sunnuntai 1. tammikuuta 2017

2016







 






Vuosi 2016 jää historiaan helpotuksen ja uuden alun vuotena. Tulen muistamaan sen ajanjaksona, jolloin vihdoin aloin selvitä Tommin kuolemasta ja jolloin kaikki alkoi tuntua vihdoin helpommalta ja selkeämmältä monen niin raskaan vuoden jälkeen. Vuosi 2016 oli onnellinen, paras kaikista vuosista pitkään aikaan. Se oli vuosi, jolloin syyllisyys, itsesyytökset ja ahdistus vihdoin hellitti otettaan ja arki alkoi tuntua ihan erilaiselta. Vuonna 2016 opin vihdoin päästämään jossain määrin irti monistakin asioista ja tuntuu, että nousin tuhkasta. Sen merkiksi tatuoin Feeniksin sulat ihooni.

Tuntuu haikealta, että tytöt on jo niin isoja. Vauvavuodet on ohi enkä muista niistä paljonkaan. Ehkä kukaan muukaan ei muista univelan ja yleisen häsäämisen takia. Ja meille nyt vaan kävi niin, että elämä heitti kunnon kierrepallon. Että melkein kuusi vuotta meni tarpoessa ja happea haukkoessa. Siinä jäi monta asiaa painamatta mieleen, kun koitti selvitä edes jotenkin jokaisen päivän iltaan saakka. Vuonna 2016 illat tuli helpommalla. Ne tuli paljon useammin ilman murskaavaa väsyä, pahaa mieltä ja piinaavia ajatuksia.  Nyt on toivottavasti vielä kuusikymmentä vuotta aikaa ottaa takaisin niitä menetettyjä vuosia. Vaikka.. enhän mä niitä menettänyt. Vaikken muista kaikkia asioita, ilman niitä vuosia en ehkä osaisi arvostaa niin paljon sitä mitä meillä nyt on. En ehkä osaisi laittaa asioita yhtä hyvin tärkeysjärjestykseen. En ehkä olisi yhtä vahva, kuin nyt, Ja toisaalta, muistanhan minä. Muistan sen yhden aamun uimarannalla. Muistan, kuinka kivaa oli Kokkolan reissulla. Muistan, kuinka Annukka tahtoi lukea aina samoja muumikirjoja ja osasi ne ulkoa. Ja muistan, kuinka Aamu sanoi Annukkaa aina Annuksi. Kaikki nuo ihanat jutut painan syvälle mieleeni, mutta sen kaiken ahdistuksen ja tuskan jätän taakse. Vuoden 2016 aikana oon pelännyt, että hyvä olo on vain väliaikaista, mutta nyt aion uskaltaa luottaa siihen, että se ei katoa. Aion laulaa yhden kerran täysillä käsi nyrkissä: "And one thought crystallizes like an icy blast. I'm never going back, the past is in the past. Let it go, let it go and I'll rise like the break of dawn!!":D 

Vuonna 2017 aion nauttia siitä, että lapset ei ole enää vauvoja vaan reippaita ihania tyttöjä, jotka osaa jo niin paljon kaikenlaista. Aion matkustaa, nähdä ja kokea. Aion viettää aikaa mister A:n kanssa kaksistaan ja muistaa taas, minkälaisia me oltiinkaan sen lisäksi, että ollaan äiti ja isi. Aion pitää perheestäni huolta ja aion pitää itsestäni huolta. Aion muistaa, että jos ahdistaa, se ei välttämättä tarkoita sitä, että huomennakin ahdistaisi.

Siistiä vuotta 2017 kaikille siellä ruudun toisella puolella ja kiitos, että olitte täällä vuonna 2016!
Sannis


6 kommenttia:

  1. Ihanaa uutta vuotta Sannis ❤! Olette sen ansainnu!! Tuo itsestä huolehtiminen on tärkeetä, meinaan kans antaa mulle tilaa tänä vuonna ��. Ja yrittää olla potematta huonoa omaatuntoa kaikesta mahdollisesta.
    Riikki

    VastaaPoista
  2. Et olisi sä ilman kaikkea kokemaasi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä <3 Hyvää uutta vuotta muikkelille <3

      Poista

Kiitos, kun kommentoit <3