Lumi

Ylemmät kuvat on otettu pari viikkoa sitten mökillä. Lumi tuli tänä vuonna niin myöhään, että vielä joulukuun alussa sitä oli vain kevyt huntu puolukanvarpujen päällä. Nyt on jo täys talvi. Pakkanenkin on ehtinyt melkein kahteenkymmeneen asteeseen tämän viikon aikana. Ihan niin kylmiin asteisiin ei tarvitsisi kirjoittajan mielestä kiivetä, koska kolmetoistaveen koulumatka. Siinä kymmenen pakkasasteen hujakoilla on kyllä mukavampi kävellä, kun ei oo ihan nenänpää umpijäässä. Saimillakin tuntuu olevan tassuihin kylmä. Tahtoisi kovasti olla ulkona ja rakastaa lunta, mutta selkeästi on varsinkin takatassut meinaa jäätyä. Kolmetoistavee ehdottelee tossujen ostoa, mutta jotenkin niin vierastan noita koirien vaatteita. Heijastinliiviin Saimi on jo tottunut, vaikkei sitä mielellään puekaan. Takkikin meillä löytyy, mutta sitä käytetään tosi harvoin. Luulen, että kengät olisi Saimille vähän too much :D

Alemmat kuvat on otettu tällä viikolla. Lumi ja pakkanen on tehneet maisemista aivan ihanat ja olisin monena päivänä tahtonut lähteä rantaan kävelemään ja kuvaamaan. En oo kuitenkaan nyt päässyt juuri omaa pihaa kauemmas, koska flunssa iski yllättäen. Tai, eipä se niin yllätys ollut.. oon ennemminkin koittanut itseäni valmistaa siihen jo tässä useamman viikon, että jos se nyt vielä tälle vuodelle iskee, olkoot se sitten niin. Tämä syksy on ollut niin uskomaton näiden tautien suhteen ja joka puolella sairastellaan jos ei muutaman viikon, niin muutaman kuukauden välein. Itse oon ollut flunssassa elokuussa, lokakuussa sekä nyt joulukuussa. "Mukava" tasainen tahti hei. Ei haittaa vaikka putki katkeaa tähän, kiitos.

Kirjoittajan lisäksi flunssahommiin on liittynyt mini, jolla oli kurkku tosi kipeä yhden päivän ja toisena jo vähän parempi. Muita oireita ei juurikaan ole. Onneksi tällä kertaa yleisolotila ei kirjoittajallakaan oo aivan jyrän alle jäänyt, mutta vielä viikonkin jälkeen on turha haaveilla edes rauhallisempien tuntien ohjaamisesta. Ääni kulkee surkeasti ja kurkkua kuivaa niin, että puhuminen yskittää tosi helposti. Koko ajan pitää olla hörppimässä vettä ja pitää pastillia suussa. Konehommat on sujuneet ihan ookoo ja oon supertyytyväinen, että oon saanut työlistaa lyhennettyä. Vaikka sairastelu rasittaa ihan hitosti, tuntuu silti että on vähän helpompi hengittää.

Tänään on kolmetoistaveellä avoimet ovet koululla ja tässä vielä viime metreillä pähkäillään millä kokoonpanolla sinne lähdetään. Omalla kohdalla mietin lähinnä sitä, että ääni kuulostaa vielä niin surkealta... että kehtaanko lähteä. Korona-ajan oirehysteria teki sen, että ei meinaa uskaltaa kotiovesta enää poistua jos vähänkään kurkkua karhastelee. Eikä tietenkään saakaan kipeänä lähteä muita tartuttamaan, mutta nyt on jotenkin vähän vaikea palata "normaaliin" ja arvioida mikä on oikeasti järkevää ja mikä jo hätävarjelun liioittelua. 

Mukavaa, rentoa viikonloppua!

Sannis