Ensimmäiset kunnon aamukuurat on täällä. Eilen jäin minin kanssa aamupäiväksi kotiin, koska flunssa minillä, ei mulla ja kävelin hetken takapihalla mister A:n crocseilla vain sen takia, että tunnen miltä kohmeinen nurmikko tuntuu. Oon koittanut takapihalta siivoilla kesäjuttuja pois talven tieltä, mutta vielä on paviljongissa katto ja trampoliinissa matto paikoillaan. Aamujen terassikahvit loppui viime viikolla. Alkuviikosta vedin vielä pipoa päähän ja istuin lämmittimen alla, mutta nyt tuntuu kivemmalta istua tässä sohvan nurkassa ja katsella kynttilöiden liekkiä eli koneen kelmeää näyttöä.
Mietin, onkohan Kuusamossa täys talvi muutaman viikon päästä? Ei ehkä vielä, mutta luntahan siellä on tullut jo nyt. En toki tiedä, jäikö vielä maahan. Epäilen. Aika ihanaa, että jo muutaman viikon päästä on pieni loma. Kysyin mister A:lta josko ens vuonna mentäis syyslomalla New Yorkiin mun 40-vuotispäivän kunniaksi. Se katsoi mua vähän hitaasti ja tuumasi, että on ennemminkin ajatellut kylppäriremonttia. Oh crap! Marttyyrin elkein, suurieleisesti huokasin, että nnnnno...ehkäpä pääsen New Yorkiin, kun täytän viisikymmentä. Ehkäpä :D
Nyt just tuntuu tosi kivalta, että blogi on taas auki. Ja että ootte taas löytäneet tänne. Ja että kommenttikentissäkin on eloa. Kiitos <3
Sannis
:D aina ajattelen ku tulee syksy että muka joskus laittaisin kynttilöitä. Sit en kuitenkaan koskaan jaksa ja valo tulee teeveestä ja puhelimesta :D olispa makee New York!
VastaaPoista:D Joo, välillä ei vaan jaksa laitella. Ja toki, kun lapset on hereillä niin välillä vähän hirvittää ajatuskin oikeasta tulesta. Joskus jäi mun kynttilät palamaan, kun tytöt heräsi ja minin tukka otti vähän osumaa. Huuuuh!
Poista