Koiraelämää

Ihan ekana…. jostain syystä tässä postauksessa fontit ja tekstin väri hyppii aivan kuinka sattuu, vaikka kaikki pitäisi olla samaa settiä. Homma ei näytä korjaantuvan, vaikka kuinka korjaisi. Pahoittelut tästä. Koittakaa pysyä riveillä.

Eilen kirjoitin kunnon romaanin Instagramiin Saimiin liittyvistä jutuista ja tuonpa sen nyt pienillä lisäyksillä tännekin, niin jää talteen. Kyse oli siis siitä, kun aina välillä joku kysyy, miten ollaan opetettu Saimi niin, että se tulee "Panta"-käskyllä luokse, vaikka tietää joutuvansa kytketyksi. Mistään virallisista koirankoulutushommista mitään tietämättä oon toiminut niinkuin mun järki sanoo ja koittanut opettaa samat kuviot myös muille meillä asuville. Kirjoittaja inhoaa neuvoja silloin, kun niitä ei ole pyydetty, joten tämä ei ole nyt sellainen. Tämä on lyhyt (kröhöm) vastaus kysymykseen ja kuvaus siitä, kuinka me toimitaan + mitä itse ajattelen parista jutusta.

Alustä lähtien päätettiin mennä Saimin kanssa sillä taktiikalla, että "Tänne"- käsky ei johda siihen, että kytketään remmiin. "Tänne"-käskyllä luoksetulo johtaa kehuihin ja/tai herkkuihin ja/tai leikkiin ja/tai rapsutuksiin. Ja se pätee aina, aina, aina. Vaikka käskyä ei olisi toteltu ensimmäisellä, toisella tai kolmannellakaan kerralla. Vaikka oma hermo olisi ihan saakelin huonossa kunnossa siitä että koira pölläilee...Kun se tulee luokse, sitä kehutaan ja palkitaan joka ikinen kerta.

Tämähän ei varsinkaan pentuaikoina oo niin helppoa, kun kaveri juoksee joku kielletty juttu suussa pitkin pihaa ja sitten kauhean kikkailun ja karkailun jälkeen tulee luokse. Saa siinä vähän nieleskellä, ennen kuin irtoaa iloiset kehut :D Omaan järkeen ei kuitenkaan mahdu se, että koiralle huudetaan tännetännetänne ja oletetaan sen ymmärtävän mitä pitää tehdä, vaikkei kukaan oo koskaan oikeastaan opettanut. Sitten, kun se tulee luokse, raivotaan siitä ettei tullut heti kun sanottiin. Ei muuten varmaan tuu ensi kerrallakaan oikein nopeasti.

"Panta"-käskyllä me laitetaan panta kaulaan. Joskus käytetään "Tänne" ja sitten kehujen ja rapsutuksien jälkeen "Panta". Tämä yleensä jos hommassa ei oo varaa epäonnistua ja Saimi pitää saada luokse nopsasti. Joskus huikkaan vain "Panta" kauempaa ja useimmiten Saimi tulee myös sillä luokse. "Panta"-käskyn jälkeen laitetaan panta kaulaan (joskus siinä on kiinni remmi, joskus se on esim. pelkkä valopanta) ja sitten tapahtuu jotain mukavaa. "Panta"-käsky ei siis johda siihen, että samantien lähdetään kävelemään tiukassa remmissä kotiin, vaan sillä laitetaan panta kaulaan, sitten kehutaan ja joko lähdetään sisältä ulos tai siellä ulkona jatketaan leikkiä vielä.

Tänään Saimi harvensi tapansa mukaan risukkoa aamulenkillä ja laitoin pannan kesken kaiken. Keskeytti kiltisti hommansa ja odotti, että panta laitetaan. Sen jälkeen annoin sen jatkaa harventamistaan vielä hyvän tovin ennen kuin lähdettiin kotiin päin. Oletan, että näin "Panta"-käskyyn ei liity sitä, että sen jälkeen tapahtuu aina jotain tylsää . Uskon, että sen takia Saimia ei ehkä niin haittaa pannan kaulaan laitto.. tietää, että saa jatkaa hommiaan vielä.

Pidän kaikissa tilanteissa hermoni kurissa Saimin kanssa enkä hermostu sille. Samalla tavalla on meillä muutkin oppineet toimimaan. Joskus saatan puuskahtaa vähän kovempaa, että "Tuu nyt jo!" jos haistellaan joka ikistä kivenmurikkaa ja ruohonkortta ihan sairaan pitkään, mutta useimmiten meillä saa haistella ja ihmetellä. Saimin kanssa ulkoilut on Saimin ulkoiluja. No joo, tottakai siis meidän muidenkin, mutta jos haluaisin tehdä treenin tietyn tarkan suunnitelman mukaan, olisi siihen muita mahdollisuuksia. Siinä mielessähän on toki helppoa tämän asian suhteen, että kirjoittajalla ei ole treenejä, jotka mennään tietyn tarkan suunnitelman mukaan. :D Paitsi tietysti jumpat töissä. Vapaa-ajalla on aina pelivaraa mennä fiiliksen mukaan, joten otetaan Saimi mukaan kaikille ulkoiluille, myös hölköttelylenkeille. Silloin mennään vuorotellen kävelyä ja hölkkää lyhyissä pätkissä. Haistelut ehtii silloin hoitaa kävelyosuuksilla ja toiset osuudet mennään kaikki hölkäten…jos kaikkia huvittaa :D

Saimilla on todellakin oma tahto ja se tekee juurikin mitä sitä itseä huvittaa. Onneksi suurimmaksi osaksi huvittaa tehdä mitä me pyydetään ja uskon, että siihen vaikuttaa paljon, kuinka me Saimia kohdellaan. On erittäin hyvä tsänssi, että hän lähtisi vapaana ollessaan omin päin moikkaamaan muita koiria ja "Tänne"-käskyt kaikuisi siinä kohdassa kuuroille korville. Pidetään kuitenkin tarkkaan huolta, missä tilanteissa Saimi voi olla vapaana ja eliminoidaan epäonnistumisen sekä sekoilun mahdollisuudet tarkasti. Aika harvoin tarvii miettiä sitä hermojen kurissa pitämistä, kun on oppinut milloin kannattaa toimia milläkin tavalla. 

Kaiken kaikkiaan kirjoittajan mielestä ainut oikea tapa toimia koirien kanssa on lempeys ja johdonmukaisuus. Ymmärrys siitä, että koira ei automaattisesti ymmärrä meidän kieltä on supertärkeää. Koira on perheen jäsen siinä missä muutkin ja sen hyvinvointia pitää miettiä ihan yhtä paljon, kuin ihmistenkin. Koira ei saa hirmuhallita ja käyttäytyä kuinka sattuu. Eihän niin saa tehdä perheessä kukaan muukaan. Omasta mielestä on aika selvää, että iloista, hyvinvoivaa, omistajaansa luottavaa koiraa ei saada alistamalla ja käskyttämällä. Kaikki pitää tehdä positiivisen kautta. En näe mitään tilannetta, missä koiralle täytyisi huutaa vihaisena tai raivota tai missä sitä täytyisi käsitellä kovakouraisesti. 

Näen aina punaista "Se on vain koira"-kommenteista ja oon niin iloinen, että jokainen meidän perheessä ymmärtää kuinka tärkeää on, että myös Saimi voi hyvin ja sen huomioon ottaminen on aina itsestäänselvyys. Me ollaan päätetty ottaa lemmikki perheeseen ja on meidän vastuulla, että kaikki ratkaisut tehdään myös Saimin hyvinvointia silmällä pitäen. Niin monissa asioissa näen monta puolta ja pystyn samaistumaan asioihin ja mielipiteisiin monilta kanteilta. Tämä on kuitenkin asia, jossa oon ihan mustavalkoinen enkä ymmärrä miksi joku kohtelisi koiraansa (tai mitä muuta tahansa eläintä) millään toisella tavalla.

Koira-aiheesta vielä toinen asia, jonka koen hyvinkin vahvasti -> koiran ottaminen lapselle ja kuvitelmat siitä, että sen hoito on mahdollista vastuuttaa lapselle No way! Koiran ottamiseen on koko perheen sitouduttava ja päävastuu on oltava aikuisella. Vaikka tenavat kuinka lupailee viedä ulos ja sitä ja tätä, niin noup! Lapsi ei pysty yksin huolehtia koirasta. Lapsi pystyy osallistua koirasta huolehtimiseen, sen hoitoon ja kouluttamiseen, mutta homma vaatii ehdottomasti aikuisen panostusta ja "valvontaa", että kaikilla olisi hyvä olla.

Meillä tytöt tekee osuutensa hienommin, kuin mihin oli etukäteen varautunut. Joskus nurisevat ulos viemisestä, mutta aika harvoin. Jokainen meidän perheestä ulkoiluttaa Saimia, antaa ruokaa, vaihtaa vettä, leikittää, opettaa, rapsuttaa, pesee ja pussailee. Mini lähettelee kaiken maailman Instavideoita koiran tassujen hoidosta. Saimilla kutittaa tassuja usein eikä oo vielä löydetty selvää aiheuttajaa ja on ihanaa, että tytötkin näistä jutuista niin koittaa huolehtia. 

Semmosta tänään. Pikkulikalla alkaa turkki olla turhan pitkä kirjoittajan makuun. Menee jo epäsiistin puolelle, mutta nämä viime aikojen pakkaset ei oikein houkuttele lyhentämään. Otsatukkaa on pariin otteeseen pitänyt vähän napsia, että silmät näkyisi edes vähän. Omat kuvaustaidot ei meinaa riittää mustan kikkurapään kuvaamiseen ja näissäkin kuvissa olisi terävyydessä toivomisen varaa, mutta siinä missä espanjanvesikoira oli ennen kirjoittajan mielestä hassun näköinen, on Saimi nyt tietysti maailman kaunein. <3

Huh, olipa sanottavaa!

Sannis