lauantai 14. syyskuuta 2019

Avoin


No niin, tilanteet elää. Kahden kuukauden pöytälaatikkokirjoittamisen jälkeen blogi on taas auki. Aluksi suljettuna kirjoittaminen tuntui hyvältä ja näyttääkin siltä, että heinä- ja elokuussa oon tehnyt eniten postauksia. Tuntui vapaalta kirjoittaa. Toisaalta, en kuitenkaan kirjoittanut siinä mielessä ihan mitään syntyjä syviä, että halusin kuitenkin blogin olevan sitten joskus tytöille semmonen positiivinen muistio elämästä. Eli jätin mun ja mister A:n riidat ja semmoset nihkeemmät hommat edelleen veke. Tai siis..kirjoitin raivon vallassa näppäimiä paukuttaen ja sen jälkeen poistin tekstit, kun mister A pyysi josko sais lukuoikeuden, että voi tsiigailla leivontareseptejä :D

Suljettuna kirjoittaminen toi muutaman haasteen. Kutsun perhettäni nimellä A-tiimi as you know; Mister A, Kymppivee tai Nelosluokkalainen ja Mini tai Ekaluokkalainen. Miksi en kirjoittaisi Aki, Annukka ja Aamu, kun kerran blogi on suljettu vain mulle ja mister A:lle ja joskus sitten tytöille. Koitin sitä, mutta se ei tuntunut kuitenkaan oikealta. Tuntui hassulta muuttaa tyyliä kesken kaiken, kun vuosia on kirjoittanut tietyllä tavalla. Sama juttu oli muun sisällön kanssa. Vuosia oon opetellut kirjoittamaan niin, että paljastan jotain, mutta en kaikkea ja niin, että tunnelmat välittyy rivien välistä ilman, että kaikkea tarvitsee kertoa. Tuntui oudolta kirjoittaa yhtäkkiä kaikki suoraan auki. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Ja ne leivontareseptit.. voi yhyren kerran, kun ärsytti, kun ei niitä edes ite päässyt katsomaan ilman sisäänkirjautumista. Jostain syystä puhelimessakin piti joka kerta erikseen kirjautua ja näpytellä tunnukset, vaikka muutenhan iPhone muistaa salasanat ja muut hommat. Todella ärsyttävää!

Blogi on siis avoin. Kerroin asiasta ehkä viidelle. Luulen, että se riittää nyt alkuun. Mutsille täytyy vielä muistaa ilmoittaa :) Hassua, kuinka nyt hakee, hakee sitä omaa rakoa tässä blogihommasta. Haluaisin kirjoittaa julkisesti, mutta kuitenkin hyvin piilossa. Eli haluaisin tietysti molempien vaihtoehtojen parhaimmat puolet ja hyvät jutut. Kaikki mulle hetinyt, kiitos! Toisaalta, tuntuu, että nyt hakee sitä omaa paikkaa elämässä yleensäkin. Koko kesän oon kirjoitellutkin samasta asiasta -> tytöt kasvaa ja vähän identiteettikriisiä pukkaa. Kuinka tässä nyt olis sitten mutsina ja Sanniksena, kun maailma muuttuu ja lapset vanhenee. Ehkä se oma olotila taas löytyy.. bloggaajana ja yleensäkin.

Kiva, kun oot siellä!
Ja vielä kivempi jos joskus jätät merkin käynnistä, niin ei tarvi ihan yksin jaaritella.
Sannis

10 kommenttia:

  1. Ihanaa olla se yksi viidestä. Vaikka en ees tunne sua. En tiiä miks valitsit mut. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siksi, koska epäilen, että oikeasti haluat lukea.. sillain mukavissa aikeissa. Ja siksi, koska mun mielestä on ihanaa, että maailmassa on joku muukin joka uskaltaa myöntää, että joskus asiat vaan on vähän hankalia :)

      Poista
  2. Muistan ainaki ku lapset alkoi olee jo niin isoja ja melko itsenäisii, siis ainaki et osas tehä aamupalan itellee. Itselläni alko jonkinmoiset myllerrykset päässä ja et oonko valmis siihen tulevaan mitä on tulos. No jotenkin toi jäi vissii elämään mun päähän, et edelleen on myllerrys käy. Mut tiiän, selviydyn.
    Hienoa et saan lukea sun ajatuksiasi♥️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihan puskista tuli myllerrykset tälle kesälle ja syksylle. Ihmeellisiä ajatuksia. Yhtäkkiä tuntee olonsa vähän turhaksi ja sellaiseksi, että kukaan ei arvosta. Huuh! Aina pitää opetella olemaan uudestaan, kun tulee uusi vaihe vanhemmuudessa :D

      Terkkuja <3

      Poista
  3. Herkulliset kuvat! Kirjoittaminen on kivaa. Kuvaaminen samaten. Bloggaaminen antoisaa. Syyselon iloja! Tuija

    VastaaPoista
  4. Ihana, kun taas kirjoitat ja kiitos, kun pääsen lukemaan <3 Mahtavaa syksyä teidän A-tiimille ja parempia vointeja, migreeni sucks!

    VastaaPoista
  5. Voi ei tuli melkein itku ku luin tän 😍 ihanaa kun kerroit 😊

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit <3