tulee nykyään vastaan aika paljonkin reseptejä.

Blogin etusivulla on omat reseptimuistiot sekä makeille, että suolaisille syötäville. Kaikki reseptit on niin helppoja, että jopa kirjoittaja jaksaa ne vääntää ja kirjoittaja ei todellakaan ole kovin kummoinen kokki tai leipuri. Lisään listalle vain ne ruuat ja leivonnaiset, jotka on meillä uponneet hyvin ja joita ollaan tehty monta kertaa tai aiotaan tehdä uudelleen. Omia suosikkeja löytyy siis listoilta ja koitan niitä lisällä sinne pikkuhiljaa, kun saan kuvia otettua. 

Postauksen kuvien ruuat löytyy nyt suolaisten muistiosta. Lotan pasta-lihapullapata ja Ainon kananuggetit oli meillä kaikkien mieleen. Nuggetit teki mini kaverinsa kanssa ja sepäs olikin aika hauskaa seurattavaa, kun muovihanskat kädessä säätivät taikinan kanssa menemään. Loppua kohden alkoi nuggetit suurentua aika dramaattisesti. Alkoi ilmeisesti tekijöillä kärsivällisyys loppua :)

Tein just Prisman ruokatilauksen valmiiksi huomiselle ja seuraavina päivinä aiotaan tehdä näitä molempia ruokia uudelleen. Listalla on myös kalapuikkovuoka, joka oli meille uusi tuttavuus, josta tykkäsin kovasti ja jonka resepti on nyt myös muistiossa. Pinaattilättyjä ja kananmunakastiketta oon hiukoillut tässä jo hetken aikaa, mutta se on sen verran aikaa vievä ruokalaji, että sitä ei arkena ehdi. Ehkä nyt viikonloppuna.

Semmosia ruokajuttuja. Tänään on torstai. Lähden pian Saimin kanssa lenkille ja sen jälkeen illaksi töihin. Palaveri, yksi tykyohjaus ja pari omaa vakkariohjausta. Kaikennäköstä juoksevaa hommaakin siinä välissä. Let's mennään sitte vaan! Mukavaa päivää!

Sannis

HKI

Olipa meillä kuulkaa kiva viikonloppu Helsingissä minin kanssa. Lähdettiin Vaasasta perjantaina puolen päivän jälkeen junalla ja oltiin iltapäivästä perillä. Matka sujui ilman ongelmia ja viivästyksiä, mutta perillä odottikin aikamoinen yllätys, kun lunta tuli ihan hulluna. Toki, eihän se nyt ihan yllätys ollut. Oltiinhan me säätiedotukset luettu ja Paula-ystäväni Espoosta oli pitänyt meidät jo hyvin ajan tasalla tilanteesta etukäteen.

Kun päästiin asemalta ulos, suunnattiin kohti lähintä ulko-ovea ja käytiin syömässä. Social Burger Joint oli sopivasti kohdalla ja käytiin herkuttelemassa minin toiveesta pekoniburgereilla. Vähän heavy setti oli, ei ihan täysin kirjoittajan makuhermoon, mutta minin mielestä oli paras hampurilainen ikinä. Yes! Ruuan jälkeen kahlattiin ratikkapysäkille aikamoisessa sohjossa ja ajeltiin Katajanokalle Scandicin Grand Marinaan.

Oon useasti miettinyt, että haluaisin yöpyä tossa hotellissa. En tiedä miksi. Tykkään Helsingissä nimenomaan Kauppatorin ympäristöstä, joten ehkäpä siksi. Grand Marina on usein vähän edullisempikin, kuin ihan keskustan hotellit ja niin nytkin. Ihan perushotellihan se oli eikä merinäköalakaan ollut niin kiva, kuin ajattelin etukäteen, mutta eipä tuossa mitään vikaakaan ollut. Huone oli siisti, palvelu ihan hyvää ja helpostihan tuostakin pääsi kulkemaan jopa noin huonolla säällä, kun ratikat kulki koko ajan.

Säästä huolimatta suunnattiin perjantaina vielä uudelleen ratikkapysäkille sen jälkeen, kun oltiin saatu tavarat hotellille. Suuntana meillä oli Forum ja Blue tomato-liike. Se oli minin viikonlopun pääkohde. Skeittihommia oli ostoslistalla; uusi decki ja pyörät. Molemmat löytyi ja olipa jotenkin kiva seurata, kun mini teki kauppoja asioista, joista kirjoittaja ei ymmärrä yhtään mitään. Saatoin kysellä tyhmiä vieressä :D Suurimman osan rahasta oli mini ite omalla työllään taas tienannut ja laski tarkkaan, mihin on varaa, mutta parin kympin verran avasi kirjoittajakin loppuviimein kukkaron nyörejä, että saatiin vähän laadukkaammat pyörät.

Yö nukuttiin yllättävän hyvin ja aamulla suunnattiin ensimmäisenä tietysti aamiaiselle. Hotellin aamiaisilla kirjoittajan suosikkeja on yleensä aina munakokkeli ja omenamehu. Me ei osteta kotiin juuri koskaan mehuja enkä niistä niin paljoa piittaakaan, mutta muutaman kerran vuodessa omppumehu maistuu niin hyvältä. Grand Marinassa omenamehu olikin kummallisen makeaa eikä perustuoremehua ollenkaan. Jäi sitten toisena aamuna mehut ottamatta. Samoin tosi hyvän näköinen sitruunapiirakka olikin niin sokerista, että hampaissa vain ratisi. Harmi. Munakokkeli oli superhyvää ja kaikki muutkin suolaiset perusjutut ja kasvikset löytyi, joten vatsat saatiin täyteen oikein hyvin. 

Lauantaina aamiaisen jälkeen vedettiin takit niskaan ja kengät jalkaan ja lähdettiin kävelemään. Tällä kertaa ei tarvinnut ottaa ratikkaa, koska lumimyrsky oli loppunut. Märkää, loskaa ja harmaata oli toki, mutta eipä tuo meitä haitannut. Pyörittiin hyvä tovi Kauppatorilla. Miniä kiinnosti kojut ja myynnissä olevat tavarat tosi paljon ja ostikin pienen linkkarin yhdeltä myyjältä. Ostettiin myös tuliaisia viistoistaveelle: pieni kuparikaulakoru viikinkisymbolilla. Kierrettiin vielä kauppahalli läpi ennen kuin jatkettiin matkaa keskustaa kohti.

Kirjoittajan matkan pää"kohde" oli treffit ystävän kanssa. Paulan kanssa ollaan oltu ystäviä lukiosta lähtien, jo kohta kolmekymmentä vuotta. Tavataan säännöllisesti, mutta aika harvoin eikä olla mukana toistemme päivittäisessä elämässä, mutta aina kun nähdään, on kuin viime tapaamisesta ei olisi kulunut viikkoakaan. Tällä kertaa tapaaminen herkisti kirjoittajan jotenkin ihan kunnolla. Uskomatonta ja niin ihanaa, että jotkut ihmiset on tulleet jäädäkseen. En epäile hetkeäkään etteikö Paulan kanssa vielä toisetkin melkein kolmekymmentä naurettaisi meidän vanhoille (ja uusille) hölmöilyille ja ihmeteltäisi mihin nämä vuodet yhtäkkiä meni.

Paulan mukana oli poikakolmikosta vanhin, joka on samanikäinen, kuin meidän viistoistavee ja voi apua.. niin vain oli Axel jo paljon pidempi, kuin kumpikaan meistä mutseista. Hyvin lapset jaksoi meidän kanssa lounaalla jopa vähän jutustella, mutta kun vaihdettiin toiseen paikkaan kahville, annettiin jo periksi puhelimille. Hyvän tovin vaihdettiin kuulumisia sillä välin, kun teini ja kohta teini tuijottivat näyttöjänsä. Vähän kohtuutonta olisi kirjoittajan mielestä ollut vaatia, että jaksavat kuunnella meidän työ- ym. juttuja ties kuinka pitkään.

Olisin viihtynyt vielä paljon pidempään, mutta päätettiin palauttaa lapset takaisin tähän todellisuuteen ja jatkettiin matkaa. Minin seuraava toive oli kauppakeskus Redi ja Finscooter-liike. Sinne siis. Liike oli nopsasti katsottu läpi ja seuraavaksi suunnattiin kenkäkaupoille. Sopivia ei löytynyt ja tultiin siihen tulokseen, että Redi oli kyllä jotenkin yli surkeasti suunniteltu paikka. Palattiin aika nopsasti sinne mistä oltiin tultukin.

Alettiin olla jo sen verran hyytyneitä päivän puuhista, että päätettiin suunnata syömään ja takaisin hotellille. Aurinkokin oli tullut yllättäen esiin, joten ihan mukava oli käpytellä, vaikka vähän väsyttikin jo. En tiedä oliko presidentti Helsingissä just nyt, mutta ollaan ihan varmoja, että nähtiin matkalla, kun hän ja rouvansa tulivat Allas sea poolilta. Saatiin hyvät naurut, kun koitettiin seurailla, mihin oletettu pressa jatkoi matkaansa :D

Illan ohjelmanumero oli treeni hotellin kuntohuoneessa. Mini on niin innostunut salitreenistä, että tämä oli Paulan tapaamisen ja Blue tomatossa käynnin lisäksi yksi jo etukäteen suunnitelluista matkan pääaktiviteeteista. Huone oli pieni, mutta vapaita painoja oli hyvä rivi ja muutama laitekin löytyi, joten aivan hyvä täyspitkä treeni saatiin tehtyä ennen kuin hypättiin iltapesuille ja peiton alle.

Toisen yön nukuin vähän levottomasti. Minin yö sujui kuulemma hyvin. Mitä nyt oli törmännyt vessareissulla seinään :D Aamulla suunnattiin aamiaisen kautta ratikalle. Napattiin S-marketista eväät ja rullailtiin kotiin. Jotain sähkövikaa oli junassa matkalla, mutta loppuviimen kirittiin aika kiinni niin, että oltiin vain pari minuuttia suunniteltua myöhemmin kotona. Kaiken kaikkiaan kaikki sujui siis oikein hyvin.

Meillä oli tosi kiva reissu. Mini on kiva matkakaveri, koska on niin reipas ja kiinnostunut asioista. Kirjoittaja alkoi jo miettiä, mihin sitä seuraavaksi retkeiltäisi yhdessä. Kesälle on tottakai vaunureissut ja alkusyksylle on sovittu jo viisitoistaveen kanssa retki. Ehkä lähempänä joulua voitais lähteä katselemaan joulutoria johonkin. Se voisi olla minille mieluista hommaa.

Nyt tämän viikon puuhiin. Saimin kanssa ulos, vähän kotihommia ja sitten illaksi töihin.

Mukavaa viikkoa!

Sannis

Aprillipäivä

Sukkasunnuntai meni suunnitelmien mukaisesti ensin mummun luona ja sitten salilla. Mummun luona käytiin koko porukalla. Salitreeneistä mister A jäi kotiin, koska tahtoi saada vaunun fiksaushommia eteenpäin. Me treenattiin tyttöjen kanssa kolmestaan ja siinä, kun alkulämmiteltiin juoksumatoilla, mulle iski yhtäkkiä ihan valtava ylpeyden puuska. Kattelin vaan kun molemmat juoksi vierekkäin pitkän pätkän ja mietin ihmeissäni, miten mulla voi olla noin mahtavat lapset ja koska ne on ehtineet kasvaa noin isoiksi.

Treenattiin hyvä tovi erilaisia juttuja jaloille ja vielä vähän vatsahommaa loppuun. Tarkoitus oli tulla seuraavana päivänä uudelleen yläkroppatreenille, mutta minin kädet olikin yön jälkeen sen verran surkeassa kunnossa, etten luvannutkaan lähteä. Ajattelin, että painojen hiertäminen ei nyt just oo paras mahdollinen juttu, kun iho sormista olikin yhtäkkiä aivan rikki.

Aamulla kun huomattiin käsien tilanne, se jotenkin vaikutti meihin kaikkiin; kirjoittajaan, mister A:han ja miniin. Minillä on ollut jo merkkejä tulehduksesta ihossa ja nyt kun homma oli yhdessä yössä taas mennyt merkittäväksi pahemmaksi, alkoi selkeästi kaikkia vähän kiristää. Viimeisestä antibioottikuurista on vain puoli vuotta ja nyt näytti, että ollaan taas kuurin tarpeessa. Huoh! Lääkärireissua pukkaa huomiselle. Saa nähdä ny.

Loppuviimein aprillipäivä sujui kuitenkin kivasti. Mister A:n ja Saimin kanssa käytiin ystävien luona brunssilla ja tytöt sai olla hetken keskenään rauhassa kotona. Sen jälkeen ajeltiin koko porukka mumman eli anopin luo dinnerille ja iltaa istumaan. Illalla ehdittiin vielä ihan rauhassa tsiigailla telkkaria.

Aprillipäivän ilta ei sujunut ihan yhtä hyvän kuin päivä. Minillä on viime aikoina ollut vähän ongelmia nukahtaa niiden öiden jälkeen, kun on ollut yökylässä. Tällä kertaa mökiltä kotiutumisen jälkeinen yö meni hyvin, mutta toinen yö kotona olikin ihan katastrofi. Uni ei meinannut tulla millään minille ja ite taas olin niin poikki, että nukahtelin monta kertaa. Nukahtelun välissä lohduttelin miniä, joka välillä pötkötteli meidän sängyssä ja välillä omassaan. Välillä koitti lukea kirjaa ja loppuviimein annoin jo luvan katsella ohjelmaakin, että saisi vähän ajatuksia muualle. Siinä vaiheessa oli jo monta tuntia yrittänyt saada unta. 

Vielä puoli kahdeltakaan ei typy nukkunut, kun kävin vessareissulla. Aamulla viistoistaveekin kertoi, että oli pariin otteeseen käynyt minin huoneessa lohduttelemassa. Toi on kyllä niin kamalaa, kun ei tuu uni ja joutuu valvoa tyyliin koko yön. Hyvin harvoin meillä enää kukaan valvoo öisin, mutta tämä setti on minillä ollut nyt muutaman kerran viimeisen vuoden (?) aikana. Huh, toivotaan että tänään tulee illalla uni. 

Pääsiäinen oli kaiken kaikkiaan mukava, mutta ehkä vähän turhan nopsasti meni. Vielä olisi voinut yhden päivän olla vapailla. Kuvia ei tullut otettua, kuin pari. Postauksen kuva on tietysti lauantailta mökiltä.

Nyt on lyhyt viikko edessä ja viikonloppuna kirjoittajalla ja minillä on edessä pieni Helsingin retki. Viistoistaveen kanssa kun on käyty muutaman kerran, niin nyt on minin vuoro. Ihan kiva lähteä pienelle reissulle ja jännää lähteä kahdestaan. Mini ei kuulemma malta odottaa. Ite jännitän, että jompikumpi ehtii saada vielä flunssan, mutta toivotaanpa että ei.

Mukavaa tätä viikkoa!

Sannis

Pääsiäishommia

Pääsiäisen kolmas päivä. Pitkäperjantai ja lankalauantai on vietelty ja nyt ollaan sukkasunnuntaissa. Pääsiäinen on edelleen kirjoittajan lempipyhä. Neljä vapaapäivää eikä tiukkoja perinteitä tai ennalta määrättyjä aikatauluja. Toki, kyllä kun meinasin, että mennään mökille pitkänäperjantaina, sain miniltä sen verran tiukkaa palautetta, että kyllä me siellä loppuviimein myös eilen eli kokkopäivänäkin oltiin :)

Mini on varmistanut itselleen mökkipaikan koko viikonlopuksi jo hyvissä ajoin. Mentiin sinne koko porukka perjantaiaamupäivällä. Sää oli tällä kertaa harmaa ja lumi sohjoista, mutta lammas oli just niin hyvää, kuin aina ennenkin. Kastiketta olisin voinut syödä taas lusikalla suoraan kattilasta. Yleensä punainen liha ei oo kirjoittajan suurin suosikki, mutta pääsiäislammas mökillä on kyllä yksi vuoden ehdottomista kohokohdista. Ruuan päälle pelattiin vielä minin järjestämää tietovisaa ja toki ehdittiin vähän ulkonakin olla kosteasta säästä huolimatta.

Mini jäi yöksi mummun ja papan kanssa, me muut ajeltiin kotiin vaatteiden vaihtoon. Jätettiin Saimi huilaamaan omalle sohvalle ja kurvattiin takaisin kaupunkiin Kyllä isä osaa-leffan iltanäytökseen ystävien kanssa. Haettiin vielä leffan jälkeen pitsat eikä oikein kauaa tarvinnut unta odotella illalla. Siinä kohdassa satoi jo vettä, joten Saimikaan ei suostunut enää takapihaa kauemmas ulos.

Lauantaiaamuna herättiin aikaisin, juotiin kahvit ja käytiin lenkillä. Käytiin kaupoilla ja nyt on aurinkopaneeli vaunuun. Mister A on sitä jo pidempään hiukoillut. Ite en usko, että oikein usein tullaan tarvitsemaan, mutta tuo se kirjoittajallekin turvaa siinä mielessä, että vaikka leirintäalueet olisi täynnä tai sopivaa ei reissulla löytyisi, pärjää yön ilman sähkötolppaakin ja saa silti aamukaffit keiteltyä.

Trulleja kävi tänä vuonna enemmän, kuin kaikkina viime vuosina yhteensä. Varmaan parikymmentä lasta ehti meidän oven takana kolkutella ennen kuin startattiin uudelleen mökille. Olin varautunut vähän pienemmällä karkkimäärällä tällä kertaa, koska viime vuosina trulleja on käynyt vain muutamia, niin tuli siinä aivan jo vähän kiire lähteä sen jälkeen kun jaoin viimeiset herkut :) Tosi kiva, että noitia oli taas liikkeellä entiseen tapaan. Niin reippaasti kysyivät saako virpoa ja sen jälkeen kajauttivat virpomislorut tulemaan. Ihania kakaroita <3

Iltapäivä vietettiin mökillä. Lammasta tottakai ja kokon polttoa. Palapelejäkin tehtiin. Saimilla oli vähän epäselvyyksiä missä menee tontin raja ja pari kertaa kävi rallaamassa naapurinkin pihassa, kun oli just siinä kohdassa tekeminen vähissä. Kokkopuuhiin kun päästiin, ei siinä Saimikaan ehtinyt paljoa naapuriin vilkuilla, kun oli niin hommaa. Ennen kotiin lähtöä mini hyppäsi vielä avantoon parikin kertaa. Me muut jäätiin tällä kertaa rannalle ja suunnattiin taas kotiin yöksi.

Tänään tavataan kirjoittajan isää ja mummua. Mini on vielä oman mummunsa kanssa mökillä. Kotiutuu ilmeisesti jossain vaiheessa. Mister A on vaunua fiksaamassa ja me viistoistaveen + Saimin kanssa harkitaan tässä lenkille lähtöä. Eiköhän me saada mister A:kin meidän mukaan. Illalle sunnittelen salitreenejä. Saapa nähdä ketä kaikki täältä lähtee mukaan.

Mukavaa pääsiäistä!

Sannis 

Perjantaipläjäys

Inhoan sähkövatkainta ja välttelen sen käyttöä viimeiseen asti. Blogin reseptimuistioonkin yritän keräillä reseptejä, joissa ei sähkövatkainta tarvittaisi.

Oon ihan varma, ettö se IGn uusi (no, okei.. ei enää niin uusi) ihmetoiminto, millä kysellään kaikkia "You with red hair" tai "Kaikki paikat, jolla olet asunut" on joku tietojenkalasteluhomma. Samoin, kun ne "Syötä syntymäpäiväsi ja saat tonttunimesi"-jutut. En vastaile noihin koskaan somessa, vaan skippaan foliohattu päässä :D

Pidän luonnollisuudesta ja siitä, että jengi vanhenee luonnollisesti. Sehän kuuluu asiaan. Kaikki me rypistytään. Näyttelijöiden kasvoleikkaukset ja -kiristykset ja se, että ovat niiden myötä ihan eri näköisiä, häiritsee. Pelkään leikkauksia ja niiden vaikutuksia enkä itse tekisi niitä ulkonäön vuoksi. En myöskään pidä lookista, jossa huulet on reilusti täytetty ja ripsiä on liikaa itelläkin on joskus ollut vähän turhan paljon ripsiä. Tottakai tärkeintä on, että ihminen on tyytyväinen ite. Olis ihanaa, jos ulkonäkö ei olisi niin big deal tässä maailmassa, vaan keskityttäis enemmän siihen, mitä on sen kuoren alla.

Ostan todella harvoin itselleni karkkia. Perjantaisin, kun tytöt tekee omat irttariostokset, kerää ne omiin pusseihin äitille jaettavaksi muutaman karkin. Puna-mustat pääkallot, Susupalat, valkoiset ja vaaleanpunaiset minttusuklaa"munat" ja  paistetun kananmunan näköiset karkit on lemppareita. Paras karkki (eli suklaa), jota ei saa irttarilaareista on Maraboun sveitsinpähkinäsuklaalevy. NAM!

Juon useimmiten kahvin termoskupista, että se pysyy lämpimänä riittävän kauan. Oon hidas juoja. Kuppi on iso ja haluan sen aina vain puolilleen. Jos tytöt kaataa kahvia enkä hoksaa sanoa asiasta, menee ihan fiilis kun kahvikuppi ladataan täyteen. Mister A tietää jo :D Mistäköhän tämäkin johtuu? Mitä väliä sillä nyt on, onko kuppi puolillaan vai täynnä? Kirjoittajan kahvikupissa pitää muuten olla ohuet reunat. 

Inhoan lojumista liian pitkään. En kestä maata tai istua sohvalla määrättömästi tyyliin koko sunnuntaipäivää. Välillä on päästävä liikkeelle enkä tiedä johtuuko se siitä, että olisin jotenkin reipas vai johtuuko se siitä, että aina pitäisi muka saada jotain aikaiseksi. Tulee ärsyttävän lösähtänyt ja vetelä olo jos makaa liian pitkään. Kipeänä ollessakin teen säännöllisin väliajoin pieniä kotitöitä ja köpöttelen Saimin kanssa korttelin ympäri (jos tauti mahdollistaa), että saan vähän liikuskella. 

Autot ei ole mun juttu. Oon aivan hyvä kuski enkä oo juurikaan kolaroinut tai kolhinut, mutta en ymmärrä autojen tekniikasta yhtään mitään eikä se kiinnosta millään tavalla. En osaa vaihtaa öljyjä tai rengasta. En osaa edes lisätä pissapoikaan nestettä. Hyvä, kun tiedän mistä oman auton takalasin pyyhkijä laitetaan päälle. Joskus mietin, että pitäis osata ja sitten tuun siihen tulokseen, että ei oo ihan pakko osata kaikkea. Mister A hoitaa meillä noi hommat.  Opettelen sitten jos tarvii.  

***

Tänään on perjantai. Töissä tänään asiakaspalvelua, yksi henkilökohtainen ohjaus, yksi yritysryhmän jooga+äänimaljatunti ja muutamat konehommat. Viikonlopulle ei mitään kummempia suunnitelmia… vähän treeniä ja vähän huilia. Viistoistavee meinaa riparikirkkoon sunnuntaina. Minillä on telinevoikkaa ja futista. Saa nähdä mitä muuta keksitään. 

Rentoa viikonloppua!

Sannis

Lauantai

Tämäkin viikko vilahti nopeasti. Nyt on lauantaiaamupäivä. Oon juonut kahvini rauhassa ja käynyt Saimin kanssa vähän vajaa tunnin metsä/peltokävelyllä. Kääräisin myös kodinhoitohuoneesta pyykit kaappiin ja seuraavaksi alan lounaanlaittopuuhiin. Tänään syödään minin toiveesta perunagnoccheja. Niiden kaveriksi paistan jauhelihaa ja kaalia. Kaali toki maistuu vain aikuisille, mutta ainahan sitä voi koittaa tarjota muillekin :)

Mister A on töissä. Mini lähti kaverinsa kanssa pyörällä treeneihin. Tosi kiva, kun tykkäävät liikkua ja treenata yhdessä. Pyörä kaivettiin esille joitakin päiviä sitten ja eilen kaksikko viiletti pitkin kaupunkia. Olin ihan ihmeissäni, että osasivat keskenään pyöräillä täältä jo ihan helposti niin moneen paikkaan. Vähän toki jouduin toppuutella ettei ehkä nyt kaiken aikaa kannata ruveta ramppaamaan kaupoissa ja huoltoasemilla rahoja tuhlaamassa.

Viistoistavee lähtee kohta mummun kanssa salille. Kirjoittaja pitää huilipäivän, vaikka yleensä lauantaisin on oman treenin päivä. Keskityn tänään nyt ulkoiluun + kävelyyn, koska huomenna on taas jumppaa. Koitan ottaa vielä vähän iisimmin, sillä parin viikon takainen flunssa tuntui olevan kropalle kovempi setti, kuin tajusinkaan. Vaikka en niin montaa päivää varsinaisesti sairastellut, on jumppien jälkeiset tuntumat olleet vähän turhan voimakkaita koko kropassa vielä tälläkin viikolla.

Iltapäivällä lupasin viedä nuorisoa kirpparille käymään. Kaverukset etsii skeittikenkiä ja viistoistavee kirjoja. Kirjoittaja on vähän huono kirpparikiertäjä, mutta ehkäpä sitä nyt kannattaisi samalla katsella jos löytyisi likoille jotain kevätvaatetta. Tekis mieli leipoa vähän omppupiirakkaa, mutta on toi pullaosasto ollut vähän turhan kovalla käytöllä viime kuukausina, että ehkä on nyt parempi vain jättää leipomatta :D

Nyt on jo vähemmän lunta, kuin muutama viikko sitten otetuissa kuvissa. Ihan reilusti kuitenkin vielä. Vähän tuli yöllä lisääkin. Jonakin päivänä tällä viikolla oli vähän kovempi pakkanen ja nautittiin Saimin kanssa ihan täysillä, kun hanki kantoi koko pellon leveydeltä. Aurinkokin paistoi sinä aamuna ja kierrettiin onnellisena kaikki metsänreunat ja pusikot, mitä pellolta löydettiin. Tänään humpsahdin muutaman kerran tosi makeasti lumihankeen yli polven syvyyteen, kun poikkesin pellolla moottorikelkkareitiltä. Eilen oli päivällä lämpöasteita jo kuusi.

Mukavaa viikonloppua!

Sannis

Kotivara

Marttojen sivuilta lueskelin, että kotivaraa olisi hyvä olla 72 tunniksi. Kotivarassa olis hyvä olla semmosia juttuja, joita käytetään muutenkin, joten tuotteet kiertää koko ajan eikä pääse vanhenemaan. Meillä on yleensä aina ruokaa ja pesuaineita riittävästi tuolle ajalle, mutta vesi meidän kotivarasta puuttuu. Me ei käytetä pullotettua vettä, joten sen suhteen en oikein tiedä, miten asian hoitaisi. Ehkä voisi ostaa kanisterin tai muutamia pulloja vettä, merkitä kalenteriin vanhenemispäivän ylös ja käyttää sen pois kuitenkin sitten aiemmin.

Meidän kotivarasta tulee nyt mieleen ainakin jutut, joita pyritään ostamaan aina ennen kuin edelliset loppuu niin, että tarpeita on koko ajan vähintään muutamalle päivälle ->

• Pastaa (tavallista keittämätöntä ja pari pussia esim. valmista pasta Carbonaraa), nuudeleita, riisiä, puuroriisiä, mannasuurimoita, jauhoja, puurohiutaleita, sokeria, suolaa, mausteita
• Säilykkeitä; tonnikalaa, hernekeittoa, tomaattimurskaa, ananasta ja/tai persikkaa
• Ruokaöljyä, kahvia, kananmunia, pestokastiketta, ketsuppia, sinappia
• Piltti-hedelmäsoseita
• Pähkinöitä, rusinoita, myslipatukoita, suolakeksejä
• Perunoita, porkkanoita, tuoreita kasviksia
• Maitoa, leivontamargariinia, ruokakermaa, leivänpäälliset
• Pakastimessa leipää, marjoja, hilloa, tortilloja, jauhelihaa ja/tai kanaa, kalapuikkoja, lankkuperunoita/ranskalaisia, pinaattia, vokki- tms. vihanneksia, muutama valmiiksi tehty ruoka-annos
• Saimin ruokaa ja herkkupaloja
• Pyykinpesuainetta, tiskiainetta, shampoota ja hoitoainetta, käsisaippuaa
• Vessapaperia, talouspaperia, suodatinpusseja
• Lääkkeitä -> jokaisen omat + särkylääkettä, flunssanhoitojuttuja, pieniä sidontatarpeita, antiseptista suihketta, joditabletteja

Kuvien ruokiin löytyy meiltä oikeastaan aina ainekset ja ne pystyy tehdä kotivarasta, olettaen tietysti, että uuni ja hella toimii. Jos ei olisi sähköä, olisi tilanne tottakai kinkkisempi. Viime syksynä jouduttiin luopumaan meidän puu/hiiligrillistä, koska se oli jo niin surkeassa kunnossa. Vielä ei olla päätetty minkälainen hankitaan tilalle. Ehkä samantyyppinen. Vaunussa meillä on kaasulla toimiva grilli, joten sitäpä taidettaisiin hyödyntää jos pidempään olisi sähköt poikki. 

Paristoja, vara-akkuja, taskulamppuja, kynttilöitä, teippiä, muovikelmua yms. löytyy meiltä aina, mutta radio, joka kehotetaan kaikilla olevan, taitaa meiltä puuttua. Samoin käteinen raha on kyllä kotona vähissä. Sitä toki tarvisi monesti muutenkin, kuin vain hätätilanteessa. Ehkäpä täytyy nuo jutut vielä kotivaraan laittaa kuntoon.

Jos lämmön jakelu keskeytyy, on meillä mahdollista lämmittää takkaa sekä kiuasta. Mister A huolehtii, että puita on riittävästi. Jos veden tulo loppuu, en tiedä kuinka vessassa käynti hoidetaan. Jossain luki, että pönttöön vois laittaa muovipussin. Aika kätsää :) Toki jos jostain saa vettä, pystyisi huuhteluja tekemään jonkin verran ämpärillä vettä kaataen. Vesikanistereja meillä on vaunussa pari. Ei kuitenkaan niin montaa, että niillä oikein suurta vesimäärää kuljettaisi kerralla. 

Toisaalta tuntuu vähän hassulta.. että mitä tässä nyt tapahtuisi. Ja sitten taas toisaalta.. viimeistään koronan poikkeustila opetti, että ihan mitä tahansa voi tapahtua. Ei oo tarpeellista heittää ihan överiksi, mutta kyllä mä aina sanon, että better safe than sorry!

Onko teillä kotivaraa? Miten hoidatte juomaveden säilytyksen/kierrätyksen?

Sannis