Historiaa

Viikonloppu on paketoitu ja uusi viikko näyttää alkavan aurinkoisissa merkeissä. Perjantaina oli upea auringonpaiste, mutta lauantai ja sunnuntai saatiin vesisadetta ja kaikella lailla surkeaa keliä. Lauantai-aamuna ehdittiin hetkeksi luistelemaan tyttöjen toiveesta. Laitettiin oikein mekin Mister A:n kanssa luistimet jalkaan, mutta on se kyllä jotenkin nihkeetä hommaa. Oon siinä niin huono ja jalkoja painaa ja on niinku niin vaikeeta ja kaikkee :D Räntäsade oli todella märkää ja puolen tunnin luistelun jälkeen oltiin kaikki valmiita kotiin. Mutta tulipahan käytyä ja oltua edes vähän ulkona.

Hyvin rauhallisissa merkeissä mentiin koko weekendi. Tytöt leikki kavereidensa kanssa, mister A ulkoilutti imuria ja minä pesin pyykkiä. Tallissakin ehti pienin ja isoin puuhailla ja kymppiveen kepparit ulkoili huonoista keleistä huolimatta. Sunnuntaina saatiin extempore kamut kylään päivällä ja illalla istuttiin toisien kamujen kanssa iltapalapöytään.

Jotain todella historiallista tapahtui noiden kamutreffien välissä. Mulla oli pari jumppaohjausta ja mister A kaverinsa kanssa lähti mukaan ekalle tunnille. Ekaa kertaa ever. Sattui sopivasti semmonen ei-niin-perinteinen ryhmäliikuntatunti, jossa kaikkien ei tarvi liikkua samaan tahtiin vaan treenit tehdään aikaa vastaan ja jokainen voi vähän soveltaa oman kunnon ja fiiliksen mukaan. Niin vain tuli kuulkaa treenit tehtyä ja vaikka jalat oli kuulemma aivan loppu, ei henkinen helvetti ollut ihan niin suuri, kuin ennakko-odotuksissa oli tullut kuviteltua. Lupas se lähteä tolle tunnille uudelleenkin, vaikka meinas ettei todellakaan seuraavalla kerralla oo yhtään helpompaa. " No luulekko, että tosta ens viikolla mitään muistaa?! Samanlaista hutiloontia se on sittekkin!" :D :D On se kuulkaa kova! Ja mä oon kyllä ihan kauheen ylpeä nyt!! Ja toki mua jännitti etukäteen.. mister A:n puolesta, mutta myös omasta puolesta. Että jos sen mielestä mä en ookaan yhtään hyvä ohjaaja. Olin kuulemma ihan hyvä :D :D 

Mukavaa viikkoa!

Sannis