Oon nyt tosta Öjbergetistä vauhkonnut koko kesän. Ollaan niiiiiin ny käyty mäkitreenamassa hei :D Viime viikolla meillä mäkitreenikamun kanssa meni aikataulut solmuun ja päätettiin lähteä perheen kesken tsiigailemaan mitä muuta tuolta löytyy, kun se hitsin mäki...joka muuten näyttää tossa kuvassa vain pieneltä nyppylältä. Sitä tarpoessa tulee vähän toisenlainen fiilis.
Lähdettiin kiertämään luontopolkua ja vitsi, olin ihan liekeissä siitä, kuinka ihana se oli. Metsä näytti ihan erilaiselta, miltä meidän metsät yleensä näyttää. Tuli ihan lappi mieleen. Tokaluokkalainen on liekeissä aina kaikista tehtävähommista ja sitä kiinnostaa historia ja luonto. Se spottaili innoissaan luontopolun rasteja ja ihmetteli silmät suurina isoja kiviä.. kuinka jää on niitä voinut kuljettaa. Mini oli eniten innoissaan sinisistä tolpista, joilla polku oli merkitty. Se keräsi marjoja ja hihkui aina, kun näki merkkitolpan.
Minillä on alkanut ensimmäinen uhma. Molemmat meidän tytöistä on hypänneet kaksiveeuhman (ja mitä niitä nyt onkaan) yli, mutta neljävee on tullut aika raivoisana. Loppumatkasta alkoi minillä jo olla nälkä ja urputus alkoi olla sillä tasolla, että viime metreillä mullakin räjähti hermot. Oon kuunnellut sitä uhmailua nyt monta päivää putkeen ja paloi vaan käpy ihan totaalisesti. Jotenkin vaikea tottua taas siihen, että tähän asti niin lunki typy onkin yhtä kiukkua puolet ajasta. Sama oli silloin aikanaan Annukan kanssa. Ei auta, kun ny tottua vaan ja koittaa kestää. Jälkeenpäin vaan repeilin, kun mietin jos joku kuuli sen mun pienen avautumishetken siellä metsässä :D
Menkää ihmiset Öjbergetille. Siellä on yli siistiä!
Sannis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3