Update (#vähemmänpullaa ja olot)

Iiiik.. alkaa lipsua noi syömishommat. Ei ny hirveen pahasti, mutta silti.. hitto vieköön! Oon täällä migreenihuuruissa kollannut kaappeja.. että eikö nyt mitään herkkuja löytyisi. Mutta tässä kohtaa kyllä huomaa hyvin sen, kuinka paljon läheisten tuki auttaa. Kun ei muutkaan mätä älyttömästi herkkuja, on niin paljon helpompi olla itsekin vähemmällä. Viikonloppuna tavattiin kamuja useampaankin otteeseen ja pöydässä oli ehkä kaikilla kerroilla yhteensä sen verran herkkuja, mitä ennen yhdellä kerralla. Yes!

Migreeni palasi vapaapäivän jälkeen häilymään tonne ohimolle eilen, mutta nyt taas tuntuu paremmalta. Hitsi.. mua vähän pelottaa! Että mitä tässä on tapahtumassa. Oon taas nukkunut huonosti. Oudot huonommuudentunteet on yhtäkkiä palanneet vaivaamaan. Ressailen, oonko nyt varmasti tehnyt tarpeeksi ja tarpeeksi hyvin. Muutaman päivän on nyt koko ajan istunut se superkriitikko tossa olkapäällä, jonka luulin karistaneeni lopullisesti. Tuntuu, kuin koko ajan olisin jossain pahanteossa ja kaiken aikaa pitäisi todistella jotain. Eilen jumpassa heitin jotain semihölmöä läpyskää ja se jäi vaivaamaan. Nyt kun tässä ressaan, oliko mun sanomiset tyhmiä, tulee ihan mieleen mun entiset kuviot, kun mietin päivät ja yöt läpeensä kaikenmaailman juttuja, mitä tein muka väärin tai huonosti.

A-P-U-A! Nyt systeemit haltuun ennenkuin menee pahemmaksi. Saattaahan olot johtua nyt noista migreenihommista, kun fiilis on monta päivää ollut vähä puolinainen. Ja oli mulla monta viikkoa jumppahommia ja -tuurauksia enemmän. Oisko vaan fyysistä väsyä? Vai onks tää nyt joku "se aika kuukaudesta"?

Tsorit vähän ankeasta tiistaipostauksesta.

Miten teillä sujuu? Onko ylä- vai alamäkeä? Niin, että kumpi nyt sitten olikaan kumpi? :D

Sannis