Korvaamaton

Eilen alkoi päätä jomottaa ja nokka oli tukkoinen. Mietin onko se syy vai seuraus noista "vähän" herkistä oloista, jotka eilen ja sunnuntaina vallitsi. Tulin siihen tulokseen, että syy. Kun kuume on nousussa, tulee mulla yleensä itku. Iltaa kohti olo tuntui heikkenevän ja aloin miettiä jumppien kohtaloa.

Sanotaan, että on tyhmyyttä tehdä joku asia aina samalla tavalla ja odottaa eri lopputulosta. Mä oon tätä paljon miettinyt ja tähänkin tilanteeseen se passaa. Ennen mentiin aina puolikuntoisena jumppaamaan.. Koska on niiiiiiin korvaamaton, ei vaan voinut olla pois. Sitten ihmeteltiin pitkittynyttä flunssaa. Nykyään ei vieläkään tiedä aina omia rajojaan eikä joka risauksesta tosiaankaan jäädä himaan, mutta jotain on tässä matkan varrella tarttunut. Oon huomannut, että jos jää treeneistä pois ennenkuin tauti kunnolla iskee, on se usein pyörtänytkin. Silloin ei ookaan tullut monen viikon flunssa vaan lyhyt lepo heti kärkeen on auttanut. Ja siis, täähän pitäis olla ihan itsestään selvää kaikille treenaajille, mutta silloin, kun se treeni on työ, hämärtyy perusasiat helposti. Vaikeaa se on, hitsin vaikeaa. Mun duunissa kun ei oo kaupan kassoja rivissä, mistä valita, vaan just sillä tunnilla vain minä, jonka kuuluisi olla sielä salissa. Onneksi meillä on timanttinen tiimi ohjaajia, jotka paikkaa silloin, kun tarvitaan. 

Ainahan se himmaaminenkaan ei auta. Joskus sitä vaan sit tuleekin kipeäksi. Luulen kuitenkin, että tällä systeemillä kroppa pysyy paremmassa kunnossa ja poissaolopäivät vähenee. Ehkä paras FB:ssä jaettu kuva on semmonen motivaatiolausahdukseen sopiva kuva, jossa on teksti "You can be replaced!" :D Laittaisin sen tähän, mutta kun en tiedä mistä oon sen alun alkaen bongannut. Mun mielestä tossa lauseessa on ajattelemisen aihetta. Toki voi ottaa sillain huonossa mielessä ja repeillä sille, että on helposti korvattavissa, mutta mun mielestä tota kannattais ajatella ihan oman jaksamisen ja hyvnvoinnin kautta. Aina löytyy vaihtoehto.

No. Tilanne tänä aamuna. Parempi olo. Lähden palaveriin ja kuulostelen mikä fiilis. Oon aika innoissani. Vanha ystäväni BodyPump on löytänyt tiensä mun elämään ja oon ollut ihan fiiliksissä siitä. Oon pitänyt lajista taukoa ja luulin että se on lopullinen. Nyt tuntuu, kuin olisin palaamassa kotiin. Aivan nauratti eilen illalla, kun siinä koreografiaa selailin, että voi morjens.. tietäispä jengi, kuinka big deal tämä yhtäkkiä mulle on :)

Ootteko tehneet muutoksia tai käyneet Pumpissa viime aikoina?

Nyt vitamiinit huiviin, että olo pysyis hyvänä ja let's go meininki!

Hyvää tiistaita!

Sannis